Herra Mäykynen

Talviviihdettä

2012-02-14T07:30:00.000+02:00

Kylmät säät ovat lähes estäneet Mäykysen ja Ellin ulkoilut, mutta onneksi sentään sisälläkin riittää puuhasteltavaa. Joskus yllättävätkin asiat osoittautuvat suunnattoman mielenkiintoisiksi ja tavallinen arkiaskare saattaa olla päivän kohokohta. Eräs tällainen oli pakastimen sulatus. Mikä voisikaan olla kiehtovampaa kuin jään sulaminen ja tippuva vesi? Jääsohjoista vettä piti käydä tassuttelemassa ihan kahden kissan voimin.

Sitten Mäykynen kyllästyi. Kiva läträysleikki hetkeksi, mutta vettä ja jäätä, eipä niissä mitään uutta. Ellin maailma on kuitenkin paljon ihmeellisempi ja tällaisissa jännissä asioissa riittää pienelle kissalle pohdittavaa pitkäksi aikaa. Kärsivällisesti neiti jaksoikin seurata sulamisen etenemistä tovin jos toisenkin.

Oho! Taas siellä tippui jääsohjoa ryminällä alas.

Vuosihuollossa

2012-02-11T23:32:00.000+02:00

Mäykysen ja Ellin kalenteriin oli torstaille merkitty eläinlääkärivisiitti. Ellillä oli tiedossa tavallinen rokotuskäynti ja Mäykysen piti mennä hammaskiven poistoon. Herra oli taas tapansa mukaan mitä hurmaavin herrasmies heti kun sai kömpiä vastaanotolla ulos kantokopastaan. Mäykynen tepasteli ympäriinsä ja yritti hieroa tuttavuutta eläinlääkärin kanssa, joka kuitenkin säälimättä tökkäsi rauhoitteen takamukseen. Sitä ennen oli jo käyty vaa'alla ja voi järkystystä: Mäykynen oli laihtunut puolen vuoden aikana puoli kiloa! Mäykynen ei ymmärrä, miten painosta aina jaksetaan vaahdota, viimeksi eläinlääkäri jo mietti oliko herralle kertynyt ylimääräistä (mietinnän tulos oli kyllä että ei kuitenkaan) ja nyt huolehdittiin, kun herra olikin nuoruusiän mitoissa. Koskaan ei ole hyvä!

Koska henkilökunta on myös huomannut, että herran pissapaakut ovat olleet viime aikoina aika pieniä, niin päätettiin sitten, että samalla rauhoituskerralla tutkitaan hiukan enemmänkin. Mäykynen tosin haluaa korostaa, että hänen mielipidettään ei kukaan kysynyt. Niinpä sitten imettiin veret, ultrattiin vatsa, ja tarkastettiin pissan mahdolliset kiteet siinä hampaiden puhdistuksen lomassa. Ainoastaan kokovartalomagneettikuva taisi jäädä ottamatta.

Elli-neiti selvisi paljon helpommalla, koska neiti oli ymmärtänyt koko homman jujun. Vuosi sitten neidin rokotuskorttiin oli merkitty painoksi 3,64 kg ja tänä vuonna vaaka näytti 3,64 kg. Elli ei uskalla lähteä riskeeraamaan näillä asioilla, sillä jo pelkkä rokottaminen on aivan käsittämättömän hirveää. Neiti ei ensinkään olisi halunnut tulla kopastaan pois, ja kun Elli oli väkisin kiskottu tutkimuspöydälle rokotettavaksi, yritti kiukkuinen ja pelokas sisupussi väkisin koppaansa oviaukon saranapuolelta. Tänäkin vuonna Elli selvisi koettelemuksesta kuitenkin hengissä ja sitten päästiinkin jo kotimatkalle.

Niin kuka pääsi ja kuka ei, Mäyky-raukka jäi eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja henkilökunta pohti, onko herralla mahdollisesti munuaisvika, kiteitä pissassa, pahanlaatuinen kasvain vai joku salaperäinen näivetyssairaus. Kahden tunnin jälkeen herran sai noutaa kotiin ja kaikki tuloksetkin olivat jo valmiita. Täytyi vain todeta, että CatVetilla on hyvät laboratoriovalmiudet, sillä vaikkapa tavallisessa terveyskeskuksessa jäisi vain haaveeksi saada vastaavia verikoevastauksia alle kahdessa tunnissa. Henkilökunnan suureksi helpotukseksi Mäykysestä ei etsimälläkään ollut löytynyt mitään vikaa. Kaikki arvot olivat aivan erinomaisia eikä missään ollut mitään pienintäkään viitettä jonkinlaisesta poikkeamasta.

Mäykynen oli vielä kotiin päästessäänkin melkoisessa tokkurassa eikä edes kävely oikein sujunut. Elli pelkäsi tokkuraista Mäykystä ja hiiviskeli pitkin nurkkia ja tuijotti herraa turvallisen matkan päästä. Pitkällisten kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen neiti rohkaistui ja myötätuntoisesti kävi sähisemässä uneliaalle kaverilleen.

Tokkurastaan huolimatta Mäykynen ei malttanut olla paikallaan missään, vaan huojui sinne ja tänne ympäri kämppää kunnes henkilökunta tajusi ottaa herran syliin. Siinä kelpasi sylimussukan vihdoin nukkua.

Seuraavana aamuna kaikki oli taas niin kuin ennenkin. Tokkura oli poissa, Elli sieti Mäykystä ja rallia vedettiin ympäri kämppää täydet sata lasissa. Ellin elämässä ei mikään ole muuttunut, Mäkysellä taas on laihtumiskielto ja pepsodent-hymy. Mäykynen voi siis kaikessa rauhassa jatkaa nirsoiluaan, koska henkilökunnan ongelmahan se on löytää herralle mieluisia sapuskoita. Turha valittaa jostain laihtumisesta, jos ruokakupissa on vain Mäymöriä (so last season) ja Orjenin raksuja (syömäkelvottoman terveellisiä).

Paukkupakkasten vangit

2012-02-05T11:48:00.001+02:00

Jopa Intohimoiset kissaulkoilijat ry:n perustajajäsen herra Mäykynen on joutunut vetäytymään talvitauolle. Kun mittarin elohopea on jämähtänyt jonnekin -15 °C ja -20 °C välimaastoon, niin ei auta: tassut jäätyy! Mäykynen ei käy edes lasitetulla terassilla ulkoilmaa haistelemassa, vaan enintään tyytyy kurkkaamaan oviaukosta. Sitten herra jo juokseekin kiiresti karkuun, kun pureva pakkanen nipistelee nenänpäätä. Ellikin on luopunut ulkoiluista, mutta neiti sitkeä sissi piipahtaa silti päivittäin terassilla. Rohkeudessa Elli ei pärjää Mäykyselle alkuunkaan, mutta sitkeydessä neiti on ihan omaa luokkaansa ja niinpä pieni paukkupakkanen ei estä Elliä hengailemasta terassilla. Eihän ulkona voi tietenkään olla kuin noin minuutin, mutta sen jälkeen onkin kahta hauskempaa rynnätä ovesta sisään ja juosta sata lasissa, häntä pystyssä, halki olohuoneen ja aloittaa lopuksi vielä painimatsiin päätyvä vaanintaleikki Mäykysen kanssa.

Neiti lumitassu

2012-01-24T20:49:00.000+02:00

Elli ei alkujaan ollut talviulkoilija laisinkaan, mutta minkäs teet kun satut asumaan ulkoiluhullun Mäykysen kämppäkaverina. Väkisinkin sitä vähitellen tottuu kaikenlaisiin ihmeellisyyksiin ja niinpä Ellikin ihan mielellään käy kauniina talvipäivinä ulkoilemassa. Oikeastaan pienen sitkeän sissin pakkaskestävyys on jopa himpun verran parempi kuin Mäykysen, mutta lumisade tai talvinen pimeys - niistä neiti ei tykkää.

Mitä neiti sitten ulkona tekee? Niin no, Ellin lempipuuhaa on lumen nuoleskelu tassusta. Varsinkin vastasatanut pehmeä lumi on neidin suosiossa. Elli kahmii hankea antaamuksella ja sen jälkeen nuolee lumihaituvat tassustaan.

Niin että mitä? Ellin mielestä tavassa ei ole mitään outoa tai ihmeellistä. Eikö kaikki muutkin kissat harrasta tätä?

Lumessakahlaaja

2012-01-22T14:11:00.000+02:00

Intohimoiset kissaulkoilijat ry on sitä mieltä, että kylmyys ja lumi ovat vain pieni lisähaaste, mutta ulkona käydään vuodenajasta ja säätilasta huolimatta. Herra Mäykynen ei ihan ymmärrä, miten ihmeessä niin monet kissat jaksavat ihan vapaaehtoisesti hengailla sisällä koko talviajan. Toki talvella Mäykynenkin tyytyy vähempään, ulkoilu kerran päivässä riittää eikä uudelle valjastelulenkille pidä päästä heti minuutti sen jälkeen kun edelliseltä on palattu.

Aiempina vuosina city-kissa Mäykynen on ollut sitä mieltä, että talviulkoilu rajoittuu auratuille väylille ja jos vatsakarvat alkavat hipoa hankea, on korkea aika kääntyä takaisin. Herra on nähtävästi vuosien myötä karaistunut, sillä nyt Mäykynen ei välittänyt, vaan tarmokkaasti jatkoi matkaansa hangesta huolimatta. Ilmeisesti pari vuotta Espoossa asumista on saanut Mäykysen hyväksymään, että täällä syrjäkylillä ei katu- ja viherpalvelujen resurssit riitä Mäykysen metsäpolkujen auraamiseen. Koska edes kukaan presidenttiehdokkaista ei ole kampanjoinnissaan ottanut kantaa tähän Kehä I:n pohjoispuolella vallitsevaan katastrofaalisuutta lähentelevään tilaan, on Mäykynen joutunut aloittamaan erätaitojen harjoittelun.

Kakkua kanssa?

2012-01-18T07:30:00.000+02:00

Kun joulu saatiin jo käsiteltyä, voidaan kaivautua syvemmälle arkiston syövereihin ja siirtyä kertomaan syksyn merkkipäivätapahtumista. 29.10 Ellillä oli synttärit ja neiti täytti kokonaista yks... siis KAKSI. Henkilökunnalle tuottaa edelleen ajoittain vaikeuksia sisäistää, että pikkutirppa on jo yli kaksi ja siis ihan aikuinen kissa. Aikuismaisuus onkin sitten jo ihan toinen juttu, mutta jospa nyt siirrymme kuitenkin juhlahumun muisteluihin.

Synttärikakun avaus oli jännittävää puuhaa. Mutta hetkinen, kuka olikaan päivänsankari?

Citymarketin pakastealtaasta oli löydetty kiireisen henkilökunnan pelastus: Lemmikkileipurin kissankakku.

Ulkonäkönsä puolesta kakkua olisi voinut tarjota vaikka kahvipöydässä - tosin kun pääraaka-aineena ovat kala- ja kalatuotteet, niin kahvittelijoiden ilmeet voisivat olla näkemisen arvoisia.

Hmm... Uskaltaisiko maistaa?

Nam?

Mainostekstin mukaan: MAUkas vaihtoehto arkeen ja juhlaan. Kyllähän kuorrutetta pystyi maistamaan, mutta siihen herkuttelu sitten jäikin. Neidin mielestä mainoslauseeksi sopisi vaihtaa vaikkapa moni kakku päältä kaunis... tai jotain sen suuntaista. Kaksikko julisti yhteistuumin kakkuboikotin ja henkilökunna täytyi myöntää epäonnistuneensa pahemman kerran juhlatarjoilujen suhteen. No, jos kakunrippeet kuitenkin kahvipöydässä kelpaisivat...

Kuuseen kurkottajat

2012-01-15T21:50:00.000+02:00

Joulu oli ja meni, mutta koska Mäykysen ja Ellin blogipäivitys on viime aikoina ollut hiukan hidastempoista, päätimme olla välittämättä siitä, että joulukuusikuvia julkaistaan keskellä tammikuuta. Metsän jokavuotinen vierailu on Mäykysen ja Ellin mielestä kuitenkin niin kiva juttu, että eihän siitä malta olla muutamaa kuvaa julkaisematta.

Varsinkin Elli on innokas pallojen metsästäjä ja tästä syystä palloja ei ole ollenkaan alaoksilla. Neidin palloinnostusta tämä seikka ei tosin vähennä, vaan hätä keinot keksii. Henkilökunta on mieltynyt lasipalloihin, joten ne eivät oikein kestä liiallista tassuttelua. Siksipä kuusen lähistöltä pitikin yrittää siivota tuolit ja muut korokkeet pois. Kuusen kaatumista ei onneksi sentään tarvitse pelätä, sillä kuusen latva on kiinnitetty rautalangalla katossa olevaan koukkuun. Niinpä joulun kuusivahingot jäivätkin vähäisiksi ja saldo oli yksi sirpaileksi mennyt lasipallo.

Elli ja tasapaino - tähän ei jokakissa pysty.

Mäykysen kuuseenkurkotus on astetta varovaisempaa sorttia.

Herralla on onneksi pituusetu puolellaan.

Nyt alkaa jo huimata! Jos tämä kuva näyttää jonkun mielestä fysiikan lakien vastaiselta, niin sitä se oikeastaan onkin: henkilökunta piti tuolista kiinni, jotta se ei olisi kaatunut. Ellin tuolikuvissa ei sen sijaan avustajaa tarvittu, sillä neiti on kevyt ja trapetsitaiteilun ammattilainen. Mäykysen mielestä pallot oikeastaan olivatkin aika tylsiä ja herran mielestä kuusen mielenkiintoisin osa on jalassa oleva havunmakuinen juomavesi. Hakkaa juomakipon mauttoman litkun kymmenen-nolla. Uuden vuoden jälkeen herran vatsa olikin sitten pahemman kerran sekaisin, tiedä sitten oliko syynä tämä aromivesi vai joku muu.

Syysulkoilu

2011-09-18T22:01:00.001+03:00

Syksy on tullut, mutta päivittäisistä päivälenkeistä ei todellakaan ole tingitty. Eikä tingitäkään ennen paukkupakkasten tuloa, jos henkilökunta haluaa selvitä ilman korvatulppia tai vaalia naapurisopua. Arkipäivisinkin kävelylenkki korttelin ympäri on vähintä, mitä tylsistynyt bengali voi vaatia. Ja jos tätä lukee joku koiranomistaja, niin älkää nyt kuvitelko, että korttelilenkki on joku viiden minuutin pikapyrähdys: korttelia kierretään meillä hartaudella ja välillä vauhtia haetaan metsästä ja joskus ihan puusta asti. Alle puolen tunnin ei ole toivoakaan ulkoilusta selvitä ellei kyseessä ole sitten kaatosade. Pikkutihku ei enää hidasta edes Ellin menoa, vaikka nuorempana neiti kieltäytyikin pistämästä nenäänsä ulos, jos pisarakin tipahti taivaalta. Mäykynen on ollut ilmeisesti jo syntyjään ulkoiluhullu, Elliin tauti puolestaan on tarttunut vasta vähitellen.

Nyt viikonloppuna säät olivat vaihteeksi upeat, joten molempina päivinä ulkona reippailtiin tavallista pidempään. Mäykynen yrittää parhaansa mukaan ylläpitää lihaskuntoaan, ettei eläinlääkäritädillä olisi aihetta valittaa. Pari viikkoa sitten herra kävi rokotuksilla ja taas oli vuoden aikana paino kasvanut. Mäykynen oli nyt jo 5,7 kiloa eli kokonaista 300 grammaa enemmän kuin vuosi sitten. Herran mielestä turhaa nipotusta valittaa, jos vuodessa on erehtynyt syömään kolme Mäymör-pussia (á 100 g) liikaa. Tosin ei eläinlääkäritäti sitten lopulta valittanutkaan, vaan totesi, että herra on sopusuhtainen ja lihaksikas. Mutta jos menee yli kuuden kilon, niin sitten ei kuulemma enää voi olla kaikki pelkkää lihasta.

Ellin päivän jumppatuokio ettei eläinlääkärillä ole sitten tammikuun rokotuskäynnillä varaa valittaa neidin roikkuvista läskeistä.

Voi järkytys. Täytyykö ton yhden tirriäisen tunkea aina ihan nenä kiinni?

Jos kävelytietä reunustaa tällainen upea catwalk, niin voi olla aivan varma, että Elli kävelee aidalla eikä tiellä. Mäykynen pitää taas mielummin tassunsa maassa.

Mäykysen syksyinen sienilöytö. Hmm... pirtsakka väri. Uusi vähäkalorinen dietti?

Elli-täti

2011-08-28T20:08:00.001+03:00

Elli haluaa tiedottaa, että hän on nyt Elli-täti. Kun ikääkin on kohta jo melkein kaksi, niin olisi soveliaampaa, jos Elli-neidin sijaan käytettäisi nimitystä Elli-täti. Mutta ei, blogin nimi ei silti muutu muotoon Herra Mäykynen ja Elli-täti, koska henkilökunta haluaa pitää kiinni nuorekkaasta imagosta, kun kaksikon toilailut tuskin jatkossakaan muuttuvat rauhallisen tätimäiseksi. Elli sen sijaan haluaa nuorekkuudesta eroon. Kuinkakohan monta päivää sitten se olikaan, kun viimeksi ohikulkija taivasteli: Miten ihana pentu! Onko toi toinen sen äiti? Mäykysen mielestä tosin on kyseenalaista kumpaa tässä itse asiassa onkaan loukattu syvemmin — siis herrahan suorastaan huokuu lempeää äitihenkeä? Mutta erityisesti Elli-tätiä kiukuttaa: jos pitää linjoistaan huolta ja on hoikassa kunnossa oleva nei... siis täti, niin mitä sitten? 3,7 kiloa pippurista luonnetta riittää aivan mainiosti! Ellin pikkuveljen minirääpäleillä on Ellin ikään ja painoon vielä pitkä matka, mutta eiköhän niistäkin silti vielä joskus kasva melkein yhtä hienoja kissoja kuin Ellistä. Sillä välin Elli yrittää omaksua uuden täti-lookin.

Elli-neiti-ilme?

Väsyttävää touhua...

Vihdoin aito täti-ilme?

Interaktiivista raksutusta?

2011-08-25T23:30:00.000+03:00

Tänään oli taas pakettipäivä ja heti aamutuimaan postipoika raahasi Mäykysen ja Ellin ovelle ison laatikollisen ruokaa ja toisen hiekkaa. Onneksi postin ihmisetkin sentään näyttivät tajuavan, että ulosmarssin työpaikaltaan voi tehdä vasta kun elintärkeät lähetykset on toimitettu perille.

Henkilökunta oli taas tilannut vähän yhtä sun toista, kun ostoskärryn täyttö on tehty nettikaupassa niin suunnattoman helpoksi. Olipa tällä kertaa mukaan eksynyt myös tarjouksessa ollut Catit Design Senses Feeding Labyrinth -raksutorni, joka mainostekstin mukaan tarjoaa kissalle älyllistä haastetta ruokahetken lomaan. Mikäs sen kätevämpää kuin tehdä raksujen syönnistä antoisa aktivointihetki!

Hätähousu henkilökunta luki ohjeet huonosti ja tajusi vasta jälkikäteen, että oli heti kasannut raksulabyrintin haastavimpaan kokoonpanoon. Onneksi Mäykynen ei vähästä hätkähdä, vaan alla herra esittelee raksuaktivointia parhaimmillaan:

Mäykysen ratkaisumalli nro 1. Pönttö pystyyn, raksut sisään, kahden sekunnin odotus, reipas huitaisu tassulla ja problem solved. Herran mielestä lautaselta syöminen on jotenkin sivistyneempää, mutta Mäykynen ei ole turhantarkka: henkilökunnan mieliksi herra voi napsia raksunsa lattialtakin.

Syvä huokaus. Tosin täytyy myöntää, että Mäykysen ratkaisu ei yllättänyt henkilökuntaa, vaan se oli suorastaan ennalta-arvattava. Jos älypeli on sellainen, että sen voi helpoiten ratkaista raa'alla voimankäytöllä, niin Mäykysen mielestä olisi suorastaan hölmöä tuhlata aikaa johonkin pikkusievään tassutteluun. Sellaisen hienostuneen järjenkäytön herra jättää suosiolla Ellille.

Henkilökunta ei kuitenkaan niin vaan luovuttanut, vaan torni pystytettiin uudelleen, jos Mäykynenkin vaikka suostuisi käyttämään sitä ohjeiden mukaan. Ihan kirjan mukaan ei taaskaan menty, mutta Mäykynen päätti näyttää, että ei ole mikään yhden ratkaisun mies. Hiukan tuntuisi vanne kiristyvän pään ympärillä, mutta ehkä tämä on sitten sitä aivojumpaa?

Viitsisikö edes vaivautua?

Varokaa kissaa

2011-08-08T22:48:00.000+03:00

Tänään iltalenkille tuli lähdettyä selvästi parhaimpaan koiranulkoilutusaikaan. Kauas ei päästy, kun jo yli-innokas bichon frisé yritti tiukalla nelivedolla tulla väkisin leikkimään. Elli porhalsi häntä pörrössä pakoon ja Mäykynen käänsi selkänsä ja oli kuin ei olisi huomannutkaan: pitäisivät kahjot koiransa kurissa. Mäykynen ei moisten ADHD-tapausten kanssa alennu seurustelemaan.

Matkaa jatkettiin ja ohi viuhtoi monenlaista karvaturria, mutta ohitukset menivät molemmin puolin suht sujuvasti. Sitten vastaan tuli lunnikoira. Elli makaili heinikossa valppaasti tilannetta seuraillen ja Mäykynen lepäili omenapuun alla. Tiedä sitten mikä tässä koirassa kiinnosti, mutta jostain syystä herra päätti lähteä tekemään lähempää tuttavuutta ja kipitti reipasta vauhtia kohti koiraa. Siitäkös sitten tulikin ihan kamala huuto: lunnikoira kiljui ihan henkensä edestä vaikkei Mäykynen vielä edes ollut viereen ehtinyt. Henkilökunta kiristi herran fleksiä ja lunnikoiran omistaja pahoitteli kun ei ollut osannut varautua siihen, että koiransa pelkää kissoja. Mäykysen henkilökunta meni lähes sanattomaksi eikä osannut edes vakuutella että tää on kyllä ihan kiltti. Vai onko se edes? Ainakin herran ego on reilusti suurempi kuin fyysinen koko. Lunnikoira nyt toki on pieni, mutta jo nuorena herra on yrittänyt tassu ojossa lätkiä naapurin dogo argentinoa ja vuosi sitten vedettiin turpaan vapaana metsässä juoksennellutta suursnautseria.

Puolustuksekseen Mäykynen haluaa kuitenkin tähdentää ettei tällä kerralla ollut edes tassu iskuvalmiudessa, vaan herra ihan vaan kaikessa rauhassa jolkotteli kohti koiraa. Voiko sille sitten muka mitään, jos toinen ihan omaa varjoaankin säikkyy? Mutta ei herran egoa silti haittaisi, jos oveen hankittaisi kyltti Täällä vartioin minä. Vaviskaa vorot ja murtomiehet.

Herätys! HERÄTYS!!

2011-08-02T22:57:00.000+03:00

Henkilökunnan kesälomat on valitettavasti loppu ja maanantaiaamuna pitkät aamu-unet vaihdettiin taas aikaisiin herätyksiin. Jo heti tänään tiistaina henkilökuntaa harmitti suunnattomasti, kun Ellin piti kuitenkin tulla herättelemään jo ennen kellon soittoa. Jos pikkuneiti voisi edes joskus armahtaa eikä heti toisena lomanjälkeisenä työpäivänä herättelisi aamuyöstä. Nyt nukutaan vakuuttelut eivät kuitenkaan tehonneet ja pakkohan sitä oli herätä pelastamaan neiti nälkäkuolemalta, kun tassulla lätkittiin armotta naamalle. Joskus Ellinkin saa vielä hetkeksi nukkumaan, mutta nyt ei ja silloin on vain yksinkertaisinta käydä tarjoilemassa aamupala ja sen jälkeen jatkaa uniaan.

Unenpöppöröisenä henkilökunta kaivoi esiin myös herätyskellon virkaa toimittavan kännykkänsä — vain todetakseen, että siitä oli akku loppunut yön aikana. Kääk! Mitäköhän kello sitten olikaan? Yhdeksän ehkä kun seitsemältä piti herätä? Hyvin alkaa töihin paluu, jos jo toisena aamuna nukkuu auttamattomasti pommiin. Nopeasti henkilökunta olikin jo ihan hereillä tarkistamassa todellista aikaa toisesta kellosta. Kaksi minuuttia yli seitsemän! Henkilökunta ei voinut olla hymyilemättä. Kiitos Elli!

Limatassun arvoitus

2011-07-31T21:56:00.000+03:00

Eräänä iltana Mäykynen ja Elli olivat taas tapansa mukaan hengailemassa terassilla. Sieltä saa varsinkin iltaisin hyvää proteiinitäydennystä ruokavalioonsa, sillä yökköset ja muut pimeäöttiäiset hakeutuvat innolla terassin pihavaloa kohti. Erityisesti Elli on kunnostautunut yöperhosten listimisessä.

Sitten henkilökunnan mieleen muistui, että Mäykynen oli kynsienleikkuun tarpeessa ja armotta herra käytiin hakemassa manikyroitavaksi. Herran etutassut tuntuivat olevan märät ja ruohonkorsien sekä koivunsiementen kuorruttamat, mikä ei vielä sinällään ihmetyttänyt henkilökuntaa, sillä ulkona satoi kaatamalla ja vettä tihkuu sateella paikoiltellen myös terassin lattialle. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että tassut eivät olleet ainoastan märät, vaan ne olivat jonkun ihmeellisen tahman peitossa. Takatassut sen sijaan olivat ihan puhtaat ja Ellin tassut olivat kokonaisuudessaan kuivat. Ei kai henkilökunta tosissaan kuvitellut, että pikkuneiti sotkisi tassunsa johonkin epämääräiseen klähmään? Turha luulo, Elli voi olla ajoittain varsinainen rämäpää, mutta silti hieno neiti, joka ei todellakaan sotke sen paremmin turkkiaan kuin tassujakaan.

Jostain ihmeen syystä Mäykysen tassut olivat kuitenkin tunnistamattoman mönjän peitossa ja henkilökuntaa asia alkoi hiukan huolestuttaakin, kun mössön alkuperästä tai koostumuksesta ei ollut mitään tietoa. Tassut käytiin Mäykysen ansiokkaasta vastustelusta huolimatta pesemässä, mutta se ei auttanut: klähmä oli ja pysyi. Mönjän koostunus oli jotain liiman ja silikonin välimaastosta, ihmeellistä kirkasta räkämäistä limaa, joka ei haissut juuri millekään. Sitä ei uskallettu kuitenkaan jättää herran itsensä siivottavaksi, joten Mäkynen joutui tassupesun jälkeen vielä kestämään lisää mömmön puhdistusoperaatioita. Koska se ei pesemällä lähtenyt piti siirtyä astetta inhottavampiin keinoihin: henilökunnasta toinen piti Mäykystä kainalossa ja toinen nyppi limapaakkuja herran varpaidenväleistä. Mäykysellä meinasi hermo mennä kerran jos toisenkin, sillä operaatio oli jokseenkin hidas ja kahden tassun puhdistamiseen kului hetki jos toinenkin. Lopulta suurin osa klähmästä oli saatu poistettua ja loppujen annettiin olla, sillä Mäykysen mielentilan huomioon ottaen lopun liman poisto katsottiin tarpeettomaksi.

Puhdistusoperaation jälkeen henkilökunta lähti metsästämään klähmän alkuperää, jotta saataisi varmuus sen myrkyttömyydestä ja jotta operaatiota ei mahdollisesti hetken kuluttua jouduttaisi jälleen toistamaan. Tulokseton pikakartoitus oli tehty jo ennen Mäykysen pesuoperaatiota, mutta nyt henkilökunta konttaili kaikki terassin nurkat ja sisätilatkin tarkistettiin siltä varalta, että joku epämääräinen tököttipurkki olisi unohtunut jonnekin. Mitään ei löytynyt, mutta sitten henkilökunta muisti, että sekä Mäykynen että Elli olivat joku hetki aiemmin pyörineet tavallista ahkerammin terassille vievän ulko-oven ympäristössä. Tälle nurkalle suoritettiin sitten tehotarkastus ja mitä löytyikään kynnyksen alapuolelta: jättikokoinen musta etana!

Loppu olikin jo helppo avata: Mäykynen oli tietysti tassutellut etanaa Ellin kannustaessa vieressä ja siinä hommassa sitten tassutkin limastuivat. Klähmäetana oli luultavasti kuuluisa tappajaetana eli espanjansiruetana, joihin täällä aina ajoittain törmäilee. Tämä yksilö oli kuitenkin vain vajaa kymmensenttinen eikä sentään sellainen viisitoistasenttinen iljetys, joita täällä myös joskus on nähty. Ihan riittävästi limaa tämäkin yksilö oli kuitenkin pystynyt tuottamaan. Ei henkilökunta olisi osannut kuvitella, että etanan limaa on niin vaikea saada pois kissan tassuista tai että yhdestä isostakaan etanasta sitä voisi tulla niin suuria määriä — etanakin kun vielä vaikutti päällisin puolin vahingoittumattomalta.

Jos omituisen liman tapauksella voi olla onnellinen loppu, niin tämä oletettavasti ällötyskertoimestaan huolimatta oli sellainen, sillä etanan lima tuskin on kissalle kovin myrkyllistä. Henkilökunta kuitenkin toivoo, ettei etanoita eksyisi terassille usein, sillä taitaa olla liikaa toivottu, että tassupesusta viisastuneena Mäykynen ensi kerralla jättäisi limaetanan rauhaan.

Kiljuva hiirikorvike

2011-07-26T09:42:00.001+03:00

Viime viikon aikana Elli sai postia kasvattajaltaan Miralta. Tai onneksi lähetys oli osoitettu henkilökunnalle, sillä jostain syystä postitäti halusi nähdä paketin noutajan henkilötodistuksen. Mitäs sitten olisikaan tehty, jos lahja olisi osoitettu suoraan Elli-neidille? Käyty Ellin kanssa Postin tiskillä ja näytetty neidin rekisterikirjaa?

Hiirulainen oli korvike lomavaanijalle, jonka kurja ja tylsä henkilökunta ei halunnut nähdä hiiren surmaa, vaan päästi vikisijän karkuun Ellin nenän edestä. Suorastaan törkeä rikkomus kissuutta vastaan. Onneksi BunBun The Bunny pupuhiiri tuli paikkamaan Ellin kokemaa vääryyttä.

Ellistä pitkin poikin lattioita huristeleva ja samalla hysteerisesti hinkuva pupuhiiri oli aluksi hiukan pelottava. Kieltämättä kyllä kannattaakin suhtautua varauksella hiireksi naamioituneeseen pupuun, jolle on kuitenkin unohtunut pupun häntä. Ja se ääni, sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, mutta ennemmin johonkin vastaavaan huutoon voisi törmätä hullujenhuoneella kuin hiirimetsällä. Ehkä näistä mieltä järkyttävistä seikoista johtuen pakettiin olikin merkitty: Ei sovellu alle 3-vuotiaille. Onneksi Mäykynen riensi apuun ja kävi välittömästi tekemässä tuttavuutta pupuhiiren kanssa: herrahan on jo reippaasti yli kolme, joten mitäs sitä turhia arastelemaan.

Mäykysen leikki-into on yleensä hyvin lyhytaikaista ja niin nytkin. Kun pupuhiiren takamus oli haisteltu ja otukselle oli annettu pari takajalkapotkua olikin aika mennä kauneusunille. Harmi vaan, että mokoma kiljuva pupuhiiri yritti ihan väen väkisin tunkea suuhun.

Seurattuaan tilannetta hetken takavasemmalta Ellikin uskalsi tulla ihmettelemään pupuhiirtä. Alku oli varovaista täppäilyä ja selvästi otuksen ääni oli Ellin mielestä edelleenkin epäilyttävä. Mutta kyllähän pupuhiiri sitten lopulta aika pahasti turpiinsa sai. Hyvää harjoitusta, jos joku päivä valjaslenkillä sattuu pupuhiiri kävelemään vastaan, niin tietää sitten ettei otus ole yhtään niin vaarallinen kuin mitä ääni antaa ymmärtää.

Pupuhiiren julma loppu.

Väsyneet valjastelijat

2011-07-18T12:38:00.001+03:00

Jokunen viikko sitten Mäykynen ja Elli olivat henkilökunnan kanssa pitkällä valjastelureissulla. Kierrettiin tavallistakin pidempään niin katuja kuin pusikkojakin ja lopulta kaksikko taisi olla jo sen verran väsähtänyt, että molemmat tulivat oma-alotteisesti sisälle. Lenkin jälkeen henkilökunta alkoi valmistaa itselleen salaattilounasta. Siinä sitä kahdestaan hääräiltiin keittiössä ja jossain vaiheessa ääneenkin ihmeteltiin, että taisi tosiaan olla rankka lenkki, kun molemmat kissat ovat ihan hipi-hiljaa. Nukkumassa varmaan.

Ruoka saatiin melkein valmiiksi ja henkilökunta lähti kattamaan ruokailuvälineitä terassille. Terassilla sydän taisikin sitten jättää pari lyöntiä väliin, sillä henkilökunta huomasi tuijottavansa avonaista terassilasiovea. Sekunnin murto-osassa henkilökunta osasi myös yhdistää avonaisen oven ja poikkeuksellisen hiljaisuuden. Niin varmaan kissat missään nukkumassa olivat, todella usein ne hengalilevat lasitetulla terassilla ja olisi suorastaan ihme, jos Mäykynen ja Elli eivät olisi tajunneet hyödyntää avoimien lasien päiviä. Lasi oli jäänyt auki, kun valjastelemaan oli tänään lähdetty terassin kautta, mutta palattu etuovesta. Mikäs siinä on kissojen tyytyväisenä juosta sisälle, kun voi yhdestä ovesta tulla sisään ja toisesta tallustella hetkeä myöhemmin ulos.

Elli on karannut kerran aikaisemmin avonaisesta ovenraosta ja Mäykynen pari kertaa oven raosta ja kerran herra on tainnut päästä valjaista irti. Jokaisella kerralla henkilökunta on kuitenkin nähnyt tilanteen ja itsenäinen ulkoilija on nopeasti saatu palautettua sisälle tai valjaisiin. Nyt tilanne oli kuitenkin paljon huolestuttavampi, koska henkilökunta laskeskeli, että kaksikko on saattanut saada jo reilun kymmenen minuutin etumatkan omatoimiulkoilulleen. Epäiltiin, että Elli ei ehkä uskaltaisi lähteä yksin kovin kauas ja onneksi tämä pitikin paikkansa, sillä suunnilleen heti henkilökunta huomasi neidin kurkkivan uteliaana terassilaudoilla olevan grillin takaa. Huh helpotusta, ainoastaan Mäykynen olisi siis jossain omatoimiseikkailemassa.

Henkilökunnan toinen silmä vahti Elliä ja toinen yritti kartoittaa, josko Mäykysen olinpaikasta olisi jotain vihjeitä. Hämmästys oli suuri, kun herra itsevarmaan tapaansa käveli häntä kaarella keskellä takapihan nurmikkoa ja rauhallisesti tutkaili ympäristöään. Herra käytiin sitten yksinkertaisesti nappaamassa kainaloon, sillä Mäykynen on kulmakunnan kingi -elkeistään huolimatta sellainen sylimussukka ettei paljon helpompaa pyydystyskohdeta pysty keksimään. Elli oli haastavampi tapaus, koska neiti vihaa sylissä oloa ja grillin takaa kurkkivalle karkurille ei haluttu järjestää mitään hepulikohtausta, joka ehkä saisi neidin vain juoksemaan kauemmas. Niinpä apuun haettiin raksupussi ja muutaman raksun avulla neiti porhalsi innokkaasti takaisin terassilasien sisäpuolelle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkilökunnalla ei ole edelleenkään tietoa oliko kaksikko hengannut koko ajan pienellä takapihalla vai oliko omatoimiulkoilu ulottunut pidemmällekin. Ellin osalta tuskin, mutta Mäykysen suhteen on vaikea sanoa oliko herra jo paluumatkalla lähimetsäkierrokseltaan vai oliko edeltänyt kävelylenkki ollut kuitenkin sen verran rasittava, että takapihahengaus oli riittänyt tällä kertaa. Joka tapauksessa reissun jälkeen laskeutui taloon taas hiljaisuus, sillä kaksikko painui nukkumaan — tällä kertaa ihan oikeasti.

Flexi-jengi

2011-07-14T09:32:00.007+03:00

Mäykynen sai tänään vihdoin ja viimein pidemmän fleksin. Viime ajat herra on joutunut sinnittelemään onnettomalla viiden metrin fleksillään, kun Elli-mokoma on ominut Mäykysen vanhan seitsemänmetrisen taluttimen. Mäykysen ulkoilu on nykyään hiukan ennalta-arvattavampaa ja tasatahtisempaa kuin Ellillä, joten siksi henkilökunta on hyväksynyt kyseisen fleksiasian, vaikka Mäykysen mielestä tämä tietysti on ollut huutava vääryys. Elli kuitenkin spurttailee niin yllättäen ja pomppii suunnilleen joka toisessa matkalle osuvassa puussa, että viisi metriä fleksiä loppuu jo ennen kuin neidin ryntäys on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Nyt pitäisi molemmilla kuitenkin olla narussa riittävästi mittaa hyppiä sinne sun tänne ellei Elli sitten suuntaa barrikadeille hävittyään nyt Mäykyselle kokonaisella metrillä.

Mäykyselle hankittiin uusi S-koon Flexi Comfort Long 1, jolla on pituutta jopa kahdeksan metriä. Kyseistä mallia olisi saanut myös pinkkinä, mutta henkilökunta onneksi tajusi olla nolaamatta Mäykystä ja tyytyi herrasmiehelle sopivaan musta-harmaaseen malliin. Fleksihyllystä henkilökunta bongasi nyt ensimmäistä kertaa myös kissoille suunnitellun kissafleksin. Tosin ei se pienestä koirafleksistä tainnut poiketa muuten kuin paketin tekstien puolesta ja ongelma oli, että kissafleksin suunnittelija ei ollut nähtävästi tajunnut kissojen ulkoilusta yhtään mitään. On toki ihan järkevää ja perusteltua, että kissoille suunniteltu fleksi on pieni ja kevyt, mutta että sillä on pituutta huimat kolme metriä? No, ehkä sellaiselle kissatyypille, joka kyhjää koko ulkoilun yhdessä puskassa tämä on riittävästi, mutta muille kissoille kannattaa kyllä jatkossakin ehdottomasti ostaa koirafleksi ja mielellään pidemmänpuoleinen sellainen. Nauha- vai nyörimalli, se on sitten ihan makuasia. Meillä molemmat ovat toimineet hyvin, mutta pienet nauhafleksit ovat maksimissaan viisimetrisiä, joten siksi meillä aktiivikäytössä on molemmilla nyt nyörimalli.

Kuvassa Mäykysen ja Ellin fleksivalikoima. Ylinnä on henkilökunnan vuoden takainen heräteostos: Flexi Fashion, kolmimetrinen edustusfleksi, joka tosin ei ole vielä koskaan ollut käytössä. Oikealla on Mäykysen uusin, vasemmalla Ellin seitemänmetrinen (Flexi Classic Long, S) ja alinna Mäykysen ihan ensimmäinen viisimetrinen nauhafleksi (Flexi Classic Compact, S).

Koteja vailla

2011-07-13T14:30:00.004+03:00

Suomen bengalirintamalla on nyt poikkeuksellisen monta aikuista uutta kotia etsivää bengalia. Asia koskettaa myös Elliä ja Mäykystä, sillä Ellin siskot Elsa ja Sigorney sekä Mäykysen isä Viski ovat kodinetsijöiden joukossa. Ellin Helsingissä asustavat siskot ovat toistensa bestiksiä ja muuttaisivat mielellään jatkossakin saman katon alle. Mäykysen Nokialla majaileva isäpappa taas on enemmän oman tiensä kulkija ja haluaisi ainoaksi kissaksi tai jonkun aktiivisen nuoren kissan seuraksi. Luonteenpiirteet saattavat olla jossain määrin sukuvika, sillä Mäykysen isä viihtyy hyvin sylissä ja ulkoilee mielellään. Jos lukijoiden joukossa on omasta bengalista haaveilevia, niin kotia etsiviin bengaleihin voi tarkemmin tutustua Suomen bengalikissat ry:n sivuilla.

Lisäys: Viski on jo löytänyt uuden kodin.

Lisäys nro 2: Elsa ja Sigorney ovat myös saaneet uuden kodin. Ajankohtaista tietoa mahdollisesti uutta kodista etsivistä bengaleista voivat kiinnostuneet käydä kuitenkin jatkossakin lueskelemassa Suomen bengalikissat ry:n sivuilta.

Lomavaanijat

2011-07-11T17:56:00.000+03:00

Helteiset säät vaativat veronsa ja Ellin ja Mäykysen päivät kuluvat leppoisasti, mikä ei toki silti tarkoita, että täällä tylsistyttäisi kuoliaaksi. Ulkona pitää käydä vähintään kerran päivässä ja siellä aika sitten kuluu kaikenlaista pikkuvipeltäjää ihmetellessä. Mäykynen on tosin lähinnä keskittynyt puskissa makoiluun, sillä mitä sitä nyt helteellä turhaan rehkiä. Ulos on silti päästävä, sillä sisälle sulkeminen aiheuttaa herralle lähinnä kärttyilykohtauksia ja kärsimätöntä ulos-huutelua. Ja kyllähän Mäykynenkin viimeksi eilen spurttaili tuhisevan siilin perässä pitkin lähimetsiä ja meinasi saada hepulin, kun tyhmä henkilökunta ei päästänyt lähelle. Ellin aktiivisuus on nyt kesähelteillä hyvin ulkoilupainotteista: ulkona mennään helteestä huolimatta ja sitten loppupäivä otetaan rennosti kiipeilypuun pilvilinnassa kauneusunia katsellen.

Tänään Ellillä oli erityisen hyvä vaanintapäivä. Ensin kyytiä sai västäräkki, joka suunnilleen yritti syöttää itsensä Ellille. Varmaan joku uhkarohkea teini tai sitten muuten vain hiukan latvasta laho tapaus, mutta henkilökunta sai aluksi suorastaan hätistellä lintua kauemmaksi. Lopulta västäräkkikin tajusi, mikä oli leikin idea ja Ellin mieliksi lenteli aina pari metriä karkuun keikutellakseen pyrstöään sitten taas hetken ennen uutta pyrähdystä. Lopulta lintu kuitenkin kyllästyi ja lensi pois.

Kohta Ellillä oli kuitenkin jo uusi saalis kiikarissa, vaikka henkilökunta ei sitä heti tajunnutkaan. Ihmetytti vain Ellin into puoliväkisin suunnata kulkunsa autotietä reunustavaan rinteeseen. Pakkohan sinne oli perässä seurata, kun siellä selvästi oli jotain kovin kiinnostavaa. Lopulta henkilökuntakin äkkäsi otuksen, kun se otti jalat alleen ja vilisti vinhaa vauhtia läheiseen puuhun. Orava? No ei, nehän nyt hyppivät puissa muutenkin eikä puuhun juoksevan oravan vuoksi tarvitse hieraista silmiään ja ihmetellä, mitä juuri näki.

HII-RI. Elli ajoi hiiren puuhun ja sieltä se nappisilmä sitten kurkisteli oksalta. Nähtävästi kissa ja hiiri -leikkiä voi leikkiä kissa ja koira -takaa-ajon säännöillä. Mutta älkää nyt kuvitelko, että onneton citykissa olisi jättänyt leikin tähän. Tai no, ehkä onneton olisikin, mutta Elli on kaukana onnettomasta ja oli jo puussa, kun henkilökunta vihdoin löysi fleksistään stoppipainikkeen ja raukkamaisesti katkaisi neidin saalistuspuuhat kesken kaiken. Niin väärin! Siellä se siimahäntä varmaan hihitteli mielessään surkealle kissalle ja omalle neuvokkuudelleen.

Ei olisi paljon kannattanut. Paluumatkalla kotiin kuljettiin saman puun ohi ja sinnehän Elli taas halusi. Muka-niin-ovela hiiri oli jo ehtinyt laskeutua alas ja Elli näki taas tilaisuutensa koittaneen. Nyt ei ollut puita eikä oikein mitään muutakaan suojaa hiirellä edessään. Pelkkä autio rinne ja sen alla kävelytie. Jos henkilökunta ei olisi taas toiminut fleksin herrana olisi tämä hyvin todennäköisesti jäänyt hiirulaisen viimeiseksi juoksuksi, sillä Elli saavutti hiirtä koko ajan. Henkilökunta ei kuitenkaan halunnut hiirenraatoa tuliaiseksi, joten siimahännän annettiin kadota tienpientareen pusikkoon. Taas niin väärin!

Kesäkauden käynnistys

2011-05-23T22:17:00.000+03:00

Rämäpäät vauhdissa taas! Luuliko joku tosiaan, että Mäykynen ja Elli viettäisivät hiljaiseloa lopun elämäänsä? Väärin luultu — jos blogianemia henkilökuntaa vaivaakin, niin se ei tarkoita, etteikö kaksikon elämä olisi samanlaista hullunmyllyä kuin ennenkin.

Hmm... Siis täh? Tassua toisen eteen coolin näköisesti. Mihinköhän tässä oltiinkaan menossa?

Pikkuneiti osaa säilyttää tyylin myös tirppoja vaanittaessa.

Kauhean ruuhkaista täällä Espoon metsissä, kun ei saa rauhassa edes päivää paistatella.

Ilme ja hännän asento kertoo kaiken.

Itsevarmuus pukee Mäykystä.

Hiirenmetsästäjät

2011-03-20T21:23:00.001+02:00

Henkilökunnan teeskennellessä kiireistä atk-laitteistojen ääressä karvakaksikko tekee parhaansa auttaakseen. Näppäimistön käyttö ei aivan ole Mäykysen tai Ellin ydinosaamista, mutta hiirten metsästäminen on. Selvästi tuon punatäpläisen elikon vahtiminen kuluttaa turhan paljon henkilökunnan aikaa, koska siitä pitää pitää koko ajan kiinni. Ainakin Ellin mielestä järkevintä olisi päästää hiiri päiviltä.

Ellin vaaniessa Mäykynen tarttuu suoraan toimintaan: Hännästä kiinni. Yritäpä nyt karkuun!

Ellin vuosi

2011-01-31T23:15:00.000+02:00

Parivaljakon Mäykynen & Elli yhteiselämää on takana jo kokonainen vuosi. Perjantaina tuli tämä tärkeä merkkipaalu täyteen. Juhlia ei ole järjestetty ellei Ellin eläinlääkärikäyntiä sitten sellaiseksi voida katsoa ja Ellin mielestä ei siis T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N voida. Viime viikolla Ellille käytiin hakemassa tehosterokotus. Siinä koko stoori, asiaa ei muistella sen enempää. Mutta nyt on rokotettu ja hampaat ok, kunto hyväksi todettu ja painostakin on henkilökunnan enää turha narista, sillä eläinlääkärin mukaan sekin oli Ellille juuri sopiva.

Kyseistä eläinlääkärikäyntiä ja muutamaa muuta vastoinkäymistä lukuunottamatta Ellin vuosi on kuitenkin sujunut varsin mallikkaasti. Elli on pieni tättähäärä, joka on aina kaikessa touhussa mukana. Elli osaa olla toisaalta myös pilallehemmoteltu pikkuprinsessa. Sellaiset eivät suostu olemaan sylissä vain siksi, että henkilökunnan mielestä söpöliiniä on kiva kanniskella ympäriinsä. Ei, Elli ei tahdo! Jos henkilökunta siitä huolimatta ottaa rimpuilevan Ellin syliinsä, niin sitten huudetaan Mäykynen apuun. Herrasmiesmäisesti Mäykynen kiiruhtaa viivana paikalle, jos Ellillä on tukalat paikat. Vaativasti Mäykynen nousee henkilökunnan jalkaa vasten takajaloilleen seisomaan ja katsoo huolestuneena: Miksi pikkuista rääkätään?

Sylissäkanniskelun lisäksi Ellin inhokeihin kuuluu myös liiallinen silittely. Siis ihan kauheaa kähmintää! Pikkuprinsessoja kuten Elliä, on sopivaa silittää korkeintaan ennen ruokailua sekä aamuisin (jolloin henkilökunta pitää saada sängystä ylös antamaan ruokaa). Silloin Elli voi katsoa tassujen läpi muutamat rapsuttelutkin, sillä pääasia, että murkinaa tulee ja nopeasti. Muuten Elliä on soveliasta silittää mielellään enintään kahdella sormella ja hyvin kevyesti ettei mene turkki ihan sotkuun klähmäisistä käsistä.

Mutta älkää nyt kuvitelko, että Elli olisi joku vaaleanpunaisessa hörhelömaailmassa elävä pikkudiiva. No joo, kieltämättä Elli pelkää jopa naapurin pientä villakoiraa, mutta on Ellissä toinenkin puoli. Sisua neidillä on ainakin parin ison kissan verran ja Mäykyselle neiti ei suostu hävimään missään. Jos tappelussa jääkin alakynteen, niin sitten pitää vain löytää sellainen painipaikka, jossa pienuudesta on etua. Ellin suosikki on rappusen alaporras, jonka alle Elli mahtuu hyvin suojaan, mutta jonne Mäykysellä ei isomman kokonsa vuoksi ole asiaa. Sieltä on Mäykystä lätkitty armotta kuonolle kerta jos toinenkin.

Elli on edelleen lähes väsymätön leikkijä, vaikka pentuaika on jo taaksejäänyttä elämää. Jos kukaan ei jaksa leikittää, niin sitten Elli leikkii yksin. Leluhiiret katoavat nopeasti sohvan alle ja jokaista heiluvaa nauhaa ja nyöriä neiti metsästää innoissaan. Huiskat ovat Ellin suosikki ja niistä jaksetaan taistella ja niiden kanssa jopa muristaan kunnes Elli on kirjaimellisesti ihan poikki. Henkilökunnan mielestä yksi huvittavimpia näkyjä on Elli (3,6 kg) kiskomassa huiskalelua koko voimallaan. Tiukan vakava tappoilme naamalla, syvä kurkkumurina ja neiti kiskoo niin hurjasti, että etujalat nousevat kokonaan ilmaan. Henkilökunta on aiemmin kuvitellut, että tällaisia vetoleikkejä leikitään lähinnä koirien kanssa, mutta ilmeisesti sitten ei.

Hyppykisoissa Elli päihittää Mäykysen ainakin kymmenen-nolla. Elli suorastaan liitää ilmojen halki ja Mäykynen voi vain kateellisena ihmetellä, kun Elli on taas keikkumassa jossain korkeuksissa, joista Mäykynen voi ainoastaan haaveilla. Älkää antako pienuuden hämätä: täältä tulee Elli!

Lakanapaini

2011-01-16T22:43:00.000+02:00

Sänkyvaatteiden vaihto on yksi Mäykysen ja Ellin mielipuuhia. Henkilökunnan ja karvakaksikon näkemys sängyn petaamisesta ei vain aina tunnu osuvan yksiin.

Epäilyttävä möykky löydetty. Ratkaisu: pure lujaa.

Vakooja paljastettu. Seurauksena tiukka painimatsi. Lakanapainissa ei ole sääntöjä, vaan turpaan saa vetää kaikilla mieleen tulevilla keinoilla.

Elli tietää, että pienempikokoisen ei kannata jäädä alle.

Ja jos meinaa jäädä alakynteen, kannattaa ottaa jalat alle ja etsiä uusi parempi painipaikka.

Super-Mäykynen valmiina vuoden 2011 haasteisiin

2011-01-06T21:04:00.002+02:00

Super-Mäykynen aina valmiina! Vuoden 2011 supersankaritrendi on tietysti kierrätys ja mikäpä olisi ekologisempaa ja helpompaa kuin kassipukeutuminen. Käytetty muovikassi on loistava asuste kissalle kuin kissalle. Toimii muun muassa sadesuojana, jos katto vaikka alkaa vuotaa.

Kassi ei paljon menoa hidasta, vaan muotiasua voi käyttää myös kävelylenkeillä. Valko-vihreä väritys auttaa tarvittaessa maastotumaan lumiseen metsään.

Mutta voi itku näitä nykyajan huligaaneja! Heti kun on saanut trendivaatteet päälle on joku kurkussa kiinni. Pienikokoisen täytyy käyttää jokainen tilaisuus hyväkseen. Jos toinen on sotkenut takajalkansa muovikassiin, niin silloin on hyvä kostaa kaikki aiemmat päähänpotkimiset. Mihin on kadonnut nuorison kunnoitus supersankareita kohtaan?

Vastuuvapauslauseke: Emme ota vastuuta muovikassien mahdollisesti kissalle aiheuttamista vahingoista. Juuri yllä kuvatun kaltaisista tilanteista johtuen meillä ei jätetä muovikasseja lattioille lojumaan, vaan nelijalkaiset asukkaat saavat normaalisti tyytyä paperikasseissa ja pahvilaatikoissa rymyämiseen.

Raksuintoilijan unelma?

2010-12-28T21:34:00.000+02:00

Mäykynen ja Elli syövät raksuja ainoastaan satunnaisena herkkuna, sen varmaan moni säännöllisesti blogia seuraava tietääkin. Mäykysen ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitus elää raksuttomalla dietillä, vaan pikkuherra Mäykysen kotiutumiseen henkilökunta oli aikanaan varautunut Royal Caninin neljän kilon raksupussilla. Täysin samat raksut kuin joita Mäykynen oli mussuttanut hyvällä ruokahalulla kasvattajansa luona eivät sitten kuitenkaan enää kelvanneetkaan. Raksubaari oli avoinna 24/7 vähintään kuukauden, mutta raksulautaselta ei kadonnut nappulan nappulaa. Pilaantuneesta erästä tuskin oli kyse, sillä tuttavan pentukissa söi sitten myöhemmin noita samoja raksuja ilman maistuvuusongelmia tai vatsavaivoja. Mäykystä vaan ei huvittanut tai ehkä henkilökunnalle piti näyttää, missä kaappi seisoo. Siis ostavat neljä kiloa raksuja kysymättä maistuvatko ne herralle!

Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.

Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.

Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.

Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat.

Joulutunnelmissa

2010-12-26T16:03:00.000+02:00

Elli ja Mäykynen ovat viettäneet joulua rauhallisesti. Aattoa matkustettiin viettämään koko porukan voimin henkilökunnan vanhemmille. Takapenkin väeltä tuntui olevan joulumieli hiukan kadoksissa, mutta onneksi matka oli lyhyt ja perillä sitten olikin jo ihan kivaa.

Illan kohokohta taisi olla Ellin ja Mäykysen mielestä lahjojen jako. Mielikuvitukseton henkilökunta oli taas hankkinut Mäykyselle Kong Kickeroon, koska herraa miellyttävät kissanlelut ovat aika harvassa. Mäykynen ja Elli saivat myös jouluiset vetolelut: kultainen kana Ellille ja vihreä kuusi Mäykyselle. Lelut voi siis langasta vetää käyntiin, minkä jälkeen ne tärisevät hetken — näitähän on ennen ollut ainakin hiirinä ja ties minä muinakin otuksina. Ennakko-oletus oli, että lelut eivät kiinnostaisi, mutta yllättäen Mäykysen mielestä Ellin kultainen kana olikin jopa mielenkiintoisempi kuin Kickeroo. Mäykysen oma vihreä kuusi oli sen sijaan ihan tyhmä, joten herrasmiehen elkein Mäykynen omi Ellin kanan itselleen.

Onneksi Elli ei juuri välittänyt, koska Ellin paketista oli kuoriutunut jotain paljon kiinnostavampaa. Elli sai Neko Flies -onkilelun Kittenator ja Kragonfly -osilla. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa joku on keksinyt, että onkilelusta voi tehdä sellaisen, että varren päässä olevaa lelua voi vaihtaa. Tästä innovaatiosta saakin sitten maksaa melkoisen paljon, mutta onneksi Elli tuntui olevan laatutietoinen. Molemmat päät ovat suuressa suosiossa, mutta jos valita pitäisi, niin todennäköisesti Elli valitsisi pörröisen Kittenatorin. Jos henkilökunta saisi valita uudestaan, hankittaisi meille ehdottomasti pitkävartinen Neko Flies nykyisen 25 senttisen varren sijasta, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, sillä lyhyelläkin varrella pärjää ihan hyvin.

Suurimmaksi osaksi joulua on kuitenkin vietetty hyvin leppoisissa tunnelmissa. Jopa joulukuusi on saanut olla lähes rauhassa. Henkilökunta ihan turhaan epäili, että Elli kiipeilisi puussa kaiket päivät. Kuusi jopa kiinnitettiin rautalangalla kattoon, jotta se kaatumatta kestäisi kiipeilyä, mutta tämä kaikki onneksi aivan turhaan. Lasipalloja ei sentään ole laitettu alaoksille, vaan siellä on ainoastaan pieniä kiliseviä kelloja. Niitä kumpikin kissoista käy välillä rämppäämässä, mutta muuten kuusi tuntuu olevan aika tylsä juttu. Tuolla ulkonahan niitä on metsät pullollaan eikä sielläkään kumpikaan kiipeile pistelevissä kuusissa, joten miksi ihmeessä sitten sisällä? Ulkona on tosin nyt ollut niin kylmää ja lumista, ettei siellä viihdy kumpikaan, mutta jouluruokia sulatellessa voi haaveilla vaikka kesästä ja ihanan pitkistä valjastelulenkeistä.

Hyvää joulua!

2010-12-24T13:51:00.000+02:00

Joulu on ilon ja pienten ihmeiden aikaa. Sen sai Mäykynen ja Elli huomata, kun Zooplussan paketti saapui kuin saapuikin perille vielä juuri ennen joulua. Nyt on ruokaa ja lahjoja koko joulunajaksi ja vielä pitkälle siitä eteenpäin.

Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää joulua!

Jouluhuolia

2010-12-23T10:54:00.000+02:00

Luulisi, että näin lähellä joulua saisi kissa jo käpertyä kerälle ja unelmoida jouluherkuista sekä ihanista lahjoista. Haaveilua ei tietenkään ole kukaan estänyt, mutta Elliä ja Mäykystä alkaa pikku hiljaa huolestuttaa henkilökunnan velttoilu. Kuvaaja on sentään vihdoin saatu kotiutettua työmatkaltaan, mutta kirjuri on sitten päättänyt sairauslomauttaa itsensä. Varsin outo juttu, kun henkilökunta lojuu päivät pitkät sängyssä, mutta ei silti saa mitään aikaiseksi. Eikös lomat kuuluisi olla nimenomaan kissojen viihdyttämiseksi?

Riehua voi onneksi kaksistaankin, mutta entäs sitten ruokahuolto? Yleensä sapuskaa on ilmestynyt lautaselle säännöllisin väliajoin, mutta nyt Mäykysen ja Ellin ruokakaappi näyttää huolestuttavan tyhjältä. Zooplussalle on tehty tilaus kaksi viikkoa sitten, mutta ehkäpä vaikea lumitilanne on jättänyt kaksikon ruoat saarroksiin jonnekin Keski-Eurooppaan. Siis ei kai joulua tarvitse nälässä viettää? Muiden kupit notkuvat jouluna herkkuja ja Ellille ja Mäykyselle etsitään kuumeisesti jotain ikivanhaa raksunäytepussia näyttelykassin pohjalta?

Varsinkin Elli on yrittänyt kantaa kortensa kekoon ja kävi jopa tänään terassilla vaanimassa tirppoja, vaikka pakkasta oli -20 C. Pienet pakkaset eivät neidin menoa paljon hidasta. Mäykynen sen sijaan luovutti ja perääntyi jo kynnykseltä takaisin sisälle. Kyllä sitä täytyy olla helpompiakin tapoja hankkia ruokaa. Mäykysen elämänkokemus on ehkä myös jo osoittanut, ettei sieltä terassilta kuitenkaan mitään paisteja sisälle kanneta, vaikka kuinka ansiokkaasti vaanisi.

Entäs sitten lahjat? Elli on tietysti uteliaana pikkuneitinä ehtinyt jo käydä tutustumassa lahjavarastoon ja ilmeisesti löytänytkin sieltä mieluisen lahjan, koska paketti on puoliksi revitty auki. Mäykysen lahjat taitavat sen sijaan olla siellä jossain keski-eurooppalaisessa lumihangessa. Voi kurjuuksien kurjuus!

Henkilökunta lupaa kuitenkin ryhdistäytyä. Kauppamatka on jo suunnitteilla ja sieltä toivottavasti löytyy ratkaisu sekä ruoka- että lahjaongelmaan. Mäykynen ja Elli saavat ehkä sittenkin vielä kunnon joulun.

Intialainen kissanvessa

2010-12-05T23:41:00.001+02:00

Vessarintamalla on taas harrastettu testailua, vaikkakin nyt on pysytelty sentään ihan vain mikrohiekoissa. Normaalisti Mäykysen ja Ellin vessassa on hajustamatonta Extreme Classic Odour Lockia tai Odour Busteria. Zooplussassa oli kuitenkin tarjouksessa uutta Pura Pure Cat Litteria ja aina kokeiluvalmis henkilökunta päätti jälleen ryhtyä hiekkatestailuun. Taaskaan ei olisi pitänyt, vaan vähitellen voisi henkilökuntakin ymmärtää, että on sallittua ostaa niitä toimiviksi ja hyviksi todettuja merkkejä.

Ensinnäkin hiekkapakkaukset olivat jo vuotaneet Zooplussan pahvilaatikkoon ja tällä kertaa syy ei ollut Itellan tai DHL:n. Ei varsinaisesti tarvitse olla Einstein tajutaksen, että niiteillä suljettuun paperipussiin pakattu erittäin hienojakoinen hiekka ei pysy paketissaan, vaikka siihen paperin ympärille vielä jonkun pahvilaatikon laittaisikin. Pura-hiekka on siis hyvin hienojakoista ja sekä koostumus, että väri tuovat mieleen lähinnä hiekkarannan. Mainostekstissä kerrotaan, että intialaista alkuperää olevan hiekan värin pitäisi miellyttää kissojen silmää. Mikäs siinä, kyllähän hienojakoinen hiekka kissoja miellyttää. Sen sijaan henkilökunta ei ole huomannut, että Mäykynen ja Elli erityisemmin välittäisivät vessamateriaalisa värityksestä.

Sitten päästäänkin jo kissanhiekkojen perusongelmaan: dust-free. Täysin pölyämättömään hiekkaan henkilökunta ei ole vielä törmännytkään, mutta tämän merkin kohdalla tuo väite on jo suorastaan huvittava. Siis mikään meillä kokeiltu hiekkamerkki ei ole koskaan pölissyt näin paljon! Toinen ongelma on hiekan hajuttomuus - tai sen puute. Meille ostetaan aina hajustamattomia hiekkoja, koska henkilökunta ei todellakaan kaipaa kotiinsa baby powder -hajua tai jotain epämääräistä kukkaketotuoksua. Hiekan pitää olla hajutonta ja kun vessa alkaa haiskahtaa, on vuorossa vessanpesupäivä. Pura-hiekka mainostaa olevansa luonnollisen tuoksuista: aurinkokuivauksesta on tuotteeseen jäänyt earth scent. Maaperähaju onkin aika voimakas jo suoraan pakkauksesta kaadettaessa ja tuoksu vain voimistuu, kun hiekka kastuu.

Extreme Classic ja Odour Buster ovat kanadalaisia ja länsimaiseen tapaan hyvin tylsiä: hajuttomia, pölyttömiä, harmaita ja vuotamattomissa pakkauksissa. Intialaisessa Purassa on enemmän eksotiikkaa: maanläheinen väri, pölyä, hajua, epämääräinen pakkaus. Mäykyselle ja Ellille näyttää kumpikin kelpaavan yhtä hyvin. Pura-kausi tulee kuitenkin jäämään lyhyeksi, sillä kissanvessa ei henkilökunna mielestä kaipaa intialaista twistiä. Mitä tylsempi sen parempi.

Ellin ensilumi

2010-12-04T19:05:00.000+02:00

Elli pääsi pari viikkoa sitten ensilumien sataessa ensimmäistä kertaa tassuttelemaan lumihankeen. Tokihan Elli on lunta ikkunan takaa nähnyt jo viime talvenakin, mutta Ellin valjasteluharjoitukset aloitettiin vasta kinosten sulettua. Henkilökunta hiukan epäili, että lumi saattaisi jopa pelottaa Elliä, mutta mitä vielä. Pitihän kylmää valkoista ainetta hiukan ihmetellä ja sitten tassutella ja lopulta maistaakin, mutta ei lumi neidin menoa muuten mitenkään näyttänyt hidastavan.

Pihalla juoksenneltiin ristiin rastiin ja ihmeteltiin tirppoja. Sittemmin Elli on ehtinyt kinoksia ihmettelemään jo useammankin kerran. Aika lyhyeksi jäävät sekä Ellin että Mäykysen ulkoilut ja pahimmillaan tai parhaimmillaan ulkona ollaan vain minuutti tai kaksi. Henkilökunta on salaa onnellinen, kun jopa Mäykynen on tyytyväinen pieneen ulkolenkkiin ja palaa sen jälkeen aivan oma-aloitteisesti koti-ovelle. Kevään jatkuvia uloshuutokonsertteja odotellessa pieni joulunodotusrauha on tervetullut piristys.

Purrfectly Pink turpiinveto

2010-11-13T21:38:00.000+02:00

Henkilökunta bongasi Stockmannin eläinosastolta hiiren, joka oli ihan pakko saada. Ellin synttärit jo ehtivät mennä ja jouluun on vielä aikaa, mutta vaaleanpunainen vikisijä suorastaan huusi kuuluvansa Ellille. Kun paketissa lukee Very Important Pet ja Purrfectly pink, niin sellainen kuuluu luonnollisesti Ellin lelulaatikkoon. Henkilökunta osti samalla myös pari saman valmistajan kulkushäntähiirtä ja kassalla myyjä tuumasikin, että näistä riittäisi iloa pitkäksi aikaa. Henkilökunta tyytyi nyökyttelemään, vaikka mietti, että söpöjä hiiruja saattaa kyllä odottaa suolistus hyvinkin pian. Ellin söpön pikkuneitilookin alla piilee jotain hiukan muuta kuin Purrfectly pink -hömppäluonne.

Tuotekuvaus oli Mäykysen ja Ellin mielestä ihan tyhmää touhua ja hiiriparka ehdittiin varastaa leikkeihin jo ennen pahveista irroitusta. Lopulta kuitenkin kuvat saatiin otettua ja hiirulaiset pääsivät siihen käyttöön, mihin olivat tarkoitettukin. Vaaleanpunaista unelmaa tassuteltiin puolin jos toisinkin, mutta suuremman suosion saavuttivat kuitenkin kulkushäntäiset pörröhiiret.

Varsinkin Elli innostui kulkushiiristä kovasti ja kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi oli meno ajoittain jo täysin päätöntä.

Pahvi-Paavot

2010-11-07T23:06:00.000+02:00

Kissakaksikko Musta ja Harmaa kirjoittivat juuri blogissaan pahvilaatikoista: kaksi on vielä parempi kuin yksi. Hiukan kilpavarusteluksi menee, mutta Mäykynen ja Elli eivät nyt millään malta olla esittelemättä omia varastojaan. Erinäiset remonttivaiheet ja Zooplussan ruokatilauksen takaavat, että Mäykyseltä ja Elliltä löytyy pahvilaatikko tilanteeseen kuin tilanteeseen. Eikä sellaista tilannetta taida ollakaan, johon pahvilaatikko ei sopisi. Niissä voi esimerkiksi nukkua ja leikkiä tai niistä käsin voi suorittaa salaisia vaaninta- ja valvontaoperaatioita.

Laatikoiden värimaailma on kieltämättä aika tylsä ja yksipuolinen, mutta kokovalikoimaa on laidasta laitaan. Koska henkilökunnan mielestä tyhjiä pahvilaatikoita ei voi kuitenkaan olla käytössä kerralla enempää kuin kämpässä on huoneita, on ylimäärälaatikot arkistoitu toistaiseksi rappusten alle. Sieltä mistään mitään ymmärtämätön henkilökunta niitä sitten ajoittain rahtaa pahvikeräykseen. Koska nakertaja-Mäykynen on tehokas pahvilaatikkosilppuri olisi Ellin ja Mäykysen mielestä kuitenkin ehdottoman tarpeellista varastoida jokainen loota pahan päivän varalle. Jos pahvilaatikkotoimituksiin tulee tauko, niin mitä sitten tehdään?

Elli huolehtii säännöllisesti pahvivaraston laatikkoinventaariosta. Pieni koko on tässä eduksi, jotta pääsee ahtaasta varastolaatikosta vielä poiskin.

Synttäribileet x 2

2010-11-02T22:38:00.001+02:00

Perjantaina oli Ellin juhlapäivä. Juhla-aamupalaksi Elli otti tavallisen ruokansa lisäksi viiliä. Henkilökunta haluaa kiinnittää lukijoiden huomion verbivalintaan: viiliä ei annettu, vaan Elli kävi ihan omin lupinensa maistelemassa henkilökunnan aamupalaa. Synttärisankarin luvattomaan toimintaan ei kuitenkaan heti hennottu puuttua, mutta ihan koko purkillista neiti ei silti saanut lipittää.

Varsinainen juhlinta alkoi kuitenkin vasta illalla. Mäykynen avusti Elliä turkin laitossa, sillä pitäähän bileissä karvat olla ojennuksessa. Gourmet-ateria koostui raksuista, joita täällä ei siis normaaliruokavalioon sisälly. Ellin herkkuruoista on tosin paha sanoa yhtään mitään, sillä neiti on ihan yhtä ihastuksissaan kaikesta syötävästä. Menun loppuhuipennukseksi Elli kävi nuolemassa henkilökunnan Halloween-leivoksen täytekreemit. Omatoimisuus kunniaan, jos sankarille ei edes kakkua tajuta tarjota.

Lopuksi oli vielä lahjonnan vuoro. Ellille oli hankittu Kong Wild Tails -pallo, koska henkilökunta ajatteli, että sen höyhenhäntä olisi neidille mieluinen. Suosio ei ollut ihan yhtä loistava kuin henkilökunta kuvitteli, mutta turpiinsa pallo silti sai. Huiskat ovat silti selvästi Ellin mieluisimpia leluja, sillä tämäkin lelu muuttui huippukiinnostavaksi, kun henkilökunta heilutteli pallon sulkahäntää neidin nenän edessä. Koska henkilökunnan molemmat oikeat kamerat ovat huollossa, on synttärijuhlien kuvatarjonta nyt valitettavasti kuitenkin melko niukkaa ja heikkolaatuista.

Kun on syöty, saatu lahjat ja leikitty niillä, voisi joku luulla juhlien olevan ohi. Niin henkilökuntakin kuvitteli. Tuli paluu arkeen. Postin työnseisaukset olivat kuitenkin puuttuneet peliin ja tänään oli vuorossa synttäribileet vol. 2. Postilaatikossa odotti tänään ilmoitus maksikokoisesta kirjeestä, joka piti noutaa postista, koska se ei ollut mahtunut laatikkoon. Postiin sitten mentiinkin ja sieltä saatiin kirje, joka oli osoitettu Ellille. Postileiman mukaan Ellin paketti oli laitettu postiin hyvissä ajoin, mutta joku postityöntekijä ei ollut sitten tajunnut, että lakko tai ei, niin suojatyöhön kuuluisi sisällyttää myös pienten kissaneitien synttärimuistamiset.

Elli oli saanut kasvattajaltaan hienon kortin: Stort grattis Elli på 1-års dagen! Lisäksi paketissa oli pieni hiiri ja kaksi muovipalloa, joissa on sisällä kissanminttua sekä vielä täyttöpussi kissanminttua. Lahjat tuntuivat olevan kovasti mieluisia ja niiden perässä on juoksenneltu ympäri olohuonetta. Kolina vaan kuuluu, kun neljä tassuparia on käynyt kissanminttuping-pongin mestaruusotteluita.

Päivänsankari

2010-10-29T00:01:00.007+03:00

Pienestä sintistä on kasvanut nuori tarmokas neiti. Onnea Elli! Nordic Glow Missy Elliot tänään 29.10. pyöreä 1 v!

Onnittelut myös Ellin siskoille Elsalle ja Sigorneylle. Elli muistuttaa, että synttäribileet on vain kerran vuodessa: riehukaa siis kunnolla ja vaatikaa paljon herkkuja!

Raapimapöntön syövereissä

2010-10-24T23:31:00.000+03:00

Mäykynen ja Elli ovat keränneet ahkerasti Zooplussan kanta-asiakaspisteitä. Kerätyillä pisteillä ei kuitenkaan yleensä saa hankittua juuri mitään hyödyllistä, joten henkilökunnan pistetilille on kertynyt nelinumeroinen summa puolihyödytöntä kanta-asiakasrahaa. Jotta pisteitä edes joskus tulisi käytettyä, päätti henkilökunta tilata kaksikolle monikäyttöisen leikkikeskus-raapimatolpan.

Testiryhmä Mäykynen & Elli on nyt testannut tolppaa pari viikkoa ja etenkin Elli näyttää jopa käyttävän sitä. Edes tämän jutun kuva ei ole lavastettu tai raksujen avulla kuvattu. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi Elli jopa ymmärsi heti, että tolpan karkea sisalpinta sopii hyvin raapimiseen. Elli myös nukkuu usein tolpan päällä ja joskus myös sen koloissa. Mitään huippulaatua tolppa ei ole ja sisalit repsottivat jo tullessa muutamasta paikasta, mutta eiköhän tuo silti käytössä hetken kestä. Se on myös tarpeeksi pieni, jotta sitä voi siirrellä milloin minnekin nurkkaan ja tarvittaessa viedä vaikka varastoon. Hinta-laatusuhde on siis kohdallaan.

Kahdenistuttava sohva

2010-10-17T23:02:00.000+03:00

Joskus Mäykylässäkin on rauhallista. Päivän riehunta ja ulkoilu väsyttivät kaksikkoa niin, että Mäykysen ja Ellin sunnuntai-ilta on sujunut poikkeuksellisen hiljaisissa merkeissä. Tällaisia hyvin ansaittuja lepohetkiä varten meillä on kahdenistuttava sohva. Täytyyhän sitä molemmilla olla oma istuimensa. Missä henkilökunta sitten istuu? No, sehän ei oikeastaan voisi kaksikkoa vähempää kiinnostaa. Jos haluaa katsella telkkaria sohvalla istuen, niin sitten kannattaisi varmaan saapua ajoissa paikalle. Eihän raskaan työn uuvuttamia kissaparkoja voi kovalle lattaialle ajaa. Jo pelkkä ajatus moisesta väsyttää.

Jäähyväiset estradeille

2010-10-10T23:05:00.001+03:00

Kissanäyttelyt ovat ihan ***** Ellin mielestä. Lauantaiaamuna henkilökunta sai taas jonkun neronleimauksen ja heräsi kuudelta. Sitten Elliä jo pakattiinkin kantokoppaan, vaikka tällä kertaa neiti jopa otti Mäykysestä mallia ja pakeni sängyn alle, kun koppa kaivettiin esiin. Elli ei kuitenkaan vielä ole Mäykysen kanssa ihan samalla tasolla piiloutumitaidossa, sillä neidin häntä jäi harmittavan paljastavasti näkyviin. Elli siis joutui koppaan ja Mäykynen sai jäädä sängyn alle kököttämään.

Matka Myllypuron ED Stationille sujui rauhallisesti ja eläinlääkärijonoon päästiin hyvissä ajoin. Tarkastuksessa Elli teki kuitenkin harvinaisen selväksi, mitä mieltä oli eläinlääkäritädin oikeudesta käpälöidä. Henkilökunta oli kyllä ilahtunut kyseisen eläinlääkärin kissankäsittelytaidoista, vaikka nekään eivät nyt valitettavasti kiukustunutta neitiä lepyttäneet. Näyttelyhäkki kuitenkin sisustettiin ja sitten alettiin miettiä, onko Ellin mielentila sellainen, että neiti kestäisi vielä tuomarinkin näkemisen. Koska bengalit ovat aakkosten alkupäässä, on arvosteluvuoro yleensä lähes poikkeuksetta heti aamutuimaan ja niin nytkin. Pohdinta-aikaa ei paljon ollut ja koska jo pelkkä syliin otto aiheutti rimpuilun ja rähinän päätti henkilökunta, että Ellin näytteleminen sai jäädä väliin. Luultavasti tuomarina ollut Luigi Comorio ei olisi arvostanut neidin sähäkkää tempperamenttisuutta, vaikka italialainen olikin.

Kun näyttelypaikalle oli kuitenkin raahauduttu ja häkkikin sisustettu, niin henkilökunta päätti jäädä paikalle hengaamaan, vaikka Elli olikin sihteeristöön ilmoitettu poissaolevaksi. Häkissä Elli oli ihan tyytyväinen elämäänsä ja päivä sujui lähinnä omassa mökissä nukkuessa. Naapurikseen Elli oli saanut egyptinmau Epun. Näyttelykonkari-Eppu osasi ottaa näyttelemisen aika paljon rennommin kuin Elli. Neiti tosin ei Epun kokemuksesta paljon perustanut, vaan Eppukin sai kuulla kunniansa, kun kaksikko ohimennen toisensa näki. Kuva-anti blogikaksikosta jäi kuitenkin vähäiseksi, sillä henkilökunnan kamerasta on laukaisin mäsänä ja objektiivin kuvanvakaajakin on sanonut sopimuksensa irti. Maunon ja Epun blogista löytyy myös yhteiskuva bloggaavasta kaksikosta.

Ellin piti näytellä seuraavan kerran Turokin näyttelyssä Turussa marraskuun lopulla, mutta ilmoittautuminen on nyt peruttu. Neiti on kahdessa peräkkäisessä näyttelyssä ilmoittanut hyvin selväsanaisesti, etteivät näytelmät ole Ellin juttu, joten pakkohan se on uskoa. Mäykynen on puolestaan sertijumissa ja odottaa ulkomaansertiä, jota henkilökunta ei aio lähteä herran kanssa metsästämään, koska Mäykynen puolestaan vihaa matkustamista niin suuresti. Meillä on siis koko porukka näyttelytauolla toistaiseksi. Jos neiti iän myötä joskus muuttuu hiukan avoimemmaksi ja alkaa viihtyä esimerkiksi sylissä, niin sitten voidaan kokeilla uudestaan. Nyt Elli kuitenkin keskittyy kotikissuttamiseen Mäykysen kanssa.

Bengalikuvion maailmanvalloitus

2010-10-03T15:23:00.000+03:00

Jo kesällä trenditietoinen ohikulkija intoili Ellin ja Mäykysen nähdessään niiden muodikasta väritystä: leopardikuvio on in! Sittemmin täplämuodilta ei enää ole voinut suojautua, sillä muotilehdet ja vaatekaupat pursuilevat bengalikuviota. Miten ihmeessä Mäykysestä ja Ellistä tulikin yllättäen jotain trendipukineita? Vuittoni olalle ja Elli kassiin kurkistelemaan, niin saisi varmaan paljon kateellisia katseita osakseen. Harmi, että Elli suostuisi olemaan osa asustetta ehkä maksimissaan noin kaksi sekuntia. Toisin kuin naapurin sylikoira osaavat Elli ja Mäykynen sentään vielä kävellä itsekin.

Täplämuodin kuumuus valkeni henkilökunnalle äskeisellä Barcelonan visiitillä. On leopardikuviota Espoossakin, mutta muodistaan tunnetummassa kaupungissa sitä oli kaikkialla: pelkkiä täpliä, ruusukekuvioita, ruskealla pohjalla, harmaalla pohjalla, glitterillä ja tarvittaessa ihan kaikissa väreissä. Ballerinoja, keinoturkkeja, huiveja, vöitä, sukkahousuja, paitoja, laukkuja ja tunikoita. Trenditietoisille myytiin jopa leopardikuvioisia lattiaharjoja.

Epätrendikäs henkilökunta on kuitenkin täpläkuvioiden ostoboikotissa, sillä meillä Mäykynen ja Elli saavat olla bengaleita yksinoikeudella eikä henkilökunta lähde kilpailemaan tässä sarjassa. Olisihan sitä tieysti voinut säväyttää ja hankkia seuraavaa kissanäyttelyä varten täplävarustusta päästä varpaisiin, mutta niin, eihän tuomari sitten enää erottaisi kissaa siitä kokonaisuudesta. Ja jos taas henkilökunnan profiilia alettaisi arvostella, niin voisi jäädä sertit haaveeksi.

Mutta jos kuvio on nyt in, niin entä ensi vuonna? Jokunen vuosi sitten leopardikuviota käytti ehkä enintään joku rokkitähti, mutta muuten villiä viidakkolookia saattoi pitää lähinnä mauttomuuden huipentumana. Ensi vuonna Mäykysen ja Ellin kuvio on ehkä jo so-last-season. Mäykystä ja Elliä ei voisi vähempää kiinnostaa. Kissuus ja oma turkki on aina in! Vai luuletteko, että ihmiset ensi vuonna ihmettelevät, että leopardit ovat niin kamalan out?

Koska tämä ei ole muotiblogi, emme nyt poikkeuksellisesti tämän jutun yhteydessä julkaise kuvia leopardikuosista, vaan vierailijoina esiintyvät Barcelonan kissuudet.

Virtuaaliminä painettuna

2010-09-24T23:55:00.000+03:00

Vieraileva toimituskunta on saanut juttunsa valmiiksi ja painetuksi. Vauhtikaksikolla on nyt ihan oma aukeama Finnetin upouudessa asiakaslehdessä @nettessa. Mäykynen ja Elli esiintyvät Virtuaaliminä-palstalla, jossa kerrotaan verkossa viihtyvistä tyypeistä.

Valokuvaaja yritti kuvata Mäykystä, koska koko jutun piti lähinnä olla Herra Mäykysestä. Ellin sinnikkyys kuitenkin jälleen palkittiin, sillä lopulta lehdessä komeilee kuva, johon myös linssilude-Elli on päässyt mukaan. Mäykystähän kuvaaja ei olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa mutta Elli puolestaan teki parhaansa julkisuutensa eteen. Lehden kuvassa Mäykynen näyttääkin kieltä, vai näyttääkö? Saattaa olla, että herraa on hiukan lahjottu ja siksi pitää nuoleskella huuliaan.

Finnetin lehdestä ei ole saatavilla nettiversiota, mutta kaikille uteliaille ei-Finnetin asiakkaille kerrottakoon, että jutussa ei paljasteta suuria salaisuuksia.

Ennenaikainen joulu?

2010-09-21T23:15:00.000+03:00

Henkilökunta oli ilmeisesti ollut hiukan hövelillä päällä tehdessään tilausta Zooplussalle. Laatikoita saapui kolme ja painoa niillä oli noin 60 kiloa. Lähetykseen mahtui siis monenlaista viihdettä karvakaksikolle. Ennen kuin joku ehtii luulla henkilökunnan seonneen lopullisesti, niin todettakoon, että tilauksessa oli mukana myös toiseen kissatalouteen matkalla olevaa tavaraa ja puolet painosta tuli hiekkasäkeistä. Meidän mukava postipoika jaksaa aina huolehtia, että hiekkasäkkilaatikot tulee nostettua sisälle asti. Ehkä henkilökunta näyttää aamukahdeksalta ovea avatessaan vielä niin säälittävän räjähtäneeltä, että postipoika ei kehtaa jättää niitä oven edustalle. Tietääköhän se, että niissä laatikoissa on huippuarvokasta kanadalaista saksalaisen varaston kautta Suomeen kuljetettua savihiekkaa, johon arvon kissut voivat sitten tehdä pissilirunsa. Ehkä parempi, jos ei tiedä.

Yleensä Zooplus-laatikoiden parasta antia on Mäykysen ja Ellin mielestä itse pahvilaatikko. Lisäksi laatikosta yleensä onnistuu pöllimään ruokapussin tai pari sillä välin kun henkilökunta on keskittynyt ruokainventaarioon ja laatikon purkuun. Mäykynen taas on kehittynyt varsin nopeaksi ja armottomaksi pussiteurastajaksi ja niinpä herra pääseekin yleensä vaikuttamaan laatikonpurkupäivien illallismenuun.

Tänään laatikossa oli kuitenkin kaikkea poikkeuksellisen kivaa ja itse laatikko jäi sivurooliin eikä Mäykynen onnistunut muun puuhailun lomassa edes ruokarosvouksessaan. Mäykyselle ja Ellille oli nyt tullut ennenaikainen joulu. Lelut käytiin viemässä lähetyksestä pakkauksineen ja niillä leikkiminen näytti onnistuvan hyvin taustapahvienkin kanssa.

Henkilökunta oli bongannut Zooplussan leluosastolta monta Kong-lelua, joita meillä ei vielä ennestään ollut. Värivalintojahan ei itse pääse tekemään, mutta pinkkiysasteesta päätellen tilauksen kokoaja oli osannut arvata, että lelujen pääkäyttäjä on pikkuneiti. On herttaista, kun hentoinen pikkuprinsessa pääsee tappamaan vaaleanpunaista hiirtä (Kong Kickeroo Mouse). Rauhallisesta kuvasta huolimatta hiirulainen sai osakseen aika hurjia saalistushyppyjä ja takajalkapotkuja.

Jos joku on jo ehtinyt ihmetellä kuvien karuhkoa sisustusilmettä, niin se johtuu vain siitä, että olohuoneessa on menossa parketinvaihtoviikot. Moppikongilla (Kong Kickeroo Moppy) voi kuitenkin siivota myös betonilattiaa, joten kaksikon menoa ei ankea harmaus tunnu hidastavan.

Kaikki uudet Kong-lelut osoittautuivat mieluisiksi ja jopa Mäykynen on jaksanut leikkiä niillä. Kestävyyttä on hiukan ennenaikaista arvioida, mutta yläkuvien toukista (Kong Crinkle Caterpillars) toinen on jo onnistuttu suolistamaan, joten sitä voi suositella lähinnä kertakäyttöleluna tai sitten hiukan rauhallisempien kissatalouksien koristeeksi.

Alkusyksyn vaanintaraportti

2010-09-12T01:20:00.000+03:00

Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka blogiin asti ei Mäykysen ja Ellin tempaukset olekaan viime aikoina päivittyneet. Mäykynen selvisi tällä kertaa rokotuksista ilman mitään reaktoita, joten Purevaxia suositaan meillä jatkossakin. Koska edes väsymys ei ole painanut, niin kaikenlaista on ehditty puuhastella. Ellikin ehti maalla ihastua ulkoiluun ja valjastelee nyt jo kuin vanha tekijä. Valjaiden pukeminen on neidille edelleen ihan hyi-yök, mutta ulkona onkin sitten jo kivaa. Hiukan nyhjäyksen puolelle saattaa valjastelu edelleen mennä, jos Mäykynen pääsee katoamaan näköpiiristä. Sen sijaan Mäykysen perässä neiti juoksentelee sujuvasti pitkiäkin metsälenkkejä. Ehkä noin pienen onkin parempi vahvistaa selustansa ja kulkea oman henkivartijan seurassa, sillä naapuruston vapaasti ulkoilevat kissat ovat välillä käyttäytyneet aika vihamielisesti Elliä kohtaan. Mäykyselle ei sen sijaan uhitella tai turpiin tulee.

Välillä tuntuu siltä, että Mäykynen ei ehkä ihan aina muista omaa suhteellisen pientä kokoaan. Vaikka osa geeneistä olisikin yhteisiä Afrikan ja Aasian huomattavasti isompien kissapetojen kanssa, niin ei se silti tarkoita, että reilun viiden kilon koko takaisi Espoon metsien herruuden. Aina kannattaa silti nähtävästi yrittää, jos tapaa liian lähenteleviä tunkeilijoita. Eräällä metsälenkillä vastaan tuli vapaasti juoksenteleva suursnautseri, jonka omistajaa ei näkynyt missään. Henkilökunta ei ole koirapelkoista, mutta silti kylmäsi, sillä eihän sitä voi tietää, miten vieras koira suhtautuu kissaan. Koira oli onneksi vain kovasti utelias, mutta jo se oli Mäykyselle liikaa, sillä Mäykystähän ei noin vain sovi kaikkien läähättävien partasuiden tulla nuuskimaan. Ennen kuin henkilökunta ehti reagoida oli Mäykynen täräyttänyt tassullaan snautseria kuonoon. Jotain käytöstapoja kiitos. Koiran ystävällisen touhukas käytös ei tästä onneksi muuttunut, mutta kun Mäykysen tassu oli kohoamassa uuteen iskuun nosti henkilökunta herran syliin. Mäykysen mielestä niiiin väärin!

Suuri osa ulkoilusta keskittyy kuitenkin tirppojen vaanintaan ja ilman henkilökunnan armeliaisuutta ja nopeaa flexikättä olisi Mäykysen saalislistalle päätynyt parin viime viikon aikana ainakin yksi varomaton rastas ja mahdollisesti myös uhkarohkea orava. Poikkeuksellisen jännittävä vaanintakohde tuntui kuitenkin olevan eräs korkealla pihamännyssä istuskeleva jalopulu alias sepelkyyhky. Poikkeuksellisesti molemmilla kissoilla meni vähintään puoli lenkkiä vain puun juurella kyhjäämiseen, sillä jalopulun lumousvoima näytti olevan huikea. Tilanne oli kuitenkin hankala, koska parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Mäykynen totesi puun liian suurirunkoiseksi kiivetä. Ohutrunkoiset puut soveltuvat kiipeilyyn paljon paremmin, sillä niiden ympäri saa tassut mukavasti kiedottua ja ote on siten huomattavasti tukevampi.

Elli seuraili Mäykysen touhuja vierestä ja näytti siltä, ettei neiti taida edes yrittää. Eihän noin pieni voisi siihen pystyä. Väärin ajateltu! Elli on ehkä pieni, mutta jos ei koossa pärjää, niin pitää sitten olla muita vahvuuksia. Sisun, tarmon ja ketteryyden turvin on pikkuneiti ennekin käynyt paikoissa, joista Mäykynen on vain unelmoinut. Kunnon loikka ja sitten Elli jo kiipeilikin männyssä. Valitettavasti jalopulu tässä vaiheessa kuitenkin katsoi viisaimmaksi vaihtaa maisemaa.

Terveeksi todettu

2010-08-25T21:50:00.000+03:00

Tänään oli herra Mäykysen vuosikatsastuksen aika. Oikeasti se olisi ollut jo kesäkuun alussa, mutta henkilökunta hiukan venytti eläinlääkärikeikkaa, kun mahdollista rokotesairastelua ei haluttu pahimman hellekauden ajaksi. Viime kerrallahan rokotuskäynnin seurauksena sairasteltiin siihen malliin, että lopulta herra käväisi hakemassa suonensisäistä nesteytystä sunnuntaipäivystyksestä. Nyt Fel-O-Vax PCT vaihdettiin Purevax RCT -valmisteeseen ja täällä pidetään peukkuja pystyssä, että tällä kertaa rokotuskeikka ehkäisee sairastumista eikä aiheuta sitä.

Mäykynen protestoi jo kuljetuskoppaan laittoa ja automatkaa ankarasti, mutta siinähän ei ole mitään uutta ja matkakohteesta riippumatta reaktio on sama. Eläinlääkäriasemalla herra käyttäytyi asiallisesti, joskin pöydällä pysyminen tuntui olevan ylivoimaista, kun tutkimushuoneessa olisi ollut niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista nähtävää. Ensin eläinlääkäri tarkisti hampaat ja totesi niiden olevan siistit ja puhtaat. Sitten keskusteltiin herran ruokavaliosta. Mäykysen raksuton ruokavalio olikin sitten huono, koska raksujen avulla hampaat pysyvät puhtaana. Mäykynen itse olisi mielellään kuunnellut eläinlääkäriä ja laittanut ruokavalionsa täysremonttiin. Valitettavasti henkilökunta kuitenkin aikoo jatkossakin tunkea lautaselle märkäruokia ja lihaa ja raksuja voi toivoa lähinnä satunnaiseksi herkkupalaksi.

Seuraavaksi käytiin vaa'alla ja todettiin, että Mäykynen on ihannepainoinen. Tämän jälkeen eläinlääkäri vilkaisi viimevuotista painomerkintää ja totesi, että joka vuosi ei kyllä sovi lihoa 200 grammaa. Mäykysen mielestä tässä mennään jo nipotuksen puolelle. Ja toisekseen tajusiko se lääkäritäti, että vuosi sitten herra oli vasta juuri täyttänyt Y-K-S-I. Ei kai jonkun hontelon teinin vielä kuulukaan olla ihan täydessä kollinmitassa.

Jossain välissä kuunneltiin sydäntäkin, mutta vaikka Mäykynen yritti parhaansa mukaan olla hurmaava, niin silti meni pieleen. Potilaskertomuksessa lukee sydän ausk. kehräykseltä. On se kumma, kun välillä rutistaan, että näyttelypöydällä ollaan liian kiukkuisia ja sitten jossain toisella pöydällä taas ei muka saisi kehrätä. Missä kaikki logiikka?

Palkinnoksi huonon ruokavalion aiheuttamista puhtaista hampaista, liiallisen painonkeräyksen tuloksena syntyneestä ihannepainosta ja sopimattomasta kehräyksestä laitettiin vielä piikki selkään. Tämä toimenpide tosin meni herralta ihan ohi. Ei sitä kaikkea voi huomata. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella?

Känkkäränkkäpäivä

2010-08-22T22:19:00.002+03:00

Kaikki alkoi jo huonosti. Ellin piti olla koko viikonloppu Rurokin kissanäyttelyssä Vantaalla Myyrmäkihallissa, mutta jo perjantaina iski kauneuskatastrofi. Ellin leuka oli tulipunainen eikä edes teini voi mennä näyttelemään sen näköisenä. Mitään varsinaista finniä ei ollut, vaan ainoastaan punoitusta, joten toiveikkaana henkilökunta aloitti hoidot laimennetulla Betadinella. Jo lauantaina näytti paljon paremmalta, mutta sunnuntaihin odotettiin ennen kuin suunnattiin Myyrmäkihalliin.

Matka sujui hyvin, mutta jo eläinlääkärin tarkastuksessa paljastui, että neiti oli tainnut nousta ylös väärällä jalalla. Eläinlääkärille sähistiin, mutta tarkastuspaperiin saatiin silti hyväksyntä. Näyttelyhäkissä neiti tuntui silti viihtyvän ihan hyvin. Siellä lepäiltiin kaikessa rauhassa ja välillä vilkuiltiin ohikulkijoilta, joiden juttuja henkilökunta sivukorvalla välillä kuunteli. Pikkulapset tuntuivat yksimielisesti olevan sitä mieltä, että Elli oli ihana. Hiukan vanhemmalta väeltä tuli jo vähän kritiikkiäkin: Bengalien naama näyttää kuulemma ihan maatiaisen naamalta, mutta turkin kuvio on niin upea, että sitä silti voisi kestää katsella kotonaankin.

Elliä tuomaroi tänään hollantilainen Stephe Bruin. Rähinöittä ei selvitty tuomaripöydässäkään ja yleisvaikutelmaksi tuli maininta very vocal. Kaunis ilmaisu siitä, että Elli taisi haukkua tuomarin pataluhaksi. Ellin ruokakupilla viihtyminenkään ei ehkä ihan täysin jäänyt tuomarilta huomaamatta, sillä yleisvaikutelma oli sturdy but yet sleek. Kyllähän bengalin kuuluukin olla lihaksikas ja Elli on sitäkin, mutta osa lihasmassasta on ehkä alkanut epäilyttävästi valahtaa vatsan seutuville. Muuten sitten menikin hyvin: oli lovely profile, beatiful silky coat, lovely glitter ja tuloksena Ex1. Sertien saamiseen Elli on vielä liian nuori, sillä niitä jaellaan vasta aikuisikään ehtineille.

Siihen Ellin näytteleminen sitten loppuikin, sillä tuollaisilla kiukuttelijoilla ei ole asiaa tuomarin paras -valintoihin. Elli sen sijaan makasi tyytyväisenä häkissään. Henkilökunta oli unohtanut häkin pohjatyynyn kotiin, joten Ellille käytiin ostamassa oma pehmopesä. Hiukan epäilytti hukkainvestoinnin mahdollisuus, sillä kissanpesät ovat yleensä meillä ja aika monilla muillakin jääneet täysin käyttämättä. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla, sillä näyttelyssä oli paikalla haisurottien valmistaja eli Katzen Deko, joka myy rottien lisäksi monenlaisia kissanpesiä. Näissä plussana on pesumahdollisuus + 60 C:ssa, joten pesä saattaa olla valkoinen vielä parin näyttelyn jälkeenkin. Mäykysen ei voisi ikinä kuvitellakaan tunkevansa itseään tuollaiseen hökötykseen, mutta Ellille kelpasi erinomaisesti. Neiti kömpi pesään heti kun se oli sijoitettu häkkiin ja siellä Elli sitten nukkuikin tyytyväisenä loppuajan. Ellin mielessä päivässä ei ollut mitään muuta vikaa kuin pari käpälöivää ja lässyttävää tätiä.

Komisario Mäykynen ja lentävän seepran arvoitus

2010-08-19T23:42:00.001+03:00

Henkilökunta on ollut siinä uskossa, että työpäivien aikana kissat lähinnä nukkuvat. Näin on luettu monesta paikasta, ja kaikki mitä on kirjoitettu on tietysti aina totta. Mikään ei erityisemmin ole myöskään antanut aihetta uskoa jotain muuta.

Kunnes tänään henkilökunta ihmetteli kotiin tultuaan, miksi iso pehmoleluseepra on keskellä olohuoneen lattiaa. No, ehkä myöhemmin kotoa lähtenyt henkilökunnan puolikas oli sen siihen kiireessä heittänyt. Sitten olohuoneen nurkasta löytyi kuitenkin myös pehmolelukoira. Hmm... Molemmat pehmoeläimet ovat olleet yläkerrassa kirjahyllyn päällä. Nyt ne olivat alakerrassa lattialla. Kumpikaan henkilökunnasta ei muistanut aamukiireessä viskoneensa kirjahyllyn eläinlaumaa alakertaan, joten henkilökunta ehti jo miettiä senkin vaihtoehdon, että täällä on käynyt murtovarkaita. Harvemmin sellaiset kuitenkaan kai vain leikkivät pehmolelusotaa ja lähtevät muita jälkiä jättämättä. Vaihtoehdot kävivät siis vähiin ja epäilykset kohdistuivat väkisinkin Mäykyseen ja Elliin.

Koska ilman todisteita ei saa ketään syyttää, aloitettiin välittömästi rikostutkinta. Komisario Mäykynen osallistui tutkimuksiin aktiivisesti. Monilahjakkuutensa ansiosta herra pystyy samaan aikaan toimimaan sekä epäiltynä että rikostutkijana. Kirjahylly on niin korkea, ettei sinne tällä hetkellä oikein pääse loikkaamaan. Nyt kirjahyllyn viereen oli kuitenkin unohtunut keittiöjakkara, joka mahdollisti loikat yläilmoihin. Tarkempi salapoliisityö osoitti, että kirjahyllyn päälle kertyneessä pölykerroksessa oli tassunjälkiä erityisesti juuri pehmolelujen paikalla. Meillähän siis ei pyyhitä pölyjä juurikin siksi, että tarvittaessa jäisi enemmän todistusaineistoa. Komisario Mäykynen kävi kuitenkin tutkimusmatkallaan vahingossa sotkemassa todisteet tai tekemässä niitä hiukan lisää — miten sen nyt sitten tulkitsee.

Mutta miksi ihmeessä Elli tai Mäykynen olisi kuljettanut isoja pehmoleluja rappusia alas olohuoneeseen. Ei näissä leluissa ole kissanminttua tai valeriaanaa tai muitakaan kissan mielen sekoittavia hajusteita. Koskaan ennen ne eivät ole kiinnostaneet, eivätkä ne kiinostaneet enää illallakaan. Kuvaa pehmokoiraa purevasta Mäykysestä ei saatu millään eikä Elli suostunut retuuttamaan seepraa minnekään. Heppoisella pohjalla taidetaan olla ilman alibia ja näiden todisteiden varassa kehnoinkin puolustusasianajaja taitaisi voittaa jutun. Syytön kunnes toisin todistetaan.

Mitä täällä on Mäykysen ja Ellin päiväuniaikaan tapahtunut?

Ellin oma kori

2010-08-17T22:51:00.000+03:00

Elli kiittää kaikkia myötäelämisestä tärkeässä koriongelmassa. Erityiskiitos lähtee kuitenkin sen omistajalle, jolta jo eilen tuli viesti: Elli voi nukkua korissa jatkossakin. Korin omistaja oli käynyt blogista lukemassa, että korille oli löytynyt uusi tärkeä elämäntehtävä. Käyttöä tuntuu olevan paljon: tänään Elli oli korissa suojassa pölynimurihirviöltä.

Ellin unikori

2010-08-16T00:34:00.000+03:00

Ellillä on jo reilun kuukauden ollut ikioma nukkumakori. Kori jäi lojumaan olohuoneen nurkkaan ja pian henkilökunta sai huomata, että sille oli löytynyt käyttäjä. Korin pohjalla oli jo valmiiksi pyyhe, joten pehmustuskin on kunnossa. Sinne voi käpertyä, kun väsyttää ja sinne voi juosta turvaan, jos Mäykynen kiusaa liikaa. Herraa kori ei näytä kiinnostavan — sinänsä ymmärrettävää, sillä kori on Mäykyselle liian pieni. Mahtuisihan herrakin sinne hetkeksi istahtamaan, mutta ei siellä mitään päiväunia voisi ottaa, ilman että olisi koko kissa ihan solmussa.

On vain pieni ongelma, mistä Elli ei ole tietoinen. Kori ei ole Ellin eikä edes henkilökunnan. Se on täällä lainassa ja odottaa palauttamista. Voi järkytyksen kauhistus! Missä pikkuneiti sitten nukkuu? Varmasti vastaavia saisi kaupasta, mutta silti henkilökuntaa hiukan huolestuttaa. Yksikään kissojen pesä tai nukkumatyyny ei täällä ikinä ole kissoille kelvannut, vaan päiväunet otetaan milloin tuolilla, milloin pahvilaatikossa ja milloin henkilökunnan sängyssä. Kirjoittamaton sääntö tuntuu pesien suhteen olevan, että mikä on kissoille, ei ole kissoille. Jos Ellille ostetaan nukkumakori, niin voiko siinä nukkua?

Eksynyt maissi?

2010-08-12T08:53:00.000+03:00

Henkilökunnan tukema maissivallankumous on edennyt jo kahteen kolmasosaan Mäykysen ja Ellin vessoista. Parivaljakon mielestä tilanne on kestämätön ja varsinkin Elli on käynyt tiukkaan vastaiskuun. Suurieleisesti neiti juoksee maissivessaan, mutta pysähtyy sitten kuin seinään ja tekee ovella täyskäännöksen. Ei kai henkilökunta oikeasti kuvittele, että hienot pikkuneidit pissisivät maissimuroille? Corn flakesit ei ole mitään vessakamaa.

Henkilökunta sai taannoin taas ekologisuuspuuskan ja päätti kokeilla, jos Atlantin toisella puolella valmistettava savijauhemuru eli mikrohiekka voitaisiin korvata jollain uusiutuvalla luonnonvaralla. Kissanhiekkaa ei ilmeisesti osata valmistaa edes tällä mantereella saatika sitten Suomessa, joten ekologisuus tarkoitti kasviperäistä tuotetta, mutta ei yhtään lyhyempää rahtimatkaa. Poikkeus olisi toki Cat's Best Öko, mutta sen puumurut ja minipelletit meillä on jo testattu Mäykysen nuoruudessa: Hyvin meni kunnes herra päätti kyllästyä puumateriaaliin.

Nyt vuorossa oli World's Best Cat Litter Extra Strenght. Tuotteen kehittäjää ei voi haukkua ainakaan vaatimattomuudesta nimeämisen suhteen. Kuten kaikki kissanhiekat, on tämäkin valmistajan mukaan pölyämätön, pitää hajut, kestää pitkään ja muodostaa kunnolliset paakut. Jo vessaan kaadettaessa kuitenkin selvisi, että ainakaan pölyämättömyys ei koske tätä tuotetta yhtään sen enempää kuin muitakaan kissanhiekkoja. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, missä nuo pölyämättömyystestaukset tehdään. Heinäladossa kenties?

Lopulta henkilökunta ei ollut täysin vakuuttunut edes erinomaisesta ekologisuudesta. Valitettavasti biohajoavuus ja uusiutuvuus ei vielä automaattisesti tee tuotteesta ekologisesti loistavaa, vaan pitäisi tietää niin paljon enemmän: Miten tuote valmistetaan, miksei syötävää valmistusmateriaalia käytetä ruoaksi vaan vessamateriaaliksi, mikä on pitkän kuljetusmatkan vaikutus? Joku standardoidulla menetelmällä laskettu hiilijalanjälkimerkintä pussin kyljessä auttaisi kummasti, mutta eihän sellaisia ole. Silti kuluttaja on tyytyväinen, kun on pari euroa ylihintaa maksamalla ollut taas niin vihreä ja pelastanut vähintään puoli planeettaa.

Kooltaan maissimuru on selvästi pienempää kuin esim. Öko, joten henkilökunta oli toiveikas, että tuote kelpaisi nelijalkaisille käyttäjilleen. Kyllähän sitä käytiinkin kuopsuttelemassa ja Mäykynen ehkä kohteliaisuussyistä käy aina välillä tekemässä sinne pienen pissapaakunkin. Ei haise ei, ei ainakaan muulle kuin käristyneelle maissimurolle. Suhteellisen voimakas ominaistuoksu tuolla onkin, mutta varsinaisesta hajunsitovuudesta ei kyllä voida tällä käyttöinnolla antaa mitään raporttia. Keveys on plussaa pölyävyys siedettävyyden rajoissa, mutta häviää laadukkaille mikrohiekoille 10-0. Käytettävyys... niin, mikä käytettävyys ihmettelee Elli.

Henkilökunta on myöntänyt tappionsa. Elli ja Mäykynen saavat takaisin Extreme Classis Odour Lockinsa. Kaksikko ei tosin nirppaile, vaan kaikki mikrohiekat kelpaavat; henkilökunta arvostaa Extreme Classicin voittamatonta hinta-laatusuhdetta.

Haisurotan suolistus

2010-08-06T15:32:00.001+03:00

Mäykynen ja Elli ovat jättäneet maaseudun heinät taakseen ja palanneet kaupunkiin tappamaan leluhiiriä. Yksi uusi lelusuosikki on Zooplussalta tilattu haisurotta. Toisin kuin useimmat leluhiiret on tämä iso ja muodoltaan ehkä hiukan vastaava kuin Kong Kickeroo, jota meidän kaksikko on jaksanut tappaa jo pitkään.

Haisurotasta olimme kuuleet jo kauan sitten, mutta henkilökunta ei ole onnistunut löytämään eläinkauppaa, joka niitä myisi. Nyt rotta on ollut Zooplussan valikoimissa jo jonkin aikaa, mutta hiukan onnea tarvitaan, että sellaisen onnistuu tilaamaan, sillä ne ovat sieltä melkein kroonisesti loppu. Ilmeisesti suosittu tuote siis muuallakin.

Tänne tilattiin heti tilaisuuden tulle kolmen kappaleen rottapaketti ja suosio oli välitön. Henkilökuntaa kyllä hiukan hirvitti yrittirotan haju, joka on juuri pussista pois otetulla rotalla suorastaan vahva. Kissanminttuhan ei ihmisnenään juuri tuoksu, mutta tämä yrttiseos on ihan toista maata. Jos huoneistossa rotan hankinnan jälkeen hiukan haiskahtaa, niin ei hätää, todennäköisesti keittiön nurkassa ei ole hiirenraatoa tai mikrobivauriota, vaan harmiton eau de yrittirotta vain levittää ihanaisia tuoksujaan. Lohdutukseksi todettakoon, että haju laimistuu käytössä — tosin hajun myötä ainakin meillä haihtuu myös osa rotan suosiosta.

Eilen ensimmäinen rotta oli kohdannut loppunsa. Henkilökunta löysi olohuoneesta kasan vanua ja pian sen jälkeen myös rotan kuoret. Teurastaja on helppo arvata: Mäykynen ei koskaan riko lelujaan. Tai kyllähän herra syö niistä sulat ja pureskelee niihin reikiä, mutta herran kovakouraisessakin käytössä lelut ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä. Elli leikkii näennäisesti paljon nätimmin, mutta neidin käsittelyssä leluhiiret kohtaavat loppunsa silti yleensä varsin pian. Elli ei julmasti pure lelujaan, mutta sitäkin taidokkaammin repii niistä sisälmykset irti. Tämä rotta ehti olla käytössä jo ainakin kuukauden, joten pitkän ja toivottavasti onnellisen elämän se sai luonamme viettää.

Paketista kaivettiin ykkösrotan eläköitymisen myötä tilalle rotta numero 2, jolle Mäykynen antoi heti kunnollisen potkukäsittelyn. Henkilökunta huomasi, että rotan haju ei näytä pakkauksessa laimistuvan, joten nyt meillä leijailee täällä taas ihanan kesäinen yrttituoksu. Elli ja Mäykynen suosittelevat.

Lomaekstra, osa II

2010-08-03T13:12:00.001+03:00

Ulkoilua öin ja päivin. Vihdoin Mäykynen oli tyytyväinen eikä ulos-mäykynää kuultu kokonaiseen viikkoon. Myös painimatsit Ellin kanssa jäivät lähes kokonaan väliin, sillä muutakin tekemistä oli niin paljon. Toki kaksikko oli paljon sisälläkin, mutta pitihän sitä päivittäiset kauneusunetkin aina jossain välissä ehtiä ottaa.

The Blair Witch Project: Cats 'n barn -kuvaukset. Saattaa olla, että tuotanto jää kesken, sillä mitään ei tapahtunut.

Päiväsaikaan vauhtia sen sijaan riitti.

Toisaalta välillä ehti ottaa rennomminkin ja ihan vain chillailla pihalla.

Ja hetken kuluttua saattoikin sitten taas kiipeillä puissa.

Vaikka melkein keskellä korpea oltiinkin, niin silti ajoittain polulla oli jopa ruuhkaista.

Varokaa suurta petoa! Mäykynen sai saaliiksi elämänsä ensimmäisen myyrän. Herra ei tosin tunnistanut saalistaan ruoaksi, mutta ylpeänä sitä silti kanneltiin ympäri pihaa. Eikä siihen saaneet muut koskea eikä mielellään edes katsoa, niin suuri aarre tuo henkensä menettänyt pikkujyrsijä oli.

Elli ei halunnut olla yhtään huonompi, vaan hyvin ansiokaasti pikkuneitikin vaani milloin mitäkin.

Neidin vaanintakohteet tosin kuuluivat lähes poikkeuksetta hyönteiskuntaan. Erilaiset pörräättörit olivat vaarassa, kun hurja saalistaja metsästi pellossa.

Lomaekstra, osa I

2010-08-02T12:30:00.000+03:00

Edellisistä löhöilyjutusta huolimatta Mäykynen ja Elli ovat harrastaneet myös aktiivilomailua. Kaksikko on viettänyt aikaa jossain kaukana Kehä III:sen ulkopuolella. Mäykynen ja Elli eivät taida tietää missä, mutta pitkä automatka sinne ainakin oli. Mäykynen kulutti ajan huutamalla ja Elli nukkumalla. Välillä pikkuneiti tosin heräsi ihmettelemään, miksi toinen rääkyy lähes tauotta, vaikka mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja ajan olisi voinut kuluttaa rennosti sikeitä vedellessä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Ellin vakioilme, mutta mikä saa Mäykysenkin hämilleen?

Näin isoa juomakuppia ei olekaan ennen nähty! Metsän vaihtuminen rannaksi sai kaksikon liimaantumaan paikalleen. Kahlaavaa bengalia ei nähty, vaikka pitkällisen houkuttelun jäkeen Mäykynen saatiin pikaisesti käväisemään rantakivillä asti. Sitten kaksikko kuitenkin jätti ylisuuren juomakupin ja palasi hyvillä mielin metsään.

Viidakon valtias? Elli viihtyi metsässä kuin kotonaan. Ei koiria. Ei kirkuvia lapsia. Ei lässyttäviä tätejä. Rauhallista ja hiljaista. Ihanaa!

Kuuma päivä tuntui väsyttävän erityisesti Mäykystä ja herra piti taukoa mustikanvarpujen seassa.

Reippahasti käypi askeleet: Elliä ei kuumuus juuri hetkauttanut.

Tarkastaja ehti tutkia myös puupinon: polttopuulaatua selvästi. Asiantuntijan oma työturvallisuus meinasi kyllä päästä hiukan unohtumaan ja lopulta henkilökunta keskeytti tarkastuksen ennenaikaisesti.

Vielä paluumatkallakin pikkuneiti jaksoi kipittää innokkaasti. Aito maaseutukissa? City-kissa Mäykynen oli sen sijaan jo hiukan tympiintynyt helteisen metsäretkeilyyn. Vannoutunut ulkoiluintoilija kannettiinkin lopulta viimeiset metrit ja sitten viilennyttiin hetki kylmien ja märkien pyyhkeiden alla. Päiväunien jälkeen oltiin kuitenkin jo valmiina uusiin seikkailuihin.

Rentoa lomailua

2010-07-25T00:16:00.000+03:00

Täällä ei ole tuuperruttu helteeseen, vaikka blogin hitaasta päivitystahdista joku niin onkin saattanut jo luulla. Täällä lomaillaan, otetaan rennosti ja tehdään ihan mitä huvittaa. Mäykynen ja Elli tosin eivät suostu allekirjoittamaan viimeisintä väitettä, sillä ulkoilutus- ja ruokintatarjonta jättävät vielä paljon toivomisen varaa.

Elli on tyytymätön ruokatarjontaan, sillä pikkuneidin ruokahalu on muuttunut pohjattomaksi. Neiti syö kaikein ja kaikkea — myös ne pahat ruoat, joille Mäykynen viitsii suoda korkeintaan yhden vilkaisun ja pari tuhahdusta. Pikkuneidin jätesiivouspalvelu myös saapuu henkilökunnan ruokapöydälle jo ennen kuin henkilökunta on ehtinyt lopettaa ruokailunsa: eihän tällaisilla helteillä sovi hidastella tai ruoantähteet alkavat ikävästi haiskahtaa. Elli on epäonnekseen nyt joutunut tehostettuun ruokintaseurantaan, sillä henkilökunta on alkanut epäillä, että 3,4 kg on neidille tällä erää ihan sopiva paino. Eihän se paljon ole, mutta noin pienellä ja sirolla ei painotavoite voikaan olla ihan samaa luokkaa kuin Mäykysellä. Zooplus sen sijaan näyttää tukevan Ellin kasvutavoitteita, sillä viimeisessä tilauksessa Ellille tilatut 100 gramman Animonda Exotic Ostrich -kissanruokapussit oli vaihdettu 400 gramman Animonda Carno -koiranruokatölkkeihin.

Ulkoilutuspuolella ei kuulu mitään uutta. Mäykynen pääsee ulos aivan liian harvoin. Epäolennaista on onko lenkkeilykertoja päivässä nolla vai viisi, sillä joka tapauksessa niitä pitäisi olla enemmän. Elli tyytyy vähempään ja pikkuneidin kiljuntaa joutuu kuuntelemaan vain, jos neiti jätetään sisälle Mäykysen päästessä valjastelemaan. Silloin neiti sitten kiljuukin koko keuhkokapasiteetillaan. Ilman Mäykystä ulos ei taas oikein kannata lähteä, sillä silloin valjastelu on pelkkää nyhjäystä. Kaverin seurassa pikkuneiti ulkoilee sen sijaan jo hyvinkin reippaasti ja vauhti vain kasvaa, jos vastaan tulee haukkuvia koiria. Tänään oli päästy jo kauaksi kotoa, mutta kolmen koiran kohtaaminen olikin sitten Ellille hiukan liikaa ja kotimatkaa voisi sanoa jo hyvinkin lennokkaaksi.

Mäykylästä ei siis ihmeempiä uutisia tällä erää. Lomailu jatkukoon!

Leikkikaverina Maija Mehiläinen

2010-07-12T20:55:00.000+03:00

Elli ja Mäykynen olivat tänään taas rauhallisella helleulkoilulla omalla pihallaan. Henkilökunta seurasi kaksikon touhuja lounaansa lomasta. Yllättäen Elli pomppasi ilmaan ja säntäsi lujaa vauhtia pusikkoon. Henkilökunnan näkemykset tapahtuneesta erosivat hieman toisistaan: toisen mielestä Elli ryntäsi perhosen perään ja toisen mielestä Elli oli epäonnekseen saalistanut ei-niin-leikkisällä tuulella olevan mehiläisen tai muun vastaavan pistoötökän.

Elli rauhottui heti pikaspurttinsa jälkeen, joten koko asia pääsi melkein unohtumaan. Vasta sisällä henkilökunta vilkaisi pöydällä makoilevaa Elliä ja totesi, että neidin tassukoko oli tuplaantunut sitten viime näkemän. Sirotassuinen neiti kilpailee nyt tassukoossa jo Mäykysen kanssa ja katu-uskottavuuskin on varmasti ainakin tuplaantunut. Kyytabletin palasen antoa harkittiin, mutta päätettiin sitten jättää väliin, kun turvotusta lukuunottamatta Ellillä ei näytä olevan mitään oireita. Henkilökunta kovasti toivoo, että kokemuksesta viisastuneena neiti leikkisi jatkossa vain perhosten ja muiden vaarattomien öttiäisten kanssa. Taitaa tosin olla turha toivo, sillä Mäykynen ei ainakaan ole ottanut opiksi saamistaan pistoista, vaan ampiaisia ja mehiläisiä lätkitään huolettomasti edelleen.

Huh hellettä

2010-07-11T19:37:00.000+03:00

Kohtuus kaikessa... myös lämpötiloissa.

Kukaan ei kilju ulos eikä meneillään ole edes tour de Mäykyn n:nnes takaa-ajo. On vain hiljaisuus, lintujen satunnainen liverrys ja KUUMUUS. Lämpömittarin elohopea yli +30 C ja kerrankin kissojen kuvaajalla ei ole ongelmana pysyä kuvauskohteensa perässä.

Mäykynen ja Elli ovat kuluttaneet aikaansa makaillen milloin missäkin. Viiksikarvakaan ei tunnu värähtävän, kun kaksikko viettää koko päivän mittaista siestaansa.

Välillä on tarjottu ulkoilumahdollisuutta, mutta edes Mäykystä ei metsäseikkailu nyt tunnu kutsuvan. Hetken jaksaa tsillailla angervon varjossa, mutta sitten suunta kääntyy taas vakaasti sisätiloja kohden. Vähäisistäkin ulkoiluista henkilökunta pääsee nyt helpolla, sillä flexin pää vain terassiin kiinni ja valvonta lukuhetken lomassa riittävät. Normaalisti varsinkaan Mäykystä ei voi ulkoiluttaa näin, sillä herra on todennäköisesti viimeistään minuutin kuluttua luikerrellut irti valjaistaan ja lähtenyt omatoimiulkoilulle lähimetsään. Nyt ei näytä olevan pelkoa paosta, sillä liikkeet ovat kuin hidastettuja. Jos valjaat irtoaisivatkin, niin löntystelevän karkurin saisi helposti noudettua takaisin.

Sääennustuksen vilkaisu on saanut henkilökunnan ennustamaan, että tuleva viikko saattaa jäädä historiaan Mäykylän hiljaisimpana kautta aikojen.

Kaikenkarvaisia hiippareita

2010-06-29T17:59:00.000+03:00

Kesällä pitää ottaa myös rennosti ja nautiskella ihanista ulkoiluilmoista. Ellille jokainen ovesta poistuminen on edelleen suuri seikkailu, vaikka hinku ulos onkin kova. Lähestyvä koira nostaa jännityskertoimen jo niin suureksi, että kotiovelle palataan juoksujalkaa. Vapaasti ulkoilevat kissatkin pelottavat pikkuneitiä eivätkä ilmeisesti ihan suotta. Lähistöllä asuva harmaa pitkäkarvainen maatiainen yllätti eräänä päivänä sekä Ellin että henkilökunnan hyppäämällä lähipuskasta sähisten ja karvat pörrössä melkein Ellin niskaan. Kyseinen raukkis kiertää aina Mäykysen kaukaa, mutta pienempiään pitää nähtävästi heti olla kiusaamassa.

Mäykynen saa muutenkin kulkea rauhassa, sillä lähiseudun vapaasti ulkoilevat kissat eivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole koskaan hakeutuneet lähikontaktiin. Erään mustan kollin kanssa Mäykysellä kuitenkin tuntuu olevan kana kynimättä. Jos polut risteävät on seurauksena aina molemminpuolista uhoilua ja pörhistelyä. Jostain Mäykyselle käsittämättömästä syystä herra kuitenkin aina tässä vaiheessa poistetaan kantaen paikalta. Silloinkin kun röyhkeä muukalainen oli tullut Mäykysen kotirapuille oli seurauksena herran sulkeminen sisätiloihin. On se kumma, kun ei saa edes kotiaan puolustaa, vaan annetaan kaiken maailman hiipparien hillua toisten reviirillä kuin maailman omistajat konsanaan. Mutta minkäs sille voi, kun on nynnerö henkilökunta, jonka mielestä Mäykysen pitää käyttäytyä asiallisesti ja muita kunnioittavasti. Pah ja pyh, tai oikeammin MÄY!, sanoo Mäykynen.

Vieraileva toimituskunta

2010-06-29T00:25:00.001+03:00

Just nyt ei huvita katsoa sinne suunnalle.

Monet jo kesälomailevat ja henkilökuntakin täällä tietysti laiskottelee, mutta herra Mäykysellä on kiireistä. Juhannuksen alla Mäykysen kalenterissa oli tapaaminen toimittajan ja valokuvaajan kanssa. Keikasta oli sovittu henkilökunnan kanssa jokunen viikko aiemmin. Kesken työpäivän henkilökunta sai työpuhelimeensa soiton: "Onko herra Mäykynen tuttu". Avaus oli niin odottamaton, että henkilökunta meinasi sotkeutua sanoissaan ja sitten piti vielä kiireesti etsiä joku syrjäinen nurkka, missä pysyi rauhassa keskustelemaan siitä, suostuuko herra Mäykynen antamaan haastatteluja.

Suostuihan herra vaikkei Mäykyseltä tosin edes kysytty. Ihmekös, että herra sitten olikin hiukan diivaileva ja keskittyi lähinnä vain vaanimaan pihalla matoja kaivelevaa räkättirastasta. Elli yritti sen sijaan olla avulias ja juoksi innoissaan huiskan perässä, mutta valitettavasti kuvaaja halusi keskittyä Mäykysen kuvaamiseen. Epäreilua, taas kilttejä pikkutyttöjä sorsitaan. Jotain hyvääkin vierailussa Mäykysen kannalta sentään oli, sillä yhteistyöhaluttomuudesta sai raksuja palkinnoksi, koska jotenkin ne kuvat oli otettava. Kuvat siis monikossa: Mäykynen totesi, että ihan sama onko kuvaajana oma henkilökunta vai ammatti-ihminen, sillä joka tapauksessa saa aina tehdä tsiljoona kertaa samaa asiaa.

Mäykysen haastattelu tai tarkemmin ottaen sen pohjalta laadittu juttu ilmestyy joskus syksyllä. Tai niin Mäykyselle on ainakin väitetty. Mistäs sitä koskaan tietää, jos toimituksen suunnitelmat menevätkin kokonaan uusiksi ja lehteen löytyy joku tuoreempi kasvo. Ja ei, Hesarin toimittaja ei ole vieläkään soittanut eikä tarjonnut etusivupaikkaa eikä myöskään MTV3:lta ole edelleenkään oltu yhteydessä herran oman L.a.a.t.i.k.k.o. -sisustusohjelman suhteen, joten ei kannata ihmetellä, jos Mäykysen hetki julkisuudessa jää huomaamatta.

Paluu arkielämään

2010-06-20T22:07:00.000+03:00

Mäykysen ja Ellin elämä on palautunut normaaleihin uomiinsa. Henkilökunta on taas täysilukuisena kotona ja Ellin leikkaushaavakin on hienosti parantunut. Leikkauksen jälkeen neiti kävi kotosalla nukkumassa tokkurat pois tai tarkemmin sanottuna hillumassa bufrenorfiinieuforiansa turvin läpi yön niin ettei henkilökunta saanut juuri nukuttua. Henkilökunta ei ole aivan vakuuttunut opiaattilääkityksen erinomaisuudesta: onhan hyvä ettei kissalla ole kipuja, mutta onko hyvä, että juuri leikattu kissa riehuu ja riekkuu vailla mitään tolkkua?

Eläinlääkäriasemalla Elli oli puettu sukkapukuun, jonka annettujen ohjeiden mukaan olisi pitänyt riittää haavan suojaukseen. Henkilökunta epäili vahvasti ja pyysi mukaan myös kaulurin. Epäilykset sukkapuvun bengalikestävyydestä osuivat oikeaan, sillä jo kotimatkalla Elli ehti repiä puvun osittain pois haavan päältä. Kauluripäinen Elli sitten rymisteli pitkin kämppää läpi yön ja jopa Mäykynen näytti pelkäävän kohtuuttomalla vauhdilla koheltavaa Elliä.

Aamun koittaessa tilanne oli rauhoittunut ja joskus viiden aikaan aamuyöstä Elli saatiin vihdoin ja viimein nukkumaan. Aamupäivällä seurasikin sitten kuljetus tuttuun hovihoitolaan, jossa neidillä oli jakuva valvonta ja huolenpito. Kotiin Elliä ei uskallettu henkilökunnan työpäivien ajaksi jättää, sillä Ellin tarmolla ei varsinaisesti olisi mikään ihme, jos kauluri ei pysyisi päässä.

Kuten Hollywoodin suuret starat Ellikin siis vetäytyi luksushoitolaan toipumaan leikkauksestaan. Kun kaulurista sai viiden päivän kuluttua luopua, matkasi myös Mäykynen hoitolaan seurakissaksi. Henkilökunta oli ylityöllistetty ja puoliksi vieläpä työmatkalla, joten kissahoidon ulkoistus katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Kauhukaksikko viihdytti hovihoitolan henkilökuntaa erinäisillä tempauksillaan kunnes vihdoin eilen palasi takaisin kotiinsa. Mäykynen tosin vastusti kuljetuskoppaan menoa siinä määrin, että olisi ilmeisesti mielellään jäänyt vielä hoitoon. Ei sinänsä ihme, sillä hoitolassa on viihdytystä ja virikkeitä paljon enemmän kuin kotosalla.

Kotioloihin sopeutuminen on kuitenkin sujunut vaivatta: Mäykynen kiljuu tuttuun tapaan ulos ja Elli leikkii leluhiirillä sekä tappaa kärpäsiä. Kotirintamalta ei mitään uutta.

Sylimussukan paluu

2010-06-13T00:37:00.000+03:00

Mäykysen viimevuotisista kastraatiokomplikaatioista viisastuneena henkilökunta päätti Ellin tapauksessa pitää tarkasti huolta, että yksikään kissa ei edes hengitä kohti leikkaushaavaa ennen kuin se on kokonaan parantunut. Niinpä Elli on sijoitettu muutamaksi päiväksi hoitolaan 24/7-valvontaan ja Mäykynen on saanut tehtäväkseen vakiohenkilökunnasta huolehtimisen. Kaverin katoaminen aiheutti herralle noin vuorokauden kestäneen hämmenystilan, jonka aikana mäy'yttiin ja ihmeteltiin Ellin piilopaikkaa. Sittemmin Mäykynen on palannut käyttäytymisessään aikaan ennen Elliä: Puuhun heitettävää hiirtä kannetaan innokkaasti jalkojen juureen, aamuruoka tilataan järsimällä henkilökunnan varpaita ja Ellin turkin hoitoon käytetty energia on toistaiseksi suunnattu henkilökunnan sylissä poljeskeluun.

Kiltti tyttö

2010-06-06T21:57:00.000+03:00

Elli teki tänään päiväretken Hyvinkäälle Ery-Sydin kissanäyttelyyn. Aamuherätys oli kohtalaisen aikainen, mutta reippaasti Elli juoksi kantokoppaansa heti kun se kaivettiin esiin ja ovi avattiin. Suorastaan ihailtavan yhteistyöhaluista toimintaa henkilökunnan mielestä. Tässä vaiheessa Mäykynen sen sijaan poistui yläkertaan vähin äänin, mutta erittäin vauhdikkaasti. Edes ulko-ovea availtaessa herrasta ei näkynyt vilaustakaan, vaikka yleensä Mäykynen on kärttämässä jokaista mahdollista ulkoilutilaisuutta eteisessä. Ilmeisesti herra ei täysin luota henkilökunnan lupaukseen näyttelyuran loppumisesta. Tai voihan kantokoppamatka tarkoittaa myös visiittiä eläinlääkärille, mikä sekään ei kuulu Mäykysen top-10 matkakohteisiin.

Ellillä oli Hyvinkäällä edessä taas tiukka kisa. Kuten aiemmissakin näyttelyissä, oli täälläkin paikalla KungsgardenCats My Flower Power, tuttavallisemmin Suri. Suri ja Elli ovat kovasti erilaisia bengalineitejä, mutta molemmilla tuntuu olevan tuomarien mielestä paljon hyviä puolia ja siksi parivaljakon voittajan valinta ei näytä olevan helppoa.

Suri viihtyy sylissä ja on kaikin puolin ihanne-esitettävä. Tästä Ellin henkilökunta on hiukan kateellinen, sillä Elli ei ole sylikissa ja näyttelyissäkin esitettäessä neiti yleensä sätkii ja räpiköi parhaansa mukaan. Elli oli nyt kuitenkin ilmeisesti tajunnut kilpailun hengen: Kun kerran jonnekin kauas joutuu raahautumaan, niin edustetaan sitten kunnolla. Elli oli kuin unelma tuomarille esitettäessä. Neiti istua kökötti tuomarin pöydällä hievahtamatta ja seuraili katsellaan tuomarin heiluttamaa huiskaa. Elli ei näyttänyt kuitenkaan pelokkaalta, vaan esitti kilttiä pikkutyttöä tapittamalla tuomaria nätisti silmiin. Vieressä seissyt tuomarin assistenttikin totesi: Siinä se on vaan niin coolisti, että katsokaa minua. Tässä vaiheessa henkilökuntaa tosin alkoi kyllä jo hiukan pelottaa, että kohta varmaan joku alkaa epäillä, että pikkuneidille on syötetty rauhaoittavia. Ei sentään, vaan lukeepa Ellin arvostelusetelissäkin: Shows herself well. Very pretty kitten.

Sitten päästiin valitsemaan nuorten luokan voittajabengalia. Sintti-Elli on Surin rinnalla aika mini, mutta tuomari piti kuitenkin Ellin suhteessa lihaksikkaammasta vartalosta. Ei ole siis mennyt hukkaan painimatsit Mäykysen kanssa. Tänään oli muutenkin Ellin päivä ja huolellisen harkinnan jälkeen Elli poistui paikalta voittajana. Myöhemmin päästiin vielä kisaamaan tuomarin parhaan nuoren valintaan, mutta voiton vei venäjänsininen Viktor Tolstoi's Child, joka oli lopulta myös Best in Show.

Nyt Elli on yhdistetyllä kesä- ja sairauslomalla. Keskiviikoksi Ellille on varattu sterilaatioaika. Neiti itse on tästä tosin vielä onnellisen tietämätön.

Iau — huuto vapaudelle

2010-05-30T21:37:00.000+03:00

Erään naapurin kohta kaksivuotias lapsonen on Ellin ja Mäykysen suuri fani — tai tarkemmin ottaen yksi heistä. Tällä seudulla asuu paljon lapsiperheitä ja Mäykysellä ja Ellillä riittää ihailijoita välillä vähän liiaksikin. Mäykynen on hyvin kärsivällinen fanilaumojaan kohtaan, mutta Elliä ihailijat lähinnä pelottavat, sillä niistä lähtee outoja ääniä ja ne tekevät myös arvaamattomia liikkeitä. Erittäin epäilyttäviä siis.

Tällä kyseisellä kaksivuotialla on kuitenkin helppo reitti omalta takapihaltaan Mäykysen ja Ellin takapihalle. Tätähän pitää tietysti hyödyntää ja säännöllisen epäsäännöllisesti tenava karkailee tervehtimään terassilla hengailevia kissoja. Pikkupojan tulon yleensä kyllä kuulee, sillä jo hyvän matkan päästä hän tervehtii Elliä ja Mäykystä Iau, Iau -huudolla. Vierailuista ei ole ollut mitään haittaa ja henkilökunnasta on ollut lähinnä huvittavaa seurata, kuinka joku voi innostua kissoista niin kovasti.

Näin kesäaikaan henkilökunta pitää usein terassin ovea raollaan, jotta Elli ja Mäykynen voivat rampata sisään ja ulos mielensä mukaan ilman että henkilökunnan tarvitsee koko ajan toimia portsarina. Terassi on ympäröity liukuvilla lasiovilla, joten kahdestaan ollessaan kaksikolla ei ole pääsyä terassille, sillä kuka tahansa pihalle eksynyt ohikulkija voisi muuten halutessaan helposti poimia kissat ja asunnon muun omaisuuden matkaansa tai päästää Ellin ja Mäykysen karkuteille.

Eräänä päivänä Elli ja Mäykynen olivat taas terassilla ja henkilökunta luki lehteä olohuoneessa. Iau-huuto kertoi pikkunaapurin tulleen taas tervehdyskäynnille, mutta henkilökunta ei antanut tämän häiritä omaa lehdenlukuaan. Niin, ei ennen kuin henkilökunta sivusilmällään huomasi yhden terassin lasin liukuvan syrjään: silloin tuli kiire. Aiemmin olemme kuvitelleet, että lasiovet ovat noin pienelle liian raskaita siirreltäviä, mutta eivät sitten nähtäväsi olleetkaan.

Normaalisti Elli ja Mäykynen ovat aina norkoilemassa vieressä, jos henkilökunta itse availee laseja kulkeakseen niistä sisään ja ulos. Nyt kaksikko oli kuitenkin onneksi niin kauhuissaan yllättävästä ihailijavisiitistä, että kumpikin vain kyhjötti terassin takimmaisessa nurkassa. Edes ulos jatkuvasti hinkuva Mäykynen ei ollut ehtinyt tajuta liittoutua pienen vapauttajansa kanssa. Karkumatkoilta siis vältyttiin ja pikkuihailijalle selitettiin, ettei laseja saa avata etteivät kissat karkaa. Poika kuunteli tarkkaavaisesti ja poistui sitten lentosuukkoja lähetellen. Viestin perillemenon tai pikkupojan muistin pitävyyden varaan ei ehkä silti kannata liiaksi laskea, joten tästä lähtien ollaan entistä varovaisempia. Pohdinnassa on myös jonkinlainen lukkosysteemi liukuoviin, mutta mahdollinen toteutustapa on vielä hämärän peitossa.

Kurjat arkiuutiset

2010-05-27T22:00:00.001+03:00

Katastrofi! Herra Mäykysen valokuvaaja on ottanut virkavapaata. Oikeastaan jo tovi on menty kaikenlaisten epämääräisten räpsyjen ja varastokuvien turvin, mutta nyt pitää pärjätä ilman, sillä vaikka kirjuri osaakin käyttää kameran automaattiasetuksia, on kuvan siirtyminen kamerasta blogiin vielä hiukan hämärän peitossa. Mäykynen on toki harkinnut uuden valokuvaajan palkkaamista, mutta valitettavasti herran tuloilla tämä aie on kaatunut taloudelliseen mahdottomuuteensa. Ankarasta protestoinnista huolimatta Mäykynen on siis joutunut tyytymään kohtaloonsa ja lukijat saavat nyt hetken seurata kuvatonta blogia. Herran mielestä on silti aivan uskomatonta, että henkilökunnalla voi olla tärkeämpääkin tekemistä kuin blogista huolehtiminen: täysin työlleen sitoutumatonta ja vetelää porukkaa, mutta minkäs teet.

Muuten Mäykysen ja Ellin elämä on kutakuinkin ennallaan. Tosin pari päivää sitten henkilökunta, se ei-kiireinen puolikas siis, pysähtyi katsomaan Mäykysen vyötärölinjaa. Ihan kuin osa hartiaseudusta olisi hiukan valahtanut. Niinhän siinä sitten kävi, että Mäykynen kiikutettiin vaa'alle ja tulos oli 5,6 kg. Pentuajan jälkeen Mäykynen on painanut 5,2-5,3 kg ilman heilahduksia mihinkään suuntaan. Lihaksista ja timmistä vartalosta on aina tullut näyttelyissä kehuja. Mäykysen mielestä henkilökunta valittaa taas täysin turhasta. Herran näyttelyurahan julistettiin loppuneeksi, joten so what? Ketä se haittaa, jos kotikissa on jotain muutakin kuin luuta ja nahkaa?

Henkilökunnalla kuitenkin välähti ja nyt selvisi, miten ihmeessä 2,8 kg painava Elli-neiti syö päivässä 350 g märkäruokaa. On syytä epäillä, että Mäykynen on käynyt avokätisesti auttamassa Elliä ruokalautasten tyhjennyksessä. Onhan toki huomattu, että Mäykynen käy usein syömässä Ellin jämät, mutta ilmeisesti niitä jämiä on ollut sitten hiukan enemmänkin.

Jotta ei ihan liioiteltaisi, niin todettakoon ettei Mäykynen vieläkään läski ole. Alkuperäistä painoa ei oikastaan ole edes syytä tavoitella, mutta matkaa kohti kuutta kiloa on myös turha jatkaa. Nyt ruokalautasvalvontaa onkin tehostettu ja herran mässäilypäivät ovat luetut.

Yököttävä helle

2010-05-18T22:47:00.000+03:00

Viime päivät ovat olleet suhteellisen rauhallisia, sillä Elli ja Mäykynen viettävät siestaa suuren osan päivästä. Tai ei täällä kovin rauhallista silti ole, Mäykynen muistaa kyllä valittavaan ääneen aina säännöllisesti ilmoittaa, että ulos pitäisi päästä. Henkilökunta ei vain oikein pidä helleulkoiluista, sillä valjastelut ovat lähinnä makoilua jossain puskassa. Niin tylsää, että henkilökunta pitkästyy, mutta kuitenkin liikaa yllättäviä ryntäilyjä, jotta voisi ottaa vaikkapa kirjan mukaan viihteeksi.

Rauhattomuus on siirtynyt enemmän yöaikaan. Ennen Elli ja Mäykynen nukkuivat kiltisti öisin. Nyt nukutaan välillä vähän ja sitten taas vedetään rallia ympäri kämppää. Valitettavasti Mäykylän ympäriajot eivät ole hiljainen tapahtuma, vaan kolinaa ja pauketta säestää vielä ajoittain hirvittävä huuto. Naapureista ei onneksi tarvitse välittää, sillä ainoat seinänaapurit asuvat pääsääntöisesti muualla kuin naapurissa. Tietysti henkilökunta itse haluaisi nukkua yönsä rauhassa, mutta kaikkea tahtomaansa ei valitettavasti aina voi saada.

Ruokahalukin on kaksikolla vähentynyt. Herkkuruoat uppoavat edelleen, mutta pahoihin ruokiin ei nyt edes kosketa. Välillä ruoka suorastaan yököttää ja eilen aamulla Elli oksensi närppimänsä aamupalan henkilökunnan kenkään. Minkäs sille voi, jos pahoinvointi iskee juuri kengän kohdalla. Tai ehkä Elli ei vain pitänyt niistä kengistä? Tänään puolestaan Mäykynen löysi vihdoin niin mehevät ruohoapajat, että sai kevään ensimmäisen ruohoyrjön aikaiseksi. Elli ei vielä ole oikein tajunnut ruohoahminnan ideaa, mutta eiköhän pikkuneitikin vielä kesän edetessä tajua viherravinnon ihanuuden.

Illan viiletessä ja hämärtyessä on hyvä käydä terassilla viilentymässä. Sitten nukkumaan. Jäämme jännityksellä odottamaan tämänöisen rallin aloitusaikaa.

Ihana vapaus

2010-05-16T00:33:00.001+03:00

Koska kahta kissaa ei turvallisesti voi yksi henkilö ulkoiluttaa, lähti koko henkilökunta helatorstaina ulkoiluttamaan Mäykystä ja Elliä. Mäykynen saatiin valjaisiin ensimmäisenä ja henkilökunta A poistui herran kanssa tuulikaapin kautta ulos. Käytäntönä on, että tuulikaapin ovi on aina tiukasti suljettuna ja ulko-ovi ja tuulikaapin ovi eivät ole ikinä samaan aikaan auki. Tämä siksi, että taloudessa asuu kaksi nelijalkaista vilahtajaa, jotka poistuvat ulos ajatustakin nopeammin heti tilaisuuden niin salliessa. Henkilökunta A avasi ulko-oven Mäykyselle nyt kuitenkin jo ennen tuulikaapin oven sulkemista sillä Mäykynenhän oli turvallisesti valjaissa ja henkilökunta B huolehti Ellistä. Valitettavasti henkilökunta B:n vetovoima ei kuitenkaan pystynyt pitämään vielä valjaisiin pukematonta Elliä sisällä, vaan A:n hämmästykseksi pikkuneiti seisoi yllättäen pihalaatoituksella Mäykysen edessä.

Elli on karannut ulos kerran aiemminkin, mutta silloin neiti oli vielä tottumaton ulkoilija ja ihmetyksestä jähmettynyt pikkusintti käytiin vain noutamassa takaisin sisälle. Nyt Elli päätti kuitenkin ottaa vapaudestaan kaiken irti ja normaali hidastempoinen kaikki-on-niin-ihmeellistä-ja-jännää -ulkoilu päätettiin säästää valjastelukertoja varten. Neiti sai heti hiukan etumatkaa, kun A mietti kuumeisesti, mitä tehdä flexillä ja Mäykysellä. Ensimmäinen ajatus oli heittää flexi maahan ja juosta Ellin perään, mutta onneksi henkilökunta kuitenkin tajusi ensin tyrkätä flexin eteisessä vielä ihmettelevälle B:lle.

Sitten juostiin Ellin perään ja yritettiin saada pikkuneiti kiinnostumaan jännästi heiluvasta puunoksasta, jolla henkilökunta piirteli hiekkaan. Kuolleena syntynyt idea, Ellillä oli parempaakin tekemistä kuin ihmetellä jotain hiekkataidetta. Neiti suuntasi kohti parkkialuetta ja siellä olevia autoja. Niiden alle ei koskaan valjaissa saa mennä, joten nyt olisi hyvä tilaisuus nähdä uusia paikkoja. Henkilökunta ehti kuitenkin kurvata neidin eteen ja käänsi Ellin kurssin kohti hiekkalaatikkohiekkakasaa. Toiveena oli, ettei neiti voisi vastustaa kiusausta, vaan jäisi kuopimaan ihanan pehmeää hiekkaa. Niin varmaan, hienot pikkuneidit, kuten Elli, käyvät vessassa ennen ulkoilua eivätkä kuseksi pitkin pihoja.

Seuraavaksi otettiin suunta kohti naapurin ovea ja omahyväisesti henkilökunta jo ehti ajatella Ellin olevan ovikulmauksessa turvallisesti jumissa. Pikkusinttien oveluutta ei kuitenkaan kannata aliarvioida ja pian juoksenneltiinkin taas pitkin pihaa. Tässä vaiheessa henkilökunta alkoi kyllästyä selvästi tuloksettomaan Ellin manipulointiin ja maanitteluun ja päätti yksinkertaisesti sivuttaisyöksystä kaapata karkurin syliinsä. Ihme kyllä catnappaus onnistui ja kiukkuisesti kiljuva pikkuneiti saatiin onnellisesti sisälle ja valjaisiin. Sitten kaksikko poistui ulko-ovesta uudemman kerran: tällä kertaa kumpikin valjaissa.

Tandemulkoilu

2010-05-10T23:40:00.000+03:00

Päivänä eräänä henkilökunta päätti tempaista ja lähteä ulkoilemaan Mäykysen ja Ellin kanssa samanaikaisesti. Henkilökunta oli siis vain puolivahvuinen eli yksi ihminen, kaksi flexiä, kaksi kissaa. Ulos päästiin ongelmitta ja pihalla kaikki eteni sujuvasti. Välillä Elli hiukan hidasteli, mutta pysyi kuitenkin perässä. Kahden kissan samanaikainen ulkoiluttaminen tuntui jo ihan loistoidealta. Pieni takaisku meinattiin kokea, kun Ellin hoputtamiseen keskittynyt henkilökunta huomasi, että Mäykynen oli innoissaan kaivamassa pissakuoppaa pihan nurkkaan kipattuun uuteen hiekkalaatikkohiekkaan. Valitettavasti unelmien vessalaatikko jäi herralta kuitenkin testaamatta, sillä henkilökunta ehti hätiin ja julmasti potki kuopanalun piiloon.

Koska suurempia ongelmia ei ollut, päätettiin matkaa jatkaa läheiselle kävelytielle. Riporinnan kissakaksikko eteni kävelytien reunaa. Henkilökunta toivoi hartaasti, ettei vastaan tulisi a) mopoja eikä b) koiria. Mäykynen ottaa jalat alleen aina pärisevän kaksipyöräisen kurvatessa liian läheltä. Elli taas pelkää kaikenkokoisia koiria ihan kuollakseen. Jopa Ellin kokoinen chihuahua saa neidin paniikin partaalle, vaikka etäisyyttä olisi parikymmentä metriä.

Ei tullut mopoja eikä koiria, mutta kaksikon kiinnostuksen kohteet alkoivat huolestuttavasti vaihdella. Elli tahtoi oikealle haistelemaan ruohotupsua ja Mäykynen ryntäsi vasemmalle kimalaisen perään. Henkilökunta tunsi itsensä pahimmaksi mahdolliseksi flexiterroristiksi seistessään itse keskellä kevelytietä fleksinarujen tehokkaasti blokatessa ohitusmahdollisuudet molemmilta puolilta. Onneksi yhtälöön ei lisätty kilpapyöräilijää eikä edes sauvakävelijää, vaan kissat saatiin onnellisesti taas samalle puolelle väylää.

Tässä vaiheessa henkilökunta päätti, että yleisen turvallisuuden takaamiseksi ja henkilökunnan hermojen suojelemiseksi oli aika kääntyä kotia kohti. Jotta ei aivan tylsäksi menisi, niin paikalle sentään saapui utelias koiranulkoiluttaja, joka innokkaasti kyseli kissoista. Henkilökunta sai viime hetkellä valjaistaan peruuttavan Ellin kaapattua syliinsä ja joutui räpiköivä pikkukissa sylissään pahoittelemaan, ettei nyt juuri valitettavasti ehtinyt enempää jutella. Kiitos koiralle, joka ei haukkunut - siitä tuskin enää olisi selvitty.

Onnellisesti päästiin melkein kotinurkille, kunnes vastaan tuli kaksi kissoista kiinnostunutta pikkutyttöä. Silityslupaa kysyttiin ja henkilökunta antoikin tyttöjen silittää Mäykystä, koska herra on aina suhtautunut vastaantulijoihin suopeasti. Virhe. Mäykynen sai suunnattoman paniikkihepulin ja häntä pörrössä lähti pakenemaan tulosuuntaan. Henkilökunnan keskittyessä Mäykyseen, olivat pikkutytöt tietysti siirtyneet silittämään Elliä, joka kuulemma ei ollutkaan yhtään niin pelokas kun se toinen. Kiva juttu, kiitos ja näkemiin, nyt kissojen tosiaan pitää jatkaa matkaa. Joskus ihmeitäkin näemmä voi tapahtua ja kriittisellä hetkellä pikkusintti ylsi aivan loistavaan suoritukseen.

Kotipihaan päästiin ja pihaistutuksista juttelemaan tullut naapuri ohitettiin vauhdilla. Elli juoksi kerrankin sisään aivan vapaaehtoisesti ja henkilökunta jäi ulos vielä Mäykysen kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin? Niinhän sitä luulisi, mutta sitten naapurin 1,5 v tenava äkkäsi ihanan Mäykysen. Tapojensa vastaisesti herra paineli kiireellä karkuun ja kurvasi kävelytielle. Tänään ei kuitenkaan ollut Mäykysen päivä. Rauhallinen lenkki loppui ennen kuin alkoikaan, sillä ensimmäisessä mutkassa vastaan pöristeli mopo. Herra teki täyskäännöksen ja henkilökunnan ihmeeksi juoksi suorinta tietä kotiovelle: nyt riitti tämä kauhujen ulkoilu!

Mäykysen mielenterveyden järkkymisestä huolestuneille tiedoksi, että uloshuuto alkoi uudelleen jo samana iltana. Seuraavana päivänä rämmittiin herran kanssa metsässä vesisateessa. Rauhallista.

Vappukävelyllä

2010-05-02T17:53:00.000+03:00

Elli on kehittynyt huimasti ja valjastelee nykyään jo sujuvasti lähimetsässä. Mäykysen vauhdissa neiti ei vielä pysy, vaan on enempi keskittynyt haisteluun ja kummasteluun. Maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa, ettei aina oikein muista laittaa tassua toisen eteen. Silti pikkusintti hyörii ja pyörii innokkaasti sekä yrittää saalistella kimalaisia ja pikkulintuja. Puihin kiipeilemisenkin neiti on oppinut, kun ensin malttoi luopua suuruudenhulluudestaan: Elli aloitti kiipeilyharjoitukset metsikön suurimmasta koivusta. Lopulta neiti tajusi, että keskikokoisiin runkoihin on paljon helpompi kivuta ja nyt puussa roikkuva Elli on jo yleinen näky.

Eräs Mäykysen jo aiemmin tavannut koiranulkoiluttaja yritti eilen muistella, oliko tämä hieno rotu nepalilainen vai kenties jotain muuta. Tänään puolestaan kyseltiin, onko Elli ocicat, mikä osoitti jo kohtalaista kissarotutuntemusta, sillä bengalin ja ocicatin erot eivät kuitenkaan ole valtaisat. Koirarotuja tunnetaan aika hyvin, mutta kissarodut ovat suurimmalle osalle paljon vieraampia. Eikä sinänsä ihme, sillä rotukissoja näkee ulkona edelleen hyvin harvoin. Vielä vuosi ennen Mäykysen saapumista ei henkilökunta itsekään voinut paljon kehuskella kissatuntemuksellaan, sillä tietämys rajoittui lähinnä persialaiseen, siamilaiseen ja norjalaisen metsäkissaan.

Kissan ulkoiluttaminen herättää yleensä aina paljon kiinnostusta ohikulkijoissa. Koiranulkoiluttajien kanssa jutustelu on Elliä ulkoiluttaessa kuitenkin hiukan haastavaa, sillä Ellille koirat ovat kauhistus ja pakoon kannattaa pinkoa jo hyvissä ajoin ennen mahdollista kohtaamista. Mäykynen taas ei koiria hätkähdä ja liian uteliaat karvakuonot saavat tassusta, jos eivät ymmärrä käyttäytyä riittävän sivistyneesti. Toisaalta Elli karttaa ulkona myös vieraita ihmisiä. Ehkä täällä Espoon takapajulassa ei kasva samanlaiseksi citykissaksi kuin pääkaupungin hulinassa, missä Mäykynen vietti nuoruutensa. Todellinen syy lienee kuitenkin, että Elli on kissa ja Mäykynen, hmmm... Mäykynen: kissa, joka ei ehkä aina itsekään tiedä onko se kissa, koira vai ihminen.

Vaikka ulkona onkin Ellin mielestä paljon pelottavia asioita, on sinne kuitenkin kova hinku. Aina välillä työpäivän jälkeen henkilökunta on ulkoiluttanut vain Mäykystä, sillä ainakaan toistaiseksi kahden kissan kanssa valjastelu ei onnistu yhdeltä ihmiseltä. Mäykystä taas ei oikein voi jättää ulkoiluttamatta ellei jaksa kuunnella koko iltaa herran protestihuutoa asiasta. Mäykysen mielestä ulos on päästävä vähintään kerran päivässä: vai oletteko kuulleet, että joku yrittäisi ehdottaa, että koiria kävelytettäisi vain silloin kuin henkilökuntaa huvittaa? Nyt Elli on selvästi kuitenkin saanut vaikutteita Mäykysestä, sillä tänään Mäykynen pääsi ulos ensin, kun toinen puoli henkilökunnasta jäi vielä hetkeksi täyttämään pesukonetta. Kun ulko-ovi kolahti kiinni alkoi eteisestä kuulua hirveä kiukustunut huuto. Eihän sitä auta kuin ryhtyä äänekkääseen kapinaan, jos kilttejä ja hiljaisia pikkutyttöjä muuten törkeästi sorsitaan.

Pieni mutta pippurinen

2010-04-25T18:49:00.000+03:00

Super strong personality :)

Sellainen oli eilen puolalaisen tuomari Anna Wilczekin yleisvaikutelma Ellistä. Kuvaus jatkui vielä: for me she is "α" cat - miten tuo sitten ikinä onkin tulkittavissa. Elli joutui taas kilpailemaan jo Turokista tutun KungsgardenCats My Flower Powerin eli Surin kanssa. Viimeksi Elli veti pidemmän korren, mutta tällä kertaa Surin rakenne viehätti tuomaria enemmän ja Elli sai tyytyä kakkossijaan. Nyt oli sitten Surin vuoro olla myös tuomarin paras ja edustaa paneelissa. Suri ja Elli ovat kovasti erilaisia jo ihan kokonsa puolesta. Elli on pieni: näyttelyssä parikin ihmistä totesi Ellin nähtyään, että ymmärtää nyt, miksi Elliä blogissa kutsutaan sintiksi. Suri taas on iso isolla iillä. Pikkuneiti-Suri painaa yli 3,5 kg, kun Ellin kohdalla vaaka ylittää vain nippa nappa 2,6 kg. Mutta Elli ei anna pienen koon lannistaa: minkä koossa häviää sen luonteessa voittaa. Tässä taloudessa on yksi lällykkäbengali ja se ei ole Elli.

Mäykynen sai CAPIB-sertinsä helposti, sillä kilpailua ei ollut. Siihen herran tie sitten katkesikin, joten iltapäivä meni molemmilla häkeissä löhöillessä. Mäykynen oli jo ainakin toistamiseen tuomarin mielestä liian elegantti. Hiukan heikosta turkin kontrastista tuli myös miinusta kun taas lihaksikkuudesta plussaa. Nämä samat asiat on kyllä jo luettu niin monesta arvostelusetelistä, että suurempia yllätyksiä ei Mäykysen näyttelyttäminen enää tarjoa.

Yleensä kissanäyttelyt ovat tapahtumia, joissa ulkopuolista yleisöä on suhteellisen vähän. Messukeskuksen PetExpon yhteydessä pidetty näyttely oli kuitenkin poikkeus. Samalla sisäänpääsymaksulla pääsi erinäisten eläinten lisäksi katselemaan pienoismallimessuja ja lapsimessuja, joten ihmettelijöitä riitti. Mäykynen vastaanotti suurimman osan silityksistä, mutta pienestä varauteneisuudesta huolimatta myös Elli tuntui sietävän ihailijoita ihan hyvin.

Ellillä ja Mäykysellä oli vierekkäiset häkit, mutta aika paljon kaksikko viihtyi samassakin häkissä. Kaverin karvat oli hyvä sukia ojennukseen ennen arvostelua: turkki hyvin, kaikki hyvin.

PR-bengali 2009

2010-04-25T00:04:00.001+03:00

Erinäisten näyttelyruusukkeiden lisäksi herra Mäykynen on nyt onnellinen pokaalin ja kunniakirjan omistaja. Suomen bengalikissat ry palkitsi lauantaina Rurokin kevätnäyttelyn yhteydessä vuoden 2009 voittajia. Herra Mäykynen kävi paikalla pokkaamassa vuoden PR-bengali 2009 -pystin. Suurimmaksi osaksi PR-työ on hyvin kevyttä, sillä valtaosan hommista Mäykynen on tehnyt ihan kotioloissa sekoilemalla. Välillä on sitten tietysti hiukan raskaampiakin edustuskeikkoja, kuten tämänpäiväinen Rurokin näyttely Messukeskuksen PetExpo-tapahtumassa. Samassa rakennuksessa pidetyt lapsimessut toivat paikalle paljon kissoista kiinnostuneita tenavia, jotka olivat nelijalkaisista karvaeläimistä kovasti innoissaan. Parhaimmillaan Mäykystä silitti viisi pientä käsiparia, joista yksi vielä halasi ja toinen veti korvasta. Siinä jos missä on PR-hermotkin koetuksella, eikä ihme, että viimeisen edustustunnin Mäykynen viettikin jo häkkiverhon taakse maastoutuneena. Pysti oli tässä vaiheessa jo häkin päällä, joten mitä sitä enää turhaan pingottamaan.

PR-bengali jättää nyt jäähyväiset näyttelyareenoille. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta luultavasti Mäykystä ei enää nähdä kissanäyttelyissä. Ehkä sentään vielä joskus esittelynäyttelyissä, mutta kilpailut on nyt nähty. Tämänpäiväisen jälkeen herralla on vastassa sertijumi: ennen ulkomaansertiä ja international premior -titteliä Mäykynen ei voi enää näytellä kotimaisissa FiFe-näyttelyissä. Ulkomaanmatkailu taas ei ole matkoja inhoavan Mäykysen kanssa suunnitelmissa, joten hyvästi tuomaripöydät. Emme voi väittää, että Mäykynen jäisi kaipaamaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita herra ei karta jatkossakaan, joten PR-bengalin edustustehtävät jatkuvat edelleen kotoa käsin.

Kevättä ilmassa

2010-04-18T23:35:00.001+03:00

Ellin ulkonaliikkumiskielto on julistettu päättyneeksi, kun vatsavaivat ovat onnellisesti ohi. Pääsiäisenä havaittu valjaspuutekin on saatu korjatuksi ja nyt myös Ellillä on omat Vänttiset. Täytyy sanoa, että toimitus oli supernopea, sillä valjaat tilattiin sähköpostilla keskiviikkona ja perjantaina ne olivat jo postilaatikossa. Ellin valjaat ovat kokoa XS/S ja varastoon kasvua odottamaan tilattiin myös S/M-koko. Normikokoja saa useista eläinkaupoistakin, mutta bengalien pitkälle ja hoikalle ruumiinrakenteelle nämä sekoitekoot ovat yleensä paljon sopivampia ja siksi sekä Ellin että Mäykysen valjaat on tilattu suoraan Arja's artilta.

Vaikka Elli on käynyt ulkona vasta muutaman kerran, on neiti silti jo ihan innoissaan, kun valjaita aletaan räpeltää ja henkilökunta vetää kenkiä jalkaansa. Tiedä sitten tarttuuko innostus vain Mäykysestä, joka ei tässä vaiheessa tietenkään meinaa enää edes nahoissaan pysyä. Ulkoilu on Ellille selvästi vielä hyvin jännä asia, sillä takajalat tärisevät suurimman osan aikaa. Sisään neitiä ei silti saa kuin kantamalla, joten ilmeisesti valjastelu ei kuitenkaan ole suurta kärsimystä.

Ellin ulkoilu on vielä aikamoista nyhjäystä ja sillä välin kun Elli tepasteli kahden neliömetrin ruohoviidakossa oli Mäykynen jo ehtinyt kiertää koko lähimetsän, kiipeillyt muutamassa puussa sekä vaaninut naapurin koiraa. Metsässä tavattiin tänään myös kaksi minikokoista asemiestä, jotka toistensa ampumisen lomassa tulivat ihastelemaan kissoja. Pojat kovasti pohtivat, miten kaksi samanlaista kissaa erottaa toisistaan. Henkilökunta yritti ehdottaa, että kissoilla on pieni kokoero, mutta poikien mielestä luonne-ero oli selkeämpi. Elli uskalsi varovasti haistella, mutta sitten alkoikin jo hiukan pelottaa. Mäykynen sen sijaan hoitaa tällaiset PR-tehtävät rutiinilla ja herra kävi reippaasti moikkaamassa poikia sekä ottamaan vastaan halauksia ja rapsutuksia.

Pitäiskö mun tuntea toi tyyppi jostain?

Yläilmojen catwalk

2010-04-17T00:13:00.000+03:00

Mäykysen ilme on epäuskoinen: Mitä sintti tuolla tekee? Pikkuneiti on taas omassa elementissään eli valloittamassa paikkoja, joissa vielä ei ole käyty. Eipä ollut henkilökuntakaan oivaltanut, että kylpyhuoneen peilikaapin yläpuolella olevan loisteputken päällä voisi kävellä ja tarkkailla maailman menoa. Mistäs sitä olisikaan oivallisempi paikka seurata harjaako henkilökunta hampaansa huolellisesti. Tosin lavuaarin läheisyyteen pitäisi varmasti laittaa Varokaa putoavia kissoja! -kyltti, sillä ei olisi suuri yllätys, jos Ellin kurkistelut vielä joskus päätyisivät hiukan hallitsemattomaan alastömähdykseen.

Mäykysen oli tietysti pakko seurata perässä. Herra tyytyi kuitenkin lähinnä tarkkailemaan Ellin touhuja lasitiiliseinän päältä. Sekin oli Mäykyselle uusi valloitus ja henkilökunta oli tyytyväinen, että Mäykynen näytti ymmärtävän, että kylpyhuoneen valaistu catwalk soveltuu vain kevyille mallin mitoissa oleville pikkuneideille eikä raavaille kissakomistuksille.

Kevään kuuminta muotia suoraan Espoosta: luonnollinen leopardikuosi - sopii arkeen ja juhlaan.

Puuhkailua

2010-04-14T23:43:00.000+03:00

Tänään Stockmannin Hulluilla Päivillä henkilökunta näki pikkuisille neitikissoille sopivan lelun. Vaaleanpunainen sulkahuiska suorastaan tuntui huutavan: Elli haluaa minut! Vieressä oli hiukan hillitymmänkin värinen huisku, mutta ei kai Hulluilla Päivillä mitään järkeviä ostospäätöksiä olekaan tarkoitus tehdä, joten miksi siis kursailla höyhenunelman värivalinnassa. Lelusta myös näki jo kauas, ettei sen eliniän odote ole kovin korkea, mutta pitihän se silti saada.

Kotona lelun kiinnostavuus- ja kestävyystestaus aloitettiin välittömästi. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi myös Mäykynen innostui tassuttelemaan huiskaa. Elli oli tietysti odotusten mukaan aivan myyty. Lelua tassuteltiin ja pyydystettiin ja sitten sulkapuuhkasaalis suussa juostiin lujaa karkuun. Kimaltelevia naruja alkoi varista välittömästi eikä huiskan höyhenlukukaan enää aivan alkuperäinen ole. Kovin monen illan iloksi ei huiskasta luultavasti ole, mutta hetken huumaksi se on mitä sopivin.

Hankala potilas

2010-04-11T20:31:00.000+03:00

Sunnuntaiaamuna hiekkalaatikolla oli vilkas liikenne, kun Elli-rassukka kävi noin kymmenen minuutin välein asioimassa samalla surkeasti maukuen. Mäykysen ripuli on jo parantunut, mutta Ellillä ei ole ollut mitään muutosta parempaan, pikemminkin päinvastoin. Kun aamupalakaan ei neidille kelvannut, niin eihän siinä auttanut muu kuin suunnata päivystykseen. Päätimme tällä kertaa mennä Espoon eläinsairaalaan ihan sillä perusteella, että sinne on lyhin matka. Miksikään nopeaksi keikaksi visiittiä ei silti voi kutsua, sillä odotushuoneessa vierähti kolme ja puoli tuntia ennen kuin pääsimme vastaanotolle.

Kun vuoro vihdoin koitti, oli Elli siis ehtinyt kerätä voimia tunnin jos toisenkin. Kuumeen mittaamisella aloitettiin. Ellillähän on siru, josta voi suoraan sirulukijalla saada lämpötilatiedon. Eläinlääkäriasemalla ei kuitenkaan ollut niin modernia lukijaa, joten tämä helppo keino ei sitten ollut käytettävissä. Tavallisella mittarilla piti mitata ja sitä varten Elliä käärittiin pyyhkeiden sisään useampaankin kertaan ennen kuin toimenpide onnistui. 39,2 C oli tulos, joka on kuulemma riehuvalle kissalle vielä ihan normaalin rajoissa oleva lämpö. Kuumeen mittaus oli Ellille kuitenkin niin järkyttävä kokemus, että rassukka kyhjötti sen jälkeen henkilökunnan sylissä useita minuutteja aivan hiljaa. Tällä välin pohdittiin nesteytyksen tarvetta, mutta loppujen lopuksi neidin epikriisiin kirjoitettiin: "Rimpuilun takia päädyttiin siihen ettei anneta nestehoitoa ihonalaisesti."

Eläinlääkäri päätyi kuitenkin vielä antamaan oksennuksenestopiikin, jotta ainakin kaikki syömiset ja juomiset pysyisivät sisällä. Kuumeen mittauksen ja pistoksen annon välillä oli Ellillä ollut ihan mukavasti aikaa keräillä voimia. Niinpä ensimmäisestä annoksesta menikin ainoastaan pieni osa perille ja loput pöydälle, kun Elli päätti ottaa hatkat. Sitten eläinhoitaja yritti saada tungettua neidin johonkin rimpuilunestokassiin, mutta Elli oli päättänyt olla olematta mikään kassikissa. Lopulta toisella pistokerralla saatiin kuitenkin lääkeannoksen loppukin annettua.

Lähes kaikki kissoille sopivat ripulinhoitovalmisteet tuntuivat olevan asemalta loppu, mutta mukaan saatiin vielä Synbiotic D-C -probioottivalmistetta ja suolistovaivaisille sopivia raksunäytepusseja. Lisäksi Elli sai ulkoilukiellon ripulin loppumiseen asti ja kehoituksen tulla tarkempiin tutkimuksiin, jos paranemista ei ala nopeasti tapahtua.

Eläinhoitaja epäili, että eläinlääkärishown jälkeen Elli nukkuisi koko loppuillan. Kotiin tultuaan Elli kuitenkin ensin halusi ruokaa. Sitten hilluttiin ja lopulta neiti ponteikkaasti vaati päästä ulos Mäykysen kanssa. Pikkutirppa on sellainen dramaqueen, että pieni ripuli ja muutama hepulikohtaus eläinlääkärissä eivät vielä suuremmin lannista. Neiti saa nyt kuitenkin tyytyä sairauslomaan neljän seinän sisällä, vaikka se sitten hiukan tylsää olisikin.

Yökkivä toipilas

2010-04-10T20:10:00.000+03:00

Hetki eilisen blogikirjoituksen lähetyksen jälkeen yläkerrasta kuului pari surkeaa pientä maukaisua. Kun henkilökunta ehti paikalle, oli koko Ellin iltapala hiekkalaatikon edusmatolla. Eivätkä yökkäilyt vielä siihen loppuneet, vaan neiti jatkoi mahanesteiden oksentelua vielä sen aikaa, että Viikin pieneläinpäivystykseen lähtö kävi jo mielessä. Sitten Elli kuitenkin ilmeisesti päätti, että johan riitti ja aloitti Mäykysen takaa-ajon. Riehunta piti tosin keskeyttää siksi aikaa, että neiti kävi juomassa vesikuppinsa tyhjäksi. Seurauksena pientä kakomista, mutta sitten taas mentiin ja lopulta rauhoituttiin yöunillekin.

Yö sujui rauhallisesti ja aamupalaksi nälkäiselle pikkutirpalle tarjottiin pieniä annoksia kanaa. Ruokahaluttomuus ei todellakaan vaivannut, vaan kaikki hotkaistiin hetkessä. Loppujen lopuksi neiti söi sitten Mäykysenkin lounaan, kun herralle oli taas tarjottu pahaa ruokaa.

Yökkäilyä edelsi sekä Ellillä että Mäykysellä jo parin päivän ripulointi, joten heti viime yönä päätettiin, että huominen Ragdoll Kissayhdistys ry:n esittelynäyttely Järvenpäässä jätetään väliin. Ei näyttelyreissuun pidä lähteä puolikuntoisena ja lisäksi on vielä vaara, että vatsatauti tarttuu muihinkin. Mistymoon's Mr Spots a Lot alias Pöpö on kuitenkin paikalla, joten edes bengalikatoa ei näyttelyssä tämän vuoksi kärsitä.

Täällä jatketaan rauhallista toipumista, vaikka välillä rauhallisuus on kyllä aika kyseenalaista. Elli ei tänään päässyt valjastelemaan, sillä henkilökunta epäili, että ehkä tauti on jopa jostain ulkoa hankittu. Puolisulaneet keväthanget kun eivät aina ole ihan täysin puhtaan näköisiä. Neljän kerran valjastelukokemuksella Elli kuitenkin tietää, että neljän seinän sisällä jää paljosta paitsi. Mielenosoituksellisesti neiti sitten karkasikin ulos henkilökunnan kauppaan lähdön yhteydessä. Mäykynenkin yritti hyödyntää sekasortoista tilannetta ja hiippaili perässä, mutta tuli epäonnekseen vain jääneeksi hätäisesti kiinni lämäistyn ulko-oven väliin. Siitä sitten seurasikin niin kauhea rääkäisy, että Elli jähmettyi keskelle pihalaatoitusta, josta neiti käytiin noukkimassa talteen. Vaikka vessanpönttöuinnissa Ellillä on kirkas 3-0 johto, niin uloskarkailussa Mäykynen tämänpäiväisestä huolimatta hakkaa Ellin edelleen 2-1.

Isosisko!

2010-04-09T23:04:00.000+03:00

Tiistaina Ellistä tuli kuuden rääpäleen isosisko. Tittelin tuomasta vastuullisuudesta järkyttynyt Elli putosi vessanpönttöön heti uutisen kuultuaan. Sehän olikin vasta kolmas kerta. (Toim. huom. Mäykynen ei ole uinut pöntössä vielä koskaan.) Henkilökunta yrittää jatkossa muistaa, että pöntön kantta ei auta pitää auki edes puolikasta ylimääräistä sekuntia.

Entisten kahden siskon lisäksi Ellillä on nyt neljä vauvasiskoa ja kaksi vauvaveljeä. B-pentueen Bond-kuusikkoon voi käydä tutustumassa Nordic Glow -kissalan nettisivuilla. Elli lähettää terkkuja rääpäleille: The World Is Not Enough - siinä teille haastetta kerrakseen.

Tuliaisia Riihimäeltä

2010-04-04T23:00:00.000+03:00

Eilen henkilökunta kävi Riihimäellä tutustumassa FINTICAtin Cats & Catkins -kissanäyttelyyn. Meillä on jo pitkään ollut suunnitelmissa käydä joskus kokeilemassa FIFe-näyttelyjen lisäksi myös TICA-näyttelyä, mutta henkilökunta päätti käydä ensin ihmettelemässä touhua ilman kissaa. Ellin ilmoittamista harkittiin pitkään, mutta todettiin, ettei neidin tarvitse sentään joka viikko näyttelyissä juosta. Ensi sunnuntaina kaksikko on kuitenkin taas esillä: molemmat ovat menossa esittelemään rotuaan Suomen Ragdoll Kissayhdistys ry:n esittelynäyttelyyn Järvenpäähän. Koskaan aiemmin ei ole esittelynäyttelyssä käyty, mutta henkilökunta huomasi, että tänne bengaliedustusta vielä kaivattiin, joten eihän sitä auttanut kuin ilmoittautua. Esittelynäyttelyn idea on siis nimensä mukaisesti esitellä eri kissarotuja yleisölle eikä tavallisten näyttelyiden tapaan kilpailla ja saavuttaa sertejä sekä kaikenlaisia meriittejä.

Näyttelytuliaisiksi karvakaksikko sai Dragonfly-lelun. Nämä tuntuvat ainakin bengalipiireissä olevan suosittuja, mutta koska niitä ei suomalaisissa eläinkaupoissa tietääksemme myydä, ei meillä vielä toistaiseksi sellaista ole ollut. 14 euron hinta ei ole kissanlelusta ihan vähäinen, mutta täytyihän sudenkorento saada, kun kaikilla muillakin sellainen jo on. Eikä kyseessä ole mikään Made in China -krääsä, vaan Handmade in USA -tuote.

Mäykysen blogin salainen kaksijäseninen testitiimi koekäytti lelun. Testaaja A piti lelua täydellisenä hittituotteena. Välkkyvä korento innostaa tassuttamaan ja hyppimään. Sen perässä voi tehdä hurjia syöksyjä sekä juosta itsensä näännyksiin asti. Ja voi sitä voitoriemuista katsetta, kun ötökän saa hampaisiinsa. Testaaja A antaa lelulle täydet viisi tassua.

Testaja B on kriittisempi kuluttaja, mutta myös B jaksoi jopa luoda pari kiinnostunutta silmäystä leluun ja erehtyipä jopa tassuttamaan ärsyttävästi heiluvaa korentoa. Mutta rajansa kaikella, B:n mielestä lelussa ei ole mitään erityisen uutta ja ihmeellistä eikä se liioin tarjoa älyllistä haastetta tai maistu hyvälle. B tyytyy siis vain hiukan ihmetellen seuraamaan A:n sekopäistä ryntäilyä kimaltelevan hyönteiskopion perässä. Testaaja B ei anna tassuja: täällä pärjätään hyvin ilman kaikenlaisia turhia amerikanhömpötyksiä.

Muutama näyttelystä otettu kuva galleriassa.

Aurinkoista pääsiäistä!

2010-04-02T15:16:00.001+03:00

Auriko paistoi, lämpömittari näytti + 7 C ja pihalla oli jo lumettomia länttejä. Henkilökunta päätti, että pitkäperjantaista oli tulema Ellin ensimmäinen ulkoilupäivä. Lasitetulla terassilla Elli on käynyt jo aikaisemminkin, mutta valjaslenkki pihalla oli neidille täysin uusi kokemus.

Ulkoiluidea meinasi kuitenkin kaatua mahdottomuuteensa jo heti alkumetreillä, sillä Ellillä ei ole valjaita. Mäykysellä on kolmet, mutta niiden lenkeistä pikkuneiti mahtuu helposti juoksemaan läpi, joten ne saattoi unohtaa. Onneksi Ellin kasvattaja oli aikoinaan lahjoittanut tyttelille pienet punaiset Kitty Cat -harjoitteluvaljaat, joita on satunnaisesti käytetty sisällä valjaisiin totuttamisessa. Henkilökunta epäili, uskaltaisiko niiden kanssa lähteä ulos, mutta vetotestit osoittivat, että valjaat olivat tukevammat, kuin mitä ulkoasu antoi ymmärtää. Valjaat sai myös kiinnitettyä fleksiin, joten ei kun menoksi.

Pihalla oli jännää, mutta reippaana tyttönä Elli pystyi silti keskittymään oleelliseen eli tirppojen vaanintaan. Pian kävi selväksi, että ulkoilu ei niinkään pelottanut Elliä, mutta valjaat olivat kamalat. Ajoittain näytti siltä, että Ellillä oli suuria tasapaino-ongelmia ja pari kertaa neiti kupsahtikin hankeen. Koska ulkoilu näytti kuitenkin kiinnostavan, niin eiköhän Elli pian totu valjaisiin.

Mäykynen oli mukana näyttämässä mallia. Herra roikkui puussa ylösalaisin ja kiikkui kaiteella: kaikki temput oli näytettävä Ellille. Tosin poissa silmistä, poissa mielestä näytti pätevän, sillä kun Mäykynen kadotti näköyhteyden Elliin hetkeksi oli vastaanotto sen jälkeen kuin vieraalla kissalla. Elliä lähestyttiin ylväästi tepastellen, mutta varovisesti ja häntä pörrössä. Vasta nuuskinnan jälkeen Mäykynen näytti tajuavan, että kyseessä olikin nykyinen kämppäkaveri, josta ei enää näyttänyt pääsevän eroon edes pihalla. Viimeinenkin sinttivapaa alue menetetty.

Tavallinen sunnuntai???

2010-03-28T20:21:00.000+03:00

Megamoka! Henkilökunta on vain hihkunut Ellin näyttelymenestystä ja unohtanut Mäykysen herran omassa blogissaan. Eikä kyseessä ole tavallinen huolimattomuus, vaan vakava merkkipäiväunohdus.

Herra Mäykynen on saavuttanut tänään kunnoitettavan kahden vuoden iän! Naapurusto on sentään ollut paremmin kunnostautunutta, sillä heti aamusta alkaen on ovella juossut lapsia tuomassa herralle sulkaviuhkoja. Niitä on ollut kiva tassutella, vaikka Elli onkin ollut lahjuksista vielä Mäykystä enemmän haltioissaan. Mutta Mäykynen onkin valmis vaihtamaan pajuhuiskat Ellin uuteen Kickeroo-leluun. Onhan Mäykysellä omakin, mutta se on jo vanha ja kulunut eikä sitä enää viisi potkiskella. Uusi on sen sijaan ihan loistava.

Ulkonakin on käyty, joten oikeastaan Mäykysen merkkipäivä on kulunut ihan mukavissa merkeissä. Tosin pihalla oli vähän outoa, kun noidat kävivät silittämässä ja sen jälkeen joku täti tuli kyselemään, onko Mäykynen noidan kissa. Seuraava vastaantulija olikin sitten paremmin perillä maailman menosta ja tiedusteli onko Mäykynen bengali. Harvinaislaatuista valistuneisuutta, vaikka samaa Mäykynen ei menisi sanomaan kyselijän villakoirasta, joka koiramaiseen tapaan yritti tehdä tuttavuutta aivan yli-innokkaasti. Liian lähelle tulevat fanit saavat armotta tassusta, kuten tässäkin tapauksessa meinasi käydä. Loppulenkki menikin sitten jo rauhallisemmin ja Espoon puistojaos oli jopa ilahduttanut Mäykystä harventamalla lähiryteikön puustoa. Kaadetuilla puunrungoilla oli paljon mukavampi tepastella kuin märässä lumisohjossa.

Kuuden aikaan henkilökunnalla vihdoin välähti ja Mäykyselle kaivettiin äkkiä herkkutikku laatikosta. Illan juhlamenu on vielä suunnitteilla, kun lounaaksi herra jo sai herkkuruokaansa Mäymöriä. Seuraavaksi juhlintaa kuitenkin jatketaan suositulla hiiri koriin -leikillä.

Ellin näyttelydebyytti

2010-03-28T13:33:00.000+03:00

Lauantaiaamuna Ellillä oli aikainen herätys, sillä jo kuudelta piti lähteä huristelemaan Turkua ja siellä olevaa Turokin näyttelyä kohti. Automatka meni suhteellisen hiljaisesti, sikäli kun henkilökunta käyttää Mäykystä vertailukohtana.

Näyttelyssä Elli oli Jarmo Räihän tuomaroitavana. Ellin esittäminen hiukan jännitti henkilökuntaa, sillä Elli ei suuremmin viihdy sylissä. Pientä rimpuilua oli nytkin, mutta mitään suurempaa draamaa Elli ei kuitenkaan tuomaripöydällä järjestänyt.

Ellin profiili oli Räihän mielestä Excellent!, mutta Ellin mielestä sen vähempikin tarkastelu olisi riittänyt. Kaiken kaikkiaan Räihä piti Ellistä ja yleisvaikutelmaksi tuli lupaava pentu. Elli joutui jo heti ensimmäisessä näyttelyssään kilpailemaan EX1-tittelistä. Vastassa oli pari viikkoa Elliä nuorempi KungsgardenCats My Flower Power, joka nuoruudestaan huolimatta oli selvästi Elliä rotevampi ja suurempi. Elli-sintti selvisi kuitenkin lopulta voittajaksi ja pääsi myöhemmin päivällä vielä tuomarin paras pentu -valintaan. Ellin mielestä Turkuun asti ei ilmeisesti kannata lähteä turhan takia, sillä neiti toi voiton kotiin tässäkin mittelössä. Muistoksi Elli sai voitostaan kultaisen pikkumitalin ja kasvattajaltaan Kong Kickeroo-lelun sekä pienen sinisen hiiren.

Näyttelypäivä ei ollut pelkkää tuomaripöydässä kökötystä ja häkissä makoilua, vaan välillä Elli tapasi myös ihailijoitaan. Elli on kuulemma livenä paljon pienempi kuin blogin kuvien perusteella. Saamaton henkilökunta ei ollut saanut Ellille aikaiseksi edes omia käyntikortteja, joten neiti joutui jakelemaan herra Mäykysen kortteja. Osalle näyttelyvieraista saattoi aiheuttaa hämmennystä häkin päällä olevat Mäykysen kuvalla varustetut läpyskät ja häkissä nukkuva pieni hentoinen sintti. Seuraavaan näyttelykertaan mennessä yritämme korjata asian.

Päivä huipentui Best in show -valintaan, jossa tuomarien parhaaksi valitsemat kissat kilpailivat BIS-tittelistä. Paneelissa assistentit esittävät kissat, joten henkilökunta sai jännittää yleisössä, millaiset hepulit Elli vetää vieraan ihmisen käsittelyssä. Assistentti sai kuitenkin pidettyä pikkuneidin rauhallisena.

Paneelissa Elli sai yhden äänen, mutta voiton vei ocicat-poika Topspot Miramore. Ellin Turun reissu meni kuitenkin henkilökunnan mielestä paremmin kuin hyvin. Seuraava neidin koitos on Rurokin näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa 24.4.

Elli också på finska

2010-03-23T21:53:00.000+02:00

Eilen postilaatikkoon kolahti virallinen todiste Ellin kaksoiskansalaisuudesta. Nyt Ellin tiedot löytyvät niin Sveriges Kattklubbars Riksförbundin kuin Suomen Kissaliiton tietokannoista. Melkein pari kuukautta vierähtikin ilman minkäänlaista rekisterikirjaa. SVERAKin paperit pistettiin postiin pian Ellin saapumisen jälkeen. Ensin stressattiin, että posti ei katoa matkalla rotukissayhdistyksen sihteerille, joka sitten edelleen postitti hakemusnivaskan Kissaliittoon. Mukaan tarvittiin alkuperäinen rekisterikirja, alkuperäinen transfer-paperi SVERAKilta ja alkuperäinen rekisterikirjojen maksukuitti sekä tuontikissan rekisteröintihakemus. Kuoressa oli niin monta alkuperäistä asiaa, että henkilökunta epäili, että lähetyksen katoamispotentiaali olisi murphyn lain mukaan suuri. Eihän nipulla rahallista arvoa ollut nimeksikään, mutta harmaita hiuksia olisi tullut monta lisää, jos Ellin identiteetti olisi pudonnut postimatkalla katuojaan oikean postilaatikon sijaan.

Kaikki lippulappuset saapuivat kuitenkin onnellisesti perille, sillä jo reilu viikko postituksen jälkeen Elli sai sähköpostitse tietää suomalaisen rekisterinumeronsa. Kissaliiton rekisteriprintteri on kuitenkin aika hidas tai ylikuormitettu, sillä tästä kesti vielä reipas kuukausi ennen kuin paperit olivat perillä. Välissä ehdittiin jo jännittää, pääseekö paperiton Elli edes Turokin näyttelyyn. Sitten tosin viisaammat valistivat ja kertoivat, että sähköpostitse ilmoitettu rekisterinumeroilmoitus riittää, kun vain ennakkoon ilmoittaa näyttelyn järjestävälle yhdistykselle rekisteröinnin olevan vielä vaiheessa. Loppujen lopuksi paperit tulivat kuitenkin ihan monta päivää ennen näytelmää, sillä lauantainahan noita vasta tarvitaan.

Ihme kyllä, samassa kuoressa palautettiin Ellin ruotsalaiset paperit. Henkilökunta oli kuvitellut, että Kissaliitto pitäisi ne itsellään. Ilmeisesti väärinkäytöksen mahdollisuutta ei kuitenkaan pidetä merkittävänä, vaikka jollain kissalla sitten olisikin henkilöllisyys useammilla erilaisilla kansilla. Nyt Elli voi siis tarvittaessa esiintyä myös ruotsalaisena kissana. Mäykynäkin taitaa sujua molemmilla kielillä, sillä Mäykysellä ja Ellillä ei näytä olleen erityisempiä ymmärrysvaikeuksia. Mäykysen kiroiluille ja manailuille Elli ei kyllä näytä juurikaan korviaan lotkauttavan, mutta henkilökunta epäilee syyksi ennemminkin valikoivaa kuuloa, kun kielellisiä vaikeuksia.

Neiti rämäpää ja herra harkinta

2010-03-17T20:23:00.000+02:00

Henkilökunta rynnisti kylpyhuoneeseen, kun sieltä kuului Mäykysen kiukkuinen säksätys. Herra Mäykysen mielestä nyt on asiat hullusti! Siis rääpäle killuu jossain yläilmoissa, jonka olemassaoloa herra itse ei ole vielä koskaan tajunnut. Ihmekös, että harmittaa.

Tapaus kuvastaa jokseenkin hyvin Mäykysen ja Ellin luonne-eroja. Elli hyppi ja pomppii luottaen vakaasti siihen, että jokaisella kissalla on ainakin yhdeksän henkeä. Jos hyppy vaikuttaa edes teoriassa mahdolliselta, on Elli jo ponnistanut. Välillä onnistuu ja joskus ei. Reunalla roikkuvat Ellin etutassut ja hetken kuluttua kuuluva mätkähdys eivät ole suuri harvinaisuus. Rapputasanteen kaiteella keikkuva pikkukissa on aiheuttanut henkilökunnalle välillä sydämentykytyksiä ja toisinaan on taas hihitelty Ellille, joka hiukan epäonnistuneen hyppyarvion päätteeksi on laskenut liukumäkityylillä rappusten kaidetta alakertaan. Useimmiten epäonnistumisen syy on alimittainen hyppy, mutta päinvastaistakin on nähty. Ellin komea loikka telkkarin päälle johti vauhdikkaaseen luisuun, joka pysähtyi vasta lattialle telkkarin toiselle puolelle. Tietysti saattoi myös olla, että Elli vain treenaili agilityä hiukan tavallista haastavammilla esteillä.

Vaikkei Mäykynenkään ehkä ole tunnetu suurena rauhallisuuden rakastajana, niin Elliin verrattuna herra on varsinainen viilipytty ja ollut sitä jo ihan pentuaikoinaankin. Mäykynen voi riehua ja hillua lähes rajattomasti, mutta herran harkinta ei juurikaan petä. Jos laskuista unohdetaan pari uimareissuun päätynyttä hyppyä akvaarioon (miten Mäykynen olisi voinut tietää, että altaan kansi oli juuri otettu pois), niin ilmalentojen onnistumisprosentti lähentelee sataa. Vaikeisiin paikkoihin hyppyjä Mäykynen suunnittelee selvästi huolella ja herran näkee usein kiertelevän edestakaisin parasta ponnistuskohtaa etsien. Herra ei myöskään hyppää ellei jostain ensin onnistu näkemään, mahtuuko tasolle turvallisesti laskeutumaan. Uusiin paikkoihin ponnistuksia edeltää siis usein huolellinen valmistautuminen: kurotuksia ja kurkisteluja sekä vakaata harkintaa.

Jatkossa Mäykysen pohdinta-aika varmasti lyhenee, koska Elli ehtii loikata jo ennen herran ensimmäistäkään arvioita. Loikan tuloksesta sitten näkee, kannattaako seurata perässä vai onko kenties parempi unohtaa koko idea.

Pakkohan Mäykysen oli sitten perässä seurata, vaikka kaapinpäälinen olikin herralle hiukan matalanpuoleinen ja kahdelle kissalle myös pikkuisen ahdas.

Hiiriloikka à la Elli

2010-03-14T19:53:00.001+02:00

Tätä on harjoiteltu ahkerasti. Mäykynen on kärsivällisesti opettanut Ellille hiirinoudon saloja ja Elli on seurannut Mäykysen jokaista liikettä tarkkaakin tarkkaavaisemmin. Lopulta koitti kerta, jolloin Mäykynen ei enää hiirtä heitettäessä rynnännyt kiipeilypuuhun. Selvästi näki, että mieli teki, mutta herra istui lattialla ja tuijotti kärsivällisesti Elliä. Hetken epäröinnin jälkeen pikkuneiti tiesi, mitä seuraavaksi oli tehtävä.

Nyt Mäykynen ylpeänä esittää: Elli ja täyden kympin hiirinouto!

Suoritus alkaa reippaalla loikalla. Tässä ei auta hidastella.

Ja täydet tyylipisteet suoraviivaisesta maahantuontihypystä. Napakka hiirenpito-ote takaa, ettei hiiri vahingossakaan tipahda kesken lennokkaan loikan.

Oppityttö ei kuitenkaan vielä päihitä mestariaan. Elli ei osaa kopata hiirtä lennosta, vaikka sen nouto ja maahantuonti jo sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Harjoitukset jatkuvat. Pysykää kanavalla.

Laatuaikaa

2010-03-06T17:51:00.000+02:00

Leuto ja kaunis talvipäivä tarkoitti Mäykyselle tänään mahdollisuutta päästä taas valjastelemaan. Herra nautti reippailusta täysin siemauksin ja kierteli lähimetsikköön tallattuja koirapolkuja. Hankikin näytti kantavan Mäykystä hyvin, mutta perässä löntystelevä henkilökunta valitettavasti upposi polviaan myöten kinokseen, kun yritti urhollisesti pysyä tirppoja vaanivan herran perässä.

Nollakelin kunniaksi Mäykysen takki oli jätetty naulakkoon. Hyvin metsässä näyttikin tarkenevan eikä edes karvat juurikaan pörhistyneet. Lopulta tassuravistelut kuitenkin tihenivät ja muuttuivat tassunuoleskeluksi. Tässä vaiheessa henkilökunta suostutteli Mäykysen paluumatkalle hiukan vihjailevalla fleksinykinällä. Hiukan vastentahtoisesti kurssi käännettiin kotiovelle, mutta paluuvauhti kasvoi lähes eksponentiaalisesti etäisyyden vähetessä. Viimeiset parikymmentä metriä spurtattiinkin jo sellaisella vauhdilla, että henkilökunta hädin tuskin pysyi perässä.

Astiakaapin valtias

2010-03-03T23:27:00.000+02:00

Tänään se tapahtui: pieni askel yhteiskunnalle, suuri hyppy Ellille. Astiakaappi on vallattu. Asunnon viimeinen sinttivapaa vyöhyke on mennyttä. Ellin piti päästä näkemään, mikä Mäykystä viehättää astiakaapin päällä.

Niin... Ei mikään. Enää... Hyvästi rauha.

Elli 2 kg!

2010-02-26T23:18:00.001+02:00

Elli-tytteli kävi tänään vaa'alla ja painoa oli huimat 2015 grammaa. Tullessaan neiti painoi 1590 g, joten kasvua on neljässä viikossa tapahtunut. Elli viihtyykin hyvin ruokakupilla ja vetelee jo samankokoisia annoksia Mäykysen kanssa. Neitiin siis uppoaa lähes 300-400 grammaa lihaa / märkäruokaa päivittäin. Täytyy kyllä todeta, että hukkaprosentti on aika suuri.

Elli suosii luonnollisempaa ja lihaisampaa ruokavaliota kuin Mäykynen. Herran herkkua on Mäymör ja muut teolliset hyytelömössöt, vaikka kyllähän lihakin paremman puutteessa kelpaa. Elli taas valitsee ensisijaisesti lihaa tai lihamaista ruokaa kuten Almo naturea tai Schesiriä. Aito kana on pop ja hakkaa einekset. Elliä ei kyllä voi syyttää turhasta nirppailusta, sillä nälän yllättäessä neidille maistuu melkein ruoka kuin ruoka. Raksutkin kelpaavat, mutta niitä saa vain valvonnan alla, sillä muuten Mäykynen rohmuaa ne kaikki. Mäykynen ei edelleenkään ole mikään ruokaimuri, joka syö kaiken näkemänsä, mutta raksut ovat poikkeus. Jos niitä on tarjolla, ei herran ruokahalulla ole mitään rajaa. Raksuthan eivät kuulu Mäykysen ruokavalioon, koska näin herra itse pienenä päätti. Silloin raksubaari oli aina avoinna, mutta sieltä ei ikinä kadonnut yhtään raksua. Jostain syystä nykyään raksut sitten viehättävät sitäkin enemmän, mutta enää niitä tarjotaan vain koulutusherkkuna. Elli sen sijaan saa niitä välillä ruokanakin. Epäreilua!

Bengaliedustusta Faunattaressa

2010-02-21T19:56:00.002+02:00

Tänään Mäykynen ja Elli kävivät esittelemässä bengaleita Jumbon Faunattaressa. Paikalla olivat myös Tara ja Baru. Nelikko keräsikin paljon kiinnostusta, jopa niin paljon, että henkilökunnalla oli välillä vaikeuksia mahtua häkin lähistölle. Oikeastaan Elli varasti suuren osan koko showsta, mutta se oli ennalta-arvattavaa. Pienet vetävät puoleensa ja etenkin lapset olivat kovasti Ellin perään. Barun erikoinen lumiväri herätti myös kiinnostusta: kyllä, vaaleudestaan huolimatta sekin on bengali.

Matka Jumboon sujui ihan hyvin, vaikka varoitukset erittäin huonosta ajokelistä hiukan kauhistuttivatkin. Tiet olivat kuitenkin jopa suhteellisen hyvässä kunnossa ja perille löydettiin ajoissa. Henkilökunta tunsi piston sydämessään, kun marssi kahden kissahäkin kanssa sisään kauppakeskukseen, jonka ovessa oli vedetty ruksi koiran kuvan yli. Onneksi henkilökunta kohta muisti, että Mäykynen ja Elli ovat kissoja, joten kielto ei sitten edes koskenutkaan meitä.

Henkilökunta löysi varastostaan edesmenneen koiransa häkin, joka soveltui esittelyyn paremmin kuin hyvin. Siitä yleisö näki kissat erinomaisesti ja Mäykysellä ja Ellillä oli reippaasti tilaa. Sisustuskin tuli hoidettua vanhoilla näyttelyverhoilla, jotka sai mukavasti viritettyä tähänkin häkkiin.

Heti aluksi sattui pieni vahinko, kun Mäykynen ensimmäiseksi kävi asioimassa häkkiin laitetulla matkahiekkalaatikollaan. Elli tunkee vessaan aina Mäykysen kanssa yhteispissalle, mutta nyt neidillä oli ongelma, koska matkavessaan ei todellakaan mahdu kahta kissaa. Elli kuitenkin ilmeisen nerokkaasti ajatteli, että ollessaan vessassa olevan Mäykysen vieressä, täytyy hänen itsekin olla vessassa. Niinpä pikkuneidin pikkuliru tulikin sitten peitolle vessan viereen. Henkilökunta siivoili paperilla minkä pystyi ja käänsi peiton nurin ja niin kaikki oli taas kunnossa.

Mäykynen ansaitsee henkilökunnan puolesta esiintymisestään kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Joskus näyttelyissä herra on hiukan kiukutellut ja siksi Faunattaren mainos ihastuttavaluonteisista bengaleista hiukan mietitytti. Mutta herra oli ilmeisesti sisäistänyt, että oli nyt tekemässä PR-työtä. Lukemattomat pienet kädet silittivät ja tökkivät Mäykystä, mutta herra otti kaiken saamansa huomion vastaan tyynen rauhallisesti. Välillä käytiin myös lattialla valjastelemassa ja lisää huomiota keräämässä.

Ellin ensimmäinen julkinen esiintyminen meni myös odotuksia paremmin. Pieni ja iso kissa samassa häkissä tosin sai monet olettamaan, että kyseessä on äiti ja sen tenava. Mutta ei, Mäykynen ei ole Ellin äiti, eivätkä ne edes ole sukua toisilleen. Elli ei vaikuttanut ollenkaan pelokkaalta, vaan makaili häkissä kaikessa rauhassa. Syli ei tosin ollut kiva paikka täälläkään, joten tässä vaaditaan harjoitusta vielä ennen näyttelyyn menoa. Selvästi esiintyminen oli pienelle kuitenkin raskasta, sillä viimeinen tunti meni lähinnä sikeitä vedellessä ja uni on maistunut neidille nyt illalla. Mäykynen on puolestaan hillunut vielä kotonakin: neljän tunnin edustus ei ilmeisesti tunnu missään verrattuna pitkiin näyttelypäiviin.

Edit: Yleisön pyynnöstä hopeatäplikäs himalajanaamio (BEN ns 24 33) Wildtouch Snow Blizzard "Baru"

Kevään keikkakalenteri

2010-02-20T15:57:00.002+02:00

Huomenna klo 12-16 Mäykynen ja Elli edustavat Bengalikissayhdistystä ja esittelevät bengaleita Vantaan Jumbon Faunattaressa. Paikalla ovat myös Tara-neiti ja Baru-herra. Tara on ruskeatäplikäs kuten Elli ja Mäykynen, mutta Baru edustaa lumiväriä ja on tarkemmin ottaen hopeatäplikäs himalajanaamio.

Faunatar näyttää sivuillaan mainostavan bengalia kissana, jolla on villi ulkonäkö, mutta ihastuttava luonne. Henkilökunnan täytenee vielä huomenna aamulla keskustella tuosta luonnepuolesta Mäykysen kanssa. Välillä se toki on ihana, mutta joskus sitten taas ehkä jotain muuta, jos fanit alkavat käydä liiaksi herran hermoille. Ellin käyttäytymisestä julkisella paikalla ei ole mitään tietoa, mutta neidin kohdalla voi aina vedota siihen, että ikää on vasta niin vähän. Laskemme sen varaan, että pennut saavat kaiken anteeksi herttaisella ulkonäöllään. Valitettavasti Ellikin osaa usein laskea tämän seikan varaan. Neitiä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua sylimussukaksi, vaan nostelu aiheuttaa lähes poikkeuksetta hirveää räpiköintiä ja usein myös kiukkuista mäykynää. Harjoiteltu on, mutta saa nähdä, miten neiti saadaan näyttelyssä esiteltyä tuomarille, jos rimpuilu ei vähene. Tätä ajatellen huominen on oiva tilaisuus nähdä, miten sylissä viihdytään kodin ulkopuolella. Saattaa olla, että uudessa ja oudossa ympäristössä tuttu syli on kivempi kuin kotioloissa, missä on sata ja yksi mielenkiintoisempaakin asiaa.

Ellin kalenterissa on huomisen Faunatar-visiitin lisäksi Turokin näyttely Turussa lauantaina 27.3 ja Rurokin näyttely Helsingin Messukeskuksen PetExpo-tapahtumassa lauantaina 24.4. Kummassakin näyttelyssä Elli on pentuluokassa. Vielä Rurokissakin ikää on neidillä pari päivää vaille kuusi kuukautta, joka on pentujen yläikäraja. Myös Mäykynen on paikalla Rurokissa, mutta Turkuun herra ei lähde, koska viimekertaisella matkalla Mäykynen varsin selväsanaisesti kertoi, etteivät pitkät automatkat miellytä. Vielä pohdinnan alla on Riihimäellä 3-4.4 oleva TICA:n Cats & Catkins Show. Joskus pitäisi käydä kokeilemassa TICA-näytelmää, mutta mennäkö tänne vai jonnekin muualle, sitä ei ole vielä päätetty.

Uneksien

2010-02-20T01:44:00.000+02:00

Herra Mäykynen vietti iltaa haaveillen kauniista kesäpäivistä ja maistuvista aterioista. Kunnes...

Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskeytyi pieni täplikäs pyörremyrsky Mäykysen kimppuun. Ei armoa!

Onneksi Elli ei vielä hyppytaidoissaan pärjää isommalleen...

Mäykysen onni on astiakaapin päällä.

Hyvää ystävänpäivää!

2010-02-14T10:36:00.000+02:00

Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää ystävänpäivää! Eilisen laatikoriehunnan jälkeen on hyvä vaihteeksi ottaa hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Mäykynen ei koskaan ennen ole oikein ymmärtänyt, mitä järkeä on viettää aikaa peiton alla. Peiton alla on voinut möyriä vain silloin, kun meneillään on sänkyvaatteiden vaihto tai sängyn petaus. Elli on kuitenkin saanut Mäykysen kiinnostumaan peitonalaisesta maailmasta muutenkin. Yöt vietetään peiton päällä, mutta muuten peiton alle on kiva mennä välillä remuamaan tai ottamaan pienet kauneusunet.

Poseeraus on niin väsyttävää.

Pahvilaatikon valtias

2010-02-13T19:49:00.000+02:00

Herra Mäykynen ja Elli ovat molemmat kiinnostuneita pahvilaatikoista. Elli ei tosin ole vielä kunnostautunut pahvilaatikkosilppurina, mutta ehkäpä neiti vielä tämänkin jalon taidon Mäykyseltä oppii. Usein laatikoissa hillutaan sopuisasti, mutta aina välillä meillä jopa taistellaan pahvilaatikon herruudesta. Henkilökunnan mielestä täysin tarpeetonta, sillä pahvilaatikkoja on tälläkin hetkellä kolme. Kaksi isoa ja yksi pieni, jossa Elli käy aina välillä ottamassa päivätorkut. Luulisi, että noihin kaksi kissaa mahtuisi, mutta luonnollisesti molempien pitää aina olla samassa laatikossa ja mielellään vielä saman laatikon samassa kulmassa.

Halp!

Parhaat kaverit

2010-02-07T13:22:00.000+02:00

Mäykynen ja Elli ovat jo parhaat kaverukset. Yksin parivaljakko on ollut vasta kauppareissun ajan, mutta maanantaina olisi tarkoitus jättää kaksikko koko päiväksi kahdestaan. Mäykynen kärttyilee oikeastaan enää herkkuruoastaan. Herran Mäymöriin ei Elli saa koskea. Sen sijaan pahat ruoat Mäykynen on valmis jakamaan Ellin kanssa. Ilmeisen jalosti herra ajattelee, että täytyyhän sen tenavankin jotain antaa syödä. Tänään tuli myös hiukan rähinää, kun kesken Mäykysen tirppavaaninnan Elli meni ja tiputti ikkunalaudalta vaanimisalustana toimineen fleece-viltin. Jotain rajaa sentään silläkin, mitä pikkusintti saa tehdä.

Toisaalta Mäykynen huolehtii Ellistä hyvin. Tänään yhteisellä vessakäynnillä — niin Ellin tosiaan pitää tunkea vessaan aina Mäykysen kanssa — Elli oli saanut takajalkansa märäksi ja jalka olisi sitten luonnollisesti kuorrutettu kissanhiekalla. Yhdessä parivaljakko siivosi jalkaa niin antaamuksella, ettei kumpikaan edes ehtinyt aamupalalle. Henkilökunta toki puuttui asiaan ja vei Ellin jalkapesulle, mistä neiti ei luonnollisestikaan ollut järin ilahtunut. Mäykynen seurasi huolestuneena vieressä: Miksi henkilökunta kiusaa pikkuista? Pesun jälkeen Ellin jalkaa nuoltiin taas yhteistuumin kuivaksi. Vasta kun karvat olivat ojossa, oli kaksikolla aikaa tulla aamupalalle.

Ellin suosikkipäiväunipaikka on lämpimän digiboksin päällä.

Taas yksi paikka, josta voi nauttia vain kun on riittävän pieni.

Kiltti kullannuppu

2010-02-02T23:01:00.000+02:00

Elli on kiltti pieni kissa. Välillä Mäykynen kiusaa Elliä. Onneksi Ellillä on iso ääni ja henkilökunta pelastaa neidon pulasta. Paitsi nyt henkilökunta on alkanut epäillä, että Ellillä on myös hyvät näyttelylahjat. Kun painissa on hiukan alakynnessä, voi aina huutaa ja sitten Mäykynen saa moitteet. Sen jälkeen voi esimerkiksi yllätyshyökätä puremaan Mäykysen häntää. Tai vaania nurkan takana ja syöksyä Mäykysen niskaan. Välillä voi ihan muuten vaan läpsiä Mäykystä nenille. Vaikka nyt henkilökunta taitaa kyllä liioitella, sillä pienet kiltit tytöt eivät tee niin. Pikkutytöt kiljuvat vain, jos ovat pahassa pulassa. Tosin vielä suurempi kiljunta tulee, kun joutuu vastentahtoisesti henkilökunnan syliin, mutta sehän ei mitenkään liity asiaan. Sylikaappaushan on törkeä vapaudenriisto ja siis vakava rikos, jonka uhriksi joutuessaan sietääkin kiljua.

Toistaiseksi Mäykynen ja Elli ovat vielä olleet henkilökunnan työpäivien ajan eri huoneissa, koska henkilökunta pelkää, että Mäykynen aina välillä unohtaa Ellin pienuuden. Öisin nukutaan kyllä sylikkäin ja kaksikon painimatseihin joutuu enää harvoin puuttumaan, mutta parempi pelata varman päälle, kun kokoero on kuitenkin melkoinen.

Elli osaa myös käyttää pienuuden hyväkseen. Neiti tietää muutaman paikan, joihin itse mahtuu, mutta jotka ovat Mäykyselle liian ahtaita. Esimerkiksi nojatuolin alus on hyvä suojapaikka, jonka alle voi vilahtaa ja josta voi turvallisesti tassutella Mäykystä.

Elli osaa tapella takaisin ja kiljua, mutta Elli ei peräänny. Ei vaikka mikä olisi. Henkilökunta on monesti ihmetellyt, miksei neiti vaan voi väistyä isompansa tieltä, kun tiukka kiistatilanne tulee. Mutta oli kyse sitten herkkuruoasta tai kiipeilypuun valtiudesta, ei Elli suostu perääntymään milliäkään. Iso ego pienessä kuoressa?

Mestari ja oppilas

2010-01-31T20:13:00.001+02:00

Mäykysen ja Ellin yhteiselo sujuu mukavasti. Reippaana tyttönä Elli kipusi jo heti tulopäivänään kiipeilypuun ylätasolle. Mäykysellä kesti aikanaan sentään noin viikon, ennen kuin herra uskaltautui katonrajaan. Ellin on kuitenkin nähtävästi pakko päästä kaikkialle mihin Mäykysenkin. Neiti tietää jo reitin vaatekaapin päälle ja tänään hyppy keittiön pöytätasollekin oli vähällä onnistua. Valitettavasti voimat loppuivat kesken ja roikuttuaan hetken pöydänreunassa etutassujensa varassa Elli putosi takaisin lattialle.

Ihme kyllä, molemmat mahtuvat kiipeilypuun pilvilinnaan ilman tappelua. Tai välillä menee hiukan tassutteluksi, mutta toisinaan siellä taas ollaan sulassa sovussa. Tänään vuorossa oli Mäykysen suosiman hiirikoppailun opetusnäytös Ellille. Toistaiseksi neiti on vain seurannut vieressä, mutta ehkäpä Ellikin jo muutaman päivän tai viikon päästä koppailee hiiriä kuin vanha tekijä.

Hups... Sinne se tipahti.

Tutustuttelua

2010-01-30T00:08:00.001+02:00

Ellin ja Mäykysen päivä on kulunut suhteellisen sopuisissa merkeissä. Mäykynen on selvästikin edelleen hyvin hämillään eikä oikein osaa päättää, mikä Elli on. Ellin touhuja pitää aina välillä kurkkia salaa nurkan takaa. Ja seuraavalla hetkellä voikin sitten rynnätä Ellin perään. Takaa-ajot näyttävät henkilökunnan mielestä ajoittain aika hurjilta. Välillä Mäykystä on kielletty kiusaamasta, mutta seuraavalla hetkellä henkilökunta on huomannut, ettei Elli ehkä ihan vastentahtoisesti ole mukana. Neiti kurvaa täydellä vauhdilla suoraan Mäykysen nenän edestä ja välillä läpsii tassuilla Mäykystä nenille. Joku voisi kutsua tätä provosoinniksi.

Henkilökunta ihmettelee pikkusintin rohkeutta ja rämäpäisyyttä. Oikein mikään ei tunnu pelottavan. Vauhti on hurja ja ääni vaativa. Syliin tullaan vain silloin kun huvittaa ja viekkaudella ja vääryydellä lattialta yläilmoihin kaapattu Elli antaa henkilökunnan kuulla kunniansa. Yksinkään ei ole hyvä ja luultavasti naapurikin kuulee aina kun Elli on unohdettu edes hetkeksi. Ei Mäykynenkään ollut pentuna mikään nössö ressukka, mutta Elli on kieltämättä kyllä selvästi toimeliaampi tapaus.

Alla olevasta kuvasta huolimatta ruokalautanen on edelleen asia, jota Mäykynen ei jaa. Lisäongelma on myös, että Mäykysen mielestä Ellillä on paremmat ruoat. Koska henkilökunta ei jaksa kuunnella Mäykysen kumeaa urinaa koko ruokailun ajan on Elli syönyt lähinnä suljettujen ovien takana tai henkilökunnan valvovan silmän alla.

24 h jännitystä ja aktiviteetteja

2010-01-28T23:55:00.000+02:00

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Niin myrskyinen, että laivat päättivät jättää pysähdyksen Maarianhaminassa väliin. Yleensä tällainen uutinen ei juuri hetkauttaisi Mäykysen elämää, mutta toisin oli nyt. Tästä force majeure -syystä johtuen Mäykysen henkilökunta sai puolen yön aikaan puhelinsoiton, ettei Elliä tarvitsisikaan tulla aamulla satamaan vastaan. Sitten jäätiin odottelemaan, että Ellille löytyisi vaihtoehtoinen kuljetusmuoto.

Aamulla tuli tieto, että Elli saapuu lentäen Helsinki-Vantaalle. Sinne Mäykysen henkilökunta sitten lähti vastaan. Tuloaulassa ei näkynyt Ellin kasvattajaa, mutta kun kirkasääninen Mäy! kaikui pitkin aulaa, tiesi henkilökunta, että Ellin täytyi olla lähistöllä. Sieltähän Elli sitten jo saapuikin tiukasti viltteihin käärityssä kopassaan. Neiti oli kuulemma koko lennon ajan ilahduttanut kanssamatkustajiaan laulelullaan. Elli siis ilmeisesti hallitsee matkustushuutamisen jalon taidon jo ihan ilman Mäykysen neuvoja.

Kun Elli oli saatu perille ja kaivettu ulos kopasta, oli henkilökunta aivan ihmeissään, kun pieni söpöliini oli niin pieni. Siis luovutusikäisten kissanpentujen piti muisteluidemme mukaan olla jo aika isoja. 1,6 kg painava Elli on kuitenkin Mäykyseen verrattuna aivan miniatyyrikokoa. Eihän tytön nostamista juuri edes huomaa. Pienestä koostaan huolimatta Elli on rohkea eikä juuri hätkähdä Mäykysen kiukkuiluista. Kovasti on päivän mittaan juoksenneltu ympäriinsä ja leikitty leluilla.

Äsken Elli ja Mäykynenkin näyttivät olevan jo suhteellisen hyvissä väleissä. Elli menee edellä ja Mäykynen seuraa ihmetellen perässä. Ja henkilökunta kun luuli, että perävaunun rooli on pennuilla. Mutta ei, Mäykysen mielestä Elli on selvästi hyvin outo otus, jonka puuhailuja on paras seurata tarkasti. Neniä jo haisteltiin eikä Mäykynen enää urise ja murise. Mutta Mäykysen ruokaan ei kosketa. Piste. Ja myös Ellin ruoka on luonnollisesti Mäykysen, koska sehän on samanlaisella lautasella. Hataran ystävystymisaskeleen säilymiseksi kumpikin syö toistaiseksi omassa rauhassaan.

Nyt Elli vetelee sikeitä kaikesta päivän toiminnasta väsähtäneenä. 13-viikkoiselle on paljon, jos yhden vuorokauden aikana käydään satamassa kääntymässä, lennetään lentokoneella, matkustetaan autolla, tutustutaan uuteen kotiin ja ihmisiin ja ihmetellään yhden kissaherran outoa käytöstä. Vähemmästäkin pieni väsähtää.

Kutsumaton vieras?

2010-01-28T18:30:00.002+02:00

Mäykysen kotiin saapui tänään vieras, jolla oli mukanaan maukuva kassi. Siis hetkinen!? Erittäin epäilyttävää. Sitten kassi sulkeutui makuuhuoneeseen, jossa on Mäykysen kiipeilypuu. Erittäin törkeää! Herra Mäykynen jäi päivystämään oven ulkopuolelle, sillä jotain sangen hämäräperäistä oli tekeillä.

Jonkin ajan kuluttua ovea hiukan raotettiin ja Mäykynen näki pienen tuijottavan silmäparin. Urinaa ja sihahdus, mutta vastapuoli vain jatkoi tuijotustaan. Pieni sintti ei reagoinut suorastaan mitenkään, mikä oli Mäykysen mielestä entistäkin epäilyttävämpää. Lopulta Mäykynen päästettiin ihan sisälle asti ihmettelemään minikissaa. Moista epäilyttävää olentoa on paras lähestyä hyvin varovasti ja tassu hieman koholla varmuuden varalta. Jostain ihmeen syystä sitä ei kuitenkaan saanut huitoa tassulla, vaan heti tuli kieltoja. Mäykysen mielestä erittäin epäreilua. Kannattaisi muistaa kenen koti olikaan kyseessä.

Lopulta vieras lähti. Mutta uskomatonta kyllä, se unohti ottaa sintin mukaansa! Toivottavasti huomaa kohta unohduksensa, sillä Mäykynen haluaa makuuhuoneensa takaisin. Minikissa on jopa kehdannut käyttää Mäykysen vessaa. Kostoksi Mäykynen tosin söi sintin ruoat uristen samalla kiukkuisesti. Kamalaa, kun nykykakaroilla ei ole tapoja. Pikkudiiva näyttää kaiken huipuksi olevan täällä kuin kotonaan.

Saammeko esitellä: Nordic Glow Missy Elliot, tuttavallisemmin Elli, ikää tänään huimat 13 viikkoa.

Rauhallista arkea

2010-01-24T23:59:00.003+02:00

Paukkupakkaset ovat jälleen täällä ja Mäykysen elämä on taas pelkkää sisäkyhjäämistä. Arki kuluu tuttujen askareiden parissa. Lempiajanviete - siis Mäykysen, ei henkilökunnan - on edelleen hiirikoppailu. Henkilökunnan mielestä lempileikki voisi välillä vaihtuakin, mutta Mäykysen mielestä mikään ei vedä vertoja hiirten perässä juoksemiselle. Kaikki huiskaleikit ovat ihan out. Naksuttelua harrastetaan ajoittain, mutta totuuden nimissä Mäykystä taitaa kiinnostaa siinä hommassa ainoastaan palkinnoksi saatavat raksut. Vaikka mikäs siinä, kyllä raksujen voimalla jaksaa juosta pitkäänkin kosketuskepin perässä ja tehdä monenlaista henkilökunnan mieliksi. Mäykysen mielestä paras vaihtoehto taitaisi kuitenkin olla raksupalkkioiden ja naksuttelun yhdistäminen hiirenheittelyyn. Ai miksei niin hyvä idea?

Mäykysen arkeen kuuluu myös pahvilaatikkojen silppuaminen tai siis tuunaus. Mäykynen-design tarjoaa halukkaille kaikenlaisia nakerreltuja pahvilaatikoita. Zooplussan ruskeat laatikot kuuluvat aina valikoimaan, mutta kiinnostuneet voivat kysellä myös muita malleja. Jokainen laatikko on muotoilultaan kuitenkin uniikkimalli, joten ei pelkoa, että naapurillasi olisi jo samanlainen.

Muuten päivät ovat kuluneet patterin yläpuolisella ikkunalaudalla maaten ja ulkoelämää seuraten. Paljon päiväunia ja ajoittain ruokaa ja herkkuja. Rapsutuksia henkilökunnalta ja vaativaa mäykynää, jos huomiota on tarjolla liian vähän. Oikeastaan poikkeuksellisen rauhallista bengalielämää siis. Tyyntä myrskyn edellä?

Lämpimät lumikelit

2010-01-17T14:05:00.001+02:00

Tärähtänyttä menoa.

Lauantaiaamuna Mäykynen oli katsonut lämpömittarista, että paukkupakkaset ovat taaksejäänyttä elämää ainakin tältä erää. Yli viikkoon herra ei ollut käynyt edes terassilla. Valjastelemassa Mäykynen oli viimeksi ollut joskus joulukuussa ja viikonloppuaamujen ulos-mäykynäkin oli unohtunut pahimpien pakkasviikkojen ajaksi. Silti Mäykynen näytti tietävän, että nyt säät pitkästä aikaa sallivat reippaan vajastelulenkin. Huuto ja kiehnäys eteisessä teki henkilökunnalle varsin selväksi herran vaatimukset.

Pitkästä aikaa Mäykyselle puettiin takki päälle ja sitten vain menoksi. Herra suuntasi heti vauhdilla metsikköön ja siellä sitten hypeltiin puihin ja vaanittiin tirppoja. Raakkuvat varikset ovat aina raivostuttaneet herraa ja niille säksätettiin nytkin kiukkuisesti. Varikset eivät Mäykysen mielestä ilmeisesti ole tavallisia lintuja, koska niitä ei vaanita, vaan niille kiroillaan täysin avoimesti.

Metsikössä oli useita hyvin tallautuneita koiranulkoilutuspolkuja ja niitä Mäykynenkin hyödynsi. Kerran herra ryntäsi komeasti hankeen talitintin perään, mutta kokemus ei ilmeisesti ollut mieluinen. Mäykynen kömpi hangesta kiireesti takaisin polulle ravistellen jokaista tassuaan jokaisella askeleellaan. Lunta varpaiden välissä - yök! Loppulenkin Mäykynen pysyi hyvin tiukasti polulla.

Peppu jäätyy!

Omatoimilounas

2010-01-06T23:30:00.000+02:00

Henkilökunta ei tänään ottanut kuuleviin korviinsa Mäykysen lounasvaatimuksia, koska kello oli vielä liian vähän. Sen sijaan henkilökunta valmisti itselleen aamupalaleipiä ja teki niitä samalla vielä suihkussa olleelle puoliskollekin. Sen jälkeen henkilökunta uppoutui digiboksille tallennetun saippuasarjan seuraamiseen ja jätti Mäykysen kitinät omaan arvoonsa.

Virhe. Mäykystä ei jätetä huomiotta ilman seuraamuksia. Telkkarin tuijottaja havahtui seuraavaksi suihkusta tulijan ihmettelyyn: Oletko sä antanut tolle kinkkua vai onko se ottanut sitä itse? Mäykynen veteli saunapalviviipaletta hyvällä ruokahalulla eteispöydän alla. Ihan itse oli Mäykynen ottanut, herkuksi voitaisi antaa pikkupala, mutta ei todellakaan koko siivua. Kun ei sitä lounasta tarjoiltu, niin herra kävi sitten itse ottamassa. Niinhän ne noutopöydät toimivat: mene ja ota mitä haluat. Herrasmiesmäisesti Mäykynen oli kuitenkin jättänyt toisen kinkkusiivun leivälle.

Pakkasvuosi 2010

2010-01-03T21:59:00.001+02:00

Mäykysen uusi vuosi on lähtenyt käyntiin kylmästi. Vaikka ikää ei ole vielä edes kahta vuotta, niin silti jäätävä keli näyttää kolottavan herran luita. Edes ulos ei enää mennä. Tai joka aamu pitää käydä tarkastamassa terassi, joka on ikkunoilla suojattu, mutta lämpötilaltaan ulkoilmaa vastaava. Siellä voi kuitenkin viipyä vain noin minuutin ja sen jälkeen herra porhaltaa heti oven auetessa hurjalla syöksyllä sisälle. Pakko sinne on kuitenkin päästä: olisihan kamalaa, jos kevätkelit pääsisivät saapumaan aivan yllättäen.

Valjastelu on nyt kuitenkin out. Välipäivinä herra kävi satunnaisesti vielä parin minuutin ulkolenkeillä. Mäykysen talvitakki suojaa pahimmalta viimalta, mutta tassut ja korvat jäätyvät silti. Kun elohopea tipahti lämpömittarissa - 10 asteen tuntumaan sai lenkkeily kuitenkin jäädä kokonaan. Toisena perättäisenä - 10 C -päivänä takin pukeminen aiheutti jähmettymisen eteiseen eikä Mäykynen suostunut ottamaan askeltakaan kohti avonaista oviaukkoa. Jotain rajaa sentään ulkoiluinnostuksenkin suhteen.

Mäykysen lempipaikaksi on nyt muodostunut ikkunalauta, jonka päälle on laitettu herran punainen ruoto-fleece ja jonka alapuolella patteri hohkaa kuumuuttaan. Kun ajattelematon henkilökunta oli vienyt peiton pois, makasi herra kovalla lattialla patterin vieressä. Herran ilme oli niin yrmeä, että henkilökunta katsoi parhaaksi toimittaa viltin välittömästi takaisin ikkunalaudalle.

Koskaan aiemmin Mäykynen ei ole vaikuttanut lämpöhakuiselta ja uuninpankolla makailevat kissat ovat tuntuneet hyvin vieraalta ajatukselta. Nyt täälläkin kuitenkin yksi viluinen kissimirri ilahtuisi, jos tarjolla olisi lisää lämpimiä paikkoja. Zooplussan patteripetiä jo suunniteltiin, mutta henkilökunnan toinen osakas oli sitä mieltä, että siinä on liikaa riskejä. Jos patteri romahtaa seinästä ja kaukolämpövedet ryöppyävät sisään, on tuloksena isohko lasku Mäykysen viihtyisyydestä. Nyt pohdinnassa on sähkölämmitteisen tyynyn hankinta herralle. Asia on vielä mietintäasteella, sillä Mäykysen luontainen kiinnostus johtoja kohtaan saattaisi olla vaaratekijä tässä yhdistelmässä. Kuumavesipullo tai lämmitettävä kauratyyny saattaisivat olla astetta turvallisempia ratkaisuja kevään odotteluun.

Leikkejä, herkkuja ja joulujuttuja

2009-12-28T00:17:00.003+02:00

Mäykysen elämän toinen joulu on saatu menestyksekkäästi juhlittua. Viime joulu oli kuuseton, mutta tänä vuonna henkilökunta päätti hankkia sellaisen. Ihan täysin uusi tuttavuus joulukuusi ei Mäykyselle ollut sillä viime joulun kyläilykierroksella kyseisen ihme oli jo nähty. Silti kuusi aluksi lähinnä kummastutti herraa: Miksi metsä on tuotu olohuoneeseen? Sitten kuusi sai jäädä rauhaan, sillä aistinvarainen arviointi osoitti, ettei se soveltunut joulusalaatiksi. Läheisen kaapin päältä Mäykynen kävi myös arvioimassa kuusen soveltuvuuden hyppyalustaksi, mutta henkilökunnan suureksi iloksi herra näytti itsekin tajuavan, ettei moinen puutikku sopisi kiipeilyyn.

Turhakkeeksi julistettu havupuu alkoi kuitenkin hiukan kiinnostaa, kun siihen ripustettiin palloja roikkumaan. Ripustusmenetelmä ei Mäykystä ilmeisesti vakuuttanut, joten herran oli pakko tassutussimuloinnin avulla tutkia kestäisivätkö koristeet yli 7 richterin maanjäristyksiä. Yllätys, eivät kestäneet, vaan testin seurauksena yksi palloista putosi räsähtäen lattialle. Herra Mäykynen haluaa kuitenkin lieventävänä asianhaarana korostaa, että tutkimus tehtiin jo ennen joulurauhan julistamista. Tosin koe uusittiin joulupäivänä uudemman kerran, kun Mäykysen täytyi testata myös kyläilypaikan joulukuusen koristeet. Huono oli ripustuslaatu sielläkin, sillä taas yksi pallo koki räsähtävän lopun. Onneksi pallot häviävät kiinnostavuudessa kuitenkin 6-0 leluhiirille, joten toistaiseksi pallomenetykset ovat jääneet kahteen.

Joululahjojen keksiminen aiheutti henkilökunnalle päänvaivaa, sillä mitä voisi ostaa kohta kaksivuotiaalle, jolla on jo kaikkea? Tai onhan ostoslistalla muutamia asioita, mutta niiden hankinta ei välttämättä onnistu enää aatonaattoillalla Stockmannin lemmikkieläinosastolta, jonka hyllyihin on iskenyt vieläpä kummallinen tavarakato. Lopulta herra sai tyytyä aktivoivaan raksupalloon ja herkkutikkuihin. Raksupallon idean keksiminen vei Mäykyseltä ehkä noin kaksi sekuntia ja sen jälkeen sen tyhentäminenkään ei enää tuntunut olevan kummoisempi haaste.

Herkkutikut olivat sen sijaan välitön menestys. Onhan noita Mäykyselle aiemminkin annettu, mutta aina vain pieninä paloina. Joulun kunniaksi herra sai kuitenkin koko tikun ja seurauksena kotikissasta kuoriutui varsinainen villipeto. Ensinnä tikun kanssa hypeltiin pitkin olohuonetta ja sitä vaanittiin milloin minkäkin huonekalun takaa. Ennen syömistä tikku vielä varmuuden vuoksi tapettiin pariin otteeseen.

Rauhallisen joulun Mäykynen päätti vielä tapaninpäivänä kruunata kiskomalla tietokoneen nettipiuhan liitoksen poikki. Jos ei hienovarainen vihjailu liiallisesta tietokoneen ääressä istumisesta mene perille, niin sitten on paras ottaa tehokkaammat keinot käyttöön. Mäykynen tosin kiistää syyllisyytensä. Joulun taikaa - sitähän tämä oli puhtaimmillaan.

Rauhallista Joulua

2009-12-23T22:07:00.000+02:00

Hiirikoppailua

2009-12-21T23:30:00.001+02:00

Leikkien kestosuosikki on ollut jo pitkään hiiri koriin. Henkilökunnan mielestä leikki on tylsä ja loppuunkulunut, mutta meiltähän ei kysytä. Herra Mäykynen kantaa hiiriään säännöllisesti henkilökunnan jalkoihin ja kiehnää rappusissa, jotta laiska henkilökunta tajuaisi tulla yläkertaan kiipeilypuun luo.

Leikkiin kuuluu hiiren heittäminen puuhun Mäykysen toimiessa Pilvilinnansa ylimpänä hiirikopparina. Leikin haastavuutta henkilökunnalle on viime aikoina lisätty, sillä enää heiteltäväksi kelpaavat vain suosikkihiiret. Tylsät hiiret torjutaan tassuniskuilla tai sitten niihin ei reagoida mitenkään. On henkilökunnan ongelma käydä hakemassa ne Pilvilinnasta, jos niitä sinne välttämättä haluaa viskoa. Mäykynen ei niiden takia viitsi vaivautua ja kavuta hiiri suussaan lattiatasolle.

Torjuntoja koppien sijaan joutuvat kestämään ajoittain myös suosikkihiiret. Ennen töihin lähtöään henkilökunta heittää Mäykyselle hiiren koriin. Kokemuksen kautta herra on ilmeisesti oppinut, että hutiheitot uusitaan ja henkilökunta armollisesti odottaa, että Mäykynen saa kunnon kopin ennen herran julmaa hylkäämistä. Nykyään kotoa lähteminen saattaa edellyttää jo noin kymmentä heittoa, sillä Mäykysen koppaustaidot tuntuvat olevan arkiaamuisin hieman huonossa terässä. Suosikkihiiriäkin läiskitään tassulla maahan sen sijaan että otettaisi koppeja. Jos sitten otetaankin koppi, niin hups, ote usein lipeää. Ja jos ote pitääkin, niin viimeistään hiiren suuhuntunkemisvaiheessa leuat loksahtavat auki ja hiiri-parka pudota mätkähtää lattialle. Oho!

Lisäjännitystä hiirikoppailuun Mäykynen luo seikkailemalla ajoittain Pilvilinnansa reunoilla ja jopa ulkopinnalla. Mikään pakkohan hiiri suussa ei ole lähteä keikkumaan kapeille reunoille, mutta kai vauhtia ja vaarallisia tilanteita voi näinkin itselleen luoda. Välillä touhu on näyttänyt niin pahalta, että henkilökunta on rynnännyt apuun, kun Mäykynen on roikkunut ulkopinnan huovassa enää vain etutassujensa varassa. Mutta niinpä vain herra on aina tilanteet itsenäisesti selvittänyt eikä toistaiseksi katonrajasta ole mätkähdellyt maahan kissoja. Silti henkilökunta arvostaisi, jos kaikkein hurjimmat trapetsitaiteilut ja ihmisasukkien mielenrauhaa järkyttävät temput jätettäisi väliin.

Joskus Mäykystä ottaa päähän nykyisen asunnon edeltäjäänsä hiukan matalampi huonekorkeus.

Herra Keskipiste

2009-12-16T22:18:00.002+02:00

Keittiömyymälän suunnittelija kävi tänään katsastamassa Mäykysen uuden keittiön, koska halusi nähdä, miltä se valmiina näyttää. Mäykysen mielestä selitys ei tainnut olla uskottava. Kuka nyt olisi kiinnostunut jostain kaapeista ja härveleistä: jokaisessa Mäykysen näkemässä keittiössä on ollut sellaisia, joten no big deal. Jos vieraat eivät tajua tulleensa katsomaan Mäykystä, niin herra pitää huolen, että tällainen merkittävä epäkohta on pian korjattu.

Mäykynen oli tapansa mukaan heti ensimmäisenä ovella vierasta vastassa. Ovikellon äänihän on yhtä kuin kutsuhuuto ovelle. Mäykynen sai pari rapsutusta ja sitten matka jatkui keittiöön. Outoa?! Keittiön katselu alkoi näyttää uhkaavan tylsistyttävältä, joten Mäykynen haki Kong Wubbansa ja antoi tapponäytöksen keskellä keittiön lattiaa. Kerätty huomion määrä ei kuitenkaan ilmeisesti ollut riittävä, joten herra päätti pistää kaikkensa peliin. Kohta Mäykynen olikin siirtynyt eteisen puolelle ja tunkenut itsensä hartioitaan myöden keittiösuunnittelijan sinne jättämään saappaaseen.

Jostain ihmeen syystä henkilökunta kastoi aiheelliseksi poistaa Mäykysen saappaasta ja matka jatkui makuuhuoneeseen jotain kaappiasioita ihmettelemään. Mäykynen oli jälleen avuliaana aatuna hommassa mukana ja yritti osallistua muistiinpanojen tekemiseen. Taaskaan ei apu kelvannut, mutta onneksi tällä hetkellä varastohuoneena toimivasta makuuhuoneesta löytyi muutakin mielenkiintoista puuhattavaa. Huoneen ovi on normaalisti suljettu ja kuuluu ei kissoille -vyöhykkeeseen, koska siellä on liikaa Mäykystä kiinnostavaa rojua. Herra ottikin avoimien ovien päivästä ilon irti ja sukelsi isoon jätesäkkiin möyrimään. Keittiösuunnittelija katseli herran touhua: Kuinka toi voi olla tommonen?