Yläilmojen catwalk

Mäykysen ilme on epäuskoinen: Mitä sintti tuolla tekee? Pikkuneiti on taas omassa elementissään eli valloittamassa paikkoja, joissa vielä ei ole käyty. Eipä ollut henkilökuntakaan oivaltanut, että kylpyhuoneen peilikaapin yläpuolella olevan loisteputken päällä voisi kävellä ja tarkkailla maailman menoa. Mistäs sitä olisikaan oivallisempi paikka seurata harjaako henkilökunta hampaansa huolellisesti. Tosin lavuaarin läheisyyteen pitäisi varmasti laittaa Varokaa putoavia kissoja! -kyltti, sillä ei olisi suuri yllätys, jos Ellin kurkistelut vielä joskus päätyisivät hiukan hallitsemattomaan alastömähdykseen.

Mäykysen oli tietysti pakko seurata perässä. Herra tyytyi kuitenkin lähinnä tarkkailemaan Ellin touhuja lasitiiliseinän päältä. Sekin oli Mäykyselle uusi valloitus ja henkilökunta oli tyytyväinen, että Mäykynen näytti ymmärtävän, että kylpyhuoneen valaistu catwalk soveltuu vain kevyille mallin mitoissa oleville pikkuneideille eikä raavaille kissakomistuksille.

Kevään kuuminta muotia suoraan Espoosta: luonnollinen leopardikuosi - sopii arkeen ja juhlaan.

Puuhkailua

Tänään Stockmannin Hulluilla Päivillä henkilökunta näki pikkuisille neitikissoille sopivan lelun. Vaaleanpunainen sulkahuiska suorastaan tuntui huutavan: Elli haluaa minut! Vieressä oli hiukan hillitymmänkin värinen huisku, mutta ei kai Hulluilla Päivillä mitään järkeviä ostospäätöksiä olekaan tarkoitus tehdä, joten miksi siis kursailla höyhenunelman värivalinnassa. Lelusta myös näki jo kauas, ettei sen eliniän odote ole kovin korkea, mutta pitihän se silti saada.

Kotona lelun kiinnostavuus- ja kestävyystestaus aloitettiin välittömästi. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi myös Mäykynen innostui tassuttelemaan huiskaa. Elli oli tietysti odotusten mukaan aivan myyty. Lelua tassuteltiin ja pyydystettiin ja sitten sulkapuuhkasaalis suussa juostiin lujaa karkuun. Kimaltelevia naruja alkoi varista välittömästi eikä huiskan höyhenlukukaan enää aivan alkuperäinen ole. Kovin monen illan iloksi ei huiskasta luultavasti ole, mutta hetken huumaksi se on mitä sopivin.

Hankala potilas

Sunnuntaiaamuna hiekkalaatikolla oli vilkas liikenne, kun Elli-rassukka kävi noin kymmenen minuutin välein asioimassa samalla surkeasti maukuen. Mäykysen ripuli on jo parantunut, mutta Ellillä ei ole ollut mitään muutosta parempaan, pikemminkin päinvastoin. Kun aamupalakaan ei neidille kelvannut, niin eihän siinä auttanut muu kuin suunnata päivystykseen. Päätimme tällä kertaa mennä Espoon eläinsairaalaan ihan sillä perusteella, että sinne on lyhin matka. Miksikään nopeaksi keikaksi visiittiä ei silti voi kutsua, sillä odotushuoneessa vierähti kolme ja puoli tuntia ennen kuin pääsimme vastaanotolle.

Kun vuoro vihdoin koitti, oli Elli siis ehtinyt kerätä voimia tunnin jos toisenkin. Kuumeen mittaamisella aloitettiin. Ellillähän on siru, josta voi suoraan sirulukijalla saada lämpötilatiedon. Eläinlääkäriasemalla ei kuitenkaan ollut niin modernia lukijaa, joten tämä helppo keino ei sitten ollut käytettävissä. Tavallisella mittarilla piti mitata ja sitä varten Elliä käärittiin pyyhkeiden sisään useampaankin kertaan ennen kuin toimenpide onnistui. 39,2 C oli tulos, joka on kuulemma riehuvalle kissalle vielä ihan normaalin rajoissa oleva lämpö. Kuumeen mittaus oli Ellille kuitenkin niin järkyttävä kokemus, että rassukka kyhjötti sen jälkeen henkilökunnan sylissä useita minuutteja aivan hiljaa. Tällä välin pohdittiin nesteytyksen tarvetta, mutta loppujen lopuksi neidin epikriisiin kirjoitettiin: "Rimpuilun takia päädyttiin siihen ettei anneta nestehoitoa ihonalaisesti."

Eläinlääkäri päätyi kuitenkin vielä antamaan oksennuksenestopiikin, jotta ainakin kaikki syömiset ja juomiset pysyisivät sisällä. Kuumeen mittauksen ja pistoksen annon välillä oli Ellillä ollut ihan mukavasti aikaa keräillä voimia. Niinpä ensimmäisestä annoksesta menikin ainoastaan pieni osa perille ja loput pöydälle, kun Elli päätti ottaa hatkat. Sitten eläinhoitaja yritti saada tungettua neidin johonkin rimpuilunestokassiin, mutta Elli oli päättänyt olla olematta mikään kassikissa. Lopulta toisella pistokerralla saatiin kuitenkin lääkeannoksen loppukin annettua.

Lähes kaikki kissoille sopivat ripulinhoitovalmisteet tuntuivat olevan asemalta loppu, mutta mukaan saatiin vielä Synbiotic D-C -probioottivalmistetta ja suolistovaivaisille sopivia raksunäytepusseja. Lisäksi Elli sai ulkoilukiellon ripulin loppumiseen asti ja kehoituksen tulla tarkempiin tutkimuksiin, jos paranemista ei ala nopeasti tapahtua.

Eläinhoitaja epäili, että eläinlääkärishown jälkeen Elli nukkuisi koko loppuillan. Kotiin tultuaan Elli kuitenkin ensin halusi ruokaa. Sitten hilluttiin ja lopulta neiti ponteikkaasti vaati päästä ulos Mäykysen kanssa. Pikkutirppa on sellainen dramaqueen, että pieni ripuli ja muutama hepulikohtaus eläinlääkärissä eivät vielä suuremmin lannista. Neiti saa nyt kuitenkin tyytyä sairauslomaan neljän seinän sisällä, vaikka se sitten hiukan tylsää olisikin.

Yökkivä toipilas

Hetki eilisen blogikirjoituksen lähetyksen jälkeen yläkerrasta kuului pari surkeaa pientä maukaisua. Kun henkilökunta ehti paikalle, oli koko Ellin iltapala hiekkalaatikon edusmatolla. Eivätkä yökkäilyt vielä siihen loppuneet, vaan neiti jatkoi mahanesteiden oksentelua vielä sen aikaa, että Viikin pieneläinpäivystykseen lähtö kävi jo mielessä. Sitten Elli kuitenkin ilmeisesti päätti, että johan riitti ja aloitti Mäykysen takaa-ajon. Riehunta piti tosin keskeyttää siksi aikaa, että neiti kävi juomassa vesikuppinsa tyhjäksi. Seurauksena pientä kakomista, mutta sitten taas mentiin ja lopulta rauhoituttiin yöunillekin.

Yö sujui rauhallisesti ja aamupalaksi nälkäiselle pikkutirpalle tarjottiin pieniä annoksia kanaa. Ruokahaluttomuus ei todellakaan vaivannut, vaan kaikki hotkaistiin hetkessä. Loppujen lopuksi neiti söi sitten Mäykysenkin lounaan, kun herralle oli taas tarjottu pahaa ruokaa.

Yökkäilyä edelsi sekä Ellillä että Mäykysellä jo parin päivän ripulointi, joten heti viime yönä päätettiin, että huominen Ragdoll Kissayhdistys ry:n esittelynäyttely Järvenpäässä jätetään väliin. Ei näyttelyreissuun pidä lähteä puolikuntoisena ja lisäksi on vielä vaara, että vatsatauti tarttuu muihinkin. Mistymoon's Mr Spots a Lot alias Pöpö on kuitenkin paikalla, joten edes bengalikatoa ei näyttelyssä tämän vuoksi kärsitä.

Täällä jatketaan rauhallista toipumista, vaikka välillä rauhallisuus on kyllä aika kyseenalaista. Elli ei tänään päässyt valjastelemaan, sillä henkilökunta epäili, että ehkä tauti on jopa jostain ulkoa hankittu. Puolisulaneet keväthanget kun eivät aina ole ihan täysin puhtaan näköisiä. Neljän kerran valjastelukokemuksella Elli kuitenkin tietää, että neljän seinän sisällä jää paljosta paitsi. Mielenosoituksellisesti neiti sitten karkasikin ulos henkilökunnan kauppaan lähdön yhteydessä. Mäykynenkin yritti hyödyntää sekasortoista tilannetta ja hiippaili perässä, mutta tuli epäonnekseen vain jääneeksi hätäisesti kiinni lämäistyn ulko-oven väliin. Siitä sitten seurasikin niin kauhea rääkäisy, että Elli jähmettyi keskelle pihalaatoitusta, josta neiti käytiin noukkimassa talteen. Vaikka vessanpönttöuinnissa Ellillä on kirkas 3-0 johto, niin uloskarkailussa Mäykynen tämänpäiväisestä huolimatta hakkaa Ellin edelleen 2-1.

Isosisko!

Tiistaina Ellistä tuli kuuden rääpäleen isosisko. Tittelin tuomasta vastuullisuudesta järkyttynyt Elli putosi vessanpönttöön heti uutisen kuultuaan. Sehän olikin vasta kolmas kerta. (Toim. huom. Mäykynen ei ole uinut pöntössä vielä koskaan.) Henkilökunta yrittää jatkossa muistaa, että pöntön kantta ei auta pitää auki edes puolikasta ylimääräistä sekuntia.

Entisten kahden siskon lisäksi Ellillä on nyt neljä vauvasiskoa ja kaksi vauvaveljeä. B-pentueen Bond-kuusikkoon voi käydä tutustumassa Nordic Glow -kissalan nettisivuilla. Elli lähettää terkkuja rääpäleille: The World Is Not Enough - siinä teille haastetta kerrakseen.

Tuliaisia Riihimäeltä

Eilen henkilökunta kävi Riihimäellä tutustumassa FINTICAtin Cats & Catkins -kissanäyttelyyn. Meillä on jo pitkään ollut suunnitelmissa käydä joskus kokeilemassa FIFe-näyttelyjen lisäksi myös TICA-näyttelyä, mutta henkilökunta päätti käydä ensin ihmettelemässä touhua ilman kissaa. Ellin ilmoittamista harkittiin pitkään, mutta todettiin, ettei neidin tarvitse sentään joka viikko näyttelyissä juosta. Ensi sunnuntaina kaksikko on kuitenkin taas esillä: molemmat ovat menossa esittelemään rotuaan Suomen Ragdoll Kissayhdistys ry:n esittelynäyttelyyn Järvenpäähän. Koskaan aiemmin ei ole esittelynäyttelyssä käyty, mutta henkilökunta huomasi, että tänne bengaliedustusta vielä kaivattiin, joten eihän sitä auttanut kuin ilmoittautua. Esittelynäyttelyn idea on siis nimensä mukaisesti esitellä eri kissarotuja yleisölle eikä tavallisten näyttelyiden tapaan kilpailla ja saavuttaa sertejä sekä kaikenlaisia meriittejä.

Näyttelytuliaisiksi karvakaksikko sai Dragonfly-lelun. Nämä tuntuvat ainakin bengalipiireissä olevan suosittuja, mutta koska niitä ei suomalaisissa eläinkaupoissa tietääksemme myydä, ei meillä vielä toistaiseksi sellaista ole ollut. 14 euron hinta ei ole kissanlelusta ihan vähäinen, mutta täytyihän sudenkorento saada, kun kaikilla muillakin sellainen jo on. Eikä kyseessä ole mikään Made in China -krääsä, vaan Handmade in USA -tuote.

Mäykysen blogin salainen kaksijäseninen testitiimi koekäytti lelun. Testaaja A piti lelua täydellisenä hittituotteena. Välkkyvä korento innostaa tassuttamaan ja hyppimään. Sen perässä voi tehdä hurjia syöksyjä sekä juosta itsensä näännyksiin asti. Ja voi sitä voitoriemuista katsetta, kun ötökän saa hampaisiinsa. Testaaja A antaa lelulle täydet viisi tassua.

Testaja B on kriittisempi kuluttaja, mutta myös B jaksoi jopa luoda pari kiinnostunutta silmäystä leluun ja erehtyipä jopa tassuttamaan ärsyttävästi heiluvaa korentoa. Mutta rajansa kaikella, B:n mielestä lelussa ei ole mitään erityisen uutta ja ihmeellistä eikä se liioin tarjoa älyllistä haastetta tai maistu hyvälle. B tyytyy siis vain hiukan ihmetellen seuraamaan A:n sekopäistä ryntäilyä kimaltelevan hyönteiskopion perässä. Testaaja B ei anna tassuja: täällä pärjätään hyvin ilman kaikenlaisia turhia amerikanhömpötyksiä.

Muutama näyttelystä otettu kuva galleriassa.

Aurinkoista pääsiäistä!

Auriko paistoi, lämpömittari näytti + 7 C ja pihalla oli jo lumettomia länttejä. Henkilökunta päätti, että pitkäperjantaista oli tulema Ellin ensimmäinen ulkoilupäivä. Lasitetulla terassilla Elli on käynyt jo aikaisemminkin, mutta valjaslenkki pihalla oli neidille täysin uusi kokemus.

Ulkoiluidea meinasi kuitenkin kaatua mahdottomuuteensa jo heti alkumetreillä, sillä Ellillä ei ole valjaita. Mäykysellä on kolmet, mutta niiden lenkeistä pikkuneiti mahtuu helposti juoksemaan läpi, joten ne saattoi unohtaa. Onneksi Ellin kasvattaja oli aikoinaan lahjoittanut tyttelille pienet punaiset Kitty Cat -harjoitteluvaljaat, joita on satunnaisesti käytetty sisällä valjaisiin totuttamisessa. Henkilökunta epäili, uskaltaisiko niiden kanssa lähteä ulos, mutta vetotestit osoittivat, että valjaat olivat tukevammat, kuin mitä ulkoasu antoi ymmärtää. Valjaat sai myös kiinnitettyä fleksiin, joten ei kun menoksi.

Pihalla oli jännää, mutta reippaana tyttönä Elli pystyi silti keskittymään oleelliseen eli tirppojen vaanintaan. Pian kävi selväksi, että ulkoilu ei niinkään pelottanut Elliä, mutta valjaat olivat kamalat. Ajoittain näytti siltä, että Ellillä oli suuria tasapaino-ongelmia ja pari kertaa neiti kupsahtikin hankeen. Koska ulkoilu näytti kuitenkin kiinnostavan, niin eiköhän Elli pian totu valjaisiin.

Mäykynen oli mukana näyttämässä mallia. Herra roikkui puussa ylösalaisin ja kiikkui kaiteella: kaikki temput oli näytettävä Ellille. Tosin poissa silmistä, poissa mielestä näytti pätevän, sillä kun Mäykynen kadotti näköyhteyden Elliin hetkeksi oli vastaanotto sen jälkeen kuin vieraalla kissalla. Elliä lähestyttiin ylväästi tepastellen, mutta varovisesti ja häntä pörrössä. Vasta nuuskinnan jälkeen Mäykynen näytti tajuavan, että kyseessä olikin nykyinen kämppäkaveri, josta ei enää näyttänyt pääsevän eroon edes pihalla. Viimeinenkin sinttivapaa alue menetetty.