perjantai 26. helmikuuta 2010

Elli 2 kg!


Elli-tytteli kävi tänään vaa'alla ja painoa oli huimat 2015 grammaa. Tullessaan neiti painoi 1590 g, joten kasvua on neljässä viikossa tapahtunut. Elli viihtyykin hyvin ruokakupilla ja vetelee jo samankokoisia annoksia Mäykysen kanssa. Neitiin siis uppoaa lähes 300-400 grammaa lihaa / märkäruokaa päivittäin. Täytyy kyllä todeta, että hukkaprosentti on aika suuri.

Elli suosii luonnollisempaa ja lihaisampaa ruokavaliota kuin Mäykynen. Herran herkkua on Mäymör ja muut teolliset hyytelömössöt, vaikka kyllähän lihakin paremman puutteessa kelpaa. Elli taas valitsee ensisijaisesti lihaa tai lihamaista ruokaa kuten Almo naturea tai Schesiriä. Aito kana on pop ja hakkaa einekset. Elliä ei kyllä voi syyttää turhasta nirppailusta, sillä nälän yllättäessä neidille maistuu melkein ruoka kuin ruoka. Raksutkin kelpaavat, mutta niitä saa vain valvonnan alla, sillä muuten Mäykynen rohmuaa ne kaikki. Mäykynen ei edelleenkään ole mikään ruokaimuri, joka syö kaiken näkemänsä, mutta raksut ovat poikkeus. Jos niitä on tarjolla, ei herran ruokahalulla ole mitään rajaa. Raksuthan eivät kuulu Mäykysen ruokavalioon, koska näin herra itse pienenä päätti. Silloin raksubaari oli aina avoinna, mutta sieltä ei ikinä kadonnut yhtään raksua. Jostain syystä nykyään raksut sitten viehättävät sitäkin enemmän, mutta  enää niitä tarjotaan vain koulutusherkkuna. Elli sen sijaan saa niitä välillä ruokanakin. Epäreilua!

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Bengaliedustusta Faunattaressa


Tänään Mäykynen ja Elli kävivät esittelemässä bengaleita Jumbon Faunattaressa. Paikalla olivat myös Tara ja Baru. Nelikko keräsikin paljon kiinnostusta, jopa niin paljon, että henkilökunnalla oli välillä vaikeuksia mahtua häkin lähistölle. Oikeastaan Elli varasti suuren osan koko showsta, mutta se oli ennalta-arvattavaa. Pienet vetävät puoleensa ja etenkin lapset olivat kovasti Ellin perään. Barun erikoinen lumiväri herätti myös kiinnostusta: kyllä, vaaleudestaan huolimatta sekin on bengali.

Matka Jumboon sujui ihan hyvin, vaikka varoitukset erittäin huonosta ajokelistä hiukan kauhistuttivatkin. Tiet olivat kuitenkin jopa suhteellisen hyvässä kunnossa ja perille löydettiin ajoissa. Henkilökunta tunsi piston sydämessään, kun marssi kahden kissahäkin kanssa sisään kauppakeskukseen, jonka ovessa oli vedetty ruksi koiran kuvan yli. Onneksi henkilökunta kohta muisti, että Mäykynen ja Elli ovat kissoja, joten kielto ei sitten edes koskenutkaan meitä.


Henkilökunta löysi varastostaan edesmenneen koiransa häkin, joka soveltui esittelyyn paremmin kuin hyvin. Siitä yleisö näki kissat erinomaisesti ja Mäykysellä ja Ellillä oli reippaasti tilaa. Sisustuskin tuli hoidettua vanhoilla näyttelyverhoilla, jotka sai mukavasti viritettyä tähänkin häkkiin.

Heti aluksi sattui pieni vahinko, kun Mäykynen ensimmäiseksi kävi asioimassa häkkiin laitetulla  matkahiekkalaatikollaan. Elli tunkee vessaan aina Mäykysen kanssa yhteispissalle, mutta nyt neidillä oli ongelma, koska matkavessaan ei todellakaan mahdu kahta kissaa. Elli kuitenkin ilmeisen nerokkaasti  ajatteli, että ollessaan vessassa olevan Mäykysen vieressä, täytyy hänen itsekin olla vessassa. Niinpä pikkuneidin pikkuliru tulikin sitten peitolle vessan viereen. Henkilökunta siivoili paperilla minkä pystyi ja käänsi peiton nurin ja niin kaikki oli taas kunnossa.

Mäykynen ansaitsee henkilökunnan puolesta esiintymisestään kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Joskus näyttelyissä herra on hiukan kiukutellut ja siksi Faunattaren mainos ihastuttavaluonteisista bengaleista hiukan mietitytti. Mutta herra oli ilmeisesti sisäistänyt, että oli nyt tekemässä PR-työtä. Lukemattomat pienet kädet silittivät ja tökkivät Mäykystä, mutta herra otti kaiken saamansa huomion vastaan tyynen rauhallisesti. Välillä käytiin myös lattialla valjastelemassa ja lisää huomiota keräämässä.

Ellin ensimmäinen julkinen esiintyminen meni myös odotuksia paremmin. Pieni ja iso kissa samassa häkissä tosin sai monet olettamaan, että kyseessä on äiti ja sen tenava. Mutta ei, Mäykynen ei ole Ellin äiti, eivätkä ne edes ole sukua toisilleen. Elli ei vaikuttanut ollenkaan pelokkaalta, vaan makaili häkissä kaikessa rauhassa. Syli ei tosin ollut kiva paikka täälläkään, joten tässä vaaditaan harjoitusta vielä ennen näyttelyyn menoa. Selvästi esiintyminen oli pienelle kuitenkin raskasta, sillä viimeinen tunti meni lähinnä sikeitä vedellessä ja uni on maistunut neidille nyt illalla. Mäykynen on puolestaan hillunut vielä kotonakin: neljän tunnin edustus ei ilmeisesti tunnu missään verrattuna pitkiin näyttelypäiviin.



Edit: Yleisön pyynnöstä hopeatäplikäs himalajanaamio (BEN ns 24 33) Wildtouch Snow Blizzard "Baru"

lauantai 20. helmikuuta 2010

Kevään keikkakalenteri


Huomenna klo 12-16 Mäykynen ja Elli edustavat Bengalikissayhdistystä ja esittelevät bengaleita Vantaan Jumbon Faunattaressa. Paikalla ovat myös Tara-neiti ja Baru-herra. Tara on ruskeatäplikäs kuten Elli ja Mäykynen, mutta Baru edustaa lumiväriä ja on tarkemmin ottaen hopeatäplikäs himalajanaamio.

Faunatar näyttää sivuillaan mainostavan bengalia kissana, jolla on villi ulkonäkö, mutta ihastuttava luonne. Henkilökunnan täytenee vielä huomenna aamulla keskustella tuosta luonnepuolesta Mäykysen kanssa. Välillä se toki on ihana, mutta joskus sitten taas ehkä jotain muuta, jos fanit alkavat käydä liiaksi herran hermoille. Ellin käyttäytymisestä julkisella paikalla ei ole mitään tietoa, mutta neidin kohdalla voi aina vedota siihen, että ikää on vasta niin vähän. Laskemme sen varaan, että pennut saavat kaiken anteeksi herttaisella ulkonäöllään. Valitettavasti Ellikin osaa usein laskea tämän seikan varaan. Neitiä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua sylimussukaksi, vaan nostelu aiheuttaa lähes poikkeuksetta hirveää räpiköintiä ja usein myös kiukkuista mäykynää. Harjoiteltu on, mutta saa nähdä, miten neiti saadaan näyttelyssä esiteltyä tuomarille, jos rimpuilu ei vähene. Tätä ajatellen huominen on oiva tilaisuus nähdä, miten sylissä viihdytään kodin ulkopuolella. Saattaa olla, että uudessa ja oudossa ympäristössä tuttu syli on kivempi kuin kotioloissa, missä on sata ja yksi mielenkiintoisempaakin asiaa.

Ellin kalenterissa on huomisen Faunatar-visiitin lisäksi Turokin näyttely Turussa lauantaina 27.3 ja Rurokin näyttely Helsingin Messukeskuksen PetExpo-tapahtumassa lauantaina 24.4. Kummassakin näyttelyssä Elli on pentuluokassa. Vielä Rurokissakin ikää on neidillä pari päivää vaille kuusi kuukautta, joka on pentujen yläikäraja. Myös Mäykynen on paikalla Rurokissa, mutta Turkuun herra ei lähde, koska viimekertaisella matkalla Mäykynen varsin selväsanaisesti kertoi, etteivät pitkät automatkat miellytä. Vielä pohdinnan alla on Riihimäellä 3-4.4 oleva TICA:n Cats & Catkins Show. Joskus pitäisi käydä kokeilemassa TICA-näytelmää, mutta mennäkö tänne vai jonnekin muualle, sitä ei ole vielä päätetty.

Uneksien


Herra Mäykynen vietti iltaa haaveillen kauniista kesäpäivistä ja maistuvista aterioista. Kunnes...



Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskeytyi pieni täplikäs pyörremyrsky Mäykysen kimppuun. Ei armoa! 


Onneksi Elli ei vielä hyppytaidoissaan pärjää isommalleen...


Mäykysen onni on astiakaapin päällä. 

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää ystävänpäivää!



Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää ystävänpäivää! Eilisen laatikoriehunnan jälkeen on hyvä vaihteeksi ottaa hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Mäykynen ei koskaan ennen ole oikein ymmärtänyt, mitä järkeä on viettää aikaa peiton alla. Peiton alla on voinut möyriä vain silloin, kun meneillään on sänkyvaatteiden vaihto tai sängyn petaus. Elli on kuitenkin saanut Mäykysen kiinnostumaan peitonalaisesta maailmasta muutenkin. Yöt vietetään peiton päällä, mutta muuten peiton alle on kiva mennä välillä remuamaan tai ottamaan pienet kauneusunet.

Poseeraus on niin väsyttävää.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Pahvilaatikon valtias



Herra Mäykynen ja Elli ovat molemmat kiinnostuneita pahvilaatikoista. Elli ei tosin ole vielä kunnostautunut pahvilaatikkosilppurina, mutta ehkäpä neiti vielä tämänkin jalon taidon Mäykyseltä oppii. Usein laatikoissa hillutaan sopuisasti, mutta aina välillä meillä jopa taistellaan pahvilaatikon herruudesta. Henkilökunnan mielestä täysin tarpeetonta, sillä pahvilaatikkoja on tälläkin hetkellä kolme. Kaksi isoa ja yksi pieni, jossa Elli käy aina välillä ottamassa päivätorkut. Luulisi, että noihin kaksi kissaa mahtuisi, mutta luonnollisesti molempien pitää aina olla samassa laatikossa ja mielellään vielä saman laatikon samassa kulmassa.

Halp!


sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Parhaat kaverit


Mäykynen ja Elli ovat jo parhaat kaverukset. Yksin parivaljakko on ollut vasta kauppareissun ajan, mutta maanantaina olisi tarkoitus jättää kaksikko koko päiväksi kahdestaan. Mäykynen kärttyilee oikeastaan enää herkkuruoastaan. Herran Mäymöriin ei Elli saa koskea. Sen sijaan pahat ruoat Mäykynen on valmis jakamaan Ellin kanssa. Ilmeisen jalosti herra ajattelee, että täytyyhän sen tenavankin jotain antaa syödä. Tänään tuli myös hiukan rähinää, kun kesken Mäykysen tirppavaaninnan Elli meni ja tiputti ikkunalaudalta vaanimisalustana toimineen fleece-viltin. Jotain rajaa sentään silläkin, mitä pikkusintti saa tehdä.

Toisaalta Mäykynen huolehtii Ellistä hyvin. Tänään yhteisellä vessakäynnillä — niin Ellin tosiaan pitää tunkea vessaan aina Mäykysen kanssa — Elli oli saanut takajalkansa märäksi ja jalka olisi sitten luonnollisesti kuorrutettu kissanhiekalla. Yhdessä parivaljakko siivosi jalkaa niin antaamuksella, ettei kumpikaan edes ehtinyt aamupalalle. Henkilökunta toki puuttui asiaan ja vei Ellin jalkapesulle, mistä neiti ei luonnollisestikaan ollut järin ilahtunut. Mäykynen seurasi huolestuneena vieressä: Miksi henkilökunta kiusaa pikkuista? Pesun jälkeen Ellin jalkaa nuoltiin taas yhteistuumin kuivaksi. Vasta kun karvat olivat ojossa, oli kaksikolla aikaa tulla aamupalalle.

Ellin suosikkipäiväunipaikka on lämpimän digiboksin päällä. 
Taas yksi paikka, josta voi nauttia vain kun on riittävän pieni.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Kiltti kullannuppu


Elli on kiltti pieni kissa. Välillä Mäykynen kiusaa Elliä. Onneksi Ellillä on iso ääni ja henkilökunta pelastaa neidon pulasta. Paitsi nyt henkilökunta on alkanut epäillä, että Ellillä on myös hyvät näyttelylahjat. Kun painissa on hiukan alakynnessä, voi aina huutaa ja sitten Mäykynen saa moitteet. Sen jälkeen voi esimerkiksi yllätyshyökätä puremaan Mäykysen häntää. Tai vaania nurkan takana ja syöksyä Mäykysen niskaan. Välillä voi ihan muuten vaan läpsiä Mäykystä nenille. Vaikka nyt henkilökunta taitaa kyllä liioitella, sillä pienet kiltit tytöt eivät tee niin. Pikkutytöt kiljuvat vain, jos ovat pahassa pulassa. Tosin vielä suurempi kiljunta tulee, kun joutuu vastentahtoisesti henkilökunnan syliin, mutta sehän ei mitenkään liity asiaan. Sylikaappaushan on törkeä vapaudenriisto ja siis vakava rikos, jonka uhriksi joutuessaan sietääkin kiljua.

Toistaiseksi Mäykynen ja Elli ovat vielä olleet henkilökunnan työpäivien ajan eri huoneissa, koska henkilökunta pelkää, että Mäykynen aina välillä unohtaa Ellin pienuuden. Öisin nukutaan kyllä sylikkäin ja kaksikon painimatseihin joutuu enää harvoin puuttumaan, mutta parempi pelata varman päälle, kun kokoero on kuitenkin melkoinen.

Elli osaa myös käyttää pienuuden hyväkseen. Neiti tietää muutaman paikan, joihin itse mahtuu, mutta jotka ovat Mäykyselle liian ahtaita. Esimerkiksi nojatuolin alus on hyvä suojapaikka, jonka alle voi vilahtaa ja josta voi turvallisesti tassutella Mäykystä.

Elli osaa tapella takaisin ja kiljua, mutta Elli ei peräänny. Ei vaikka mikä olisi. Henkilökunta on monesti ihmetellyt, miksei neiti vaan voi väistyä isompansa tieltä, kun tiukka kiistatilanne tulee. Mutta oli kyse sitten herkkuruoasta tai kiipeilypuun valtiudesta, ei Elli suostu perääntymään milliäkään. Iso ego pienessä kuoressa?