Raksuintoilijan unelma?

Mäykynen ja Elli syövät raksuja ainoastaan satunnaisena herkkuna, sen varmaan moni säännöllisesti blogia seuraava tietääkin. Mäykysen ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitus elää raksuttomalla dietillä, vaan pikkuherra Mäykysen kotiutumiseen henkilökunta oli aikanaan varautunut Royal Caninin neljän kilon raksupussilla. Täysin samat raksut kuin joita Mäykynen oli mussuttanut hyvällä ruokahalulla kasvattajansa luona eivät sitten kuitenkaan enää kelvanneetkaan. Raksubaari oli avoinna 24/7 vähintään kuukauden, mutta raksulautaselta ei kadonnut nappulan nappulaa. Pilaantuneesta erästä tuskin oli kyse, sillä tuttavan pentukissa söi sitten myöhemmin noita samoja raksuja ilman maistuvuusongelmia tai vatsavaivoja. Mäykystä vaan ei huvittanut tai ehkä henkilökunnalle piti näyttää, missä kaappi seisoo. Siis ostavat neljä kiloa raksuja kysymättä maistuvatko ne herralle!

Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.

Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.

Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.

Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat. 

Joulutunnelmissa

Elli ja Mäykynen ovat viettäneet joulua rauhallisesti. Aattoa matkustettiin viettämään koko porukan voimin henkilökunnan vanhemmille. Takapenkin väeltä tuntui olevan joulumieli hiukan kadoksissa, mutta onneksi matka oli lyhyt ja perillä sitten olikin jo ihan kivaa.

Illan kohokohta taisi olla Ellin ja Mäykysen mielestä lahjojen jako. Mielikuvitukseton henkilökunta oli taas hankkinut Mäykyselle Kong Kickeroon, koska herraa miellyttävät kissanlelut ovat aika harvassa. Mäykynen ja Elli saivat myös jouluiset vetolelut: kultainen kana Ellille ja vihreä kuusi Mäykyselle. Lelut voi siis langasta vetää käyntiin, minkä jälkeen ne tärisevät hetken — näitähän on ennen ollut ainakin hiirinä ja ties minä muinakin otuksina. Ennakko-oletus oli, että lelut eivät kiinnostaisi, mutta yllättäen Mäykysen mielestä Ellin kultainen kana olikin jopa mielenkiintoisempi kuin Kickeroo. Mäykysen oma vihreä kuusi oli sen sijaan ihan tyhmä, joten herrasmiehen elkein Mäykynen omi Ellin kanan itselleen.

Onneksi Elli ei juuri välittänyt, koska Ellin paketista oli kuoriutunut jotain paljon kiinnostavampaa. Elli sai Neko Flies -onkilelun Kittenator ja Kragonfly -osilla. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa joku on keksinyt, että onkilelusta voi tehdä sellaisen, että varren päässä olevaa lelua voi vaihtaa. Tästä innovaatiosta saakin sitten maksaa melkoisen paljon, mutta onneksi Elli tuntui olevan laatutietoinen. Molemmat päät ovat suuressa suosiossa, mutta jos valita pitäisi, niin todennäköisesti Elli valitsisi pörröisen Kittenatorin. Jos henkilökunta saisi valita uudestaan, hankittaisi meille ehdottomasti pitkävartinen Neko Flies nykyisen 25 senttisen varren sijasta, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, sillä lyhyelläkin varrella pärjää ihan hyvin.

Suurimmaksi osaksi joulua on kuitenkin vietetty hyvin leppoisissa tunnelmissa. Jopa joulukuusi on saanut olla lähes rauhassa. Henkilökunta ihan turhaan epäili, että Elli kiipeilisi puussa kaiket päivät. Kuusi jopa kiinnitettiin rautalangalla kattoon, jotta se kaatumatta kestäisi kiipeilyä, mutta tämä kaikki onneksi aivan turhaan. Lasipalloja ei sentään ole laitettu alaoksille, vaan siellä on ainoastaan pieniä kiliseviä kelloja. Niitä kumpikin kissoista käy välillä rämppäämässä, mutta muuten kuusi tuntuu olevan aika tylsä juttu. Tuolla ulkonahan niitä on metsät pullollaan eikä sielläkään kumpikaan kiipeile pistelevissä kuusissa, joten miksi ihmeessä sitten sisällä? Ulkona on tosin nyt ollut niin kylmää ja lumista, ettei siellä viihdy kumpikaan, mutta jouluruokia sulatellessa voi haaveilla vaikka kesästä ja ihanan pitkistä valjastelulenkeistä.

Hyvää joulua!

Joulu on ilon ja pienten ihmeiden aikaa. Sen sai Mäykynen ja Elli huomata, kun Zooplussan paketti saapui kuin saapuikin perille vielä juuri ennen joulua. Nyt on ruokaa ja lahjoja koko joulunajaksi ja vielä pitkälle siitä eteenpäin.

Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää joulua!

Jouluhuolia

Luulisi, että näin lähellä joulua saisi kissa jo käpertyä kerälle ja unelmoida jouluherkuista sekä ihanista lahjoista. Haaveilua ei tietenkään ole kukaan estänyt, mutta Elliä ja Mäykystä alkaa pikku hiljaa huolestuttaa henkilökunnan velttoilu. Kuvaaja on sentään vihdoin saatu kotiutettua työmatkaltaan, mutta kirjuri on sitten päättänyt sairauslomauttaa itsensä. Varsin outo juttu, kun henkilökunta lojuu päivät pitkät sängyssä, mutta ei silti saa mitään aikaiseksi. Eikös lomat kuuluisi olla nimenomaan kissojen viihdyttämiseksi?

Riehua voi onneksi kaksistaankin, mutta entäs sitten ruokahuolto? Yleensä sapuskaa on ilmestynyt lautaselle säännöllisin väliajoin, mutta nyt Mäykysen ja Ellin ruokakaappi näyttää huolestuttavan tyhjältä. Zooplussalle on tehty tilaus kaksi viikkoa sitten, mutta ehkäpä vaikea lumitilanne on jättänyt kaksikon ruoat saarroksiin jonnekin Keski-Eurooppaan. Siis ei kai joulua tarvitse nälässä viettää? Muiden kupit notkuvat jouluna herkkuja ja Ellille ja Mäykyselle etsitään kuumeisesti jotain ikivanhaa raksunäytepussia näyttelykassin pohjalta?

Varsinkin Elli on yrittänyt kantaa kortensa kekoon ja kävi jopa tänään terassilla vaanimassa tirppoja, vaikka pakkasta oli -20 C. Pienet pakkaset eivät neidin menoa paljon hidasta. Mäykynen sen sijaan luovutti ja perääntyi jo kynnykseltä takaisin sisälle. Kyllä sitä täytyy olla helpompiakin tapoja hankkia ruokaa. Mäykysen elämänkokemus on ehkä myös jo osoittanut, ettei sieltä terassilta kuitenkaan mitään paisteja sisälle kanneta, vaikka kuinka ansiokkaasti vaanisi.

Entäs sitten lahjat? Elli on tietysti uteliaana pikkuneitinä ehtinyt jo käydä tutustumassa lahjavarastoon ja ilmeisesti löytänytkin sieltä mieluisen lahjan, koska paketti on puoliksi revitty auki. Mäykysen lahjat taitavat sen sijaan olla siellä jossain keski-eurooppalaisessa lumihangessa. Voi kurjuuksien kurjuus!

Henkilökunta lupaa kuitenkin ryhdistäytyä. Kauppamatka on jo suunnitteilla ja sieltä toivottavasti löytyy ratkaisu sekä ruoka- että lahjaongelmaan. Mäykynen ja Elli saavat ehkä sittenkin vielä kunnon joulun.

Intialainen kissanvessa

Vessarintamalla on taas harrastettu testailua, vaikkakin nyt on pysytelty sentään ihan vain mikrohiekoissa. Normaalisti Mäykysen ja Ellin vessassa on hajustamatonta Extreme Classic Odour Lockia tai Odour Busteria. Zooplussassa oli kuitenkin tarjouksessa uutta Pura Pure Cat Litteria ja aina kokeiluvalmis henkilökunta päätti jälleen ryhtyä hiekkatestailuun. Taaskaan ei olisi pitänyt, vaan vähitellen voisi henkilökuntakin ymmärtää, että on sallittua ostaa niitä toimiviksi ja hyviksi todettuja merkkejä.

Ensinnäkin hiekkapakkaukset olivat jo vuotaneet Zooplussan pahvilaatikkoon ja tällä kertaa syy ei ollut Itellan tai DHL:n. Ei varsinaisesti tarvitse olla Einstein tajutaksen, että niiteillä suljettuun paperipussiin pakattu erittäin hienojakoinen hiekka ei pysy paketissaan, vaikka siihen paperin ympärille vielä jonkun pahvilaatikon laittaisikin. Pura-hiekka on siis hyvin hienojakoista ja sekä koostumus, että väri tuovat mieleen lähinnä hiekkarannan. Mainostekstissä kerrotaan, että intialaista alkuperää olevan hiekan värin pitäisi miellyttää kissojen silmää. Mikäs siinä, kyllähän hienojakoinen hiekka kissoja miellyttää. Sen sijaan henkilökunta ei ole huomannut, että Mäykynen ja Elli erityisemmin välittäisivät vessamateriaalisa värityksestä.

Sitten päästäänkin jo kissanhiekkojen perusongelmaan: dust-free. Täysin pölyämättömään hiekkaan henkilökunta ei ole vielä törmännytkään, mutta tämän merkin kohdalla tuo väite on jo suorastaan huvittava. Siis mikään meillä kokeiltu hiekkamerkki ei ole koskaan pölissyt näin paljon! Toinen ongelma on hiekan hajuttomuus - tai sen puute. Meille ostetaan aina hajustamattomia hiekkoja, koska henkilökunta ei todellakaan kaipaa kotiinsa baby powder -hajua tai jotain epämääräistä kukkaketotuoksua. Hiekan pitää olla hajutonta ja kun vessa alkaa haiskahtaa, on vuorossa vessanpesupäivä. Pura-hiekka mainostaa olevansa luonnollisen tuoksuista: aurinkokuivauksesta on tuotteeseen jäänyt earth scent. Maaperähaju onkin aika voimakas jo suoraan pakkauksesta kaadettaessa ja tuoksu vain voimistuu, kun hiekka kastuu.

Extreme Classic ja Odour Buster ovat kanadalaisia ja länsimaiseen tapaan hyvin tylsiä: hajuttomia, pölyttömiä, harmaita ja vuotamattomissa pakkauksissa. Intialaisessa Purassa on enemmän eksotiikkaa: maanläheinen väri, pölyä, hajua, epämääräinen pakkaus. Mäykyselle ja Ellille näyttää kumpikin kelpaavan yhtä hyvin. Pura-kausi tulee kuitenkin jäämään lyhyeksi, sillä kissanvessa ei henkilökunna mielestä kaipaa intialaista twistiä. Mitä tylsempi sen parempi.

Ellin ensilumi

Elli pääsi pari viikkoa sitten ensilumien sataessa ensimmäistä kertaa tassuttelemaan lumihankeen. Tokihan Elli on lunta ikkunan takaa nähnyt jo viime talvenakin, mutta Ellin valjasteluharjoitukset aloitettiin vasta kinosten sulettua. Henkilökunta hiukan epäili, että lumi saattaisi jopa pelottaa Elliä, mutta mitä vielä. Pitihän kylmää valkoista ainetta hiukan ihmetellä ja sitten tassutella ja lopulta maistaakin, mutta ei lumi neidin menoa muuten mitenkään näyttänyt hidastavan.

Pihalla juoksenneltiin ristiin rastiin ja ihmeteltiin tirppoja. Sittemmin Elli on ehtinyt kinoksia ihmettelemään jo useammankin kerran. Aika lyhyeksi jäävät sekä Ellin että Mäykysen ulkoilut ja pahimmillaan tai parhaimmillaan ulkona ollaan vain minuutti tai kaksi. Henkilökunta on salaa onnellinen, kun jopa Mäykynen on tyytyväinen pieneen ulkolenkkiin ja palaa sen jälkeen aivan oma-aloitteisesti koti-ovelle. Kevään jatkuvia uloshuutokonsertteja odotellessa pieni joulunodotusrauha on tervetullut piristys.