Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.
Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.
Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.
Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat.