Kaikenkarvaisia hiippareita

Kesällä pitää ottaa myös rennosti ja nautiskella ihanista ulkoiluilmoista. Ellille jokainen ovesta poistuminen on edelleen suuri seikkailu, vaikka hinku ulos onkin kova. Lähestyvä koira nostaa jännityskertoimen jo niin suureksi, että kotiovelle palataan juoksujalkaa. Vapaasti ulkoilevat kissatkin pelottavat pikkuneitiä eivätkä ilmeisesti ihan suotta. Lähistöllä asuva harmaa pitkäkarvainen maatiainen yllätti eräänä päivänä sekä Ellin että henkilökunnan hyppäämällä lähipuskasta sähisten ja karvat pörrössä melkein Ellin niskaan. Kyseinen raukkis kiertää aina Mäykysen kaukaa, mutta pienempiään pitää nähtävästi heti olla kiusaamassa.

Mäykynen saa muutenkin kulkea rauhassa, sillä lähiseudun vapaasti ulkoilevat kissat eivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole koskaan hakeutuneet lähikontaktiin. Erään mustan kollin kanssa Mäykysellä kuitenkin tuntuu olevan kana kynimättä. Jos polut risteävät on seurauksena aina molemminpuolista uhoilua ja pörhistelyä. Jostain Mäykyselle käsittämättömästä syystä herra kuitenkin aina tässä vaiheessa poistetaan kantaen paikalta. Silloinkin kun röyhkeä muukalainen oli tullut Mäykysen kotirapuille oli seurauksena herran sulkeminen sisätiloihin. On se kumma, kun ei saa edes kotiaan puolustaa, vaan annetaan kaiken maailman hiipparien hillua toisten reviirillä kuin maailman omistajat konsanaan. Mutta minkäs sille voi, kun on nynnerö henkilökunta, jonka mielestä Mäykysen pitää käyttäytyä asiallisesti ja muita kunnioittavasti. Pah ja pyh, tai oikeammin MÄY!, sanoo Mäykynen.

Vieraileva toimituskunta

Just nyt ei huvita katsoa sinne suunnalle.

Monet jo kesälomailevat ja henkilökuntakin täällä tietysti laiskottelee, mutta herra Mäykysellä on kiireistä. Juhannuksen alla Mäykysen kalenterissa oli tapaaminen toimittajan ja valokuvaajan kanssa. Keikasta oli sovittu henkilökunnan kanssa jokunen viikko aiemmin. Kesken työpäivän henkilökunta sai työpuhelimeensa soiton: "Onko herra Mäykynen tuttu". Avaus oli niin odottamaton, että henkilökunta meinasi sotkeutua sanoissaan ja sitten piti vielä kiireesti etsiä joku syrjäinen nurkka, missä pysyi rauhassa keskustelemaan siitä, suostuuko herra Mäykynen antamaan haastatteluja.

Suostuihan herra vaikkei Mäykyseltä tosin edes kysytty. Ihmekös, että herra sitten olikin hiukan diivaileva ja keskittyi lähinnä vain vaanimaan pihalla matoja kaivelevaa räkättirastasta. Elli yritti sen sijaan olla avulias ja juoksi innoissaan huiskan perässä, mutta valitettavasti kuvaaja halusi keskittyä Mäykysen kuvaamiseen. Epäreilua, taas kilttejä pikkutyttöjä sorsitaan. Jotain hyvääkin vierailussa Mäykysen kannalta sentään oli, sillä yhteistyöhaluttomuudesta sai raksuja palkinnoksi, koska jotenkin ne kuvat oli otettava. Kuvat siis monikossa: Mäykynen totesi, että ihan sama onko kuvaajana oma henkilökunta vai ammatti-ihminen, sillä joka tapauksessa saa aina tehdä tsiljoona kertaa samaa asiaa.

Mäykysen haastattelu tai tarkemmin ottaen sen pohjalta laadittu juttu ilmestyy joskus syksyllä. Tai niin Mäykyselle on ainakin väitetty. Mistäs sitä koskaan tietää, jos toimituksen suunnitelmat menevätkin kokonaan uusiksi ja lehteen löytyy joku tuoreempi kasvo. Ja ei, Hesarin toimittaja ei ole vieläkään soittanut eikä tarjonnut etusivupaikkaa eikä myöskään MTV3:lta ole edelleenkään oltu yhteydessä herran oman L.a.a.t.i.k.k.o. -sisustusohjelman suhteen, joten ei kannata ihmetellä, jos Mäykysen hetki julkisuudessa jää huomaamatta.

Paluu arkielämään

Mäykysen ja Ellin elämä on palautunut normaaleihin uomiinsa. Henkilökunta on taas täysilukuisena kotona ja Ellin leikkaushaavakin on hienosti parantunut. Leikkauksen jälkeen neiti kävi kotosalla nukkumassa tokkurat pois tai tarkemmin sanottuna hillumassa bufrenorfiinieuforiansa turvin läpi yön niin ettei henkilökunta saanut juuri nukuttua. Henkilökunta ei ole aivan vakuuttunut opiaattilääkityksen erinomaisuudesta: onhan hyvä ettei kissalla ole kipuja, mutta onko hyvä, että juuri leikattu kissa riehuu ja riekkuu vailla mitään tolkkua?

Eläinlääkäriasemalla Elli oli puettu sukkapukuun, jonka annettujen ohjeiden mukaan olisi pitänyt riittää haavan suojaukseen. Henkilökunta epäili vahvasti ja pyysi mukaan myös kaulurin. Epäilykset sukkapuvun bengalikestävyydestä osuivat oikeaan, sillä jo kotimatkalla Elli ehti repiä puvun osittain pois haavan päältä. Kauluripäinen Elli sitten rymisteli pitkin kämppää läpi yön ja jopa Mäykynen näytti pelkäävän kohtuuttomalla vauhdilla koheltavaa Elliä.

Aamun koittaessa tilanne oli rauhoittunut ja joskus viiden aikaan aamuyöstä Elli saatiin vihdoin ja viimein nukkumaan. Aamupäivällä seurasikin sitten kuljetus tuttuun hovihoitolaan, jossa neidillä oli jakuva valvonta ja huolenpito. Kotiin Elliä ei uskallettu henkilökunnan työpäivien ajaksi jättää, sillä Ellin tarmolla ei varsinaisesti olisi mikään ihme, jos kauluri ei pysyisi päässä.

Kuten Hollywoodin suuret starat Ellikin siis vetäytyi luksushoitolaan toipumaan leikkauksestaan. Kun kaulurista sai viiden päivän kuluttua luopua, matkasi myös Mäykynen hoitolaan seurakissaksi. Henkilökunta oli ylityöllistetty ja puoliksi vieläpä työmatkalla, joten kissahoidon ulkoistus katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Kauhukaksikko viihdytti hovihoitolan henkilökuntaa erinäisillä tempauksillaan kunnes vihdoin eilen palasi takaisin kotiinsa. Mäykynen tosin vastusti kuljetuskoppaan menoa siinä määrin, että olisi ilmeisesti mielellään jäänyt vielä hoitoon. Ei sinänsä ihme, sillä hoitolassa on viihdytystä ja virikkeitä paljon enemmän kuin kotosalla.

Kotioloihin sopeutuminen on kuitenkin sujunut vaivatta: Mäykynen kiljuu tuttuun tapaan ulos ja Elli leikkii leluhiirillä sekä tappaa kärpäsiä. Kotirintamalta ei mitään uutta.

Sylimussukan paluu

Mäykysen viimevuotisista kastraatiokomplikaatioista viisastuneena henkilökunta päätti Ellin tapauksessa pitää tarkasti huolta, että yksikään kissa ei edes hengitä kohti leikkaushaavaa ennen kuin se on kokonaan parantunut. Niinpä Elli on sijoitettu muutamaksi päiväksi hoitolaan 24/7-valvontaan ja Mäykynen on saanut tehtäväkseen vakiohenkilökunnasta huolehtimisen. Kaverin katoaminen aiheutti herralle noin vuorokauden kestäneen hämmenystilan, jonka aikana mäy'yttiin ja ihmeteltiin Ellin piilopaikkaa. Sittemmin Mäykynen on palannut käyttäytymisessään aikaan ennen Elliä: Puuhun heitettävää hiirtä kannetaan innokkaasti jalkojen juureen, aamuruoka tilataan järsimällä henkilökunnan varpaita ja Ellin turkin hoitoon käytetty energia on toistaiseksi suunnattu henkilökunnan sylissä poljeskeluun.

Kiltti tyttö

Elli teki tänään päiväretken Hyvinkäälle Ery-Sydin kissanäyttelyyn. Aamuherätys oli kohtalaisen aikainen, mutta reippaasti Elli juoksi kantokoppaansa heti kun se kaivettiin esiin ja ovi avattiin. Suorastaan ihailtavan yhteistyöhaluista toimintaa henkilökunnan mielestä. Tässä vaiheessa Mäykynen sen sijaan poistui yläkertaan vähin äänin, mutta erittäin vauhdikkaasti. Edes ulko-ovea availtaessa herrasta ei näkynyt vilaustakaan, vaikka yleensä Mäykynen on kärttämässä jokaista mahdollista ulkoilutilaisuutta eteisessä. Ilmeisesti herra ei täysin luota henkilökunnan lupaukseen näyttelyuran loppumisesta. Tai voihan kantokoppamatka tarkoittaa myös visiittiä eläinlääkärille, mikä sekään ei kuulu Mäykysen top-10 matkakohteisiin.

Ellillä oli Hyvinkäällä edessä taas tiukka kisa. Kuten aiemmissakin näyttelyissä, oli täälläkin paikalla KungsgardenCats My Flower Power, tuttavallisemmin Suri. Suri ja Elli ovat kovasti erilaisia bengalineitejä, mutta molemmilla tuntuu olevan tuomarien mielestä paljon hyviä puolia ja siksi parivaljakon voittajan valinta ei näytä olevan helppoa.

Suri viihtyy sylissä ja on kaikin puolin ihanne-esitettävä. Tästä Ellin henkilökunta on hiukan kateellinen, sillä Elli ei ole sylikissa ja näyttelyissäkin esitettäessä neiti yleensä sätkii ja räpiköi parhaansa mukaan. Elli oli nyt kuitenkin ilmeisesti tajunnut kilpailun hengen: Kun kerran jonnekin kauas joutuu raahautumaan, niin edustetaan sitten kunnolla. Elli oli kuin unelma tuomarille esitettäessä. Neiti istua kökötti tuomarin pöydällä hievahtamatta ja seuraili katsellaan tuomarin heiluttamaa huiskaa. Elli ei näyttänyt kuitenkaan pelokkaalta, vaan esitti kilttiä pikkutyttöä tapittamalla tuomaria nätisti silmiin. Vieressä seissyt tuomarin assistenttikin totesi: Siinä se on vaan niin coolisti, että katsokaa minua. Tässä vaiheessa henkilökuntaa tosin alkoi kyllä jo hiukan pelottaa, että kohta varmaan joku alkaa epäillä, että pikkuneidille on syötetty rauhaoittavia. Ei sentään, vaan lukeepa Ellin arvostelusetelissäkin: Shows herself well. Very pretty kitten.

Sitten päästiin valitsemaan nuorten luokan voittajabengalia. Sintti-Elli on Surin rinnalla aika mini, mutta tuomari piti kuitenkin Ellin suhteessa lihaksikkaammasta vartalosta. Ei ole siis mennyt hukkaan painimatsit Mäykysen kanssa. Tänään oli muutenkin Ellin päivä ja huolellisen harkinnan jälkeen Elli poistui paikalta voittajana. Myöhemmin päästiin vielä kisaamaan tuomarin parhaan nuoren valintaan, mutta voiton vei venäjänsininen Viktor Tolstoi's Child, joka oli lopulta myös Best in Show.

Nyt Elli on yhdistetyllä kesä- ja sairauslomalla. Keskiviikoksi Ellille on varattu sterilaatioaika. Neiti itse on tästä tosin vielä onnellisen tietämätön.