Super-Mäykynen valmiina vuoden 2011 haasteisiin

Super-Mäykynen aina valmiina! Vuoden 2011 supersankaritrendi on tietysti kierrätys ja mikäpä olisi ekologisempaa ja helpompaa kuin kassipukeutuminen. Käytetty muovikassi on loistava asuste kissalle kuin kissalle. Toimii muun muassa sadesuojana, jos katto vaikka alkaa vuotaa.

Kassi ei paljon menoa hidasta, vaan muotiasua voi käyttää myös kävelylenkeillä. Valko-vihreä väritys auttaa tarvittaessa maastotumaan lumiseen metsään.

Mutta voi itku näitä nykyajan huligaaneja! Heti kun on saanut trendivaatteet päälle on joku kurkussa kiinni. Pienikokoisen täytyy käyttää jokainen tilaisuus hyväkseen. Jos toinen on sotkenut takajalkansa muovikassiin, niin silloin on hyvä kostaa kaikki aiemmat päähänpotkimiset. Mihin on kadonnut nuorison kunnoitus supersankareita kohtaan?


Vastuuvapauslauseke: Emme ota vastuuta muovikassien mahdollisesti kissalle aiheuttamista vahingoista. Juuri yllä kuvatun kaltaisista tilanteista johtuen meillä ei jätetä muovikasseja lattioille lojumaan, vaan nelijalkaiset asukkaat saavat normaalisti tyytyä paperikasseissa ja pahvilaatikoissa rymyämiseen.

Bengalikuvion maailmanvalloitus

Jo kesällä trenditietoinen ohikulkija intoili Ellin ja Mäykysen nähdessään niiden muodikasta väritystä: leopardikuvio on in! Sittemmin täplämuodilta ei enää ole voinut suojautua, sillä muotilehdet ja vaatekaupat pursuilevat bengalikuviota. Miten ihmeessä Mäykysestä ja Ellistä tulikin yllättäen jotain trendipukineita? Vuittoni olalle ja Elli kassiin kurkistelemaan, niin saisi varmaan paljon kateellisia katseita osakseen. Harmi, että Elli suostuisi olemaan osa asustetta ehkä maksimissaan noin kaksi sekuntia. Toisin kuin naapurin sylikoira osaavat Elli ja Mäykynen sentään vielä kävellä itsekin.

Täplämuodin kuumuus valkeni henkilökunnalle äskeisellä Barcelonan visiitillä. On leopardikuviota Espoossakin, mutta muodistaan tunnetummassa kaupungissa sitä oli kaikkialla: pelkkiä täpliä, ruusukekuvioita, ruskealla pohjalla, harmaalla pohjalla, glitterillä ja tarvittaessa ihan kaikissa väreissä. Ballerinoja, keinoturkkeja, huiveja, vöitä, sukkahousuja, paitoja, laukkuja ja tunikoita. Trenditietoisille myytiin jopa leopardikuvioisia lattiaharjoja.

Epätrendikäs henkilökunta on kuitenkin täpläkuvioiden ostoboikotissa, sillä meillä Mäykynen ja Elli saavat olla bengaleita yksinoikeudella eikä henkilökunta lähde kilpailemaan tässä sarjassa. Olisihan sitä tieysti voinut säväyttää ja hankkia seuraavaa kissanäyttelyä varten täplävarustusta päästä varpaisiin, mutta niin, eihän tuomari sitten enää erottaisi kissaa siitä kokonaisuudesta. Ja jos taas henkilökunnan profiilia alettaisi arvostella, niin voisi jäädä sertit haaveeksi.

Mutta jos kuvio on nyt in, niin entä ensi vuonna? Jokunen vuosi sitten leopardikuviota käytti ehkä enintään joku rokkitähti, mutta muuten villiä viidakkolookia saattoi pitää lähinnä mauttomuuden huipentumana. Ensi vuonna Mäykysen ja Ellin kuvio on ehkä jo so-last-season. Mäykystä ja Elliä ei voisi vähempää kiinnostaa. Kissuus ja oma turkki on aina in! Vai luuletteko, että ihmiset ensi vuonna ihmettelevät, että leopardit ovat niin kamalan out?

Koska tämä ei ole muotiblogi, emme nyt poikkeuksellisesti tämän jutun yhteydessä julkaise kuvia leopardikuosista, vaan vierailijoina esiintyvät Barcelonan kissuudet.

Vänttistelyä

Perjantaina Mäykynen sai postia Arja's artilta. Kuoresta löytyi pari viikkoa sitten Surokin kissanäyttelyssä tilatut ulkoiluvaljaat. Arja oli näyttelyssä myymässä valjaitaan ja henkilökunta hyödynsi loistavan tilaisuuden: harvoin pääsee ostamaan kissalle valjaita, niin että myyjänä on valjaiden valmistaja ja itse käyttäjäkin on paikan päällä sovitusvalmiudessa. Mäykynen kokeili paria eri valjaskokoa ja törmäsi bengaliongelmaan, sillä M-koko oli liian pieni ja L-koko liian iso. Onneksi Arjalla oli ongelmaan ratkaisu: Mäykyselle tilattiin mittatilausvaljaat, joissa kaulalenkki on kokoa L ja mahalenkki kokoa M.

Vänttisiä on nyt testailtu pariin otteeseen ja hyväksihän ne on ollut pakko todeta. Henkilökunta oli hiukan epäileväinen, josko nuo pysyisivät päällä, mutta pysyväthän ne. Vaikka Vänttisissä on vain yksi säädettävä mahalenkki ja kaulalenkki, jota ei voi edes säätää, pysyvät ne kissan päällä tiukoissakin tilanteissa. Kesomaa-valjaat jäävät kakkoseksi, sillä niistä Härry Mäydini pääsee halutessaan selvästi helpommin kiemurtelemaan pakoon. Mäykysen mittatilaus-Vänttiset istuvat loistavasti ja herrakin näyttää viihtyvän niissä. Kissanvaljaat laatutietoisille city-kissoille -otsikointi valjaiden käyttöohjeessa näyttää pitävän paikkansa.

...onks aina pakko kuvata?

Kevätmuotia

Viikko sitten maanantaina Mäykyselle saapui postissa takki Inspired by Indyltä. Takki tilattiin vuoden alussa, joten reilun kuukauden kesti, mutta tämä onkin varmaan takkitilausten sesonkiaikaa. Käyttöönottoa takki joutui odottamaan melkein viikon, sillä talviaikaan Mäykynen ulkoilee vain viikonloppuisin. Henkilökunnan hitaudesta johtuen koekäyttö venähti sunnuntaille, koska takin selkämykseen piti ommella napinläpi valjaiden kiinnityslenkkiä varten.


Mittatilaustakki istuu Mäykyselle ilmeisen hyvin. Suklaanruskeassa tikkitakissa on fleecevuori ja takin irralliset ylä- ja alaosa kiinnitetään toisiinsa tarranauhoilla. Maj Oskal -takkiin verrattuna kaula-aukon koko on tässä sopivampi. Indyn takissa tassut eivät mahdu pullahtelemaan kaula-aukosta sisään, joten mittatilaustakissa on etunsa. Pienenä miinuksena voi mainita, että saumaukset eivät ole aivan ammattimaista laatua ja tummat tarranauhat sopisivat kokonaisuuteen valkoisia paremmin. Hinta-laatusuhde on kuitenkin kohdallaan, sillä Maj Oskal -takki maksoi alennuksessakin enemmän kuin Indyn mittatilausversio. Indyn takkimalli on oikeastaan hämmästyttävän yksinkertainen ja voi olla, että seuraava takki valmistuukin henkilökunnan kotiompelimossa. Ei varmasti enää täksi talveksi, mutta ehkä seuraavaksi.


Viime aikoina Mäykysen ulkoilut ovat olleet parin minuutin mittaisia. Kylmyys ei Mäykystä ainakaan joulukuussa haitannut, joten syyksi on epäilty lunta, joka ehkä tuntuu tassuissa epämiellyttävältä. Nytkin henkilökunta kuvitteli selviävänsä parin minuutin pihapyrähdyksellä, mutta toisin kävi. Mäykynen suuntasi varmoin askelin kohti Keskuspuistoa ja ulkona oltiinkin lähemmäs tunti. Lumi ei ole edelleenkään sulanut, joten syytä ulkoiluinnolle voi vain arvailla. Aurinkoisuus? Viime aikoina säät ovat olleet enemmän tai vähemmän suttuisia, mutta nyt oli kaunis talvipäivä. Kamera? Pitkästä aikaa mukana oli kuvausvälineistö, joten innostuiko linssilude Mäykynen poseeraamisesta? Uusi takki? Halusiko Mäykynen esitellä uutta hienoa rotsiaan mahdollisimman monelle? Ehkä vanha takki oli jo so last season, ettei siinä kehdannut tehdä kuin pikaisia happihyppelyitä omassa pihassa.

Lämmintä päällepantavaa

Eilen herra Mäykysen henkilökunta bongasi Stockmannin lemmikkiosaston alelaarista manttelin, joka näytti silmämääräisesti Mäykyselle sopivalta ja selän mitta, 35 cm, tuntui myös jokseenkin oikealta. Illalla kotona takkia tuunattiin sen verran, että keskelle selkää ommeltiin napinläpi, josta fleksin saa kiinnitettyä valjaisiin. Kai valjaat periaatteessa voisi pukea vaatteen päällekin, mutta tällainen vaihtoehto tuntui hiukan epästabiililta ja saattaisi tehdä valjaista pois kiemurtelusta astetta helpompaa.

Tänään herra Mäykynen pääsi vihdoin testaamaan mantteliaan. Jo eiliset sovitukset vaikuttivat lupaavilta, sillä ihme ja kumma, herra ei yrittänyt repiä pukinetta päältään. Tonttulakki ei taannoisissa kuvauksissa pysynyt päässä kuin sekunnin tai kaksi, mutta takin pukeminen ei aiheuttanut minkäänlaista kiemurtelua. Ilmeisesti pukine miellyttää herran silmää: Takki on aito suomalainen Maj Oskal design, joten kyllä kai siinä kelpaakin näyttäytyä julkisesti.


Mantteli on kaksipuolinen kääntömalli, jonka toinen puoli on himmeästi hohtavaa viininpunaista kangasta ja toinen puoli mustaa teddykangasta. Viininpunainen on toki hyvin kuninkaallinen väri ja sinänsä sopisi herran arvolle hyvin, mutta musta sointuu herran omiin sävyihin paremmin, joten Mäykynen sai tyytyä ainakin tällä ulkoilukerralla vain viininpunaiseen kaulukseen. Huomatkaa myös kauluksen timantti, jonka koosta ja kimalluksesta päätellen täytyy olla ainakin puolen karaatin VVS1 Top Wesselton.

Takki ei näyttänyt Mäykysen ulkoilua juuri haittaavan. Pari kertaa toinen etutassu jäi kaulukseen jumiin tassunravistelun yhteydessä, mutta muuten ulkoilu sujui kuin mitään takkia ei olisi ollutkaan. Takin rintamus on Mäykyselle aavistuksen liian tilava ja siksi tassu välillä saattaa sujahtaa manttelin sisään. Ihannetakin selkäkappale voisi olla myös pari senttiä pidempi, mutta täytyy sanoa, että takki sopii Mäykyselle suorastaan ihmeen hyvin, kun ottaa huomioon, että se on koirien valmismallistoa ja ostettu vielä sovittamatta. Oliko takki sitten lämmin? Jaa-a, sen tietää yksin herra Mäykynen.

Painotekniikkaa ja automaattitaidetta

Henkilökunta on huomannut, että varsinkin kissanäyttelyissä ihmisten on hyvä pukeutua kissa-aiheisiin t-paitoihin. Jos paidan aiheena on oma kissa(la), niin vielä parempi. Niinpä Mäykysen henkilökunta on käyttänyt muutaman tuottoisan yön paitagrafiikan piirtelyyn. Sormi meni suuhun siinä vaiheessa, kun alettiin miettiä millä tekniikalla kuvan saisi paitaan, ja mitä vaatimuksia painotekniikka kuvalle asettaa.

Raivokkaalla googlettamisella hieman epätoivoisen selailun jälkeen hyvääkin tietoa on vihdoin alkanut löytyä, esimerkiksi osoitteesta http://www.t-shirtforums.com/.

Perinteisen silkkipainon rinnalle on ilmestynyt iso kasa erilaisia digitekniikoita, joissa kuva printataan prosessiväreissä rasteroiden suoraan tai siirtokalvon kautta paitaan. Näiden lisäksi tarjolla on plot-, flex-, fleksi-, flokki- kangastarra-, vinyylikalvo-, tai muun sellaisen painatuksen nimellä kulkeva tekniikka, jossa kuva leikataan tarraleikkurilla värikalvosta, siirretään paidalle ja silitetään siihen kiinni. Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lopputulos on ilmeisesti siisti ja kestävä, ja erityisenä etuna on, että parin kappaleen valmistaminen on järkevän hintaista, eikä perinteisiä silkkipainon aloituskustannuksia tule.

Plot-painatuksen rajoituksena on, että korkeintaan kolmea väriä voi käyttää, rastereita ei voi tehdä ja muutenkin kuvan on oltava sen verran yksinkertainen, että paidanvalmistajalta ei mene hermo. Yllä olevaan kuvaan riittää kaksi väriä eikä siinä ole häivytyksiä, mutta monimutkaisuutta taitaa olla vähän liikaa. Melko edullisia plot-painatuksia tekevä Spreadshirt määrittelee kuvan liian monimukaiseksi, jos siinä on yli tuhat tukipistettä ja tässä kuvassa niitä on yli kolmetuhatta. Spreadshirtille on kyllä annettava plussapisteitä siitä, että heidän sivullaan sentään on aineisto-ohjeet ja menetelmäkuvaukset toisin kuin netissä mainostavilla kotimaisilla paitapajoilla, jotka kyllä kertovat tekevänsä vaatteen omasta kuvasta, mutta eivät kerro millä tekniikalla tai varsinkaan minkälaista aineiston pitäisi tarkalleen ottaen olla. Paitsi jos kyseessä on silkkipaino, jolloin ensimmäiselle paidalle tulee hintaa pitkälle toistasataa.

Ylläolevan kuvan tekemisessä on turvauduttu modernin tekniikan apuun ja annettu tietokoneen tehdä valokuvasta viivapiirustus, joka tosin pitäisi vielä yksinkertaistaa plotterille sopivaksi. Valitettavasti Illustratorissa ei vieläkään ole luotettavaa "tee kuvasta parempi"-toimintoa, joten seuraavaksi on otettava hiiri kauniiseen käteen ja laitettava henkilökunnan vähintään kyseenalaiset piirustustaidot koetukselle. Projektissa voi mennä vielä hetki.