Matka tuntemattomaan

Putkimies kävi vielä viikolla tulppaamassa ylimääräisiä putkia ja tuulikaapin komeron tarkastusluukku oli tämän käynnin jäljiltä auki. Mäykynen pidettiin poissa eteisestä, sillä herraa ei haluttu hukata talon rakenteisiin. Kolosta pääsee jonnekin eteisen ja kylppärin seinän väliin, missä kulkee erinäisiä putkia ja johtoja.

Ennen luukun sulkemista henkilökunta halusi tarkastaa mystisen välitilan kunnon. Mäykystä ei näkynyt missään lähistöllä, joten henkilökunta jätti tuulikaapin oven auki ja lähti noutamaan peiliä. Palattuaan takaisin oli Mäykynenkin löytynyt. Eihän sitä nyt mitään peilejä tarvita, kun taloudessa asustaa ammattimainen rakennustarkastaja, joka on erikoistunut hankaliin koloihin ja vaikeakulkuisiin paikkoihin. Tarkastaja olikin ryhtynyt tuumasta toimeen ja aukosta näkyi enää pala herran kylkeä.

Henkilökunnalle tuli hiukan kiire, sillä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka laaja tuo seinien välissä oleva kolo on. Jos Mäykynen jäisi sinne jumiin, olisi vaihtoehdot todennäköisesti vähissä ja siinähän henkilökunta sitten purkaisi seinää. Koska vaihtoehto ei houkutellut, haettiin paikalle rapiseva raksupussi. Eikä aikaakaan, kun rakennustarkastaja jo kurkisti kolosta. Asiat tärkeysjärjestykseen: Raksupussin kutsu voittaa mielenkiintoisetkin tarkastuskohteet.

Ihailija lenkkipolulla

Sunnuntaipäivän Mäykynen vietti taas kotioloissa. Näyttelymatkan aiheuttamia kärsimyksiä hyviteltiin herralle pitkähköllä ulkoiluretkellä. Kohokohta oli puissa toisiaan takaa-ajavat oravat, joiden puuhastelua herra jaksoi seurata tovin jos toisenkin.

Sitten velvollisuudet kuitenkin kutsuivat herraa, sillä tuttavaperhe sattui paikalle ja heidän yksivuotias oli selvästi kiinnostunut Mäykysestä. Julmasti henkilökunta keskeytti herran oravanvaaninnan ja vei Mäykysen tutustumaan nuoreen ihailijaan. Henkilökunnan mielestä Mäykysen on tehtävä ajoittain myös pr-työtä sikäli kun se ei vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Mäykysen ilme kertoo ehkä parhaiten herran oman näkemyksen tähän asiaan.

Mäykyjä Turuus

Tuomarista viis! Mäykynen tietää, että kameraan kuuluu katsoa.

Kuva: Pekka Savolainen

Lauantaiaamuna Mäykysellä oli aikainen herätys, sillä jo kello kuusi piti auton nokka suunnata kohti Turkua ja Turokin kissanäyttelyä. Kerrankin oli niin päin, että henkilökunta sai herättää Mäykysen ennen kuin Mäykysen sälekaihtimien rämppäys ja aamupalan vaadinta alkoivat.

Automatkat eivät tunnetusti ole Mäykysen suuressa suosiossa. Yleensä Mäykynen on matkaillut vain pääkaupunkiseudun läheisyydessä ja edellisestä parin tunnin ajomatkasta on jo yli vuosi aikaa. Henkilökuntaa hiukan epäilytti, jaksaako Mäykynen huutaa koko matkan. Turha pelko, kaksi tuntia maukumista sujui paremmin kuin hyvin ja vielä paluumatkallakin herra jaksoi olla äänessä.

Näyttelyyn valmistautuminen oli taas aloitettu hyvissä ajoin, sillä uudet verhot, joiden piti valmistua jo edelliseen näyttelyyn saatiin valmiiksi perjantai-illalla. Syy myöhäiseen valmistumiseen oli, että niiden ompelukin aloitettiin vasta perjantai-illalla. Turha tehdä asioita liian aikaisin. Koska puolen yön maissa henkilökunta halusi nukkumaan, päätettiin verhojen sidontanauhojen ompelu jättää automatkalle, koska siinähän olisi hyvää aikaa toisella ommella. Näin jälkikäteen täytyy kyllä myöntää, että väitteissä ompeluun tarvittavista hyvistä valaistusolosuhteista on jotain perää. Helsingin ja Turun välisellä moottoritiellä on melkolailla säkkipimeää marraskuisena aamuna. Olihan siellä aina ajoittain liittymiä, joissa oli muutama katulamppu. Niiden valossa sai aivan mainiosti pujotettua langan neulaan ja sitten vain sokko-ompelua pimeässä. Ompelujälki ei ehkä kestä kovin läheistä tarkastelua, mutta onneksi nämä eivät olleetkaan mitkään käsityömessut.

Näyttelyssä Mäykynen pääsi jo heti kymmenen aikoihin tuomari Martti Peltosen pöydälle. Pitkästä automatkasta kiukustunut Mäykynen sähähti tuomarille heti aluksi, mutta muisti sitten kuitenkin käytöstavat ja loppu arvostelu menikin ihan asiallisesti. Taas oli plussaa lihaksista ja rakenteesta ja miinusta turkin kuvioista ja kontrastista eli ei mitään uutta. Näin viiden näyttelyn jälkeen täytyy todeta, että selvästi tuomareiden havainnoissa on paljon yhtäläisyyksiä, vaikka aina välillä joku tuomari onkin osannut yllättää ihan omalaatuisilla lisätulkinnoillaan. Mäykynen sai ensimmäisen CAPIB-sertinsä, mutta siihen jäivät Mäykysen näyttelemiset tällä kertaa. Bengaleille yleisesti päivä oli hyvä, sillä Lion (SC Apelhuset's Le Roc), Bertta (SiruCat's Esperanza) ja Haru (Satulinnan Casanova) etenivät paneeliin asti.

Mäykysen näyttelemiset alkavat olla pulkassa, sillä vielä yksi suomalainen serti ja vastassa on sertijumi ja asiaa FIFe:n näyttelyihin ei enää ole ennen ulkomaansertiä. Mäykysen matkus- ja näyttelyinnolla ei kuitenkaan ole mitään järkeä ulkomaille lähteä, kun herra ei titteleitä mihinkään tarvitse eikä herran elämä muuttuisi miksikään, vaikka siitä joskus International Premier tulisikin. Mahdollisesti käymme joskus kokeilemassa millaista on näytteleminen TICA:ssa, FIFe:n kilpailevassa kissajärjestössä ja ehkä joskus vielä jostain lähinäyttelystä yritämme saada viimeisen sertin, mutta katsotaan nyt.

Turokille kiitos hyvin järjestetystä näyttelystä: oli paras, missä olemme tähän mennessä käyneet. Mäykynen tosin itse suosii mielummin lähinäyttelyitä. Lisäplussaa vielä, jos näyttelyyn pääsee kokonaan ilman autoa ja jos mahdollista, niin valjastellen ilman kantokoppaa.

Näyttelykuvia galleriassa.

Miljonääriainesta

Herra Mäykysen omaan henkilökohtaiseen sähköpostiin saapui luottamuksellista postia. Confidential-otsikoitu maili on lähetetty Norsunluurannikolta asti. Yleensä herran ihailijapostit ovat saapuneet ihan vain Suomen rajojen sisäpuolelta, mutta nyt Mäykystä on lykästänyt! Talouskriisin vuoksi Norsunluurannikon pankissa on hätä, sillä heidän suomalaissyntyinen asiakas on karistanut maalliset tomut jaloistaan ja jättänyt jälkeensä miljoonaomaisuuden, jolle ei nyt ole ketään ottajaa. Sukulaisia ei ole, mutta huolellisen selvitystyön perusteella pankin investment asset maneger on todennut, että Mäykynen olisi luotettavuutensa vuoksi sopiva henkilö huolehtimaan tästä $10,5 miljoonan omaisuudesta. Henkilökuntaa hiukan ihmetyttää, miten Mrs Foe on päätynyt tällaiseen tulokseen, mutta onhan toki myönnettävä, ettei huijaaminen kuulu Mäykysen paheisiin.

Mäykynen on jo laskeskellut, että luvatulla summalla saisi yli 14 miljoonaa pussia Mäymöriä. Herra on nyt hiukan ymmällään, sillä tuollainen ruokamäärä ei mahtuisi minnekään. Eikä postipoika varmaan jaksaisi edes kantaa pakettia. Surku. Mäykysellä on nyt sijoitusongelma. Tosin ongelmat alkavat jo siitä, ettei herralla edes ole pankkitiliä, mihin rahat voisi siirtää. Mitenköhän Mrs Foe ei ole tällaiseen seikkaan kiinnittänyt huomiota? Saattaa olla, että lööpeissä ei vielä ihan lähiaikoina komeile Mäykysen naama Suomen rikkaimmasta kissasta kertovan jutun yhteydessä.

Mäykysen mäenlasku

Mäykynen ja pulkka - turvallisuussyistä kuva on lavastettu lattialle

Meneillään oli tylsänrauhallinen illanvietto, kun olohuoneen nurkasta kuului äkkiä valtava kolina. Yllätys, yllätys, Mäykynen nähtiin poistumassa paikalta. Jopa herra itse oli tällä kertaa niin järkyttynyt, että katsoi viisaimmaksi paeta sängyn alle ja viipyä siellä ainakin puoli minuuttia seuraamassa tilannetta. Hyvin poikkeuksellista siis.

Mitä sitten tapahtui? Olohuoneen nurkassa on iso akvaario, joka on nyt remontin takia ollut tyhjillään. Akvaarion päällä on sekalaista sälää, joukossa muun muossa yksi Mäykysen näyttelyvessoista. Vessalaatikkoon oli kerätty jotain satunnaista romua, joka koostui ainakin silikonituubista. Seassa saattoi hyvin myös olla leluhiiri tai pari, sillä akvaario on portaiden alla ja yksi Mäykysen suurimmista huveista on lelujen pudottelu rappuista. Vähemmästäkin moiset aarrelaatikot kiinnostavat ja niitähän pitää sitten käydä hiukan kaivelemassa. Akvaarion reuna oli kuitenkin yllättävän lähellä ja herran reilun viiden kilon paino sopi yhdistelmään huonosti. Vessalaatikko muuttui pulkaksi ja alas tultiin kovaa kyytiä. Äänitehosteena toimi vielä akvaarion vieressä oleva lautakasa, jossa on kattopaneelin ylijäämäpaloja. Syöksylasku lautakasaan ei ensiajattelemalta tunnu ihan huippuidealta, mutta ehkä Mäykynen kaipasi hiukan jännitystä elämäänsä ja siihen sisäpulkkailu sopii paremmin kuin hyvin. Pääkaupunkiseudulla lunta on noin kaksi milliä, mutta Mäykysen laskettelua tällaiset käytännön ongelmat eivät hidasta.

Välilopputarkastus

Herra Mäykynen etsii ylijäänyttä tilpehööriä.

Herra Mäykysen remontista on jäljellä enää pahvilaatikkokasa eteisessä. Niin, jos siis unohdetaan, että olohuoneen lattia on vielä menossa vaihtoon ja sähkömiehen vierailuja odotetaan, jotta taskulampun käyttöä voitaisi vähentää myös yläkerrassa. Ei nyt kuitenkaan tartuta pieniin yksityiskohtiin. Remonttimies lopetti urakkansa varsinaisesti jo reilu viikko sitten ja siitä lähtien Mäykynen on taas saanut viettää leppoisaa kotielämää. Tänään remonttimies kävi kuitenkin vielä asentamassa kylppärikalusteita, sillä nimeltämainitsemattoman kylpyhuonekalustefirman tuotteet eivät kellu Itämeren yli ihan niin nopeasti kuin henkilökunta tilausta tehdessään kuvitteli.

Tänään herra Mäykynen pääsi vihdoin valvomaan remonttia. Ruuvilaatikon sisältö tuli inventoitua huolella ja Mäykynen myös seurasi, että kylpyhuoneen mittailuissa ei sattunut virheitä. Kaiken kaikkiaan Mäykynen oli erittäin tyytyväinen työhön ja voi lämpimästi suositella Espoon Laatoitus Ky:tä kaikille kotinsa remontointia suunnitteleville. Ei tässä kuitenkaan kaikki, vaan kesken asennustöiden paikalle porhalsi myös putkimies. LVI-työt ovat aina olleet Mäykysen sydäntä lähellä ja herra jopa intoutui maistelemaan putkimieheltä ylijääneet osat. Rantekno Oy läpäisi myös kirkkaasti tarkastaja Mäykysen tiukat laatuvaatimukset ja lopulta tarkastusrupeaman väsyttämä herra vetäytyi sängylle nukkumaan. Mitä sitä nyt enää vieressä valvomaan, jos hommat näyttävät sujuvan.

Lihansyöjän paluu

Remontista johtuen herra Mäykynen on elänyt pari edeltävää kuukautta lähinnä einesruoan turvin. Mäymör-pussi jos toinenkin on popsittu ja Animonda vom Feinsten -lakko aloitettu. Mäymörin suosio ei osoita hiipumisen merkkejä, mutta koska henkilökunnan pakastimeton kausi on päättynyt, on taas helpompi tarjota myös raakaa lihaa einesten oheella. Mäykysen pakastettujen kanansiipien varasto on edelleen sijoitettuna muualle, mutta tämänpäiväinen puhelinkeskustelu paljasti, että siivet ovat vielä tallessa ja odottavat vain noutoa kotipakastimeen. Mäykysen huolenaihe, että hänelle huolellisesti yhden tai kahden siiven eriin pakatut siivet olisi tarjottu esimerkiksi yllätysvieraille hot wings -naposteluruokana on siis osoittautumassa aiheettomaksi.

Tänään Mäykynen kuitenkin jo pääsi broilerinluun makuun, kun henkilökunta teki broilerin rintapaloista rintafileitä. Prisman sunnuntaivalikoima piti huolen, että maustamatonta broileria etsineellä henkilökunnalla ei ollut valinnanvaikeuksia ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa broilerinpalat luineen. Sehän kuitenkin Mäykyselle sopi, sillä vähään aikaa ei tarjolla oikein ole ollutkaan mitään muuta kunnollista purtavaa kuin pahvilaatikoita ja niissä on valitettavasti hiukan ikävä pahvinen sivumaku.

Suuri peto ei luonnollisestikaan raatele saalistaan lautasella, joten Mäykynenkin raahasi broilerinraatojaan ympäri keittiötä. Henkilökunta pisti ilahtuneena merkille, että broilerinjämiä syötiin lähes kaikkien lattialaattojen päällä. Tummissa laatoissa on myös se etu, että niistä näkee jälkikäteenkin hyvin broilerin kulkureitin. Herran lopetettua ateriointinsa moppauspalvelu saapuikin paikalle ja lattia pestiin. Mäykysen mielestä oli jo aikakin: Omankin ruokapöytänsä henkilökunta pyyhkii säännöllisesti.