Ulkomaailman tuliaiset

Punkkeja siellä ja punkkeja täällä: henkilökunnan laskujen mukaan tänään Mäykysestä poistettiin kesän kahdeksas punkki. Frontlinen tehokkuus näyttää olevan ihan omaa luokkaansa. Ehkä tehtaalla on mukaan lorautettu vahingossa hiukan punkkinhoukutustuoksua. Jo useampi viikko sitten henkilökunta päätti, että korkeat heinikot kierretään kaukaa, koska niiden punkkitiheyden epäiltiin olevan ympäristöään korkeampi. Heinikoiden karttaminen on kuitenkin osoittautunut täysin turhaksi, sillä punkkeja on ollut ihan yhtälailla riippumatta siitä, onko ulkoiltu heinikossa vai heinikon vieressä. Seuraavaksi voisi tietysti yrittää rajata valjastelualeen asfalttipihaan, mutta samalla katoaisi suurin osa ulkoilun hohdosta. Tai voisihan ulkoilut myös lopettaa kokonaan, mutta tämä ei Mäykysen mielestä ole vaihtoehto. Johan eläinsuojeluissakin todetaan, ettei eläimelle saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Eikä herra Mäykynen juuri osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin päivä ilman reipasta valjastelulenkkiä.

Kai noita yökötysällötyksiä on siis vain kestettävä ja yritettävä tehdä punkkisyynejä jokaisen rapsuttelun yhteydessä. Toistaiseksi kaikki punkit ovat löytyneet pään tai kaulan alueelta, missä karva on onneksi suurimmaksi osaksi niin lyhyttä, että punkit jäävät nopeasti kiinni. O'Tom Tick Hook on osoittautunut suorastaan ilahduttavan käteväksi punkinpoistajaksi: Ei tarvitse pelätä, että punkin liiskaisi tai että otuksen pää jäisi puremakohtaan, vaan härvelin avulla punkki on helppo poistaa parilla pyöräytyksellä. Menestys punkkisodassa näyttää hiukan heikolta, mutta yksittäiset punkkisissit on sentään saatu eliminoitua melko nopeasti.

Wubba-intoilua

Kong Wubba -hiiri noudettiin Zooplussan laatikosta jo ennen kuin lelun taustapahvit oli ehditty poistaa.

Vain harvat lelut kelpaavat enää nykyisin herra Mäykyselle. Yksi uusi suosikki on Kong Wubba Cat -lelut. Ensimmäisen Konginsa Mäykynen sai jo huhtikuun lopulla olleesta Rurokin näyttelystä. Silloin blogijuttu aiheesta jäi kirjoittamatta, koska vaaleanpunainen Wubba-pupu oli pureskeltu jo rikkinäiseksi ja ruman harmaaksi ennen kuin tarvittavat kuvat oli otettu. Kongin koiralelut ovat varmasti paljon yleisemmin tunnettuja kuin kissalelut, joita on ilmeisesti vasta viime aikoina alkanut saada Suomesta. Zoopluskin lisäsi kissa-Kongit valikoimiinsa vasta aivan äskettäin. Mäykysen uusin Kong onkin Zooplussalta tilattu harmaa Wubba-hiiri. Samalla oli tarkoitus testata myös Kong Crinkle Fish, mutta Zooplus nähtävästi päätteli, ettei lelu sovellu Mäykyselle, sillä hiiret oli poistettu tilauksesta. Ehkä joskus myöhemmin pääsemme kokeilemaan noitakin.

Wubba-leluissa on täytteenä kissanminttua ja vartalona muovipallon sisällä oleva kulkunen. Siis aivan ihanteellinen lelu yökäyttöön, sillä henkilökuntakin tietää kissan viihtyvän. Koira-Kongit ovat tunnettuja siitä, että ne kestävät hiukan rajumpaakin pureskelua eivätkä silti hajoa. Tämä ominaisuus ei nähtävästi koske Wubba-leluja, sillä Mäykynen on saanut ne rikki alle vuorokaudessa. Tosin herran leikki on melko rajuotteista ja päämääränä ilmeisesti onkin Wubban teurastus. Hiiri kesti käytössä pari päivää ja sen jälkeen se oli suolistettu eli toisin sanoen kulkusen sisältävä muovipallo oli poistettu hiirulaisesta. Mäykysen käyttötyylillä Wubba-lelujen hinta on hieman korkea käyttöikään nähden, mutta jollain hieman vähemmän raateluvimmaisella kissalla nämä saattaisivat kestää paljon pidempään.

Hyvää juhannusta!

Toivotamme kaikille iloista juhannusta.

Kesälukemistoa

Herra Mäykynen on viettänyt toipilasaikaa lueskelemalla vanhoja lehtiä. Mäykysen lukutyyli ei ole kovin hienovaraista, vaan henkilökunta havahtui repevän paperin ääneen. Herra oli löytänyt jostain pinosta melkein vuoden takaisen Ilta-Sanomien Ilona-lehden, jonka Koko taloni toimii kissojen kotina -juttua Mäykynen kirjaimellisesti ahmi.

Mäykysen toipuminen on edennyt hyvin ja tänään on jo vuorossa antibioottikuurin viimeinen pilleri. Ruoka maistuu tavallistakin paremmin ja herran annoskokoa onkin tilapäisesti hiukan kasvatettu. Mäykynen on jopa vihdoin saanut henkilökunnan uskomaan, että ulkoilua ei tarvitse kieltää kissoilta hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka nämä nyt parina päivänä eivät niin viitsisikään ruokaansa syödä. Juhannussuunnitelmissa onkin paljon valjastelua, mikäli säät vain sallivat.

Nälkälakko

Henkilökunnan riemu on ylimmillään, sillä herra Mäykynen on tänään vaatinut päästä ulos. Emme olisi uskoneet, että tällainenkin päivä vielä koittaa, jolloin Mäykysen huuto ilahduttaa, mutta nopeasti muuttuvat asiat.

Vielä eilen iltapäivällä Mäykynen oli Mevetin päivystyksessä pari tuntia saamassa suonensisäistä nesteytystä. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen herran kunto meni vain huonompaan suuntaan, eikä vapaaehtoisesti mennyt alas enää mikään ruoka tai neste. Ripulin vuoksi nestehukkaa kuitenkin tuli, joten jotain oli tehtävä. Heikosta kunnostaan huolimatta herra taisteli eläinlääkärissä sisukkaasti ja vastusti verinäytteen ja tippaletkun laittoa niin paljon, että rauhoituspiikki oli pakko antaa.

Verinäytteessä paljastui, että neutrofiilien määrä oli hiukan koholla, joten epäily bakteeri-infektiosta heräsi ja herra sai antibioottipiikin ja kotiin vielä Clavubactin-kuurin. Lisäksi kreatiini oli juuri yhden pykälän viitearvon yläpuolella ja tästä syystä joudumme kontrolliin muutaman viikon kuluttua. Koholla oleva kreatiini voi viitata munuaisongelmiin, mutta eläinlääkäri epäili, että Mäykysen tapauksessa lukema olisi noussut vain kuivumisen takia ja palautuisi luultavasti normaaliksi itsestään. Evääksi saatiin lisäksi Royal Canin Recovery -märkäruokaa.

Loppuillan herra oli hyvin väsynyt ja vaikutti olevan hiukan omissa maailmoissaan, suurimmaksi osaksi varmasti rauhoitusainekrapulasta johtuen. Mäykyselle annettiin ruiskulla toipilasruokaa ja NutriPlus-geeliä, sillä paasto ei ole hyväksi kissan elimistölle. Aamulla herra tuntui taas olevan järjissään, mutta väsymys ja ruokahaluttomuus olivat edelleen tallella. Catvet-kissaklinikalle soiteltiin ja juteltiin rokottaneen eläinlääkärin kanssa. Verinäytteen pienistä tulehdusviitteistä huolimatta puhdasta rokotusreaktiota pidettiin edelleen mahdollisena. Herra Mäykysen oireet muistuttavat pitkälti lievää kissaruttoa. Toisaalta kissalla voi olla ripuli ja ruokahaluttomuutta monesta muustakin syystä. Antibioottikuurin rinnalle lisättiin Promax -maitohappobakteerivalmiste, jossa on probioottien lisäksi smektiittisavea, jonka tarkoitus on suojata suolen limakalvoa. Saimme myös neuvon kerätä ulostenäytteitä, sillä yksi syy poikkeuksellisen rajuun rokotereaktioon saattaa olla piilevä suoliston parasiitti-infektio. Matokuurilla herra olikin ennen rokotusta, mutta nyt hakusessa on jokin alkueläinotus kuten Trichomonas foetus.

Ruiskuruokintaa jatkettiin ja lisäohjeeksi tuli, ettei kannata yrittää tarjota Recovery-ruokaa enää lautaselta, jos sitä on käyttänyt pakkoruokinnassa. Vesi ei kuulemma yleensä herahda kissan kielelle, jos lautasella joutuu katselemaan samaa mömmöä kuin vain hetkeä aikaisemmin on väkisin ruutattu suuhun. Sovittiin myös, että huomenna mennään tapaamaan eläinlääkäriä, jos näillä neuvoilla ei toipuminen lähde hyvään vauhtiin.

Iltapäivällä Mäykynen osoitti vihdoin pieniä piristyksen merkkejä. Ensin herra ilmoitti olevansa tarpeeksi terve valjastelemaan. Kun henkilökunta ei ollut samaa mieltä, herra siirtyi remontoimaan uusinta pahvilaatikkoaan. Lopulta myös nähtiin varsinainen ihme: Mäykynen söi märkäruokaa lautaseltaan. Määrä oli ehkä reilu ruokalusikallinen, mutta kerta oli kuitenkin ensimmäinen sitten perjantaiaamun. Täydelliseen toipumiseen on vielä matkaa, mutta näyttäisi vihdoin siltä, että tunnelin päässä pilkottaa aurinko.

Fel-O-Vax-Paasto

Herra Mäykynen on ottanut tiistaisen rokotuskäynnin raskaasti. Keskiviikko meni vielä ripulia lukuun ottamatta tavalliseen tapaan, mutta sen jälkeen herra on aloittanut paastokauden. Jopa Mäymörit ovat jääneet lautaselle, joten nirsoilusta ei voi olla kyse. Ikinä aikaisemmin kyseistä herkkuruokaa ei ole jätetty kuppiin vanhenemaan. Täysin syömättä herra ei ole ollut, vaan sekä aamuin että illoin on alas mennyt jotain. Toivomme kuitenkin, että paasto jää lyhytaikaiseksi, sillä eläinlääkäri juuri kehui Mäykysen olevan ihannepainoinen. Yhtään ei tarvitsisi laihtua, vaan koko 5,2 kg on tarpeellista massaa.

Ihme kyllä, raksut näyttäisivät nyt olevan parhaiten kelpaava vaihtoehto. Vuosi sitten tänne muuttaessaan Mäykyselle ei kuivaruoka kelvannut ollenkaan, ei vaikka henkilökunta olisi päällään seissyt. Raksuvihamielinen kausi kesti useita kuukausia ja kun vihdoin ja viimein puolisattumalta huomattiin, että jotkut raksumerkit kelpaavatkin, ei niitä kuitenkaan enää otettu mukaan herran ruokavalioon. Raksuja onkin syötetty vain näytepusseista satunnaisina herkkupaloina. Tänään herra sai kuitenkin ihan oikean Royal Caninin Digestive -raksuaterian. Onneksi meillä on kertynyt aikamoinen kasa kaikenlaisia näytepusseja, joten eläinkauppaan ei tarvitse vielä aivan lähiaikoina suunnata.

Tässä on nyt lueskeltu, että rokotuksen haittavaikutuksina voi esiintyä ruokahaluttomuutta, ripulointia, kuumeilua ja oksentelua muutaman päivän ajan. Nyt odotamme toiveikkaasti, että muutama päivä olisi kohta ohi. Mäykynen sai Fel-O-Vax PCT -kolmoisrokotteen ja ilmeisesti kissarutto-osuus on se, joka aiheuttaa tyypillisesti eniten haittavaikutuksia. Mutta eihän sitä ilman kissaruttosuojaakaan voi olla, joten pienet haitat on vain kärsittävä. Eikä Mäykysen elämä kovin kurjaa vaikuta olevan nytkään, sillä ruokahaluttomuudesta huolimatta herra jaksaa riehua melkein normaaliin malliin. Uloshuutokaan ei ole vähentynyt ja tirppoja ja oravia on vaanittu — tosin ilman menestystä, mutta tästä Mäykynen syyttää jälleen henkilökuntaa, joka ei edelleenkään ole oppinut edes alkeellisia vaanintataitoja.

Herra Mäykyselle kelpaisi elävä ravinto.

Katsastuksessa

Tänään oli vuositarkastuspäivä. Henkilökunnan töistäpaluuta seurasi ikävä yllätys, kun valjaiden sijaan Mäykynen pakattiinkin kantokoppaan ja kiikutettiin autoon. Matka CatVet-kissaklinikalle ei ole pitkä, mutta herra ehti silti protestoida äänekkäästi. Mäykynen ei hiljentynyt perille saavuttuammekaan, vaan eläinlääkäriaseman henkilökunta joutui jopa sulkemaan odotushuoneen ja toipumishuoneen välisen oven, kun herra jutusteli liiaksi toimenpiteeseen odottaneen kissan kanssa. Tämä kissa oli kuulemma odottelemassa rauhoitteen vaikutusta, mutta nukkumisen sijaan kissa keskittyi vertailemaan eläinlääkärikokemuksiaan Mäykysen kanssa: Mäyy — Mauu jutustelu jatkui tasatahtisena vielä pitkään oven sulkemisen jälkeenkin. Lopulta juttukumppani kuitenkin ilmeisesti simahti ja Mäykynen joutui siirtymään monologin puolelle.

Eläinlääkärin vastaanotolla Mäykynen pääsi vihdoin ja viimein pois boksistaan. Tarkastus meni muuten hyvin, mutta suuhun ei olisi saanut katsoa. Tosin Mäykynen sai silti kehuja käytöstavoistaan, sillä vaikka herra tarmokkaasti huitoi lääkäriä tassuillaan, pysyivät kynnet kuitenkin piilossa. Hampaat olivat siistit ja hammaskivettömät, vaikka henkilökunta onkin ansiokkaasti lintsannut hampaidenpesussa. Mäykyselle on kyllä ostettu hammasharja ja tahna, mutta niitä on käytetty ehkä kaksi kertaa.

Mäykysen korvapattejakin ihmeteltiin, mutta niille ei keksitty mitään erityisempää syytä. Ötökänpuremia ja jotain polttavaa kasvia eläinlääkärikin epäili ja totesi, että allergiakin saattaa aiheuttaa vastaavaa. Toistaiseksi ei kuitenkaan enempää tutkittu, koska patit ovat jo kovaa vauhtia paranemassa. Suurin osa ruvista on irronnut ja tilalla on nyt siistit arvet ja aukot karvapeitteessä. Saa nähdä onko herra laikkukorvainen loppun ikäänsä. Henkilökunta elää vielä toivossa, että ajan myötä korvien väri tasoittuu entiselleen. Ennen vastaanotolta poistumista Mäykynen sai vielä rokotteen peppuun ja sitten alkoikin kotimatka ja armoton protestimäykynä.

Kesämielellä, vesi kielellä

Herra Mäykynen on viettänyt vaalipäivää rauhallisesti. Tosin herra protestoi sitä, että joutui jäämään äänestysreissun ajaksi kotiin. On se nyt kumma, ettei Mäykysellä muka ole äänioikeutta, vaikka herra on äänessä lähes jatkuvasti. Selvää rotusyrjintää. Kiukku pääsi kuitenkin unohtumaan, kun iltapäivällä oli taas vuorossa pitkä metsälenkki ja ihania laidunnusmahdollisuuksia.

Heti pihassa Mäykynen tapasi pienen oravatenavan, joka halusi tulla ihmettelemään Mäykysen suuria tassuja ihan lähietäisyydeltä. Pörröhäntä ja kissa -tarina loppui kuitenkin jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Henkilökunta pilasi koko jutun ja selitti, ettei vauvoja saa kiusata, kun ei ne vielä oikein ymmärrä mitään vaaroista. Oravasöpöliinin annettiin siis rauhassa loikkia lähipuuhun ja Mäykynen siirrettiin ulkoilemaan tylsemmille metsästysmaille.

Seuraava ihmetyksen aihe oli parivuotias ihmislapsi kävelytiellä. Mäykynen oli taaperosta selvästi kiinnostunut, mutta valitettavasti lapsi tuntui pelkäävän uteliasta kissaa eikä kovin lähelle voinut mennä. Mäykysen mielestä lapset taitavat olla outoja, kun välillä ne roikkuvat perässä kuin takiaiset ja toisinaan niitä ei saa edes varovasti haistaa. Kummallista porukkaa. Vastaantulijat ovat muutenkin usein aika outoja. Ryhmä yksi on kiireiset ohiporhaltajat, joita kissa ei kiinnosta. Ryhmä yksi on Mäykysen mielestä hyvin mielenkiintoinen ja niitä kannattaa vaania heinikossa sekä yrittää päästä edes pikaisesti haistelemaan lahkeita. Ryhmä kaksi on lässyttäjät, jotka jo kymmenen metrin päästä epäilevät Mäykysen pelkäävän heitä ja yrittävät kissittelyllään saada herran huomion puoleensa. Nämä ovat erittäin epäilyttäviä. Välimatkaa on hyvä pitää ainakin pari metriä ja kulkea häntä ja nenä pystyssä ylväästi ohitse. Ihan kaikki ei näillä tyypeillä voi olla kohdallaan, vai kuulostaako teistä lässyttävä ja kävelytiellä suunnilleen konttaava aikuinen ihminen ihan täysjärkiseltä? Ryhmä kolme on ihailijat, jotka ihastelevat Mäykysen komeutta tai ovat muuten vain kiinnostuneita kissoista. Näitä herra käy pikaisesti tervehtimässä ja jatkaa kohteliaisuuskäynnin jälkeen tipujen vaanintaa tai heinän mutustelua. Nelosryhmään kuuluvat puolestaan kaikki koiralliset ja se on ryhmistä ehdottomasti kiinnostavin. Koirat ovat hyvin mielenkiintoisia, joskin myös hiukan epäilyttäviä ja etutassu on aina hyvä muistaa pitää iskuvalmiudessa.

Korvat ruvella

Mäykysen pöheikkökahlailujen seurauksena herran korvat ovat olleet ruvella jo pari päivää. Syyksi on epäilty niin nokkosia kuin hyttysiäkin, mutta todellisesta aiheuttajasta ei ole mitään aavistusta. Herran korvat on jo aiemmin todettu nokkosherkiksi ja liian läheinen tuttavuus nokkosiin aiheuttaa korviin pikkupatteja, jotka kuitenkin ovat aina aiemmin kadonneet parissa tunnissa. Nykyiset patit olivat alussa aivan samanlaisia kuin nokkosihottuma, mutta paukamat eivät laskeutuneetkaan normaaliaikataulussa, vaan parin päivän jälkeen niihin kehittyi pienet ruvet. Eipä nuo näytä Mäykystä kuitenkaan haittaavan, joten tilannetta seuraillaan. Täysin Mäykysen mielipidettä kuulematta on tiistaille myös varattu rokotusaika ja siellä voidaan sitten ihmetellä samalla korvapatteja. Herra Mäykysen mielestä täysin turhaa hössötystä. Kai kulmakunnan kingillä ja ruohikon kauhulla kuuluukin olla korvat hiukan ruvella tai menee muuten uskottavuus koko touhusta.

Hellepäivän varjot

Sunnuntain lämpötila oli Mäykysen mielestä jo aavistuksen liiallisuuden puolella. Yleensä auringossa viihtyvä Mäykynen nyhjäsi autojen varjossa ja pihapuiden hämyssä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan ei juuri ollut, vaan Mäykynen otti ulkoilun tavallista rennommin. Varjossa lepäily oli pop ja ruoho maistui.

Sunnuntaiulkoilu sai kuitenkin lisäjännitystä, kun pihapiiriin tepasteli Alma-neiti. Paljastui, että Alma ja Mäykynen olivat ikätovereita. Tosin Mäykynen haluaa muistuttaa, että on syntynyt muutaman päivän aiemmin. Alma oli totaalisen ihastunut Mäykyseen. Leveä hymy kasvoillaan neiti taapersi Mäykysen perässä ja silitti Mäykystä aina tilaisuuden tullen. Herra ei ollut ihailijastaan aivan yhtä otettu, vaan vaihtoi lepäilypaikkaansa aina vähän väliä. Pikkuneiti kuitenkin seurasi uskollisesti perässä. Ensin taapertaen ja väsähdettyään kontaten. Mäykynen ei ole juuri pikkulapsiin tottunut, mutta onneksi herra näytti ymmärtävän, että faneihinsa pitää suhtautua kärsivällisesti.