Uuden vuoden kyttääjä

Sieltä kuuluu pauketta, vaikkei kello ole viedä edes kuusi. Skandaali! Onneksi Elli vahtii, mitä naapurustossa tapahtuu.

Sälekaihtimet hiukan kärsivät kyttääjä-Ellin kurkisteluinnosta. Tai oikeastaan vielä enemmän ne kärsivät Mäykysen rämppäysvimmasta. Mäykynen rämpyttää sälekaihtimia ihan vain huomiota saadakseen: etenkin kesäaikaan se on oiva keino ilmoittaa, että nyt olisi korkea aika päästä ulos. Kun suurin osa sälekaihtimistamme on vieläpä ikkunan päällä olevaa mallia, ne eivät valitettavasti ole ihan viimeisen päälle hienoja. Uusiinkaan ei toisaalta viitsisi investoida, koska voi arvata, että niihinkin saattaisi tulla kulutuksen jälkiä suorastaan uskomattoman nopeasti.

Ellin tyyli on sälekaihtimille paljon hellävaraisempi, Elli ihan vain kurkistelee kaihtimien välistä. Oikeaoppiseen kyttäykseen ehkä vielä kuuluisi hiukan hienovaraisempi sälekaihtimien raottaminen, sillä harvoin kai kyttääjämummot koko päätään tunkevat näkyviin. Mutta eipä Elli mikään mummo olekaan, vaan pikemminkin lupaava kyttääjäharjoittelija, joten ihan täydellisyyttä ei suoritukselta vielä voikaan vaatia.

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!

Kynttilän Taigaa

Henkilökunta teki Citymarketissa heräteostoksen, kun bongasi kynttilähyllystä Taiga-lyhdyn, jota mainostettiin lapsiperheisiin ja lemmikkitalouksiin sopivaksi: kynttilä sammuu, jos se kaatuu. Lyhty ei oikeasti ole kynttilä lainkaan, vaan kuori vaihdettavalle öljysäiliölle. Eihän tätäkään toki kokonaan yksin uskalla jättää, mutta sille rohkenee sentään hetkeksi kääntää selkänsä tai vaikkapa katsella samalla vieressä televisiota. Kynttilää meillä on voinut polttaa vain, jos sitä on herkeämättä tuijottanut. Ai miksi?

Kuva selittänee henkilökunnan kynttiläahdistuksen syyn. Mäykysen mielestä kynttilä on lähes naapurin mustaan kissaan verrattavissa oleva vihollinen, jota on paras käydä tuttavallisesti lätkimässä. Elli ei tietenkään tekisi mitään vastaavaa, koska tulella leikkiminenhän on vaarallista. Mäykynen on valitettavasti vähemmän kuulianen kissakansalainen, mutta onneksi huitomisinnostuskin on jo laantumaan päin, ja henkilökunta on rauhassa saanut nauttia kynttiläkorvikkeestaan.

Joululahjariemua

Joulupukki muisti Elliä ja Mäykystä muutamalla paketilla: selvästi kaksikko on osannut riehua kiltisti. Elli löysi heti itselleen mieluisan lahjan.

Täh? Ettekö te saaneet omia lahjoja?

Hyvää joulua!

Tärkeää ravitsemustutkimusta

Mäykynen ja Elli ovat innoissaan, sillä Waltham Centre for Pet Nutrition on tehnyt aivan uraauurtavan tieteellisen tutkimuksen: Hewson-Hughes et al. 2012. Consistent proportional macronutrient intake selected by adult domestic cats (Felis catus) despite variations in macronutrient and moisture content of foods offered. Journal of Comparative Physiology B

Tässä tutkimuksessa on todettu, että kun kissalle tarjoilee vaihtelevasti erilaisia kissanruokia, joissa on sekä märkäruokaa että kuivaruokaa, kissa osaa järkevästi valita ruoista sellaiset, että se saa ravitsemustarpeensa kannalta ihanteellisen määrän proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja. Jos Elli ja Mäykynen osaisivat käyttää printteriä, tutkimus olisi luultavasti jo liimattuna ruokakaapin oveen, sillä saattaahan olla, ettei henkilökunta aina muista kaikkea lukemaansa. Ensi kerralla kun joku epäilyttävä kalamössö jää syömättä, se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että Mäykysen ja Ellin herkkääkin herkemmästä ravintobalanssista ei satu sillä hetkellä puuttumaan yhtään kalaproteiinia. Jos taas kauniin punaiset herkkutikut häviävät hetkessä parempiin suihin, niin esimerkiksi väriainevajaus saattaa olla akuutti ongelma ja herkkutikkuja tarvitaan kiireesti lisää, jotta kissaparkojen terveys ei vaarantuisi.

Itseasiassa tutkimuksessa oli mukana vain kissojen märkäruokaa ja kuivaruokaa eikä herkkutikkuja sen paremmin kuin esimerkiksi sipsejä tai rakaa lihaa. Mäykynen ja Elli kuitenkin uskovat, että tutkimus on laajasti sovellettavissa kaikkeen syötävään ja olisi oikeastaan enää turhaa rahanhaaskausta tehdä tästä mitään lisätutkimuksia. Tässähän jo kiistattomasti on osoitettu, että kissa osaa itse koostaa itselleen järkevän ruokavalion.

Mäykynen ja Elli haluavat sydämellisesti kiittää tutkimukseen osallistuneita kissoja! Tutkittavat kissat ovat selvästi antaneet kaikkensa, jotta on saatu näin hienoja tuloksia.

Mäykynen tietää, että tällä hetkellä Royal Canin raksut tasapainottaisivat herran ravitsemusta. Sen sijaan Animonda Carny Exotic jäi juuri lautaselle, koska strutsinlihamössöstä ei nyt ollut puutetta.

Sylikissan ainesta?

Paparazzi kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Mäykysen blogi julkaisee yksinoikeudella ensimmäisen (ja viimeisen?) sylikuvan Ellistä. Neiti taisi epähuomiossa valita h-y-v-i-n oudon lepopaikan.

Kootut syyssähellykset

Henkilökunta huomasi, että Mäykysen ja Ellin kuulumisia on taas kaipailtu. Koko blogimaailman seuraus on ollut jo useamman kuukauden henkilökunnalta ihan rempsallaan, koska nettiselain Safari kesäisessä päivityksessään tuhosi koko oivan RSS-syötteiden seurantajärjestelmän ja siitä lähtien blogien seuraus onkin sitten ollut hyvin huonolla tolalla. Joku voisi tietysti kuvitella, että oman bloginsa löytäisi ilman RSS-syötteitäkin, mutta jotenkin sekin on tässä kaiken kiireen ja tohinan keskellä jäänyt vähäiselle huomiolle.

Mäykysen ja Ellin elämä jatkuu entiseen malliin. Tiivistelmänä voimme käsitellä tässä viimeisen viikon tapahtumia, jotka oikeastaan aika osuvasti välittävät koko syksyn vauhdikkaat bengalitunnelmat. Itsenäisyyspäivän kunniaksi Mäykynen maisteli syklaamia, kaunista punaista joulukukkaa, jonka henkilökunta sai lahjaksi. Tässä vaiheessa piti tietysti googletella, kuinka tappavan myrkyllisestä rehusta on kyse. ASPCA:n nettisivut kertoivat, että syklaami sisältää saponiineja, jotka aiheuttavat lisääntynyttä syljeneritystä, oksentelua ja ripulia sekä suurina määrinä nautittuna rytmihäiriöitä, kouristelua ja kuoleman. Aika hurjan kuuloista, mutta Mäykysen syömää kukanpalaa ei hyvälläkään mielikuvituksella voinut kutsua suureksi ja edes huonovointisuus ei herraa näyttänyt vaivaavan, joten henkilökunta päätteli, ettei suurempaan huoleen ollut aihetta. Kukka tosin siirrettiin suljetun oven taakse, jotta henkilökunnan ei seuraavaksi tarvitsisi alkaa etsiä itsenäisyyspäivänä päivystävää eläinlääkäriasemaa.

Myös lumitöitä täällä on jouduttu tekemään ahkerasti samalla kun keittiön ikkunan takana tuohtunut Mäykynen on vaatinut osallistumisoikeutta kyseiseen hupiin. Oikeasti Mäykynen ei kunnon pakkaskeleillä viihdy ulkona niin kauaa, että puoliakaan lumista saataisi luotua, mutta sehän on ihan epäoleellista. Silti on suuri vääryys, että Mäykynen ei pääse ulos, jos henkilökunta hengailee ihan ikkunan alla. Herran mielenrauha järkyttyi tällaisesta niin pahasti, että keittiötasolla ollut lasi putosi ihan vahingossa lattialle. Oho, hups, kun tassu onnistui vahingossa koukkaisemaan lasin lattialle ja edelleen tuhansiksi sirpaleiksi. Mission accomplished: harvoin henkilökunta tulee niin vauhdikkaasti sisälle.

Entäs sitten Elli? Neiti on keskittynyt olemaan kiltti ja söpö – ainakin aika usein. Linnan juhlia seurannut henkilökunta havahtui eteisestä kuuluvaan kamalaan ryminään. Mäykystä ei voinut syyttää, sillä herra veteli sikeitä kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalta. Jotenkin kuitenkin eteisen kaapissa ollut kori oli pudonnut lattialle ja kaikki pipot, lapaset ja muut satunnaiset sälät olivat pitkin ja poikin eteistä. Ehkä syynä oli paikallinen raju maanjäristys tai sitten kenties paikalta vauhdikkaasti poistuneella Ellillä oli osuutensa tapahtumaan.

Elli on muutenkin mestari katoamistempuissa - neiti on hukassa lähes päivittäin. Muutama päivä sitten neitiä taas ahkerasti etsittiin: sauna, sänky, kiipeilypuu ja muut vakipaikat oli jo tarkistettu, mutta neitiä ei näkynyt. Tässä vaiheessa avuksi otettiin kissojen ruokakaappi, yleensä sen oven avaus on nopein keino löytää kadoksissa olevat kissat. Nyt Elliä ei edelleenkään näkynyt, mikä alkoi olla jo vähintäänkin outoa. Tässä vaiheessa päätettiin vilkaista terassillekin, missä kaksikko oli jonkin aikaa sitten ollut, mutta ei, ei näkynyt kirpsakassa kymmenen asteen pakkasessa hytisevää Elliä oven takana. Pakkohan sitä oli kuitenkin käydä terassi vielä tarkemmin tutkimassa, vaikka henkilökunta oli jokseenkin varma, että kaksi kissaa oli mennyt ulos ja sama määrä rynnännyt hetkeä myöhemmin kilpaa juosten sisälle. Siellähän neiti oli kuitenkin hyvin keskittyneenä terassin hiirinurkassa kuuntelemassa pää kallellaan mahdollisia rapinoita. Jos joku nyt on huolissaan, että Elli vielä joskus vahingossa unohtuu pidemmäksikin aikaa terassille, niin ei hätää: kun Elli todella haluaa sisään, niin se kyllä kuuluu varmasti naapuriinkin asti. Tämä ei edes ole liioittelua, naapuri kerran ohimennen mainitsi, että heidän koiransa välillä pelkää, kun meidän kissat juttelevat terassilla.