Vänttistelyä

Perjantaina Mäykynen sai postia Arja's artilta. Kuoresta löytyi pari viikkoa sitten Surokin kissanäyttelyssä tilatut ulkoiluvaljaat. Arja oli näyttelyssä myymässä valjaitaan ja henkilökunta hyödynsi loistavan tilaisuuden: harvoin pääsee ostamaan kissalle valjaita, niin että myyjänä on valjaiden valmistaja ja itse käyttäjäkin on paikan päällä sovitusvalmiudessa. Mäykynen kokeili paria eri valjaskokoa ja törmäsi bengaliongelmaan, sillä M-koko oli liian pieni ja L-koko liian iso. Onneksi Arjalla oli ongelmaan ratkaisu: Mäykyselle tilattiin mittatilausvaljaat, joissa kaulalenkki on kokoa L ja mahalenkki kokoa M.

Vänttisiä on nyt testailtu pariin otteeseen ja hyväksihän ne on ollut pakko todeta. Henkilökunta oli hiukan epäileväinen, josko nuo pysyisivät päällä, mutta pysyväthän ne. Vaikka Vänttisissä on vain yksi säädettävä mahalenkki ja kaulalenkki, jota ei voi edes säätää, pysyvät ne kissan päällä tiukoissakin tilanteissa. Kesomaa-valjaat jäävät kakkoseksi, sillä niistä Härry Mäydini pääsee halutessaan selvästi helpommin kiemurtelemaan pakoon. Mäykysen mittatilaus-Vänttiset istuvat loistavasti ja herrakin näyttää viihtyvän niissä. Kissanvaljaat laatutietoisille city-kissoille -otsikointi valjaiden käyttöohjeessa näyttää pitävän paikkansa.

...onks aina pakko kuvata?

Ystävällinen poika Rurokissa

Eilisen päivän Mäykynen vietti Myyrmäkihallissa Rurokin näyttelyssä. Paikalla oli bengaleita aivan hurja määrä, kokonaista 18 kappaletta. Herran näyttelymenestys kärsii laskusuhdanteesta. Näytelmäura alkoi hienosti värin paras -voitolla, viimeksikin tuli sentään serti, mutta nyt Mäykysen täytyi tyytyä EX2-arvosteluun. Naapurihäkin Haru (Satulinnan Casanova) hurmasi tuomarin hienolla turkillaan ja korjasi samalla värin paras -voiton. Mäykysen Premior-tittelistä puuttuu siis edelleen yksi serti. Näyttelyura jatkuu ehkä lokakuussa URK:n näyttelyssä Kirkkonummella tai marraskuussa Ery-Sydin näyttelyssä Helsingissä, mutta mihinkään ei ole vielä ilmoittauduttu.

Tällä kertaa tuomarina oli Ruotsista Sirpa Lindelöf, joka tosin puhui sujuvasti suomea. Arvosteluseteli on aika tylsää luettavaa, sillä kaikki ominaisuudet olivat ex. (=excellent) tai very nice. Henkilökunnan mielestä kissan pitäisi oikeastaan olla vähintään tuomarin paras, jotta siitä voisi kirjoittaa näin yltiöpositiivisen arvostelun, jossa ei koko kissasta löydetä mitään vikaa. Eniten tuomari kuitenkin vaikutti pitävän Mäykysen hyvin bodatusta vartalosta ja siitä että herralla ei ole kertynyt ylimääräistä painoa toisin kuin monille muille kastraateille. Jos pieni kritikittömyys jäikin tuomarin työskentelyssä harmittamaan, oli tuomarin yleinen kissankäsittelytaito kuitenkin hyvä ja Mäykysellä ja tuomarilla synkkasi ihan mukavasti. Yleisvaikutelmaksi olikin kirjattu Nice, friendly boy.

Lisää kuvia / more pictures in Picasa gallery.

Paheita

Monet Mäykysen blogin säännölliset lukijat varmasti tietävät, että herra on innokas urheilija ja syö terveellisesti sekä monipuolisesti erilaisia lihoja ja märkäruokia. Epäterveellisyyden huipentuma on Mäymörin herkkupussukat, joissa on sokeria kokonaista 0,1 %. Tai sitten ei. Mäykysen blogi paljastaa nyt yksinoikeudella, että herralla on ajoittain myös paljon suurempia paheita.

Henkilökunnan viljattoman märkäruoan ihannointi vesittyy sillä, että Mäykysen suurin intohimo ovat leipäpussit. Ihan sama onko leipä muovi- vai paperipussissa, sillä mikäli se jää pöydälle hetkeksikin ilman valvontaa, on pussissa kohta erinäisiä reikiä. Kun pussi on saatu raadeltua ja leipään on jyrsitty pari pientä koloa, on homma suoritettu. Henkilökunta on edelleen epätietoisuuden varassa eikä tiedä Mäykysen tarkkoja motiiveja. Selvästikään leipä ei ole hyvää, koska sitä järsitään aina vain muutama murunen, vaikka pussioperaatio ehdittäisi suorittaan huolellisesti loppuun esimerkiksi henkilökunnan kauppareissun aikana. Jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi, kuuluuko Mäykynen mahdollisesti Happea tukehtuville leiville -ryhmittymään vai onko kyseessä jälleen tarkastaja Mäykysen laadunvalvonta.

Pussien repiminen ei rajoitu ainoastaan leipiin, vaan myös muut viljatuotteet kelpaavat. Tänään uhriksi joutui rapisevassa muovikääreessä ollut kaupan mustikkapitko. Kääre oli käsittelyn jälkeen riekaleina, mutta itse pitko tassun painaumaa luukuunottamatta vahingoittumaton. Revittyjen pussien määrä on noussut räjähdysmäisesti muuton jälkeen, sillä remontista johtuen säilytystilat ovat vähissä ja ruokatavaroita lojuu myös ympäri pöytiä. Eilen Mäykynen kantoi hampaissaan muuttolaatikosta nuudelipaketin keskelle olohuoneen lattiaa. Vinkki, vinkki, ne laatikot on tarkoittu muuttamiseen eikä tavaroita yleensä jätetä sinne odottamaan seuraavaa muuttoa.

Tänään oli tarjolla myös ihan uutta herkkua: sipsi! Tarkastaja Mäykysen piti tietysti tulla katsastamaan juuri avattu sipsipussi. Pelkkä kurkistus pussiin ei paljon kerro, joten pitihän sieltä ottaa myös makunäyte heti kun henkilökunnan silmä vältti. Rasvan, suolan ja perunan harmoninen liitto ilmeisesti miellytti herra Mäykystä, sillä sen jälken herra vahti jokaisen sipsinpalan matkaa pussista henkilökunna suuhun. Tai ehkä Mäykynen oli vain huolissaan henkilökunnan linjoista?

Muutto- ja remonttipuuhissa, osa 2

Herra Mäykysen viime viikot ovat kuluneet muuton ja remontin merkeissä ja jälkimmäiset merkit jatkuvat vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tarkastaja Mäykynen on kaikki nämä viikot jaksanut olla mukana hommissa eikä väsymys näytä edelleenkään painavan päälle. Tosin jostain täysin käsittämättömästä syystä herra Mäykynen oli varsinaisen muuttopäivän ja vielä pari sitä seuraavaakin päivää hoidossa.

Tänä aamuna Mäykynen herätti henkilökunnan käynnistämällä pölynimurin kello seitsemältä. Eihän remontti ikinä valmistu, jos sängyssä maataan puolille päivin. Tosin aamupalalla lahjottu herra suostui onneksi jättämään siivouspuuhat myöhemmäksi ja palasi vielä sänkyyn nukkumaan. Tarkastaja Mäykysen todelliset tarkoitusperät ovat siis hieman hämärän peitossa ja saattaa olla, että nytkin ongelmana oli enemmänkin mahan liiallinen tyhjyystila kuin remonttipölyn ärsyttävyys.

Ruokahuollon toimivuus on muutenkin tarkastaja Mäykysen sydäntä lähellä. Herran mielestä on suorastaan anteeksiantamatonta, että osa kissanruoista on edelleen pakattuna muuttolaatikkoon. Siis haloo, kämpässä on punkattu jo kohta kaksi viikkoa ja tärkeät tavarat lojuvat vielä jossain laatikkokasan pohjalla. Omatoimisuus kunniaan: Mäykynen käy säännöllisin väliajoin rämppää... eikun siis purkamassa laatikon sisältöä sen kantoaukoista. Aukot ovat juuri sopivan kokoiset, jotta ansiokkaan kaivelutyön tuloksena siitä saa ulos niin raksunäytepussit kuin ZiwiPeak -kuivalihat. Sitten onkin kiire, sillä huolimattomasti säilytettyjen pussien sisällön laatu pitää tietysti kontrolloida, mutta mistään mitään ymmärtämätön henkilökunta on epäilyttävän rapinan seurauksena yleensä tässä vaiheessa jo lähestymässä. Parilla treenatulla pussinpuruotteella kuivatut lampaanmaksapalat ovat ympäri lattioita. Yhdestä näytepalasta ei vielä voi taata koko pussin laatua, joten sitten alkaa kilpailu. Tarkastaja Mäykynen napsii kontrollinäytteitä minkä ehtii ja henkilökunta konttaa lattialla keräten kuivalihoja rikkirevityn pussin jäämiin. Episodin jälkeen pussin jämät siirretään paikalleen astiakaapin kissanruokalaatikkoon. Tarkastaja Mäykynen on siis onnistunut tavoitteessaan: Jälleen yksi laatustandardit täyttävä kissanruoka siirretty oikealle paikalleen!

Terve ja iloisesti nuori

Herra Mäykysen alkukesäinen rokotusepisodi sai tänään vihdoin onnellisen lopun. ,kkkkkkkkkkkkk.ööööööööööööööööööä <- Mäykysen oma mielipide asiaan. Aamupäivällä matkattiin CatVetiin, joka on nyt valitettavasti paljon kauempana kuin ennen, jolloin Mäykynen asui melkein kivenheiton päässä kyseisestä klinikasta. Matka meni tottuneesti häkissä huutaen ja eläinlääkäriasemalla herra jatkoi mielipiteidensä avointa kerrontaa. Eläinlääkäri oli ilmeisesti jonkun akuutin pissavaivatapauksen vuoksi myöhässä puoli tuntia ja vaikkei tämä lomailevaa henkilökuntaa haitannutkaan, oli Mäykynen moisesta tuohtunut. Siis istutetaan kissaparkaa pienessä kuljetuskopassa jonkun lääkäriaseman lattialla. Eikä edes mitään intimiteettisuojaa: vieressä odotellut venäjänsininen tuijotti koko ajan uteliaana. Vastaanottovirkailijakin kävi lirkuttelemassa, mutta poistui paikalta, kun Mäykynen innostui kertomaan näkemyksistään hiukan turhan äänekkäästi.

Lopulta koitti Mäykysen vuoro ja herra pääsi tepastelemaan eläinlääkärin pöydälle. Vertahan siellä tahdottiin, kun tarkoitus oli kontrolloida kreatiiniarvo, joka rokotusepisodin aikana oli todettu pykälän verran liian korkeaksi. Henkilökunta hiukan epäili, että vuorossa saattaisi olla taas rauhoitus, kuten edellisellä verinäytteenottokerralla Mevetin päivystyksessä. Mäykynen on kyllä aina ollut kiltti, koskaan eläinlääkärin pöydällä ei ole sihisty, kynsitty tai yritetty purra. Sen sijaan herra on sitäkin ansiokkaampi kiemurtelija ja sätkijä sekä lisäksi protestoi vielä kovaäänisesti. Eläinlääkäri ilmoitti olevansa sen verran roturasisti, että epäili ettei hommasta selvittaisi ilman rauhoitetta. Koska Mäykysestä ei löytynyt kuitenkaan mitään rauhoittamista vaativaa vikaa, ei edes hammaskiveä, vaikka eläinlääkäri sitä suusta yritti kovasti etsiä, päädyttiin kokeilemaan verinäytteenottoa ilman rauhoitusta. Eläintenhoitaja haki Mäykyselle pimennyshupun päähän ja piti herraa tiukasti paikallaan samalla kun eläinlääkäri sörkki tassua neulalla. Tuohtunutta mäykynää lukuunottamatta verinäytteenotto sujui paremmin kuin hyvin ja eläinlääkärikin kehui, että tassu oli jopa ihan rentona. Kyllä Mäykynen näyttää, että bengalikin voi olla ainakin melkein paikallaan.

Verinäytteen tulosten valmistumiseen meni vain vartti, joten niitä jäätiin odottelemaan klinikalle. Ja niin vain kävi, että hetkeä myöhemmin Mäykynen poistui paikalta terveen paperit mukanaan. Kreatiiniarvo oli hienosti viitearvojen keskivaiheilla ja muissakaan mitatuissa arvoissa ei ollut moitteen sijaa. Tapaus Fel-O-Vax-Paasto loppuunkäsitelty.

Kissanäyttelyssä Kaapelitehtaalla

Mäykysen aamu alkoi reippaasti, kun jo aamuseitsemältä herra sullottiin kuljetuskoppaan ja automatka Kaapelitehtaalle SUROK:n kissanäyttelyyn alkoi. Koska matka olisi muuten ollut suhteellisen lyhyt, annoimme kauempaa tuleville tasoitusta matkustusajassa ja kiersimme ylimääräisen verhojennoutolenkin. Kaiken muuttohässäkän keskellä henkilökunta ei ollut uhrannut näyttelyasioille ajatustakaan ennen perjantai-iltaa. Silloin todettiin, että näyttelyverhot kuuluivat niihin ei-niin-tarpeellisiin tavaroihin, jotka oli viety remontin ajaksi muualle evakkoon.

Loppujen lopuksi Kaapelitehtaalle päästiin ilman kummempia sähellyksiä ja Mäykynen saatiin häkkiin jo hyvissä ajoin ennen näyttelyn alkua. Takaseinän verhojen kiinnitysvaijeri tietysti puuttui, mutta pienellä virittelyllä verhot kuitenkin saatiin kasaan. Häkkioven lukkomekanismi sattui olemaan sellainen, että Mäykyseltä kului noin minuutti saada se auki, mutta onneksi naapurihäkin Tara-tytön henkilökunta lainasi klipsua, jolla Mäykynen saatiin pysymään häkissään. Oma klipsu oli tietysti jäänyt jonnekin muuttolaatikoiden suloisen sekamelskan keskelle.

Mäykysen arvosteluvuoro oli melkein heti näyttelyn alettua. Tuomari Elisabet Raab-Alvarsson aloitti bengaleista ja Mäykysen vuoro oli neljäntenä. Herra käyttäytyi arvostelupöydässä ihan asiallisesti. Silti oikein mikään ei tuntunut olevan kohdallaan: jalkojen pitäisi olla voimakkaammat, tassujen isommat, korvat olivat liian korkealla ja silmätkin liian pienet. Arvostelusetelistä saa oikeastaan etsimällä etsiä mitään positiivista. Turkin tekstuuri, vartalon muoto ja kissan kunto olivat sentään erinomaisia. Yleisvaikutema oli kuitenkin Talking!, mikä Raab-Alvarssonin mielestä oli ehdottoman negatiivista. Kyllähän Mäykynen jonkun vaimean mäyn siinä pöydässä taisikin sanoa.

Myöhemmin kuitenkin paljastui, että kaikilla bengaleilla oli ollut pitkälti samat viat: korvat liian korkealla ja liikaa puhumista. Värin parhaita ei valittu, kun ei ollut riittävästi bengaliosaanottoa ja tarpeetonta oikeastaan todetakaan, ettei yksikään bengali päässyt tuomarin parhaiden valintaan. Rodun yleisestä surkeustilasta huolimatta kaikki sertin saantiin riittävän vanhat bengalit saivat sellaisen, joten Mäykynenkin sai häkkinsä koristeeksi hienon CAP-ruusukkeen.

Kaikenkaikkiaan näyttelypäivä meni mukavasti. Oli kiva nähdä blogituttuja ja jutella bengaleista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Henkilökunta kierteli katselemassa muita kissoja ja myyntialueita. Päivän tavoitekin saavutettiin, kun Mäykynen sai toisen sertinsä. Loppupäivä kului Mäykysellä lähinnä sikeitä vedellen. Välillä tosin piti vaihtaa kuulumisia häkkinaapureiden Neron (Cayenne Isaac Newton) ja Taran (Satulinnan Beauty) kanssa ja pohtia, miten niitä korvia pitäisikään arvostelupöydässä pitää, jotta eivät olisi liian korkealla.

Mäykysen albumista löytyy muutama lisäkuva SUROK:sta.