sunnuntai 28. elokuuta 2011

Elli-täti

Elli haluaa tiedottaa, että hän on nyt Elli-täti. Kun ikääkin on kohta jo melkein kaksi, niin olisi soveliaampaa, jos Elli-neidin sijaan käytettäisi nimitystä Elli-täti. Mutta ei, blogin nimi ei silti muutu muotoon Herra Mäykynen ja Elli-täti, koska henkilökunta haluaa pitää kiinni nuorekkaasta imagosta, kun kaksikon toilailut tuskin jatkossakaan muuttuvat rauhallisen tätimäiseksi. Elli sen sijaan haluaa nuorekkuudesta eroon. Kuinkakohan monta päivää sitten se olikaan, kun viimeksi ohikulkija taivasteli: Miten ihana pentu! Onko toi toinen sen äiti? Mäykysen mielestä tosin on kyseenalaista kumpaa tässä itse asiassa onkaan loukattu syvemmin — siis herrahan suorastaan huokuu lempeää äitihenkeä? Mutta erityisesti Elli-tätiä kiukuttaa: jos pitää linjoistaan huolta ja on hoikassa kunnossa oleva nei... siis täti, niin mitä sitten? 3,7 kiloa pippurista luonnetta riittää aivan mainiosti! Ellin pikkuveljen minirääpäleillä on Ellin ikään ja painoon vielä pitkä matka, mutta eiköhän niistäkin silti vielä joskus kasva melkein yhtä hienoja kissoja kuin Ellistä. Sillä välin Elli yrittää omaksua uuden täti-lookin.


Elli-neiti-ilme?


Väsyttävää touhua... 


Vihdoin aito täti-ilme?

torstai 25. elokuuta 2011

Interaktiivista raksutusta?

Tänään oli taas pakettipäivä ja heti aamutuimaan postipoika raahasi Mäykysen ja Ellin ovelle ison laatikollisen ruokaa ja toisen hiekkaa. Onneksi postin ihmisetkin sentään näyttivät tajuavan, että ulosmarssin työpaikaltaan voi tehdä vasta kun elintärkeät lähetykset on toimitettu perille.

Henkilökunta oli taas tilannut vähän yhtä sun toista, kun ostoskärryn täyttö on tehty nettikaupassa niin suunnattoman helpoksi. Olipa tällä kertaa mukaan eksynyt myös tarjouksessa ollut Catit Design Senses Feeding Labyrinth -raksutorni, joka mainostekstin mukaan tarjoaa kissalle älyllistä haastetta ruokahetken lomaan. Mikäs sen kätevämpää kuin tehdä raksujen syönnistä antoisa aktivointihetki!

Hätähousu henkilökunta luki ohjeet huonosti ja tajusi vasta jälkikäteen, että oli heti kasannut raksulabyrintin haastavimpaan kokoonpanoon. Onneksi Mäykynen ei vähästä hätkähdä, vaan alla herra esittelee raksuaktivointia parhaimmillaan: 




Mäykysen ratkaisumalli nro 1. Pönttö pystyyn, raksut sisään, kahden sekunnin odotus, reipas huitaisu tassulla ja problem solved. Herran mielestä lautaselta syöminen on jotenkin sivistyneempää, mutta Mäykynen ei ole turhantarkka: henkilökunnan mieliksi herra voi napsia raksunsa lattialtakin.

Syvä huokaus. Tosin täytyy myöntää, että Mäykysen ratkaisu ei yllättänyt henkilökuntaa, vaan se oli suorastaan ennalta-arvattava. Jos älypeli on sellainen, että sen voi helpoiten ratkaista raa'alla voimankäytöllä, niin Mäykysen mielestä olisi suorastaan hölmöä tuhlata aikaa johonkin pikkusievään tassutteluun. Sellaisen hienostuneen järjenkäytön herra jättää suosiolla Ellille.



Henkilökunta ei kuitenkaan niin vaan luovuttanut, vaan torni pystytettiin uudelleen, jos Mäykynenkin vaikka suostuisi käyttämään sitä ohjeiden mukaan. Ihan kirjan mukaan ei taaskaan menty, mutta Mäykynen päätti näyttää, että ei ole mikään yhden ratkaisun mies. Hiukan tuntuisi vanne kiristyvän pään ympärillä, mutta ehkä tämä on sitten sitä aivojumpaa?



Viitsisikö edes vaivautua?

maanantai 8. elokuuta 2011

Varokaa kissaa

Tänään iltalenkille tuli lähdettyä selvästi parhaimpaan koiranulkoilutusaikaan. Kauas ei päästy, kun jo yli-innokas bichon frisé yritti tiukalla nelivedolla tulla väkisin leikkimään. Elli porhalsi häntä pörrössä pakoon ja Mäykynen käänsi selkänsä ja oli kuin ei olisi huomannutkaan: pitäisivät kahjot koiransa kurissa. Mäykynen ei moisten ADHD-tapausten kanssa alennu seurustelemaan.

Matkaa jatkettiin ja ohi viuhtoi monenlaista karvaturria, mutta ohitukset menivät molemmin puolin suht sujuvasti. Sitten vastaan tuli lunnikoira. Elli makaili heinikossa valppaasti tilannetta seuraillen ja Mäykynen lepäili omenapuun alla. Tiedä sitten mikä tässä koirassa kiinnosti, mutta jostain syystä herra päätti lähteä tekemään lähempää tuttavuutta ja kipitti reipasta vauhtia kohti koiraa. Siitäkös sitten tulikin ihan kamala huuto: lunnikoira kiljui ihan henkensä edestä vaikkei Mäykynen vielä edes ollut viereen ehtinyt. Henkilökunta kiristi herran fleksiä ja lunnikoiran omistaja pahoitteli kun ei ollut osannut varautua siihen, että koiransa pelkää kissoja. Mäykysen henkilökunta meni lähes sanattomaksi eikä osannut edes vakuutella että tää on kyllä ihan kiltti. Vai onko se edes? Ainakin herran ego on reilusti suurempi kuin fyysinen koko. Lunnikoira nyt toki on pieni, mutta jo nuorena herra on yrittänyt tassu ojossa lätkiä naapurin dogo argentinoa ja vuosi sitten vedettiin turpaan vapaana metsässä juoksennellutta suursnautseria.

Puolustuksekseen Mäykynen haluaa kuitenkin tähdentää ettei tällä kerralla ollut edes tassu iskuvalmiudessa, vaan herra ihan vaan kaikessa rauhassa jolkotteli kohti koiraa. Voiko sille sitten muka mitään, jos toinen ihan omaa varjoaankin säikkyy? Mutta ei herran egoa silti haittaisi, jos oveen hankittaisi kyltti Täällä vartioin minä. Vaviskaa vorot ja murtomiehet.


tiistai 2. elokuuta 2011

Herätys! HERÄTYS!!


Henkilökunnan kesälomat on valitettavasti loppu ja maanantaiaamuna pitkät aamu-unet vaihdettiin taas aikaisiin herätyksiin. Jo heti tänään tiistaina henkilökuntaa harmitti suunnattomasti, kun Ellin piti kuitenkin tulla herättelemään jo ennen kellon soittoa. Jos pikkuneiti voisi edes joskus armahtaa eikä heti toisena lomanjälkeisenä työpäivänä herättelisi aamuyöstä. Nyt nukutaan vakuuttelut eivät kuitenkaan tehonneet ja pakkohan sitä oli herätä pelastamaan neiti nälkäkuolemalta, kun tassulla lätkittiin armotta naamalle. Joskus Ellinkin saa vielä hetkeksi nukkumaan, mutta nyt ei ja silloin on vain yksinkertaisinta käydä tarjoilemassa aamupala ja sen jälkeen jatkaa uniaan.

Unenpöppöröisenä henkilökunta kaivoi esiin myös herätyskellon virkaa toimittavan kännykkänsä — vain todetakseen, että siitä oli akku loppunut yön aikana. Kääk! Mitäköhän kello sitten olikaan? Yhdeksän ehkä kun seitsemältä piti herätä? Hyvin alkaa töihin paluu, jos jo toisena aamuna nukkuu auttamattomasti pommiin. Nopeasti henkilökunta olikin jo ihan hereillä tarkistamassa todellista aikaa toisesta kellosta. Kaksi minuuttia yli seitsemän! Henkilökunta ei voinut olla hymyilemättä. Kiitos Elli!