lauantai 31. tammikuuta 2009

Nälkäviikot

Viime aikoina herra Mäykynen on ollut kovasti ruoan perään. Henkilökunta on kuitannut asian kastraatiosta johtuvaksi. Kastraatithan tunnetusti lihovat ja paisuvat heti, jos ei ole tarkkana. Koska pallittoman kissan energiantarve on myös hiukan pienempi kuin ei-kastraatin, on Mäykysen päivittäinen ruoka-annos pudotettu noin 350 grammasta noin 300 grammaan per päivä. Jälkimmäinen on useimpien märkäruokavalmistajien suositusannosmäärä eikä suinkaan mikään surkea laihduttavan kissan armopala.

Ruoan himo on lisääntynyt päivä päivältä ja nyt herra Mäykynen vaikutti nälkäiseltä jo heti aamupalan jälkeen. Koska makkarat eivät pursuile ja herra vaikuttaa olevan kaikin puolin timmissä kunnossa, päätettiin asiaa tutkia ja Joonas joutui vaa'alle. Kohta herralle voitaisi perustella, miksi ruokamäärät ovat rajoitettuja. Mutta ei, henkilökunna kauhuksi vaaka näytti hädin tuskin viittä kiloa! Tarkennuksena mainittakoon, että kastraatioleikkauksen punnituksessa vajaa kuukausi sitten Mäykynen painoi 5,23 kg. Mäykynen ei ole siis vaatinut ruokaa turhaan, vaan raukkaparka on ollut laihdutuskuurilla ihan henkilökunnan tietämättä. Piilokivesleikkauksessa poistettu minikives kun tuskin painoi kuin maksimissaan 0,03 kg, joten parisataa grammaa on haihtunut ihan huomaamatta.

Tänään Mäykynen sai ekstra-annoksen ruokaa ja reilumpaa annostelua tullaan jatkamaan tarpeen mukaan. Huoletta herra saa edelleen popsia pääasiallisesti penturuokaa. Ilmeisesti hyppy-pomppu-Mäykynen kuluttaa aika reippaasti energiaa, vaikka kastraatti onkin.



Herra Mäykynen vetoaa kissanomistajiin, jotta nämä eivät näännyttäisi lemmikkejään nälkään. Tikkuvartalot tuntuvat olevan kestomuotia mallimaailmassa, mutta onko tämä villitys levinnyt jo eläinten omistajienkin keskuuteen?

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Uusi lounaslista

Herra Mäykynen on ehtinyt kunnioitettavaan kymmenen kuukauden ikään. Tämän merkkipaalun saavuttamista on juhlistettu siirtymällä tenavaruoasta aikuismuonaan. Ei päivänsankari sentään vielä kokonaan ole aikuissapuskaan siirtynyt, mutta nyt ensimmäistä kertaa saapui Zooplussalta laatikko, jossa oli mukana muutakin kuin kitten-purkkeja. Ajatuksena olisi vaihtaa herran ruokavalio vähitellen aikuiseen makuun sopivaksi. Nyt kun herra on kastraatti, niin energiantarve on oletettavasti hiukan vähentynyt ja kasvuvaihekin taitaa jo olla aikalailla tiensä päänsä. Jos nyt seuraavat pari kuukautta mentäisi sekaruokailulla niin että vauvaruoan määrä asteittain vähenisi ja vuoden iässä voisi sitten olla aika hyvästellä penturuoat kokonaan.

Mäykysen merkkiuskollisuus näyttäisi kestävän ikäkausivaihdon ongelmitta. Miamorin pussukat, mausta riippumatta, saavat edelleen täydet pisteet. Sellaista päivää ei ole nähty, etteikö Miamorin pussimuona olisi kadonnut lautaselta hetkessä. Animonda vom Feinstein ja Miamor -vuoat seuraavat kaukana takana, mutta niitäkin herra syö ihan mielellään nälkäänsä. Sen sijaan uusi tuttavuus, Cosman kanapussi, oli ihan hyi yök. Sellaista moskaa ei itseään kunnioittava kissaherra suostu edes maistamaan. Koostumukseltaan vastaava Schesirin kanapussi sen sijaan kelpaa paremman puutteessa, tästä tosin on aikuisversio edelleen kokeilematta. Almo naturen kanapurkit on Mäykysen mielestä aika mauttomia, mutta jos ei henkilökunta tajua mitään parempaakaan tarjota, niin pitkällisen nirpistelyn jälkeen nekin uppoavat. Ruokatrendeissä myös raakaruoka on nyt kovassa kurssissa. Kanankaulat herra kävisi mielellään syömässä tiskipöydältä jo heti pakastimesta oton jälkeen. Mitäs väliä sillä on, jos luiden lisäksi jäät hiukan narskuvat hampaissa?


Välipalaksi herra Mäykyselle maistuu ZiwiPeak peura-vihersimpukka -kuivaliha.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Lammas on vihollinen

Hmm, mikäs tämä on?

Herra Mäykyselle hankittiin lampaantaljasta tehty tyyny ajatuksena, että sillä olisi mukava nukkua kylminä talvipäivinä tai sen päällä voisi istuskella viileillä ikkunalaudoilla saman tyyliin kuin Mauno. Mäykysellä oli kuitenkin aivan toisenlaiset suunnitelmat. Tyynyn mieto villasukan tuoksu sai herran saalistusvaistot välittömästi heräämään. Pienen hetken vaanittuaan Mäykynen syöksyi raivokaasti karvojen keskelle, puri, tempoi ja ravisteli. Sen jälkeen piti syljeskellä hetki karvoja suusta, kunnes vuorossa oli uusi hyökkäys. Kuole kurja lammas!

Tuoksuu saaliilta.

Joonakselle yritettiin kertoa, että kyseinen määkijä on jo kohdannut loppunsa ennen tyynyksi valmistamista, mutta hyökkäysten vimma ei laantunut. Myöskään muistutus sellaisesta pikkuseikasta kuin lampaan koon sopivuudesta kissan saaliseläimeksi ei auttanut. Pieni nahkasuikalekin ehti jo karvojen lisäksi taljasta irrota, ennen kuin henkilökunta katsoi viisaimmaksi siirtää tyynyn vaatehuoneen hyllylle. Onneksi meillä ei käytetä turkisvaatteita: tiedä mitä naulakossa roikkuvalle minkkiturkille mahtaisi tapahtua Mäykysen käsittelyssä.

Mäy! Loppusi on koittanut!

torstai 22. tammikuuta 2009

Parempaa hiekkaa

Henkilökunnan rauhallinen tietokoneen näpyttelyhetki keskeytyi eteisestä kuuluviin outoihin ääniin. Epäilytysastetta lisäsi entisestään havainto, ettei Mäykynen ollut näköpiirissä. Tarkastuskierros osoitti, että joku oli unohtanut vaatehuoneen oven auki ja herra oli tehnyt löydön. Hiekkaa! Puhdasta hiekkaa! Mikrohiekkapussia säilytetään vaatehuoneen lattialla ja Mäykynen kuopsutteli sitä avonaisesta pussista intohimoisesti lattialle. Onneksi herra ei ollut vielä ehtinyt käyttää uutta eteiskäymäläänsä, vaan henkilökunta selvisi sotkusta harjan ja rikkalapion avulla. Mutta oliko tämä jonkinlainen vihje vessalaatikon siisteydestä?

Hiekka on Mäykysen mielestä parempaa oven toisella puolen.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Pikkusiskoja!

Juuri joulun alla Alkumetsän kissalaan syntyi Joonakselle kaksi pikkusiskoa. Nyt tenavat kuulemma jo taapertelevat vauhdikkaasti pikkuiset antennihännät sojossa. Mäykysellekin on kerrottu siskomäärän lisääntymisestä, mutta saattaa olla, ettei asia ihan mennyt perille. Joka tapauksessa lähetämme söpöliineille paljon terveisiä.

Kuvassa Melli-emo, pentujen kuvia Alkumetsän sivuilla.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Identiteettivarkaus


Nettimaailma on vaarallinen paikka pienelle kissalle. Tänään herra Mäykysen kuva löydettiin petsie.fi -palvelusta. Siellä Mäykynen tosin näyttää esiintyvän salanimellä Nessu. Myös ikää on herralle karttunut lisää, sillä syntymävuosi on muuttunut vuodeksi 2004 vuoden 2008 sijaan. Ja oikeastaan herra ei enää edes ole herra, vaan sukupuolikin on muuttunut neidiksi. Saattaa olla, että Mäykynen olisi pitänyt ilmoittaa kissanäyttelyssä myös värintarkastusluokkaan, sillä vaikka henkilökunta on luullut väriä ruskeatäplikkääksi, niin uuden identiteetin mukaan neiti onkin harmaa musta pilkullinen. Onko herra Mäykynen keksinyt mukavan päiväpuuhastelun ja harjoitellut netin käyttöä henkilökunnan poissaollessa? Ehkä Mäykysen mielestä on huvittavaa esiintyä bittimaailmassa keski-ikäisenä kissaneitinä. Vai onkohan tämä hiukan liian kaukaa haettua? Mäykynen on monesti yllättänyt älykkyydellään, mutta kirjoitustaidoton herra uskoaksemme silti yhä on. Todennäköisempää taitaa olla, että joku omasta bengalista haaveileva blogin lukija on epähuomiossa unohtanut tekijänoikeudet. Ehkä jo huomenna Mäykynen esiintyy netissä taas vain omana itsenään.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Valikoivaa raksuintoilua


Herra Mäykynen ei tunnetusti ole raksunsyöjä. Royal Caninin penturaksuja on saatu syötettyä vain huijaamalla ja muutenkaan muutamat satunnaiset raksukokeilut eivät ole olleet menestyksekkäitä. Niinpä meillä jo hyvin pian Mäykysen kotiutumisen jälkeen luovuttiin raksujen tuputtamisesta ja hyväksyttiin, ettei Mäykysen ruokavalioon kuulu kuin märkäruoat ja tuoreet lihatuotteet. Satunnaisesti on raksujen tarjoamista aina kokeiltu, mutta ei uppoa, vaikka henkilökunta seisoisi päällään.

Sattuipa sitten joskus ennen joulua, että postilaatikosta kolahti Best Friend Bilanx-raksujen näytepussi. Henkilökunta ajatteli haudata pussin jonnekin hyllyn perälle, mutta jostain syystä se jäi kuitenkin eteisen pöydälle lojumaan. Ei kestänyt kauaakaan kun Mäykynen oli jo paikallistanut pussin ja haisteli sitä innokkaana. Kun kerran niin kiinnosti, kokeilimme josko ihme tapahtuisi ja Mäykynen ihan vapaaehtoisesti söisi raksun. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi Mäykynen söi ja halusi kovasti lisääkin.

Mutta ei, meillä ei heti rynnätty ostamaan kaupasta Bilanx-säkkiä. Vaikka se taitaakin olla markettiraksujen parhaimmistoa, niin henkilökunta on kuitenkin ehtinyt vakuuttua raksuttoman ruokavalion paremmuudesta. Kissanruokinnassa herra Mäykynen kärsii ei viljaa eikä sokeria -rajoitteesta, koska niiden ei kovin yleisesti uskota olevan ihanteellista ravintoa hurjalle lihansyöjälle. Niinpä herra Mäykynen joutuu puputtamaan tuorelihojen lisäksi lähinnä ns. laatumerkkejä kuten Animondaa, Miamoria ja Schesiriä. Markettien sokereita ja viljoja sisältäviä gourmet-herkkuja herralle ei ole ikinä annettu. Raukka joutuu elämään roskaruokapimennossa. Ei henkilökunnan terveysvakaumus niin suuri ole, etteikö Mäykynen sinänsä voisi saada satunnaisesti viljoja ja sokeria, mutta meillä on pieni epäilys, että niitä sisältävien ruokien makuun pääseminen saattaisi aiheuttaa lakon ruokakupilla eivätkä animondat ehkä enää uppoaisi ollenkaan.

Bilanx sterilized rich in chicken -ruokaa meillä käytetään herkkupaloina. Näytepussi on edelleenkin käytössä, mutta saattaa olla, että kohta noita joutuu jopa ostamaan. Raksuvihaaja Mäykynen ei voi vastustaa niitä. Kun Mäykynen vielä viime viikolla joutui käyttämään suuresti inhoamaansa kauluria leikkaushaavansa omahoidon estämiseen, pakeni tilapäisesti kaulurista vapautettu herra aina tilaisuuden tullen sängyn alle. Mäykynen on oppinut, että keskeltä sängynalustaa henkilökunnan on hyvin vaikea tulla noutamaan herraa kaulurinlaittoa varten. Bilanx-raksujen avulla henkilökunta kuitenkin voitti erän 2-1, sillä jo parin raksun lattialle heittäminen sai herran hiipimään sängyn alta suoraan kaulurin ulottuviin. Eikä näin käynyt ainoastaan kerran tai kaksi, vaan poikkeuksetta. Jos Best Friend haluaa tehdä Bilanxista jonkun jos kissasi saisi valita -tyyppisen mainoksen, niin herra Mäykynen saattaa olla halukas esiintymään mainoksessa.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Posliinikissa?

Pari päivää sitten herra Mäykynen sai Ifiltä korvauksia syksyn venähtäneen piilokivesoperaation aiheuttamista lääkärikuluista. Nyt heti perään tuli asiakaskysely, jossa tiedustellaan rasti ruutuun -lomakkeella, onko korvauskäsittely vastannut odotuksiamme: Olemme hoitaneet esinevakuutuksesi korvausasiaa. Haluaisimme tietää, mikä on mielipiteesi asiasi käsittelystä yhtiössämme.

Mäykynen on pöyristynyt. Herra on joskus kuullut puhuttavan naisten esineellistämisestä, mutta tämä on kyllä kaiken huippu. Kirjeessähän aivan kirjaimellisesti esineellistetään nuorta herrasmiestä! Mäykynen haluaa korostaa, että hänellä on seuraeläinvakuutus eikä mikään sohvavakuutus. Jos oltaisi rapakon toisella puolella, olisi tässä jo varmasti aineksia muutaman miljoonan korvausvaatimukselle henkisestä kärsimyksestä ja herjauksesta. Mutta kun ei olla, joutuu Mäykynen todennäköisesti tyytymään saamiinsa vakuutuskorvauksiin. Herra silti miettii, pitäisikö asian suhteen ottaa yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun tai eläinsuojeluvaltuutettuun. Vai kuuluvatkohan tällaiset asiat nyt kuitenkin esinevaltuutetulle?

Herra Esine pakkautui protestiksi pahvilaatikkoon.

torstai 15. tammikuuta 2009

Kamerakamat


Blogin kommenteissa on muutaman kerran kysytty millä välineillä herra Mäykystä kuvataan, joten tässä on henkilökunnan kalustoluettelo ja muutama sana siitä mihin mitäkin tarvitaan. Kuten listan pituudesta on havaittavissa, harrastuksilla on tapana kerryttää harrastusvälineistöä.

Ohjelmistot:
  • Adobe Creative Suite 3 Design Premium. Sisältää erityisesti Photoshopin. Lopullisten kuvien luonteesta puolet syntyy Photoshopissa ja puolet näiden kaikkien muiden tarvikkeiden avustuksella.
  • iPhoto kuvakirjaston hallintaan. Ei ole vielä tullut siirryttyä Adobe Bridgeen, vaikka ehkä kannattaisi.
Valot:
  • Canon Speedlite 580EX. Lähes aina kiinni kamerassa, paitsi näyttelyissä. Sisällä kuvatessa käytetään lähinnä ohjaamaan muita valoja Canonin langattomassa salamajärjestelmässä.
  • Canon Speedlite 430EX. Usein käytössä orjasalamana 580EX:n ohjauksessa.
  • Canon Speedlite 420EX. Kuten yllä, mutta ei tue manuaalista tehonsäätöä. Automaattisäätöön liittyvä esisalaman välähdys on myös automaattinen keino saada kissan silmät kiinni kuvanottohetkellä. Pitäisi siksi päivittää 430EX:ksi.
  • Nissin Di622 x 2. Näitä sai hulluilta päiviltä edullisesti. Hintaansa nähden erinomainen tyhmä orjasalama. Ainoa miinus on, että sisäänrakennettu orjakenno vaatii esisalaman välähdyksen, minkä vuoksi näitä ei voi käyttää manuaalisen salaman kanssa.
  • Valkoinen läpiammuttava sateenvarjo, 83 cm. Erittäin paljon käytössä. Parantaa valon laatua katon kautta heijastettuun salamaan verrattuna suunnilleen saman verran kuin katon kautta heijastaminen parantaa suoraan salamaan verrattuna. Voisi ostaa toisenkin.
  • Hopeinen heijastava sateenvarjo, 83 cm. Kissaa kuvatessa tämä jää aina aika kauas, ja heijastuksissa näkyy salama ja ständi, minkä vuoksi henkilökunta pitää läpiammuttavasta enemmän. Tosin tämän kanssa harjoittelu on vielä kesken.
  • Elinchrom valoständi 85-235 cm x 2. Nämä ovat oikeasti jotain Manfrottoja. Tarvitaan, koska salamat ja sateenvarjot eivät kellu ilmassa itsestään.
  • Manfrotto 026 liitospala x 2. Tarvitaan, koska sateenvarjot ja salamalaitteet eivät pysy ständissä kiinni itsestään. Näillä kannattelisi aika paljon painavampaakin kalustoa.
  • Itse askarreltuja pieniä softboxeja. Niitä on pinottu kuvassa sateenvarjon eteen. Makrokuvaamisessa erittäin käyttökelpoisia, kissan kokoluokassa vähän pieniä.
  • Canon Off-Camera Shoe Cord 2, eli salaman keskiökytkentäjohto. Tämä oli varsin hyvä laite yhden salaman ja itse tehdyn softboxin kanssa makroillessa, mutta kaikenlaiseen muuhun käyttöön auttamattomasti liian lyhyt. Jäänyt vähän tarpeettomaksi 580EX:n hankkimisen jälkeen.
  • Honl Photo Speed Strap x 3. Salaman ympärillä oleva tarranauha. Helppo ja siisti ratkaisu värikalvojen kiinnittämiseksi salamaan. Monet askartelevat myös itse.
  • Honl Photo Rosco Gel Kit. Sarja Roscon värikalvoja leikattuna pineniksi paloksi. (Kuvassa vihreät ja oranssit kalvot vastavalosuojan sisällä.) Materiaalin listahintoihin nähden kalliita, mutta en tiedä mistä muualtakaan näitä kalvoja saisi hankittua näin pienissä erissä. Näitä tarvitaan, kun käyttää salamaa yhdessä muiden keinovalojen kanssa.
Objektiivit:
  • Canon EF-S 17-55 mm f/2.8 IS. Eniten käytössä. Erittäin pidetty henkilökunnan keskuudessa.
  • Canon EF 70-200 mm f/4 IS. Toiseksi eniten ja varsinkin ulkona käytössä. Myös lähellä sydäntä.
  • Canon EF 50 mm f/1.8. Edullinen ja valovoimainen. Kissanäyttelyissä erittäin runsaassa käytössä, ei muuten. Muualla käytetään salamaa, jos on liian pimeää.
  • Canon EF 100 mm f/2.8 macro. Tätäkin on saatettu käyttää Mäykysen kuvaamiseen, mutta pääasiallinen kuvauskohde ovat huomattavasti herraa pienemmät vipeltäjät.
Kamerat ja sekalaiset:
  • Canon EOS 40D. Kamera. Sellainenkin tarvitaan, mutta mallilla ei ole juuri väliä ainakaan blogikuvia ajatellen.
  • Canon EOS 30D. Tarpeellinen jos pitää ottaa kuva siitä toisesta kamerasta.
  • Canon Digital IXUS 90 IS. Mahtuu taskuun.
  • Canon RS-80N3 kaukolaukaisin. Helpottaa kovasti, kun kuvaa kissaa yksin siten, että kamera on jalustalla ja itse on linssin edessä asettelemassa kissaa kohdalleen. Tähän pitäisi hankkia jatkojohto.


Lopuksi vielä pyöröpolarisaatiosuodatin, pöytäjalusta, vanha muistikortti, Giottos rocket air blower, pari vastavalosuojaa ja kissa.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Kauluriterroristi vai terroristikauluri?

Henkilökunnan yöunet ovat olleet viime päivinä melko katkonaisia. Hyvin levännyt Mäykynen kuluttaa ylimääräistä energiaansa seikkailemalla yöllä sängyn alla, yöpöydillä, makuuhuoneen ikkunalaudalla ja juoksentelemalla pitkin ja poikin sängyssä. Eihän siinä vielä sinänsä mitään, mutta missä Mäykynen, siellä myös kolina. Klonks, kun kypärä törmää lasiin herran hypätessä ikkunalaudalle, skraak, kun kauluri raapii sängynpäätyä.

Herra Mäykynen osaa myös hyödyntää tilaansa. Klo 3.47 alkaa aamupalan kerjäys ja kun henkilökunta ei reagoi, seuraa hurja kalinkolina-hyppelyshow. Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Periaatteistaan tiukasti kiinni pitävä henkilökunta voi yrittää jatkaa uniaan ja ruokkia Mäykysen normaaliin aamupala-aikaan noin klo 7.

b) Lepsu henkilökunta, joka haluaa nukkua, voi käydä ruokkimassa herran keskellä yötä ja sitten jatkaa rauhassa uniaan.

Käytännössä periaatteista pidetään kiinni ja nukkumisyrityksiä jatketaan ainakin 15 minuuttia. Viimeistään klo 4.02 turhat säännöt päätetään haudata, koska töissäkin olisi kiva jaksaa seuraavana päivänä tehdä muutakin kuin juoda kahvia. Mäykynen käydään ruokkimassa ja sen jälkeen koko porukka jatkaa rauhassa uniaan.

Mäykysen mielestä asiaan on idioottihelppo ratkaisu. Jos kauluri laitetaan yksikseen kaapin hyllylle, ei ole mitään öistä ylienergisyysongelmaa eikä toisaalta pieni edestakainen tepastelu häiritse kaksijalkaisia asukkaita, koska se on lähes äänetöntä. Taas ihmiset ovat ihan keksimällä keksineet ylimääräisiä ongelmia.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Syöksy

Viikon kissakuvahaasteessa aiheena on syöksy, ja siinä herra Mäykynen on mestari. Varsin herrasmiesmäisesti Mäykynen kuitenkin syöksähtelee lähinnä lelujen ja pienten punaisten laser-pisteiden perään. Henkilökunnan peiton alla liikkuvat varpaat innostavat hyökkäyksiin vain satunnaisesti. Juuri nyt syöksähtely tosin on vähäistä herran vielä parannellessa leikkaushaavaansa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Näytelmäsuunnitelmia


Tähtitaivaan asento ei ole ollut suosiollinen Mäykysen näytelmäuralle. Ensin ei ollut papereita, kun Kissaliiton rekisteröinnit laahasivat kesällä viikkotolkulla jäljessä. Sitten henkilökunta oli töidensä puolesta estynyt ja seuraavaksi olikin jo vuorossa ensimmäinen karvanoppaoperaatio. Operaation jäljiltä maha oli lähes karvaton pari seuraavaa kuukautta. Juuri kun karvat olivat kasvaneet takaisin ajeltiin ne taas pois. Tämä on tietenkin vain puoli totuutta: jos henkilökunta olisi tosissaan halunnut viedä Mäykysen näyttelyyn, olisi syksyllä kyllä ollut tilaisuuksia, mutta ne olisivat vaatineet matkustamista. Siihen taas ei ole intoa riittänyt, sillä toistaiseksi henkilökunta on ollut näyttelyissä vain turistina, joten päivässä olisi tarpeeksi jännitystä ihan ilman pitkiä automatkoja ja mahdollisia hotelliyöpymisiä. Haastetta on herralle joka tapauksessa luvassa, sillä viivästynen näyttelmäuran aloituksen vuoksi Mäykynen on kohta jo yli-ikäinen nuorisoluokkaan ja joutuu tekemään ensidebyyttinsä aikuisten joukossa.

Pari seuraavaa kuukautta menee karvoja kasvatellessa, mutta joskus huhtikuussa voisi olla sopiva aika kokeilla näyttelyelämää. Heti huhtikuun alussa on URK:n näyttely, mutta toistaiseksi henkilökunta ei ole vielä innostunut siitä. Kyseinen näytelmä on Helsingin Messukeskuksessa, joten matka olisi helppo, mutta tilaisuuden luonne arveluttaa. Samalle viikonlopulle on Messukeskukseen ympätty myös Lapsimessut, PetExpo ja Model Expo. Lapsiin herra Mäykynen ei ole ollenkaan tottunut, sillä ainoat lapsikontaktit ovat ollet satunnaisia parin minuutin tapaamisia pihalla ulkolenkkien yhteydessä. Meillä ei ole mitään tietoa, miten Mäykynen ylipäänsäkään sulattaa näyttelyssä kököttämisen, joten suunnaton yleisömäärä ja iso tenavajoukko eivät ehkä ole paras idea ensimmäiseen näyttelyyn. Hyvähän kissan on sopeutua kaikenlaisiin tilanteisiin, mutta ehkei kuitenkaan kaikkiin kerralla.

Huhtikuun lopussa oleva RUROKin näyttely Myyrmäkihallissa voisi olla jo kokeilemisen arvoinen. Ilmoittautumisaika on jo alkanut, joten arvonta "mennäkö vai eikö" pitäisi suorittaa aika pian. Jos arpa osuu menemisen puolelle pitäisi myös valita oikea päivä. Molemmat päivät eivät ole vaihtoehto, koska ei ole tietoa millaisen hepulin herra saa näyttelyssä. Mikäli näyttely on verrattavissa autossa matkustamiseen, on luvassa päivä häkissä huutamista. Pahoittelemme jo etukäteen kanssanäyttelijöiden kärsimyksiä.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Elossa!


Herra Mäykysen päivä on kulunut lepäillessä. Tämänkertainen leikkaus oli selvästi rankempi kokemus kuin edellinen, sillä nyt toipilas Mäykynen on ottanut rauhallisesti ja vältellyt hyppimistä. Viime kerralla herra katsoi, että kiipeilypuussa ylös-alas ravaaminen on tehokkain hoitokonsti. Osansa saattaa olla myös sillä, että tällä kerralla kipulääkitykseksi ei annettu samaista opiodilääkettä, joka viimeksi sai herran näkemään pieniä sinisiä marsilaisia ja sateenkaaren väreissä loistavia kukkaketoja. Nyt herra sai tyytyä Temgesiciin, joka kyllä sekin on opioidi, mutta osittain myös opiaattisalpaaja, joten hallusinaatioita on vähemmän ja Mäykynenkin näytti pysyvän selväjärkisenä. Kaikenkaikkiaan uutiset ovat hyviä: SE on poissa. Sillä oli hypoplasia eli sen koko taisi olla rusinaakin pienempi. Kauheasti vaivaa ja tuskaa moisen hipun poistamisesta.

Kun henkilökunta haki Mäykysen klinikalta, oli siellä hyvin hiljaista. Keskusteltuamme puoli minuuttia vastaanoton eläinhoitajan kanssa, alkoi takahuoneesta kuulua kovaääninen mäykynä. Ääni kuulosti epäilyttävästi Mäykysen vaativalta valitukselta. Hetken kuluttua eläinhoitaja totesikin, että teidän kissanne taisi tunnistaa äänenne. Mäykynen oli kuulemma ollut aivan hiljaa ja kiltisti koko ajan ennen saapumistamme, mutta vieraskoreus onkin aina ollut Mäykysen vahvuuksia. Potilaskertomuksessakin luki: Upea luonne! Herra Mäykynen ei siis ilmeisesti ollut purrut lääkäriä. Aktiivinen treenaus on myös ollut tuloksekasta, koska eläinlääkäri oli lisäksi kirjoittanut: Turkki upeassa kunnossa ja kissa on lihaksikas.

CatVetista meille annettiin mukaan verkkopuku, jota voisimme halutessamme kokeilla kotona kaulurin sijaan. Hoitaja epäili, että jos Mäykynen pitää ulkoilutakkiaan kiltisti, niin verkkopukukaan ei todennäköisesti olisi mikään ongelma. Herra Mäykysen mielestä Uuno Turhapuro -look oli kuitenkin jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Kun valkoinen verkkosukka oli saatu päälle, Mäykynen halvaantui täysin, ei pystynyt kävelemään ja sai hurjan näköisiä täristyskohtauksia. Henkilökunta luuli Joonaksen saaneen jonkinlaisen viivästyneen lääkeainereaktion ja oli jo lähdössä kiireesti päivystykseen. Puku kuitenkin riisuttiin ja kohtaus loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Tosin herra pakoili henkilökuntaa koko seuraavan tunnin ajan. Kaulurikaan ei ole mieluinen, mutta verkkopuku oli vielä miljoona kertaa hirveämpi eikä meillä Mäykysen mielenterveyden vuoksi sellaisia jatkossa enää sovitella. Herra voi turvallisesti vedellä sikeitä sohvalla ja unelmoida punaisesta pisteestä ja ulkoiluista.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Ei pakotietä


Herra Mäykynen on kauhuissaan. Maanantaina henkilökunta soitti CatVet Kissaklinikalle ja sehän ei luonnollisestikaan tiedä mitään hyvää. Operaatio karvanoppa jatkuu! Leikkausaika on ennemmin kuin pian: jo huomenna. Ensimmäinen yritys ei ollut täysin menestyksekäs ja myös toipuminen venähti ikävän tulehdusepisodin vuoksi. Alun perin piilokiveksen uusintaleikkaus oli suunniteltu jo syyskauden puolelle, mutta jotta Mäykynen sai toipua rauhassa tulehduksesta ja antibioottikuuristaan, päätti henkilökunta siirtää leikkauksen alkuvuoteen. Juuri joulun alla ei operaatiota viitsitty tehdä, sillä edes pk-seudulla ei joulupyhinä ole runsaudenpulaa päivystävistä eläinlääkäreistä, jos toipuminen ei sitten olisikaan mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan.

Vaikka herra Mäykynen onkin jo puolikastraatti on sillä silti alkanut olla kollimaisia piirteitä. Selkeintä on merkkailu. Sisällä herra Mäykynen on onneksi ehtinyt merkata vain yhden vanhan risan repun, mutta ulkoilujen tärkein päämäärä on jo parin kuukauden ajan tainnut olla reviirialueen kartoitus- ja laajennustoimenpiteet. Suurenkin reviirin valtaus on käynyt kivuttomasti, koska kilpailevia kolleja ei ole tullut tielle. Alueen kissavähyydellä on kyllä myös nurja puoli, sillä reviirillä ei ole näkynyt kesän jälkeen myöskään yhtään kissatypyä. Mäykynen ei kuitenkaan ole luopunut toivosta ja yrittää myös unohtaa sen vähäpätöisen seikan, että fleksin toisessa päässä rymistelee koko ajan herran toimintaa valvova ja tarvittaessa myös rajoittava henkilökunta.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Paluu arkeen

Joonaksen joululoma on lopuillaan ja huomenna alkaa arkinen aherrus. Herra Mäykysen arki sujuu tosin yleensä rennosti. Lomien aikana järjestettyjä aktiviteetteja on selvästi enemmän. Jokaipäiväiset ulkoilutkin saattavat taas jäädä hetkeksi historiaan. Sen sijaan työpäivän jälkeen on mukava käpertyä toviksi henkilökunnan syliin hyrisemään tai muuten vain makoilemaan.

Viikon kissakuvahaasteessa on aiheena arki.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Lämmintä päällepantavaa


Eilen herra Mäykysen henkilökunta bongasi Stockmannin lemmikkiosaston alelaarista manttelin, joka näytti silmämääräisesti Mäykyselle sopivalta ja selän mitta, 35 cm, tuntui myös jokseenkin oikealta. Illalla kotona takkia tuunattiin sen verran, että keskelle selkää ommeltiin napinläpi, josta fleksin saa kiinnitettyä valjaisiin. Kai valjaat periaatteessa voisi pukea vaatteen päällekin, mutta tällainen vaihtoehto tuntui hiukan epästabiililta ja saattaisi tehdä valjaista pois kiemurtelusta astetta helpompaa.

Tänään herra Mäykynen pääsi vihdoin testaamaan mantteliaan. Jo eiliset sovitukset vaikuttivat lupaavilta, sillä ihme ja kumma, herra ei yrittänyt repiä pukinetta päältään. Tonttulakki ei taannoisissa kuvauksissa pysynyt päässä kuin sekunnin tai kaksi, mutta takin pukeminen ei aiheuttanut minkäänlaista kiemurtelua. Ilmeisesti pukine miellyttää herran silmää: Takki on aito suomalainen Maj Oskal design, joten kyllä kai siinä kelpaakin näyttäytyä julkisesti.


Mantteli on kaksipuolinen kääntömalli, jonka toinen puoli on himmeästi hohtavaa viininpunaista kangasta ja toinen puoli mustaa teddykangasta. Viininpunainen on toki hyvin kuninkaallinen väri ja sinänsä sopisi herran arvolle hyvin, mutta musta sointuu herran omiin sävyihin paremmin, joten Mäykynen sai tyytyä ainakin tällä ulkoilukerralla vain viininpunaiseen kaulukseen. Huomatkaa myös kauluksen timantti, jonka koosta ja kimalluksesta päätellen täytyy olla ainakin puolen karaatin VVS1 Top Wesselton.

Takki ei näyttänyt Mäykysen ulkoilua juuri haittaavan. Pari kertaa toinen etutassu jäi kaulukseen jumiin tassunravistelun yhteydessä, mutta muuten ulkoilu sujui kuin mitään takkia ei olisi ollutkaan. Takin rintamus on Mäykyselle aavistuksen liian tilava ja siksi tassu välillä saattaa sujahtaa manttelin sisään. Ihannetakin selkäkappale voisi olla myös pari senttiä pidempi, mutta täytyy sanoa, että takki sopii Mäykyselle suorastaan ihmeen hyvin, kun ottaa huomioon, että se on koirien valmismallistoa ja ostettu vielä sovittamatta. Oliko takki sitten lämmin? Jaa-a, sen tietää yksin herra Mäykynen.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Ulos vaikka väkisin


Herra Mäykynen on innokas ulkoilija ja myös innokas ilmoittamaan, kun pitää päästä ulos. Henkilökunta toki ulkoiluttaa herraa mielellään, mutta nyt kun pakkanen vihdoin iski Helsinkiin on jouduttu miettimään trooppiseen sisäilmastoon tottuneen herran pakkasrajoja. Viime viikon säätiedotusten ääressä pohdittiin, että kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä kannata mennä palelluttamaan herraa hengiltä. Muutaman tunnin ulosmäykymistä kuunneltuaan henkilökunta päätti kuitenkin antaa herra Mäykysen itse kokeilla, miltä tuntuu juosta häntä koipien välissä takaisin kaukolämmön ääreen.

Valitettavasti Joonasta ei pikkupakkanen pelota. Miinus kympissä ulos ja ulkona juostaan ihan samalla innolla kuin nollakeleilläkin. Jäisellä nurmikollakin voi mukavasti istuskella ilman, että peppu jäätyisi häiritsevästi. Turkki kyllä on pörhöllä ja tassujakin pitää välillä vaivihkaa ravistella, mutta oma-aloitteisesti suunta ei vielä parissakymmenessä minuutissa käänny kotiin päin. Joonas on huomannut, että kylmyyttä voi kompensoida juoksemalla kovempaa. Varmastikin liikunta lämmittää ja jos loikkii oikein korkealle, niin tassutkin ovat vähemmän aikaa kosketuksessa kylmään maahan.


Ulkoiluja helpottamaan ja hypotermiaa karkoittamaan tarttui tänään mukaan Stockmannin alelaarista hieno mantteli, josta lisää ensimmäisen koekäytön jälkeen.

Vauhdikasta alkanutta vuotta 2009


Joululoma on sujunut vauhdikkaasti punaisen pisteen perässä juostessa. Herra Mäykynen on jo oivaltanut pisteen lähteen ja tunnistaa laser-pointterin. Pisteen hohto ei silti ole hävinnyt. Mäykynen ottaa kinkunsulatusjumpan vakavasti — kinkkuahan herra ahmi peukalonkynnen kokoisen palasen — ja alkaa olla rantakunnossa jo nyt tammikuun alussa. Herran kuntopiiriin kuuluu pisteenmetsästyksen lisäksi tasopomppimista sekä vaanimissarjan hypyt peppuheilutuksin ja kyykkyjuoksuin.