Hiirenmetsästäjät

Henkilökunnan teeskennellessä kiireistä atk-laitteistojen ääressä karvakaksikko tekee parhaansa auttaakseen. Näppäimistön käyttö ei aivan ole Mäykysen tai Ellin ydinosaamista, mutta hiirten metsästäminen on. Selvästi tuon punatäpläisen elikon vahtiminen kuluttaa turhan paljon henkilökunnan aikaa, koska siitä pitää pitää koko ajan kiinni. Ainakin Ellin mielestä järkevintä olisi päästää hiiri päiviltä.

Ellin vaaniessa Mäykynen tarttuu suoraan toimintaan: Hännästä kiinni. Yritäpä nyt karkuun!

Ellin vuosi

Parivaljakon Mäykynen & Elli yhteiselämää on takana jo kokonainen vuosi. Perjantaina tuli tämä tärkeä merkkipaalu täyteen. Juhlia ei ole järjestetty ellei Ellin eläinlääkärikäyntiä sitten sellaiseksi voida katsoa ja Ellin mielestä ei siis T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N voida. Viime viikolla Ellille käytiin hakemassa tehosterokotus. Siinä koko stoori, asiaa ei muistella sen enempää. Mutta nyt on rokotettu ja hampaat ok, kunto hyväksi todettu ja painostakin on henkilökunnan enää turha narista, sillä eläinlääkärin mukaan sekin oli Ellille juuri sopiva.

Kyseistä eläinlääkärikäyntiä ja muutamaa muuta vastoinkäymistä lukuunottamatta Ellin vuosi on kuitenkin sujunut varsin mallikkaasti. Elli on pieni tättähäärä, joka on aina kaikessa touhussa mukana. Elli osaa olla toisaalta myös pilallehemmoteltu pikkuprinsessa. Sellaiset eivät suostu olemaan sylissä vain siksi, että henkilökunnan mielestä söpöliiniä on kiva kanniskella ympäriinsä. Ei, Elli ei tahdo! Jos henkilökunta siitä huolimatta ottaa rimpuilevan Ellin syliinsä, niin sitten huudetaan Mäykynen apuun. Herrasmiesmäisesti Mäykynen kiiruhtaa viivana paikalle, jos Ellillä on tukalat paikat. Vaativasti Mäykynen nousee henkilökunnan jalkaa vasten takajaloilleen seisomaan ja katsoo huolestuneena: Miksi pikkuista rääkätään?

Sylissäkanniskelun lisäksi Ellin inhokeihin kuuluu myös liiallinen silittely. Siis ihan kauheaa kähmintää! Pikkuprinsessoja kuten Elliä, on sopivaa silittää korkeintaan ennen ruokailua sekä aamuisin (jolloin henkilökunta pitää saada sängystä ylös antamaan ruokaa). Silloin Elli voi katsoa tassujen läpi muutamat rapsuttelutkin, sillä pääasia, että murkinaa tulee ja nopeasti. Muuten Elliä on soveliasta silittää mielellään enintään kahdella sormella ja hyvin kevyesti ettei mene turkki ihan sotkuun klähmäisistä käsistä.

Mutta älkää nyt kuvitelko, että Elli olisi joku vaaleanpunaisessa hörhelömaailmassa elävä pikkudiiva. No joo, kieltämättä Elli pelkää jopa naapurin pientä villakoiraa, mutta on Ellissä toinenkin puoli. Sisua neidillä on ainakin parin ison kissan verran ja Mäykyselle neiti ei suostu hävimään missään. Jos tappelussa jääkin alakynteen, niin sitten pitää vain löytää sellainen painipaikka, jossa pienuudesta on etua. Ellin suosikki on rappusen alaporras, jonka alle Elli mahtuu hyvin suojaan, mutta jonne Mäykysellä ei isomman kokonsa vuoksi ole asiaa. Sieltä on Mäykystä lätkitty armotta kuonolle kerta jos toinenkin.

Elli on edelleen lähes väsymätön leikkijä, vaikka pentuaika on jo taaksejäänyttä elämää. Jos kukaan ei jaksa leikittää, niin sitten Elli leikkii yksin. Leluhiiret katoavat nopeasti sohvan alle ja jokaista heiluvaa nauhaa ja nyöriä neiti metsästää innoissaan. Huiskat ovat Ellin suosikki ja niistä jaksetaan taistella ja niiden kanssa jopa muristaan kunnes Elli on kirjaimellisesti ihan poikki. Henkilökunnan mielestä yksi huvittavimpia näkyjä on Elli (3,6 kg) kiskomassa huiskalelua koko voimallaan. Tiukan vakava tappoilme naamalla, syvä kurkkumurina ja neiti kiskoo niin hurjasti, että etujalat nousevat kokonaan ilmaan. Henkilökunta on aiemmin kuvitellut, että tällaisia vetoleikkejä leikitään lähinnä koirien kanssa, mutta ilmeisesti sitten ei.

Hyppykisoissa Elli päihittää Mäykysen ainakin kymmenen-nolla. Elli suorastaan liitää ilmojen halki ja Mäykynen voi vain kateellisena ihmetellä, kun Elli on taas keikkumassa jossain korkeuksissa, joista Mäykynen voi ainoastaan haaveilla. Älkää antako pienuuden hämätä: täältä tulee Elli!

Lakanapaini

Sänkyvaatteiden vaihto on yksi Mäykysen ja Ellin mielipuuhia. Henkilökunnan ja karvakaksikon näkemys sängyn petaamisesta ei vain aina tunnu osuvan yksiin.

Epäilyttävä möykky löydetty. Ratkaisu: pure lujaa. 

Vakooja paljastettu. Seurauksena tiukka painimatsi. Lakanapainissa ei ole sääntöjä, vaan turpaan saa vetää kaikilla mieleen tulevilla keinoilla.

Elli tietää, että pienempikokoisen ei kannata jäädä alle.

Ja jos meinaa jäädä alakynteen, kannattaa ottaa jalat alle ja etsiä uusi parempi painipaikka.

Super-Mäykynen valmiina vuoden 2011 haasteisiin

Super-Mäykynen aina valmiina! Vuoden 2011 supersankaritrendi on tietysti kierrätys ja mikäpä olisi ekologisempaa ja helpompaa kuin kassipukeutuminen. Käytetty muovikassi on loistava asuste kissalle kuin kissalle. Toimii muun muassa sadesuojana, jos katto vaikka alkaa vuotaa.

Kassi ei paljon menoa hidasta, vaan muotiasua voi käyttää myös kävelylenkeillä. Valko-vihreä väritys auttaa tarvittaessa maastotumaan lumiseen metsään.

Mutta voi itku näitä nykyajan huligaaneja! Heti kun on saanut trendivaatteet päälle on joku kurkussa kiinni. Pienikokoisen täytyy käyttää jokainen tilaisuus hyväkseen. Jos toinen on sotkenut takajalkansa muovikassiin, niin silloin on hyvä kostaa kaikki aiemmat päähänpotkimiset. Mihin on kadonnut nuorison kunnoitus supersankareita kohtaan?


Vastuuvapauslauseke: Emme ota vastuuta muovikassien mahdollisesti kissalle aiheuttamista vahingoista. Juuri yllä kuvatun kaltaisista tilanteista johtuen meillä ei jätetä muovikasseja lattioille lojumaan, vaan nelijalkaiset asukkaat saavat normaalisti tyytyä paperikasseissa ja pahvilaatikoissa rymyämiseen.

Raksuintoilijan unelma?

Mäykynen ja Elli syövät raksuja ainoastaan satunnaisena herkkuna, sen varmaan moni säännöllisesti blogia seuraava tietääkin. Mäykysen ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitus elää raksuttomalla dietillä, vaan pikkuherra Mäykysen kotiutumiseen henkilökunta oli aikanaan varautunut Royal Caninin neljän kilon raksupussilla. Täysin samat raksut kuin joita Mäykynen oli mussuttanut hyvällä ruokahalulla kasvattajansa luona eivät sitten kuitenkaan enää kelvanneetkaan. Raksubaari oli avoinna 24/7 vähintään kuukauden, mutta raksulautaselta ei kadonnut nappulan nappulaa. Pilaantuneesta erästä tuskin oli kyse, sillä tuttavan pentukissa söi sitten myöhemmin noita samoja raksuja ilman maistuvuusongelmia tai vatsavaivoja. Mäykystä vaan ei huvittanut tai ehkä henkilökunnalle piti näyttää, missä kaappi seisoo. Siis ostavat neljä kiloa raksuja kysymättä maistuvatko ne herralle!

Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.

Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.

Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.

Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat. 

Joulutunnelmissa

Elli ja Mäykynen ovat viettäneet joulua rauhallisesti. Aattoa matkustettiin viettämään koko porukan voimin henkilökunnan vanhemmille. Takapenkin väeltä tuntui olevan joulumieli hiukan kadoksissa, mutta onneksi matka oli lyhyt ja perillä sitten olikin jo ihan kivaa.

Illan kohokohta taisi olla Ellin ja Mäykysen mielestä lahjojen jako. Mielikuvitukseton henkilökunta oli taas hankkinut Mäykyselle Kong Kickeroon, koska herraa miellyttävät kissanlelut ovat aika harvassa. Mäykynen ja Elli saivat myös jouluiset vetolelut: kultainen kana Ellille ja vihreä kuusi Mäykyselle. Lelut voi siis langasta vetää käyntiin, minkä jälkeen ne tärisevät hetken — näitähän on ennen ollut ainakin hiirinä ja ties minä muinakin otuksina. Ennakko-oletus oli, että lelut eivät kiinnostaisi, mutta yllättäen Mäykysen mielestä Ellin kultainen kana olikin jopa mielenkiintoisempi kuin Kickeroo. Mäykysen oma vihreä kuusi oli sen sijaan ihan tyhmä, joten herrasmiehen elkein Mäykynen omi Ellin kanan itselleen.

Onneksi Elli ei juuri välittänyt, koska Ellin paketista oli kuoriutunut jotain paljon kiinnostavampaa. Elli sai Neko Flies -onkilelun Kittenator ja Kragonfly -osilla. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa joku on keksinyt, että onkilelusta voi tehdä sellaisen, että varren päässä olevaa lelua voi vaihtaa. Tästä innovaatiosta saakin sitten maksaa melkoisen paljon, mutta onneksi Elli tuntui olevan laatutietoinen. Molemmat päät ovat suuressa suosiossa, mutta jos valita pitäisi, niin todennäköisesti Elli valitsisi pörröisen Kittenatorin. Jos henkilökunta saisi valita uudestaan, hankittaisi meille ehdottomasti pitkävartinen Neko Flies nykyisen 25 senttisen varren sijasta, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, sillä lyhyelläkin varrella pärjää ihan hyvin.

Suurimmaksi osaksi joulua on kuitenkin vietetty hyvin leppoisissa tunnelmissa. Jopa joulukuusi on saanut olla lähes rauhassa. Henkilökunta ihan turhaan epäili, että Elli kiipeilisi puussa kaiket päivät. Kuusi jopa kiinnitettiin rautalangalla kattoon, jotta se kaatumatta kestäisi kiipeilyä, mutta tämä kaikki onneksi aivan turhaan. Lasipalloja ei sentään ole laitettu alaoksille, vaan siellä on ainoastaan pieniä kiliseviä kelloja. Niitä kumpikin kissoista käy välillä rämppäämässä, mutta muuten kuusi tuntuu olevan aika tylsä juttu. Tuolla ulkonahan niitä on metsät pullollaan eikä sielläkään kumpikaan kiipeile pistelevissä kuusissa, joten miksi ihmeessä sitten sisällä? Ulkona on tosin nyt ollut niin kylmää ja lumista, ettei siellä viihdy kumpikaan, mutta jouluruokia sulatellessa voi haaveilla vaikka kesästä ja ihanan pitkistä valjastelulenkeistä.

Hyvää joulua!

Joulu on ilon ja pienten ihmeiden aikaa. Sen sai Mäykynen ja Elli huomata, kun Zooplussan paketti saapui kuin saapuikin perille vielä juuri ennen joulua. Nyt on ruokaa ja lahjoja koko joulunajaksi ja vielä pitkälle siitä eteenpäin.

Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää joulua!