sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Limatassun arvoitus


Eräänä iltana Mäykynen ja Elli olivat taas tapansa mukaan hengailemassa terassilla. Sieltä saa varsinkin iltaisin hyvää proteiinitäydennystä ruokavalioonsa, sillä yökköset ja muut pimeäöttiäiset hakeutuvat innolla terassin pihavaloa kohti. Erityisesti Elli on kunnostautunut yöperhosten listimisessä.

Sitten henkilökunnan mieleen muistui, että Mäykynen oli kynsienleikkuun tarpeessa ja armotta herra käytiin hakemassa manikyroitavaksi. Herran etutassut tuntuivat olevan märät ja ruohonkorsien sekä koivunsiementen kuorruttamat, mikä ei vielä sinällään ihmetyttänyt henkilökuntaa, sillä ulkona satoi kaatamalla ja vettä tihkuu sateella paikoiltellen myös terassin lattialle. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että tassut eivät olleet ainoastan märät, vaan ne olivat jonkun ihmeellisen tahman peitossa. Takatassut sen sijaan olivat ihan puhtaat ja Ellin tassut olivat kokonaisuudessaan kuivat. Ei kai henkilökunta tosissaan kuvitellut, että pikkuneiti sotkisi tassunsa johonkin epämääräiseen klähmään? Turha luulo, Elli voi olla ajoittain varsinainen rämäpää, mutta silti hieno neiti, joka ei todellakaan sotke sen paremmin turkkiaan kuin tassujakaan.

Jostain ihmeen syystä Mäykysen tassut olivat kuitenkin tunnistamattoman mönjän peitossa ja henkilökuntaa asia alkoi hiukan huolestuttaakin, kun mössön alkuperästä tai koostumuksesta ei ollut mitään tietoa. Tassut käytiin Mäykysen ansiokkaasta vastustelusta huolimatta pesemässä, mutta se ei auttanut: klähmä oli ja pysyi. Mönjän koostunus oli jotain liiman ja silikonin välimaastosta, ihmeellistä kirkasta räkämäistä limaa, joka ei haissut juuri millekään. Sitä ei uskallettu kuitenkaan jättää herran itsensä siivottavaksi, joten Mäkynen joutui tassupesun jälkeen vielä kestämään lisää mömmön puhdistusoperaatioita. Koska se ei pesemällä lähtenyt piti siirtyä astetta inhottavampiin keinoihin: henilökunnasta toinen piti Mäykystä kainalossa ja toinen nyppi limapaakkuja herran varpaidenväleistä. Mäykysellä meinasi hermo mennä kerran jos toisenkin, sillä operaatio oli jokseenkin hidas ja kahden tassun puhdistamiseen kului hetki jos toinenkin. Lopulta suurin osa klähmästä oli saatu poistettua ja loppujen annettiin olla, sillä Mäykysen mielentilan huomioon ottaen lopun liman poisto katsottiin tarpeettomaksi.

Puhdistusoperaation jälkeen henkilökunta lähti metsästämään klähmän alkuperää, jotta saataisi varmuus sen myrkyttömyydestä ja jotta operaatiota ei mahdollisesti hetken kuluttua jouduttaisi jälleen toistamaan. Tulokseton pikakartoitus oli tehty jo ennen Mäykysen pesuoperaatiota, mutta nyt henkilökunta konttaili kaikki terassin nurkat ja sisätilatkin tarkistettiin siltä varalta, että joku epämääräinen tököttipurkki olisi unohtunut jonnekin. Mitään ei löytynyt, mutta sitten henkilökunta muisti, että sekä Mäykynen että Elli olivat joku hetki aiemmin pyörineet tavallista ahkerammin terassille vievän ulko-oven ympäristössä. Tälle nurkalle suoritettiin sitten tehotarkastus ja mitä löytyikään kynnyksen alapuolelta: jättikokoinen musta etana!


Loppu olikin jo helppo avata: Mäykynen oli tietysti tassutellut etanaa Ellin kannustaessa vieressä ja siinä hommassa sitten tassutkin limastuivat. Klähmäetana oli luultavasti kuuluisa tappajaetana eli espanjansiruetana, joihin täällä aina ajoittain törmäilee. Tämä yksilö oli kuitenkin vain vajaa kymmensenttinen eikä sentään sellainen viisitoistasenttinen iljetys, joita täällä myös joskus on nähty. Ihan riittävästi limaa tämäkin yksilö oli kuitenkin pystynyt tuottamaan. Ei henkilökunta olisi osannut kuvitella, että etanan limaa on niin vaikea saada pois kissan tassuista tai että yhdestä isostakaan etanasta sitä voisi tulla niin suuria määriä — etanakin kun vielä vaikutti päällisin puolin vahingoittumattomalta.

Jos omituisen liman tapauksella voi olla onnellinen loppu, niin tämä oletettavasti ällötyskertoimestaan huolimatta oli sellainen, sillä etanan lima tuskin on kissalle kovin myrkyllistä. Henkilökunta kuitenkin toivoo, ettei etanoita eksyisi terassille usein, sillä taitaa olla liikaa toivottu, että tassupesusta viisastuneena Mäykynen ensi kerralla jättäisi limaetanan rauhaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei! Hyvä että liman alkuperä kumminkin selvisi. Meillä kävi samantyyppinen episodi tuossa alkukesästä, kun käytiin kissojen kanssa metsässä ulkoilemassa. Lilja tietysti meni ja astui pihkaan, ja sitä ei muuten ollut helppo nyppiä kissan varpaiden välistä. Tuli kyllä äkäinen vastalause jos toinenkin, mutta onneksi sai samalla olla helpottunut siitä, että pihka nyt ei kumminkaan mitään vaarallista ole.

Mamma N kirjoitti...

Hui! Mutta onneksi Mäykynen oli herrasmies ja hoiti taputtelun ettei hienon neidin tarvinut tassujaan liata!

Hra Mäykynen kirjoitti...

Jutta: Pihka ei tosiaan ole mitään mukavaa putsatavaa sekään. Mäykynen on ehtinyt tämän kokea jo teini-iässä http://maykynen.blogspot.com/2008/08/ihan-pihkassa.html

Anonyymi kirjoitti...

Tuo näyttäisi minusta ukkoetanalta, mikä on hyvä uutinen, jos yrittää kasvattaa jotain etanoille maistuvaa. ;)

Hra Mäykynen kirjoitti...

Meillä tuota silloin yritettin kovasti tunnistaa ja lopulta päädyttiin espanjansiruetanaan (en enää muista miksi). Tosin tämä ei ollut mikään yksinkertaisin tapaus, vaan joskus erot ovat paljon selvempiä. Varmaa ukkoetanaa en täällä ole nähnyt, mutta espanjansiruyökötyksiin täällä silloin tällöin törmää. Tosin en ihmettelisi, jos ukkoetanakin pihalle tukisi, sillä puutarhurin iloksi tämä on hyvin etana- ja kotilorikasta seutua ;)