Mäykysen mäenlasku

Mäykynen ja pulkka - turvallisuussyistä kuva on lavastettu lattialle

Meneillään oli tylsänrauhallinen illanvietto, kun olohuoneen nurkasta kuului äkkiä valtava kolina. Yllätys, yllätys, Mäykynen nähtiin poistumassa paikalta. Jopa herra itse oli tällä kertaa niin järkyttynyt, että katsoi viisaimmaksi paeta sängyn alle ja viipyä siellä ainakin puoli minuuttia seuraamassa tilannetta. Hyvin poikkeuksellista siis.

Mitä sitten tapahtui? Olohuoneen nurkassa on iso akvaario, joka on nyt remontin takia ollut tyhjillään. Akvaarion päällä on sekalaista sälää, joukossa muun muossa yksi Mäykysen näyttelyvessoista. Vessalaatikkoon oli kerätty jotain satunnaista romua, joka koostui ainakin silikonituubista. Seassa saattoi hyvin myös olla leluhiiri tai pari, sillä akvaario on portaiden alla ja yksi Mäykysen suurimmista huveista on lelujen pudottelu rappuista. Vähemmästäkin moiset aarrelaatikot kiinnostavat ja niitähän pitää sitten käydä hiukan kaivelemassa. Akvaarion reuna oli kuitenkin yllättävän lähellä ja herran reilun viiden kilon paino sopi yhdistelmään huonosti. Vessalaatikko muuttui pulkaksi ja alas tultiin kovaa kyytiä. Äänitehosteena toimi vielä akvaarion vieressä oleva lautakasa, jossa on kattopaneelin ylijäämäpaloja. Syöksylasku lautakasaan ei ensiajattelemalta tunnu ihan huippuidealta, mutta ehkä Mäykynen kaipasi hiukan jännitystä elämäänsä ja siihen sisäpulkkailu sopii paremmin kuin hyvin. Pääkaupunkiseudulla lunta on noin kaksi milliä, mutta Mäykysen laskettelua tällaiset käytännön ongelmat eivät hidasta.

Välilopputarkastus

Herra Mäykynen etsii ylijäänyttä tilpehööriä.

Herra Mäykysen remontista on jäljellä enää pahvilaatikkokasa eteisessä. Niin, jos siis unohdetaan, että olohuoneen lattia on vielä menossa vaihtoon ja sähkömiehen vierailuja odotetaan, jotta taskulampun käyttöä voitaisi vähentää myös yläkerrassa. Ei nyt kuitenkaan tartuta pieniin yksityiskohtiin. Remonttimies lopetti urakkansa varsinaisesti jo reilu viikko sitten ja siitä lähtien Mäykynen on taas saanut viettää leppoisaa kotielämää. Tänään remonttimies kävi kuitenkin vielä asentamassa kylppärikalusteita, sillä nimeltämainitsemattoman kylpyhuonekalustefirman tuotteet eivät kellu Itämeren yli ihan niin nopeasti kuin henkilökunta tilausta tehdessään kuvitteli.

Tänään herra Mäykynen pääsi vihdoin valvomaan remonttia. Ruuvilaatikon sisältö tuli inventoitua huolella ja Mäykynen myös seurasi, että kylpyhuoneen mittailuissa ei sattunut virheitä. Kaiken kaikkiaan Mäykynen oli erittäin tyytyväinen työhön ja voi lämpimästi suositella Espoon Laatoitus Ky:tä kaikille kotinsa remontointia suunnitteleville. Ei tässä kuitenkaan kaikki, vaan kesken asennustöiden paikalle porhalsi myös putkimies. LVI-työt ovat aina olleet Mäykysen sydäntä lähellä ja herra jopa intoutui maistelemaan putkimieheltä ylijääneet osat. Rantekno Oy läpäisi myös kirkkaasti tarkastaja Mäykysen tiukat laatuvaatimukset ja lopulta tarkastusrupeaman väsyttämä herra vetäytyi sängylle nukkumaan. Mitä sitä nyt enää vieressä valvomaan, jos hommat näyttävät sujuvan.

Lihansyöjän paluu

Remontista johtuen herra Mäykynen on elänyt pari edeltävää kuukautta lähinnä einesruoan turvin. Mäymör-pussi jos toinenkin on popsittu ja Animonda vom Feinsten -lakko aloitettu. Mäymörin suosio ei osoita hiipumisen merkkejä, mutta koska henkilökunnan pakastimeton kausi on päättynyt, on taas helpompi tarjota myös raakaa lihaa einesten oheella. Mäykysen pakastettujen kanansiipien varasto on edelleen sijoitettuna muualle, mutta tämänpäiväinen puhelinkeskustelu paljasti, että siivet ovat vielä tallessa ja odottavat vain noutoa kotipakastimeen. Mäykysen huolenaihe, että hänelle huolellisesti yhden tai kahden siiven eriin pakatut siivet olisi tarjottu esimerkiksi yllätysvieraille hot wings -naposteluruokana on siis osoittautumassa aiheettomaksi.

Tänään Mäykynen kuitenkin jo pääsi broilerinluun makuun, kun henkilökunta teki broilerin rintapaloista rintafileitä. Prisman sunnuntaivalikoima piti huolen, että maustamatonta broileria etsineellä henkilökunnalla ei ollut valinnanvaikeuksia ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa broilerinpalat luineen. Sehän kuitenkin Mäykyselle sopi, sillä vähään aikaa ei tarjolla oikein ole ollutkaan mitään muuta kunnollista purtavaa kuin pahvilaatikoita ja niissä on valitettavasti hiukan ikävä pahvinen sivumaku.

Suuri peto ei luonnollisestikaan raatele saalistaan lautasella, joten Mäykynenkin raahasi broilerinraatojaan ympäri keittiötä. Henkilökunta pisti ilahtuneena merkille, että broilerinjämiä syötiin lähes kaikkien lattialaattojen päällä. Tummissa laatoissa on myös se etu, että niistä näkee jälkikäteenkin hyvin broilerin kulkureitin. Herran lopetettua ateriointinsa moppauspalvelu saapuikin paikalle ja lattia pestiin. Mäykysen mielestä oli jo aikakin: Omankin ruokapöytänsä henkilökunta pyyhkii säännöllisesti.

Ihana induktio

Keittiö- ja ruoanlaittointoilijat tietävät, että induktioliedet ovat jo jonkin aikaa olleet suosittuja ja yleistyvät koko ajan monestakin syystä. Sähköä säästävässä, nopeasti tehonsäätöön reagoivassa ja turvallisuudeltaan ylivoimaisessa liesityypissä ei juuri negatiivisia puolia ole. Mäykynen ei ole ajatellut muuttua ruokablogiksi, mutta todettakoon, että herran uudessa keittiössä on induktioliesi. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei raakaa lihaa ja Mäymöriä ruokavaliossaan suosiva kissa juuri kuumennusvälineitä tarvitse. Herra on kuitenkin testannut liettä useasti, sillä se sijaitsee keittiön ikkunan läheisyydessä ja luonnollisin reitti ikkunalle kulkee liesitason yli. Mäykysellä ei ole valittamista: sileä taso, jossa jalat eivät pala. Säätönappulat ovat liesitasossa olevia hipaisunappuloita, katkaisintyyppi joka siis yleensä lemmikkitalouksissa aiheuttaa riskitilateita. Induktion erinomaisuus on siinä, että levy kuumenee vasta kun tasolla on metallia. Mainostajat ovat kyllä keksineet, että laite on erinomainen lapsiperheissä ja dementikoiden käytössä, mutta selvästi harvempi on huomannut, että lemmikin omistajat ovat todennäköisesti vähintäänkin yhtä huolestuneita lieden aiheuttamasta turvallisuusriskistä. Pienet lapset eivät yleensä kävele liesitasolla eivätkä ole tuntikausia yksin kotona. Varsinkin kissat sen sijaan pomppivat missä lystäävät ja siinä sivussa saattaa tapahtua vahinko jos toinenkin.

Kokkailusession jälkeenkin tassujen palovammariski on melko pieni, sillä levy jäähtyy nopeasti kattilan poiston jälkeen. Jatkossa henkilökunta voi siis ehkä jopa luopua kylmävesikattilan laittamisesta kuuman levyn tassusuojaksi. Niin kauan kun Mäykysellä ei ole massiivisia metalliproteeseja, ei kummempaa riskiä pitäisi olla, vaikka keittiöstä välillä kuuluisikin lieden päällemenopiippauksia. Kun metallia ei ole eikä magneettikenttää synny, laite sammuttaa itsensä hetken kuluttua eikä mikään kuumene.

Herra Mäykynen näyttäisi myös hallitsevan turvallisen keittiökoneiden käytön. Tänään Mäykynen lieden yli kulkiessaan hipaisi sen ensin etutassullaan päälle ja heti seuraavalla askeleella takatassullaan pois päältä. Mäykysen mielestä turhia riskejä ei kannata ottaa.

Syystepsuttelijan kuulumisia

Herra Mäykynen jatkaa edelleen elämää kahden asunnon välissä. Kuun vaihteessa tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä remonttimies saa osuutensa valmiiksi ja Mäykynen pääsee sen jälkeen vapaasti viimeistelemään remonttia.

Hoitopaikassa Mäykynen on pitänyt huolta, että saa tarvitsemansa huomion. Eräänä yönä viihdettä oli ilmeisesti ollut niukanlaisesti, joten Mäykynen päätti muistuttaa olemassaolostaan pudottamalla keittiön kaapin päällä olleen suuren kuparipadan. Todennäköisesti koko yhtiö on herännyt, kun pata on pamahtanut laattalattialle. Ihme ja kumma, laatat ovat edelleen ehjiä, padassa sen sijaan on kolhu. Arvatenkin kyseessä oli tietysti ihan puhdas vahinko. Pata vain putosi, kun Mäykynen ohikulkiessaan hiukan hipaisi sitä. Kokemukseensa perustuen henkilökunta kyllä vahvasti epäilee, että tapahtuma on ollut vähintään tuottamuksellinen, luultavammin suorastaan tahallinen. Mäykysen mielestä moiset väitteet ovat törkeitä: missä ovat todisteet?

Herra Mäykynen on myös tehnyt uudistuksia ruokavalioonsa. Hoitopaikassa Mäykynen syö joka aamu pari lusikallista viiliä ja minipalan ruisleipää. Niin, kummalliseksi on mennyt herran ruokavalio. Kotona viili ei ole aiemmin kelvannut, mutta oma henkilökuntakin päätti sitten antaa Mäykyselle joka-aamuisen viilinsä. Mäykynen tuli paikalle, haisteli, tuhahti ja kääntyi pois. Kaikkea moskaa täällä yritetäänkin kissalle syöttää. Edelleen on selvittämättä, miksi viili on täällä syömäkelvotonta, mutta hoitopaikassa suuri herkku. Ehkä tarjoilulämpötila oli meillä väärä tai lautasen väri ei miellyttänyt. Ruokavaliouudistukset eivät kuitenkaan vielä tähän lopu, sillä Mäykynen on mennyt Animonda vom Feinsten -lakkoon. Ennen vuokamurkina kelpasi hyvin, mutta nyt sitä syödään enintään, jos nälkäkuolema on uhkaamassa. Tähän asti henkilökunnalla onkin ollut liian helppoa, kun inhokit ja suosikit ovat pysyneet jatkuvasti samoina.

Täh? Kaikkea sitä blogiin kirjoitetaankin, kun ei ole itse vahtimassa henkilökuntaansa.

Vieras metsässä

Sunnuntaina Mäykynen kävi nauttimassa ihanasta syysilmasta. Kirpakka keli sai turkin aluksi hiukan pörröön, mutta äkkiä herra tuntui viileyteen sopeutuvan ja karvatkin laskivat takaisin normaalitasoon. Saattaa kyllä olla, että kohta joudutaan kaivamaan Mäykysen takki jostain laatikon pohjalta.

Mäykynen ei ole päässyt kokonaiseen pariin viikkoon ulkoilemaan, joten retkestä piti ottaa kaikki irti. Puiden runkoja piti kiipeillä, lintuja vaania ja ruohoa natustella sydämensä kyllyydestä. Hoitopaikassa Mäykysellä on ollut oma sisäruoho, mutta mikään ei kyllä korvaa osittain tuleentuneen syysheinän aromia.

Mutta sitten ihan yllättäen pusikosta ilmestyi toinen kissa. Luitte oikein, Mäykysen pusikossa oli tunkeilija. Asiaan ei mitenkään liity se, että kyseinen kissa ilmeisesti asuu läheisessä talossa. Pitäisihän sen silti ymmärtää, ettei Mäykysen alueelle ole tulemista. Herra päättikin välittömästi lähteä keskustelemaan asiasta vierailijan kanssa. Mutta kurja pelkuri otti jalat alleen ja kulkusen kilinän tahdittamana luikahti aidanraosta läheiselle pihalle. Koska Mäykysen henkilökunta ei ymmärrä mistään mitään, Mäykynen ei saanut seurata perässä. Niin jatkui rauhallinen sunnuntaiulkoilu, kunnes... Siinä se taas oli kurkkimassa kuusen takaa. Mutta tälläkin kertaa vieras luikki pakoon heti kun Mäykynen lähti kohti. Ja siihen juttu sitten lässähtikin, sillä henkilökunta päätti tässä vaiheessa ohjata Mäykysen muualle ulkoilemaan. Kummallista, miksei muka naapureihinsa saisi tutustua?

Elegantti premior

Herra Mäykynen vietti tänään päivän URK:n kissanäyttelyssä Kirkkonummella. Saavutuksena oli Mäykysen näyttelyuran kolmas serti ja siten myös valmistuminen premioriksi. Hyvän kilpailuvastuksen tarjosi Satulinnan Heart Breaker, joka kilpaili Mäykysen kanssa samasta sertistä. Tanskalainen tuomari, Lotte Borch, kuitenkin arvosti Mäykysen eleganssia ja tasapainoisuutta sen verran paljon, että voitto tuli kotiin. Värin parhaasta oli kilpailemassa edellisten kanssa vielä IP Wildonspots Storm, mutta tässä kisassa Mäykynen jäi kakkoseksi. Värin paras -voittoon Mäykynen oli jo kuulemma liiankin elegantti ja Stormin särmikäs ulkonäkö miellytti tuomaria niin paljon, että Stormi eteni jopa paneeliin asti kilpailemaan BIS-tittelistä.

Kaikkia tuomarin arvosteluseteliin kirjoittamia hieroglyfejä ei ole vielä tulkittu, mutta ainakin lovely näyttää olleen suosikkiadjektiivi ja yleisvaikutelma komea. Mäykyselle tässä ei ollut mitään uutta, mutta hyvä että tuomarikin huomasi.

PR Alkumetsän Four Roses siirtyy nyt juhlistamaan valmistumistaan. Tarjolla on ainakin broilerin rintafileetä ja herkkuraksuja sekä paljon rapsutuksia. Seuraava näyttelymatka on edessä vasta marraskuun lopulla. 21.11 suunnaksi otetaan Turokin näyttely Turun messukeskuksessa. Mutta nyt Kaupungin paras Premior vetäytyy hetkeksi parrasvaloista ja keskittyy tavallisesta kissanelämästä raportointiin.


Muutama lisäkuva näyttelystä Picasa-galleriassa.