Muutto- ja remonttipuuhissa

Herra Mäykynen ei ole saanut lasitettua tai edes verkotettua parveketta, vaikka kaikilla muilla Suomen kissoilla sellainen tietysti on ollut ainakin viimeiset sata vuotta. Nyt tilanne kuitenkin helpottuu, vaikka verkotettua parveketta ei edelleenkään ole luvassa. Kuun lopussa Mäykynen muuttaa uusiin maisemiin. Henkilökunta ei ole saanut potkuja, joten seuraamme perässä pois pääkaupungin hulinoista.

Pari päivää sitten Mäykynen kävi tarkastamassa tulevan kotinsa. Siinä näyttikin riittävän puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Erityisen paljon aikaa vei terassin tarkastaminen. Muuten kelvollinen, mutta rakentaja oli laittanut lasituksen koko terassin ympäri. Sateensuoja on hyvä juttu, mutta suunnittelija ei ollut ollenkaan huomioinut saalistusnäkökulmaa: siis eihän lasin läpi pääse pihalla edes takaisin pomppivan ja säksättävän räkättirastaan kimppuun. Tyhmää! Valjaisiin piti siis taas päästä ja piha tuli myös kierrettyä nopeasti ympäri. Vaikka uudessa kodissa onkin paljon hyviä puolia, on keskuspuiston upeille ulkoilumaastoille kohta jätettävä hyvästit. Terassin takana on toki metsikkö ja kävelyteitä, mutta ei isoa metsää. Ehkä Mäykynen pystyy kuitenkin sopeutumaan tähän muutokseen. Askel citykissan elämästä espoolaiseksi ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan aivan valtaisa.

Mäykysellä on kuitenkin ongelma: uuden kodin pikkukylpyhuone on sellaisessa kunnossa, ettei se oikein sovellu vessalaatikon paikaksi. Kaikki pitäisi uusia vesieristeitä myöden, mutta Mäykysen henkilökunta on tässäkin asiassa täysin vajaataitoinen ja monet remonttifirmat taas näyttäisivät olevan kesälomalla suunnilleen joulukuulle. Jos jollain blogin lukijalla sattuu olemaan hyviä tai huonoja kokemuksia Uudellamaalla toimivista remonttimiehistä, niin Mäykynen mielellään vastaanottaa näitä osoitteeseen maykynen@gmail.com

Kuumat uutiset

Herra Mäykysen viikonloppu vierähti lähinnä sisätiloissa, sillä henkilökunnalla oli mukamas jotain menoja ja ulkonakin oli kuulemma liian kuuma kissan ulkoilla. Mäykysen mielestä tekosyitä kaikki, mutta minkäs sille voi, jos laiskamatotartunta on iskenyt henkilökuntaan. Oltiinhan siellä ulkona lopulta hellesäälläkin, sillä seurauksella, että parin vauhdikkaan spurtin jälkeen herra siirtyi varjoon lepäilemään ja läähättämään. Kun varjossa makoilu alkoi kyllästyttää henkilökuntaa siirryttiin takaisin sisätiloihin. Suuri vääryys!

Mäykysen taannoisen sairastelun yhteydessä otettujen näytteiden loput tuloksetkin ovat vihdoin tulleet: Ei ollut giardiaa eikä Tritrichomonasta. Ei siis ole tiedossa lääkityksiä, ylimääräistä siivousta ja desinfiointia tai lisäeläinlääkärikäyntejä. Kreatiiniarvo pitää käydä vielä kontrolloimassa, mutta Catvetissä olivat sitä mieltä, että kannattaa odotella heinäkuun lopulle ennen uusintanäytettä. Pitäisi sitten arvon olla varmuudella palautunut normaalitasoon ja lisäksi ei aiheuteta Mäykyselle heti lisästressiä sairastelun perään. Eläinlääkärikäynnit näyttäisivät olevan herralle suuri terveysriski, sillä kastraatiohaava tulehtui ja seurauksena oli infektio jota hoidettiin pitkään ja hartaasti. Näin ei eläinlääkärin mukaan juuri ikinä käy. Rokotuskäynnin jälkeen oltiin puolestaan tiputuksessa ja ruiskuruokittiin ruokahalunsa menettänyttä kissaparkaa. Sairauden vuoksi Mäykynen on viety eläinlääkäriin siis vain siksi, että herra on juuri hetkeä aiemmin ollut siellä terveyskäynnillä. Mäykysen mielestä jossain on nyt jotain mätää.

Ulkomaailman tuliaiset

Punkkeja siellä ja punkkeja täällä: henkilökunnan laskujen mukaan tänään Mäykysestä poistettiin kesän kahdeksas punkki. Frontlinen tehokkuus näyttää olevan ihan omaa luokkaansa. Ehkä tehtaalla on mukaan lorautettu vahingossa hiukan punkkinhoukutustuoksua. Jo useampi viikko sitten henkilökunta päätti, että korkeat heinikot kierretään kaukaa, koska niiden punkkitiheyden epäiltiin olevan ympäristöään korkeampi. Heinikoiden karttaminen on kuitenkin osoittautunut täysin turhaksi, sillä punkkeja on ollut ihan yhtälailla riippumatta siitä, onko ulkoiltu heinikossa vai heinikon vieressä. Seuraavaksi voisi tietysti yrittää rajata valjastelualeen asfalttipihaan, mutta samalla katoaisi suurin osa ulkoilun hohdosta. Tai voisihan ulkoilut myös lopettaa kokonaan, mutta tämä ei Mäykysen mielestä ole vaihtoehto. Johan eläinsuojeluissakin todetaan, ettei eläimelle saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Eikä herra Mäykynen juuri osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin päivä ilman reipasta valjastelulenkkiä.

Kai noita yökötysällötyksiä on siis vain kestettävä ja yritettävä tehdä punkkisyynejä jokaisen rapsuttelun yhteydessä. Toistaiseksi kaikki punkit ovat löytyneet pään tai kaulan alueelta, missä karva on onneksi suurimmaksi osaksi niin lyhyttä, että punkit jäävät nopeasti kiinni. O'Tom Tick Hook on osoittautunut suorastaan ilahduttavan käteväksi punkinpoistajaksi: Ei tarvitse pelätä, että punkin liiskaisi tai että otuksen pää jäisi puremakohtaan, vaan härvelin avulla punkki on helppo poistaa parilla pyöräytyksellä. Menestys punkkisodassa näyttää hiukan heikolta, mutta yksittäiset punkkisissit on sentään saatu eliminoitua melko nopeasti.

Wubba-intoilua

Kong Wubba -hiiri noudettiin Zooplussan laatikosta jo ennen kuin lelun taustapahvit oli ehditty poistaa.

Vain harvat lelut kelpaavat enää nykyisin herra Mäykyselle. Yksi uusi suosikki on Kong Wubba Cat -lelut. Ensimmäisen Konginsa Mäykynen sai jo huhtikuun lopulla olleesta Rurokin näyttelystä. Silloin blogijuttu aiheesta jäi kirjoittamatta, koska vaaleanpunainen Wubba-pupu oli pureskeltu jo rikkinäiseksi ja ruman harmaaksi ennen kuin tarvittavat kuvat oli otettu. Kongin koiralelut ovat varmasti paljon yleisemmin tunnettuja kuin kissalelut, joita on ilmeisesti vasta viime aikoina alkanut saada Suomesta. Zoopluskin lisäsi kissa-Kongit valikoimiinsa vasta aivan äskettäin. Mäykysen uusin Kong onkin Zooplussalta tilattu harmaa Wubba-hiiri. Samalla oli tarkoitus testata myös Kong Crinkle Fish, mutta Zooplus nähtävästi päätteli, ettei lelu sovellu Mäykyselle, sillä hiiret oli poistettu tilauksesta. Ehkä joskus myöhemmin pääsemme kokeilemaan noitakin.

Wubba-leluissa on täytteenä kissanminttua ja vartalona muovipallon sisällä oleva kulkunen. Siis aivan ihanteellinen lelu yökäyttöön, sillä henkilökuntakin tietää kissan viihtyvän. Koira-Kongit ovat tunnettuja siitä, että ne kestävät hiukan rajumpaakin pureskelua eivätkä silti hajoa. Tämä ominaisuus ei nähtävästi koske Wubba-leluja, sillä Mäykynen on saanut ne rikki alle vuorokaudessa. Tosin herran leikki on melko rajuotteista ja päämääränä ilmeisesti onkin Wubban teurastus. Hiiri kesti käytössä pari päivää ja sen jälkeen se oli suolistettu eli toisin sanoen kulkusen sisältävä muovipallo oli poistettu hiirulaisesta. Mäykysen käyttötyylillä Wubba-lelujen hinta on hieman korkea käyttöikään nähden, mutta jollain hieman vähemmän raateluvimmaisella kissalla nämä saattaisivat kestää paljon pidempään.

Hyvää juhannusta!

Toivotamme kaikille iloista juhannusta.

Kesälukemistoa

Herra Mäykynen on viettänyt toipilasaikaa lueskelemalla vanhoja lehtiä. Mäykysen lukutyyli ei ole kovin hienovaraista, vaan henkilökunta havahtui repevän paperin ääneen. Herra oli löytänyt jostain pinosta melkein vuoden takaisen Ilta-Sanomien Ilona-lehden, jonka Koko taloni toimii kissojen kotina -juttua Mäykynen kirjaimellisesti ahmi.

Mäykysen toipuminen on edennyt hyvin ja tänään on jo vuorossa antibioottikuurin viimeinen pilleri. Ruoka maistuu tavallistakin paremmin ja herran annoskokoa onkin tilapäisesti hiukan kasvatettu. Mäykynen on jopa vihdoin saanut henkilökunnan uskomaan, että ulkoilua ei tarvitse kieltää kissoilta hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka nämä nyt parina päivänä eivät niin viitsisikään ruokaansa syödä. Juhannussuunnitelmissa onkin paljon valjastelua, mikäli säät vain sallivat.

Nälkälakko

Henkilökunnan riemu on ylimmillään, sillä herra Mäykynen on tänään vaatinut päästä ulos. Emme olisi uskoneet, että tällainenkin päivä vielä koittaa, jolloin Mäykysen huuto ilahduttaa, mutta nopeasti muuttuvat asiat.

Vielä eilen iltapäivällä Mäykynen oli Mevetin päivystyksessä pari tuntia saamassa suonensisäistä nesteytystä. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen herran kunto meni vain huonompaan suuntaan, eikä vapaaehtoisesti mennyt alas enää mikään ruoka tai neste. Ripulin vuoksi nestehukkaa kuitenkin tuli, joten jotain oli tehtävä. Heikosta kunnostaan huolimatta herra taisteli eläinlääkärissä sisukkaasti ja vastusti verinäytteen ja tippaletkun laittoa niin paljon, että rauhoituspiikki oli pakko antaa.

Verinäytteessä paljastui, että neutrofiilien määrä oli hiukan koholla, joten epäily bakteeri-infektiosta heräsi ja herra sai antibioottipiikin ja kotiin vielä Clavubactin-kuurin. Lisäksi kreatiini oli juuri yhden pykälän viitearvon yläpuolella ja tästä syystä joudumme kontrolliin muutaman viikon kuluttua. Koholla oleva kreatiini voi viitata munuaisongelmiin, mutta eläinlääkäri epäili, että Mäykysen tapauksessa lukema olisi noussut vain kuivumisen takia ja palautuisi luultavasti normaaliksi itsestään. Evääksi saatiin lisäksi Royal Canin Recovery -märkäruokaa.

Loppuillan herra oli hyvin väsynyt ja vaikutti olevan hiukan omissa maailmoissaan, suurimmaksi osaksi varmasti rauhoitusainekrapulasta johtuen. Mäykyselle annettiin ruiskulla toipilasruokaa ja NutriPlus-geeliä, sillä paasto ei ole hyväksi kissan elimistölle. Aamulla herra tuntui taas olevan järjissään, mutta väsymys ja ruokahaluttomuus olivat edelleen tallella. Catvet-kissaklinikalle soiteltiin ja juteltiin rokottaneen eläinlääkärin kanssa. Verinäytteen pienistä tulehdusviitteistä huolimatta puhdasta rokotusreaktiota pidettiin edelleen mahdollisena. Herra Mäykysen oireet muistuttavat pitkälti lievää kissaruttoa. Toisaalta kissalla voi olla ripuli ja ruokahaluttomuutta monesta muustakin syystä. Antibioottikuurin rinnalle lisättiin Promax -maitohappobakteerivalmiste, jossa on probioottien lisäksi smektiittisavea, jonka tarkoitus on suojata suolen limakalvoa. Saimme myös neuvon kerätä ulostenäytteitä, sillä yksi syy poikkeuksellisen rajuun rokotereaktioon saattaa olla piilevä suoliston parasiitti-infektio. Matokuurilla herra olikin ennen rokotusta, mutta nyt hakusessa on jokin alkueläinotus kuten Trichomonas foetus.

Ruiskuruokintaa jatkettiin ja lisäohjeeksi tuli, ettei kannata yrittää tarjota Recovery-ruokaa enää lautaselta, jos sitä on käyttänyt pakkoruokinnassa. Vesi ei kuulemma yleensä herahda kissan kielelle, jos lautasella joutuu katselemaan samaa mömmöä kuin vain hetkeä aikaisemmin on väkisin ruutattu suuhun. Sovittiin myös, että huomenna mennään tapaamaan eläinlääkäriä, jos näillä neuvoilla ei toipuminen lähde hyvään vauhtiin.

Iltapäivällä Mäykynen osoitti vihdoin pieniä piristyksen merkkejä. Ensin herra ilmoitti olevansa tarpeeksi terve valjastelemaan. Kun henkilökunta ei ollut samaa mieltä, herra siirtyi remontoimaan uusinta pahvilaatikkoaan. Lopulta myös nähtiin varsinainen ihme: Mäykynen söi märkäruokaa lautaseltaan. Määrä oli ehkä reilu ruokalusikallinen, mutta kerta oli kuitenkin ensimmäinen sitten perjantaiaamun. Täydelliseen toipumiseen on vielä matkaa, mutta näyttäisi vihdoin siltä, että tunnelin päässä pilkottaa aurinko.