Pussikoin tuhotöitä?

Mäykysen ja Ellin kuivaruokapussin pohja häämötti, joten henkilökunta kipaisi hakemaan uutta pussia yläkerran vaatekaapista, jonka hyllyistä pari toimii kissanruokavarastona. Yllätys oli jonkinmoinen, kun pussi ei ollutkaan ihan täysin moitteettomassa kunnossa. Zooplussasta tämä on tilattu, mutta nyt ei kyllä auta moittia kyseistä firmaa, sillä henkilökunta voisi lyödä päänsä pantiksi, ettei raksupussi ole saapunut meille tämän näköisenä.

Pussi on ollut valolta ja lämmöltä suojattuna, joten tässä tuskin on kyse mistään harvinaisesta fotokemiallisesta haperoitumisreaktiosta. Jyrsijäongelmastakaan ei ole ollut viitteitä ja kahden kissan taloudessa hiiriä ei yleensä juoksentelee riesaksi asti. Elli ja Mäykynen taas eivät pääse kaappiin — tai niin henkilökunta uskoi ainakin vielä eilen.

Syytön kunnes toisin todistetaan, mutta henkilökunnalla on vahvat epäilyksensä tuhon aiheuttajasta. Ei, se ei ole Elli, vaikka neiti kuuliaisesti saapuikin pussia ihmettelemään. Neidin taidot eivät riitä tähän. Sen sijaan meillä asustaa yksi pure pussi -ekspertti, joka on avoimesti esitellyt taitojaan jo aiemmin blogissaan. Jotenkin henkilökunnan mieleen nyt vain sattui juolahtamaan, että herra Mäykynen saattaisi tietää, miksi raksupussissa on kissan pään mentävä aukko.

Kummallista, mahtaakohan pussikoi olla tämän takana?

Tärkeää ravitsemustutkimusta

Mäykynen ja Elli ovat innoissaan, sillä Waltham Centre for Pet Nutrition on tehnyt aivan uraauurtavan tieteellisen tutkimuksen: Hewson-Hughes et al. 2012. Consistent proportional macronutrient intake selected by adult domestic cats (Felis catus) despite variations in macronutrient and moisture content of foods offered. Journal of Comparative Physiology B

Tässä tutkimuksessa on todettu, että kun kissalle tarjoilee vaihtelevasti erilaisia kissanruokia, joissa on sekä märkäruokaa että kuivaruokaa, kissa osaa järkevästi valita ruoista sellaiset, että se saa ravitsemustarpeensa kannalta ihanteellisen määrän proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja. Jos Elli ja Mäykynen osaisivat käyttää printteriä, tutkimus olisi luultavasti jo liimattuna ruokakaapin oveen, sillä saattaahan olla, ettei henkilökunta aina muista kaikkea lukemaansa. Ensi kerralla kun joku epäilyttävä kalamössö jää syömättä, se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että Mäykysen ja Ellin herkkääkin herkemmästä ravintobalanssista ei satu sillä hetkellä puuttumaan yhtään kalaproteiinia. Jos taas kauniin punaiset herkkutikut häviävät hetkessä parempiin suihin, niin esimerkiksi väriainevajaus saattaa olla akuutti ongelma ja herkkutikkuja tarvitaan kiireesti lisää, jotta kissaparkojen terveys ei vaarantuisi.

Itseasiassa tutkimuksessa oli mukana vain kissojen märkäruokaa ja kuivaruokaa eikä herkkutikkuja sen paremmin kuin esimerkiksi sipsejä tai rakaa lihaa. Mäykynen ja Elli kuitenkin uskovat, että tutkimus on laajasti sovellettavissa kaikkeen syötävään ja olisi oikeastaan enää turhaa rahanhaaskausta tehdä tästä mitään lisätutkimuksia. Tässähän jo kiistattomasti on osoitettu, että kissa osaa itse koostaa itselleen järkevän ruokavalion.

Mäykynen ja Elli haluavat sydämellisesti kiittää tutkimukseen osallistuneita kissoja! Tutkittavat kissat ovat selvästi antaneet kaikkensa, jotta on saatu näin hienoja tuloksia.

Mäykynen tietää, että tällä hetkellä Royal Canin raksut tasapainottaisivat herran ravitsemusta. Sen sijaan Animonda Carny Exotic jäi juuri lautaselle, koska strutsinlihamössöstä ei nyt ollut puutetta.

Kakkua kanssa?

Kun joulu saatiin jo käsiteltyä, voidaan kaivautua syvemmälle arkiston syövereihin ja siirtyä kertomaan syksyn merkkipäivätapahtumista. 29.10 Ellillä oli synttärit ja neiti täytti kokonaista yks... siis KAKSI. Henkilökunnalle tuottaa edelleen ajoittain vaikeuksia sisäistää, että pikkutirppa on jo yli kaksi ja siis ihan aikuinen kissa. Aikuismaisuus onkin sitten jo ihan toinen juttu, mutta jospa nyt siirrymme kuitenkin juhlahumun muisteluihin.

Synttärikakun avaus oli jännittävää puuhaa. Mutta hetkinen, kuka olikaan päivänsankari?

Citymarketin pakastealtaasta oli löydetty kiireisen henkilökunnan pelastus: Lemmikkileipurin kissankakku.

Ulkonäkönsä puolesta kakkua olisi voinut tarjota vaikka kahvipöydässä - tosin kun pääraaka-aineena ovat kala- ja kalatuotteet, niin kahvittelijoiden ilmeet voisivat olla näkemisen arvoisia.

Hmm... Uskaltaisiko maistaa?

Nam?

Mainostekstin mukaan: MAUkas vaihtoehto arkeen ja juhlaan. Kyllähän kuorrutetta pystyi maistamaan, mutta siihen herkuttelu sitten jäikin. Neidin mielestä mainoslauseeksi sopisi vaihtaa vaikkapa moni kakku päältä kaunis... tai jotain sen suuntaista. Kaksikko julisti yhteistuumin kakkuboikotin ja henkilökunna täytyi myöntää epäonnistuneensa pahemman kerran juhlatarjoilujen suhteen. No, jos kakunrippeet kuitenkin kahvipöydässä kelpaisivat...

Raksuintoilijan unelma?

Mäykynen ja Elli syövät raksuja ainoastaan satunnaisena herkkuna, sen varmaan moni säännöllisesti blogia seuraava tietääkin. Mäykysen ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitus elää raksuttomalla dietillä, vaan pikkuherra Mäykysen kotiutumiseen henkilökunta oli aikanaan varautunut Royal Caninin neljän kilon raksupussilla. Täysin samat raksut kuin joita Mäykynen oli mussuttanut hyvällä ruokahalulla kasvattajansa luona eivät sitten kuitenkaan enää kelvanneetkaan. Raksubaari oli avoinna 24/7 vähintään kuukauden, mutta raksulautaselta ei kadonnut nappulan nappulaa. Pilaantuneesta erästä tuskin oli kyse, sillä tuttavan pentukissa söi sitten myöhemmin noita samoja raksuja ilman maistuvuusongelmia tai vatsavaivoja. Mäykystä vaan ei huvittanut tai ehkä henkilökunnalle piti näyttää, missä kaappi seisoo. Siis ostavat neljä kiloa raksuja kysymättä maistuvatko ne herralle!

Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.

Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.

Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.

Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat. 

Elli 2 kg!

Elli-tytteli kävi tänään vaa'alla ja painoa oli huimat 2015 grammaa. Tullessaan neiti painoi 1590 g, joten kasvua on neljässä viikossa tapahtunut. Elli viihtyykin hyvin ruokakupilla ja vetelee jo samankokoisia annoksia Mäykysen kanssa. Neitiin siis uppoaa lähes 300-400 grammaa lihaa / märkäruokaa päivittäin. Täytyy kyllä todeta, että hukkaprosentti on aika suuri.

Elli suosii luonnollisempaa ja lihaisampaa ruokavaliota kuin Mäykynen. Herran herkkua on Mäymör ja muut teolliset hyytelömössöt, vaikka kyllähän lihakin paremman puutteessa kelpaa. Elli taas valitsee ensisijaisesti lihaa tai lihamaista ruokaa kuten Almo naturea tai Schesiriä. Aito kana on pop ja hakkaa einekset. Elliä ei kyllä voi syyttää turhasta nirppailusta, sillä nälän yllättäessä neidille maistuu melkein ruoka kuin ruoka. Raksutkin kelpaavat, mutta niitä saa vain valvonnan alla, sillä muuten Mäykynen rohmuaa ne kaikki. Mäykynen ei edelleenkään ole mikään ruokaimuri, joka syö kaiken näkemänsä, mutta raksut ovat poikkeus. Jos niitä on tarjolla, ei herran ruokahalulla ole mitään rajaa. Raksuthan eivät kuulu Mäykysen ruokavalioon, koska näin herra itse pienenä päätti. Silloin raksubaari oli aina avoinna, mutta sieltä ei ikinä kadonnut yhtään raksua. Jostain syystä nykyään raksut sitten viehättävät sitäkin enemmän, mutta  enää niitä tarjotaan vain koulutusherkkuna. Elli sen sijaan saa niitä välillä ruokanakin. Epäreilua!

Omatoimilounas

Henkilökunta ei tänään ottanut kuuleviin korviinsa Mäykysen lounasvaatimuksia, koska kello oli vielä liian vähän. Sen sijaan henkilökunta valmisti itselleen aamupalaleipiä ja teki niitä samalla vielä suihkussa olleelle puoliskollekin. Sen jälkeen henkilökunta uppoutui digiboksille tallennetun saippuasarjan seuraamiseen ja jätti Mäykysen kitinät omaan arvoonsa.

Virhe. Mäykystä ei jätetä huomiotta ilman seuraamuksia. Telkkarin tuijottaja havahtui seuraavaksi suihkusta tulijan ihmettelyyn: Oletko sä antanut tolle kinkkua vai onko se ottanut sitä itse? Mäykynen veteli saunapalviviipaletta hyvällä ruokahalulla eteispöydän alla. Ihan itse oli Mäykynen ottanut, herkuksi voitaisi antaa pikkupala, mutta ei todellakaan koko siivua. Kun ei sitä lounasta tarjoiltu, niin herra kävi sitten itse ottamassa. Niinhän ne noutopöydät toimivat: mene ja ota mitä haluat. Herrasmiesmäisesti Mäykynen oli kuitenkin jättänyt toisen kinkkusiivun leivälle.

Lihansyöjän paluu

Remontista johtuen herra Mäykynen on elänyt pari edeltävää kuukautta lähinnä einesruoan turvin. Mäymör-pussi jos toinenkin on popsittu ja Animonda vom Feinsten -lakko aloitettu. Mäymörin suosio ei osoita hiipumisen merkkejä, mutta koska henkilökunnan pakastimeton kausi on päättynyt, on taas helpompi tarjota myös raakaa lihaa einesten oheella. Mäykysen pakastettujen kanansiipien varasto on edelleen sijoitettuna muualle, mutta tämänpäiväinen puhelinkeskustelu paljasti, että siivet ovat vielä tallessa ja odottavat vain noutoa kotipakastimeen. Mäykysen huolenaihe, että hänelle huolellisesti yhden tai kahden siiven eriin pakatut siivet olisi tarjottu esimerkiksi yllätysvieraille hot wings -naposteluruokana on siis osoittautumassa aiheettomaksi.

Tänään Mäykynen kuitenkin jo pääsi broilerinluun makuun, kun henkilökunta teki broilerin rintapaloista rintafileitä. Prisman sunnuntaivalikoima piti huolen, että maustamatonta broileria etsineellä henkilökunnalla ei ollut valinnanvaikeuksia ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa broilerinpalat luineen. Sehän kuitenkin Mäykyselle sopi, sillä vähään aikaa ei tarjolla oikein ole ollutkaan mitään muuta kunnollista purtavaa kuin pahvilaatikoita ja niissä on valitettavasti hiukan ikävä pahvinen sivumaku.

Suuri peto ei luonnollisestikaan raatele saalistaan lautasella, joten Mäykynenkin raahasi broilerinraatojaan ympäri keittiötä. Henkilökunta pisti ilahtuneena merkille, että broilerinjämiä syötiin lähes kaikkien lattialaattojen päällä. Tummissa laatoissa on myös se etu, että niistä näkee jälkikäteenkin hyvin broilerin kulkureitin. Herran lopetettua ateriointinsa moppauspalvelu saapuikin paikalle ja lattia pestiin. Mäykysen mielestä oli jo aikakin: Omankin ruokapöytänsä henkilökunta pyyhkii säännöllisesti.

Syystepsuttelijan kuulumisia

Herra Mäykynen jatkaa edelleen elämää kahden asunnon välissä. Kuun vaihteessa tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä remonttimies saa osuutensa valmiiksi ja Mäykynen pääsee sen jälkeen vapaasti viimeistelemään remonttia.

Hoitopaikassa Mäykynen on pitänyt huolta, että saa tarvitsemansa huomion. Eräänä yönä viihdettä oli ilmeisesti ollut niukanlaisesti, joten Mäykynen päätti muistuttaa olemassaolostaan pudottamalla keittiön kaapin päällä olleen suuren kuparipadan. Todennäköisesti koko yhtiö on herännyt, kun pata on pamahtanut laattalattialle. Ihme ja kumma, laatat ovat edelleen ehjiä, padassa sen sijaan on kolhu. Arvatenkin kyseessä oli tietysti ihan puhdas vahinko. Pata vain putosi, kun Mäykynen ohikulkiessaan hiukan hipaisi sitä. Kokemukseensa perustuen henkilökunta kyllä vahvasti epäilee, että tapahtuma on ollut vähintään tuottamuksellinen, luultavammin suorastaan tahallinen. Mäykysen mielestä moiset väitteet ovat törkeitä: missä ovat todisteet?

Herra Mäykynen on myös tehnyt uudistuksia ruokavalioonsa. Hoitopaikassa Mäykynen syö joka aamu pari lusikallista viiliä ja minipalan ruisleipää. Niin, kummalliseksi on mennyt herran ruokavalio. Kotona viili ei ole aiemmin kelvannut, mutta oma henkilökuntakin päätti sitten antaa Mäykyselle joka-aamuisen viilinsä. Mäykynen tuli paikalle, haisteli, tuhahti ja kääntyi pois. Kaikkea moskaa täällä yritetäänkin kissalle syöttää. Edelleen on selvittämättä, miksi viili on täällä syömäkelvotonta, mutta hoitopaikassa suuri herkku. Ehkä tarjoilulämpötila oli meillä väärä tai lautasen väri ei miellyttänyt. Ruokavaliouudistukset eivät kuitenkaan vielä tähän lopu, sillä Mäykynen on mennyt Animonda vom Feinsten -lakkoon. Ennen vuokamurkina kelpasi hyvin, mutta nyt sitä syödään enintään, jos nälkäkuolema on uhkaamassa. Tähän asti henkilökunnalla onkin ollut liian helppoa, kun inhokit ja suosikit ovat pysyneet jatkuvasti samoina.

Täh? Kaikkea sitä blogiin kirjoitetaankin, kun ei ole itse vahtimassa henkilökuntaansa.

Paheita

Monet Mäykysen blogin säännölliset lukijat varmasti tietävät, että herra on innokas urheilija ja syö terveellisesti sekä monipuolisesti erilaisia lihoja ja märkäruokia. Epäterveellisyyden huipentuma on Mäymörin herkkupussukat, joissa on sokeria kokonaista 0,1 %. Tai sitten ei. Mäykysen blogi paljastaa nyt yksinoikeudella, että herralla on ajoittain myös paljon suurempia paheita.

Henkilökunnan viljattoman märkäruoan ihannointi vesittyy sillä, että Mäykysen suurin intohimo ovat leipäpussit. Ihan sama onko leipä muovi- vai paperipussissa, sillä mikäli se jää pöydälle hetkeksikin ilman valvontaa, on pussissa kohta erinäisiä reikiä. Kun pussi on saatu raadeltua ja leipään on jyrsitty pari pientä koloa, on homma suoritettu. Henkilökunta on edelleen epätietoisuuden varassa eikä tiedä Mäykysen tarkkoja motiiveja. Selvästikään leipä ei ole hyvää, koska sitä järsitään aina vain muutama murunen, vaikka pussioperaatio ehdittäisi suorittaan huolellisesti loppuun esimerkiksi henkilökunnan kauppareissun aikana. Jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi, kuuluuko Mäykynen mahdollisesti Happea tukehtuville leiville -ryhmittymään vai onko kyseessä jälleen tarkastaja Mäykysen laadunvalvonta.

Pussien repiminen ei rajoitu ainoastaan leipiin, vaan myös muut viljatuotteet kelpaavat. Tänään uhriksi joutui rapisevassa muovikääreessä ollut kaupan mustikkapitko. Kääre oli käsittelyn jälkeen riekaleina, mutta itse pitko tassun painaumaa luukuunottamatta vahingoittumaton. Revittyjen pussien määrä on noussut räjähdysmäisesti muuton jälkeen, sillä remontista johtuen säilytystilat ovat vähissä ja ruokatavaroita lojuu myös ympäri pöytiä. Eilen Mäykynen kantoi hampaissaan muuttolaatikosta nuudelipaketin keskelle olohuoneen lattiaa. Vinkki, vinkki, ne laatikot on tarkoittu muuttamiseen eikä tavaroita yleensä jätetä sinne odottamaan seuraavaa muuttoa.

Tänään oli tarjolla myös ihan uutta herkkua: sipsi! Tarkastaja Mäykysen piti tietysti tulla katsastamaan juuri avattu sipsipussi. Pelkkä kurkistus pussiin ei paljon kerro, joten pitihän sieltä ottaa myös makunäyte heti kun henkilökunnan silmä vältti. Rasvan, suolan ja perunan harmoninen liitto ilmeisesti miellytti herra Mäykystä, sillä sen jälken herra vahti jokaisen sipsinpalan matkaa pussista henkilökunna suuhun. Tai ehkä Mäykynen oli vain huolissaan henkilökunnan linjoista?

Pure pussi

Viime ruokajutun kommenteista selvisi, etteivät kaikki kissat osaa ruokapussien avaamisen jaloa taitoa. Herra Mäykynen haluaa nyt olla avuksi ja jakaa tehokkaat hampaidenkäyttövinkkinsä kaikkien blogilukijoidensa vapaaseen käyttöön.

Tänään vaatehuoneen ovi oli jäänyt raolleen ja Mäykynen oli päässyt tutkimaan huoneen tarjontaa. Vaatehuoneessa sattuivat olemaan piilossa esimerkiksi Whiskasin lähettämät näytepussit. Herran laiton visiitti kuitenkin paljastui, kun henkilökunnan korviin alkoi kantautua epäilyttävää rapinaa. Mäykynen ja raadeltu ruokapussi löydettiin vaatehuoneen lattialla olevasta paperikuoresta. Ainoa ratkaisematon pussinpurentaan liittyvä haaste on, miten tehdä se äänettömästi. Tähän Mäykynen ei toistaiseksi ole keksinyt ratkaisua, ja siksi puuhat poikkeuksetta keskeytetään ennen kuin lounas on ehditty nauttia.

Vaikkei pussien sisältöä ehdikään kuin hätäisesti maistelemaan ennen henkilökunnan rientämistä paikalle, on Mäykynen kuitenkin havainnut ruokapakkausten hajottamisen loistavaksi keinoksi vaikuttaa päivän ruokalistaan. Menun ja purtujen ruokapakkausten välillä kun näyttää olevan hyvin voimakas riippuvuussuhde.

Sissimuonaa

Taannoin Hill & Knowlton -markkinointitoimisto lähestyi Whiskasin puolesta Mäykystä ja tiedusteli, josko herra haluaisi tutustua Whiskasin uutuuksiin ensimmäisten joukossa. Mitään velvoitteita Mäykyselle ei tulisi, joten henkilökunta ilmoitti, että herra on suostuvainen makutestaamaan tuotteet.

Eilen Whiskasin paketti sitten saapui. Tuoteselosteita pusseissa ei ole, joten emme varsinaisesti voi ottaa kantaa ruokien laatuun. Mukana olleessa saatekirjeessä kuitenkin vakuutetaan, ettei ruoissa ole keinotekoisia maku- eikä säilöntäaineita ja vitamiini- ja mineraalipitoisuuksienkin pitäisi olla kohdallaan. Arvailun varaan kuitenkin jää, onko noissa esimerkiksi viljaa tai sokeria. Uusissa annospusseissa on ruokia kastikkeissa, hyytelöinä ja murekkeina sekä makuina kaikenlaista määkijää ja piipittäjää. Joissain mauissa on mukana myös kasviskomponentti kuten porkkana tai papu.


Herra Mäykynen valitsi makutestiinsä ensimmäiseksi lohta & porkkanaa sisältävän hyytelön. Toisin sanoen tämä oli ensimmäinen pussi, jonka Mäykynen puri rikki. Mitään kissanruokapussukoita ei enää pitkiin aikoihin ole voinut jättää pöydille lojumaan, sillä herra on oppinut, että pussien purukestävyys on heikko.

Ruoka oli heti välitön menestys. Ulkonäöllisesti sapuska muistutti suuresti Mäymörin rakennetta ja maistuvuuskin vaikutti olevan kilpailukykyinen. Herra Mäykynen näytti suhtautuvan korruptiolahjuukseensa hyvin kritiikittömästi. Muut maut ovat vielä testaamatta, mutta saattaa olla, että Whiskasin markkinointitiimi löysi tuotteilleen innokkaan loppukäyttäjän. Mäykysen harmiksi tosin ostopäätöksistä vastaava henkilökunta ei muodosta mielipidettään ennen kuin tuoteseloste on saatavilla.

Onko värillä väliä?

Herra Mäykynen on huolestunut. Henkilökunta on huomannut, että herran herkkuruoan koostumusta on muutettu. Uusimmassa Zooplussan erässä Mäymörin tuoteselosteeseen oli lisätty valmistusaineeksi caramel. Miamor Ragout Royale sisältää siis tätä nykyä myös lisättyä sokeria. Mäykystä pieni sokeriripsaus ei voisi muuten vähempää kiinnostaa, mutta nyt herra aivan aiheellisesti pelkää, että nipo henkilökunta saattaa vähentää Mäymörin tarjoilua. Mäykysen mielestä moinen vouhotus jostain sokerimurusta on täysin turhaa. Henkilökunta voisi keskittyä tarkkailemaan omaa syömistään. Tarkastaja Mäykynen on useasti löytänyt pöydille jätettyjen ruokalautasten jämistä lisättyä sokeria kaikesta muusta epämääräisestä moskasta puhumattakaan. Vitamiineja ja öljylisiäkään henkilökunta ei itse näytä muistavan syödä. Kaiken kaikkiaan tarkastaja Mäykynen on tullut siihen tulokseen, että henkilökunta vouhottaa kissanruoasta niin paljon, koska sen oma ruokavalio ei kestäisi vastaavaa suurennuslasilla tarkastelua.

Miamor Ragout Royale ohne Caramel

Herra Mäykysen kirjuri on kuitenkin lähettänyt Miamorille palautetta ja tiedustellut, miksi Mäymöriin on lisätty sokeria. Postiin ei ole kuulunut vastausta. Ehkä syynä on henkilökunnan onneton saksankielen taito, jonka vuoksi kirjelmä tehtiin englanniksi. Saksankielisiä kissapalstoja lukemalla henkilökunta kuitenkin totesi, että Mäymörin sokerilisäys on huomattu muuallakin ja joidenkin palautteeseen on jopa vastattu. Miamor puolustelee caramel-lisäystään sen olemattomuudella: vain 0,1 % ruoasta on sokeria. Lisäksi heidän näkemyksensä mukaan caramel eli suomennettuna kinuski tai poltettu sokeri, on sellaisessa muodossa, ettei se jää hampaiden pinnalle mikrobien ravinnoksi eikä siksi myöskään vaaranna hampaiden terveyttä. Tälle väitteelle henkilökunta mielellään näkisi lähdeviitteen. Voiko jatkossa kinuskikarkkeja mussutella huoletta ja ilman pelkoa karieksesta? Tuskin.

Miamor Ragout Royale mit Caramel

Syy sokerilisälle on niinkin tärkeä kuin ruoan väri. Miamor uskoo sokerilisän parantavan ruoan optista herkullisuutta (optische Appetitlichkeit). Mäykynen ei usko tällaiseen hölynpölyyn. Mitä parempi maku, sitä vähemmän aikaa ruokaa viitsii lautasella katsella.

Pateeta — yök!

Mmm... Mäymör

Tänään oli taas pakettipäivä. Herra Mäykysen Zooplus-tilaus saapui ja herra oli heti innolla mukana purkamassa laatikon sisältöä. Lounaaksi herralle jätetty kana-kinkkumömmö ei ollut maistunut, joten ehkä tästä syystä Mäykynen oli kerrankin kiinostuneempi laatikon sisällöstä kuin itse laatikosta. Henkilökunta valitsi laatikosta herralle päivälliseksi Miamorin kanipateeta, jollaista meillä ei aiemmin vielä ole kokeiltu. Ylipäänsä Miamorin pateet olivat uusi tuttavuus ja saattaa olla, että tilauskerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Herra Mäykystä kanipatee ei juuri vähempää olisi voinut kiinnostaa. Ongelmana tuskin oli kani, vaan patee: Mäykyselle maistuu paremmin pihvi ja soosi kuin tehosekoittimella tasakoosteiseksi vedetty vauvanruoka. Sen sijaan Mäymörin herkkupussukat Mäykynen tunnistaa ilmeisesti jo ulkonäöltä, sillä herra oli heti roikkumassa pussukkapaketin kyljessä. Pateepurkeillekin onneksi löytyi nopeasti uusi käyttötarkoitus: Mäykysen mielestä purkkipinot kolisevat kivasti kun niitä tassuttelee kumoon.

Huopahiiren kakkainen loppu

Ennen

Pari viikkoa sitten Mauno lähetti Mäykyselle kaksi suloista huopahiirtä. Mäykynen on leikkinyt hiirulaisilla säännöllisesti ja söpöliinit onkin tapettu jo useita kertoja. Torstaiyönä herra oli taas antanut hiiristä pienemmälle kunnolla turpiin. Suurempi taisi olla turvassa sohvan alla, joten se säästyi tällä kertaa. Aamulla henkilökunta löysi raadellut hiirenjämät kylpyhuoneen matolta. Raato oli oikeastaan enää vain vihreä huopamöykky. Silmät ja korvat olivat sentään tallella, mutta henkilökunnan kauhuksi häntä oli kadonnut. Etsinnöistä huolimatta sitä ei löydetty, joten loppupäätelmä oli, että nälkäinen Mäykynen oli syönyt hiiripaistinsa hännän.

Pikaisen riskiarvion perusteella Mäykysen jätökset päätettiin ottaa tarkkailuun, mutta suurempi huolestuminen päätettiin jättää väliin. Langanpätkät voivat olla kissojen suolistossa hyvinkin vaarallisia, mutta paksuhko huopahäntä ei oikein mitenkään voisi aiheuttaa vastaavaa tuhoa. Suolitukoksen aiheuttajaksi paksuus ei taas oikein riittäisi. Huopa ei myöskään ole terävää kuten Maunon taannoisten jännäkakkojen sisältö. Henkilökunta oli kuitenkin ilahtunut, kun torstai-illalla hiekkalaatikkoon putkahti häntäkakka. Ihmeellistä, kuinka hiekkalaatikon kaivelu voi aiheuttaa moisia riemuntunteita.

Jälkeen

Minifileitä kulinaristikissoille

Jokin aika sitten henkilökunta tuijotti työmatkalla bussissa kissanruokamainosta. Väsähtänyt kaksijalkainen jaksoi jopa tavata mainoksen tekstin, koska parempaakaan tekemistä ei ollut. Ikkunaan liimattu tarralappunen neuvoi lähettämään yhteystiedot Purinalle ja 5000 ensimmäistä onnellista saisi tavallisen tekstiviestin hinnalla näytepussin uutta Gourmet Perle Les Marinades -kissanruokaa. Bussi oli vanha ja ränsistynyt, joten henkilökunta vielä tarkisti, ettei mainoksessa sattumalta puhuttu esimerkiksi vuodesta 1999, mutta ei, ainoastaan helmikuun loppu oli takarajana.

Parin viikon odottelun jälkeen Purinalta tulikin postia. Uutuus-kanaruoka tuntui maistuvan kohtuullisesti: upposi mutta ei herättynyt Mäykysessä mitään suuria intohimoja. Les Marinades -tuotteet ovat kulinaristien mieleen: mureita lihaisia tai kalaisia minifileitä mehevässä kastikkeessa. Minifileitä totta tosiaan, melkein voisi jo puhua filejauhelihasta. Mutta ehkä suomalaisten filevillitys on niin suurta, että nimi parantaa jo kissanruoankin myyntiä — väliäkö sillä, että jotkut ns. huonommat osat voisivat jopa olla ravitsemusopillisesti kissalle paljon parempia. Tosin tuoteseloste saa kyllä epäilemään, mikä on fileen todellinen osuus tuotteessa:

VALMISTUKSEEN KÄYTETTY: Lihaa ja eläinperäisiä tuotteita (josta vähintään 4 % kanaa), kasvisproteiinitiivisteitä, kalaa ja kalatuotteita, kivennäis- ja hivenaineita, sokereita (0,11 % kastikkeessa), aromaattisia yrttejä (salviaa 0,002 % kastikkeessa).

Jos siis kanaruoassa taataan kanaa olevan jopa vähintään 4 %, niin tuskin ruokaan kovin monta filettäkään on eksynyt. Tuoteselosteen mukaan kanaruoka sisältää myös kalaa, joten samaa mössöä voidaan varmaan laittaa sekä lohi- että kanapusseihin ja — simsalabim — markkinoilla on kaksi eri ruokamakua! Voihan tietysti olla, että lohimaussa salvia on korvattu vaikka 0,002 %:lla tilliä. 

Sokeria on niin minimaalisesti, että sitä ei isoksi miinukseksi voi laskea, mutta kasvisproteiinit ihmetyttävät. Henkilökunta on vähän sitä mieltä, että Les Miserables saa kyllä rauhassa jäädä kaupan hyllyyn ja tuskin Mäykynenkään ajatusta vastustaa. Totuuden nimissä on myönnettävä, että ei kilpailijoilla juurikaan tarkempia tuoteseloisteita ole. Kissanruoissa on enemmän kuin tavallista, että ruoan nimikkolihaa on valmistuksessa luvattu käyttää jopa huimat pari prosenttia ja loput voi olla ihan mitä kulloinkin on tarjolla sattunut olemaan. Ennen kukaan ei kuitenkaan ole tainnut keksiä kutsua tätä teurasjätteen suloista sekamelskaa fileeksi.

Perjantai 13.2.

Herra Mäykynen ei ole taikauskoinen. Tänään joku oli kuitenkin laittanut kylpyhuoneen oven kiinni eikä intohimoinen vessapaperin käyttäjä päässyt apajilleen. Henkilökunta on kuvitellut, että vessapaperin repiminen rullasta lattialle on tapa tuottaa sotkua ja herralle lähinnä kiva harrastus. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, vaan vessapaperia käytetään aitoon tarpeeseen.

Kaikki alkoi ilmeisesti siitä, kun Mäykysen lautaselle oli tungettu jotain kräppiä — tarkemmin ottaen Cosma Thai -ruoan näytepurkki Tuna with crab. Ilmeisesti Mäykysen ruoansulatus ei täysin osannut käsitellä aasialaistyylistä tonnikala-rapuseosta. Tarina sai jatkoa, kun hätä iski leikin lomassa ja vessakäynti piti tehdä kiireessä kesken treeniohjelman vaativan pomppuryntäilyn. Vessakäynnin jälkeen hillunta jatkui entiseen malliin, mutta olohuoneen läpijuoksuun oli liitetty pepun veto mattoa pitkin. Matoja? Ei, vain ruskea vana vaaleassa matossa. Jos vessapaperia ei ole saatavilla, on ihan henkilökunnan oma moka, että kissaparan pitää etsiä korvaavia tuotteita. Ja pesun tarpeessa matto kuitenkin oli.

Nälkäviikot

Viime aikoina herra Mäykynen on ollut kovasti ruoan perään. Henkilökunta on kuitannut asian kastraatiosta johtuvaksi. Kastraatithan tunnetusti lihovat ja paisuvat heti, jos ei ole tarkkana. Koska pallittoman kissan energiantarve on myös hiukan pienempi kuin ei-kastraatin, on Mäykysen päivittäinen ruoka-annos pudotettu noin 350 grammasta noin 300 grammaan per päivä. Jälkimmäinen on useimpien märkäruokavalmistajien suositusannosmäärä eikä suinkaan mikään surkea laihduttavan kissan armopala.

Ruoan himo on lisääntynyt päivä päivältä ja nyt herra Mäykynen vaikutti nälkäiseltä jo heti aamupalan jälkeen. Koska makkarat eivät pursuile ja herra vaikuttaa olevan kaikin puolin timmissä kunnossa, päätettiin asiaa tutkia ja Joonas joutui vaa'alle. Kohta herralle voitaisi perustella, miksi ruokamäärät ovat rajoitettuja. Mutta ei, henkilökunna kauhuksi vaaka näytti hädin tuskin viittä kiloa! Tarkennuksena mainittakoon, että kastraatioleikkauksen punnituksessa vajaa kuukausi sitten Mäykynen painoi 5,23 kg. Mäykynen ei ole siis vaatinut ruokaa turhaan, vaan raukkaparka on ollut laihdutuskuurilla ihan henkilökunnan tietämättä. Piilokivesleikkauksessa poistettu minikives kun tuskin painoi kuin maksimissaan 0,03 kg, joten parisataa grammaa on haihtunut ihan huomaamatta.

Tänään Mäykynen sai ekstra-annoksen ruokaa ja reilumpaa annostelua tullaan jatkamaan tarpeen mukaan. Huoletta herra saa edelleen popsia pääasiallisesti penturuokaa. Ilmeisesti hyppy-pomppu-Mäykynen kuluttaa aika reippaasti energiaa, vaikka kastraatti onkin.

Herra Mäykynen vetoaa kissanomistajiin, jotta nämä eivät näännyttäisi lemmikkejään nälkään. Tikkuvartalot tuntuvat olevan kestomuotia mallimaailmassa, mutta onko tämä villitys levinnyt jo eläinten omistajienkin keskuuteen?

Uusi lounaslista

Herra Mäykynen on ehtinyt kunnioitettavaan kymmenen kuukauden ikään. Tämän merkkipaalun saavuttamista on juhlistettu siirtymällä tenavaruoasta aikuismuonaan. Ei päivänsankari sentään vielä kokonaan ole aikuissapuskaan siirtynyt, mutta nyt ensimmäistä kertaa saapui Zooplussalta laatikko, jossa oli mukana muutakin kuin kitten-purkkeja. Ajatuksena olisi vaihtaa herran ruokavalio vähitellen aikuiseen makuun sopivaksi. Nyt kun herra on kastraatti, niin energiantarve on oletettavasti hiukan vähentynyt ja kasvuvaihekin taitaa jo olla aikalailla tiensä päänsä. Jos nyt seuraavat pari kuukautta mentäisi sekaruokailulla niin että vauvaruoan määrä asteittain vähenisi ja vuoden iässä voisi sitten olla aika hyvästellä penturuoat kokonaan.

Mäykysen merkkiuskollisuus näyttäisi kestävän ikäkausivaihdon ongelmitta. Miamorin pussukat, mausta riippumatta, saavat edelleen täydet pisteet. Sellaista päivää ei ole nähty, etteikö Miamorin pussimuona olisi kadonnut lautaselta hetkessä. Animonda vom Feinstein ja Miamor -vuoat seuraavat kaukana takana, mutta niitäkin herra syö ihan mielellään nälkäänsä. Sen sijaan uusi tuttavuus, Cosman kanapussi, oli ihan hyi yök. Sellaista moskaa ei itseään kunnioittava kissaherra suostu edes maistamaan. Koostumukseltaan vastaava Schesirin kanapussi sen sijaan kelpaa paremman puutteessa, tästä tosin on aikuisversio edelleen kokeilematta. Almo naturen kanapurkit on Mäykysen mielestä aika mauttomia, mutta jos ei henkilökunta tajua mitään parempaakaan tarjota, niin pitkällisen nirpistelyn jälkeen nekin uppoavat. Ruokatrendeissä myös raakaruoka on nyt kovassa kurssissa. Kanankaulat herra kävisi mielellään syömässä tiskipöydältä jo heti pakastimesta oton jälkeen. Mitäs väliä sillä on, jos luiden lisäksi jäät hiukan narskuvat hampaissa?

Välipalaksi herra Mäykyselle maistuu ZiwiPeak peura-vihersimpukka -kuivaliha.

Valikoivaa raksuintoilua

Herra Mäykynen ei tunnetusti ole raksunsyöjä. Royal Caninin penturaksuja on saatu syötettyä vain huijaamalla ja muutenkaan muutamat satunnaiset raksukokeilut eivät ole olleet menestyksekkäitä. Niinpä meillä jo hyvin pian Mäykysen kotiutumisen jälkeen luovuttiin raksujen tuputtamisesta ja hyväksyttiin, ettei Mäykysen ruokavalioon kuulu kuin märkäruoat ja tuoreet lihatuotteet. Satunnaisesti on raksujen tarjoamista aina kokeiltu, mutta ei uppoa, vaikka henkilökunta seisoisi päällään.

Sattuipa sitten joskus ennen joulua, että postilaatikosta kolahti Best Friend Bilanx-raksujen näytepussi. Henkilökunta ajatteli haudata pussin jonnekin hyllyn perälle, mutta jostain syystä se jäi kuitenkin eteisen pöydälle lojumaan. Ei kestänyt kauaakaan kun Mäykynen oli jo paikallistanut pussin ja haisteli sitä innokkaana. Kun kerran niin kiinnosti, kokeilimme josko ihme tapahtuisi ja Mäykynen ihan vapaaehtoisesti söisi raksun. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi Mäykynen söi ja halusi kovasti lisääkin.

Mutta ei, meillä ei heti rynnätty ostamaan kaupasta Bilanx-säkkiä. Vaikka se taitaakin olla markettiraksujen parhaimmistoa, niin henkilökunta on kuitenkin ehtinyt vakuuttua raksuttoman ruokavalion paremmuudesta. Kissanruokinnassa herra Mäykynen kärsii ei viljaa eikä sokeria -rajoitteesta, koska niiden ei kovin yleisesti uskota olevan ihanteellista ravintoa hurjalle lihansyöjälle. Niinpä herra Mäykynen joutuu puputtamaan tuorelihojen lisäksi lähinnä ns. laatumerkkejä kuten Animondaa, Miamoria ja Schesiriä. Markettien sokereita ja viljoja sisältäviä gourmet-herkkuja herralle ei ole ikinä annettu. Raukka joutuu elämään roskaruokapimennossa. Ei henkilökunnan terveysvakaumus niin suuri ole, etteikö Mäykynen sinänsä voisi saada satunnaisesti viljoja ja sokeria, mutta meillä on pieni epäilys, että niitä sisältävien ruokien makuun pääseminen saattaisi aiheuttaa lakon ruokakupilla eivätkä animondat ehkä enää uppoaisi ollenkaan.

Bilanx sterilized rich in chicken -ruokaa meillä käytetään herkkupaloina. Näytepussi on edelleenkin käytössä, mutta saattaa olla, että kohta noita joutuu jopa ostamaan. Raksuvihaaja Mäykynen ei voi vastustaa niitä. Kun Mäykynen vielä viime viikolla joutui käyttämään suuresti inhoamaansa kauluria leikkaushaavansa omahoidon estämiseen, pakeni tilapäisesti kaulurista vapautettu herra aina tilaisuuden tullen sängyn alle. Mäykynen on oppinut, että keskeltä sängynalustaa henkilökunnan on hyvin vaikea tulla noutamaan herraa kaulurinlaittoa varten. Bilanx-raksujen avulla henkilökunta kuitenkin voitti erän 2-1, sillä jo parin raksun lattialle heittäminen sai herran hiipimään sängyn alta suoraan kaulurin ulottuviin. Eikä näin käynyt ainoastaan kerran tai kaksi, vaan poikkeuksetta. Jos Best Friend haluaa tehdä Bilanxista jonkun jos kissasi saisi valita -tyyppisen mainoksen, niin herra Mäykynen saattaa olla halukas esiintymään mainoksessa.

Pahan ruoan päivä

Reippaana kuin partiopoika herra Mäykynen päivystää keittiön tähystysjakkaralla. Henkilökunta pitää kissaraukkaa aina nälässä. Raksuja lukuunottamatta herra Mäykynen on ollut melkolailla kaikkiruokainen, ja märkäruoat ja lihat ovat kadonneet lautaselta nopeasti. Viime aikoina herra on kuitenkin alkanut nirppailla. Ruokaa kiljutaan entiseen malliin, mutta läheskään aina se ei katoa lautaselta. Mäykynen söisi nykyään mielellään vain Mäymörin (engl. Miamor) pussiruokia. Pettymys on syvä, kun lautaselle laitetaankin jotain muuta. Henkilökunta ei tiedä, mikä tekee juuri Mäymörin pussuikoista niin spesiaaleja. Pieni epäilys tosin on, että jos laatikot ostettaisiin täyteen Mäymöriä, vaihtuisi herran lempiruoka nopeasti.

Mäykysellä on kattaus kolmesti päivässä. Tänään aamuruoka meni nihkeästi ja iltaruoka ei maistunut ollenkaan. Henkilökunta jo hieman huolestui, josko herralla olisi pientä syysflunssaa, kun Joonas vaikutti kovin apealtakin. Loppuillasta iltaruoka päätettiin korvata herkku-Mäymörillä, jotta pikkupotilas saisi edes hiukan ravintoa. Henkilökuntaa oli kuitenkin selvästi höynäytetty. Herra Mäykynen veteli Mäymörit salamana kitusiinsa ja lopuksi peitteli tarmokkailla tassunvedoilla vieressä olleen Animondan mössön. Apaattisuuskin loppui kuin seinään, kun henkilökunta ymmärsi vihdoin antaa nuorelle miehelle syömäkelpoista ravintoa.


Henkilökunta on todennut, että herra Mäykynen ei ehkä saa vielä vakavia sisäelinvaurioita, jos paastoaakin yli kahdeksan tuntia. Ehkä on jopa aika siirtyä kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt herra Mäykysen kanssa onkin laadittu sääntö, että päivässä voi saada aivan maksimissaan yhden pussin Mäymöriä. Mäykysen tassunjälki tosin vielä puuttuu sopimuspaperista.