sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ihana induktio


Keittiö- ja ruoanlaittointoilijat tietävät, että induktioliedet ovat jo jonkin aikaa olleet suosittuja ja yleistyvät koko ajan monestakin syystä. Sähköä säästävässä, nopeasti tehonsäätöön reagoivassa ja turvallisuudeltaan ylivoimaisessa liesityypissä ei juuri negatiivisia puolia ole. Mäykynen ei ole ajatellut muuttua ruokablogiksi, mutta todettakoon, että herran uudessa keittiössä on induktioliesi. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei raakaa lihaa ja Mäymöriä ruokavaliossaan suosiva kissa juuri kuumennusvälineitä tarvitse. Herra on kuitenkin testannut liettä useasti, sillä se sijaitsee keittiön ikkunan läheisyydessä ja luonnollisin reitti ikkunalle kulkee liesitason yli. Mäykysellä ei ole valittamista: sileä taso, jossa jalat eivät pala. Säätönappulat ovat liesitasossa olevia hipaisunappuloita, katkaisintyyppi joka siis yleensä lemmikkitalouksissa aiheuttaa riskitilateita. Induktion erinomaisuus on siinä, että levy kuumenee vasta kun tasolla on metallia. Mainostajat ovat kyllä keksineet, että laite on erinomainen lapsiperheissä ja dementikoiden käytössä, mutta selvästi harvempi on huomannut, että lemmikin omistajat ovat todennäköisesti vähintäänkin yhtä huolestuneita lieden aiheuttamasta turvallisuusriskistä. Pienet lapset eivät yleensä kävele liesitasolla eivätkä ole tuntikausia yksin kotona. Varsinkin kissat sen sijaan pomppivat missä lystäävät ja siinä sivussa saattaa tapahtua vahinko jos toinenkin.

Kokkailusession jälkeenkin tassujen palovammariski on melko pieni, sillä levy jäähtyy nopeasti kattilan poiston jälkeen. Jatkossa henkilökunta voi siis ehkä jopa luopua kylmävesikattilan laittamisesta kuuman levyn tassusuojaksi. Niin kauan kun Mäykysellä ei ole massiivisia metalliproteeseja, ei kummempaa riskiä pitäisi olla, vaikka keittiöstä välillä kuuluisikin lieden päällemenopiippauksia. Kun metallia ei ole eikä magneettikenttää synny, laite sammuttaa itsensä hetken kuluttua eikä mikään kuumene.

Herra Mäykynen näyttäisi myös hallitsevan turvallisen keittiökoneiden käytön. Tänään Mäykynen lieden yli kulkiessaan hipaisi sen ensin etutassullaan päälle ja heti seuraavalla askeleella takatassullaan pois päältä. Mäykysen mielestä turhia riskejä ei kannata ottaa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Syystepsuttelijan kuulumisia


Herra Mäykynen jatkaa edelleen elämää kahden asunnon välissä. Kuun vaihteessa tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä remonttimies saa osuutensa valmiiksi ja Mäykynen pääsee sen jälkeen vapaasti viimeistelemään remonttia.

Hoitopaikassa Mäykynen on pitänyt huolta, että saa tarvitsemansa huomion. Eräänä yönä viihdettä oli ilmeisesti ollut niukanlaisesti, joten Mäykynen päätti muistuttaa olemassaolostaan pudottamalla keittiön kaapin päällä olleen suuren kuparipadan. Todennäköisesti koko yhtiö on herännyt, kun pata on pamahtanut laattalattialle. Ihme ja kumma, laatat ovat edelleen ehjiä, padassa sen sijaan on kolhu. Arvatenkin kyseessä oli tietysti ihan puhdas vahinko. Pata vain putosi, kun Mäykynen ohikulkiessaan hiukan hipaisi sitä. Kokemukseensa perustuen henkilökunta kyllä vahvasti epäilee, että tapahtuma on ollut vähintään tuottamuksellinen, luultavammin suorastaan tahallinen. Mäykysen mielestä moiset väitteet ovat törkeitä: missä ovat todisteet?

Herra Mäykynen on myös tehnyt uudistuksia ruokavalioonsa. Hoitopaikassa Mäykynen syö joka aamu pari lusikallista viiliä ja minipalan ruisleipää. Niin, kummalliseksi on mennyt herran ruokavalio. Kotona viili ei ole aiemmin kelvannut, mutta oma henkilökuntakin päätti sitten antaa Mäykyselle joka-aamuisen viilinsä. Mäykynen tuli paikalle, haisteli, tuhahti ja kääntyi pois. Kaikkea moskaa täällä yritetäänkin kissalle syöttää. Edelleen on selvittämättä, miksi viili on täällä syömäkelvotonta, mutta hoitopaikassa suuri herkku. Ehkä tarjoilulämpötila oli meillä väärä tai lautasen väri ei miellyttänyt. Ruokavaliouudistukset eivät kuitenkaan vielä tähän lopu, sillä Mäykynen on mennyt Animonda vom Feinsten -lakkoon. Ennen vuokamurkina kelpasi hyvin, mutta nyt sitä syödään enintään, jos nälkäkuolema on uhkaamassa. Tähän asti henkilökunnalla onkin ollut liian helppoa, kun inhokit ja suosikit ovat pysyneet jatkuvasti samoina.


Täh? Kaikkea sitä blogiin kirjoitetaankin, kun ei ole itse vahtimassa henkilökuntaansa.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Vieras metsässä



Sunnuntaina Mäykynen kävi nauttimassa ihanasta syysilmasta. Kirpakka keli sai turkin aluksi hiukan pörröön, mutta äkkiä herra tuntui viileyteen sopeutuvan ja karvatkin laskivat takaisin normaalitasoon. Saattaa kyllä olla, että kohta joudutaan kaivamaan Mäykysen takki jostain laatikon pohjalta.

Mäykynen ei ole päässyt kokonaiseen pariin viikkoon ulkoilemaan, joten retkestä piti ottaa kaikki irti. Puiden runkoja piti kiipeillä, lintuja vaania ja ruohoa natustella sydämensä kyllyydestä. Hoitopaikassa Mäykysellä on ollut oma sisäruoho, mutta mikään ei kyllä korvaa osittain tuleentuneen syysheinän aromia.

Mutta sitten ihan yllättäen pusikosta ilmestyi toinen kissa. Luitte oikein, Mäykysen pusikossa oli tunkeilija. Asiaan ei mitenkään liity se, että kyseinen kissa ilmeisesti asuu läheisessä talossa. Pitäisihän sen silti ymmärtää, ettei Mäykysen alueelle ole tulemista. Herra päättikin välittömästi lähteä keskustelemaan asiasta vierailijan kanssa. Mutta kurja pelkuri otti jalat alleen ja kulkusen kilinän tahdittamana luikahti aidanraosta läheiselle pihalle. Koska Mäykysen henkilökunta ei ymmärrä mistään mitään, Mäykynen ei saanut seurata perässä. Niin jatkui rauhallinen sunnuntaiulkoilu, kunnes... Siinä se taas oli kurkkimassa kuusen takaa. Mutta tälläkin kertaa vieras luikki pakoon heti kun Mäykynen lähti kohti. Ja siihen juttu sitten lässähtikin, sillä henkilökunta päätti tässä vaiheessa ohjata Mäykysen muualle ulkoilemaan. Kummallista, miksei muka naapureihinsa saisi tutustua?

lauantai 10. lokakuuta 2009

Elegantti premier



Herra Mäykynen vietti tänään päivän URK:n kissanäyttelyssä Kirkkonummella. Saavutuksena oli Mäykysen näyttelyuran kolmas serti ja siten myös valmistuminen premioriksi. Hyvän kilpailuvastuksen tarjosi Satulinnan Heart Breaker, joka kilpaili Mäykysen kanssa samasta sertistä. Tanskalainen tuomari, Lotte Borch, kuitenkin arvosti Mäykysen eleganssia ja tasapainoisuutta sen verran paljon, että voitto tuli kotiin. Värin parhaasta oli kilpailemassa edellisten kanssa vielä IP Wildonspots Storm, mutta tässä kisassa Mäykynen jäi kakkoseksi. Värin paras -voittoon Mäykynen oli jo kuulemma liiankin elegantti ja Stormin särmikäs ulkonäkö miellytti tuomaria niin paljon, että Stormi eteni jopa paneeliin asti kilpailemaan BIS-tittelistä.

Kaikkia tuomarin arvosteluseteliin kirjoittamia hieroglyfejä ei ole vielä tulkittu, mutta ainakin lovely näyttää olleen suosikkiadjektiivi ja yleisvaikutelma komea. Mäykyselle tässä ei ollut mitään uutta, mutta hyvä että tuomarikin huomasi.

PR Alkumetsän Four Roses siirtyy nyt juhlistamaan valmistumistaan. Tarjolla on ainakin broilerin rintafileetä ja herkkuraksuja sekä paljon rapsutuksia. Seuraava näyttelymatka on edessä vasta marraskuun lopulla. 21.11 suunnaksi otetaan Turokin näyttely Turun messukeskuksessa. Mutta nyt Kaupungin paras Premier vetäytyy hetkeksi parrasvaloista ja keskittyy tavallisesta kissanelämästä raportointiin.


Muutama lisäkuva näyttelystä Picasa-galleriassa.

torstai 8. lokakuuta 2009

Bilehile Mäykynen


Herra Mäykynen on kutsuttu VIP-vieraaksi tänä iltana yökerho Apollossa pidettäviin kaupungin paras -bileisiin. Tai näin City-lehden toimittaja on sähköpostitse ja puhelimitse kertonut, mutta nyt kyllä näyttää pahasti siltä, että posti on hukannut Mäykysen kutsun. Siis ihan oikeasti, silloin harvoin kun Mäykyselle tulee omaa postia, niin posti menee ja HUKKAA sen! Tai sitten joku ilman kutsua jäänyt on mennyt ja pöllinyt Mäykysen kirjeen. Apollon portsareille tiedoksi, että herra Mäykynen ei näytä 16-vuotiaalta finninaamalta eikä pukeudu korkkareihin ja minihameseen, joten jos joku edellä kuvatun näköinen yrittää Mäykysen kutsulla sisään, niin hälytyskellojen pitäisi soida. Väärinkäytösten välttämiseksi olisi ollut parasta, jos Mäykyselle olisi lähetetty VIC-kutsu.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä Mäykynen on luvattu järjestää sisään ilmankin kutsua. Mutta sitten tulee ongelma, jonka rinnalla postin häviäminen kalpenee: Mäykysen henkilökunta on ilmoittanut City-lehden toimitukselle, ettei yökerho ole sopiva paikka kissalle! Välkkyvät valot, hälinä ja melu voivat aiheuttaa paniikkireaktion ja mitä tehdään, jos vauhkoontunut bengali pääsee karkuun? Henkilökunta on päättänyt, että Mäykynen viettää turvallisen illan viiden tassun kissahoitolassa ja henkilökunta käy Mäykysen puolesta juhlimassa. Nii-in, luitte oikein. Herra Mäykynen harkitsee vakavasti ottavansa yhteyttä eläinsuojeluvaltuutettuun. Eihän tällaista voi tehdä!

Herra Mäykysen bileet tänään ravintola Apollossa Helsingissä. Vapaa pääsy klo 21 alkaen. Valitettavasti herra Mäykystä ei päästetä paikalle.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Kick Kickeroo



Kaiken turhan hömpän keskellä Mäykynen keskittyy blogissaan pitkästä aikaan oikeasti tärkeisiin asioihin. Näihin ei lasketa remonttia, näyttelyitä eikä hömppäjulkisuutta, koska Mäykysen mielestä kaikki nuo ovat oikeastaan aika merkityksettömiä asioita. Valitettavasti kuitenkin viime aikona vauhdikas meno ja kunnollinen sapuska ovat jääneet aivan taka-alalle, vaikka ne ovat Mäykysen elämän suola.

Lelujen parhaimmistoon kuuluu nykyään Kong Kickeroo. Kongin Wubbathan ovat olleet lelulistan kärjessä, mutta valitettavasti niiden suosionkesto on heikko. Koska Wubban hinta on hiukan turhan kallis parin minuutin leikkituokiota varten, piti henkilökunnan hankkia vaihteeksi jotain muuta. Henkilökunta oli huomannut Kickeroota kehuttavan ainakin parissa paikassa, joten Mäykysellekin piti tietysti saada sellainen. Hiukan kieltämättä epäilytti lelun suosio, sillä kirahvikuvioinen pötkylä, jossa on karvahäntä, ei vaikuta maailman onnistuneimmalta hiiri-imitaatiolta.

Joku Kickeroossa kuitenkin vetää puoleensa, sillä lelu sai turpaansa heti kun Mäykynen sen näki. Kickeroota on tapettu jo kuukauden verran, mutta yhä siinä henki pihisee. Kummankin kyljen saumaa on paikkailtu ainakin pariin otteeseen, mutta edelleen lelu näyttää enemmän Kickeroolta kuin surkealta rättimytyltä. Kong-lelujen sarjassa Kickeroo on siis kiistatta kärjessä: suosiossa se on Wubbiin verrattuna tasavertainen ja kestävyydessä aivan yliveto. Henkilökunta tosin haluaisi antaa Wubbille myös pari söpöyspistettä, mutta koska ne eivät kuitenkaan pysyisi hyllyn laidalla koristeena kuin ehkä puolikkaan hetken, täytyy säälipisteet jättää antamatta.

torstai 1. lokakuuta 2009

Kaupungin paras 2009


City-lehti on valinnut Mäykysen kaupungin parhaaksi lemmikkiblogiksi. Herra Mäykynen kiittää ja kumartaa. Tästä on hyvä jatkaa päättömiä tempaisuja ja vauhdikkaita seikkailuja. Hienon tittelin saatuaan pitäisi varmaan kirjoittaa kiitospuhe, mutta itsevarmaan ja lyhytsanaiseen tyyliinsä Mäykynen taitaa tyytyä toteamaan Mäy! Tulkinnan jätämme lukijoille.