tiistai 28. huhtikuuta 2009

Sorsanmetsästäjä


Herra Mäykysen elämä on palannut vanhoihin uomiinsa ja kauneuskilpailusta on siirrytty takaisin metsän kiehtovaan maailmaan. Kauas ei tarvinnut pihasta vaeltaa, kun Mäykynen jo bongasi kaksi sinisorsapaistia.


Ilmeisesti herra ei ole kuullut, että sorsastuskausi alkaa vasta elokuun lopulla. Alkoi heti armoton vaaninta, jota eivät pienet vesiesteet hidastaneet. Vaanintakohteena olo ei tainnut kuitenkaan jäädä sorsaherroilta huomaamatta ja tarkkailtuaan tilannetta aikansa, ottivat Mäykysen paistit siivet alleen. Herra Mäykynen joutui poistumaan paikalta tyhjin tassuin manaten toisten tapaa jättää leikki epäreilusti kesken.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

EX1 CAP BIV


Eilen herra Mäykynen kävi näyttelemässä Myyrmäkihallissa. Herätys oli aikainen, jopa niin aikainen, että tällä kertaa henkilökunnan kello herätti jo ennen kuin Mäykynen oli ehtinyt vaatia aamupalaa. Yöunet jäivät lyhyehköiksi, koska verhoprojekti saatiin valmiiksi vasta puolilta öin. Mitä sitä nyt turhan aikaisin verhoja ompelemaan.

Myyrmäkihalliin kurvattiin hiukan seitsemän jälkeen ja ensin jonotettiin eläinlääkärin tarkastukseen. Sen jälkeen vuorossa oli jonotus ilmoittautumistiskille ja lopulta päästiin etsimään mieluista häkkiä. Sisustusprojektin jälkeen Mäykynen pääsi yksiöönsä. Herra ei kuitenkaan ollut ilmeisesti täysin tyytyväinen henkilökunnan sisustustaitoihin, sillä Mäykynen halusi asetella verhot ja pohjatyynyn enemmän myttyyn, niin että pohjan liialliseen sileyteen saataisiin hiukan kolmiuotteisuutta. Henkilökunnan luulo, että verhojen alaosa pysyisi paikallaan painovoiman avulla osoittautui osin vääräksi ja sidontanauhat olisi pitänyt ommella myös verhojen alareunoihin.

Sitten odoteltiin, sillä arvostelut alkoivat vasta hiukan yhdeksän jälkeen. Herra Mäykysen vuoro tuli kuitenkin melko pian, sillä ennen Mäykystä tuomari Räihän pöydällä kävivät vain pari abya ja muutama bengali. Ensikertalaiseksi Mäykynen suhtautui tilanteeseen melko rauhallisesti eikä henkilökunnan riemuksi esimerkiksi karannut paikalta tai purrut tuomaria. Räihä ilmeisesti piti Mäykysestä, sillä sertin lisäksi herra oli kohta valittu myös värin parhaaksi kolmen muun ruskeatäplikkään bengalikastraatin joukosta. Tuomarin arvostelun hieroglyfejä ei ole vielä onnistuttu täysin tulkitsemaan, mutta ainakin Mäykynen on upeavartaloinen ja komea kastraatiouros.

Sitten taas odoteltiin, sillä värin parhaat pääsevät usein vielä tuomarin arvostelu-urakan lopuksi kilpailemaan tuomarin paras -tittelistä. Mäykynen kutsuttiinkin uusintakäynnille yhdessä koratin ja suklaaburman kanssa. Kilpaseura oli tässä vaiheessa jo liian korkeatasoista ja herra hävisi GIP, EC Poison's Yai dek chai, DSM -koratille, joka näyttelyn lopuksi valittiin myös kolmoskategorian kastraattiurosten best in showksi.

Näin hurjassa seurassa Mäykynen ei enää pärjännyt.

Näyttelypäivä jatkui iltaseitsemään, sillä paikalta ei saanut poistua ennen kuin kaikki päivän arvostelut oli saatu valmiiksi. Odottelun lomassa Mäykynen ja henkilökunta tapasivat muutamia blogilukijoita ja tutustuivat muihin bengali-ihmisiin. Jos henkilökunta erehtyi menemään aivan Mäykysen yksiön viereen, saattoi kopista kuulua protestimäykynää, sillä herran mielestä ulkona olisi ollut aivan loistava retkeilypäivä. Kun henkilökunta poistui kauemmaksi oli herra kuitenkin hiljaa ja lähinnä lepäili. Mitenkään erityisen stressaantuneelta herra ei näyttänyt, sillä Mäykynen ruokaili normaalisti, käytti vessaansa ja pesi tassujaan vesikupissaan. Henkilökunta kuitenkin kuvitteli, että näyttelypäivän jälkeen Mäykynen menisi suoraan yöpuulle, mutta mitä vielä: kotona jaksoi hyvin riehua, kun oli koko päivän kököttänyt lähes liikkumatta.

Kaiken kaikkiaan henkilökunta oli positiivisesti yllättynyt Mäykysen menestyksestä, sillä toiveena oli saada näyttelystä Excellent1-tulos, mutta sen lisäksi tuli vielä serti ja värin paras. Saattaa olla, että Mäykysen voi tavata vielä joskus toistekin jostain näytelmästä.


maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kahden pisteen tanssi

Vasemmalla vanha laser (teho 2 mW) ja oikealla uusi (teho 1 mW).

Mäykysellä on vihdoin uusi punainen piste. Vanha laser todettiin ylitehoiseksi ja sen käyttöä on sittemmin säännöstelty. Henkilökunta päätti kokeilumielessä tilata Zooplussalta hiirilaserin ja katsoa, josko se olisi suomalaisten vaatimusten mukainen. Zooplus ei nettisivuillaan kerro laserinsa tehoista tai luokituksista, mutta pakkausmerkintöjen mukaan hiirellä on tehoa 1 mW ja se kuuluu laserluokkaan 2. Vihdoin Mäykyselle on löydetty rajoitusten mukainen piste! Muutenkin hiirilaser näyttää laadukkaammalta kuin edeltäjänsä, jonka patterisäiliön takaruuvin kierteet ovat jo niin hajalla, että nappiparistot sinkoilevat sieltä satunnaisesti ulos. Tehomerkintöjä ei ilmeisesti ole myöskään vedetty ihan vain hatusta, sillä vanhan laserin piste on selvästi kirkkaampi kuin uuden. Onneksi hiirimallinkin valovoima riittää Mäykyselle mainiosti ja pisteen perässä on taas juoksenneltu innokkaasti. Hiirilaserin tuotekehitystiimille Mäykynen haluaisi kuitenkin esittää toiveensa hiiren muotoisesta laserpisteestä: sellainen vasta olisikin cool.

Mäykysen testattavana on ollut myös toinen uusi lelu, cat dancer. Kissantanssittajaa on paljon kehuttu ja myös Elliott-herra mieltyi härveliin. Mäykystä rautalangan päässä heiluvat paperinarun palat jaksoivat kiinnostaa ehkä kaksi minuuttia ja sitten se oli nähty. Nyt cat dancer on TYL-SÄ. Tosin heikko menestys oli osin ennakoitavissa, sillä herra ei muutenkaan enää pentuaikojensa mentyä ole jaksanut erityisemmin innostua sulkaviuhkoista tai erilaisista nenän edessä heilutettavista jutuista. Mäykystä kiinnostavat nykyään lähinnä vain leikit, joista ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta aina joskus saattaa unohtua lelun tylsyys ja päättömyys ottaa vallan hetkeksi — kunnes on aika nousta ylös, nuolla karvat ojennukseen ja poistua paikalta vakaan rauhallisin askelin.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Verhokankaanmetsästäjä


Lähestyvä RUROK aiheuttaa henkilökunnalle harmaita hiuksia. Käsityöihmisten iloksi ja kaikkien muiden harmiksi näyttelyhäkin sisäpuolinen verhoilu on pakollinen ja jätetty esiintyjän henkilökunnan vastuulle. Koska Mäykysen talouteen on aikanaan hankittu ompelukone, päätti henkilökunta tehdä verhot itse. Osittain ratkaisu johtuu myös siitä, että valmiiden verhojen tilaaminen yhtään mistään viikon varoitusajalla on epätoivoista.

Verhoprojektin ensimmäinen askel oli luonnollisesti kankaan hankinta, vaikka jälkiviisaasti voisi todeta, että myös suunnittelu olisi hyvä alku. Verhojen raaka-aineen hankintaa varten henkilökunnan edustaja suunnisti eilen Eurokankaaseen tekemään löytöjä, sillä etukäten oli tiedossa vain kankaan melko hatarin tiedoin arvoitu menekki. Ennen kauppaan astumista käsitys kankaan hankkimisesta oli suunnilleen seuraava: 1) Mennään kauppaan. 2) Ostetaan kangas. Väärin. Ensimmäinen tunti kului liikkeen valikoiman hahmottamiseen.

Kankaiden jaottelu sisustus- ja muotikankaisiin saattaa olla jossain mielessä loogista, mutta se ei juuri helpota näyttelyverhon hankkijaa, joka yrittää epätoivoisesti löytää tyylikkään kankaan, jonka voisi pestä 60 asteessa. Ensimmäinen järkytys seurasi havainnosta, että suurinta osaa kankaista ei voi pesuohjeen mukaan pestä lainkaan. Muutamat kankaat kestävät 30 tai 40 astetta ja vain hyvin harvat korkeampia lämpötiloja. Vaatimus pesunkestosta oli pudotettava 40 asteeseen. Toinen järkytys oli kankaiden hinta. Määräthän kannataisi oikeasti mitata tarkaan! Arvoitukseksi jäi, miten verkosta tilatuille valmiille verhoille voi tulla hintaa kolmesta kuuteenkymppiin, kun mikä tahansa kangas tuntui maksavan vähintään kympin metri ja useimmiten tuplasti sen verran. Oikeasti hienot ja hyvälaatuisen oloiset kankaat olivat vielä reilusti kalliimpia, eikä niitä tietenkään voinut pestä. Se ei tullut yllätyksenä, että suurin osa kankaista ei ole kauniita, joten kolmannelta järkytykseltä vältyttiin.

Toisen tunnin jälkeen epätoivon vallatessa mielen oli kankaanhankintapartion pakko poistua tauolle. Kluuvin katutason kioskista ostettu jäätelötötterö ja Fanta-pullo palauttivat onneksi shoppailuinnon ja puolen tunnin jälkeen askel kävi uudestaan kangaskauppaan. Nyt kangaspakkojen lomassa navigointi sujui kuin vanhalta tekijältä, ja oli mahdollisuus keskittyä olennaiseen: Ostaisinko vihreää vai sinistä, pellavaa vai puuvillaa, pilkkuja vai raitoja? Sopiiko tämä tuo kanssa vai tuo tuon toisen? Lopulta kassalle asti päätyi täysin ennakkosuunnitelmien vastaisesti vihreää pellavaverhoa ja tummanruskeaa puuvillagabardiinia.

Henkilökunnan suureksi helpotukseksi verhojen vaikutus Mäykyseen oli mitä ihanteellisin. Kun kankaat poistettiin pussista herra nuuhki hetken ostoksia ja asettui sitten uuden verhonsa päälle nukkumaan. Toivottavasti väriyhdistelmän harmonia saa Mäykysen uneliaaksi myös Myyrmäkihallissa.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Täältä tullaan, Myyrmäki!


Ensi lauantaina Mäykysen voinee tavata livenä Myyrmäki-hallissa, sillä postista kolahti juuri näytelmävahvistus. Mäykysellä on nyt paikka varattuna RUROKin näyttelyssä lauantaina 25.4. Tietysti matkaan voi tulla vielä monta mutkaa. Ensinnäkin paikalla pitää olla jo kukonlaulun aikaan, joten henkilökunnan olisi paras herätä ajoissa. Onneksi Mäykynen sentään asuu suhteellisen lähellä näyttämöä, joten aamuyön tunnit voi vielä turvallisesti vedellä hirsiä. Seuraava haaste on eläinlääkärin tarkastuksen läpäisy: ei riitä, että henkilökunta muistaa pakata Mäykysen mukaan, vaan kassissa pitäisi olla myös merkinnät saaduista rokotuksista sekä näyttelyvahvistus. Jos tähän asti selvitään, niin sitten pitäisi vielä löytää oma häkki ja sisustaa se Mäykysen maukuun sopivaksi. Tarpeetonta ehkä mainita, että Mäykysellä ei vielä ole yksiäkään verhoja. Viikon päästä henkilökunta todennäköisesti ompelee niitä kovalla kiireellä. Myös näyttelyhäkkikokoinen hiekkalaatikko ja astiasto pitäisi Mäykyselle hankkia. Vettähän herra ei kiposta juo, vaan levittää sen pitkin ja poikin, mutta ehkä vesikippo pitäisi kuitenkin olla luomassa kissasta huolehtivaa yleisvaikutelmaa: Eläimillä kuuluu aina olla vettä saatavilla.

Jos Mäykynen saadaan Myyrmäki-halliin ja vieläpä oikeaan häkkiin, ollaan jo aika pitkällä. Sitten pitäisi vielä löytää oikeaan aikaan oikean tuomaripöydän ääreen ja estää Mäykystä karkaamasta kriittisellä hetkellä. Positiivista tietysti myös olisi, jos herra Mäykynen osaisi käyttäytyä tuomaripöydällä eikä välttämättä toisi julki kaikkia mielipiteitään tuomarina toimivasta Jarmo Räihästä. Henkilökunnalla ei ole mitään ennakko-odotuksia tuomarista, kun koko näytelmätoiminta on meille uutta, mutta saattaa olla, että Mäykynen ei välttämättä niin vain niele kaikkea saamaansa palautetta. Henkilökunta tietysti myös toivoo, ettei Mäykynen huutaisi häkissään koko päivää, mutta tämä saattaa olla liikaa vaadittu. Mäykynen ei ole mikään hiljainen hyssykkä, vaan jos häkissä on tylsää ja tyhmää, niin siitä sietää koko Myyrmäki-hallin olla tietoinen.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Hurja pääsiäisseikkailu


Joonas 'Tiikeri' Mäykynen on viettänyt vauhdikkaan pääsiäisloman. Äkkiseltään saattaisi kuvitella, että citykissan elämä on vain rauhallista vaellusta asfalttierämaassa. Mäykynen on kuitenkin valinnut haasteellisemman polun Keskuspuiston viidakossa. Siellä sulamisvesilätäköistä innostunut täplikäs suokissa hämmensi ohikulkijoita. Eräs keski-ikäinen nainen jopa keskeytti kännykkäpuhelunsa: Mun täytyy nyt hetkeksi lopettaa, mä soitan sulle ihan kohta takaisin, ja kyseli sen jälkeen Mäykysen henkilökunnalta: Miksi toi kissa on tuolla hyisessä vedessä? Tässä vaiheessa herra Mäykynen vilkaisi naista ja kahlasi kaikessa rauhassa entistä syvemmälle lätäkköön.


Jokainen kunnon kissa osaa myös kiivetä, myös muualla kuin kiipeilypuussa. Mäykynen harjoittaa taitojaan säännöllisesti lähiympäristön puissa ja henkilökunnan suureksi iloksi herra osaa tulla puista myös alas. Flexi tosin toimii tässäkin harrastuksessa ikävänä rajoittimena. Mäykysen ulkoilu alkaa olla niin vauhdikasta, että herran iloksi on jo suunniteltu pidemmän flexin hankintaa. Sen turvin Mäykynen saisi jatkossa seikkailla entistä vapaammin ilman jatkuvasti matkaa hidastavia töksähtäviä pysäytyksiä. Vaviskaa risut ja männynkävyt: Täältä syöksyy hurja Mäy!

Västäräkistä vähäsen


Herra Mäykynen tapasi metsässä västäräkin, joten kesän täytyy olla jo melkeinpä ovella. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että Mäykynen tuskin huomasi västäräkissä mitään erityistä, vaan se taidettiin luokitella kuuluvaksi samaan lentävien paistien ärsyttävään luokkaan kuin muutkin pikkulinnut. Herraa selvästi kiukuttavat lintuset, jotka kovaäänisesti ilkkuvat oksiltaan taitavasti maastoutuneelle pedolle, mutta lopettavat leikin heti kesken, jos tilanne kehittyy yhtään jännittäväksi.


Nytkin herra Mäykynen vaani ansiokkaasti varpusta, joka istuskeli pihapensaassa. Henkilökunnan suureksi yllätykseksi vaaninta huipentui äkisti komeaan yllätysloikkaan, jonka tuloksena Mäykynen roikkui keskellä piikikästä japaninhappomarjapensasta ja varpunen oli poistunut jonnekin kauas. Toisen epäonnelle ei saisi nauraa, mutta henkilökunnan suupielet kyllä väkisinkin kääntyivät hymyyn. Mäykysen hämäännys kesti kuitenkin vain hetken ja sen jälkeen herra hyppäsi alas puskasta, pikaisesti nuoli karvansa ojennukseen ja jatkoi ulkoiluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis mitäänhän ei tapahtunut: vai ettekö ennen ole kuulleet, että kissat loikkivat ja vaanivat.


Mäykysen tapoihin ei kuulu turha hienostelu, eikä esimerkiksi pieni maaston kuraisuus ole mikään este tipujen kyttäykselle. Niinpä herra on viime aikoina kannettu ulkoilujen jälkeen suoraan tassupesulle. Kurja loppu kivalle ulkoilulle.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Kohtaamisia: Jyrä ja pora


Mäykynen on käynyt päivittäin ulkona seuraamassa kevään etenemistä. Tänään rentouttava ulkohetki ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla alkaa, kun edessä oli iso ongelma. Koira kehtasi kulkea aivan Mäykysen kotirapun edestä! Herra ei moista niin vain sulata, sillä kaikenlaisia hiippareita ei täällä kaivata päiväkävelyjä häiritsemässä. Jos koira olisi vain mennyt ohi, niin hyvä niin, mutta mokoma jäi tuijottamaan Mäykystä. Eihän siinä muu auttanut kuin suunnata selvittämään asiaa. Tassu ojossa ja häntä kaarella Mäykynen lähti ajamaan tunkeilijaa pois. Pienoinen kokoero ei herraa näyttänyt liikuttavan. Mitä sitten, jos toisella on painoa marginaalisesti enemmän: jopa eläinlääkäri on kehunut Mäykysen lihaksistoa. Jyrä-koira tuntui onneksi olevan lähinnä huvittuneen kiinnostunut Mäykysen pullistelusta. Henkilökunta ei kuitenkaan päästänyt Mäykystä läppäisyetäisyydelle, sillä emme tiedä, miten Jyrä olisi suhtautunut naarmuihin nenässään. Mäykynen ihmettelee, miksi henkilökunnan luottamus herran reviirinpuolustuskykyihin horjui tällaisella kriittisellä hetkellä.


Koiraepisodisodin jälkeen matka jatkui, mutta eipä aikaakaan, kun naapuriyhtiöstä alkoi kuulua remontin ääniä. Joku kehtasi porata keskellä pitkäperjantaita! Herra Mäykynen oli moisesta aivan tolaltaan. Mäykynen jähmettyi pusikkoon ja höristeli korviaan. Kun metelöinti ei loppunut, päätti herra lopulta ottaa jalat alleen ja rynnisti kotiovelle. Mäykynen ei vähästä säikähdä, mutta tervettä pelkoa on syytä kunnioittaa.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Vihertassu toukotöissä


Mäykynen on tänään ollut istutuspuuhissa. Koska kaupassa ei valitettavasti myyty lisää vain vesi -pikaruohonsiemeniä, saattaa olla, ettei Mäykysen ohra juurikaan viherrä pääsiäisenä. Tällainen pikkuseikka ei kuitenkaan puutarhuri Mäykysen intoa latistanut. Saattaa tosin olla, ettei Mäykynen ihan ymmärtänyt, että hän on kylvämässä ruohoa eikä esimerkiksi puuta, sillä herra kaivoi siemeniä varten ehkä hiukan turhankin syviä kuoppia.

Henkilökunta selittää viivästynyttä kylvöä siementen hankinnan vaikeuksilla. Kaikki pienehköt kaupat tuntuvat myyvän vain rairuohoa. Hyvinhän se koristeeksi sopii, mutta raiheinät ovat myrkyllisiä, joten kissaa varten sellaista ei kannata kasvattaa. Citymarketista löytyi tänään vihdoin ohraa, mutta vehnää tai kauraa ei ollut sielläkään. Kiireiseen aikatauluun ohra taitaa olla huono vaihtoehto, sillä henkilökunta muistaa lukeneensa taannoin pääsiäisruohovertailun, jossa vehnä hakkasi kasvunopeudessa jopa perinteisen rairuohon ja ohra puolestaan oli testin hitain itäjä. Saattaa olla, että pääsiäisenä Mäykynen joutuu tyytymään einesruohoon eli vehnänorasruukkuun, joita myydän onneksi lähes kaikissa suurehkoissa ruokakaupoissa.

Puutarhuri Mäykynen jää odottelemaan mallasruukkunsa viherrystä. Jotta liiallinen hoito ei koituisi ohralle kohtalokkaaksi, on ruukku siirretty toistaiseksi Mäykysen ulottumattomiin.

Päivitys 11.4.2009: Herra Mäykynen ei suosittele ohraa kissoille. Ohran lehdet sisältävät gramiini-alkaloidia, joka on myrkyllistä (ks. lisää kommenteista). Ohra tuskin on yhtään parempi vaihtoehto kuin rairuohokaan, joten viljelypuuhissa kannattaa suosia vehnää ja kauraa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Keväthulluutta



Menneen viikon loppupuolella henkilökunta oli kehittänyt itselleen poikkeuksellisen paljon menoja, joten Mäykynen vietti tavallista enemmän aikaa yksin kotona. Mäykynen ei tällaista selvää laiminlyöntiä niin vain sulata, vaan protestointi on ollut äänekästä. Riippumatta henkilökunnan kotiintuloajasta oli Mäykysen mielestä sopiva aika pienelle ulkoilulle. Ja jos ei ulos, niin sitten ainakin leikitystä ja aktivointia muutama tunti. Mitä sitten, jos henkilökuntaa hiukan väsyttää ja flunssa painaa päälle — Mäykynen on elämänsä kunnossa ja lepäillyt koko päivän. Niinpä täällä on ravailtu leluhiirien perässä ja esitetty kevätserenadeja pikkutunneilla. Yläkerran naapuri on ajoittain ollut huolissaan oman musiikkiharrastuksensa mahdollisesta häiritsevyydestä, joten ehkä hän ymmärtää, että myös Mäykysen Oodi keväälle vaatii säännöllistä harjoittelua. Inspiraation iskiessä ei aina voi muistaa katsoa kelloa.

Hyvitykseksi yksinolosta Mäykystä on lahjottu Hulluilta Päiviltä ostetulla vaaleanvihreällä neliulokkeisella karvapallolla. Ei, tylsä henkilökunta ei ottanut Mäykystä mukaan hulluttelemaan, vaikka nimensä puolesta paikka olisi sopinut Mäykyselle paremmin kuin hyvin. Päättömästi ympäriinsä juokseva herra olisi todennäköisesti kyllä sopinut joukkoon mainiosti. Lahjontalelussa on iso pallo, jossa on naruilla kiinni neljä pienempää palloa ja se on onneksi osoittautunut kevään hittituoteeksi. Karvapallo ei valitettavasti ole täysin kestänyt Mäykysen kulutusta, vaan herra on jo onnistunut puremaan ison pallon rikki. Onneksi kaapissa on varalla myös ruskea karvapallo odottamassa sitä hetkeä, kun edeltäjä pureskellaan täysin hengettömäksi.