Ihana vapaus

Koska kahta kissaa ei turvallisesti voi yksi henkilö ulkoiluttaa, lähti koko henkilökunta helatorstaina ulkoiluttamaan Mäykystä ja Elliä. Mäykynen saatiin valjaisiin ensimmäisenä ja henkilökunta A poistui herran kanssa tuulikaapin kautta ulos. Käytäntönä on, että tuulikaapin ovi on aina tiukasti suljettuna ja ulko-ovi ja tuulikaapin ovi eivät ole ikinä samaan aikaan auki. Tämä siksi, että taloudessa asuu kaksi nelijalkaista vilahtajaa, jotka poistuvat ulos ajatustakin nopeammin heti tilaisuuden niin salliessa. Henkilökunta A avasi ulko-oven Mäykyselle nyt kuitenkin jo ennen tuulikaapin oven sulkemista sillä Mäykynenhän oli turvallisesti valjaissa ja henkilökunta B huolehti Ellistä. Valitettavasti henkilökunta B:n vetovoima ei kuitenkaan pystynyt pitämään vielä valjaisiin pukematonta Elliä sisällä, vaan A:n hämmästykseksi pikkuneiti seisoi yllättäen pihalaatoituksella Mäykysen edessä.

Elli on karannut ulos kerran aiemminkin, mutta silloin neiti oli vielä tottumaton ulkoilija ja ihmetyksestä jähmettynyt pikkusintti käytiin vain noutamassa takaisin sisälle. Nyt Elli päätti kuitenkin ottaa vapaudestaan kaiken irti ja normaali hidastempoinen kaikki-on-niin-ihmeellistä-ja-jännää -ulkoilu päätettiin säästää valjastelukertoja varten. Neiti sai heti hiukan etumatkaa, kun A mietti kuumeisesti, mitä tehdä flexillä ja Mäykysellä. Ensimmäinen ajatus oli heittää flexi maahan ja juosta Ellin perään, mutta onneksi henkilökunta kuitenkin tajusi ensin tyrkätä flexin eteisessä vielä ihmettelevälle B:lle.

Sitten juostiin Ellin perään ja yritettiin saada pikkuneiti kiinnostumaan jännästi heiluvasta puunoksasta, jolla henkilökunta piirteli hiekkaan. Kuolleena syntynyt idea, Ellillä oli parempaakin tekemistä kuin ihmetellä jotain hiekkataidetta. Neiti suuntasi kohti parkkialuetta ja siellä olevia autoja. Niiden alle ei koskaan valjaissa saa mennä, joten nyt olisi hyvä tilaisuus nähdä uusia paikkoja. Henkilökunta ehti kuitenkin kurvata neidin eteen ja käänsi Ellin kurssin kohti hiekkalaatikkohiekkakasaa. Toiveena oli, ettei neiti voisi vastustaa kiusausta, vaan jäisi kuopimaan ihanan pehmeää hiekkaa. Niin varmaan, hienot pikkuneidit, kuten Elli, käyvät vessassa ennen ulkoilua eivätkä kuseksi pitkin pihoja.

Seuraavaksi otettiin suunta kohti naapurin ovea ja omahyväisesti henkilökunta jo ehti ajatella Ellin olevan ovikulmauksessa turvallisesti jumissa. Pikkusinttien oveluutta ei kuitenkaan kannata aliarvioida ja pian juoksenneltiinkin taas pitkin pihaa. Tässä vaiheessa henkilökunta alkoi kyllästyä selvästi tuloksettomaan Ellin manipulointiin ja maanitteluun ja päätti yksinkertaisesti sivuttaisyöksystä kaapata karkurin syliinsä. Ihme kyllä catnappaus onnistui ja kiukkuisesti kiljuva pikkuneiti saatiin onnellisesti sisälle ja valjaisiin. Sitten kaksikko poistui ulko-ovesta uudemman kerran: tällä kertaa kumpikin valjaissa.

Tutustuttelua

Ellin ja Mäykysen päivä on kulunut suhteellisen sopuisissa merkeissä. Mäykynen on selvästikin edelleen hyvin hämillään eikä oikein osaa päättää, mikä Elli on. Ellin touhuja pitää aina välillä kurkkia salaa nurkan takaa. Ja seuraavalla hetkellä voikin sitten rynnätä Ellin perään. Takaa-ajot näyttävät henkilökunnan mielestä ajoittain aika hurjilta. Välillä Mäykystä on kielletty kiusaamasta, mutta seuraavalla hetkellä henkilökunta on huomannut, ettei Elli ehkä ihan vastentahtoisesti ole mukana. Neiti kurvaa täydellä vauhdilla suoraan Mäykysen nenän edestä ja välillä läpsii tassuilla Mäykystä nenille. Joku voisi kutsua tätä provosoinniksi.

Henkilökunta ihmettelee pikkusintin rohkeutta ja rämäpäisyyttä. Oikein mikään ei tunnu pelottavan. Vauhti on hurja ja ääni vaativa. Syliin tullaan vain silloin kun huvittaa ja viekkaudella ja vääryydellä lattialta yläilmoihin kaapattu Elli antaa henkilökunnan kuulla kunniansa. Yksinkään ei ole hyvä ja luultavasti naapurikin kuulee aina kun Elli on unohdettu edes hetkeksi. Ei Mäykynenkään ollut pentuna mikään nössö ressukka, mutta Elli on kieltämättä kyllä selvästi toimeliaampi tapaus.

Alla olevasta kuvasta huolimatta ruokalautanen on edelleen asia, jota Mäykynen ei jaa. Lisäongelma on myös, että Mäykysen mielestä Ellillä on paremmat ruoat. Koska henkilökunta ei jaksa kuunnella Mäykysen kumeaa urinaa koko ruokailun ajan on Elli syönyt lähinnä suljettujen ovien takana tai henkilökunnan valvovan silmän alla.

Lämpimät lumikelit

Tärähtänyttä menoa.

Lauantaiaamuna Mäykynen oli katsonut lämpömittarista, että paukkupakkaset ovat taaksejäänyttä elämää ainakin tältä erää. Yli viikkoon herra ei ollut käynyt edes terassilla. Valjastelemassa Mäykynen oli viimeksi ollut joskus joulukuussa ja viikonloppuaamujen ulos-mäykynäkin oli unohtunut pahimpien pakkasviikkojen ajaksi. Silti Mäykynen näytti tietävän, että nyt säät pitkästä aikaa sallivat reippaan vajastelulenkin. Huuto ja kiehnäys eteisessä teki henkilökunnalle varsin selväksi herran vaatimukset.

Pitkästä aikaa Mäykyselle puettiin takki päälle ja sitten vain menoksi. Herra suuntasi heti vauhdilla metsikköön ja siellä sitten hypeltiin puihin ja vaanittiin tirppoja. Raakkuvat varikset ovat aina raivostuttaneet herraa ja niille säksätettiin nytkin kiukkuisesti. Varikset eivät Mäykysen mielestä ilmeisesti ole tavallisia lintuja, koska niitä ei vaanita, vaan niille kiroillaan täysin avoimesti.

Metsikössä oli useita hyvin tallautuneita koiranulkoilutuspolkuja ja niitä Mäykynenkin hyödynsi. Kerran herra ryntäsi komeasti hankeen talitintin perään, mutta kokemus ei ilmeisesti ollut mieluinen. Mäykynen kömpi hangesta kiireesti takaisin polulle ravistellen jokaista tassuaan jokaisella askeleellaan. Lunta varpaiden välissä - yök! Loppulenkin Mäykynen pysyi hyvin tiukasti polulla.

Peppu jäätyy!

Mäykysen mäenlasku

Mäykynen ja pulkka - turvallisuussyistä kuva on lavastettu lattialle

Meneillään oli tylsänrauhallinen illanvietto, kun olohuoneen nurkasta kuului äkkiä valtava kolina. Yllätys, yllätys, Mäykynen nähtiin poistumassa paikalta. Jopa herra itse oli tällä kertaa niin järkyttynyt, että katsoi viisaimmaksi paeta sängyn alle ja viipyä siellä ainakin puoli minuuttia seuraamassa tilannetta. Hyvin poikkeuksellista siis.

Mitä sitten tapahtui? Olohuoneen nurkassa on iso akvaario, joka on nyt remontin takia ollut tyhjillään. Akvaarion päällä on sekalaista sälää, joukossa muun muossa yksi Mäykysen näyttelyvessoista. Vessalaatikkoon oli kerätty jotain satunnaista romua, joka koostui ainakin silikonituubista. Seassa saattoi hyvin myös olla leluhiiri tai pari, sillä akvaario on portaiden alla ja yksi Mäykysen suurimmista huveista on lelujen pudottelu rappuista. Vähemmästäkin moiset aarrelaatikot kiinnostavat ja niitähän pitää sitten käydä hiukan kaivelemassa. Akvaarion reuna oli kuitenkin yllättävän lähellä ja herran reilun viiden kilon paino sopi yhdistelmään huonosti. Vessalaatikko muuttui pulkaksi ja alas tultiin kovaa kyytiä. Äänitehosteena toimi vielä akvaarion vieressä oleva lautakasa, jossa on kattopaneelin ylijäämäpaloja. Syöksylasku lautakasaan ei ensiajattelemalta tunnu ihan huippuidealta, mutta ehkä Mäykynen kaipasi hiukan jännitystä elämäänsä ja siihen sisäpulkkailu sopii paremmin kuin hyvin. Pääkaupunkiseudulla lunta on noin kaksi milliä, mutta Mäykysen laskettelua tällaiset käytännön ongelmat eivät hidasta.

Vänttistelyä

Perjantaina Mäykynen sai postia Arja's artilta. Kuoresta löytyi pari viikkoa sitten Surokin kissanäyttelyssä tilatut ulkoiluvaljaat. Arja oli näyttelyssä myymässä valjaitaan ja henkilökunta hyödynsi loistavan tilaisuuden: harvoin pääsee ostamaan kissalle valjaita, niin että myyjänä on valjaiden valmistaja ja itse käyttäjäkin on paikan päällä sovitusvalmiudessa. Mäykynen kokeili paria eri valjaskokoa ja törmäsi bengaliongelmaan, sillä M-koko oli liian pieni ja L-koko liian iso. Onneksi Arjalla oli ongelmaan ratkaisu: Mäykyselle tilattiin mittatilausvaljaat, joissa kaulalenkki on kokoa L ja mahalenkki kokoa M.

Vänttisiä on nyt testailtu pariin otteeseen ja hyväksihän ne on ollut pakko todeta. Henkilökunta oli hiukan epäileväinen, josko nuo pysyisivät päällä, mutta pysyväthän ne. Vaikka Vänttisissä on vain yksi säädettävä mahalenkki ja kaulalenkki, jota ei voi edes säätää, pysyvät ne kissan päällä tiukoissakin tilanteissa. Kesomaa-valjaat jäävät kakkoseksi, sillä niistä Härry Mäydini pääsee halutessaan selvästi helpommin kiemurtelemaan pakoon. Mäykysen mittatilaus-Vänttiset istuvat loistavasti ja herrakin näyttää viihtyvän niissä. Kissanvaljaat laatutietoisille city-kissoille -otsikointi valjaiden käyttöohjeessa näyttää pitävän paikkansa.

...onks aina pakko kuvata?

Kevätpörriäinen

Mäykynen on nauttinut loistavista vappusäistä ulkoilemalla. Metsästäjä Mäykynen on viime päivinä keskittynyt lähinnä lentävän pienriistan saalistamiseen. Tuntuu siltä, että pistäviä medenimijöitä on nyt liikkellä poikkeuksellisen paljon. Todennäköisempää taitaa kyllä olla, että pörriäisten määrä on normaali, mutta ne vain erottuvat hyvin nyt kun kasvillisuuden määrä on vielä lähes olematon, eikä muitakaan hyönteisiä vielä juuri ole liikkeellä.

Surisevat pörriäiset ovat loistavia saaliskohteita, sillä niitä on paljon ja niitä on myös suhteellisen helppo saada kiinni. Jälkimmäisestä seikasta johtuen valjaat ovat välillä olleet kovalla koetuksella ja henkilökunnan tarkkailukyky ylikuormittuneena, sillä Mäykystä on yritetty suojella pörriäisten pistoilta. Pulleat kimalaiset näyttävät kivoilta ja harmittomilta, mutta niiden liiallinen ärsyttäminen voi paljastua Mäykyselle piikikkääksi kokemukseksi. Muutaman kerran pörriäinen on jo ollut Mäykysen tassuissa, mutta onneksi puolipökertyneet otukset eivät ole ehtineet pistää, vaan henkilökunnan kimalaispelastuspartio on ehtinyt ajoissa hätiin.

Hurja pääsiäisseikkailu

Joonas 'Tiikeri' Mäykynen on viettänyt vauhdikkaan pääsiäisloman. Äkkiseltään saattaisi kuvitella, että citykissan elämä on vain rauhallista vaellusta asfalttierämaassa. Mäykynen on kuitenkin valinnut haasteellisemman polun Keskuspuiston viidakossa. Siellä sulamisvesilätäköistä innostunut täplikäs suokissa hämmensi ohikulkijoita. Eräs keski-ikäinen nainen jopa keskeytti kännykkäpuhelunsa: Mun täytyy nyt hetkeksi lopettaa, mä soitan sulle ihan kohta takaisin, ja kyseli sen jälkeen Mäykysen henkilökunnalta: Miksi toi kissa on tuolla hyisessä vedessä? Tässä vaiheessa herra Mäykynen vilkaisi naista ja kahlasi kaikessa rauhassa entistä syvemmälle lätäkköön.


Jokainen kunnon kissa osaa myös kiivetä, myös muualla kuin kiipeilypuussa. Mäykynen harjoittaa taitojaan säännöllisesti lähiympäristön puissa ja henkilökunnan suureksi iloksi herra osaa tulla puista myös alas. Flexi tosin toimii tässäkin harrastuksessa ikävänä rajoittimena. Mäykysen ulkoilu alkaa olla niin vauhdikasta, että herran iloksi on jo suunniteltu pidemmän flexin hankintaa. Sen turvin Mäykynen saisi jatkossa seikkailla entistä vapaammin ilman jatkuvasti matkaa hidastavia töksähtäviä pysäytyksiä. Vaviskaa risut ja männynkävyt: Täältä syöksyy hurja Mäy!

Ulos vaikka väkisin

Herra Mäykynen on innokas ulkoilija ja myös innokas ilmoittamaan, kun pitää päästä ulos. Henkilökunta toki ulkoiluttaa herraa mielellään, mutta nyt kun pakkanen vihdoin iski Helsinkiin on jouduttu miettimään trooppiseen sisäilmastoon tottuneen herran pakkasrajoja. Viime viikon säätiedotusten ääressä pohdittiin, että kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä kannata mennä palelluttamaan herraa hengiltä. Muutaman tunnin ulosmäykymistä kuunneltuaan henkilökunta päätti kuitenkin antaa herra Mäykysen itse kokeilla, miltä tuntuu juosta häntä koipien välissä takaisin kaukolämmön ääreen.

Valitettavasti Joonasta ei pikkupakkanen pelota. Miinus kympissä ulos ja ulkona juostaan ihan samalla innolla kuin nollakeleilläkin. Jäisellä nurmikollakin voi mukavasti istuskella ilman, että peppu jäätyisi häiritsevästi. Turkki kyllä on pörhöllä ja tassujakin pitää välillä vaivihkaa ravistella, mutta oma-aloitteisesti suunta ei vielä parissakymmenessä minuutissa käänny kotiin päin. Joonas on huomannut, että kylmyyttä voi kompensoida juoksemalla kovempaa. Varmastikin liikunta lämmittää ja jos loikkii oikein korkealle, niin tassutkin ovat vähemmän aikaa kosketuksessa kylmään maahan.


Ulkoiluja helpottamaan ja hypotermiaa karkoittamaan tarttui tänään mukaan Stockmannin alelaarista hieno mantteli, josta lisää ensimmäisen koekäytön jälkeen.

Vauhdikasta alkanutta vuotta 2009

Joululoma on sujunut vauhdikkaasti punaisen pisteen perässä juostessa. Herra Mäykynen on jo oivaltanut pisteen lähteen ja tunnistaa laser-pointterin. Pisteen hohto ei silti ole hävinnyt. Mäykynen ottaa kinkunsulatusjumpan vakavasti — kinkkuahan herra ahmi peukalonkynnen kokoisen palasen — ja alkaa olla rantakunnossa jo nyt tammikuun alussa. Herran kuntopiiriin kuuluu pisteenmetsästyksen lisäksi tasopomppimista sekä vaanimissarjan hypyt peppuheilutuksin ja kyykkyjuoksuin.