24 h jännitystä ja aktiviteetteja

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Niin myrskyinen, että laivat päättivät jättää pysähdyksen Maarianhaminassa väliin. Yleensä tällainen uutinen ei juuri hetkauttaisi Mäykysen elämää, mutta toisin oli nyt. Tästä force majeure -syystä johtuen Mäykysen henkilökunta sai puolen yön aikaan puhelinsoiton, ettei Elliä tarvitsisikaan tulla aamulla satamaan vastaan. Sitten jäätiin odottelemaan, että Ellille löytyisi vaihtoehtoinen kuljetusmuoto.

Aamulla tuli tieto, että Elli saapuu lentäen Helsinki-Vantaalle. Sinne Mäykysen henkilökunta sitten lähti vastaan. Tuloaulassa ei näkynyt Ellin kasvattajaa, mutta kun kirkasääninen Mäy! kaikui pitkin aulaa, tiesi henkilökunta, että Ellin täytyi olla lähistöllä. Sieltähän Elli sitten jo saapuikin tiukasti viltteihin käärityssä kopassaan. Neiti oli kuulemma koko lennon ajan ilahduttanut kanssamatkustajiaan laulelullaan. Elli siis ilmeisesti hallitsee matkustushuutamisen jalon taidon jo ihan ilman Mäykysen neuvoja.

Kun Elli oli saatu perille ja kaivettu ulos kopasta, oli henkilökunta aivan ihmeissään, kun pieni söpöliini oli niin pieni. Siis luovutusikäisten kissanpentujen piti muisteluidemme mukaan olla jo aika isoja. 1,6 kg painava Elli on kuitenkin Mäykyseen verrattuna aivan miniatyyrikokoa. Eihän tytön nostamista juuri edes huomaa. Pienestä koostaan huolimatta Elli on rohkea eikä juuri hätkähdä Mäykysen kiukkuiluista. Kovasti on päivän mittaan juoksenneltu ympäriinsä ja leikitty leluilla.

Äsken Elli ja Mäykynenkin näyttivät olevan jo suhteellisen hyvissä väleissä. Elli menee edellä ja Mäykynen seuraa ihmetellen perässä. Ja henkilökunta kun luuli, että perävaunun rooli on pennuilla. Mutta ei, Mäykysen mielestä Elli on selvästi hyvin outo otus, jonka puuhailuja on paras seurata tarkasti. Neniä jo haisteltiin eikä Mäykynen enää urise ja murise. Mutta Mäykysen ruokaan ei kosketa. Piste. Ja myös Ellin ruoka on luonnollisesti Mäykysen, koska sehän on samanlaisella lautasella. Hataran ystävystymisaskeleen säilymiseksi kumpikin syö toistaiseksi omassa rauhassaan.

Nyt Elli vetelee sikeitä kaikesta päivän toiminnasta väsähtäneenä. 13-viikkoiselle on paljon, jos yhden vuorokauden aikana käydään satamassa kääntymässä, lennetään lentokoneella, matkustetaan autolla, tutustutaan uuteen kotiin ja ihmisiin ja ihmetellään yhden kissaherran outoa käytöstä. Vähemmästäkin pieni väsähtää.

Kutsumaton vieras?

Mäykysen kotiin saapui tänään vieras, jolla oli mukanaan maukuva kassi. Siis hetkinen!? Erittäin epäilyttävää. Sitten kassi sulkeutui makuuhuoneeseen, jossa on Mäykysen kiipeilypuu. Erittäin törkeää! Herra Mäykynen jäi päivystämään oven ulkopuolelle, sillä jotain sangen hämäräperäistä oli tekeillä.

Jonkin ajan kuluttua ovea hiukan raotettiin ja Mäykynen näki pienen tuijottavan silmäparin. Urinaa ja sihahdus, mutta vastapuoli vain jatkoi tuijotustaan. Pieni sintti ei reagoinut suorastaan mitenkään, mikä oli Mäykysen mielestä entistäkin epäilyttävämpää. Lopulta Mäykynen päästettiin ihan sisälle asti ihmettelemään minikissaa. Moista epäilyttävää olentoa on paras lähestyä hyvin varovasti ja tassu hieman koholla varmuuden varalta. Jostain ihmeen syystä sitä ei kuitenkaan saanut huitoa tassulla, vaan heti tuli kieltoja. Mäykysen mielestä erittäin epäreilua. Kannattaisi muistaa kenen koti olikaan kyseessä.

Lopulta vieras lähti. Mutta uskomatonta kyllä, se unohti ottaa sintin mukaansa! Toivottavasti huomaa kohta unohduksensa, sillä Mäykynen haluaa makuuhuoneensa takaisin. Minikissa on jopa kehdannut käyttää Mäykysen vessaa. Kostoksi Mäykynen tosin söi sintin ruoat uristen samalla kiukkuisesti. Kamalaa, kun nykykakaroilla ei ole tapoja. Pikkudiiva näyttää kaiken huipuksi olevan täällä kuin kotonaan.

Saammeko esitellä: Nordic Glow Missy Elliot, tuttavallisemmin Elli, ikää tänään huimat 13 viikkoa.

Nimiä tänään

SYNTYMÄPÄIVÄT



Joonas W. Mäykynen
Helsinki
1 v 28.3.
(perhepiirissä)

Mäykynen mediassa

Herra Mäykynen tutkii, mitä toimittaja on hänestä kirjoittanut.

Taannoin herra Mäykynen sai haastattelupyynnön sanomalehti Karjalaisen toimittajalta Tiina Sormuselta. Tekeillä oli lehtijuttu lemmikkieläinblogeista. Sanavalmiina nuorena miehenä Mäykynen suostui mielellään antamaan asiantuntijalausunnon aiheesta ja vastailemaan muutamiin kysymyksiin.

Sitten jäätiin odottelemaan sitä joskus kevään kuluessa lehdessä julkaistavaa blogijuttua, jossa herra Mäykynen ehkä jossain sivulauseessa mainittaisiin. Tänään tuo päivä vihdoin koitti: Karjalaisen ajankohtaista-osiossa silmille hyppää Mäykynen ahmimassa vessapaperia ja pitkä juttu herran blogista. Onhan jutussa toki kerrottu myös Dilbertin ja Wilman, kahden kissataloudessa asuvan koiran blogiharrastuksesta. Netistä Karjalaisen juttua ei valitettavasti löydä ellei ole valmis maksamaan sähköisestä näköispainoksesta. Sama kertomus on kuitenkin luettavissa Savon Sanomien viihde-palstalla otsikolla: Mäy, mulla olisi ASIAA. Mäykysellä ei ole asiaan lisättävää.

Pikkusiskoja!

Juuri joulun alla Alkumetsän kissalaan syntyi Joonakselle kaksi pikkusiskoa. Nyt tenavat kuulemma jo taapertelevat vauhdikkaasti pikkuiset antennihännät sojossa. Mäykysellekin on kerrottu siskomäärän lisääntymisestä, mutta saattaa olla, ettei asia ihan mennyt perille. Joka tapauksessa lähetämme söpöliineille paljon terveisiä.

Kuvassa Melli-emo, pentujen kuvia Alkumetsän sivuilla.

Ensitapaaminen

Reilun neljän kuukauden ikä on jo mitä sopivin lapsuusmuistojen kirjoittamiseen. Ensimmäisen kerran herra Mäykysen tuleva henkilökunta kävi tutustumassa pikku-Joonakseen Alkumetsän kissalassa, kun pennuilla oli ikää noin kahdeksan viikkoa. Tältä matkalta jäi muistoksi muun muassa kissankarvoja lahkeisiin sekä muutama pentukuva.

Joonas kuuluu kolmen kissan pentueeseen, josta on enemmänkin kuvia Alkumetsän sivuilla. Ylläolevassa kuvassa tenavaikäinen herra Mäykynen tuijottaa uteliaasti suoraan kameraan. Hyvä että linssiluteena olo kiinnosti jo pienenä, sillä kameraa on vaikea paeta tässä taloudessa.


Teräväkyntiset pennut jaksoivat leikkiä melkein koko visiittimme ajan. Vaikka lelut olivat kiinnostavia, vielä kinnostavampia olivat outojen vieraiden jalat. Tässä kuvassa huiskua metsästävät Joonaksen sisarukset Hippi ja Kosmo. Seuramme taisi kuitenkin olla aika väsyttävää, koska heti leikityksen loputtua koko kolmikko vilisti kiireesti nukkumaan.

Noin kuukausi näiden kuvien oton jälkeen herra Mäykynen muutti city-kissaksi Helsinkiin. Suurinta osaa merkittävistä ja vähemmän merkittävistä tapahtumista siitä eteenpäin onkin jo käsitelty tässä blogissa. Eiköhän Mäykysen vauhdikkuus kuitenkin takaa, että kirjoitettavaa riittää myös tuleville päiville.

Kissakuvahaaste 75: Nimi

Tämän viikon kissakuvahaasteessa kysellään kissan nimien alkuperää.

Herra Mäykysen etunimi, Joonas, on kissalan antama. Sukunimensä herra puolestaan ilmoitti ihan itse: Heti uuteen kotiin päästyään Joonas enimmäkseen kuljeskeli uteliaasti huoneesta toiseen reviiriinsä tutustuen. Yleensä matkaa taittui muutama askel kunnes vastassa oli jokin mielenkiintoinen huonekalu, seinä tai muu vastaava. Sellaisen kohdalla kissa pysähtyi, katseli ympärilleen ja totesi kysyvästi: mäy? Ruokakupin ja muiden tärkeiden kohteiden paikat selvisivät pikku-Joonakselle pian, minkä jälkeen sanavarastoon lisättiin vaativammansävyinen: mäy! Parin ensimmäisen päivän jälkeen herra Mäykysen äänenkäyttö muuttui monipuolisemmaksi, mutta sukunimi jäi.

Yläkuvassa herra Mäykynen mäykyy mielipiteensä kauneusunet keskeyttäneestä salamavalon välkkeestä.

Kuten monilla ihmisilläkin, Joonaksella on myös toinen etunimi, Wilbert. Vilpertti pikkukissa sai nimensä vilkkautensa ansiosta. Joonas Vilpertti ei kuitenkaan olisi arvostetulle ja vakavamieliselle kollille sopiva nimi. Eihän satunnainen eläinlääkäri tai pihan uudet kissatuttavuudet välttämättä moisesta hömppänimestä ymmärtäisi, millaisen hienostuneen persoonan kanssa ovat tekemisissä. Joonas Wilbert Mäykynen sen sijaan takaa paremman ensivaikutelman.

Rekisterikirja tassussa

Herra Mäykynen on nyt virallisesti bengali. Kyllähän tämä on aina tiedetty, mutta nyt myös Suomen Kissaliitto on todennut asian. Rekisterikirja kolahti tänään postiluukusta.

Rotueläinten ostajia aina varoitellaan "kasvattajista", jotka lupailevat todistuksia jälkeenpäin postitse. Voi käydä niin, että pennun myyjä katoaa, eikä mitään papereita tule, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan — ei pennulla eikä sen vanhemmilla. Tässä tapauksessa vika ei kuitenkaan ole kasvattajan vaan Kissaliiton, jolla on jo jonkin aikaa ollut vaikeuksia hoitaa rekisteröinnit tavoiteajassa.

Kasvattajalla kesti kymmenen viikkoa saada pentueen rekisterikirjat, joten herra Mäykynenkin ehti kotiutua jo ennen virallisten papereiden saapumista. Suomen Kissaliiton ajankohtaisissa tiedotuksissa lukee tällä hetkellä: Tavallisen pentueen (vanhemmat SRK:n rekisterissä) rekisteröinti kestää 3-6 vk siitä kun paperit ovat rotukirjaajalla, riippuen sen hetkisestä pentutilanteesta. Kissakeskusteluista (esimerkiksi tuolta) voi kuitenkin lukea, ettei aika-arvio tällä hetkellä toteudu, vaan rekisteröintiajat ovat keskimäärin ilmeisesti juuri kymmenen viikon paikkeilla. Ehkä asiaan on tulossa parannus, sillä elokuussa Kissaliitossa aloittaa työnsä uusi rotukirjaaja.

Alkumetsän Four Roses alias Herra Mäykynen voi nyt alkaa suunnitella näyttelyuraansa. Mitään pilviä hipovia tavoitteita ei ole, mutta pitäisihän sitä tuokin puoli harrastuksesta käydä katsastamassa. RuRok:n näyttelyyn 23.-24.8.2008 ehtisi vielä juuri ja juuri ilmoittautua, mutta valitettavasti huoltojoukot ovat silloin estyneitä eikä Mäykynen ehkä omatoimisuudestaan huolimatta selviäisi paikalla yksin. Jätämme ilmoittautumisen siis väliin. Seuraavat vaihtoehdot ovat Ery-Syd:n näyttely lokakuussa ja URK:n näyttely marrakuussa. Saattaa olla, että herra Mäykynen näyttäytyy ainakin toisessa näistä.

Herra Mäykynen ihmettelee Kissaliiton hitautta.

Mäy!

Kuvassa on Joonas Mäykynen, 14-viikkoinen bengalikissa. Nuori herra vaihtoi kotia kasvattajan luota uusille omistajille pari viikkoa sitten. Tässä blogissa seurataan hra Mäykysen elämää.

Koska kissa älykkyydestään ja ilmaisuhalustaan huolimatta on enimmäkseen luku- ja kirjoitustaidoton (näyte: mmmmmmmmhj), joudun omistajan ominaisuudessa auttamaan blogitekstien laatimisessa. Mäykysen elämän lisäksi lukija pääsee seuraamaan myös omistajan bloginkirjoitusharjoituksia.