lauantai 29. marraskuuta 2008

Kadonneen sormuksen metsästäjät


Eräänä arkiaamuna henkilökunta oli epätoivoinen. Töihin piti lähteä, mutta sormuksia ei löytynyt mistään. Henkilökunnalla on tapana jättää sormuksensa sattumanvaraisesti jollekin pöydälle nukkumaan mennessään, mutta nyt niitä ei näkynyt missään. Taskulampun kanssa konttailtiin pitkin lattioita, koska joskus sormukset ovat yön aikana vierähtäneet esimerkiksi sohvan alle. Sormuksen pyöristetty metallipinta ei ilmeisesti aiheuta tarpeeksi kitkaa, jotta ne pysyisivät pitkiä aikoja tasaisella puupinnalla. Herra Mäykynen oli avuliaasti etsinnässä mukana ja kurkki myös innokkaasti sohvan alle. Pari pölyistä leluhiirtä sieltä onnistuttiinkin Mäykysen helpotukseksi pelastamaan, mutta sormukset olivat ja pysyivät hukassa. Henkilökunta lähti töihin miettien, josko sormukset olisivat sittenkin jostain ihmeen syystä jääneet työpaikalle.

Käännettyään työpöytänsä ympäri henkilökunnan edustaja totesi, etteivät sormukset olleet sielläkään. Mielessä pyöri mahdollisuus, että sormukset olivat tippuneet ja hukkuneet lopullisesti jonnekin.

Toinen puoli henkilökunnasta oli jäänyt vielä aamuvuoroon huolehtimaan herra Mäykysestä ja jatkoi samalla kadonneiden sormusten etsintää. Lähes koko kämppä oli jo käännetty ylösalaisin. Yllätys oli lopulta suuri, kun sormukset löytyivät eteisestä kynnysmaton alta. Henkilökunta vannoo kautta kiven ja kannon ettei ole laittanut sormuksiaan sinne säilytykseen. Herra Mäykynen puolestaan ihmettelee, miten henkilökunta on niin hajamielinen, ettei voi muistaa, mihin sormuksensa laittoi. Kyllä tavaroistaan pitäisi pitää parempaa huolta.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Kahlekuningas Härry Mäydini



Herra Mäykynen oli matkalla kyläilyreissulle kahdestaan autonkuljettajansa kanssa. Mäykynen matkasi tavalliseen tapaansa takapenkille sijoitetussa kantokopassaan, josta kuului äänekästä protestointia. Matkan loppupuolella kuljettaja alkoi ihmetellä, kun mäykynä olikin siirtynyt vastakkaiselle puolelle takapenkkiä. Varovainen vilkaisu varmisti, että herra Mäykynen oli kyllästynyt kantokopan tylsiin näköaloihin ja seurasi matkan kulkua nyt istuskelemalla takaikkunalla. Kuljettajalle tuli pienoinen kiire saada auto tilapäisparkkiin ja herra takaisin koppaansa. Seurasi pientä taitelua kuljettajan yrittäessä saada kissa ja koppa jälleen kohtaamaan toisensa. Auton oveakaan ei uskaltanut avata, sillä vaarana oli, että herra Mäykynen olisi lähtenyt omatoimisesti katselemaan vieraita nähtävyyksiä. Onneksi herra lopulta innostui tutustumaan auton kaasu- ja jarrupolkimiin, ja kuljettaja sai pyydystettyä jaloissaan pyörivän herran takaisin vankilaansa.

Tarkastaja Mäykysen kantokoppa läpäisi turvatarkastuksen, sillä sieltä pystyy hälyttävän tylsyyden uhatessa pakenemaan lukkomekanismeja tarpeeksi tassuttelemalla. Henkilökunta sen sijaan joutuu miettimään, hankitaanko herran kantokoppaan mahdollisesti Abloy-lukko tai joku muu viritelmä, jotta matkustusturvallisuus ei vaarannu herran tylsistymisen vuoksi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Painotekniikkaa ja automaattitaidetta

Henkilökunta on huomannut, että varsinkin kissanäyttelyissä ihmisten on hyvä pukeutua kissa-aiheisiin t-paitoihin. Jos paidan aiheena on oma kissa(la), niin vielä parempi. Niinpä Mäykysen henkilökunta on käyttänyt muutaman tuottoisan yön paitagrafiikan piirtelyyn. Sormi meni suuhun siinä vaiheessa, kun alettiin miettiä millä tekniikalla kuvan saisi paitaan, ja mitä vaatimuksia painotekniikka kuvalle asettaa.

Raivokkaalla googlettamisella hieman epätoivoisen selailun jälkeen hyvääkin tietoa on vihdoin alkanut löytyä, esimerkiksi osoitteesta http://www.t-shirtforums.com/.

Perinteisen silkkipainon rinnalle on ilmestynyt iso kasa erilaisia digitekniikoita, joissa kuva printataan prosessiväreissä rasteroiden suoraan tai siirtokalvon kautta paitaan. Näiden lisäksi tarjolla on plot-, flex-, fleksi-, flokki- kangastarra-, vinyylikalvo-, tai muun sellaisen painatuksen nimellä kulkeva tekniikka, jossa kuva leikataan tarraleikkurilla värikalvosta, siirretään paidalle ja silitetään siihen kiinni. Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lopputulos on ilmeisesti siisti ja kestävä, ja erityisenä etuna on, että parin kappaleen valmistaminen on järkevän hintaista, eikä perinteisiä silkkipainon aloituskustannuksia tule.

Plot-painatuksen rajoituksena on, että korkeintaan kolmea väriä voi käyttää, rastereita ei voi tehdä ja muutenkin kuvan on oltava sen verran yksinkertainen, että paidanvalmistajalta ei mene hermo. Yllä olevaan kuvaan riittää kaksi väriä eikä siinä ole häivytyksiä, mutta monimutkaisuutta taitaa olla vähän liikaa. Melko edullisia plot-painatuksia tekevä Spreadshirt määrittelee kuvan liian monimukaiseksi, jos siinä on yli tuhat tukipistettä ja tässä kuvassa niitä on yli kolmetuhatta. Spreadshirtille on kyllä annettava plussapisteitä siitä, että heidän sivullaan sentään on aineisto-ohjeet ja menetelmäkuvaukset toisin kuin netissä mainostavilla kotimaisilla paitapajoilla, jotka kyllä kertovat tekevänsä vaatteen omasta kuvasta, mutta eivät kerro millä tekniikalla tai varsinkaan minkälaista aineiston pitäisi tarkalleen ottaen olla. Paitsi jos kyseessä on silkkipaino, jolloin ensimmäiselle paidalle tulee hintaa pitkälle toistasataa.

Ylläolevan kuvan tekemisessä on turvauduttu modernin tekniikan apuun ja annettu tietokoneen tehdä valokuvasta viivapiirustus, joka tosin pitäisi vielä yksinkertaistaa plotterille sopivaksi. Valitettavasti Illustratorissa ei vieläkään ole luotettavaa "tee kuvasta parempi"-toimintoa, joten seuraavaksi on otettava hiiri kauniiseen käteen ja laitettava henkilökunnan vähintään kyseenalaiset piirustustaidot koetukselle. Projektissa voi mennä vielä hetki.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Teh Crib


Viikon kissakuvahaasteessa tutustutaan kissan omaan kotiin. Yläkuvassa herra Mäykynen lepäilee kotitolppansa terassilla, mistä aukeaa esteetön näköala läheiseen makuuhuoneeseen. Kulkemisen helpottamiseksi länsipäädyn kaiteesta on jätetty pala pois. Ratkaisu ei taida olla aivan lapsiturvallinen, mutta Mäykysen poikamiesboksissa se ei haittaa. Lisäväriä asumukseen on saatu peittämällä tylsä harmaa kokolattiamatto kirkkaanpunaisella kitch-henkisellä ruotokuviorievulla (Zooplus), joka onkin herran lempihuonekaluja. Joka kodin ongelmakohta, Catmaxin keskiliitos on Mäykysillä saatu naamioiduksi kietomalla sen ympärille perinteistä pyykkinarua (Stockmann). Taustalla näkyvä tolppa johtaa yläkertaan.

lauantai 15. marraskuuta 2008

5 kg!


Herra Mäykynen kävi tänään punnituksessa ja elopainoa on kertynyt huimat 5,0 kiloa. Kesällä tänne muuttaessaan herra painoi noin 1,8 kiloa, joten jonkinlaista kasvua on tapahtunut. Henkilökunta on ilokseen todennut, että painossa ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä. Vielä reilu kuukausi sitten saattoi olla, että herra Mäykysellä oli hiukan varaevästä matkassa, mutta nykyinen nirppailukausi on hoikistanut Mäykysen ihannemittoihin. Parhaimmillaan Mäykynen veteli märkäruokia ja lihoja napaansa jopa 500 gramman päivätahdilla, mutta nykyään päivässä uppoaa enää vaivaiset 300-400 grammaa. Hyötysuhde ei ole kieltämättä ollut kovin kummoinen, koska painoa on keskimäärin tullut viikossa lisää vain reilut 100 grammaa. Ikää herralla on kuitenkin vasta 232 päivää eli 7,6 kuukautta. On siis olettettavissa, että jonkinlaista kasvua edelleen tapahtuu. Kasvukäyrän perusteella herra ei ole jäämässä ihan kääpiökokoiseksi.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Pahan ruoan päivä

Reippaana kuin partiopoika herra Mäykynen päivystää keittiön tähystysjakkaralla. Henkilökunta pitää kissaraukkaa aina nälässä. Raksuja lukuunottamatta herra Mäykynen on ollut melkolailla kaikkiruokainen, ja märkäruoat ja lihat ovat kadonneet lautaselta nopeasti. Viime aikoina herra on kuitenkin alkanut nirppailla. Ruokaa kiljutaan entiseen malliin, mutta läheskään aina se ei katoa lautaselta. Mäykynen söisi nykyään mielellään vain Mäymörin (engl. Miamor) pussiruokia. Pettymys on syvä, kun lautaselle laitetaankin jotain muuta. Henkilökunta ei tiedä, mikä tekee juuri Mäymörin pussuikoista niin spesiaaleja. Pieni epäilys tosin on, että jos laatikot ostettaisiin täyteen Mäymöriä, vaihtuisi herran lempiruoka nopeasti.

Mäykysellä on kattaus kolmesti päivässä. Tänään aamuruoka meni nihkeästi ja iltaruoka ei maistunut ollenkaan. Henkilökunta jo hieman huolestui, josko herralla olisi pientä syysflunssaa, kun Joonas vaikutti kovin apealtakin. Loppuillasta iltaruoka päätettiin korvata herkku-Mäymörillä, jotta pikkupotilas saisi edes hiukan ravintoa. Henkilökuntaa oli kuitenkin selvästi höynäytetty. Herra Mäykynen veteli Mäymörit salamana kitusiinsa ja lopuksi peitteli tarmokkailla tassunvedoilla vieressä olleen Animondan mössön. Apaattisuuskin loppui kuin seinään, kun henkilökunta ymmärsi vihdoin antaa nuorelle miehelle syömäkelpoista ravintoa.


Henkilökunta on todennut, että herra Mäykynen ei ehkä saa vielä vakavia sisäelinvaurioita, jos paastoaakin yli kahdeksan tuntia. Ehkä on jopa aika siirtyä kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt herra Mäykysen kanssa onkin laadittu sääntö, että päivässä voi saada aivan maksimissaan yhden pussin Mäymöriä. Mäykysen tassunjälki tosin vielä puuttuu sopimuspaperista.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

"Hauskaa" pikkujoulua

Heh-heh. Oletteko ennen nähneet kissaa pipo päässä? Vihdoin kun kaulurista selvittiin, niin henkilökunta keksi, että herra Mäykynen näyttää kovin söpöltä pienessä punaisessa tupsulakissa.


Herra Mäykynen ei ollut vakuuttunut ajatuksen loistokkuudesta. Komean kollin imagoon eivät sovi hassunhauskat tonttuhupailut.


Kuvaus loppui sitten tähän. Herra Mäykynen on linssilude, mutta joku raja poseerauksillakin. Jos henkilökunta haluaa tonttukuvia, niin kuvatkoon itseään.

Päivitys 13.11.2008: Herra Mäykynen oli muutaman päivän aikaansa edellä esittäessään valokuvatorstain yleisölle kolmen kuvan tutkielman aiheesta tonttulakki.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Villi ja vapaa


Herra Mäykysen peräpää on virallisesti parantunut ja kauluri tipotiessään! Joonas ehti neljässä viikossa oppia mainiosti kypärän kanssa elämisen perusteet: Vastaan tulevia esineitä voi joko kynsiä tai purra, mutta hampaiden ja tassujen yhteiskäyttö ei onnistu. Henkilökunta joutui nostelemaan kulmakarvojaan kissan oppimiskyvylle, kun viime viikolla herra keksi, että jos takapään nuoleskelu ei onnistu, niin ainakin paikkoja voi rapsutella märäksi nuollulla etutassulla. Sen jälkeen kaulurista tuli melko tarpeeton.

Nyt ilman kauluria kissamainen pujahtelu on taas paljon helpompaa. Juhlan kunniaksi herra Mäykynen nuoleskeli tiskipöydällä hyvän tovin eilisen beurre blanc -kastikkeen jäänteitä, ennen kuin jäi kiinni. Muutenkin herra on ollut gourmet-linjalla. Ilman kauluria pääsee mukavasti pujahtamaan akvaarion alla ollevalle kalanruokahyllylle. Intohimoinen tavaroidentiputtelija tyrkkäsi levätablettipurkin lattialle ja herkutteli Spirulina-leväpillerillä. Mäykyselle on ilmeisesti iskenyt jonkinlainen luontaistuoteinnostus, sillä Spirulina-leväthän tuntuvat olevan alalla suuressa suosiossa. Henkilökunta ei ole yhtä vakuuttunut, ja koska rikkoontunut kansi mahdollistaisi nyt suurempienkin leväpillerimäärien nauttimisen, on purkki piilotettu lääkekaappiin.