tiistai 24. tammikuuta 2012

Neiti lumitassu

Elli ei alkujaan ollut talviulkoilija laisinkaan, mutta minkäs teet kun satut asumaan ulkoiluhullun Mäykysen kämppäkaverina. Väkisinkin sitä vähitellen tottuu kaikenlaisiin ihmeellisyyksiin ja niinpä Ellikin ihan mielellään käy kauniina talvipäivinä ulkoilemassa. Oikeastaan pienen sitkeän sissin pakkaskestävyys on jopa himpun verran parempi kuin Mäykysen, mutta lumisade tai talvinen pimeys - niistä neiti ei tykkää.


Mitä neiti sitten ulkona tekee? Niin no, Ellin lempipuuhaa on lumen nuoleskelu tassusta. Varsinkin vastasatanut pehmeä lumi on neidin suosiossa. Elli kahmii hankea antaamuksella ja sen jälkeen nuolee lumihaituvat tassustaan.


Niin että mitä? Ellin mielestä tavassa ei ole mitään outoa tai ihmeellistä. Eikö kaikki muutkin kissat harrasta tätä?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lumessakahlaaja

Intohimoiset kissaulkoilijat ry on sitä mieltä, että kylmyys ja lumi ovat vain pieni lisähaaste, mutta ulkona käydään vuodenajasta ja säätilasta huolimatta. Herra Mäykynen ei ihan ymmärrä, miten ihmeessä niin monet kissat jaksavat ihan vapaaehtoisesti hengailla sisällä koko talviajan. Toki talvella Mäykynenkin tyytyy vähempään, ulkoilu kerran päivässä riittää eikä uudelle valjastelulenkille pidä päästä heti minuutti sen jälkeen kun edelliseltä on palattu.


Aiempina vuosina city-kissa Mäykynen on ollut sitä mieltä, että talviulkoilu rajoittuu auratuille väylille ja jos vatsakarvat alkavat hipoa hankea, on korkea aika kääntyä takaisin. Herra on nähtävästi vuosien myötä karaistunut, sillä nyt Mäykynen ei välittänyt, vaan tarmokkaasti jatkoi matkaansa hangesta huolimatta. Ilmeisesti pari vuotta Espoossa asumista on saanut Mäykysen hyväksymään, että täällä syrjäkylillä ei katu- ja viherpalvelujen resurssit riitä Mäykysen metsäpolkujen auraamiseen. Koska edes kukaan presidenttiehdokkaista ei ole kampanjoinnissaan ottanut kantaa tähän Kehä I:n pohjoispuolella vallitsevaan katastrofaalisuutta lähentelevään tilaan, on Mäykynen joutunut aloittamaan erätaitojen harjoittelun.


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kakkua kanssa?

Kun joulu saatiin jo käsiteltyä, voidaan kaivautua syvemmälle arkiston syövereihin ja siirtyä kertomaan syksyn merkkipäivätapahtumista. 29.10 Ellillä oli synttärit ja neiti täytti kokonaista yks... siis KAKSI. Henkilökunnalle tuottaa edelleen ajoittain vaikeuksia sisäistää, että pikkutirppa on jo yli kaksi ja siis ihan aikuinen kissa. Aikuismaisuus onkin sitten jo ihan toinen juttu, mutta jospa nyt siirrymme kuitenkin juhlahumun muisteluihin.


Synttärikakun avaus oli jännittävää puuhaa. Mutta hetkinen, kuka olikaan päivänsankari?



Citymarketin pakastealtaasta oli löydetty kiireisen henkilökunnan pelastus: Lemmikkileipurin kissankakku.


Ulkonäkönsä puolesta kakkua olisi voinut tarjota vaikka kahvipöydässä - tosin kun pääraaka-aineena ovat kala- ja kalatuotteet, niin kahvittelijoiden ilmeet voisivat olla näkemisen arvoisia.



Hmm... Uskaltaisiko maistaa?



Nam?



Mainostekstin mukaan: MAUkas vaihtoehto arkeen ja juhlaan. Kyllähän kuorrutetta pystyi maistamaan, mutta siihen herkuttelu sitten jäikin. Neidin mielestä mainoslauseeksi sopisi vaihtaa vaikkapa moni kakku päältä kaunis... tai jotain sen suuntaista. Kaksikko julisti yhteistuumin kakkuboikotin ja henkilökunna täytyi myöntää epäonnistuneensa pahemman kerran juhlatarjoilujen suhteen. No, jos kakunrippeet kuitenkin kahvipöydässä kelpaisivat...

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kuuseen kurkottajat

Joulu oli ja meni, mutta koska Mäykysen ja Ellin blogipäivitys on viime aikoina ollut hiukan hidastempoista, päätimme olla välittämättä siitä, että joulukuusikuvia julkaistaan keskellä tammikuuta. Metsän jokavuotinen vierailu on Mäykysen ja Ellin mielestä kuitenkin niin kiva juttu, että eihän siitä malta olla muutamaa kuvaa julkaisematta.


Varsinkin Elli on innokas pallojen metsästäjä ja tästä syystä palloja ei ole ollenkaan alaoksilla. Neidin palloinnostusta tämä seikka ei tosin vähennä, vaan hätä keinot keksii. Henkilökunta on mieltynyt lasipalloihin, joten ne eivät oikein kestä liiallista tassuttelua. Siksipä kuusen lähistöltä pitikin yrittää siivota tuolit ja muut korokkeet pois. Kuusen kaatumista ei onneksi sentään tarvitse pelätä, sillä kuusen latva on kiinnitetty rautalangalla katossa olevaan koukkuun. Niinpä joulun kuusivahingot jäivätkin vähäisiksi ja saldo oli yksi sirpaileksi mennyt lasipallo.


Elli ja tasapaino - tähän ei jokakissa pysty.


Mäykysen kuuseenkurkotus on astetta varovaisempaa sorttia.


Herralla on onneksi pituusetu puolellaan.


Nyt alkaa jo huimata! Jos tämä kuva näyttää jonkun mielestä fysiikan lakien vastaiselta, niin sitä se oikeastaan onkin: henkilökunta piti tuolista kiinni, jotta se ei olisi kaatunut. Ellin tuolikuvissa ei sen sijaan avustajaa tarvittu, sillä neiti on kevyt ja trapetsitaiteilun ammattilainen. Mäykysen mielestä pallot oikeastaan olivatkin aika tylsiä ja herran mielestä kuusen mielenkiintoisin osa on jalassa oleva havunmakuinen juomavesi. Hakkaa juomakipon mauttoman litkun kymmenen-nolla. Uuden vuoden jälkeen herran vatsa olikin sitten pahemman kerran sekaisin, tiedä sitten oliko syynä tämä aromivesi vai joku muu.