sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Ulos kaapista!


Herra Mäykynen on juhlinut koulujen päättymistä railakkaasti. Eihän Mäykynen tietenkään missään koulussa ole ollut, mutta ei hyviä biletysmahdollisuuksia silti kannata jättää väliin. Ilmeisesti uutisista herra oli kuullut, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on levotonta. Henkilökunta heräsi kahdesti siihen, että Mäykynen oli vaatekaapissa repimässä muovikassia. Niin, ennen herra ei ole osannut avata vaatekaapin ovea, mutta hyvähän sellainenkin taito oli yön hiljaisuudessa opetella. Aiemmin Mäykynen on pujahtanut kaappiin seikkailemaan vain, jos ovi on ollut auki tai jäänyt raolleen. Koska tarkastaja Mäykynen voi nyt tehdä siisteysselvityksiä myös täysin pistokoemaisesti, on henkilökunnan nähtävästi siivottava kaappi sellaiseen kuntoon ettei sieltä löydy yllätyksiä, jotka on varastoitu hyllyille turvaan Mäykysen tassuilta ja hampailta. Omatoiminen ja kekseliäs kissa on hauska, mutta välillä myös hiukan rasittava.

Aamulla paljastui myös, että yön aikana oli kaatunut poikkeuksellisen paljon tavaraa. Jostain syystä öinen myrsky oli kumonnut niin harjan ja rikkalapion kuin Pepsi-pullonkin. Suurin yllätys löytyi kuitenkin kylpyammeesta, jossa oli Mäykysen vessan aktiivihiilisuodatin silputtuna tuhannen päreiksi. Suodatin oli jäänyt hanan päälle lauantaisen vessapesun jäljiltä. Ehkä tämä oli vinkki, että uuden suodattimen osto olisi paikallaan? Tai sitten Mäykynen oli kuullut, että aktiivihiili sitoo kaikenlaisia myrkkyjä. Eilen herralla aloitettiin matokuuri, joten kannattihan sitä sellaisen epämääräisen mömmön syöttämisen jälkeen hiukan hiiltä ottaakin.

lauantai 30. toukokuuta 2009

Hyttyset saapuivat Helsinkiin


Kaikenkarvaisten pörriäisten ja punkkien lisäksi myös hyttyset ovat heränneet eloon. Kaupungissa ei kai kuuluisi olla hyttysiä, mutta nähtävästi kukaan ei ole kertonut tätä Keskuspuiston itikkapopulaatiolle. Mäykysen ulkoilua tiheä inisijälauma ei tunnu häiritsevän, mutta henkilökunta on ajoittain hulluuden partaalla, kun herra kiireettömän rauhallisesti haistelee viidettä minuuttia yhtä ja samaa ruohonkortta samalla kun hyttysparvi käy sakeammaksi ja sakeammaksi. Juuri kun henkilökunnan kestokyky on venytetty ääripisteeseensä ja Mäykystä odottaa väistämätön sylikuljetus havahtuu herra heinän lumoista ja ryntää tuhatta ja sataa pusikossa keikkuvan peipposen perään. Vähän aikaa ulkoillaan reippasti ja näennäisen päämäärätietoisesti, mutta sitten löytyy taas ihastuttavan täydellinen heinänkorsi ja kaikki alkaa alusta. Kai etelän ulkoiluttajan pitää kohta kaivaa Offit laatikosta.


Hyttysistä ei juuri viihdettä ole, mutta perjantai-illan kunniaksi Mäykynen sai nauttia myös suuresta koiranäytöksestä. Eräässä tienristeyksessä oli paikalla kokonaista kolme koiraa, joista kaksi oli nuoria pentuja. Pennuilla oli meneillään tiukka painimatsi ja kolmas koira kannusti vieressä vimmatusti haukkuen. Ensin Mäykynen yritti vaania koiraporukkaa, mutta lähempi tarkastelu ilmeisesti osoitti, että paistit olivat kooltaan liian kookkaita. Hyvää showpainiesitystä ei kuitenkaan kannata jättää väliin, joten Mäykynen heittäytyi pitkäkseen muutaman metrin päähän koiraporukasta ja katseli ottelua selvästi kiinnostuneena. Harmi että popcornit olivat jääneet kotiin. Lopulta neljäskin koira saapui paikalle ja tilanne kehittyi entistä jännittävämmäksi. Aikuiset koirat hakkuivat ja toinen pennuista säikähti lähtien kiireesti karkuun. Mäykysen harmiksi koiraporukka haajantui pian tämän jälkeen ja mielenkiintoinen show loppui jo ennen voittajan julistamista. Ilmaisviihteeksi kuitenkin kaikenkaikkiaan loistava esitys.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Seitsemän metrin syöksy


Herra Mäykynen on vihdoin saanut pidemmän flexin ja vanha viisimetrinen on siirretty varaflexin tehtäviin. Uusi seitsemänmetrinen vihittiin käyttöön lauantain sadesäässä. Henkilökunta olisi voinut jättää koko lenkin väliin, mutta selitykset huonosta ilmasta tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Kun sade taukosi, antoi henkilökunta periksi ja Mäykynen vietiin ulkoilemaan. Herraa ei juuri märkyys ja koleus tuntunut vaivaavan, vaan ulkona viihdyttiin erinomaisesti.

Uusi flexi on pyöreää narua, kun taas vanha oli litteää nauhaa. Nauha ei mene ehkä yhtä helposti solmuun, mutta toisaalta naru tuntuu kelautuvan huomattavasti kevyemmin. Valinnanvaikeutta narun tai nauhan välillä ei kuitenkaan ollut, sillä yli viiden metrin nauhaflexejä ei ilmeisesti edes valmisteta. Metrejä flexissä voisi olla nykyistäkin enemmän, mutta yli seitsemän metrin pikkuflexejä ei myydä ja henkilökunta ei ainakaan toistaiseksi halunnut ostaa 10 metrin jättikelaa, joka on tarkoitettu 50 kiloisille koirille. Ehkä joskus tulevaisuudessa Mäykynen saa tuollaisenkin, mutta ensin katsotaan, miten ulkoilu toimii seitsemän vapausmitan kanssa.


Mäykynen hyödynsi heti kahta lisämetriään pikkulintujen vaaninnassa. Pihalta löytyi ihana sadevesikouru, jonka pohjalla pääsi huomaamattomasti hiippailemaan tipujen lähettyville. Ja vaikkei lintuja olisi juuri näkyvissä ollutkaan, oli uoman pohjalla kuitenkin hauskaa ryntäillä päättömästi. Kourun testaussarjan loppupuolella lähistölle onneksi laskeutui pahaa-aavistamaton västäräkki, joka soveltui erinomaisesti saaliskohteeksi. Mäykynen suoritti puhdasoppisen kymmenen pisteen vaaninnan, joka huipentui hurjaan loppusyöksyyn. Puolessa välissä syöksyä Mäykynen myös pikaisesti vilkaisi taakseen tarkistaakseen, seurasiko henkilökunta mukana vai katkeaisiko matka kohta äkkinykäykseen. Herra on selvästi oppinut flexisaalistamisen realiteetit. Liian pitkiä syöksyjä ei voi tehdä, koska henkilökunta on aivan onnettoman hidasta väkeä. Ja vaikka henkilökunta jopa yrittäisi juosta, on meno niin kömpelöä, että moista töminää pakenevat kaikki vaanintakohteet ainakin lähimmän kilometrin säteeltä. Mäykynen on myös huomannut, ettei saaliskohteen kimppuun kannata syöksyä pusikon läpi, koska se yksinkertaisesti ei toimi. Niinpä kohteen paikannettuaan herra kuuliaisesti etsii sellaisen reitin, joka sopii myös ylikokoiselle hienohelmahenkilökunnalle, joka ei suostu seuraamaan tiheiden risukkojen ja muiden vaikeakulkuisten esteiden läpi. Ehkä Mäykynen vielä joku päivä julkaisee teoksen: Saalistus, vaaninta ja flexi: käytännön neuvoja aloittelijoille.

torstai 21. toukokuuta 2009

Punkki-imperiumin vastaisku


Pari viikkoa sitten henkilökunta julisti punkkisodan alkaneeksi ja käsitteli Mäykysen Frontline-punkkikarkoitteella. Ottaen huomioon, että tähän aikaan on sisältynyt herralla myös melkein viikon sisäkausi, ei punkkien vastaisku kestänyt kuin hetken. Mäykysen leukaan oli taas ilmestynyt epäilyttävä mustapää. Tällä kertaa mustapään kasvua ei odotettu, vaan punkkipihdit kaivettiin esiin heti. Ötökkä ei juuri näyttänyt välittävän fiproniilin punkkeja tappavasta vaikutuksesta, vaan sätki terhakkaasti vielä poiston jälkeenkin.

Frontlinen fiproniili leviää ihon rasvakerrokseen, mutta ehkä Mäykysen leuassa on liian vähän rasvaa. Toimisikohan myrkky paremmin kissalla, jolla olisi hiukan enemmän vararavintoa mukanaan kuin Mäykysellä? Kun nyt tarkemmin fiproniilin vaikutusmekanismeista luimme, totesimme kyllä, että pakkaus ei edes lupaa täydellistä punkkien karkoitusta. Fiproniili vaikuttaa hyönteisten hermoston toimintaan ja tappaa ne 4-48 tunnin kuluessa. Koska punkki on keskimääräistä selvästi kuolemattomampi otus (yritäpä tappaa sellaista sormivoimin), voisimme veikata, että 48 tuntia on lähempänä totutta. Tuo taas ei ole oikeastaan lupaus eikä mikään sillä hyvällä tuurilla punkki on tuossa ajassa ehtinyt jo tartuttaa kohteeseensa kaikki kantamansa taudit, imenyt koko ateriansa ja irroittautunut ihan itsekseen. Koirille on tarjolla vaikutusmekanismiltaan paljon tehokkaampia punkkikarkoitteita, mutta valitettavasti kissojen sietämät aineet rajoittuvat lähinnä Frontlineen.

Nyt henkilökunta on neuvoton, sillä uusia ideoita sotavarusteluun ei ole. Bengalipulinoista olemme lukeneet, että Pullalassa on menestyksekkäästi käytössä punkkien keräys sideharsoon ennen kissa-asukkien ulkoilua. Valkoisen harsorullan vetäminen ruohikossa saa punkit takertumaan harsoon. Mäykysen henkilökunta kuitenkin epäröi menetelmän käyttöönottoa, sillä herra ulkoilualueet ovat melko laajoja ja ulkoilut myös suuntautuvat minne milloinkin. Toisekseen henkilökuntaa myös hiukan epäilyttää sideharsorullan vetäminen pitkin kerrostalon pihoja ja Keskuspuiston ulkoilumaastoja. Hullunleima ei välttämättä olisi kaukana tässä puuhassa. Voisihan sitä mennessään huudella punkki, punkkiii, mutta saattaisi olla, etteivät ohikulkijat silti ymmärtäisi henkilökunnan vain puhdistavan maastoa noista yökköällötyksistä.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Ojanpohjan pikaruokaa

Herra Mäykynen on löytänyt aivan loistavan ulkoilupaikan. Pihan perällä, keskuspuiston laidalla on edellisvuotisen ruskettuneen heinän peittämä kuivunut ojapahanen. Kiireinen ohikulkija näkee sen pohjalla lähinnä muovipussin, tupakka-askin ja koirankakan jämät, mutta läheisempi tarkastelu paljastaa paljon enemmän. Kärsivällinen tarkkailija huomaa, että heinikko kuhisee elämää ja jopa ääntelee mielenkiintoisesti. Salamannopeasti kiitäviä palleroita on aluksi vaikea tunnistaa, mutta vipeltäjien pitkänomainen nenäseutu ja takapään häntä paljastavat lopulta, että kyseessä on päästäisten moottoritie.


Mäykynen löysi tämän suunnattoman kiinnostavan luontokohteen sunnuntain päiväkävelyllään. Siihen matka sitten katkesikin, sillä pikkuiset vipeltäjät kiinnostivat herraa suunnattomasti. Otusten itsesuojeluvaisto vaikutti hieman puutteelliselta ja edes ihmisten rymistely ja kissan syöksähdykset eivät saaneet päästäisiä katoamaan kuin hetkeksi. Toistaiseksi ainoastaan pörriäisten metsästyksessä kunnostautunut Mäykynen tuntui nopeasti omaksuvan tehokkaan vaanimistavan eikä kestänyt kauaakaan, kun yksi päästäisparka oli jo herran tassuissa. Päästäisen onneksi ja Mäykysen pettymykseksi henkilökunta kuitenkin puuttui peliin ja vipeltäjä päästettiin jatkamaan matkaansa yhtenä kappaleena. Kamikaze-päästäinen malttoi tapauksen jälkeen piileskellä kivenkolossa ainakin melkein minuutin ja sitten pikaexpress-vuoro lähti taas kohti Mäykystä. Tässä vaiheessa henkilökunta sai saalistamisesta tarpeekseen ja herra siirrettiin ulkoilemaan syvemmälle metsään.

Mäykynen ei ehkä ole tiedostanut, että päästäiset ovat rauhoitettuja ja että niiden henki on määritelty 17-50 euron arvoiseksi lajista riippuen. Minkäs sille voi, jos vapaana kulkeva tai häkissä ulkoileva kissa tällaisen paistin pyydystää, mutta flexin päässä seisova henkilökunta ei oikein voi sulkea silmiään herran puuhastelulta. Mikäli Mäykynen haluaa metsästää, pitää herran etsiä hiukan halvempaa lounasta. Varsinkin kun päästäiset taitavat olla aikalailla kelvottomia ruoaksi, olisi jatkossa parasta keskittyä vain lainsuojattomiin hiiri- ja myyrälajeihin.


Mäykynen esittää mielipiteensä päästäisten suojelusta.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Pure pussi


Viime ruokajutun kommenteista selvisi, etteivät kaikki kissat osaa ruokapussien avaamisen jaloa taitoa. Herra Mäykynen haluaa nyt olla avuksi ja jakaa tehokkaat hampaidenkäyttövinkkinsä kaikkien blogilukijoidensa vapaaseen käyttöön.

Tänään vaatehuoneen ovi oli jäänyt raolleen ja Mäykynen oli päässyt tutkimaan huoneen tarjontaa. Vaatehuoneessa sattuivat olemaan piilossa esimerkiksi Whiskasin lähettämät näytepussit. Herran laiton visiitti kuitenkin paljastui, kun henkilökunnan korviin alkoi kantautua epäilyttävää rapinaa. Mäykynen ja raadeltu ruokapussi löydettiin vaatehuoneen lattialla olevasta paperikuoresta. Ainoa ratkaisematon pussinpurentaan liittyvä haaste on, miten tehdä se äänettömästi. Tähän Mäykynen ei toistaiseksi ole keksinyt ratkaisua, ja siksi puuhat poikkeuksetta keskeytetään ennen kuin lounas on ehditty nauttia.

Vaikkei pussien sisältöä ehdikään kuin hätäisesti maistelemaan ennen henkilökunnan rientämistä paikalle, on Mäykynen kuitenkin havainnut ruokapakkausten hajottamisen loistavaksi keinoksi vaikuttaa päivän ruokalistaan. Menun ja purtujen ruokapakkausten välillä kun näyttää olevan hyvin voimakas riippuvuussuhde.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Atsih — terveydeksi


Herra Mäykynen on viime päivinä alkanut aivastella. Kaikki alkoi perjantaina, kun Mäykynen tervehti kotiin palaavaa henkilökuntaa aivastamalla tätä suoraan päin näköä. Yksi aivastus silloin tai tällöin ei toki vielä ole edes erityisen kummallista, mutta nyt parin päivän ajan Mäykynen on pärskinyt aika paljon. Mitään muuta vaivaa herralla ei tunnu olevan: nenä ei vuoda, silmät eivät vetistä, eikä herra muutenkaan vaikuta sairaalta. Silti Mäykynen ei ole aivan ymmärtänyt ihmisten tapaa sanoa aivastamisen jälkeen Terveydeksi. Aivastelun vuoksi Mäykyseltä on evätty ulkoilut ja liiallinen riehunta. Terveellinen liikunnallinen elämäntapa on siis kielletty. Joku tässä yhtälössä ei nyt Mäykysen mielestä täsmää.

Henkilökunta on epäillyt aivastelun syyksi jo kevätflunssaa, allergiaa, viikon takaista punkinpuremaa sekä kissanäyttelystä saatua salakavalaa hinkuvinkuaivastustautia. Mäykysen tarkkailu jatkuu. Jos ei lepo auta, saattaa kohta olla vuorossa eläinlääkärivisiitti.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Tois pual jokke


Mäykynen on tänään tehnyt aluevaltauksen Suomen entiseen pääkaupunkiin esiintymällä Turun Sanomien Extra-liitteessä. Juttu on aivan sama kuin kuin maaliskuun lopulla Karjalaisessa, Savon-Sanomissa ja Keskisuomalaisessa ilmestynyt, mutta jostain syystä Turun Sanomat on halunnut otsikoida Mäy, mulla olisi asiaa jutun toisin: Miau, olisi asiaa. Siis Miau? Ehkä Turun murteeseen ei Mäy taivu tai sitten otsikon keksijä ei ole nähnyt ilmeistä yhteyttä Mäykysen ja Mäyn välillä.

Jutussa esiintyneiden Dilbertin ja Wilman blogin kirjoittajan vinkin perusteella henkilökunta osasi lähteä ostamaan Turun Sanomia. Toisin kuin Itä-Suomen maakuntalehdet, ei Länsi-Suomen pää-äänenkantaja ole vielä huomannut siirtyä nettiaikaan eikä Turun Sanomat nähtävästi julkaise lehdestään verkkoversiota.

Herra Mäykynen itse ei juuri kiinnostunut lehtijutusta: vanha stoori.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Sissimuonaa



Taannoin Hill & Knowlton -markkinointitoimisto lähestyi Whiskasin puolesta Mäykystä ja tiedusteli, josko herra haluaisi tutustua Whiskasin uutuuksiin ensimmäisten joukossa. Mitään velvoitteita Mäykyselle ei tulisi, joten henkilökunta ilmoitti, että herra on suostuvainen makutestaamaan tuotteet.

Eilen Whiskasin paketti sitten saapui. Tuoteselosteita pusseissa ei ole, joten emme varsinaisesti voi ottaa kantaa ruokien laatuun. Mukana olleessa saatekirjeessä kuitenkin vakuutetaan, ettei ruoissa ole keinotekoisia maku- eikä säilöntäaineita ja vitamiini- ja mineraalipitoisuuksienkin pitäisi olla kohdallaan. Arvailun varaan kuitenkin jää, onko noissa esimerkiksi viljaa tai sokeria. Uusissa annospusseissa on ruokia kastikkeissa, hyytelöinä ja murekkeina sekä makuina kaikenlaista määkijää ja piipittäjää. Joissain mauissa on mukana myös kasviskomponentti kuten porkkana tai papu.


Herra Mäykynen valitsi makutestiinsä ensimmäiseksi lohta & porkkanaa sisältävän hyytelön. Toisin sanoen tämä oli ensimmäinen pussi, jonka Mäykynen puri rikki. Mitään kissanruokapussukoita ei enää pitkiin aikoihin ole voinut jättää pöydille lojumaan, sillä herra on oppinut, että pussien purukestävyys on heikko.

Ruoka oli heti välitön menestys. Ulkonäöllisesti sapuska muistutti suuresti Mäymörin rakennetta ja maistuvuuskin vaikutti olevan kilpailukykyinen. Herra Mäykynen näytti suhtautuvan korruptiolahjuukseensa hyvin kritiikittömästi. Muut maut ovat vielä testaamatta, mutta saattaa olla, että Whiskasin markkinointitiimi löysi tuotteilleen innokkaan loppukäyttäjän. Mäykysen harmiksi tosin ostopäätöksistä vastaava henkilökunta ei muodosta mielipidettään ennen kuin tuoteseloste on saatavilla.

torstai 7. toukokuuta 2009

Punkkisota


Juuri ennen vappua henkilökunta rapsutteli Mäykysen kaulaa, kun sormi tökkäsi johonkin pieneen näppylään. Tarkastelu osoitti, että näppylä oli erittäin yököttävää lajia: punkki! Mokomat iljetykset ovat lähteneet liikkeelle heti kun ruoho hiukan vihertää. Viime kesänä Mäykysen leuasta poistettiin punkki ja nyt talven mentyä oli punkkipihdeille jälleen käyttöä.

Ötökkä saatiin irroitettua helposti, mutta sen tappaminen vaati hiukan enemmän vaivannäköä. Sormivoimin liiskaaminen ei punkin vauhtia näyttänyt hidastavan, joten työkalulaatikosta piti kaivaa pihdit ennen kuin iljetys viimein saatiin päiviltä.

Koska punkkeja selvästi lähimaastossa on, ja Mäykynen on innokas ulkoilija, päätti henkilökunta aloittaa punkkien vastaisen kampanjan ja kävi apteekista hakemassa Frontline-punkkimyrkkyä. Mömmöä saa sekä suihkepulloissa että kerta-annospipeteissä, joista jälkimmäinen on tarkoitus levittää kissan niskaan. Mäykyselle hankittiin niskaan levitettävä paikallisvaleluliuos ja viimein pari päivää sitten mömmö saatiin levitettyä niskaan.

Heti levityksen jälkeen niskassa oli isohko märän näköinen alue ja vielä muutaman tunnin jälkeenkin niska näytti sellaiselta, että henkilökunta pohti josko joutuu kohta pesemään koko kissan. Frontlinen käyttöohjeessa todettiin, että tuotteen nuoleminen pian levityksen jälkeen saattaa aiheuttaa runsasta syljeneritystä. Koska Mäykysellä ei näytä olevan niskassa kohtaa, johon herra ei ylettyisi nuolemaan, kaivo henkilökunta herran suureksi järkytykseksi kalurin esiin. Tällä kertaa kypäräpakko oli sentään melko lyhytaikainen ja yön jälkeen kurjan pöntön sai onneksi taas sulkea vaatekaapin perälle. Yön yli odottelu oli myös saanut niskakarvat kuivumaan melko normaalin näköiseksi, joten pesulle ei onneksi jouduttukaan. Hyvä niin, sillä olisi ollut hiukan ikävää huuhdella punkkilitku viemäristä alas.

Nyt Mäykysen turkissa pitäisi olla fiproniiliä punkkien kiusaksi ainakin seuraavan kuukauden ajaksi. Jäämme seuraamaan, miten punkit suhtautuvat tähän vastaiskuun.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Kevätpörriäinen


Mäykynen on nauttinut loistavista vappusäistä ulkoilemalla. Metsästäjä Mäykynen on viime päivinä keskittynyt lähinnä lentävän pienriistan saalistamiseen. Tuntuu siltä, että pistäviä medenimijöitä on nyt liikkellä poikkeuksellisen paljon. Todennäköisempää taitaa kyllä olla, että pörriäisten määrä on normaali, mutta ne vain erottuvat hyvin nyt kun kasvillisuuden määrä on vielä lähes olematon, eikä muitakaan hyönteisiä vielä juuri ole liikkeellä.

Surisevat pörriäiset ovat loistavia saaliskohteita, sillä niitä on paljon ja niitä on myös suhteellisen helppo saada kiinni. Jälkimmäisestä seikasta johtuen valjaat ovat välillä olleet kovalla koetuksella ja henkilökunnan tarkkailukyky ylikuormittuneena, sillä Mäykystä on yritetty suojella pörriäisten pistoilta. Pulleat kimalaiset näyttävät kivoilta ja harmittomilta, mutta niiden liiallinen ärsyttäminen voi paljastua Mäykyselle piikikkääksi kokemukseksi. Muutaman kerran pörriäinen on jo ollut Mäykysen tassuissa, mutta onneksi puolipökertyneet otukset eivät ole ehtineet pistää, vaan henkilökunnan kimalaispelastuspartio on ehtinyt ajoissa hätiin.