tiistai 28. joulukuuta 2010

Raksuintoilijan unelma?


Mäykynen ja Elli syövät raksuja ainoastaan satunnaisena herkkuna, sen varmaan moni säännöllisesti blogia seuraava tietääkin. Mäykysen ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitus elää raksuttomalla dietillä, vaan pikkuherra Mäykysen kotiutumiseen henkilökunta oli aikanaan varautunut Royal Caninin neljän kilon raksupussilla. Täysin samat raksut kuin joita Mäykynen oli mussuttanut hyvällä ruokahalulla kasvattajansa luona eivät sitten kuitenkaan enää kelvanneetkaan. Raksubaari oli avoinna 24/7 vähintään kuukauden, mutta raksulautaselta ei kadonnut nappulan nappulaa. Pilaantuneesta erästä tuskin oli kyse, sillä tuttavan pentukissa söi sitten myöhemmin noita samoja raksuja ilman maistuvuusongelmia tai vatsavaivoja. Mäykystä vaan ei huvittanut tai ehkä henkilökunnalle piti näyttää, missä kaappi seisoo. Siis ostavat neljä kiloa raksuja kysymättä maistuvatko ne herralle!

Mäykynen oli lähemmäs vuoden, kun henkilökunnalle selvisi, että herra saattaisikin taas haluta kuivamuroja. Bilanx-näytepussi kelpasi paremmin kuin hyvin ja sen jälkeisissä kokeiluissa kaikki on kelvannut: Royal Canin, Perfect Fit, Whiskas, PrimaCat ja kaikki muut kissanäyttelyissä näytepussejaan jakaneet merkit. Poislukien pikku-Ellille aikanaan ostetut penturaksut ei raksuja kuitenkaan enää ole ostettu, vaan näytepussukoiden sisältöjä on jaeltu kaksikolle satunnaisena, mutta erittäin kysyttynä herkkuna.

Nyt aikaisen talven ja kuivan sisäilman mukanaan tuomien turkkiongelmien myötä henkilökunta päätti kääntää kelkkansa ja kokeilla raksuja osana ruokavaliota. Märkäruoissa on yleensä aika minimaaliset rasvaprosentit ja tuntuu, että pieni raksulisä on oikeastaan helpoin tapa saada riittävästi rasvaa ruokavalioon. Voisihan sitä varmasti läskiäkin kissoille syöttää, mutta Ellin ja Mäykysen syömä liha on lähinnä broileria, jonka rasvaprosentilla ei kyllä paljon kehuskella saatika sitten korjata jotain märkäruokien rasvavajausta.

Henkilökunta lueskeli paljon raksujen tuoteselosteita ja nettikeskusteluja ja päätti, että Acana tai Orijen voisivat olla hyviä merkkejä. Puoliksi arpoen päätettiin ensin tilata kokeiluun Acana Wild Prairie -pussukka. Koska 400 grammaa on kahdelle kissalle kuitenkin naurettavan vähän, päätti henkilökunta tilata 2,5 kiloa uutta herkkuraksua. Joulun alla nappulat sitten saapuivat ja riemumielellä niitä tarjottiin karvakaksikolle.

Mitä tekee Mäykynen? Kävelee raksulautaselle, haistaa, maistaa, sylkäisee raksun lattialle, tuhahtaa ja kääntyy pois. Henkilökunta voisi opetella vaikka noin alkuun erottamaan jyvät akanoista. Mäykynen tietysti osaa jo: Bilanx-Acana -seoksesta jää lautaselle vain ne akanat. 



sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulutunnelmissa


Elli ja Mäykynen ovat viettäneet joulua rauhallisesti. Aattoa matkustettiin viettämään koko porukan voimin henkilökunnan vanhemmille. Takapenkin väeltä tuntui olevan joulumieli hiukan kadoksissa, mutta onneksi matka oli lyhyt ja perillä sitten olikin jo ihan kivaa.

Illan kohokohta taisi olla Ellin ja Mäykysen mielestä lahjojen jako. Mielikuvitukseton henkilökunta oli taas hankkinut Mäykyselle Kong Kickeroon, koska herraa miellyttävät kissanlelut ovat aika harvassa. Mäykynen ja Elli saivat myös jouluiset vetolelut: kultainen kana Ellille ja vihreä kuusi Mäykyselle. Lelut voi siis langasta vetää käyntiin, minkä jälkeen ne tärisevät hetken — näitähän on ennen ollut ainakin hiirinä ja ties minä muinakin otuksina. Ennakko-oletus oli, että lelut eivät kiinnostaisi, mutta yllättäen Mäykysen mielestä Ellin kultainen kana olikin jopa mielenkiintoisempi kuin Kickeroo. Mäykysen oma vihreä kuusi oli sen sijaan ihan tyhmä, joten herrasmiehen elkein Mäykynen omi Ellin kanan itselleen.

Onneksi Elli ei juuri välittänyt, koska Ellin paketista oli kuoriutunut jotain paljon kiinnostavampaa. Elli sai Neko Flies -onkilelun Kittenator ja Kragonfly -osilla. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa joku on keksinyt, että onkilelusta voi tehdä sellaisen, että varren päässä olevaa lelua voi vaihtaa. Tästä innovaatiosta saakin sitten maksaa melkoisen paljon, mutta onneksi Elli tuntui olevan laatutietoinen. Molemmat päät ovat suuressa suosiossa, mutta jos valita pitäisi, niin todennäköisesti Elli valitsisi pörröisen Kittenatorin. Jos henkilökunta saisi valita uudestaan, hankittaisi meille ehdottomasti pitkävartinen Neko Flies nykyisen 25 senttisen varren sijasta, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, sillä lyhyelläkin varrella pärjää ihan hyvin.



Suurimmaksi osaksi joulua on kuitenkin vietetty hyvin leppoisissa tunnelmissa. Jopa joulukuusi on saanut olla lähes rauhassa. Henkilökunta ihan turhaan epäili, että Elli kiipeilisi puussa kaiket päivät. Kuusi jopa kiinnitettiin rautalangalla kattoon, jotta se kaatumatta kestäisi kiipeilyä, mutta tämä kaikki onneksi aivan turhaan. Lasipalloja ei sentään ole laitettu alaoksille, vaan siellä on ainoastaan pieniä kiliseviä kelloja. Niitä kumpikin kissoista käy välillä rämppäämässä, mutta muuten kuusi tuntuu olevan aika tylsä juttu. Tuolla ulkonahan niitä on metsät pullollaan eikä sielläkään kumpikaan kiipeile pistelevissä kuusissa, joten miksi ihmeessä sitten sisällä? Ulkona on tosin nyt ollut niin kylmää ja lumista, ettei siellä viihdy kumpikaan, mutta jouluruokia sulatellessa voi haaveilla vaikka kesästä ja ihanan pitkistä valjastelulenkeistä.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!




Joulu on ilon ja pienten ihmeiden aikaa. Sen sai Mäykynen ja Elli huomata, kun Zooplussan paketti saapui kuin saapuikin perille vielä juuri ennen joulua. Nyt on ruokaa ja lahjoja koko joulunajaksi ja vielä pitkälle siitä eteenpäin.

Herra Mäykynen ja Elli-neiti toivottavat kaikille hyvää joulua!

torstai 23. joulukuuta 2010

Jouluhuolia


Luulisi, että näin lähellä joulua saisi kissa jo käpertyä kerälle ja unelmoida jouluherkuista sekä ihanista lahjoista. Haaveilua ei tietenkään ole kukaan estänyt, mutta Elliä ja Mäykystä alkaa pikku hiljaa huolestuttaa henkilökunnan velttoilu. Kuvaaja on sentään vihdoin saatu kotiutettua työmatkaltaan, mutta kirjuri on sitten päättänyt sairauslomauttaa itsensä. Varsin outo juttu, kun henkilökunta lojuu päivät pitkät sängyssä, mutta ei silti saa mitään aikaiseksi. Eikös lomat kuuluisi olla nimenomaan kissojen viihdyttämiseksi?

Riehua voi onneksi kaksistaankin, mutta entäs sitten ruokahuolto? Yleensä sapuskaa on ilmestynyt lautaselle säännöllisin väliajoin, mutta nyt Mäykysen ja Ellin ruokakaappi näyttää huolestuttavan tyhjältä. Zooplussalle on tehty tilaus kaksi viikkoa sitten, mutta ehkäpä vaikea lumitilanne on jättänyt kaksikon ruoat saarroksiin jonnekin Keski-Eurooppaan. Siis ei kai joulua tarvitse nälässä viettää? Muiden kupit notkuvat jouluna herkkuja ja Ellille ja Mäykyselle etsitään kuumeisesti jotain ikivanhaa raksunäytepussia näyttelykassin pohjalta?

Varsinkin Elli on yrittänyt kantaa kortensa kekoon ja kävi jopa tänään terassilla vaanimassa tirppoja, vaikka pakkasta oli -20 C. Pienet pakkaset eivät neidin menoa paljon hidasta. Mäykynen sen sijaan luovutti ja perääntyi jo kynnykseltä takaisin sisälle. Kyllä sitä täytyy olla helpompiakin tapoja hankkia ruokaa. Mäykysen elämänkokemus on ehkä myös jo osoittanut, ettei sieltä terassilta kuitenkaan mitään paisteja sisälle kanneta, vaikka kuinka ansiokkaasti vaanisi.

Entäs sitten lahjat? Elli on tietysti uteliaana pikkuneitinä ehtinyt jo käydä tutustumassa lahjavarastoon ja ilmeisesti löytänytkin sieltä mieluisen lahjan, koska paketti on puoliksi revitty auki. Mäykysen lahjat taitavat sen sijaan olla siellä jossain keski-eurooppalaisessa lumihangessa. Voi kurjuuksien kurjuus!

Henkilökunta lupaa kuitenkin ryhdistäytyä. Kauppamatka on jo suunnitteilla ja sieltä toivottavasti löytyy ratkaisu sekä ruoka- että lahjaongelmaan. Mäykynen ja Elli saavat ehkä sittenkin vielä kunnon joulun.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Intialainen kissanvessa

Vessarintamalla on taas harrastettu testailua, vaikkakin nyt on pysytelty sentään ihan vain mikrohiekoissa. Normaalisti Mäykysen ja Ellin vessassa on hajustamatonta Extreme Classic Odour Lockia tai Odour Busteria. Zooplussassa oli kuitenkin tarjouksessa uutta Pura Pure Cat Litteria ja aina kokeiluvalmis henkilökunta päätti jälleen ryhtyä hiekkatestailuun. Taaskaan ei olisi pitänyt, vaan vähitellen voisi henkilökuntakin ymmärtää, että on sallittua ostaa niitä toimiviksi ja hyviksi todettuja merkkejä.

Ensinnäkin hiekkapakkaukset olivat jo vuotaneet Zooplussan pahvilaatikkoon ja tällä kertaa syy ei ollut Itellan tai DHL:n. Ei varsinaisesti tarvitse olla Einstein tajutaksen, että niiteillä suljettuun paperipussiin pakattu erittäin hienojakoinen hiekka ei pysy paketissaan, vaikka siihen paperin ympärille vielä jonkun pahvilaatikon laittaisikin. Pura-hiekka on siis hyvin hienojakoista ja sekä koostumus, että väri tuovat mieleen lähinnä hiekkarannan. Mainostekstissä kerrotaan, että intialaista alkuperää olevan hiekan värin pitäisi miellyttää kissojen silmää. Mikäs siinä, kyllähän hienojakoinen hiekka kissoja miellyttää. Sen sijaan henkilökunta ei ole huomannut, että Mäykynen ja Elli erityisemmin välittäisivät vessamateriaalisa värityksestä.

Sitten päästäänkin jo kissanhiekkojen perusongelmaan: dust-free. Täysin pölyämättömään hiekkaan henkilökunta ei ole vielä törmännytkään, mutta tämän merkin kohdalla tuo väite on jo suorastaan huvittava. Siis mikään meillä kokeiltu hiekkamerkki ei ole koskaan pölissyt näin paljon! Toinen ongelma on hiekan hajuttomuus - tai sen puute. Meille ostetaan aina hajustamattomia hiekkoja, koska henkilökunta ei todellakaan kaipaa kotiinsa baby powder -hajua tai jotain epämääräistä kukkaketotuoksua. Hiekan pitää olla hajutonta ja kun vessa alkaa haiskahtaa, on vuorossa vessanpesupäivä. Pura-hiekka mainostaa olevansa luonnollisen tuoksuista: aurinkokuivauksesta on tuotteeseen jäänyt earth scent. Maaperähaju onkin aika voimakas jo suoraan pakkauksesta kaadettaessa ja tuoksu vain voimistuu, kun hiekka kastuu.

Extreme Classic ja Odour Buster ovat kanadalaisia ja länsimaiseen tapaan hyvin tylsiä: hajuttomia, pölyttömiä, harmaita ja vuotamattomissa pakkauksissa. Intialaisessa Purassa on enemmän eksotiikkaa: maanläheinen väri, pölyä, hajua, epämääräinen pakkaus. Mäykyselle ja Ellille näyttää kumpikin kelpaavan yhtä hyvin. Pura-kausi tulee kuitenkin jäämään lyhyeksi, sillä kissanvessa ei henkilökunna mielestä kaipaa intialaista twistiä. Mitä tylsempi sen parempi.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Ellin ensilumi




Elli pääsi pari viikkoa sitten ensilumien sataessa ensimmäistä kertaa tassuttelemaan lumihankeen. Tokihan Elli on lunta ikkunan takaa nähnyt jo viime talvenakin, mutta Ellin valjasteluharjoitukset aloitettiin vasta kinosten sulettua. Henkilökunta hiukan epäili, että lumi saattaisi jopa pelottaa Elliä, mutta mitä vielä. Pitihän kylmää valkoista ainetta hiukan ihmetellä ja sitten tassutella ja lopulta maistaakin, mutta ei lumi neidin menoa muuten mitenkään näyttänyt hidastavan.





Pihalla juoksenneltiin ristiin rastiin ja ihmeteltiin tirppoja. Sittemmin Elli on ehtinyt kinoksia ihmettelemään jo useammankin kerran. Aika lyhyeksi jäävät sekä Ellin että Mäykysen ulkoilut ja pahimmillaan tai parhaimmillaan ulkona ollaan vain minuutti tai kaksi. Henkilökunta on salaa onnellinen, kun jopa Mäykynen on tyytyväinen pieneen ulkolenkkiin ja palaa sen jälkeen aivan oma-aloitteisesti koti-ovelle. Kevään jatkuvia uloshuutokonsertteja odotellessa pieni joulunodotusrauha on tervetullut piristys.



lauantai 13. marraskuuta 2010

Purrfectly Pink turpiinveto


Henkilökunta bongasi Stockmannin eläinosastolta hiiren, joka oli ihan pakko saada. Ellin synttärit jo ehtivät mennä ja jouluun on vielä aikaa, mutta vaaleanpunainen vikisijä suorastaan huusi kuuluvansa Ellille. Kun paketissa lukee Very Important Pet ja Purrfectly pink, niin sellainen kuuluu luonnollisesti Ellin lelulaatikkoon. Henkilökunta osti samalla myös pari saman valmistajan kulkushäntähiirtä ja kassalla myyjä tuumasikin, että näistä riittäisi iloa pitkäksi aikaa. Henkilökunta tyytyi nyökyttelemään, vaikka mietti, että söpöjä hiiruja saattaa kyllä odottaa suolistus hyvinkin pian. Ellin söpön pikkuneitilookin alla piilee jotain hiukan muuta kuin Purrfectly pink -hömppäluonne.



Tuotekuvaus oli Mäykysen ja Ellin mielestä ihan tyhmää touhua ja hiiriparka ehdittiin varastaa leikkeihin jo ennen pahveista irroitusta. Lopulta kuitenkin kuvat saatiin otettua ja hiirulaiset pääsivät siihen käyttöön, mihin olivat tarkoitettukin. Vaaleanpunaista unelmaa tassuteltiin puolin jos toisinkin, mutta suuremman suosion saavuttivat kuitenkin kulkushäntäiset pörröhiiret.


Varsinkin Elli innostui kulkushiiristä kovasti ja kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi oli meno ajoittain jo täysin päätöntä.



sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pahvi-Paavot


Kissakaksikko Musta ja Harmaa kirjoittivat juuri blogissaan pahvilaatikoista: kaksi on vielä parempi kuin yksi. Hiukan kilpavarusteluksi menee, mutta Mäykynen ja Elli eivät nyt millään malta olla esittelemättä omia varastojaan. Erinäiset remonttivaiheet ja Zooplussan ruokatilauksen takaavat, että Mäykyseltä ja Elliltä löytyy pahvilaatikko tilanteeseen kuin tilanteeseen. Eikä sellaista tilannetta taida ollakaan, johon pahvilaatikko ei sopisi. Niissä voi esimerkiksi nukkua ja leikkiä tai niistä käsin voi suorittaa salaisia vaaninta- ja valvontaoperaatioita.

Laatikoiden värimaailma on kieltämättä aika tylsä ja yksipuolinen, mutta kokovalikoimaa on laidasta laitaan. Koska henkilökunnan mielestä tyhjiä pahvilaatikoita ei voi kuitenkaan olla käytössä kerralla enempää kuin kämpässä on huoneita, on ylimäärälaatikot arkistoitu toistaiseksi rappusten alle. Sieltä mistään mitään ymmärtämätön henkilökunta niitä sitten ajoittain rahtaa pahvikeräykseen. Koska nakertaja-Mäykynen on tehokas pahvilaatikkosilppuri olisi Ellin ja Mäykysen mielestä kuitenkin ehdottoman tarpeellista varastoida jokainen loota pahan päivän varalle. Jos pahvilaatikkotoimituksiin tulee tauko, niin mitä sitten tehdään?



Elli huolehtii säännöllisesti pahvivaraston laatikkoinventaariosta. Pieni koko on tässä eduksi, jotta pääsee ahtaasta varastolaatikosta vielä poiskin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Synttäribileet x 2


Perjantaina oli Ellin juhlapäivä. Juhla-aamupalaksi Elli otti tavallisen ruokansa lisäksi viiliä. Henkilökunta haluaa kiinnittää lukijoiden huomion verbivalintaan: viiliä ei annettu, vaan Elli kävi ihan omin lupinensa maistelemassa henkilökunnan aamupalaa. Synttärisankarin luvattomaan toimintaan ei kuitenkaan heti hennottu puuttua, mutta ihan koko purkillista neiti ei silti saanut lipittää.

Varsinainen juhlinta alkoi kuitenkin vasta illalla. Mäykynen avusti Elliä turkin laitossa, sillä pitäähän bileissä karvat olla ojennuksessa. Gourmet-ateria koostui raksuista, joita täällä ei siis normaaliruokavalioon sisälly. Ellin herkkuruoista on tosin paha sanoa yhtään mitään, sillä neiti on ihan yhtä ihastuksissaan kaikesta syötävästä. Menun loppuhuipennukseksi Elli kävi nuolemassa henkilökunnan Halloween-leivoksen täytekreemit. Omatoimisuus kunniaan, jos sankarille ei edes kakkua tajuta tarjota.


Lopuksi oli vielä lahjonnan vuoro. Ellille oli hankittu Kong Wild Tails -pallo, koska henkilökunta ajatteli, että sen höyhenhäntä olisi neidille mieluinen. Suosio ei ollut ihan yhtä loistava kuin henkilökunta kuvitteli, mutta turpiinsa pallo silti sai. Huiskat ovat silti selvästi Ellin mieluisimpia leluja, sillä tämäkin lelu muuttui huippukiinnostavaksi, kun henkilökunta heilutteli pallon sulkahäntää neidin nenän edessä. Koska henkilökunnan molemmat oikeat kamerat ovat huollossa, on synttärijuhlien kuvatarjonta nyt valitettavasti kuitenkin melko niukkaa ja heikkolaatuista.

Kun on syöty, saatu lahjat ja leikitty niillä, voisi joku luulla juhlien olevan ohi. Niin henkilökuntakin kuvitteli. Tuli paluu arkeen. Postin työnseisaukset olivat kuitenkin puuttuneet peliin ja tänään oli vuorossa synttäribileet vol. 2. Postilaatikossa odotti tänään ilmoitus maksikokoisesta kirjeestä, joka piti noutaa postista, koska se ei ollut mahtunut laatikkoon. Postiin sitten mentiinkin ja sieltä saatiin kirje, joka oli osoitettu Ellille. Postileiman mukaan Ellin paketti oli laitettu postiin hyvissä ajoin, mutta joku postityöntekijä ei ollut sitten tajunnut, että lakko tai ei, niin suojatyöhön kuuluisi sisällyttää myös pienten kissaneitien synttärimuistamiset.


Elli oli saanut kasvattajaltaan hienon kortin: Stort grattis Elli på 1-års dagen! Lisäksi paketissa oli pieni hiiri ja kaksi muovipalloa, joissa on sisällä kissanminttua sekä vielä täyttöpussi kissanminttua. Lahjat tuntuivat olevan kovasti mieluisia ja niiden perässä on juoksenneltu ympäri olohuonetta. Kolina vaan kuuluu, kun neljä tassuparia on käynyt kissanminttuping-pongin mestaruusotteluita.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Päivänsankari


Pienestä sintistä on kasvanut nuori tarmokas neiti. Onnea Elli! Nordic Glow Missy Elliot tänään 29.10. pyöreä 1 v!


Onnittelut myös Ellin siskoille Elsalle ja Sigorneylle. Elli muistuttaa, että synttäribileet on vain kerran vuodessa: riehukaa siis kunnolla ja vaatikaa paljon herkkuja!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Raapimapöntön syövereissä


Mäykynen ja Elli ovat keränneet ahkerasti Zooplussan kanta-asiakaspisteitä. Kerätyillä pisteillä ei kuitenkaan yleensä saa hankittua juuri mitään hyödyllistä, joten henkilökunnan pistetilille on kertynyt nelinumeroinen summa puolihyödytöntä kanta-asiakasrahaa. Jotta pisteitä edes joskus tulisi käytettyä, päätti henkilökunta tilata kaksikolle monikäyttöisen leikkikeskus-raapimatolpan.

Testiryhmä Mäykynen & Elli on nyt testannut tolppaa pari viikkoa ja etenkin Elli näyttää jopa käyttävän sitä. Edes tämän jutun kuva ei ole lavastettu tai raksujen avulla kuvattu. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi Elli jopa ymmärsi heti, että tolpan karkea sisalpinta sopii hyvin raapimiseen. Elli myös nukkuu usein tolpan päällä ja joskus myös sen koloissa. Mitään huippulaatua tolppa ei ole ja sisalit repsottivat jo tullessa muutamasta paikasta, mutta eiköhän tuo silti käytössä hetken kestä. Se on myös tarpeeksi pieni, jotta sitä voi siirrellä milloin minnekin nurkkaan ja tarvittaessa viedä vaikka varastoon. Hinta-laatusuhde on siis kohdallaan.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kahdenistuttava sohva


Joskus Mäykylässäkin on rauhallista. Päivän riehunta ja ulkoilu väsyttivät kaksikkoa niin, että Mäykysen  ja Ellin sunnuntai-ilta on sujunut poikkeuksellisen hiljaisissa merkeissä. Tällaisia hyvin ansaittuja lepohetkiä varten meillä on kahdenistuttava sohva. Täytyyhän sitä molemmilla olla oma istuimensa. Missä henkilökunta sitten istuu? No, sehän ei oikeastaan voisi kaksikkoa vähempää kiinnostaa. Jos haluaa katsella telkkaria sohvalla istuen, niin sitten kannattaisi varmaan saapua ajoissa paikalle. Eihän raskaan työn uuvuttamia kissaparkoja voi kovalle lattaialle ajaa. Jo pelkkä ajatus moisesta väsyttää.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Jäähyväiset estradeille


Kissanäyttelyt ovat ihan ***** Ellin mielestä. Lauantaiaamuna henkilökunta sai taas jonkun neronleimauksen ja heräsi kuudelta. Sitten Elliä jo pakattiinkin kantokoppaan, vaikka tällä kertaa neiti jopa otti Mäykysestä mallia ja pakeni sängyn alle, kun koppa kaivettiin esiin. Elli ei kuitenkaan vielä ole Mäykysen kanssa ihan samalla tasolla piiloutumitaidossa, sillä neidin häntä jäi harmittavan paljastavasti näkyviin. Elli siis joutui koppaan ja Mäykynen sai jäädä sängyn alle kököttämään.

Matka Myllypuron ED Stationille sujui rauhallisesti ja eläinlääkärijonoon päästiin hyvissä ajoin. Tarkastuksessa Elli teki kuitenkin harvinaisen selväksi, mitä mieltä oli eläinlääkäritädin oikeudesta käpälöidä. Henkilökunta oli kyllä ilahtunut kyseisen eläinlääkärin kissankäsittelytaidoista, vaikka nekään eivät nyt valitettavasti kiukustunutta neitiä lepyttäneet. Näyttelyhäkki kuitenkin sisustettiin ja sitten alettiin miettiä, onko Ellin mielentila sellainen, että neiti kestäisi vielä tuomarinkin näkemisen. Koska bengalit ovat aakkosten alkupäässä, on arvosteluvuoro yleensä lähes poikkeuksetta heti aamutuimaan ja niin nytkin. Pohdinta-aikaa ei paljon ollut ja koska jo pelkkä syliin otto aiheutti rimpuilun ja rähinän päätti henkilökunta, että Ellin näytteleminen sai jäädä väliin. Luultavasti tuomarina ollut Luigi Comorio ei olisi arvostanut neidin sähäkkää tempperamenttisuutta, vaikka italialainen olikin.

Kun näyttelypaikalle oli kuitenkin raahauduttu ja häkkikin sisustettu, niin henkilökunta päätti jäädä paikalle hengaamaan, vaikka Elli olikin sihteeristöön ilmoitettu poissaolevaksi. Häkissä Elli oli ihan tyytyväinen elämäänsä ja päivä sujui lähinnä omassa mökissä nukkuessa. Naapurikseen Elli oli saanut egyptinmau Epun. Näyttelykonkari-Eppu osasi ottaa näyttelemisen aika paljon rennommin kuin Elli. Neiti tosin ei Epun kokemuksesta paljon perustanut, vaan Eppukin sai kuulla kunniansa, kun kaksikko ohimennen toisensa näki. Kuva-anti blogikaksikosta jäi kuitenkin vähäiseksi, sillä henkilökunnan kamerasta on laukaisin mäsänä ja objektiivin kuvanvakaajakin on sanonut sopimuksensa irti. Maunon ja Epun blogista löytyy myös yhteiskuva bloggaavasta kaksikosta.

Ellin piti näytellä seuraavan kerran Turokin näyttelyssä Turussa marraskuun lopulla, mutta ilmoittautuminen on nyt peruttu. Neiti on kahdessa peräkkäisessä näyttelyssä ilmoittanut hyvin selväsanaisesti, etteivät näytelmät ole Ellin juttu, joten pakkohan se on uskoa. Mäykynen on puolestaan sertijumissa ja odottaa ulkomaansertiä, jota henkilökunta ei aio lähteä herran kanssa metsästämään, koska Mäykynen puolestaan vihaa matkustamista niin suuresti. Meillä on siis koko porukka näyttelytauolla toistaiseksi. Jos neiti iän myötä joskus muuttuu hiukan avoimemmaksi ja alkaa viihtyä esimerkiksi sylissä, niin sitten voidaan kokeilla uudestaan. Nyt Elli kuitenkin keskittyy kotikissuttamiseen Mäykysen kanssa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Bengalikuvion maailmanvalloitus


Jo kesällä trenditietoinen ohikulkija intoili Ellin ja Mäykysen nähdessään niiden muodikasta väritystä: leopardikuvio on in! Sittemmin täplämuodilta ei enää ole voinut suojautua, sillä muotilehdet ja vaatekaupat pursuilevat bengalikuviota. Miten ihmeessä Mäykysestä ja Ellistä tulikin yllättäen jotain trendipukineita? Vuittoni olalle ja Elli kassiin kurkistelemaan, niin saisi varmaan paljon kateellisia katseita osakseen. Harmi, että Elli suostuisi olemaan osa asustetta ehkä maksimissaan noin kaksi sekuntia. Toisin kuin naapurin sylikoira osaavat Elli ja Mäykynen sentään vielä kävellä itsekin.

Täplämuodin kuumuus valkeni henkilökunnalle äskeisellä Barcelonan visiitillä. On leopardikuviota Espoossakin, mutta muodistaan tunnetummassa kaupungissa sitä oli kaikkialla: pelkkiä täpliä, ruusukekuvioita, ruskealla pohjalla, harmaalla pohjalla, glitterillä ja tarvittaessa ihan kaikissa väreissä. Ballerinoja, keinoturkkeja, huiveja, vöitä, sukkahousuja, paitoja, laukkuja ja tunikoita. Trenditietoisille myytiin jopa leopardikuvioisia lattiaharjoja.

Epätrendikäs henkilökunta on kuitenkin täpläkuvioiden ostoboikotissa, sillä meillä Mäykynen ja Elli saavat olla bengaleita yksinoikeudella eikä henkilökunta lähde kilpailemaan tässä sarjassa. Olisihan sitä tieysti voinut säväyttää ja hankkia seuraavaa kissanäyttelyä varten täplävarustusta päästä varpaisiin, mutta niin, eihän tuomari sitten enää erottaisi kissaa siitä kokonaisuudesta. Ja jos taas henkilökunnan profiilia alettaisi arvostella, niin voisi jäädä sertit haaveeksi.

Mutta jos kuvio on nyt in, niin entä ensi vuonna? Jokunen vuosi sitten leopardikuviota käytti ehkä enintään joku rokkitähti, mutta muuten villiä viidakkolookia saattoi pitää lähinnä mauttomuuden huipentumana. Ensi vuonna Mäykysen ja Ellin kuvio on ehkä jo so-last-season. Mäykystä ja Elliä ei voisi vähempää kiinnostaa. Kissuus ja oma turkki on aina in! Vai luuletteko, että ihmiset ensi vuonna ihmettelevät, että leopardit ovat niin kamalan out?



Koska tämä ei ole muotiblogi, emme nyt poikkeuksellisesti tämän jutun yhteydessä julkaise kuvia leopardikuosista, vaan vierailijoina esiintyvät Barcelonan kissuudet.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Virtuaaliminä painettuna


Vieraileva toimituskunta on saanut juttunsa valmiiksi ja painetuksi. Vauhtikaksikolla on nyt ihan oma aukeama Finnetin upouudessa asiakaslehdessä @nettessa. Mäykynen ja Elli esiintyvät Virtuaaliminä-palstalla, jossa kerrotaan verkossa viihtyvistä tyypeistä

Valokuvaaja yritti kuvata Mäykystä, koska koko jutun piti lähinnä olla Herra Mäykysestä. Ellin sinnikkyys kuitenkin jälleen palkittiin, sillä lopulta lehdessä komeilee kuva, johon myös linssilude-Elli on päässyt mukaan. Mäykystähän kuvaaja ei olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa mutta Elli puolestaan teki parhaansa julkisuutensa eteen. Lehden kuvassa Mäykynen näyttääkin kieltä, vai näyttääkö? Saattaa olla, että herraa on hiukan lahjottu ja siksi pitää nuoleskella huuliaan.

Finnetin lehdestä ei ole saatavilla nettiversiota, mutta kaikille uteliaille ei-Finnetin asiakkaille kerrottakoon, että jutussa ei paljasteta suuria salaisuuksia.  

tiistai 21. syyskuuta 2010

Ennenaikainen joulu?


Henkilökunta oli ilmeisesti ollut hiukan hövelillä päällä tehdessään tilausta Zooplussalle. Laatikoita saapui kolme ja painoa niillä oli noin 60 kiloa. Lähetykseen mahtui siis monenlaista viihdettä karvakaksikolle. Ennen kuin joku ehtii luulla henkilökunnan seonneen lopullisesti, niin todettakoon, että tilauksessa oli mukana myös toiseen kissatalouteen matkalla olevaa tavaraa ja puolet painosta tuli hiekkasäkeistä. Meidän mukava postipoika jaksaa aina huolehtia, että hiekkasäkkilaatikot tulee nostettua sisälle asti. Ehkä henkilökunta näyttää aamukahdeksalta ovea avatessaan vielä niin säälittävän räjähtäneeltä, että postipoika ei kehtaa jättää niitä oven edustalle. Tietääköhän se, että niissä laatikoissa on huippuarvokasta kanadalaista saksalaisen varaston kautta Suomeen kuljetettua savihiekkaa, johon arvon kissut voivat sitten tehdä pissilirunsa. Ehkä parempi, jos ei tiedä.


Yleensä Zooplus-laatikoiden parasta antia on Mäykysen ja Ellin mielestä itse pahvilaatikko. Lisäksi laatikosta yleensä onnistuu pöllimään ruokapussin tai pari sillä välin kun henkilökunta on keskittynyt ruokainventaarioon ja laatikon purkuun. Mäykynen taas on kehittynyt varsin nopeaksi ja armottomaksi pussiteurastajaksi ja niinpä herra pääseekin yleensä vaikuttamaan laatikonpurkupäivien illallismenuun.

Tänään laatikossa oli kuitenkin kaikkea poikkeuksellisen kivaa ja itse laatikko jäi sivurooliin eikä Mäykynen onnistunut muun puuhailun lomassa edes ruokarosvouksessaan. Mäykyselle ja Ellille oli nyt tullut ennenaikainen joulu. Lelut käytiin viemässä lähetyksestä pakkauksineen ja niillä leikkiminen näytti onnistuvan hyvin taustapahvienkin kanssa.


Henkilökunta oli bongannut Zooplussan leluosastolta monta Kong-lelua, joita meillä ei vielä ennestään ollut. Värivalintojahan ei itse pääse tekemään, mutta pinkkiysasteesta päätellen tilauksen kokoaja oli osannut arvata, että lelujen pääkäyttäjä on pikkuneiti. On herttaista, kun hentoinen pikkuprinsessa pääsee tappamaan vaaleanpunaista hiirtä (Kong Kickeroo Mouse). Rauhallisesta kuvasta huolimatta hiirulainen sai osakseen aika hurjia saalistushyppyjä ja takajalkapotkuja.



Jos joku on jo ehtinyt ihmetellä kuvien karuhkoa sisustusilmettä, niin se johtuu vain siitä, että olohuoneessa on menossa parketinvaihtoviikot. Moppikongilla (Kong Kickeroo Moppy) voi kuitenkin siivota myös betonilattiaa, joten kaksikon menoa ei ankea harmaus tunnu hidastavan.

Kaikki uudet Kong-lelut osoittautuivat mieluisiksi ja jopa Mäykynen on jaksanut leikkiä niillä. Kestävyyttä on hiukan ennenaikaista arvioida, mutta yläkuvien toukista (Kong Crinkle Caterpillars) toinen on jo onnistuttu suolistamaan, joten sitä voi suositella lähinnä kertakäyttöleluna tai sitten hiukan rauhallisempien kissatalouksien koristeeksi.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Alkusyksyn vaanintaraportti


Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka blogiin asti ei Mäykysen ja Ellin tempaukset olekaan viime aikoina päivittyneet. Mäykynen selvisi tällä kertaa rokotuksista ilman mitään reaktoita, joten Purevaxia suositaan meillä jatkossakin. Koska edes väsymys ei ole painanut, niin kaikenlaista on ehditty puuhastella. Ellikin ehti maalla ihastua ulkoiluun ja valjastelee nyt jo kuin vanha tekijä. Valjaiden pukeminen on neidille edelleen ihan hyi-yök, mutta ulkona onkin sitten jo kivaa. Hiukan nyhjäyksen puolelle saattaa valjastelu edelleen mennä, jos Mäykynen pääsee katoamaan näköpiiristä. Sen sijaan Mäykysen perässä neiti juoksentelee sujuvasti pitkiäkin metsälenkkejä. Ehkä noin pienen onkin parempi vahvistaa selustansa ja kulkea oman henkivartijan seurassa, sillä naapuruston vapaasti ulkoilevat kissat ovat välillä käyttäytyneet aika vihamielisesti Elliä kohtaan. Mäykyselle ei sen sijaan uhitella tai turpiin tulee. 

Välillä tuntuu siltä, että Mäykynen ei ehkä ihan aina muista omaa suhteellisen pientä kokoaan. Vaikka osa geeneistä olisikin yhteisiä Afrikan ja Aasian huomattavasti isompien kissapetojen kanssa, niin ei se silti tarkoita, että reilun viiden kilon koko takaisi Espoon metsien herruuden. Aina kannattaa silti nähtävästi yrittää, jos tapaa liian lähenteleviä tunkeilijoita. Eräällä metsälenkillä vastaan tuli vapaasti juoksenteleva suursnautseri, jonka omistajaa ei näkynyt missään. Henkilökunta ei ole koirapelkoista, mutta silti kylmäsi, sillä eihän sitä voi tietää, miten vieras koira suhtautuu kissaan. Koira oli onneksi vain kovasti utelias, mutta jo se oli Mäykyselle liikaa, sillä Mäykystähän ei noin vain sovi kaikkien läähättävien partasuiden tulla nuuskimaan. Ennen kuin henkilökunta ehti reagoida oli Mäykynen täräyttänyt tassullaan snautseria kuonoon. Jotain käytöstapoja kiitos. Koiran ystävällisen touhukas käytös ei tästä onneksi muuttunut, mutta kun Mäykysen tassu oli kohoamassa uuteen iskuun nosti henkilökunta herran syliin. Mäykysen mielestä niiiin väärin!



Suuri osa ulkoilusta keskittyy kuitenkin tirppojen vaanintaan ja ilman henkilökunnan armeliaisuutta ja nopeaa flexikättä olisi Mäykysen saalislistalle päätynyt parin viime viikon aikana ainakin yksi varomaton rastas ja mahdollisesti myös uhkarohkea orava. Poikkeuksellisen jännittävä vaanintakohde tuntui kuitenkin olevan eräs korkealla pihamännyssä istuskeleva jalopulu alias sepelkyyhky. Poikkeuksellisesti molemmilla kissoilla meni vähintään puoli lenkkiä vain puun juurella kyhjäämiseen, sillä jalopulun lumousvoima näytti olevan huikea. Tilanne oli kuitenkin hankala, koska parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Mäykynen totesi puun liian suurirunkoiseksi kiivetä. Ohutrunkoiset puut soveltuvat kiipeilyyn paljon paremmin, sillä niiden ympäri saa tassut mukavasti kiedottua ja ote on siten huomattavasti tukevampi.

Elli seuraili Mäykysen touhuja vierestä ja näytti siltä, ettei neiti taida edes yrittää. Eihän noin pieni voisi siihen pystyä. Väärin ajateltu! Elli on ehkä pieni, mutta jos ei koossa pärjää, niin pitää sitten olla muita vahvuuksia. Sisun, tarmon ja ketteryyden turvin on pikkuneiti ennekin käynyt paikoissa, joista Mäykynen on vain unelmoinut. Kunnon loikka ja sitten Elli jo kiipeilikin männyssä. Valitettavasti jalopulu tässä vaiheessa kuitenkin katsoi viisaimmaksi vaihtaa maisemaa. 

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Terveeksi todettu


Tänään oli herra Mäykysen vuosikatsastuksen aika. Oikeasti se olisi ollut jo kesäkuun alussa, mutta henkilökunta hiukan venytti eläinlääkärikeikkaa, kun mahdollista rokotesairastelua ei haluttu pahimman hellekauden ajaksi. Viime kerrallahan rokotuskäynnin seurauksena sairasteltiin siihen malliin, että lopulta herra käväisi hakemassa suonensisäistä nesteytystä sunnuntaipäivystyksestä. Nyt Fel-O-Vax PCT vaihdettiin Purevax RCT -valmisteeseen ja täällä pidetään peukkuja pystyssä, että tällä kertaa rokotuskeikka ehkäisee sairastumista eikä aiheuta sitä.

Mäykynen protestoi jo kuljetuskoppaan laittoa ja automatkaa ankarasti, mutta siinähän ei ole mitään uutta ja matkakohteesta riippumatta reaktio on sama. Eläinlääkäriasemalla herra käyttäytyi asiallisesti, joskin pöydällä pysyminen tuntui olevan ylivoimaista, kun tutkimushuoneessa olisi ollut niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista nähtävää. Ensin eläinlääkäri tarkisti hampaat ja totesi niiden olevan siistit ja puhtaat. Sitten keskusteltiin herran ruokavaliosta. Mäykysen raksuton ruokavalio olikin sitten huono, koska raksujen avulla hampaat pysyvät puhtaana. Mäykynen itse olisi mielellään kuunnellut eläinlääkäriä ja laittanut ruokavalionsa täysremonttiin. Valitettavasti henkilökunta kuitenkin aikoo jatkossakin tunkea lautaselle märkäruokia ja lihaa ja raksuja voi toivoa lähinnä satunnaiseksi herkkupalaksi.

Seuraavaksi käytiin vaa'alla ja todettiin, että Mäykynen on ihannepainoinen. Tämän jälkeen eläinlääkäri vilkaisi viimevuotista painomerkintää ja totesi, että joka vuosi ei kyllä sovi lihoa 200 grammaa. Mäykysen mielestä tässä mennään jo nipotuksen puolelle. Ja toisekseen tajusiko se lääkäritäti, että vuosi sitten herra oli vasta juuri täyttänyt Y-K-S-I. Ei kai jonkun hontelon teinin vielä kuulukaan olla ihan täydessä kollinmitassa.

Jossain välissä kuunneltiin sydäntäkin, mutta vaikka Mäykynen yritti parhaansa mukaan olla hurmaava, niin silti meni pieleen. Potilaskertomuksessa lukee sydän ausk. kehräykseltä. On se kumma, kun välillä rutistaan, että näyttelypöydällä ollaan liian kiukkuisia ja sitten jossain toisella pöydällä taas ei muka saisi kehrätä. Missä kaikki logiikka?

Palkinnoksi huonon ruokavalion aiheuttamista puhtaista hampaista, liiallisen painonkeräyksen tuloksena syntyneestä ihannepainosta ja sopimattomasta kehräyksestä laitettiin vielä piikki selkään. Tämä toimenpide tosin meni herralta ihan ohi. Ei sitä kaikkea voi huomata. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella?

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Känkkäränkkäpäivä


Kaikki alkoi jo huonosti. Ellin piti olla koko viikonloppu Rurokin kissanäyttelyssä Vantaalla Myyrmäkihallissa, mutta jo perjantaina iski kauneuskatastrofi. Ellin leuka oli tulipunainen eikä edes teini voi mennä näyttelemään sen näköisenä. Mitään varsinaista finniä ei ollut, vaan ainoastaan punoitusta, joten toiveikkaana henkilökunta aloitti hoidot laimennetulla Betadinella. Jo lauantaina näytti paljon paremmalta, mutta sunnuntaihin odotettiin ennen kuin suunnattiin Myyrmäkihalliin.

Matka sujui hyvin, mutta jo eläinlääkärin tarkastuksessa paljastui, että neiti oli tainnut nousta ylös väärällä jalalla. Eläinlääkärille sähistiin, mutta tarkastuspaperiin saatiin silti hyväksyntä. Näyttelyhäkissä neiti tuntui silti viihtyvän ihan hyvin. Siellä lepäiltiin kaikessa rauhassa ja välillä vilkuiltiin ohikulkijoilta, joiden juttuja henkilökunta sivukorvalla välillä kuunteli. Pikkulapset tuntuivat yksimielisesti olevan sitä mieltä, että Elli oli ihana. Hiukan vanhemmalta väeltä tuli jo vähän kritiikkiäkin: Bengalien naama näyttää kuulemma ihan maatiaisen naamalta, mutta turkin kuvio on niin upea, että sitä silti voisi kestää katsella kotonaankin.

Elliä tuomaroi tänään hollantilainen Stephe Bruin. Rähinöittä ei selvitty tuomaripöydässäkään ja yleisvaikutelmaksi tuli maininta very vocal. Kaunis ilmaisu siitä, että Elli taisi haukkua tuomarin pataluhaksi. Ellin ruokakupilla viihtyminenkään ei ehkä ihan täysin jäänyt tuomarilta huomaamatta, sillä yleisvaikutelma oli sturdy but yet sleek. Kyllähän bengalin kuuluukin olla lihaksikas ja Elli on sitäkin, mutta osa lihasmassasta on ehkä alkanut epäilyttävästi valahtaa vatsan seutuville. Muuten sitten menikin hyvin: oli lovely profile, beatiful silky coat, lovely glitter ja tuloksena Ex1. Sertien saamiseen Elli on vielä liian nuori, sillä niitä jaellaan vasta aikuisikään ehtineille.

Siihen Ellin näytteleminen sitten loppuikin, sillä tuollaisilla kiukuttelijoilla ei ole asiaa tuomarin paras -valintoihin. Elli sen sijaan makasi tyytyväisenä häkissään. Henkilökunta oli unohtanut häkin pohjatyynyn kotiin, joten Ellille käytiin ostamassa oma pehmopesä. Hiukan epäilytti hukkainvestoinnin mahdollisuus, sillä kissanpesät ovat yleensä meillä ja aika monilla muillakin jääneet täysin käyttämättä. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla, sillä näyttelyssä oli paikalla haisurottien valmistaja eli Katzen Deko, joka myy rottien lisäksi monenlaisia kissanpesiä. Näissä plussana on pesumahdollisuus + 60 C:ssa, joten pesä saattaa olla valkoinen vielä parin näyttelyn jälkeenkin. Mäykysen ei voisi ikinä kuvitellakaan tunkevansa itseään tuollaiseen hökötykseen, mutta Ellille kelpasi erinomaisesti. Neiti kömpi pesään heti kun se oli sijoitettu häkkiin ja siellä Elli sitten nukkuikin tyytyväisenä loppuajan. Ellin mielessä päivässä ei ollut mitään muuta vikaa kuin pari käpälöivää ja lässyttävää tätiä.

torstai 19. elokuuta 2010

Komisario Mäykynen ja lentävän seepran arvoitus


Henkilökunta on ollut siinä uskossa, että työpäivien aikana kissat lähinnä nukkuvat. Näin on luettu monesta paikasta, ja kaikki mitä on kirjoitettu on tietysti aina totta. Mikään ei erityisemmin ole myöskään antanut aihetta uskoa jotain muuta.

Kunnes tänään henkilökunta ihmetteli kotiin tultuaan, miksi iso pehmoleluseepra on keskellä olohuoneen lattiaa. No, ehkä myöhemmin kotoa lähtenyt henkilökunnan puolikas oli sen siihen kiireessä heittänyt. Sitten olohuoneen nurkasta löytyi kuitenkin myös pehmolelukoira. Hmm... Molemmat pehmoeläimet ovat olleet yläkerrassa kirjahyllyn päällä. Nyt ne olivat alakerrassa lattialla. Kumpikaan henkilökunnasta ei muistanut aamukiireessä viskoneensa kirjahyllyn eläinlaumaa alakertaan, joten henkilökunta ehti jo miettiä senkin vaihtoehdon, että täällä on käynyt murtovarkaita. Harvemmin sellaiset kuitenkaan kai vain leikkivät pehmolelusotaa ja lähtevät muita jälkiä jättämättä. Vaihtoehdot kävivät siis vähiin ja epäilykset kohdistuivat väkisinkin Mäykyseen ja Elliin.

Koska ilman todisteita ei saa ketään syyttää, aloitettiin välittömästi rikostutkinta. Komisario Mäykynen osallistui tutkimuksiin aktiivisesti. Monilahjakkuutensa ansiosta herra pystyy samaan aikaan toimimaan sekä epäiltynä että rikostutkijana. Kirjahylly on niin korkea, ettei sinne tällä hetkellä oikein pääse loikkaamaan. Nyt kirjahyllyn viereen oli kuitenkin unohtunut keittiöjakkara, joka mahdollisti loikat yläilmoihin. Tarkempi salapoliisityö osoitti, että kirjahyllyn päälle kertyneessä pölykerroksessa oli tassunjälkiä erityisesti juuri pehmolelujen paikalla. Meillähän siis ei pyyhitä pölyjä juurikin siksi, että tarvittaessa jäisi enemmän todistusaineistoa. Komisario Mäykynen kävi kuitenkin tutkimusmatkallaan vahingossa sotkemassa todisteet tai tekemässä niitä hiukan lisää — miten sen nyt sitten tulkitsee.

Mutta miksi ihmeessä Elli tai Mäykynen olisi kuljettanut isoja pehmoleluja rappusia alas olohuoneeseen. Ei näissä leluissa ole kissanminttua tai valeriaanaa tai muitakaan kissan mielen sekoittavia hajusteita. Koskaan ennen ne eivät ole kiinnostaneet, eivätkä ne kiinostaneet enää illallakaan. Kuvaa pehmokoiraa purevasta Mäykysestä ei saatu millään eikä Elli suostunut retuuttamaan seepraa minnekään. Heppoisella pohjalla taidetaan olla ilman alibia ja näiden todisteiden varassa kehnoinkin puolustusasianajaja taitaisi voittaa jutun. Syytön kunnes toisin todistetaan.

Mitä täällä on Mäykysen ja Ellin päiväuniaikaan tapahtunut?

tiistai 17. elokuuta 2010

Ellin oma kori

Elli kiittää kaikkia myötäelämisestä tärkeässä koriongelmassa. Erityiskiitos lähtee kuitenkin sen omistajalle, jolta jo eilen tuli viesti: Elli voi nukkua korissa jatkossakin. Korin omistaja oli käynyt blogista lukemassa, että korille oli löytynyt uusi tärkeä elämäntehtävä. Käyttöä tuntuu olevan paljon: tänään Elli oli korissa suojassa pölynimurihirviöltä.

maanantai 16. elokuuta 2010

Ellin unikori


Ellillä on jo reilun kuukauden ollut ikioma nukkumakori. Kori jäi lojumaan olohuoneen nurkkaan ja pian henkilökunta sai huomata, että sille oli löytynyt käyttäjä. Korin pohjalla oli jo valmiiksi pyyhe, joten pehmustuskin on kunnossa. Sinne voi käpertyä, kun väsyttää ja sinne voi juosta turvaan, jos Mäykynen kiusaa liikaa. Herraa kori ei näytä kiinnostavan — sinänsä ymmärrettävää, sillä kori on Mäykyselle liian pieni. Mahtuisihan herrakin sinne hetkeksi istahtamaan, mutta ei siellä mitään päiväunia voisi ottaa, ilman että olisi koko kissa ihan solmussa.

On vain pieni ongelma, mistä Elli ei ole tietoinen. Kori ei ole Ellin eikä edes henkilökunnan. Se on täällä lainassa ja odottaa palauttamista. Voi järkytyksen kauhistus! Missä pikkuneiti sitten nukkuu? Varmasti vastaavia saisi kaupasta, mutta silti henkilökuntaa hiukan huolestuttaa. Yksikään kissojen pesä tai nukkumatyyny ei täällä ikinä ole kissoille kelvannut, vaan päiväunet otetaan milloin tuolilla, milloin pahvilaatikossa ja milloin henkilökunnan sängyssä. Kirjoittamaton sääntö tuntuu pesien suhteen olevan, että mikä on kissoille, ei ole kissoille. Jos Ellille ostetaan nukkumakori, niin voiko siinä nukkua?

torstai 12. elokuuta 2010

Eksynyt maissi?


Henkilökunnan tukema maissivallankumous on edennyt jo kahteen kolmasosaan Mäykysen ja Ellin vessoista. Parivaljakon mielestä tilanne on kestämätön ja varsinkin Elli on käynyt tiukkaan vastaiskuun. Suurieleisesti neiti juoksee maissivessaan, mutta pysähtyy sitten kuin seinään ja tekee ovella täyskäännöksen. Ei kai henkilökunta oikeasti kuvittele, että hienot pikkuneidit pissisivät maissimuroille? Corn flakesit ei ole mitään vessakamaa.

Henkilökunta sai taannoin taas ekologisuuspuuskan ja päätti kokeilla, jos Atlantin toisella puolella valmistettava savijauhemuru eli mikrohiekka voitaisiin korvata jollain uusiutuvalla luonnonvaralla. Kissanhiekkaa ei ilmeisesti osata valmistaa edes tällä mantereella saatika sitten Suomessa, joten ekologisuus tarkoitti kasviperäistä tuotetta, mutta ei yhtään lyhyempää rahtimatkaa. Poikkeus olisi toki Cat's Best Öko, mutta sen puumurut ja minipelletit meillä on jo testattu Mäykysen nuoruudessa: Hyvin meni kunnes herra päätti kyllästyä puumateriaaliin.

Nyt vuorossa oli World's Best Cat Litter Extra Strenght. Tuotteen kehittäjää ei voi haukkua ainakaan vaatimattomuudesta nimeämisen suhteen. Kuten kaikki kissanhiekat, on tämäkin valmistajan mukaan pölyämätön, pitää hajut, kestää pitkään ja muodostaa kunnolliset paakut. Jo vessaan kaadettaessa kuitenkin selvisi, että ainakaan pölyämättömyys ei koske tätä tuotetta yhtään sen enempää kuin muitakaan kissanhiekkoja. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, missä nuo pölyämättömyystestaukset tehdään. Heinäladossa kenties? 

Lopulta henkilökunta ei ollut täysin vakuuttunut edes erinomaisesta ekologisuudesta. Valitettavasti biohajoavuus ja uusiutuvuus ei vielä automaattisesti tee tuotteesta ekologisesti loistavaa, vaan pitäisi tietää niin paljon enemmän: Miten tuote valmistetaan, miksei syötävää valmistusmateriaalia käytetä ruoaksi vaan vessamateriaaliksi, mikä on pitkän kuljetusmatkan vaikutus? Joku standardoidulla menetelmällä laskettu hiilijalanjälkimerkintä pussin kyljessä auttaisi kummasti, mutta eihän sellaisia ole. Silti kuluttaja on tyytyväinen, kun on pari euroa ylihintaa maksamalla ollut taas niin vihreä ja pelastanut vähintään puoli planeettaa.

Kooltaan maissimuru on selvästi pienempää kuin esim. Öko, joten henkilökunta oli toiveikas, että tuote kelpaisi nelijalkaisille käyttäjilleen. Kyllähän sitä käytiinkin kuopsuttelemassa ja Mäykynen ehkä kohteliaisuussyistä käy aina välillä tekemässä sinne pienen pissapaakunkin. Ei haise ei, ei ainakaan muulle kuin käristyneelle maissimurolle. Suhteellisen voimakas ominaistuoksu tuolla onkin, mutta varsinaisesta hajunsitovuudesta ei kyllä voida tällä käyttöinnolla antaa mitään raporttia. Keveys on plussaa pölyävyys siedettävyyden rajoissa, mutta häviää laadukkaille mikrohiekoille 10-0. Käytettävyys... niin, mikä käytettävyys ihmettelee Elli.

Henkilökunta on myöntänyt tappionsa. Elli ja Mäykynen saavat takaisin Extreme Classis Odour Lockinsa. Kaksikko ei tosin nirppaile, vaan kaikki mikrohiekat kelpaavat; henkilökunta arvostaa Extreme Classicin voittamatonta hinta-laatusuhdetta.  

perjantai 6. elokuuta 2010

Haisurotan suolistus


Mäykynen ja Elli ovat jättäneet maaseudun heinät taakseen ja palanneet kaupunkiin tappamaan leluhiiriä. Yksi uusi lelusuosikki on Zooplussalta tilattu haisurotta. Toisin kuin useimmat leluhiiret on tämä iso ja muodoltaan ehkä hiukan vastaava kuin Kong Kickeroo, jota meidän kaksikko on jaksanut tappaa jo pitkään.

Haisurotasta olimme kuuleet jo kauan sitten, mutta henkilökunta ei ole onnistunut löytämään eläinkauppaa, joka niitä myisi. Nyt rotta on ollut Zooplussan valikoimissa jo jonkin aikaa, mutta hiukan onnea tarvitaan, että sellaisen onnistuu tilaamaan, sillä ne ovat sieltä melkein kroonisesti loppu. Ilmeisesti suosittu tuote siis muuallakin.

Tänne tilattiin heti tilaisuuden tulle kolmen kappaleen rottapaketti ja suosio oli välitön. Henkilökuntaa kyllä hiukan hirvitti yrittirotan haju, joka on juuri pussista pois otetulla rotalla suorastaan vahva. Kissanminttuhan ei ihmisnenään juuri tuoksu, mutta tämä yrttiseos on ihan toista maata. Jos huoneistossa rotan hankinnan jälkeen hiukan haiskahtaa, niin ei hätää, todennäköisesti keittiön nurkassa ei ole hiirenraatoa tai mikrobivauriota, vaan harmiton eau de yrittirotta vain levittää ihanaisia tuoksujaan. Lohdutukseksi todettakoon, että haju laimistuu käytössä — tosin hajun myötä ainakin meillä haihtuu myös osa rotan suosiosta.

Eilen ensimmäinen rotta oli kohdannut loppunsa. Henkilökunta löysi olohuoneesta kasan vanua ja pian sen jälkeen myös rotan kuoret. Teurastaja on helppo arvata: Mäykynen ei koskaan riko lelujaan. Tai kyllähän herra syö niistä sulat ja pureskelee niihin reikiä, mutta herran kovakouraisessakin käytössä lelut ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä. Elli leikkii näennäisesti paljon nätimmin, mutta neidin käsittelyssä leluhiiret kohtaavat loppunsa silti yleensä varsin pian. Elli ei julmasti pure lelujaan, mutta sitäkin taidokkaammin repii niistä sisälmykset irti. Tämä rotta ehti olla käytössä jo ainakin kuukauden, joten pitkän ja toivottavasti onnellisen elämän se sai luonamme viettää.

Paketista kaivettiin ykkösrotan eläköitymisen myötä tilalle rotta numero 2, jolle Mäykynen antoi heti kunnollisen potkukäsittelyn. Henkilökunta huomasi, että rotan haju ei näytä pakkauksessa laimistuvan, joten nyt meillä leijailee täällä taas ihanan kesäinen yrttituoksu. Elli ja Mäykynen suosittelevat.

tiistai 3. elokuuta 2010

Lomaekstra, osa II

Ulkoilua öin ja päivin. Vihdoin Mäykynen oli tyytyväinen eikä ulos-mäykynää kuultu kokonaiseen viikkoon. Myös painimatsit Ellin kanssa jäivät lähes kokonaan väliin, sillä muutakin tekemistä oli niin paljon. Toki kaksikko oli paljon sisälläkin, mutta pitihän sitä päivittäiset kauneusunetkin aina jossain välissä ehtiä ottaa. 



The Blair Witch Project: Cats 'n barn -kuvaukset. Saattaa olla, että tuotanto jää kesken, sillä mitään ei tapahtunut.




Päiväsaikaan vauhtia sen sijaan riitti.




Toisaalta välillä ehti ottaa rennomminkin ja ihan vain chillailla pihalla.




Ja hetken kuluttua saattoikin sitten taas kiipeillä puissa.




Vaikka melkein keskellä korpea oltiinkin, niin silti ajoittain polulla oli jopa ruuhkaista.




Varokaa suurta petoa! Mäykynen sai saaliiksi elämänsä ensimmäisen myyrän. Herra ei tosin tunnistanut saalistaan ruoaksi, mutta ylpeänä sitä silti kanneltiin ympäri pihaa. Eikä siihen saaneet muut koskea eikä mielellään edes katsoa, niin suuri aarre tuo henkensä menettänyt pikkujyrsijä oli. 



Elli ei halunnut olla yhtään huonompi, vaan hyvin ansiokaasti pikkuneitikin vaani milloin mitäkin.




Neidin vaanintakohteet tosin kuuluivat lähes poikkeuksetta hyönteiskuntaan. Erilaiset pörräättörit olivat vaarassa, kun hurja saalistaja metsästi pellossa.

maanantai 2. elokuuta 2010

Lomaekstra, osa I

Edellisistä löhöilyjutusta huolimatta Mäykynen ja Elli ovat harrastaneet myös aktiivilomailua. Kaksikko on viettänyt aikaa jossain kaukana Kehä III:sen ulkopuolella. Mäykynen ja Elli eivät taida tietää missä, mutta pitkä automatka sinne ainakin oli. Mäykynen kulutti ajan huutamalla ja Elli nukkumalla. Välillä pikkuneiti tosin heräsi ihmettelemään, miksi toinen rääkyy lähes tauotta, vaikka mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja ajan olisi voinut kuluttaa rennosti sikeitä vedellessä.


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Ellin vakioilme, mutta mikä saa Mäykysenkin hämilleen?



Näin isoa juomakuppia ei olekaan ennen nähty! Metsän vaihtuminen rannaksi sai kaksikon liimaantumaan paikalleen. Kahlaavaa bengalia ei nähty, vaikka pitkällisen houkuttelun jäkeen Mäykynen saatiin pikaisesti käväisemään rantakivillä asti. Sitten kaksikko kuitenkin jätti ylisuuren juomakupin ja palasi hyvillä mielin metsään.



Viidakon valtias? Elli viihtyi metsässä kuin kotonaan. Ei koiria. Ei kirkuvia lapsia. Ei lässyttäviä tätejä. Rauhallista ja hiljaista. Ihanaa!



Kuuma päivä tuntui väsyttävän erityisesti Mäykystä ja herra piti taukoa mustikanvarpujen seassa.



Reippahasti käypi askeleet: Elliä ei kuumuus juuri hetkauttanut.



Tarkastaja ehti tutkia myös puupinon: polttopuulaatua selvästi. Asiantuntijan oma työturvallisuus meinasi kyllä päästä hiukan unohtumaan ja lopulta henkilökunta keskeytti tarkastuksen ennenaikaisesti.



Vielä paluumatkallakin pikkuneiti jaksoi kipittää innokkaasti. Aito maaseutukissa? City-kissa Mäykynen oli sen sijaan jo hiukan tympiintynyt helteisen metsäretkeilyyn. Vannoutunut ulkoiluintoilija kannettiinkin lopulta viimeiset metrit ja sitten viilennyttiin hetki kylmien ja märkien pyyhkeiden alla. Päiväunien jälkeen oltiin kuitenkin jo valmiina uusiin seikkailuihin.