tiistai 30. joulukuuta 2008

Uudet Kesomaat

Edellisille Kesomaa-valjaille kävi hassusti ja Mäykynen on siitä lähtien ulkoillut Joket niskassa. Nyt rinnanympärystä on kuitenkin kertynyt niin paljon, että uudet valjaat oli pakko hankkia. Akuutin valjastarpeen ja Faunattaren suppeahkon valjasvalikoiman vuoksi henkilökunta päätyi jälleen Kesomaihin, vaikka niiden käyttäytyminen nopeissa nykäyksissä tunnetaan. Väriksi valittiin kevään uusi muotisävy — musta.

Luotamme tällä kertaa siihen, että M-kokoinen valjas on pentukokoa kestävämpi. Niittirakenteesta johtuvaa mahdollista kestävyysongelmaa lukuun ottamatta Kesomaissa on kaikki kohdallaan. Erityinen etu Jokkeen verrattuna ovat oikeat säätösoljet, joiden kireyden voi valita sen sijaan, että valjas venyisi automaattisesti ääriasentoon kymmenen minuutin käytön jälkeen. Pikalukotkin ovat isommat ja paremmat ja ne asettuvat mukavasti kissan selkäpuolelle helposti saataville. Pieni miinus on annettava säädettävien remmien vapaista päistä, jotka melkein mahtuvat selkäpuolen remmin lenkeistä läpi, niin kuin ne on kuvassa pujotettu. Pujottaminen vaati aika paljon voimaa ja nahka niittien ympärillä rätisi huolestuttavasti. Toisaalta on vaikea kuvitella, että remmien päiden olisi tarkoitus roikkua vapaina. Valokuvaajan sydäntä lämmittää, että valjaissa ei ole heijastimia, jolloin kissasta voi ottaa kuvia myös salamavalon kanssa. Turvallisuuden kannalta heijastimet toki olisivat plussaa varsinkin nyt pimeään talviaikaan.

Herra Mäykynen ei huomannut pukineessaan mitään eroa edelliseen verrattuna, ja valjaat selvisivät kunnialla ensimmäisestä käyttökerrastaan.

Seuraavaksi Mäykynen tarvitsisi ulkoiluja varten takin, sillä jo nollakeli aiheuttaa pienoista turkin pörhistelyä. Hyvin herra silti ulkona viihtyy, mutta ainakin henkilökunnan mieli olisi lämpimämpi, jos Mäykynen olisi sopivasti vaatetettu. Takin etsintä on jo aloitettu, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Koirien takkien rinnanympärys on aivan liian suuri Mäykyselle. Toki voisi ostaa minitakin, joka olisi rinnanympärykseltään sopiva, mutta tällaisessa mallissa selkäkappaleen pituus yltäisi vain noin puoleen väliin selkää. Näppärä tekisi takin itse, mutta henkilökunnan ompelutaidot ovat sen verran ruosteessa, että käyttökelpoinen takki olisi valmis todennäköisesti aikaisintaan ensi talvena. Mittatilaustakkiakin yritettiin jo tilata eräältä sellaisia valmistavalta koiravaatettamolta, mutta huonoin tuloksin: valmistaminen mahdotonta, koska heillä ei ole kaavoja kissojen takille. Henkilökunta jäi kyllä miettimään, onnistuisiko takin tilaaminen, jos vain lähettäisi nuo samat mitat, mutta ilmoittaisi takin tulevan sekarotuiselle koiralle.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Hiekkavallankumous


Jo ennen kuin tenava-Mäykynen muutti Helsinkiin, oli henkilökunnalla visio hiekkalaatikosta, jossa käytettäisiin puupohjaista Öko Plus -hiekkaa. Mäykynen muutti taloon ja puuhuussi tuntui toimivan hyvin. Sitten tulivat aivastelut. Vessakäynnin jälkeen pikkuherra Mäykynen usein aivasti kerran tai kaksi. Seuraavaksi henkilökunnalla meni hermo ympäri kämppää leviävään puupuruun ja uhka puupölykeuhkostakin hiukan pelotti vessalaatikkoa siivotessa. Öko sai väistyä ja tilalle hankittiin väliaikaisratkaisuksi Super Carino -hiekkaa, jota Mäykynen oli syntymäkodissaan tottunut käyttämään.

Super Carinokin levisi pitkin lattioita, pölisi ja alkoi mielestämme haiskahtaa jo parin viikon käytön jälkeen, joten väliaikaisratkaisusta siirryttiin Cat's Best Nature Gold -minipelletteihin, joita oli nähty joillain keskustelupalstoilla kehuttavan. Minipelletithän ovat Ökon kookkaampi formaatti, mutta pelletti-nimestään huolimatta paakkuuntuvat kuten hiekkakin. Pitkään kaikki olivat pääosin tyytyväisiä. Toki minipelletitkin levisivät, mutta huomattavasti vähemmän kuin edeltäjänsä. Pölykin oli ongelma muutamien viikkojen käytön jälkeen, mutta kun nenää alkoi liikaa kutittaa, vaihdettiin vessapurut uusiin. Lisäksi vessalaatikosta päätettiin poistaa kattokuomu, jotta Mäykynen ei joutuisi oleskelemaan suljetussa tilassa kuopimisen aiheuttaman pölypilven kanssa.

Sitten alkoi herra Mäykysen vessakapina. Kuten aikaisemmin on todettu, herra ei ole ikinä pitänyt juomakupissaan olevaa vettä juomakelpoisena. Yhden työpäivän jälkeen kupin sisältö oli kuitenkin kellastunut. Herra Mäykynen oli saanut loisto-oivalluksen: vesiklosetti! Juomakuppikäyntejä alkoi sittemmin tulla säännöllisen epäsäännöllisesti. Henkilökunta ei tiennyt, oliko kyseessä protestointi epäkelpoa juomalähdettä vai vessaa kohtaan, vai kenties jonkinlainen pissavaiva. Pissailu oli kuitenkin muuten normaalia, joten epäilykset kohdistuivat vessan suuntaan.

Noin kuukausi sitten päätettiin kokeilla mikrohiekkaa ja vessa täytettiin Odour Busterilla. Voi sitä ihanuutta! Herra Mäykynen sukelteli pehmeässä hiekassa, kuopi ja pomppi sydämensä kyllyydestä. Henkilökunta ei ollut aivan yhtä varauksettoman ihastunut. Pian puolet hiekasta oli laatikon ulkopuolella ja koko kämpän lattiat hiekkakuorrutuksen peitossa. Odour Buster ei mainittavasti pölyä, joten kansikuomu päätettiin palauttaa paikalleen. Silti hiekkaa kinostui komeat kasat oviaukon heilurioven eteen jokaisen vessakäynnin yhteydessä.

Mäykysen vessakäytös on sittemmin onneksi hiukan rauhoittunut eikä vessabileitä pidetä entiseen malliin, joten nykyään suurin osa hiekoistakin pysyy laatikossa. Lisäksi Odour Buster pysyy ihailtavan pölyttömänä ja hajuttomana, joten toistaiseksi kaikki taitavat taas olla tyytyväisiä.

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulukukkadilemma

Aikana ennen Mäykystä joulukukkina oli tuuheita joulutähtiä ja komeita amarylliksiä. Tänä vuonna kukkien hankinta ei ollut yhtä yksinkertaista, koska suurin osa perinteisistä joulukukista kuuluu kastiin "myrkyllinen". Ei kukka tietenkään katsojaa tapa, mutta puutarhuri Mäykynen haluaa usein tutustua kasveihin hyvin kokonaisvaltaisesti, jolloin käytössä on näkö- ja hajuaistien lisäksi myös makuaisti. Niinpä ennen kukkakauppavisiittiä tutustuimme Myrkytystietokeskuksen kasviluetteloon.

Myrkyttömien joulukukkien listalta puuttuvat kaikki näyttävimmät joulukasvit ja lisäksi lista on masentavan lyhyt. Siksi tätä joulua koristamassa onkin ollut vain tulilatva ja lamosalal. Positiivista kyllä, molemmat ovat ainakin tähän asti säästyneet pureskelulta. Ehkä niiden maistelu ei ole erityisen houkuttelevaa, koska se on melkeinpä sallittua — siis suorastaan tylsää. Saattaa olla, että ensi jouluna olemme jo rohkeampia ja hankimme myös joulutähden, sillä se on vain lievästi myrkyllinen eikä oireiden pitäisi olla ärsytysoireita kummempia. Jouluruusu ja muutkin vaarallisesti myrkylliset kasvit pysyvät kuitenkin jatkossakin ei-listalla, sillä henkilökunnan joulunvietto ei ole kovin rentoa, jos yhtä rehua pitää koko ajan valvoa. Naapuripihan marjakuusikin meillä aina kierretään ulkolenkeillä kaukaa, vaikka se jotenkin kummasti vetää herra Mäykystä puoleensa. Vaarallinen ja vauhdikas elämä kiehtoo herraa ajoittain hiukan liikaa.

Herra Mäykysellä on myös ihan ikioma joulukasvi. Mäykysen rehu ei ole kuitenkaan kukkakaupasta, vaan ruokakaupan yrttiosastolta. Henkilökunta oli hiukan hidas, eikä tajunnut aloittaa ruohon viljelyä ajoissa, joten Mäykysen joulupöytään ostettiin valmis vehnänorasruukku. Mäykyselle einesruoho on onneksi kelvannut hyvin ja herra on käynyt maistelemassa vehnää ahkerasti. Ulkona ruohonkorret ovat jo sen verran kellastuneita ja jäisiä, että sisäruoho selvästi ilahduttaa.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joululahjavalvojaiset

Herra Mäykynen ja henkilökunta kävivät viettämässä jouluaattoa sukulaisten luona. Onneksi tontut olivat osanneet toimittaa lahjalähetyksen oikeaan osoitteeseen.

Vielä aatonaattoiltana henkilökunta uhkaili, ettei verhoissa roikkuva tuhma herra Mäykynen välttämättä saisi ollenkaan lahjoja. Joulupukki apulaisineen oli kuitenkin ollut anteliaalla tuulella ja paketteja kertyi hurmaavalle herralle kasoittain. Joulahjaperinnettä tuntematon Joonas oli lähinnä ihmeissään eteensä kannetuista käärepapereista.

Lahjapapereissa seikkailu oli jännää.

Joulun paras lahja oli musta rapiseva peltohiiri, jota Mäykynen kanniskeli ympäriinsä. Lahjaksi tuli myös valkoinen ja harmaa hiiri, mutta jostain syystä musta oli ehdoton suosikki. Välillä herra kyllä yritti leikkiä muillakin hiirillä, mutta hiukan kehnoin tuloksin, koska mustaa hiirtä ei voinut pudottaa suusta ja kaksi hiirtä ei oikein samanaikaisesti mahtunut hampaiden väliin. Taustalla näkyy lahjaksi saatu Clipper-kantokoppa, joka Joonasta ei kyllä mainittavasti kiinnostanut.

Jännintä koko joulussa taisi kuitenkin olla mystinen punainen piste. Kesken lahjojen availun punainen täplä alkoi viuhua lattialla. Mäykysen hiirileikit keskeytyivät, kun sen piti ryntäillä pisteen perässä. Hetken kuluttua, kun Mäykynen oli juossut itsensä lähes näännyksiin, piste kuitenkin katosi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin. Joulun taikaa vai olikohan asialla jotain tekemistä eräästä paketistä löytyneen laser-osoittimen kanssa?

Loppuillasta herra Mäykynen oli jo sen verran väsähtänyt, että seuraili tilannetta sohvan selkämyksellä loikoillen. Taisi olla rankka joulu, sillä kotiin päästyään herra painui suoraan viettämään hyvin ansaittuja joululahjanukkujaisia.

Rauhallista joulua

Herra Mäykynen ja henkilökunta toivottavat kaikille rauhallista joulua.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kylpylä vesiliukumäellä


Herra Mäykynen sai pikkujoululahjaksi Petmate juoma-automaatin. Niin, joulu ei tosiaan ole vielä, mutta ainakin kaikilla muilla on jo oma juoma-automaatti, joten täytyihän Joonaksenkin sellainen saada nyt eikä kahdeskymmenesneljäs päivä. Juoma-automaatti tilattiin Zooplussasta ja ihme kyllä, se ja muutkin pakkauksen tavarat saapuivat perille täysin moitteettomassa kunnossa. Etukäteisvertailua tehtiin Petmaten, Drinkwellin ja Catitin automaattien välillä, mutta kaikilla tuntui olevan kannattajansa ja lopulta Petmateen päädyttiin lähinnä, koska se miellytti eniten henkilökunnan silmää katalogikuvassa.

Juoma-automaatti hankittiin, koska herra Mäykynen ei pidä kulhossa seisonutta vettä juomakelpoisena. Mäykysen mielestä kelvollisia juomapaikkoja ovat ainoastaan vesihana ja ulkona olevat kuralätäköt. Jälkimmäisissä vesi on toki seisonutta, mutta ilmeisesti herra arvostaa niiden sisältämiä terveellisiä mineraaleja ja humusaineita.

Mäykynen oli heti hyvin innoissaan uudesta juoma-automaatista. Ensimmäiseksi insinööri Mäykynen tutustui laitteen toimintaan. Vesikaukalon pohjanurkkaan on laitettu valkoinen säätöruuvi, jolla automaatin vedenvirtaus voidaan säätää sopivaksi. Herra Mäykynen ei suoraan osannut päättää, mikä virtausnopeus olisi mukavin, vaan käänteli nuppia edes takaisin. Virtausmekaniikka on Mäykyselle toki tuttua jo akvaarionvalvontatehtävistä, mutta tämä laite mahdollisti aivan uudenlaiset tutkimukset ja pelkästään nuppia vääntämällä! Vesi pulppusi välillä kovaa ja seuraavassa hetkessä noru oli hyvin hiljainen.

Kun virtaustestit oli menestyksekkäästi suoritettu, siirtyi insinööri Mäykynen selvittämään laitteen toimintaperiaatetta. Vesinoron virtausaukko oli juuri loistavan kokoinen. Siitä sai kätevästi tungettua tassun sisään ja seurauksena oli mukava piristävä vedenroskunta! Kun aukkoa aikansa tassutteli, niin vesisäiliön kansi lähti paikaltaan ja vettä pääsi tarkastelemaan suoraan säiliöstä. Kun laite oli vihdoin saatu perustellisesti tarkastettua, oli koekäytön aika. Herra Mäykynen asteli juomakaukaloon tassupesulle. Seurasi innokasta läträystä ja loiskuttelua sillä täytyyhän koti-spasta ottaa kaikki ilo irti. Juomaan herra ei kuitenkaan vielä innostunut, vaikka onko se nyt mikään ihmekään. Vai juoko joku muka kylpylöissä altaista?

Käyttöönottotestauksen perusteella henkilökunta arvioi, että laite voi olla käytössä juuri sen ajan, kun henkilökunta jaksaa seistä vieressä valvomassa. Ei toivoakaan, että laite voisi olla päällä öisin saatika sitten että Mäykynen voisi jäädä kotiin yksin automaatin kanssa. Seurauksena saattaisi olla ajan myötä vesivahinko ja pahimmassa tapauksessa tulipalo, koska käyttöohjeen mukaan laiteen moottori ei saa olla päällä, jos automaatissa ei ole riittävästi vettä. Mitään veden loppumiseen reagoivaa virran automaattikatkaisua härvelissä ei tietenkään ole, ja henkilökunta epäilee, ettei vesi todennäköisesti riittäisi kuin ensimmäisen puolen tunnin lutraukseen.

Herra Mäykynen antaa Petmate juoma-automaatille täydet viisi tähteä. Parempaa lemmikin kaveria ei olekaan. Sen sunnittelija on todella tiennyt, mitä pieni bengalipoika on aina halunnut!

Kääryle


Viikon juuri sulkeutuvassa kissakuvahasteessa keräillään kuvia kääryleistä, joten tässä vielä nuoresta herra Mäykysestäkin sellainen joukon jatkoksi. Tämän kuvan ottohetkellä Joonas oli ollut uudessa kodissaan muutaman tunnin ja väsähtänyt sängylle tutustuttuaan ensin ihmeissään uusiin paikkoihin.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Tavoitteet pilvissä?

Herra Mäykynen on aina tavoitellut korkeuksia, mutta toistaiseksi asunnossa on ollut kaksi paikkaa, joista herra on joutunut vain haaveilemaan: kirjahylly ja vaatekaappi. Eilen illalla Joonas päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja käydä kurkkaamassa, miltä maailma näyttäisi vaatekaapin päältä. Hiukan epäröintiä ja sen jälkeen täysin virheetön loikkasuoritus yöpöydältä kaapin päälle. Ehkä Mäykysen hienoiseksi pettymykseksi sieltä löytyi lähinnä pölyä.

Tänä aamuna aamupalan jälkeen herra Mäykynen katseli yläilmoihin olohuoneen lipaston päällä. Jälleen epäröintiä, mutta sitten hieno hyppy kirjahyllyn reunalle. Uusi hyppyennätys: 0,52 m eteen- ja 1,17 m ylöspäin. Kirjahyllyn päältä sitten jo löytyikin kaikenlaista mielenkiintoista. Vaviskaa maljakot! Henkilökunta yrittää nyt kuumeisesti miettiä jälleensijoituspaikkaa erinäisille lasiesineille, jotka ovat olleet turvassa kirjahyllyn päällä.

Aivan ongelmattomia herra Mäykysen hypyt eivät vielä ole, sillä herra ei ilmeisesti toistaiseksi ole keksinyt, miten päästä yläilmoista takaisin lattiatasoon. Tai onhan pulma oikeastaan ratkaistu – muutama mäykynä ja henkilökunnan hissi noutaa Mäykysen.


Ihan kuin kirjahyllyn pehmolelurivistö näyttäisi jotenkin erilaiselta kuin ennen.


Lisäys 9.12: Ongelma ratkaistu. Illalla Mäykynen kipusi kirjahyllyn päälle nukkumaan ja oli aamuun mennessä selvinnyt itsenäisesti myös alas. Kirjahyllyn päällystä näyttää olevan uusi suosikkipaikka. Sieltä herra nytkin tarkkailee, että blogi päivitetään ajantasalle. Eihän nyt sovi, että lukijat virheellisesti kuvittelevat herran olevan niin onneton, että kulku sujuu vain toiseen suuntaan.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivän ulkoilu



Lenkki alkoi tavalliseen tapaan pihapuiden lintujen ja oravien vaaninnalla, mutta juhlapaisti jäi valitettavasti saamatta. Huonosta metsästysonnestaan Mäykynen syyttää flexiä ja perässä rymistelevää henkilökuntaa, joka ei näytä tajuavan edes saalistuksen alkeita. Herra Mäykynen pelkää, että joutuu henkilökunnan perehtymättömyyden vuoksi siirtymään vielä kokonaan vegaaniksi.



Tänään tuntui olevan vilkas ulkoilupäivä ja reitin varrella tuli vastaan monenmoista tallajaa. Rotua kyseltiin, silityshalukkaita oli ja muutama koirakin tavattiin. Haastetta riitti, kun parhaimmillaan piti pitää loitolla kahden karvaturkin ihailijalauma.



Varsinkin ranskalaissyntyinen Mäykysen ikätoveri, kahdeksankuinen ranskanbulldoggi, yritti innolla tehdä lähempää tuttavuutta Joonaksen kanssa. Kun pieni vihjailu ei riittänyt, herra Mäykynen joutui hyvin selvällä elekielellä kertomaan mielipiteensä ranskalaisista poskisuudelmista. Turha yrittää olla liian tuttavallinen. Täällä metsien keskellä on tapana pitää hiukan välimatkaa.


Lopulta ihailijakerho ymmärsi jättää Mäykysen rauhaan. Herra Mäykynen puolestaan tähyilee jo uusia haasteita.


lauantai 29. marraskuuta 2008

Kadonneen sormuksen metsästäjät


Eräänä arkiaamuna henkilökunta oli epätoivoinen. Töihin piti lähteä, mutta sormuksia ei löytynyt mistään. Henkilökunnalla on tapana jättää sormuksensa sattumanvaraisesti jollekin pöydälle nukkumaan mennessään, mutta nyt niitä ei näkynyt missään. Taskulampun kanssa konttailtiin pitkin lattioita, koska joskus sormukset ovat yön aikana vierähtäneet esimerkiksi sohvan alle. Sormuksen pyöristetty metallipinta ei ilmeisesti aiheuta tarpeeksi kitkaa, jotta ne pysyisivät pitkiä aikoja tasaisella puupinnalla. Herra Mäykynen oli avuliaasti etsinnässä mukana ja kurkki myös innokkaasti sohvan alle. Pari pölyistä leluhiirtä sieltä onnistuttiinkin Mäykysen helpotukseksi pelastamaan, mutta sormukset olivat ja pysyivät hukassa. Henkilökunta lähti töihin miettien, josko sormukset olisivat sittenkin jostain ihmeen syystä jääneet työpaikalle.

Käännettyään työpöytänsä ympäri henkilökunnan edustaja totesi, etteivät sormukset olleet sielläkään. Mielessä pyöri mahdollisuus, että sormukset olivat tippuneet ja hukkuneet lopullisesti jonnekin.

Toinen puoli henkilökunnasta oli jäänyt vielä aamuvuoroon huolehtimaan herra Mäykysestä ja jatkoi samalla kadonneiden sormusten etsintää. Lähes koko kämppä oli jo käännetty ylösalaisin. Yllätys oli lopulta suuri, kun sormukset löytyivät eteisestä kynnysmaton alta. Henkilökunta vannoo kautta kiven ja kannon ettei ole laittanut sormuksiaan sinne säilytykseen. Herra Mäykynen puolestaan ihmettelee, miten henkilökunta on niin hajamielinen, ettei voi muistaa, mihin sormuksensa laittoi. Kyllä tavaroistaan pitäisi pitää parempaa huolta.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Kahlekuningas Härry Mäydini



Herra Mäykynen oli matkalla kyläilyreissulle kahdestaan autonkuljettajansa kanssa. Mäykynen matkasi tavalliseen tapaansa takapenkille sijoitetussa kantokopassaan, josta kuului äänekästä protestointia. Matkan loppupuolella kuljettaja alkoi ihmetellä, kun mäykynä olikin siirtynyt vastakkaiselle puolelle takapenkkiä. Varovainen vilkaisu varmisti, että herra Mäykynen oli kyllästynyt kantokopan tylsiin näköaloihin ja seurasi matkan kulkua nyt istuskelemalla takaikkunalla. Kuljettajalle tuli pienoinen kiire saada auto tilapäisparkkiin ja herra takaisin koppaansa. Seurasi pientä taitelua kuljettajan yrittäessä saada kissa ja koppa jälleen kohtaamaan toisensa. Auton oveakaan ei uskaltanut avata, sillä vaarana oli, että herra Mäykynen olisi lähtenyt omatoimisesti katselemaan vieraita nähtävyyksiä. Onneksi herra lopulta innostui tutustumaan auton kaasu- ja jarrupolkimiin, ja kuljettaja sai pyydystettyä jaloissaan pyörivän herran takaisin vankilaansa.

Tarkastaja Mäykysen kantokoppa läpäisi turvatarkastuksen, sillä sieltä pystyy hälyttävän tylsyyden uhatessa pakenemaan lukkomekanismeja tarpeeksi tassuttelemalla. Henkilökunta sen sijaan joutuu miettimään, hankitaanko herran kantokoppaan mahdollisesti Abloy-lukko tai joku muu viritelmä, jotta matkustusturvallisuus ei vaarannu herran tylsistymisen vuoksi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Painotekniikkaa ja automaattitaidetta

Henkilökunta on huomannut, että varsinkin kissanäyttelyissä ihmisten on hyvä pukeutua kissa-aiheisiin t-paitoihin. Jos paidan aiheena on oma kissa(la), niin vielä parempi. Niinpä Mäykysen henkilökunta on käyttänyt muutaman tuottoisan yön paitagrafiikan piirtelyyn. Sormi meni suuhun siinä vaiheessa, kun alettiin miettiä millä tekniikalla kuvan saisi paitaan, ja mitä vaatimuksia painotekniikka kuvalle asettaa.

Raivokkaalla googlettamisella hieman epätoivoisen selailun jälkeen hyvääkin tietoa on vihdoin alkanut löytyä, esimerkiksi osoitteesta http://www.t-shirtforums.com/.

Perinteisen silkkipainon rinnalle on ilmestynyt iso kasa erilaisia digitekniikoita, joissa kuva printataan prosessiväreissä rasteroiden suoraan tai siirtokalvon kautta paitaan. Näiden lisäksi tarjolla on plot-, flex-, fleksi-, flokki- kangastarra-, vinyylikalvo-, tai muun sellaisen painatuksen nimellä kulkeva tekniikka, jossa kuva leikataan tarraleikkurilla värikalvosta, siirretään paidalle ja silitetään siihen kiinni. Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lopputulos on ilmeisesti siisti ja kestävä, ja erityisenä etuna on, että parin kappaleen valmistaminen on järkevän hintaista, eikä perinteisiä silkkipainon aloituskustannuksia tule.

Plot-painatuksen rajoituksena on, että korkeintaan kolmea väriä voi käyttää, rastereita ei voi tehdä ja muutenkin kuvan on oltava sen verran yksinkertainen, että paidanvalmistajalta ei mene hermo. Yllä olevaan kuvaan riittää kaksi väriä eikä siinä ole häivytyksiä, mutta monimutkaisuutta taitaa olla vähän liikaa. Melko edullisia plot-painatuksia tekevä Spreadshirt määrittelee kuvan liian monimukaiseksi, jos siinä on yli tuhat tukipistettä ja tässä kuvassa niitä on yli kolmetuhatta. Spreadshirtille on kyllä annettava plussapisteitä siitä, että heidän sivullaan sentään on aineisto-ohjeet ja menetelmäkuvaukset toisin kuin netissä mainostavilla kotimaisilla paitapajoilla, jotka kyllä kertovat tekevänsä vaatteen omasta kuvasta, mutta eivät kerro millä tekniikalla tai varsinkaan minkälaista aineiston pitäisi tarkalleen ottaen olla. Paitsi jos kyseessä on silkkipaino, jolloin ensimmäiselle paidalle tulee hintaa pitkälle toistasataa.

Ylläolevan kuvan tekemisessä on turvauduttu modernin tekniikan apuun ja annettu tietokoneen tehdä valokuvasta viivapiirustus, joka tosin pitäisi vielä yksinkertaistaa plotterille sopivaksi. Valitettavasti Illustratorissa ei vieläkään ole luotettavaa "tee kuvasta parempi"-toimintoa, joten seuraavaksi on otettava hiiri kauniiseen käteen ja laitettava henkilökunnan vähintään kyseenalaiset piirustustaidot koetukselle. Projektissa voi mennä vielä hetki.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Teh Crib


Viikon kissakuvahaasteessa tutustutaan kissan omaan kotiin. Yläkuvassa herra Mäykynen lepäilee kotitolppansa terassilla, mistä aukeaa esteetön näköala läheiseen makuuhuoneeseen. Kulkemisen helpottamiseksi länsipäädyn kaiteesta on jätetty pala pois. Ratkaisu ei taida olla aivan lapsiturvallinen, mutta Mäykysen poikamiesboksissa se ei haittaa. Lisäväriä asumukseen on saatu peittämällä tylsä harmaa kokolattiamatto kirkkaanpunaisella kitch-henkisellä ruotokuviorievulla (Zooplus), joka onkin herran lempihuonekaluja. Joka kodin ongelmakohta, Catmaxin keskiliitos on Mäykysillä saatu naamioiduksi kietomalla sen ympärille perinteistä pyykkinarua (Stockmann). Taustalla näkyvä tolppa johtaa yläkertaan.

lauantai 15. marraskuuta 2008

5 kg!


Herra Mäykynen kävi tänään punnituksessa ja elopainoa on kertynyt huimat 5,0 kiloa. Kesällä tänne muuttaessaan herra painoi noin 1,8 kiloa, joten jonkinlaista kasvua on tapahtunut. Henkilökunta on ilokseen todennut, että painossa ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä. Vielä reilu kuukausi sitten saattoi olla, että herra Mäykysellä oli hiukan varaevästä matkassa, mutta nykyinen nirppailukausi on hoikistanut Mäykysen ihannemittoihin. Parhaimmillaan Mäykynen veteli märkäruokia ja lihoja napaansa jopa 500 gramman päivätahdilla, mutta nykyään päivässä uppoaa enää vaivaiset 300-400 grammaa. Hyötysuhde ei ole kieltämättä ollut kovin kummoinen, koska painoa on keskimäärin tullut viikossa lisää vain reilut 100 grammaa. Ikää herralla on kuitenkin vasta 232 päivää eli 7,6 kuukautta. On siis olettettavissa, että jonkinlaista kasvua edelleen tapahtuu. Kasvukäyrän perusteella herra ei ole jäämässä ihan kääpiökokoiseksi.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Pahan ruoan päivä

Reippaana kuin partiopoika herra Mäykynen päivystää keittiön tähystysjakkaralla. Henkilökunta pitää kissaraukkaa aina nälässä. Raksuja lukuunottamatta herra Mäykynen on ollut melkolailla kaikkiruokainen, ja märkäruoat ja lihat ovat kadonneet lautaselta nopeasti. Viime aikoina herra on kuitenkin alkanut nirppailla. Ruokaa kiljutaan entiseen malliin, mutta läheskään aina se ei katoa lautaselta. Mäykynen söisi nykyään mielellään vain Mäymörin (engl. Miamor) pussiruokia. Pettymys on syvä, kun lautaselle laitetaankin jotain muuta. Henkilökunta ei tiedä, mikä tekee juuri Mäymörin pussuikoista niin spesiaaleja. Pieni epäilys tosin on, että jos laatikot ostettaisiin täyteen Mäymöriä, vaihtuisi herran lempiruoka nopeasti.

Mäykysellä on kattaus kolmesti päivässä. Tänään aamuruoka meni nihkeästi ja iltaruoka ei maistunut ollenkaan. Henkilökunta jo hieman huolestui, josko herralla olisi pientä syysflunssaa, kun Joonas vaikutti kovin apealtakin. Loppuillasta iltaruoka päätettiin korvata herkku-Mäymörillä, jotta pikkupotilas saisi edes hiukan ravintoa. Henkilökuntaa oli kuitenkin selvästi höynäytetty. Herra Mäykynen veteli Mäymörit salamana kitusiinsa ja lopuksi peitteli tarmokkailla tassunvedoilla vieressä olleen Animondan mössön. Apaattisuuskin loppui kuin seinään, kun henkilökunta ymmärsi vihdoin antaa nuorelle miehelle syömäkelpoista ravintoa.


Henkilökunta on todennut, että herra Mäykynen ei ehkä saa vielä vakavia sisäelinvaurioita, jos paastoaakin yli kahdeksan tuntia. Ehkä on jopa aika siirtyä kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt herra Mäykysen kanssa onkin laadittu sääntö, että päivässä voi saada aivan maksimissaan yhden pussin Mäymöriä. Mäykysen tassunjälki tosin vielä puuttuu sopimuspaperista.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

"Hauskaa" pikkujoulua

Heh-heh. Oletteko ennen nähneet kissaa pipo päässä? Vihdoin kun kaulurista selvittiin, niin henkilökunta keksi, että herra Mäykynen näyttää kovin söpöltä pienessä punaisessa tupsulakissa.


Herra Mäykynen ei ollut vakuuttunut ajatuksen loistokkuudesta. Komean kollin imagoon eivät sovi hassunhauskat tonttuhupailut.


Kuvaus loppui sitten tähän. Herra Mäykynen on linssilude, mutta joku raja poseerauksillakin. Jos henkilökunta haluaa tonttukuvia, niin kuvatkoon itseään.

Päivitys 13.11.2008: Herra Mäykynen oli muutaman päivän aikaansa edellä esittäessään valokuvatorstain yleisölle kolmen kuvan tutkielman aiheesta tonttulakki.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Villi ja vapaa


Herra Mäykysen peräpää on virallisesti parantunut ja kauluri tipotiessään! Joonas ehti neljässä viikossa oppia mainiosti kypärän kanssa elämisen perusteet: Vastaan tulevia esineitä voi joko kynsiä tai purra, mutta hampaiden ja tassujen yhteiskäyttö ei onnistu. Henkilökunta joutui nostelemaan kulmakarvojaan kissan oppimiskyvylle, kun viime viikolla herra keksi, että jos takapään nuoleskelu ei onnistu, niin ainakin paikkoja voi rapsutella märäksi nuollulla etutassulla. Sen jälkeen kaulurista tuli melko tarpeeton.

Nyt ilman kauluria kissamainen pujahtelu on taas paljon helpompaa. Juhlan kunniaksi herra Mäykynen nuoleskeli tiskipöydällä hyvän tovin eilisen beurre blanc -kastikkeen jäänteitä, ennen kuin jäi kiinni. Muutenkin herra on ollut gourmet-linjalla. Ilman kauluria pääsee mukavasti pujahtamaan akvaarion alla ollevalle kalanruokahyllylle. Intohimoinen tavaroidentiputtelija tyrkkäsi levätablettipurkin lattialle ja herkutteli Spirulina-leväpillerillä. Mäykyselle on ilmeisesti iskenyt jonkinlainen luontaistuoteinnostus, sillä Spirulina-leväthän tuntuvat olevan alalla suuressa suosiossa. Henkilökunta ei ole yhtä vakuuttunut, ja koska rikkoontunut kansi mahdollistaisi nyt suurempienkin leväpillerimäärien nauttimisen, on purkki piilotettu lääkekaappiin.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Schrödinger ja kissa


Eläinlääkärin ihanneasiakkaan Joonaksen sairauskertomus vain jatkuu. Kypäräpakkoa ja poistumiskieltoa on taas määrätty muutama päivä lisää. Onneksi huolellisen päivittäisen haavanhoidon ja puolitoistakertaisen antibioottiannoksen myötä kivesvarkauden jättämät haavat näyttäisivät vihdoinkin alkavan parantua.

Miten jostain, mitä ei oikeastaan ole edes olemassa, voi olla niin paljon vaivaa? herra Mäykynen ihmettelee. Joonaksella on ollut ylenmäärin aikaa etsiä vastausta muun muassa kvanttimekaniikasta, sillä tulehdusriskin minimoiseksi ulos ei pääse ja herra Mäykysen olo on kuin aaltopaketilla äärettömän syvässä potentiaalikuopassa. Kissamaisesti Joonas on lähestynyt kirjaa kaikin aistein ja yrittänyt myös osmoosioppimista.

Valitettavasti voi olla niin, että Schrödingerin yhtälökään ei tarjoa Mäykysen etsimiä vastauksia, sillä herra alkaa olla jo varsin makroskooppinen kappale ja klassinen tarkastelu on siten riittävää. Oikeastaan modernin fysiikan ilmiöistä herra on osoittanut kiinostusta lähinnä tunneloitumiseen, jota tapahtuu erityisesti muovipussien läpi sekä koloista, joista Mäykynen ei klassisen tarkastelun mukaan voi mahtua. Halkaisijaltaan 20-senttinen kauluri tosin haittaa herran tunneloitumispyrkimyksiä merkittävästi. Oikeastaan se laskee kissan energiatasoa muutenkin niin paljon, että mistään virittyneisyydestä ei voi puhua. Sen sijaan, kun kaulurin ottaa pois, Joonas alkaa välittömästi juosta huoneiden välillä harmonisena oskillaattorina annihiloidakseen tielle sattuvat leluhiiret. Herra Mäykysen harmiksi korkeat energiatasot ovat sallittuja vain henkilökunnan välittömässä valvonnassa, ja niinpä kaulurivaimennin on vielä toistaiseksi päässä suurimman osan vuorokaudesta.


Viikon kissakuvahaasteen aiheena on kirja tai lehti.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Kurjuuksien kurjuus

Kuten Akrobaattijutussa jo lyhyesti mainittiinkin, herra Mäykynen on taas pönttöpää. Eilen illalla henkilökunta huomasi Mäykysen peräpään haisevan omituiselle ja lähempi tarkastelu osoitti, että kastraatiohaavasta tihkui hiukan ruskehtava mönjää. Nivusen haava on parantunut moitteettomasti, mutta normaalikiveksen poistohaavan parantuminen on ollut kovin hitaan oloista ja nyt sitten tuli vielä selkeä takaisku. Yön yli nukuttiin, mutta heti aamulla herra pakattiin kantokoppaan. Suuntana oli Mevet, jonka poliklinikka aukeaa jo klo 7.30. Odotustilassa vierähti tovi, mutta Mäykynen käytti ajan hyväkseen tekemällä äänenavausharjoituksia. Vieressä olevasta koirasta lähti tosin välillä niin outoja ääniä, että jopa herra Mäykynen mykistyi hetkeksi.

Eläinlääkäri totesi Mäykysen karvanoppajäänteen tulehtuneeksi. Herra Mäykynen ei ymmärrä, mille puoskarille se oikein vietiin, sillä kypäräpakko tuli taas kymmeneksi päiväksi! Ja ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi: tuon kymmenen päivän ajan aamuin illoin pitää syödä myös erittäin epäilyttävä Clavubactin-antibioottitabletti. Kaikki tämä vain siksi, että peräpään haju ja vuoto eivät miellytä henkilökuntaa. Mäykynen olisi kyllä mielestään voinut aivan hyvin hoitaa itse peräpääongelmansa.

Akrobaatti


Viikon kissakuvahaasteessa haetaan kissamaisia venytyksiä, ja niissä herra Mäykynen on kissana melko etevä. Jopa niin etevä, että eläinlääkärin asentaman kaulurin kanssa takapään nuoleminen ei tuottanut supernotkealle herralla liikaa vaikeuksia. Niinpä kauluri oli päivitettävä suurempaan malliin.

Kaulureista puheen ollen Joonaksella on aamuisen päivystyskäynnin jälkeen taas sellainen päässään. Kastraatiohaavaa parannellaan nyt antibioottien voimin, ja pönttöä pitää pitää taas seuraava viikko.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uusia tuttavuuksia


Tänään oli taas ulkoilupäivä. Ensimmäistä kertaa herra Mäykynen tutustui minikokoisiin kaksijalkaisiin. Herra oli keskittynyt tuulen pyöritteleminen lehtien takaa-ajoon, kun paikalle ilmestyi kaksi lasta isoäitinsä kanssa. Mäykysen mielestä lapset olivat hyvin mielenkiintoisia ja jänniä vaanimiskohteita. Lasten mummolassa oli myös kissa, joten heille tilanne ei ollut poikkeuksellisen ihmeellinen. Mummolan kissavanhus oli kuulemma tunnettu epäluuloisesta suhtautumisestaan pikkuihmisiin, joten lapset oli opetettu silittämään vain sylissä olevia kissoja. Niinpä herra Mäykynenkin pääsi syliin. Turkin samettinen pehmeys ja leopardikuviointi saivat ihailuja osakseen. Hetken herra jaksoi poseerata ihmeteltävänä ja pikkukäsien silitettävänä, mutta sitten Mäykynen sai tarpeekseen ja loikkasi maahan jatkamaan vaanintapuuhiaan. Henkilökunta oli kuitenkin tyytyväinen Mäykysen käytökseen, koska kynnet pystyivät kiltisti piilossa ja herra käyttäytyi muutenkin asiallisesti. Eiväthän suuret tähdetkään viihdy salamavalojen loisteessa ja yleisön pällisteltävänä kuin pienen hetken, joten sallittakoon herra Mäykysellekin pikainen poistuminen faniensa keskuudesta.

Pienen metsälenkkeilyn jälkeen ja punatulkun tuloksettoman vaanimisyrityksen jälkeen polulla tuli vastaan karkeakarvainen mäyräkoira. Herra Mäykysen suhtautuminen koiriin on yleensä varovaisen innostunutta, mutta kuitenkin hyvin varautunutta. Tällä kertaa Mäykynen heittäytyi makaamaan keskelle polkua kuin metsän omistaja. Henkilökunta kuitenkin nosti herran polun sivuun, koska olisi ehkä reilua päästää koira jatkamaan matkaansa. Koira yritti innostaa herra Mäykystä leikkimään, mutta Mäykysen kylmäkiskoisuus sai mäyräkoiran tolalataan ja järkyttynyt pikkukoira alkoi hermostuksissaan haukkua niin että koko metsä raikasi. Herra Mäykynen ei värähtänytkään, vaan oli niin cool, kuin vain kissa voi olla. Häntänsä herra vaivautui hiukan pörhistämään, mutta noin metrin päässä koirasta seisonut herra ei vetäytynyt senttiäkään. Vihreänruskeat kissansilmät loivat hermostuksissaan haukkuvaan koiraparkaan jääkylmiä silmäyksiä. Herra Mäykysellä ei ole itsetunto-ongelmia, vaan puolivuotiseen elämänkokemukseensa nojautuen herra uskaltaa seistä vapisematta vaativienkin haasteiden ja uhkaavien tilanteiden edessä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kissakuvahaaste 85: Mustavalkoinen

Virallinen "Mitä ihmettä henkilökunta taas touhuaa tuon kameran kanssa?"-potretti nuoresta herra Mäykysestä mustavalkoisena.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vapaus


Herra Mäykynen on vapaa kuin taivaan lintu. Ainakin melkein. Herra kulkee tosin yhä valjaissa ja syö kupista valmiiksi eteen kannettua ruokaa. Pönttö on kuitenkin heitetty nurkkaan, ja ovenkarmeihin kolahteleva elämäntyyli on ainakin joksikin aikaa historiaa.

Lauantaina Joonas kävi taas pitkästä aikaa ulkoilemassa. Sää oli kehnohko, mutta tihkusade ei herra Mäykysen retkeilyä tuntunut haittaavan. Pihalla oli niin kivaa, että tunnin lenkin jälkeen piti sisään tultua huutaa vielä toinen tunti ja vaatia uusintaulkoilua. Henkilökunta on tyytyväinen: Elämä on palannut vanhoihin uomiinsa.

Ery-Syd

Herra Mäykysen henkilökunta kävi katsastamassa Ery-Sydin kissanäyttelyn viikonloppuna Myllypurossa. Näyttelyn komein kolli oli kuvassa tuomarille poseeraava Lion, joka oli lauantaina kategoriassaan Best-in-Show ja sunnuntainakin melkein. Paljon onnea!

lauantai 11. lokakuuta 2008

Kyttäystä ja hössötystä


Jos herra Mäykynen osaisi käyttää puhelinta, se olisi varmasti jo soittanut eläinsuojeluvalvojalle. Viimeiset puolitoista viikkoa herra on joutunut melkein jatkuvasti kulkemaan epämiellyttävä muovihärpäke päässä. Liikunnallisten aktiviteettien järjestäminen on pudonnut lähes nollaan. Pallot eivät lentele eikä kukaan heiluttele viuhkaonkia pitkin lattioita. Herra Mäykynen on melkeinpä luopunut toivosta ja lopettanut jopa vaativan mäykynän ulko-oven edessä, koska se tuntuu nykyään olevan täysin tuloksetonta. Kukaan ei enää ulkoiluta pientä kissarukkaa. Nenän eteen tuodaan vain jotain älypelejä, mutta kuka niillä jaksaisi päiväkaudet leikkiä. Johan on todettu, ettei puupallo irtoa siitä typerästä lautasesta. Herra Mäykynen on kyllä päättänyt, että vielä joku päivä se irtoaa ja ottanut hampaat hommaan avuksi. Tosin kyttäävä henkilökunta varmaan kohta poistaa senkin lelun käytöstä ettei raukka vain tukehtuisi puupalloonsa.

Herra Mäykysen mielestä on vapaudenriistoa, että nuori ja reipas kissapoika ei saisi enää tehdä oikeastaan muuta kuin kehrätä söpösti sylissä, syödä, nukkua ja rauhallisesti leikkiä leluhiirien ja älypelien parissa. Jos hyppää tiskipöydälle, niin heti on joku nostamassa alas ja selittämässä ettei siellä voi nyt olla, kun lasit tippuvat lattialle. Mäykysen mielestä henkilökunta voisi miettiä hiukan syy-seuraussuhteita: jos pistää kissan päähän muovipöntön, niin onko sitten ihme, että lasien seassa ei mahdu enää kulkemaan ilman, että jokunen silloin tällöin kaatuu tai pomppaa lattialle. Ikkunalle hyppääminenkin on tehty äärimmäisen vaikeaksi, koska pönttö kolahtaa lasiin aina kun herra päättää seurata ulkomaailman tapahtumia. Ei siis riitä, että ulkoilu on lopetettu, vaan myös pihan tapahtumien seuraamista on kohtuuttomasti hankaloitettu.

Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminenkin on nykyään henkilökunnan armon varassa. Jostain selittämättömästä päähänpistosta johtuen herra Mäykynen jotuu nykyään kulkemaan suunnilleen pissat housussa, koska takapään puhdistustoimet on ankarasti kielletty. Pesutoimia kytätään huolella ja pesumahdollisuuksia on kaulaan laitetun muovilautasen vuoksi tarjolla vain satunnaisesti.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan kyttäyksen lisäksi henkilökunta näyttää seuraavan suurennuslasilla herra Mäykysen toimia. Välillä herra on ollut henkilökunnan mielestä aivan liian apaattinen. Parina päivänä taas kakka oli ihan väärän väristä. Herra Mäykysen mielestä henkilökunnan vaatimukset ovat täysin järjettömiä: ei saa riehua ja aktiviteetteja ei tarjota, mutta heti ollaan kiikuttamassa päivystykseen, jos nukkuu. Onkohan tosiaan herra Mäykynen se, jonka toimia tässä taloudessa pitäisi seurata?

torstai 9. lokakuuta 2008

Soitto kotiin


Valokuvatorstain viikon aihe sopii herra Mäykyselle kuin ämpäri päähän.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Operaatio karvanoppa


Korkea puolen vuoden ikä on saavutettu ja kollimaisuus on alkanut vähitellen hiipiä esiin. Herra Mäykynen koki saman kohtalon, kuin mitä Mauno-mau kauhulla odotti jo pari viikkoa sitten. Tiistaina oli pallinpoisto-operaatio ja siitä asti herra on ollut sairauslomalla. Toimenpidettä varten matkustettiin Felina-kissaklinikalle. Joonaksen epäonneksi vain toinen kulkunen oli ilmestynyt paikalleen ja toinen oli jäänyt matkan varrelle. Tämä seikka oli toki henkilökunnan tiedossa, sillä peräpään epätasapainoa ei oikein voinut olla havaitsematta. Toisen kiveksen eläinlääkäri tunsi nivusessa ja sieltä se yritettiin poistaa. Mokoma ehti kuitenkin leikkauksen yhteydessä karata vatsaonteloon ja sinne se jäi, koska samalla leikkauskerralla ei enää ollut aseptiikan vuoksi mahdollista avata vatsaonteloa. Vielä myöhemmin syksyllä herra Mäykynen joutuu uudelleen operoitavaksi — Joonas tosin on vielä onnellisen tietämätön tästä kohtalostaan.

Mukaan leikkauksesta saatiin kirjalliset ohjeet, joita herra Mäykynen on kuuliaasti noudattanut. Nivusen haavataitosta pidettiin kaksi päivää, haavoja ei ole nuoltu ja yhtään ei ole riehuttu ja eikä hypitty, koska sehän nyt olisi aivan tyhmää. Niin ja lehmät lentävät.

Tippaneulan sidoksen herra Mäykynen poisti etutassustaan jo ennen kuin meille oli ehditty kertoa hoito-ohjeet. Koko sen ajan kun eläinlääkäri jutteli kanssamme Joonas hyppi pitkin kantokopan seiniä. Eläinlääkäri tyynesti kommentoi, että oli laittanut haavan pinnalle yhden ylimääräisen lisätikin, koska kyseessä on bengali.

Kotiin päästyämme herra Mäykynen ensi töikseen poisti kaulurinsa ja repi pois sen siteen, jonka piti olla paikallaan kaksi päivää. Ai miten Mäykynen siinä onnistui? Henkilökunta katsoi ainakin monta sekuntia jonnekin muualle ja kyllähän reipas bengali siinä ajassa jo tuollaiset asiat hoitaa. Kauluri laitettiin takaisin ja kiinnitettiin tällä kertaa kaulapannalla, jollainen oli kotimatkalla käyty eläinlääkärin ohjeen mukaan ostamassa. Nyt kauluri näytti pysyvän päässä, mutta hetken kuluttua selvisi, että herra Mäykynen pystyi vääntämään itsensä sellaiseen asentoon, että haavan vaivihkainen lipitys onnistui. Henkilökunta alkoi vaipua epätoivoon, koska tunnin sisällä jokseenkin kaikkia hoito-ohjeita oli jo rikottu.

Onneksi haavan nuoleminen oli kuitenkin sen verran vaikeaa kaulurin kanssa, että herra Mäykynen jätti haavat melko hyvin rauhaan. Henkilökunta uskalsi jopa mennä nukkumaan. Tosin herra Mäykynen suljettiin makuuhuoneeseen, jotta Joonas ei pääsisi vapaasti riehumaan ympäri taloa yön aikana. Yleensä herra Mäykynen nukkuu öisin, mutta ei nyt. Myös henkilökunnan yöunet jäivät vähäisiksi, koska herra kolisteli kaulurinsa kanssa surutta ympäri makuuhuonetta. Aina välillä heräsimme suureen kolaukseen, kun Mäykynen hyppäsi ikkunalaudalle ja kauluri kolahti lasiin. Aamun valjetessa herra Mäykynen kaulurista välittämättä kipusi ketterästi Catmaxiin ja hyppäsi sieltä päättömän hypyn keskelle sänkyä. Olikohan sittenkään ollut hyvä idea antaa herralle opioidikipulääkettä leikkauksen yhteydessä?

Aamulla herra Mäykynen matkasi vakihoitopaikkaansa. Henkilökunta ei ihan luottanut, että houdini-Mäykynen olisi pitänyt kauluriaan kovin monta minuuttia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen, joten herra kyydittiin paikkaan, jossa kokopäivävalvonta oli mahdollista. Loppuviikon Mäykynen viettikin hoitopaikassaan, tosin henkilökunta kävi iltaisin vierailulla tapaamassa toipilasta. Mäykynen oli osannut olla hurmaava myös puolikuntoisena ja vaativa mäykynäkin alkoi kuulemma aina vasta silloin kun vakihenkilökunta tuli vierailulle. Perjantaina herra matkasi taas takaisin kotiin ja täällä olisi nyt tarkoitus lepäillä koko viikonloppu. Vauhtikin on jo paljon hiljaisempi, kun opioidieuforia on mennyttä ja käytössä on vain tavallinen tulehduskipulääke.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Suuri syysseikkailu


Herra Mäykynen jatkaa viimeviikkoisen kissakuvahaasteen hengessä. Sunnuntai-iltapäivän kaunis syyssää innosti tavallista pidempään metsälenkkiin. Seikkailu oli niin vaativa, että herra Mäykynen nukkui koko loppuillan. Uskomatonta, mutta totta.


Herra Mäykynen, suuri vainukissa, analysoi millaista parfyymiä lähikolon hiiri käyttää. Kyllä CSI-tiimi olisi kateellinen tästä Instant KISU-NOSE 1.0 -hajuanalysaattorista.


Auringon valo kimaltelee kauniisti pedon turkissa sen syöksyessä valtaisalta kalliolta suoraan pahaa-aavistamattoman uhrin niskaan. Saaliin päivät ovat luetut, jos vain Flexin kantama riittää.


Keskellä metsää kasvoi yksinäinen auringonkukka. Herra Mäykysen suuri kiinnostus floristiikkaan tuli jälleen esille.


Metsän hiljaisuudessa ei oksakaan värähdä. Olkaa huoleti kaikki hiirulaiset ja lintuset.


Voi rähmä! Se huomasi sittenkin. Punarintapaisti jäi tälläkin kertaa vain haaveeksi.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Normilauantai

00.09 Hiljaista. Puolet henkilökunnasta on nukkumassa ja puolet viettämässä työpaikan virkistyspäivää. KRÄKS! Henkilökunta pomppaa ylös sängystä ja juoksee keittiöön. Ikkunalaudan kaksi orkideaa on pudonnut lattialle. Sattumalta herra Mäykynen on orkideoiden keskellä. Ikävä yhteensattuma, että kukat ennalta arvaamattomasti meinasivat tipahtaa viattoman kissaparan päähän. Onneksi Joonas ei sentään jäänyt alle. Molempien orkideoiden kukkavanat ovat tietysti poikki ja toisen keraaminen ruukku halki.

00.30 Toinen puoli henkilökunnasta palaa kotiin ja herra Mäykynen yrittää poistua samalla oven avauksella rappukäytävään. Kuka nuori mies sitä nyt vitsisi viikonloppuöitä viettää kotona hengaillen.

06.30 Kehräystä korvan juuressa.
06.31 Juoksentelua sängyssä.
06.32 Pujahdus peiton alle ja varpaiden pureskelua. Herra Mäykynen ilmoittaa, että olisi korkea aika saada aamupalaa. Jos ei pieni vihjailu auta, niin pitää siirtyä tehokkaampiin keinoihin.

09.30 Sängyn pohjan pureskelua. Henkilökunnan olisi korkea aika nousta ylös.

11.00 Tarjoillaankos tänään ollenkaan aamupalaa? Täh?!? Ei kai sitä pientä aamuvälipalaa lasketa, kun sehän oli silloin aamuyöllä.

13.15 Pölynimurin vaanintaa. Hurinahärveli on hiukan pelottava, mutta varmuuden varalta sen liikkeitä kannattaa seurata tarkasti.

14.00 Ei kai ole Herra Mäykysen vika, jos hiekkalaatikko on täytetty liian täyteen ja sen vuoksi Öko-purua joutuu kuopimaan oviaukosta ison kasan lattialle.

16.30-17.30 Ulkoilua. Vihdoinkin jotain mielenkiintoista.

18.00 Hmm... Lipaston päältä pääsee kätevästi silityslaudalle ja siitä edelleen kirjahyllyyn. Siellä onkin paljon kaikkea kivaa tavaraa, joka kolahtaa mukavasti lattiaan, kun hiukan tassulla huomaamattomasti tönii.

18.30-19.30 Henkilökunta kokkailee, joten sopiva aika saada päättömiä hepuleita ja ravailla häntä mutkalla huoneesta toiseen. Pöytää kattavia ihmisiä voi vaania vaikkapa maton alta.

23.32 Parvekkelta kuuluu outoa kolinaa. JOOOONAS! Henkilökunta syöksyy salamana parvekkeelle, jossa herra Mäykynen näyttää täysin yllättyneeltä. Ai-enkö-mä-muka-saa-olla-täällä-mitä-häh? Mäykynen on ovelasti vilahtanut parvekkeelle tuuletusaukosta, kun parvekkeen verkko-ovi on vahingossa jäänyt auki.

23.45 Herra Mäykynen syö yöpalaksi puolet ikkunalaudalta löytämästään käytetystä tulitikusta. Nam!

Herra Mäykynen haistelee orkideaa, joka vielä eilen kasvoi ruukussa.

torstai 25. syyskuuta 2008

Kissakuvahaaste 82: Syys


Hienoiseksi ihmetyksekseen herra Mäykynen sai aamulla kyydin parvekkeelle kissakuvahaasteen syys-kuvaa varten. Helsingin syksy ei ole vielä ihan täydessä käynnissä, mutta onneksi pihan vaahterat sentään punertavat jonkin verran. Ensi viikolla voisi ehkä saada kuvia lehtikasoihin sukeltelusta.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Lätäkkökissa

Vedenkö pitäisi pelottaa kissoja? Ei rohkeaa herra Mäykystä!

Joonaksen mielestä lätäköt on tehty vaanimista varten, ja lenkkipolun varrelle rakentunut vesiaihe on varma pysähdyspaikka. Ohikulkijoiden suureksi ihmetykseksi Mäykynen lutraa lätäköissä sydämensä kyllyydestä. Viimeksi eilen meiltä tiedusteltiin, miten muuten täpläturkki eroaa tavallisesta kissasta. Epätavallisen herra Mäykysen onneksi syksy on ollut tavalliseen tapaan sateinen, joten lutrattavaa on riittänyt.

Varmuuden vuoksi lätäköt on ensin nuuskittava ainakin kahdesta eri suunnasta, ties mitä pinnan alle on piiloutunut. Yleiskartoituksen jälkeen pikkufyysikko kokeilee kuinka aaltorintamat etenevät, kun veden pintaa kevyesti tassuttaa. Jos ja kun tsunamia ei muodostu, lätäkköön voi hypätä tarkempia tutkimuksia varten. Lätäkkövesi saa myös paremmat makupisteet kuin Helsingin veden vesijohtovesi. Herra Mäykysen mielestä vesikupin vesi on tunkkaista ja yleensä juomakelvotonta, mutta lätäkön kauniin ruskea vesi, maanläheisine aromeineen suorastaan houkuttelee maistamaan.

Ilmeisesti Mäykysen lätäkköluokituksessa isompi on parempi. Tassujen kastuminen nilkkaan asti ei ainakaan herran menoa haittaa. Vielä ei ole tosin tullut vastaan niin syvää vettä, että mahakarvat olisi pitänyt kastella. Saa nähdä missä vaiheessa kahlausinnostus loppuu, vai uisiko Mäykynen vaikka Suomenlahden yli, jos vain flexin kantama riittäisi.