tiistai 29. tammikuuta 2013

Sisäseikkailupuiston avoimet ovet

Mäykysen kalenterissa on tänään alkanut kevät. Siltä ainakin kuulosti, sillä mäykyvoluumissa oli havaittavissa selvää desibelitason nousua. Valoisuudesta ei voi olla kyse, koska täällä oli aika pilvinen ja kaikin puolin suhruinen päivä, mutta ilmeisesti herra oli käynyt vilkaisemassa lämpömittaria, sillä se oli pitkästä aikaa plussan puolella. Ulkona on käyty läpi talven, mutta tänään oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun ulos oli erityisen kova hinku. Tosin reissu ilmeisesti osoittautui pettymykseksi, sillä märällä lumisella pihalla herra jaksoi seikkailla vain pari minuuttia ja sitten Mäykynen nähtävästi joutui myöntämään, että kauniita lämpimiä kevätpäiviä saattaa joutua odottamaan vielä jonkun tovin.

Mäykysen sähellysmeiniki jatkui kuitenkin ulkoilusta huolimatta, joten henkilökunta päätti aktivoida kaksikkoa päästämällä ne sisäseikkailupuistokäynnille. HopLop tuskin ilahtuisi kissa-asiakkaista, mutta onneksi meillä on varastohuone, jonka kiinnostavuus kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa siihen, miten pitkään ovi on ollut suljettuna. Viime aikoina huone on toiminut joulukukkien turvahuoneena, joten Mäykysellä ja Ellillä ei ole varastohuoneeseen juuri ollut pääsyä. Koska joulukukat ovat jo nähneet parhaat päivänsä, päätti henkilökunta tarjoilla kaksikolle tänään seikkailuelämyksen. Huoneessa on suunnilleen kaikkea, mitä kissa vain voi toivoa: erilaisia hyllyköitä ja tasoja sekä laatikoita ja kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa ja kaiveltavaa.

Kesti hetken ja kuului kauheaa ryminää. Henkilökunta kävi katsomassa ja totesi ison pahvilaatikon kaatuneen. Mäykynen ja Elli olivat juuri yksissä tuumin poistumassa paikalta - yllätys. Hiukan myöhemmin kuului outoa rapinaa ja tällä kertaa tarkastuskierroksella löytyi kumollaan oleva laatikko ja lattialta iso kasa pakkausmateriaalina käytettäviä vaahtomuovipalleroita.

Kolmannelle tarkastuskierrokselle henkilökunta lähti, kun oli ollut liian hiljaista liian kauan. Mäykynen oli hyllyn päällä, mutta Elli oli mystisesti kadonnut. Pikainen etsintä jäi tuloksettomaksi, mutta sitten henkilökunta alkoi ihmetellä, miksi Mäykynen oli niin kovin kiinnostunut pyörälaukusta. Laukku oli huolellisesti suljettu molemmilla klipseillä, mutta kun tarkkaan kuunteli, niin laukusta saattoi kuulla hiljaista kahinaa.


Klipsi auki ja yllätys!


Outoihin paikkoihin ahtautuminen on Ellin spesialiteetti. Neiti on ollut useinkin hukassa ja lopulta laajojen etsintöjen päätteeksi löytynyt esimerkiksi repun sisältä nukkumasta. Pyörälaukku oli klipseillä kiinni, mutta ilmeisesti jostain nurkasta sinne oli silti mahtunut ahtautumaan, ja mikäs onkaan Ellin mielestä kivempaa kuin päiväunet salaisessa piilossa.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Juomakuppien aatelia

Juomakupissa on aina pahaa vettä. Metallin maku ehkä, kun metallikippo kerran on tai sitten väri ei vain miellytä. Mäykynen haluaa vetensä tarjoiltuna Iittalan Kartio-lasista. Myös saunakiulu käy hätätilanteessa ja ulkoillessa on tietysti miehekästä juoda kuraojista. Mutta metallinen tassukuvioin koristeltu vesikippo, miten ihmeessä Mäykynen sellaisesta voisi alentua juomaan?

Mikäs siinä sitten, jos Mäykynen ihan vain nätisti joisi lasista, mutta kun ensin juodaan pari litkaisua ja sitten todetaan, että suora kulhosta lipittely on aika tylsää ja vanhanaikaista. Eihän henkilökuntakaan tunge päätään lasiin, vaan ottaa sen kauniisti käteen. Kas näin:


Viimeisessä kuvassa sohvalla näkyvät vesipisarat ovat syy siihen ettei henkilökunta ole ihan riemuissaan Mäykysen juomatavoista. Vesilasin ympäristö kastuu aina ja, oho hups, välillä lasi myös tiukan juomasuorituksen lopuksi kaatuu. Ehkä hienovarainen vinkki, että vesi lasissa on jo hieman liian väljähtänyttä.

torstai 3. tammikuuta 2013

Pussikoin tuhotöitä?

Mäykysen ja Ellin kuivaruokapussin pohja häämötti, joten henkilökunta kipaisi hakemaan uutta pussia yläkerran vaatekaapista, jonka hyllyistä pari toimii kissanruokavarastona. Yllätys oli jonkinmoinen, kun pussi ei ollutkaan ihan täysin moitteettomassa kunnossa. Zooplussasta tämä on tilattu, mutta nyt ei kyllä auta moittia kyseistä firmaa, sillä henkilökunta voisi lyödä päänsä pantiksi, ettei raksupussi ole saapunut meille tämän näköisenä.


Pussi on ollut valolta ja lämmöltä suojattuna, joten tässä tuskin on kyse mistään harvinaisesta fotokemiallisesta haperoitumisreaktiosta. Jyrsijäongelmastakaan ei ole ollut viitteitä ja kahden kissan taloudessa hiiriä ei yleensä juoksentelee riesaksi asti. Elli ja Mäykynen taas eivät pääse kaappiin — tai niin henkilökunta uskoi ainakin vielä eilen.

Syytön kunnes toisin todistetaan, mutta henkilökunnalla on vahvat epäilyksensä tuhon aiheuttajasta. Ei, se ei ole Elli, vaikka neiti kuuliaisesti saapuikin pussia ihmettelemään. Neidin taidot eivät riitä tähän. Sen sijaan meillä asustaa yksi pure pussi -ekspertti, joka on avoimesti esitellyt taitojaan jo aiemmin blogissaan. Jotenkin henkilökunnan mieleen nyt vain sattui juolahtamaan, että herra Mäykynen saattaisi tietää, miksi raksupussissa on kissan pään mentävä aukko.



Kummallista, mahtaakohan pussikoi olla tämän takana?