sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Rentoa lomailua

Täällä ei ole tuuperruttu helteeseen, vaikka blogin hitaasta päivitystahdista joku niin onkin saattanut jo luulla. Täällä lomaillaan, otetaan rennosti ja tehdään ihan mitä huvittaa. Mäykynen ja Elli tosin eivät suostu allekirjoittamaan viimeisintä väitettä, sillä ulkoilutus- ja ruokintatarjonta jättävät vielä paljon toivomisen varaa.

Elli on tyytymätön ruokatarjontaan, sillä pikkuneidin ruokahalu on muuttunut pohjattomaksi. Neiti syö kaikein ja kaikkea — myös ne pahat ruoat, joille Mäykynen viitsii suoda korkeintaan yhden vilkaisun ja pari tuhahdusta. Pikkuneidin jätesiivouspalvelu myös saapuu henkilökunnan ruokapöydälle jo ennen kuin henkilökunta on ehtinyt lopettaa ruokailunsa: eihän tällaisilla helteillä sovi hidastella tai ruoantähteet alkavat ikävästi haiskahtaa. Elli on epäonnekseen nyt joutunut tehostettuun ruokintaseurantaan, sillä henkilökunta on alkanut epäillä, että 3,4 kg on neidille tällä erää ihan sopiva paino. Eihän se paljon ole, mutta noin pienellä ja sirolla ei painotavoite voikaan olla ihan samaa luokkaa kuin Mäykysellä. Zooplus sen sijaan näyttää tukevan Ellin kasvutavoitteita, sillä viimeisessä tilauksessa Ellille tilatut 100 gramman Animonda Exotic Ostrich -kissanruokapussit oli vaihdettu 400 gramman Animonda Carno -koiranruokatölkkeihin.

Ulkoilutuspuolella ei kuulu mitään uutta. Mäykynen pääsee ulos aivan liian harvoin. Epäolennaista on onko lenkkeilykertoja päivässä nolla vai viisi, sillä joka tapauksessa niitä pitäisi olla enemmän. Elli tyytyy vähempään ja pikkuneidin kiljuntaa joutuu kuuntelemaan vain, jos neiti jätetään sisälle Mäykysen päästessä valjastelemaan. Silloin neiti sitten kiljuukin koko keuhkokapasiteetillaan. Ilman Mäykystä ulos ei taas oikein kannata lähteä, sillä silloin valjastelu on pelkkää nyhjäystä. Kaverin seurassa pikkuneiti ulkoilee sen sijaan jo hyvinkin reippaasti ja vauhti vain kasvaa, jos vastaan tulee haukkuvia koiria. Tänään oli päästy jo kauaksi kotoa, mutta kolmen koiran kohtaaminen olikin sitten Ellille hiukan liikaa ja kotimatkaa voisi sanoa jo hyvinkin lennokkaaksi.

Mäykylästä ei siis ihmeempiä uutisia tällä erää. Lomailu jatkukoon!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Leikkikaverina Maija Mehiläinen


Elli ja Mäykynen olivat tänään taas rauhallisella helleulkoilulla omalla pihallaan. Henkilökunta seurasi kaksikon touhuja lounaansa lomasta. Yllättäen Elli pomppasi ilmaan ja säntäsi lujaa vauhtia pusikkoon. Henkilökunnan näkemykset tapahtuneesta erosivat hieman toisistaan: toisen mielestä Elli ryntäsi perhosen perään ja toisen mielestä Elli oli epäonnekseen saalistanut ei-niin-leikkisällä tuulella olevan mehiläisen tai muun vastaavan pistoötökän.

Elli rauhottui heti pikaspurttinsa jälkeen, joten koko asia pääsi melkein unohtumaan. Vasta sisällä henkilökunta vilkaisi pöydällä makoilevaa Elliä ja totesi, että neidin tassukoko oli tuplaantunut sitten viime näkemän. Sirotassuinen neiti kilpailee nyt tassukoossa jo Mäykysen kanssa ja katu-uskottavuuskin on varmasti ainakin tuplaantunut. Kyytabletin palasen antoa harkittiin, mutta päätettiin sitten jättää väliin, kun turvotusta lukuunottamatta Ellillä ei näytä olevan mitään oireita. Henkilökunta kovasti toivoo, että kokemuksesta viisastuneena neiti leikkisi jatkossa vain perhosten ja muiden vaarattomien öttiäisten kanssa. Taitaa tosin olla turha toivo, sillä Mäykynen ei ainakaan ole ottanut opiksi saamistaan pistoista, vaan ampiaisia ja mehiläisiä lätkitään huolettomasti edelleen.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Huh hellettä

Kohtuus kaikessa... myös lämpötiloissa.

Kukaan ei kilju ulos eikä meneillään ole edes tour de Mäykyn n:nnes takaa-ajo. On vain hiljaisuus, lintujen satunnainen liverrys ja KUUMUUS. Lämpömittarin elohopea yli +30 C ja kerrankin kissojen kuvaajalla ei ole ongelmana pysyä kuvauskohteensa perässä.

Mäykynen ja Elli ovat kuluttaneet aikaansa makaillen milloin missäkin. Viiksikarvakaan ei tunnu värähtävän, kun kaksikko viettää koko päivän mittaista siestaansa.




Välillä on tarjottu ulkoilumahdollisuutta, mutta edes Mäykystä ei metsäseikkailu nyt tunnu kutsuvan. Hetken jaksaa tsillailla angervon varjossa, mutta sitten suunta kääntyy taas vakaasti sisätiloja kohden. Vähäisistäkin ulkoiluista henkilökunta pääsee nyt helpolla, sillä flexin pää vain terassiin kiinni ja valvonta lukuhetken lomassa riittävät. Normaalisti varsinkaan Mäykystä ei voi ulkoiluttaa näin, sillä herra on todennäköisesti viimeistään minuutin kuluttua luikerrellut irti valjaistaan ja lähtenyt omatoimiulkoilulle lähimetsään. Nyt ei näytä olevan pelkoa paosta, sillä liikkeet ovat kuin hidastettuja. Jos valjaat irtoaisivatkin, niin löntystelevän karkurin saisi helposti noudettua takaisin.

Sääennustuksen vilkaisu on saanut henkilökunnan ennustamaan, että tuleva viikko saattaa jäädä historiaan Mäykylän hiljaisimpana kautta aikojen.