keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Ensitapaaminen

Reilun neljän kuukauden ikä on jo mitä sopivin lapsuusmuistojen kirjoittamiseen. Ensimmäisen kerran herra Mäykysen tuleva henkilökunta kävi tutustumassa pikku-Joonakseen Alkumetsän kissalassa, kun pennuilla oli ikää noin kahdeksan viikkoa. Tältä matkalta jäi muistoksi muun muassa kissankarvoja lahkeisiin sekä muutama pentukuva.


Joonas kuuluu kolmen kissan pentueeseen, josta on enemmänkin kuvia Alkumetsän sivuilla. Ylläolevassa kuvassa tenavaikäinen herra Mäykynen tuijottaa uteliaasti suoraan kameraan. Hyvä että linssiluteena olo kiinnosti jo pienenä, sillä kameraa on vaikea paeta tässä taloudessa.


Teräväkyntiset pennut jaksoivat leikkiä melkein koko visiittimme ajan. Vaikka lelut olivat kiinnostavia, vielä kinnostavampia olivat outojen vieraiden jalat. Tässä kuvassa huiskua metsästävät Joonaksen sisarukset Hippi ja Kosmo. Seuramme taisi kuitenkin olla aika väsyttävää, koska heti leikityksen loputtua koko kolmikko vilisti kiireesti nukkumaan.

Noin kuukausi näiden kuvien oton jälkeen herra Mäykynen muutti city-kissaksi Helsinkiin. Suurinta osaa merkittävistä ja vähemmän merkittävistä tapahtumista siitä eteenpäin onkin jo käsitelty tässä blogissa. Eiköhän Mäykysen vauhdikkuus kuitenkin takaa, että kirjoitettavaa riittää myös tuleville päiville.

Brilliante Weblog

Blogit Kissapetoja ja Mariannen touhuilut ovat muistaneet Mäykystä seuraavanlaisella nappulalla:



ja nappulan mukana tulevilla säännöillä:
  1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
  2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
  3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
  4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
  5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Herra Mäykynen henkilökuntineen kiittää huomiosta. Yritimme oikein Googletella, mistä kiertokirjetunnustus on lähtenyt liikkeelle, mutta asia jäi mysteeriksi. Ei välitetä siitä, vaan yritetään silti noudattaa sääntöjä. Logo tuntuu olevan jo monilla blogeilla, joten ihan seitsemää palkinnonsaajaa emme tähän hätään keksineet. Täydennetään listaa tarvittaessa myöhemmin.

Kierrätetään nappulaa

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Kissakuvahaaste 75: Nimi



Tämän viikon kissakuvahaasteessa kysellään kissan nimien alkuperää.

Herra Mäykysen etunimi, Joonas, on kissalan antama. Sukunimensä herra puolestaan ilmoitti ihan itse: Heti uuteen kotiin päästyään Joonas enimmäkseen kuljeskeli uteliaasti huoneesta toiseen reviiriinsä tutustuen. Yleensä matkaa taittui muutama askel kunnes vastassa oli jokin mielenkiintoinen huonekalu, seinä tai muu vastaava. Sellaisen kohdalla kissa pysähtyi, katseli ympärilleen ja totesi kysyvästi: mäy? Ruokakupin ja muiden tärkeiden kohteiden paikat selvisivät pikku-Joonakselle pian, minkä jälkeen sanavarastoon lisättiin vaativammansävyinen: mäy! Parin ensimmäisen päivän jälkeen herra Mäykysen äänenkäyttö muuttui monipuolisemmaksi, mutta sukunimi jäi.

Yläkuvassa herra Mäykynen mäykyy mielipiteensä kauneusunet keskeyttäneestä salamavalon välkkeestä.

Kuten monilla ihmisilläkin, Joonaksella on myös toinen etunimi, Wilbert. Vilpertti pikkukissa sai nimensä vilkkautensa ansiosta. Joonas Vilpertti ei kuitenkaan olisi arvostetulle ja vakavamieliselle kollille sopiva nimi. Eihän satunnainen eläinlääkäri tai pihan uudet kissatuttavuudet välttämättä moisesta hömppänimestä ymmärtäisi, millaisen hienostuneen persoonan kanssa ovat tekemisissä. Joonas Wilbert Mäykynen sen sijaan takaa paremman ensivaikutelman.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Eurooppalainen ystävä


Herra Mäykynen tapasi tänään pihalla teini-ikäisen Felix-kissan. Joonakselle oli eilisessä punnituksessa kertynyt painoa jo komeat 2960 grammaa, ja kotiväen silmissä herra Mäykynen on kulmakunnan komein kolli. Muutamia kuukausia vanhempaan herra Felixiin verrattuna Mäykysen kuitenkin kannattaisi ehkä syödä vielä muutama ateria ennen suuriin reviiritaistoihin ryhtymistä.


Herra Mäykynen katsoi parhaaksi suhtautua muukalaiseen varsin varautuneesti: ei kai eurooppalaisella vieraalla voisi olla mitään kunniallisia tarkoituksia. Mäykysen mielestä korrekti käyttäytymismalli oli heittäytyä selälleen ja läpsiä uteliasta Felixiä tassulla nenille. Tuplakokoinen Felix oli kuitenkin diplomaattinen eikä ryhtynyt painiotteluun höyhensarjalaisen kanssa.


Herra Felixin elämänkokemus kuitenkin kiehtoi Joonasta. Vaikka silmätysten herra Mäykynen yritti huiskia Felixin nenän ruvelle, heti Felixin lähdettyä omille teilleen Mäykynen seurasi perässä. Mitä eurooppalainen edellä sitä bengali perässä. Jos Felix ei kääntynyt katsomaan takanahiihtäjää, Mäykynen uskaltautui aina välillä jopa haistelemaan edellä kulkevaa hännänpäätä. Selvästä kiinnostuksesta huolimatta oli herra Mäykynen kuitenkin heti Felixin käännähtäessä kynnet ojossa valmiina taisteluun — eihän noista eurooppalaisista koskaan tiedä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Rekisterikirja tassussa


Herra Mäykynen on nyt virallisesti bengali. Kyllähän tämä on aina tiedetty, mutta nyt myös Suomen Kissaliitto on todennut asian. Rekisterikirja kolahti tänään postiluukusta.

Rotueläinten ostajia aina varoitellaan "kasvattajista", jotka lupailevat todistuksia jälkeenpäin postitse. Voi käydä niin, että pennun myyjä katoaa, eikä mitään papereita tule, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan — ei pennulla eikä sen vanhemmilla. Tässä tapauksessa vika ei kuitenkaan ole kasvattajan vaan Kissaliiton, jolla on jo jonkin aikaa ollut vaikeuksia hoitaa rekisteröinnit tavoiteajassa.

Kasvattajalla kesti kymmenen viikkoa saada pentueen rekisterikirjat, joten herra Mäykynenkin ehti kotiutua jo ennen virallisten papereiden saapumista. Suomen Kissaliiton ajankohtaisissa tiedotuksissa lukee tällä hetkellä: Tavallisen pentueen (vanhemmat SRK:n rekisterissä) rekisteröinti kestää 3-6 vk siitä kun paperit ovat rotukirjaajalla, riippuen sen hetkisestä pentutilanteesta. Kissakeskusteluista (esimerkiksi tuolta) voi kuitenkin lukea, ettei aika-arvio tällä hetkellä toteudu, vaan rekisteröintiajat ovat keskimäärin ilmeisesti juuri kymmenen viikon paikkeilla. Ehkä asiaan on tulossa parannus, sillä elokuussa Kissaliitossa aloittaa työnsä uusi rotukirjaaja.

Alkumetsän Four Roses alias Herra Mäykynen voi nyt alkaa suunnitella näyttelyuraansa. Mitään pilviä hipovia tavoitteita ei ole, mutta pitäisihän sitä tuokin puoli harrastuksesta käydä katsastamassa. RuRok:n näyttelyyn 23.-24.8.2008 ehtisi vielä juuri ja juuri ilmoittautua, mutta valitettavasti huoltojoukot ovat silloin estyneitä eikä Mäykynen ehkä omatoimisuudestaan huolimatta selviäisi paikalla yksin. Jätämme ilmoittautumisen siis väliin. Seuraavat vaihtoehdot ovat Ery-Syd:n näyttely lokakuussa ja URK:n näyttely marrakuussa. Saattaa olla, että herra Mäykynen näyttäytyy ainakin toisessa näistä.


Herra Mäykynen ihmettelee Kissaliiton hitautta.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kesomaat kestotestissä

Viimeksi kehutuille Kesomaa-valjaille kävi näin:


Tilanne oli sellainen, että ulkoiluttaja istui kalliolla herra Mäykysen haistellessa innokkaasti jäkälää vieressä. Yllättäen ohi lensi perhonen, jonka perään herra ryntäsi raketin lailla. Ennen kuin ulkoiluttaja ehti nostaa takapuoltaan, viiden metrin Flexin kantama loppui ja Mäykynen pysähtyi kuin seinään. Nykäisy oli sen verran kova, että kaula- ja vatsahihnojen yläpuolinen yhdysnauha katkesi niitin kohdalta.

Valjaiden materiaali näyttää muuten ihan hyvältä, mutta kuten nyt havaittiin, niitin molemmin puolin jäi vähän liian ohuet nahkakaistaleet. Amatöörin silmään kohdassa ei näytä olevan mitään valmistusvirhettä, vaan kyse taitaa olla normaalista kulumisesta. Nämä olivat pentuvaljaat, joten ehkä ne on mitoitettu hyvin kevyeen käyttöön. Kuukauden kestivät.

Onneksi hyvin syövä Mäykynen on kasvanut sen verran, että aiemmin hankitut Jokke-valjaat eivät enää olleet herralle liian isot. Ulkoilua ei tarvinnut keskeyttää kuin valjaiden vaihtamisen ajaksi. Jokkeen verrattuna Kesomaissa oli paremmat säätösoljet, ja ulkoiluttajan silmään ne näyttävätkin mukavammilta. Jokessa hihnojen liitokset on tehty kestävämmin, joten katsotaan miten niille käy.

Päivitys 30.12.2008: Herra Mäykysellä on menossa uusi yritys uusilla Kesomailla.

Catmax


Monissa lähteissä väitetään, että bengalit ovat aktiivisia kiipeilijöitä, jotka viihtyvät korkealla. Toisaalta kissat rodusta riippumatta tarvitsevat jonkinlaisen raapima-alustan, joten herra Mäykyselle päätettiin hankkia heti aluksi kunnon kiipeilyteline. Merkiksi valikoitui suomalainen Catmax. Toimitusajat ovat valmistajan ilmoituksen mukaan 3-4 viikkoa, ja meilläkin kävi juuri niin, että kiipeilylaitos tilatiin kolme viikkoa ennen kissan saapumista ja se tuli perille viikon kissan jälkeen. Herra Mäykynen tiesi kyllä heti mistä on kysymys ja kiipeili tolpassa jo, kun se oli saatu pahvilaatikosta puoliksi ulos.

Catmaxilla ei ole valmiiksi hinnoiteltuja paketteja, vaan kaikkia hauskasti nimettyjä osia voi tilata ja yhdistellä vapaasti. Kuvan kokoonpanon perusta on jousella katon ja lattian väliin jännitetty super-runko (nro 80). Katonrajassa oleva komponentti on nimeltään vasemmanpuoleinen pilvilinna (nro 210), ja alempi iso taso on vasemmanpuoleinen terassi (nro 230). Pilvilinnan pohjassa on lisäaskelma (nro 185). Puuhun kuuluva, narussa roikkuva Max-rotta, jonka sisällä on kulkunen, saa turpiinsa vähintään kerran päivässä.

Putken jousisysteemi on nerokkaan yksinkertainen ja varsin tukevan oloinen. Tolppa ei tunnu siltä, että sen saisi työntämällä kaadettua, vaikka käyttäisi paljonkin voimaa. Lisäksi tolpparatkaisun vuoksi teline ei tarvitse juurikaan lattiapinta-alaa, joten se sopii hyvin ahtaampaankin asuntoon, eikä aiheuta imurointivaikeuksia.

Kahdesta osasta koostuvan tolpan keskiliitos on pienehkö ulkonäköongelma, mutta siitä lisää kunhan saadaan parempia kuvia aiheesta. Huovan väristä voisi valittaa sen verran, että kuvan verhoilu on nimeltään musta, vaikka väri todellisuudessa on lähes keskiharmaa.

Herra Mäykynen pitää kovasti puussa kiipeilystä, joten hankinta ei mennyt hukkaan. Suosikkioleskelupaikkoja ovat pilvilinnan yläkori, jossa voi nukkua rauhassa ja pilvilinnan alataso, josta voi lepäillessään tarkkailla maailman menoa joka suuntaan. Terassi toimii lähinnä välipysähdyspaikkana matkalla ylös tai alas.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Kissakuvahaaste 74: Virike



Herra Mäykynen osallistuu ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen. Kyseessä on blogi, joka tarjoaa viikon tai kahden välein aiheen, johon sopivia kuvia halukkaat voivat julkaista omissa blogeissaan. Eräänlainen inspiraationlähde siis ja tapa esitellä omia kuviaan mahdollisesti kiinnostuneelle yleisölle. Koska Mäykynen olisi tämän blogin olemassaoloaikana ehtinyt osallistua myös edelliseen haasteeseen, laitetaan kuva joka sopii molempiin: tältä viikolta virike ja viime viikolta kynnet.

Herra Mäykyselle näyttäisi käyvän virikkeestä mikä tahansa, mikä liikkuu tai ei liiku. Eilisillan suosikki oli kuvassa näkyvä pullonkorkki, joka kuvanottohetkellä tehdyn kokeen perusteella oli kaikkein virikkeellisin. Toisin sanoen vierekkäin asetetuista "oikeista" leluista ja korkista saaliiksi joutui korkki, ja hyvähän sitäkin on kynsiä.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Maalla oli mukavaa


Paluumatka sujui jälleen mäykyen. Koska Mäykynen ei menomatkalla vaikuttanut suhtautuvan valjaskuljetukseen kovinkaan paljon kuljetuskopassa matkustamista myönteisemmin, päätettiin herra pitää koko paluumatkan ajan kopassa sillä ajatuksella, että jossain vaiheessa uni alkaisi maistua. Niinhän siinä kävikin, että puolen tunnin jälkeen naukujan voimat eivät enää rankan maaseutumatkailun jälkeen riittäneet, vaan väsymys vei voiton. Paria pientä havahtumista lukuunottamatta parkuminen alkoi uudestaan vasta moottoritien loputtua Helsingin päässä. Matkaseura toivoo, että hiljaisuus olisi ainakin osittain johtunut väsymyksen lisäksi myös matkustajan tottumisesta automatkailuun.

Mäykysen matkaväsymys ei ollut mikään ihme, sillä tekemistä maaseudulla näytti city-kissalle riittävän. Arvelen, että ensimmäisen vuorokauden aikana Mäykynen teki henkilökohtaisen valveillaoloennäyksen tutustuesssan uusiin paikkoihin monta tuntia ilman väliunia. Valjaatkaan eivät näyttäneet menoa haittaavaan, vaan itse asiassa huomattiin, että Mäykynen osaa jo näppärästi pukeutua niihin, kunhan avustaja ei sekoile pukeutumisjärjestyksessä. Ensin laitetaan kaulapanta. Sitten Mäykynen pujottaa tassun oikeasta kolosta, ja vatsahihna laitetaan kiinni. Valjaat valitettavasti estävät menon kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin, kuten kuvan ladon alle, mutta herra näyttää ymmärtäneen, että ulkoilun edellytyksenä valjaat on pakko hyväksyä.

Kissan luonnollisia saaliseläimiä olisi ollut paljon tarjolla matkakohteessamme, lähes käyttämättömällä maatilalla. Mäykysen osalta metsästysretken saldo jäi kuitenkin muutamaan hyönteiseen, sillä kissan pitäminen narussa ja ihmisten tömistely narun toisessa päässä antoi hiirille ja myyrille aivan liikaa tasoitusta. Karkuun juoksevia yksilöitä nähtiin vaikka kuinka monta. Toisaalta hiiretkin olivat sen verran fiksuja, että eivät eksyneet samoihin sisätiloihin vapaana kulkevan kissan kanssa. Ensimmäisen illan jälkeen Mäykynen lopetti lattialistojenkin vaanimisen, joten joko hiiret jättivät talon tai rapinoiden kyttääminen ei vain ollut tarpeeksi palkitsevaa. Purkkiruokaa ilmestyy kuitenkin säännöllisesti Mäykysen tarjottimelle, joten metsästystä ei tarvitse ottaa niin vakavasti.

Puihin kiipeilyssä halut näyttävät toistaiseksi voittavan taidot. Ensimmäinen loikka metrin korkeuteen ja tukeva syliote sujuvat hyvin, mutta koivun sileästä pinnasta eivät takakynnet saa otetta, ja matka korkeuksiin ei etene. Maisemiin jouduttiin siis tutustumaan enimmäkseen maanpinnan tasolta.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Maalla

Lauantaina herra Mäykynen karisti kaupungin tomut jaloistaan ja suuntasi maaseudun rauhaan lomailemaan. Automatka oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Mäykynen huusi lähes koko matkan. Kantokopassa oleskelu ei tuota mitään vaikeuksia niin kauan kuin pysytään auton ulkopuolella, mutta kopan siirtämistä autoon herra ei siedä. Epäilyttävää. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen matkaseura kyllästyi kuuntelemaan konsertointia, joten päätettiin kokeilla, jos matkanteko sujuisi mukavammin köyttämällä kissa valjas-turvavyö-yhdistelmällä takapenkkiin. Huudon desibelit pienenivät heti ehkä yhdellä yksiköllä, mutta pienen hyssyttelyn jälkeen Joonas saatiin jopa melkein hiljaiseksi. Seuraava ongelma olikin sitten, ettei Mäykysen mielestä matkaseurankaan ollut sopivaa puhua, jos hänen piti olla hiljaa. Jos joku uskaltautui vaikka vain parilla sanalla sanomaan jotain, alkoi heti vähintään viisi minuuttia kestävä hirvä protestointi. Tasa-arvo kunniaan: jos yksi ei saa kommentoida niin ei sitten muutkaan. Onneksi herra Mäykynen salli sentään radion kuuntelun.

Maalla on kauhea kiire. Heti ensimmäisenä iltana Mäykysen piti ravailla pitkin seinänvierustoja kuuntelemassa kaikenlaisa rapinoita. Ilmeisesti emme olleet vanhan maatalon ainoat asukkaat. Hiiripaistia Joonas ei kuitenkaan ole onnistunut metsästämään. Sen sijaan pihalla herra Mäykynen on onnistunun pyydystämään muutamia hyttysiä ja muita inisijöitä. Kyllä nyt kelpaa kehuskella kaupunkikavereille.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Syökää kanaa!


Herra Mäykynen jatkaa heti ruokajutulla. Kirjoitettavaahan aiheesta riittää, sillä herralle maistuu noin neljä ateriaa päivässä. Tänään siirrytään ääripäästä toiseen: eineksestä raakaruokaan. Eilen päivällä oli vuorossa shoppailumatka Malmille barf-kauppa Murren Murkinaan. Mukaan tarttui kahden kilon pussillinen pakastettuja kanasiipiä ja toinen mokoma kanankauloja. Kissallehan ei kannata yrittää tarjota suuria ydinluita, sillä niistä ei kissan purukalustolla irtoa juuri mitään. Lihaisista luista tarjottavaksi sopivatkin lähinnä lintujen kaulat ja siivet. Kanansiipipaketti tungettiin sellaisenaan pakastimeen. Kanakaulapussi sulatettiin, ja iltapalaksi Joonas pääsi jo maistelemaan kanankaulaa (0,32 euroa/100 g). Loput kaulat pakastettiin yksittäispakattuina, leivinpaperilla eroteltuina, pakasterasioihin odottamaan myöhempää käyttöä.

Raakaruoan syöminen ei kuulemma ole kissoille aivan helppoa — varsikaan sellaisille, jotka ovat oppineet elämään murekkeilla. Niinpä totuttaminen kannattaa aloittaa pentuna, mitä kokeilimme tänään.


Ihan sellaisenaan kaula ei toki kelvannut, sillä eihän herra Mäykynen suostu syömään broileria muutenkaan ilman mausteita. Mautonta. Kaulan päälle laitettiin ruokalusikallinen purkkieinestä antamaan hiukan hajua, minkä jälkeen menestys olikin taattu. Kaula kiinnosti yllättävän paljon, ja Joonas repi lihanriekaleita sen päistä. Sitten homma kävi aloittelijalle liian vaativaksi. Ruokakulhon äärestä alkoi kuulua protestointia epäasiallisesta tarjoilumuodosta, ja annos palautettiin keittiöön. Apuun otettiin vasara ja sakset. Hiukan nuijittuna ja muutamaan osaan pätkittynä kaula vietiin uudelleen tarjolle. Yleisön hämmästykseksi koko kaula katosi lopulta herra Mäykysen kitusiin. Pikku peto jäysti kaulapaloja innoissaan eikä edes yrittänyt vaatia mitään mieluisampaa ruokaa.


Pakastimessa on nyt siipiä ja kauloja seuraaviksi kuukausiksi. Neljä kiloa broileria riittää kuitenkin yhdellä kissalla aika pitkään, kun tarkoitus on kuitenkin edelleen syödä pääruokana täysravintoeineksiä ja korvata siivillä ja kauloilla vain osa lihoista. Täytyy yrittää jatkossakin totuttaa herra Mäykystä uusiin makuelämyksiin jo nyt nuorena, koska kissakeskusteluja seuranneena voi olla onnellinen, ettei Mäykynen nyrpistele nenäänsä juuri millekään muulle kuin raksuille.

Herra Mäykynen antaa nuijitulle ja saksitulle kanankaulalle kolme tassua neljästä.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Schesir Cat Kitten Chicken


Joonaksen mielestä ruoka-annosten valokuvaaminen on tyhmää. Jos keittiöön mennään aukomaan ruokapurkkeja, niin sitten sapuskan olisi parasta ilmestyä nenän eteen heti eikä viidestoista päivä. Onko siinä mitään järkeä, että ruokaa laitetaan ensin hienolle pikkulautaselle, sitten väläytellään jotain valoa, ja vasta sen jälkeen siirretään pöperö ruokakulhoon? Ei, jos Mäykyseltä kysytään, ja vaikkei kysyttäisikään, niin Mäykynen huolehtii varsin äänekäästi, ettei mielipide jää keneltäkään läsnäolevalta kuulematta. Tässä kuitenkin havaintoja ensimmäisestä arviointikerrasta.

Tällä kertaa lupaava nuori ruoka-arvostelija herra Mäykynen maisteli kahta hyvin samanlaista Schesirin Kitten -kanaruokaa. Hintasyistä taloutemme kissaeinekset on tilattu saksalaisesta Zooplus-verkkokaupasta, joten alla olevat tuotetiedot on käännetty suomeksi eikä kirjuri tai herra Mäykynen vastaa mahdollisista käännösvirheistä.

Schesir Cat Kitten Chicken Fillets Dinner (100 g pussi, 0,98 euroa/100 g)
Ainekset: Kana (50 % min), kasviperäinen hyytelöaine.
Ravintosisältö: Kosteus 82 %, proteiini 12 %, rasva 2 %, hehkutusjäännös 1,2 %, kuitu 0,1 %.
Lisätyt vitamiinit per 1 kg: A 34 600 IU, D3 7 800 IU, E 270 mg, B12 35 IU.
Ruokintasuositus: 3 kk ikään asti 2-3 pussia/pv, 4-10 kk 3-4 pussia/pv, 11-13 kk 3 pussia/pv

Schesir Cat Kitten Chicken Fillets with Aloe Dinner (85 g purkki, 1,15 euroa/100 g)
Ainekset: Kana (50 % min), aloe 5 %, auringonkukkaöljy 1,3 %, riisi 1 %.
Ravintosisältö: Kosteus 82,5 %, proteiini 14 %, rasva 2,1 %, hehkutusjäännös 0,6 %, kuitu 0,1 %.
Lisätyt vitamiinit per 1 kg: Tauriini 200 mg, A 5 000 IU, D3 500 IU, E 50 mg, B12 35 IU.
Ruokintasuositus: 3 kk ikään asti 2-3 purkkia/pv, 4-10 kk 3-4 purkkia/pv, 11-13 kk 3 purkkia/pv

Purkki tai pussi — aikalailla samanlainen tuote on kyseessä. Lautasella on pussin sisältöä vasemmalla ja purkin oikealla. Purkkimuodossa on aloeta ja auringonkukkaöljyä, ja niiden luontaisten vitamiinipitoisuuksien vuoksi tuotteessa on myös vähemmän lisättyjä vitamiineja. Sen sijaan arvailun varaan jää, miksi ihmeessä aloe-versiossa on lisättyä tauriinia, mutta pussiruoassa taas ei. Olisi oikeastaan huomattavasti hyödyllisempää, jos tuoteselosteissa ilmoitettaisiin vitamiinien ja hivenaineiden määrät, eikä lisättyjen vitamiinien määriä. Nyt voi vain toivoa, että Schesir ja muutkin kissanruoan valmistajat tietävät kuinka paljon vitamiineja kissa tarvitsee. Energiamäärien ilmoittaminen olisi myös mukava lisätieto. Vastaako 85 grammaa purkkiruokaa 100 grammaa pussiruokaa? Luultavasti ei, koska 85 gramman purkki ei tunnu riittävän Joonaksen kerta-annokseksi, mutta 100 gramman pussissa on riittävästi syömistä yhdeksi ateriaksi.

Koostumukseltaan molemmat muonat miellyttävät Joonasta. Satunnaiset kanapalat ovat plussaa, koska arvostelija Mäykysen mielestä ruokaa on kiva pureskella. Ehkä hampaattomat seniorit mielellään syövät mössöjä, mutta kitten-ruokien kohderyhmällä voisi useimmiten kuvitella kaikkien hampaiden olevan tallessa. Pieni miinus mausta: kana ei ole Joonaksen suosikkimaku, vaikka menettelee kyllä. Joonas on nälkäinen nuori mies, ja tämän ruoan kulutus olisi arviolta noin neljä pussia tai purkkia per päivä.

Ruoka-arvostelija Mäykysen lahjomaton mielipide: kolme tassua neljästä Schesirin kanaeineksille.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Jännää ulkona

Kello viiden välipalan jälkeen herra Mäykysellä oli taas kova vauhti päällä, joten päätin viedä sen ulkoilemaan. Innokaasti ulos tunkeva herra ei arvannutkaan millainen seikkailu sillä olisi vastassaan.

Rappukäytävän varovainen haistelu keskeytyi heti alkuunsa, kun alakerran ihmisherra rymisteli ulos ovestaan juuri kohdallamme säikäyttäen Mäykysen pahanpäiväisesti. Minä siinä sitten yritän tervehtiä naapuria kohteliaasti samalla keräillen kissaa selästäni. Ihme kyllä alakerran normaalisti seiniä tuijotteleva naapuri oli nyt oikein juttutuulella: kyseli kissasta ja ihmetteli sen väritystä. Pienillä pörröisillä otuksilla on ihmeellinen vaikutus normaalisti tuppisuisiin suomalaisiin.

Otin kissan kantoon, ja pääsimme pihalle haistelemaan nurmikkoa. Tälläkin kertaa Mäykynen aloitteli ulkoiluaan rauhallisesti istumalla paikallaan ja katselemalla maailman menoa. Puissa suhiseva aika kova tuuli näytti olevan vähän liiankin jännittävä uusi kokemus. Kolmannen kovemman puuskan kohdalla herra yritti kiivetä jo vauhdilla turvaan pihakeinuun. Ei kai heiluvien oksien pitäisi olla niin pelottavia? Eivät ne kai olleetkaan, vaan pensaan takaa kahden metrin päähän tupsahtanut iso ja musta koira, jonka lähestymistä en tuulen suhinalta ollut huomannut.

Koira vaikutti oikein kiltiltä ja leikkisältä, mutta painoluokka vähän väärältä ja ääni aika kovalta. Totesin Mäykysen olevan samaa mieltä keräillessäni herraa jälleen selästäni. Eläinten ja ulkoiluttajien vaihdettua pari sanaa pääsimme taas jatkamaan ruohon haistelun aloittamisen yrittämistä. Parin minuutin rohkeuden keräämisen jälkeen muurahaisenmetsästysvietti veikin voiton. Vihdoin alkuun päässyt ulkoilu keskeytyi kuitenkin saman tien sadekuuroon, joka oli ainakin ulkoiluttajan mielestä riittävä syy palata sisälle.

Edetty matka oli kokonaisuudessaan noin 40 metriä. Toivottavasti herralle ei jäänyt kovin pahoja traumoja.

Innokas akvaristi

Herra Mäykynen on ehtinyt osoittaa suurta kiinnostusta akvaarioharrastukseen. Olohuoneessamme uiskentelee sekalainen kalasoppa 325 litran altaassa, ja Mäykynen on ottanut tehtäväkseen käydä päivittäin varmistamassa kalojen hyvinvointi. Pitäähän sitä tarkkailla, että kalaparkojen reaktiot ovat tallella, eikä mikään outo kalarutto ole koitunut porukan surmaksi. Toisin kuin Joonas kaloihin, kalat suhtautuvat kuitenkin Joonaksen heilumisiin melkolailla väliinpitämättömästi. Ne ovat ilmeisesti jo oppineet, että niiden elämä lasien takana on jokseenkin turvattua, eikä yhden ulkopuolella huitovan katin vuoksi kannata juuri evää heilauttaa. Mäykysen mielestä kunnon kalan kuuluisi kuitenkin olla nopealiikkeinen, minkä vuoksi vikkelät leväbarbit ovat sen suosikkeja. Lasin edessä möllöttävät ja ruokaa kärkkyvät lehtikalat eivät yleensä jaksa kiinnostaa, vaikka välillä niidenkin kanssa voi ottaa pieniä tuijotuskilpailuja. Joonas ei alkuunkaan ymmärrä, miksi joku on moisia tylsiä otuksia kotiinsa hankkinut, ja tunne taitaa olla molemminpuolinen.

Herra Mäykysen mielestä viihdyttävin osa harrastusta on kuitenkin viikoittainen vedenvaihto. Toimenpiteen onnistumista vahditaan tarkasti. Erityisesti veden siirtyminen altaasta lapolla saaviin on kriittinen kohta, jossa ei saa antaa tarkkavaisuuden herpaantua. Saavin täyttymistä pitää seurata. Eihän ole ollenkaan ammattimaista, jos vesi noruu suoraan saaviin, vaan virtausdynamiikaa pitää ehdottomasti analysoida ja tarvittaessa säädellä tassuanturin avulla. Vaikka Mäykynen hoitaakin tehtäviään keskittynyt ilme naamallaan, paikalla on syytä olla myös nopealiikkeinen avustava työmies. Kun virtaus on liikaa pielessä, tarkastaja Mäykynen saattaa pitää letkun irroittamista pidikkeestään ainoana ratkaisuna. Työmiehen tehtäväksi jää tällöin letkunpään mahdollisimman nopea pyydystäminen ja lattian kuivaaminen. Alakerran naapuri ei välttämättä ymmärtäisi Mäykysen virtausdynamiikkaongelmia, jos katosta alkaisi tihkua vettä.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Pahoja tapoja


Herra Mäykynen on hulivililuonne, ja auktoriteettien kunnioitus on usein hukassa. Nuoren herran harmiksi meillä ei suosita vapaata kasvatusta: sähköjohtoja ei saa purra, sohvien ja mattojen raapiminen on kielletty, verhoissa ei kiipeillä ja jopa kenkien ja käsien pureskelua pitäisi välttää.

Positiivista on, että herra Mäykynen selvästi tiedostaa ei-sanan merkityksen. Sen huutelu saa nuoren herran jopa useimmiten keskeyttämään pahanteon hetkeksi. Vakavimpien vaarojen kohdalla kieltoja tehostetaan kasvattajan neuvojen mukaan suihkepullon vesisuihkulla. Vaikka kunnon bengalin tavoin herra Mäykynen rakastaa vedellä lutraamista, vesisuihkulla ampuminen on silti inhokkien listalla. Välillä jopa pelkkä pullon näyttäminen tuntuu toimivan riittävänä pelotteena.

Ensimmäisinä päivinä uudessa kodissaan Mäykynen tutustui hiukan liiankin purevasti television ja tietokoneen takana luikertelevaan johtomaailmaan. Sittemmin johtojen pureskelu on onneksi vähentynyt, ja välittömän hengenvaaran taso on asunnossa laskenut. Ehkä johdot menettivät vain uutuudenviehätyksensä tai sitten tiukat kiellot ja sumutinpullolla uhkailut tehosivat.

Kuuliaiseksi kullanmuruksi Joonas ei kuitenkaan ole ryhtynyt. Epätoivottuja harrastuksia ovat edelleen ainakin verhojen takana hiiviskely ja kenkien pureskelu. Ei meillä nyt niin paljon nipoteta, etteikö verhojen takana saisi kulkea, mutta ongelma on, että verho eksyy usein myös herra Mäykysen pienten naskalihampaiden väliin. Onpa Mäykynen kokeillut sen soveltumista kiipeilyynkin. Ihme kyllä, verhot eivät ainakaan toistaiseksi ole suuremmin kärsineet.


Jos Joonasta ei näy missään, ensimmäiseksi kannattaa käydä tarkastamassa kenkätelineen ympäristö; Herra Mäykynen pitää erityisesti nahkakenkien tappamisesta. Ehkä niissä on vielä kaikkien lankkikerrosten alla aito riistan haju jäljellä. Riehaantuneen Mäykysen puruleluiksi kelpaavat edelleen kädet, varpaat ja nilkat, vaikka herra tuntuu jollain tasolla tajuavan, että ihmisolentojen pureminen ei ole sallittua. Ei-kiljahduksen jälkeen puremiset hyvitetäänkin usein nuolemalla. Tai sitten toisinpäin: ensin viattomasti vähän vain nuollaan, mutta kuinkas sitten? Seuraavaksi pikku hampaat ovatkin vahingossa kiinni ranteessa.

Ihmisten käydessä nukkumaan hiiripeltoleikki on ollut kovassa kurssissa. Mikäpä olisikaan viihdyttävämpää kuin hyppiä tasajalkaloikkia peiton alla liikkuvien hiirten saalistamiseksi. Herra Mäykynen alkaa onneksi vähitellen hahmottaa, ettei talossamme ole hiiriongelmaa eikä peiton alla liikkuvien varpaiden metsästys ole siten tarpeellista.

Satunnainen lukija saattaa olla jo sillä kannalla, ettei tässä asunnossa anneta ollenkaan nuoren herran toteuttaa itseään. Kirjuri haluaa kuitenkin täsmentää, että herra Mäykysellä on myös paljon sallittuja aktiviteetteja. Vinkuhiiren tappamisesta, kiipeilypuussa roikkumisesta ja sulkaviuhkan perässä juoksemisesta näyttää kuitenkin puuttuvan suurin hohto. On paljon jännempää testata montako sekuntia, tai jopa minuuttia, ehtii purra kenkää ennen kuin puuhat huomataan.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Mitä tänään syötäisiin?


Kasvava kissa syö paljon ruokaa. Mitä tänään syötäisiin -sarjassa herra Mäykysen olisi tulevaisuudessa tarkoitus arvioida, miten ruoka maistuu.

Ylläolevassa kuvassa näkyvän einespöperön lisäksi Joonakselle syötetään myös raakaa lihaa ja kalaa. Ruoastaan hurja petomme on siinä määrin tarkka, että raksuja hän ei ole toistaiseksi popsinut, vaikka niitä on koko ajan tarjolla. Taka-alalla olevasta neljän kilon Royal Canin Kitten -pussista on jäljellä vielä 3980 grammaa, joten tällä tahdilla se riittää kissan eliniän. Älkääkä siis luulko, että herra Mäykynen olisi jo syönyt 20 grammaa raksuja, ehei. Ainakin 15 grammaa makaa raksukupin pohjalla odottamassa syöjäänsä. Muutaman nappulan Mäykynen on syönyt vahingossa, kun ne on ovelasti sekoitettu märkäruokaan.

Siltä varalta, että tätä lukee joku muu kuin kissanomistaja (as if), lyhyt selostus ruokinnan pääpiirteistä: Kuten ihminenkin, kissa pysyy hengissä vaatimattomallakin ruoalla, ainakin jonkin aikaa. Jos hengissä pysymisen lisäksi tavoitellaan terveyttä ja pitkää ikää, niin ruoan pitäisi olla terveellistä ja monipuolista. Aiheesta lisää esim. InCatilta tai Karvanaaman kissalasta. Käsitykset siitä, mikä on terveellistä ja monipuolista vaihtelevat. Aika yleisesti väitetään, että eläinkaupoissa myytävät ruokamerkit ovat parempia kuin marketeissa myytävät. Vastakkaisen näkemyksen mielestä niissä tosin on parempaa vain hinta. Joidenkin mielestä laadukas kuivamuona on hyvän ravitsemuksen kivijalka, ja toisaalta joidenkin mielestä mikä tahansa märkäruoka on parempaa kuin paras mahdollinen kuivaruoka. Valmisruokien asemesta tai niiden rinnalla kissalle voi tietysti syöttää raakaruokaa: kanaa, sikaa, nautaa, kalaa, katkarapuja yms. Niitä voi pöpöjen pelossa pakastaa tai kypsentää tai sitten vitamiinien maksimaalisen säilyvyyden edistämiseksi syöttää raakana. Jälkimmäistä vaihtoehtoa kutsutaan tuttavallisesti BARFaamiseksi. Suurin osa valmisruoista on ns. täysravintoa, johon on lisätty valmistajan mielestä oikeassa suhteessa kissan tarvitsemia hivenaineita ja vitamiineja. Raaka- tai "koti"ruokaa syöttäessään pitää itse varmistaa, että kaikki vitamiini ja hivenainetarpeet tulee täytettyä.

Ruoan monipuolisuuskin on vähän niin ja näin. Ylempänä linkitetyssä artikkelissa esitetään ajatus, että ruokamerkkiä ei pitäisi vaihdella, koska se lisää allergioiden riskiä. Varmaan ainakin ruokien valmistajat mielellään ovat sitä mieltä. Meillä uskotaan kuitenkin (järkevyyden rajoissa) mahdollisimman monipuolisen ruokavalion paremmuuteen. Tätä näkemystä voi katsoa Hesarin eilisen uutisen "Karaistuminen vähentäisi lasten allergioita" myös tukevan, vaikka siinä käsitelläänkin asiaa vain ihmisnäkökulmasta. Nyt Joonaksen pöperöt koostuvat eläinkauppojen ns. laadukkaista purkkieineksistä ja raa'asta lihasta. Suuri osa lihoista kulkee ruokakuppiin pakastimen kautta: kalat loisvaaran vuoksi ja muut lihat lähinnä käytännön säilyvyysongelmien takia. Lihojen sekaan on aina välillä ripsautettu hiukan Aptus Multicat -monivitamiinivalmistetta ja pari tippaa Aptus Eforion -öljyä.

Paljon on meillä vielä opittavaa kissan ravitsemuksessa. Myöhemmin viisaampana ja valistuneempana kokeilemme mahdollisesti enemmän BARF-suuntaista ruokintaakin. Vielä ei rohkeus kuitenkaan riitä, kun kyseessä on kuitenkin kasvava kissa, jonka ravitsemuksen toivoisi olevan edes suunnilleen kohdallaan. Toistaiseksi herra Mäykynen saa syötäväkseen monipuolisesti kaikkea, ja antaa tulevaisuuden näyttää minkälaiseksi ravinto muotoutuu. Katsotaan mikä maistuu, ja yritetään samalla opiskella, mikä olisi terveellistä.

Valjastellen


Herra Mäykynen tarkastaa, mitä kallion takaa löytyy, ja tulee samalla esitelleeksi kuviointiaan.

Ensimmäiset valjaat ostettiin toiveikkaasti jo ennen Joonaksen kotiutumista. Kyseiset Jokke Ramses -heijastinvaljaat ovat herralle kuitenkin edelleen liian isot, joten ne odottavat kaapin perällä kissan kasvamista. Uudemman kauppareissun jälkeen mukaan tarttui Käpylän 4 Pets -liikkeen ystävällisen myyjän suosituksesta S-kokoiset Kesomaa-valjaat. Niissä on soljella toimiva säätömahdollisuus ja pikalukkokiinnitys. Hyvin ovat kestäneet Joonaksen ryntäilyt. Viisimetrinen flexi sen sijaan tuppaa aina välillä loppumaan auttamattomasti kesken.

Valjaiden pitäminen ja pukeminen on alusta alkaen ollut helppoa, eivätkä ne ole aiheuttaneet mitään hepuleita. Ulkoilu oli sen sijaan aluksi kovasti jännää. Ensimmäinen ulkoilu rajoittui ruohonkorsien haisteluun noin kolmen neliön suuruisella alueella, ja takajalat tärisivät jännityksestä koko reissun. Herra Mäykysen stressivatsa ei myöskään aluksi oikein kestänyt ulkoilua, vaan jännitys oli nähtävissä myös vessan virkaa toimittavalla hiekkalaatikolla. Varovaisen, viiden kerran totuttelun jälkeen herra Mäykynen ulkoilee kuitenkin jo kuin vanha tekijä. Eilen herra vaati kovaäänisesti pääsyä mukaan kauppareissulle. Joonaksen ulkoilut rajoittuvat edelleen kuitenkin pihapiiriin. Sielläkin riittää ihmeteltävää: puunrunkoihin on hauska hypellä ja kuolleita lehtiä ja ruohonkorsia voi saada saaliiksi, mikäli ne eivät tajua paeta vaanivaa petoa. Satunnaiset kärpäset ja muut ötökät ovat hyvää viihdykettä, vaikka tylsä ulkoiluttaja saattaakin keskeyttää julmimpien pistiäisten (eli mehiläisen) takaa-ajon. Niin sitä viedään kaikki ilot reippaalta nuorelta mieheltä.

Joonas on jo ehtinyt tutustua pariin satunnaiseen ohikulkijaankin. Toinen ihmetteli, ettei ole koskaan moista kuviointia kissalla nähnyt. Toinen taas huudahti jo kaukaa "Onko se bengali?!" ja kävi hiukan rapsuttelemassa herra Mäykystä.

Kuinka kissa pidetään sisällä

Blogin aloitus on kissan saapumiseen nähden pari viikkoa myöhässä, joten nykykuulumisten lomassa kerron myös jo ratkotuista ongelmista. Yksi sellainen on kissan karkaamisen estäminen ovista ja ikkunoista.

Meillä kissa yritetään pitää sisällä Zooplussan kissaverkolla. Tuon tilaamiseen päädytiin, koska en löytänyt paikallisista rautakaupoista mitään vastaavaakaan. Sittemmin huomasin toisaalla, että lentopalloverkkoakin voi käyttää.

Zooplus myy verkkoa pienissä paloissa ja isoissa rullissa, läpinäkyvänä ja mustana. Kaikki ovat ilmeisesti eri materiaalia. Rullatavarasta läpinäkyvä olisi ollut siimaa, mutta meille tilattu musta versio on muutamasta PE-säikeestä punottua lankaa. Silmäkoko on 3 cm x 3 cm. Verkkoa on nyt niitattu tuuletusikkunoihin, ja siitä on rakennettu väliovi parvekkeelle. Jos omistajalla olisi suunnitelmissa asua nykyisessä asunnossa pitempäänkin, niin koko parvekkeen lasittaminen tai verkottaminen olisi parempi vaihtoehto.

Epäilen, että verkko ei kestä edes muutaman minuutin aktiivista järsimistä, mutta toivottavasti se estää edes satunnaisen ikkunasta lentämisen. Leikin lomassa ikkunalasia päin juokseva kissa on jo nähty. Onneksi herra Mäykynen ei ole osoittanut juurikaan kiinnostusta paikalleen asennetun verkon pureskeluun. Parvekkeen verkko-oven rakenteluvaiheessa lattialla vellonut verkko sen sijaan kiinnosti kovasti.

Kasvattaja vihjaisi, että rautakaupoista saisi parvekkeen ovien väliin mahtuvia hyönteisrullaverhoja tai vastaavia, mutta sellaistakaan en onnistunut löytämään Helsingin K-raudoista. Parvekkeen ovien välissä palvelee nyt itsetehtyyn kehykseen niitattu verkko. Tuskin tuokaan kestää kiipeilyä tai läpihyppäämistä, joten asetamme toivomme siihen, että herra Mäykystä ei moinen riehuminen kiinnosta. Toistaiseksi ei ole kiinnostanut. Ovien väliin mahtui 12 millin paksuinen lista, joka on tuossa koossa aika rimpulaa, varsinkin kun esteettisistä syistä en viitsinyt laittaa enempää poikkipuita. Ensimmäisellä yrityksellä kireälle pingotettu verkko veti kehykset sen verran mutkalle, että toinen yritys vähemmän kireällä niittauksella oli tarpeen.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Mäy!


Kuvassa on Joonas Mäykynen, 14-viikkoinen bengalikissa. Nuori herra vaihtoi kotia kasvattajan luota uusille omistajille pari viikkoa sitten. Tässä blogissa seurataan hra Mäykysen elämää.

Koska kissa älykkyydestään ja ilmaisuhalustaan huolimatta on enimmäkseen luku- ja kirjoitustaidoton (näyte: mmmmmmmmhj), joudun omistajan ominaisuudessa auttamaan blogitekstien laatimisessa. Mäykysen elämän lisäksi lukija pääsee seuraamaan myös omistajan bloginkirjoitusharjoituksia.