Hiussyöppö kampaaja

Jo pitkään Elli on herättänyt henkilökunnan aamuisin syömällä henkilökunnan hiuksia. Ellin mielestä kyseessä on varmasti tuikitarpeellinen huoltotoimenpide, mutta henkilökunnan mielestä hiusten mutustelu on kaikkea muuta kuin toivottavaa. Ellin vaikuttimetkin ovat vähintäänkin kyseenalaisia, sillä hiusten tassuilla harominen alkaa aina silloin kun on aamupalan aika - aikaisemmin tai myöhemmin, riippuen ihan siitä milloin viimeinen iltapala on tarjottu. 

Neiti istahtaa henkilökunnan yöpöydälle, ja kampaustuokio on valmis alkamaan. Ellin voi toki tönäistä lattialle, kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan, mutta ihan niin helpolla neiti ei valitettavasti lannistu. Hetken päästä hiushoito alkaa taas uudelleen. Jostain ihmeen syystä uhrina on aina henkilökunnan pitkähiuksinen edustaja — lyhyet miestenhiukset eivät Ellin mielestä ilmeisesti kaipaa säännöllistä hoitoa.

Kieltämättä Ellin hiushoidot ovat tehokas tapa saada ruokaa, sillä vaihtoehto olisi lähinnä luopua pitkistä hiuksista tai nukkua uimalakki päässä. Joskus alkuaikoina henkilökunta ei jaksanut välittää Ellin hiushoidoista ja seurauksena tyynyltä löytyi isohko poikkipurtu hiuskiehkura.

Valitettavasti nykyään Elli on huomannut, että hiuksia on välillä tarpeen hoitaa myös, jos henkilökunta istuu liian pitkään sohvalla. Neidin kampaajavaistot heräävät ainakin, jos Ellillä sattuu samaan aikaan olemaan nälkä.

Hmph! Henkilökunta ei yhtään osaa arvostaa Ellin turkinhoitoapua.

Joululahjat vuosimallia 2013

Mäykynen ja Elli ovat huolestuneet, koska heidän blogikirjoituksiaan on kovasti kaivattu, mutta saamaton henkilökunta onnistuu aina keksimään jotain muka tärkeämpää tekemistä kuin kaksikon sähellysten blogiraportointi. Jopa Suomen bengalikissat ry on saanut sähköpostitse tiedustelun kaksikon kuulumisista, joten eiköhän henkilökunnankin ole nyt aika ryhdistäytyä.

Mitä Ellille ja Mäykyselle sitten kuuluu? Jos totta puhutaan, niin vanhoja blogikirjoituksia lueskelemalla saa nykypäivän tilanteestakin aika hyvän kuvan. Joulua on taas vietetty ja nähtävästi joululahjatkin olivat hyvin samanlaisia kuin vuosi sitten. Tämän joulun yllätysmomentti tosin paljastuu alla olevasta kuvasarjasta, joka esittää Mäykystä, joka ei koskaan leiki leluilla…

…hups! Pakko oli torjua lelun hyökkäys. Onneksi Ellikin kiirehti hätiin ja auttoi kukistamaan mini-Kickeroon vastarinnan.

Joulua vietettiin taas henkilökunnan vanhempien luona ja hiukan vieraampi ympäristö sekä jännittävät joululahjat saivat kaksikon simahtamaan loppuillasta. Ensin Mäykynen nukahti sohvatyynyt päälle, mutta sitten jotenkin puolihuolimattomasti Elli tuli tyynyn kulmalle nukkumaan. Hupsista taas. 

Voi narsissi!

Täällä on vietetty pääsiäistä narsissintuoksuisissa tunnelmissa. Mäykysen ilme kertonee, mitä herra on  mieltä mokomista syömäkelvottomista rehuista.

Elli osasi ottaa kukkatyttöposeeraukseen hiukan herkemmän ilmeen eikä edes yrittänyt maistella keväisiä kukkaistutuksia.

Sisäseikkailupuiston avoimet ovet

Mäykysen kalenterissa on tänään alkanut kevät. Siltä ainakin kuulosti, sillä mäykyvoluumissa oli havaittavissa selvää desibelitason nousua. Valoisuudesta ei voi olla kyse, koska täällä oli aika pilvinen ja kaikin puolin suhruinen päivä, mutta ilmeisesti herra oli käynyt vilkaisemassa lämpömittaria, sillä se oli pitkästä aikaa plussan puolella. Ulkona on käyty läpi talven, mutta tänään oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun ulos oli erityisen kova hinku. Tosin reissu ilmeisesti osoittautui pettymykseksi, sillä märällä lumisella pihalla herra jaksoi seikkailla vain pari minuuttia ja sitten Mäykynen nähtävästi joutui myöntämään, että kauniita lämpimiä kevätpäiviä saattaa joutua odottamaan vielä jonkun tovin.

Mäykysen sähellysmeiniki jatkui kuitenkin ulkoilusta huolimatta, joten henkilökunta päätti aktivoida kaksikkoa päästämällä ne sisäseikkailupuistokäynnille. HopLop tuskin ilahtuisi kissa-asiakkaista, mutta onneksi meillä on varastohuone, jonka kiinnostavuus kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa siihen, miten pitkään ovi on ollut suljettuna. Viime aikoina huone on toiminut joulukukkien turvahuoneena, joten Mäykysellä ja Ellillä ei ole varastohuoneeseen juuri ollut pääsyä. Koska joulukukat ovat jo nähneet parhaat päivänsä, päätti henkilökunta tarjoilla kaksikolle tänään seikkailuelämyksen. Huoneessa on suunnilleen kaikkea, mitä kissa vain voi toivoa: erilaisia hyllyköitä ja tasoja sekä laatikoita ja kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa ja kaiveltavaa.

Kesti hetken ja kuului kauheaa ryminää. Henkilökunta kävi katsomassa ja totesi ison pahvilaatikon kaatuneen. Mäykynen ja Elli olivat juuri yksissä tuumin poistumassa paikalta - yllätys. Hiukan myöhemmin kuului outoa rapinaa ja tällä kertaa tarkastuskierroksella löytyi kumollaan oleva laatikko ja lattialta iso kasa pakkausmateriaalina käytettäviä vaahtomuovipalleroita.

Kolmannelle tarkastuskierrokselle henkilökunta lähti, kun oli ollut liian hiljaista liian kauan. Mäykynen oli hyllyn päällä, mutta Elli oli mystisesti kadonnut. Pikainen etsintä jäi tuloksettomaksi, mutta sitten henkilökunta alkoi ihmetellä, miksi Mäykynen oli niin kovin kiinnostunut pyörälaukusta. Laukku oli huolellisesti suljettu molemmilla klipseillä, mutta kun tarkkaan kuunteli, niin laukusta saattoi kuulla hiljaista kahinaa.

Klipsi auki ja yllätys!

Outoihin paikkoihin ahtautuminen on Ellin spesialiteetti. Neiti on ollut useinkin hukassa ja lopulta laajojen etsintöjen päätteeksi löytynyt esimerkiksi repun sisältä nukkumasta. Pyörälaukku oli klipseillä kiinni, mutta ilmeisesti jostain nurkasta sinne oli silti mahtunut ahtautumaan, ja mikäs onkaan Ellin mielestä kivempaa kuin päiväunet salaisessa piilossa.

Juomakuppien aatelia

Juomakupissa on aina pahaa vettä. Metallin maku ehkä, kun metallikippo kerran on tai sitten väri ei vain miellytä. Mäykynen haluaa vetensä tarjoiltuna Iittalan Kartio-lasista. Myös saunakiulu käy hätätilanteessa ja ulkoillessa on tietysti miehekästä juoda kuraojista. Mutta metallinen tassukuvioin koristeltu vesikippo, miten ihmeessä Mäykynen sellaisesta voisi alentua juomaan?

Mikäs siinä sitten, jos Mäykynen ihan vain nätisti joisi lasista, mutta kun ensin juodaan pari litkaisua ja sitten todetaan, että suora kulhosta lipittely on aika tylsää ja vanhanaikaista. Eihän henkilökuntakaan tunge päätään lasiin, vaan ottaa sen kauniisti käteen. Kas näin:

Viimeisessä kuvassa sohvalla näkyvät vesipisarat ovat syy siihen ettei henkilökunta ole ihan riemuissaan Mäykysen juomatavoista. Vesilasin ympäristö kastuu aina ja, oho hups, välillä lasi myös tiukan juomasuorituksen lopuksi kaatuu. Ehkä hienovarainen vinkki, että vesi lasissa on jo hieman liian väljähtänyttä.

Pussikoin tuhotöitä?

Mäykysen ja Ellin kuivaruokapussin pohja häämötti, joten henkilökunta kipaisi hakemaan uutta pussia yläkerran vaatekaapista, jonka hyllyistä pari toimii kissanruokavarastona. Yllätys oli jonkinmoinen, kun pussi ei ollutkaan ihan täysin moitteettomassa kunnossa. Zooplussasta tämä on tilattu, mutta nyt ei kyllä auta moittia kyseistä firmaa, sillä henkilökunta voisi lyödä päänsä pantiksi, ettei raksupussi ole saapunut meille tämän näköisenä.

Pussi on ollut valolta ja lämmöltä suojattuna, joten tässä tuskin on kyse mistään harvinaisesta fotokemiallisesta haperoitumisreaktiosta. Jyrsijäongelmastakaan ei ole ollut viitteitä ja kahden kissan taloudessa hiiriä ei yleensä juoksentelee riesaksi asti. Elli ja Mäykynen taas eivät pääse kaappiin — tai niin henkilökunta uskoi ainakin vielä eilen.

Syytön kunnes toisin todistetaan, mutta henkilökunnalla on vahvat epäilyksensä tuhon aiheuttajasta. Ei, se ei ole Elli, vaikka neiti kuuliaisesti saapuikin pussia ihmettelemään. Neidin taidot eivät riitä tähän. Sen sijaan meillä asustaa yksi pure pussi -ekspertti, joka on avoimesti esitellyt taitojaan jo aiemmin blogissaan. Jotenkin henkilökunnan mieleen nyt vain sattui juolahtamaan, että herra Mäykynen saattaisi tietää, miksi raksupussissa on kissan pään mentävä aukko.

Kummallista, mahtaakohan pussikoi olla tämän takana?

Uuden vuoden kyttääjä

Sieltä kuuluu pauketta, vaikkei kello ole viedä edes kuusi. Skandaali! Onneksi Elli vahtii, mitä naapurustossa tapahtuu.

Sälekaihtimet hiukan kärsivät kyttääjä-Ellin kurkisteluinnosta. Tai oikeastaan vielä enemmän ne kärsivät Mäykysen rämppäysvimmasta. Mäykynen rämpyttää sälekaihtimia ihan vain huomiota saadakseen: etenkin kesäaikaan se on oiva keino ilmoittaa, että nyt olisi korkea aika päästä ulos. Kun suurin osa sälekaihtimistamme on vieläpä ikkunan päällä olevaa mallia, ne eivät valitettavasti ole ihan viimeisen päälle hienoja. Uusiinkaan ei toisaalta viitsisi investoida, koska voi arvata, että niihinkin saattaisi tulla kulutuksen jälkiä suorastaan uskomattoman nopeasti.

Ellin tyyli on sälekaihtimille paljon hellävaraisempi, Elli ihan vain kurkistelee kaihtimien välistä. Oikeaoppiseen kyttäykseen ehkä vielä kuuluisi hiukan hienovaraisempi sälekaihtimien raottaminen, sillä harvoin kai kyttääjämummot koko päätään tunkevat näkyviin. Mutta eipä Elli mikään mummo olekaan, vaan pikemminkin lupaava kyttääjäharjoittelija, joten ihan täydellisyyttä ei suoritukselta vielä voikaan vaatia.

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!