Leikkejä, herkkuja ja joulujuttuja

Mäykysen elämän toinen joulu on saatu menestyksekkäästi juhlittua. Viime joulu oli kuuseton, mutta tänä vuonna henkilökunta päätti hankkia sellaisen. Ihan täysin uusi tuttavuus joulukuusi ei Mäykyselle ollut sillä viime joulun kyläilykierroksella kyseisen ihme oli jo nähty. Silti kuusi aluksi lähinnä kummastutti herraa: Miksi metsä on tuotu olohuoneeseen? Sitten kuusi sai jäädä rauhaan, sillä aistinvarainen arviointi osoitti, ettei se soveltunut joulusalaatiksi. Läheisen kaapin päältä Mäykynen kävi myös arvioimassa kuusen soveltuvuuden hyppyalustaksi, mutta henkilökunnan suureksi iloksi herra näytti itsekin tajuavan, ettei moinen puutikku sopisi kiipeilyyn.

Turhakkeeksi julistettu havupuu alkoi kuitenkin hiukan kiinnostaa, kun siihen ripustettiin palloja roikkumaan. Ripustusmenetelmä ei Mäykystä ilmeisesti vakuuttanut, joten herran oli pakko tassutussimuloinnin avulla tutkia kestäisivätkö koristeet yli 7 richterin maanjäristyksiä. Yllätys, eivät kestäneet, vaan testin seurauksena yksi palloista putosi räsähtäen lattialle. Herra Mäykynen haluaa kuitenkin lieventävänä asianhaarana korostaa, että tutkimus tehtiin jo ennen joulurauhan julistamista. Tosin koe uusittiin joulupäivänä uudemman kerran, kun Mäykysen täytyi testata myös kyläilypaikan joulukuusen koristeet. Huono oli ripustuslaatu sielläkin, sillä taas yksi pallo koki räsähtävän lopun. Onneksi pallot häviävät kiinnostavuudessa kuitenkin 6-0 leluhiirille, joten toistaiseksi pallomenetykset ovat jääneet kahteen.

Joululahjojen keksiminen aiheutti henkilökunnalle päänvaivaa, sillä mitä voisi ostaa kohta kaksivuotiaalle, jolla on jo kaikkea? Tai onhan ostoslistalla muutamia asioita, mutta niiden hankinta ei välttämättä onnistu enää aatonaattoillalla Stockmannin lemmikkieläinosastolta, jonka hyllyihin on iskenyt vieläpä kummallinen tavarakato. Lopulta herra sai tyytyä aktivoivaan raksupalloon ja herkkutikkuihin. Raksupallon idean keksiminen vei Mäykyseltä ehkä noin kaksi sekuntia ja sen jälkeen sen tyhentäminenkään ei enää tuntunut olevan kummoisempi haaste.

Herkkutikut olivat sen sijaan välitön menestys. Onhan noita Mäykyselle aiemminkin annettu, mutta aina vain pieninä paloina. Joulun kunniaksi herra sai kuitenkin koko tikun ja seurauksena kotikissasta kuoriutui varsinainen villipeto. Ensinnä tikun kanssa hypeltiin pitkin olohuonetta ja sitä vaanittiin milloin minkäkin huonekalun takaa. Ennen syömistä tikku vielä varmuuden vuoksi tapettiin pariin otteeseen.

Rauhallisen joulun Mäykynen päätti vielä tapaninpäivänä kruunata kiskomalla tietokoneen nettipiuhan liitoksen poikki. Jos ei hienovarainen vihjailu liiallisesta tietokoneen ääressä istumisesta mene perille, niin sitten on paras ottaa tehokkaammat keinot käyttöön. Mäykynen tosin kiistää syyllisyytensä. Joulun taikaa - sitähän tämä oli puhtaimmillaan.

Rauhallista Joulua

Hiirikoppailua

Leikkien kestosuosikki on ollut jo pitkään hiiri koriin. Henkilökunnan mielestä leikki on tylsä ja loppuunkulunut, mutta meiltähän ei kysytä. Herra Mäykynen kantaa hiiriään säännöllisesti henkilökunnan jalkoihin ja kiehnää rappusissa, jotta laiska henkilökunta tajuaisi tulla yläkertaan kiipeilypuun luo.

Leikkiin kuuluu hiiren heittäminen puuhun Mäykysen toimiessa Pilvilinnansa ylimpänä hiirikopparina. Leikin haastavuutta henkilökunnalle on viime aikoina lisätty, sillä enää heiteltäväksi kelpaavat vain suosikkihiiret. Tylsät hiiret torjutaan tassuniskuilla tai sitten niihin ei reagoida mitenkään. On henkilökunnan ongelma käydä hakemassa ne Pilvilinnasta, jos niitä sinne välttämättä haluaa viskoa. Mäykynen ei niiden takia viitsi vaivautua ja kavuta hiiri suussaan lattiatasolle.

Torjuntoja koppien sijaan joutuvat kestämään ajoittain myös suosikkihiiret. Ennen töihin lähtöään henkilökunta heittää Mäykyselle hiiren koriin. Kokemuksen kautta herra on ilmeisesti oppinut, että hutiheitot uusitaan ja henkilökunta armollisesti odottaa, että Mäykynen saa kunnon kopin ennen herran julmaa hylkäämistä. Nykyään kotoa lähteminen saattaa edellyttää jo noin kymmentä heittoa, sillä Mäykysen koppaustaidot tuntuvat olevan arkiaamuisin hieman huonossa terässä. Suosikkihiiriäkin läiskitään tassulla maahan sen sijaan että otettaisi koppeja. Jos sitten otetaankin koppi, niin hups, ote usein lipeää. Ja jos ote pitääkin, niin viimeistään hiiren suuhuntunkemisvaiheessa leuat loksahtavat auki ja hiiri-parka pudota mätkähtää lattialle. Oho!

Lisäjännitystä hiirikoppailuun Mäykynen luo seikkailemalla ajoittain Pilvilinnansa reunoilla ja jopa ulkopinnalla. Mikään pakkohan hiiri suussa ei ole lähteä keikkumaan kapeille reunoille, mutta kai vauhtia ja vaarallisia tilanteita voi näinkin itselleen luoda. Välillä touhu on näyttänyt niin pahalta, että henkilökunta on rynnännyt apuun, kun Mäykynen on roikkunut ulkopinnan huovassa enää vain etutassujensa varassa. Mutta niinpä vain herra on aina tilanteet itsenäisesti selvittänyt eikä toistaiseksi katonrajasta ole mätkähdellyt maahan kissoja. Silti henkilökunta arvostaisi, jos kaikkein hurjimmat trapetsitaiteilut ja ihmisasukkien mielenrauhaa järkyttävät temput jätettäisi väliin.

Joskus Mäykystä ottaa päähän nykyisen asunnon edeltäjäänsä hiukan matalampi huonekorkeus.

Herra Keskipiste

Keittiömyymälän suunnittelija kävi tänään katsastamassa Mäykysen uuden keittiön, koska halusi nähdä, miltä se valmiina näyttää. Mäykysen mielestä selitys ei tainnut olla uskottava. Kuka nyt olisi kiinnostunut jostain kaapeista ja härveleistä: jokaisessa Mäykysen näkemässä keittiössä on ollut sellaisia, joten no big deal. Jos vieraat eivät tajua tulleensa katsomaan Mäykystä, niin herra pitää huolen, että tällainen merkittävä epäkohta on pian korjattu.

Mäykynen oli tapansa mukaan heti ensimmäisenä ovella vierasta vastassa. Ovikellon äänihän on yhtä kuin kutsuhuuto ovelle. Mäykynen sai pari rapsutusta ja sitten matka jatkui keittiöön. Outoa?! Keittiön katselu alkoi näyttää uhkaavan tylsistyttävältä, joten Mäykynen haki Kong Wubbansa ja antoi tapponäytöksen keskellä keittiön lattiaa. Kerätty huomion määrä ei kuitenkaan ilmeisesti ollut riittävä, joten herra päätti pistää kaikkensa peliin. Kohta Mäykynen olikin siirtynyt eteisen puolelle ja tunkenut itsensä hartioitaan myöden keittiösuunnittelijan sinne jättämään saappaaseen.

Jostain ihmeen syystä henkilökunta kastoi aiheelliseksi poistaa Mäykysen saappaasta ja matka jatkui makuuhuoneeseen jotain kaappiasioita ihmettelemään. Mäykynen oli jälleen avuliaana aatuna hommassa mukana ja yritti osallistua muistiinpanojen tekemiseen. Taaskaan ei apu kelvannut, mutta onneksi tällä hetkellä varastohuoneena toimivasta makuuhuoneesta löytyi muutakin mielenkiintoista puuhattavaa. Huoneen ovi on normaalisti suljettu ja kuuluu ei kissoille -vyöhykkeeseen, koska siellä on liikaa Mäykystä kiinnostavaa rojua. Herra ottikin avoimien ovien päivästä ilon irti ja sukelsi isoon jätesäkkiin möyrimään. Keittiösuunnittelija katseli herran touhua: Kuinka toi voi olla tommonen?

Kissaario

Myydään akvaario. Kissa kuvausrekvisiittaa.

Muuton ja remontin vuoksi talouden akvaario on ollut kuivilla jo kesästä asti, jolloin silloisille kala-asukeille etsittiin uusi koti. Pitkällisen harkinnan jälkeen koko akvaarioharrastus on päätetty lopettaa. Onhan allas hyvinhoidettuna kaunis, mutta vedenvaihto ja siivoukset taisivat olla viikon kohokohta ainoastaan Mäykyselle. Tarkastaja Mäykysellä on kuitenkin niin paljon muutakin puuhaa, että herra saa nyt pärjätä ilman omaa kalatelkkariaansa.

Tänään akvaariosta otettiin kuvia myynti-ilmoitusta varten. Tarkastaja Mäykystä homma kiinnosti suunnattomasti, sillä täytyyhän akvaariolle tehdä kuntotarkastus ennen myyntiä. Huolellisen kartoituksen jälkeen Mäykynen antoi tuomionsa: naarmuja laseissa ja lähemmäs kymmenen vuotta vanhat silikonisaumat, mutta pienellä laitolla kuin uusi. Akvaariohiekatkin on tarkastettu ja todettu hyväksi. Kuopimistesti osoitti raekoon olevan hyvää vessamateriaalia, mutta hiekan imutesti jäi suorittamatta, sillä henkilökunta puuttui tässä vaiheessa peliin. Mäykysen mielestä on kummallista, että olohuoneen lattia on täynnä uusia ämpärihiekkiksia, mutta sitten niitä ei kuitenkaan saa edes käyttää.

Itsenäistä elämää odotellessa

Mäykysen itsenäisyyspäivä on sujunut rauhallisesti. Kutsua Linnan juhliin ei valitettavasti tullut, joten herra on joutunut tyytymään henkilökuntansa seuraan. Päivän menu näyttää sentään olevan paahdettua poron ulkofileetä tyrnikastikkeella. Vai onkohan Mäykynen vahingossa sotkenut oman ja henkilökuntansa illallisen? Ainakin Mäykynen on vakuuttunut, että juhlan kunniaksi tarjolla tulee olemaan jotain herkkua, sillä aamulla lautaselle ilmestyneelle Cosma Glory kana-katkaravulle herra lähinnä nyrpisti nenäänsä. Ei kai itsenäisyyspäivänä kuulu syödä mössöjä joissa lukee Product of Thailand.

Herra Mäykynen onnittelee 92-vuotiasta Suomea. Kerrankin juhlat, joita Mäykynen osaa arvostaa. Kun henkilökuntakin vielä ymmärtäisi, että itsenäisyys koskee myös Mäykystä. Ei suljetuille oville ja holhoukselle, kyllä vapaalle tutkimusmatkailulle ja oikeudelle valita omat ruokansa. Oikeastaan Mäykysen mielestä aiheessa löytyisi vielä paljonkin parannettavaa, mutta herra palaa aiheeseen illallisensa jälkeen. Tai ehkä barrikadeille nousua saa odottaa hiukan pidempäänkin, sillä illalla on varmaan taas vuorossa henkilökunnan leikkihetki leluhiirillä, johon Mäykynen mielellään osallistuu. Linnanjuhlien pukuloiston seuraamista Mäykynen ei ihan ymmärrä, mutta silloin on hyvä aika ottaa pienet nokoset itsenäisyyden kunniaksi.