Jo pitkään Elli on herättänyt henkilökunnan aamuisin syömällä henkilökunnan hiuksia. Ellin mielestä kyseessä on varmasti tuikitarpeellinen huoltotoimenpide, mutta henkilökunnan mielestä hiusten mutustelu on kaikkea muuta kuin toivottavaa. Ellin vaikuttimetkin ovat vähintäänkin kyseenalaisia, sillä hiusten tassuilla harominen alkaa aina silloin kun on aamupalan aika - aikaisemmin tai myöhemmin, riippuen ihan siitä milloin viimeinen iltapala on tarjottu.
Neiti istahtaa henkilökunnan yöpöydälle, ja kampaustuokio on valmis alkamaan. Ellin voi toki tönäistä lattialle, kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan, mutta ihan niin helpolla neiti ei valitettavasti lannistu. Hetken päästä hiushoito alkaa taas uudelleen. Jostain ihmeen syystä uhrina on aina henkilökunnan pitkähiuksinen edustaja — lyhyet miestenhiukset eivät Ellin mielestä ilmeisesti kaipaa säännöllistä hoitoa.
Kieltämättä Ellin hiushoidot ovat tehokas tapa saada ruokaa, sillä vaihtoehto olisi lähinnä luopua pitkistä hiuksista tai nukkua uimalakki päässä. Joskus alkuaikoina henkilökunta ei jaksanut välittää Ellin hiushoidoista ja seurauksena tyynyltä löytyi isohko poikkipurtu hiuskiehkura.
Valitettavasti nykyään Elli on huomannut, että hiuksia on välillä tarpeen hoitaa myös, jos henkilökunta istuu liian pitkään sohvalla. Neidin kampaajavaistot heräävät ainakin, jos Ellillä sattuu samaan aikaan olemaan nälkä.
Hmph! Henkilökunta ei yhtään osaa arvostaa Ellin turkinhoitoapua.
22 kommenttia:
Onko hiushoitotalkoissa päästy vielä tukistamisvaiheeseen? Edesmennyt kissamme syrttäsi hiustupon suuhunsa lähes juurta myöten ja nykäisi...Kyllä heräsi :) Mutta, mitä kokemuksiini tulee, tuo kampaajavaihe menee ohi.
Tokko hiusten huuhtelu etikalla vähentäisi kampauksen hoitamisen tarvetta?
Sitä tehdään mikä tehoaa?
Meillä puolestaan Devi haluaisi osoittaa hellyyttään hoitamalla Mamin hiuksia... Ehkä olen kiittämätön, mutten oikein osaa arvostaa ;)
Ei oo totta! Meillä Adela on ihan just samanlainen kampaaja :D Öisin ja aamuisin (nälkäisenä! liian pieni iltapala hö) se tulee ja natustelee mun kutrejani ja kaivaa ne vaikka tyynyn ja peiton alta, mihin yleensä joudun piiloutumaan :D
Välillä on sellainen taistelun meininki että huhhuh. Ja sitten kun Heronkin päättää liittyä kampaajatouhuihin niin siinä ollaankin jo aika pulassa. Ja samoin kuin teilläkin niin toisinaan myös sohvalla tätä kampaamopuuhaa toteutuu! :D
Tai sitten jos se ei syö mun hiuksia niin se nuolee seiniä mikä on kanssa aika jeejee :D
Minulla on kosmetologikissa. Nuolee aamuisin raivokkaasti palveluskunnan otsaryppyjä sileiksi, ja kuorintaosa on jokseenkin karkea... Tunnen siis syvää myötätuntoa!
Ihanaa, että Mäykynen on taas innostunut käyttämään näppistä. Toki luen mainioita juttuja mielelläni moneenkin kertaan, mutta mukavaa huomata, että olette siellä.
Mielenkiintoista, Elli ei siis suinkaan ole ainoa kampaajakissa, vaan hiushoito- ja kosmetologiakiinnstus tuntuu olevan yllättävän yleistä :)
Satu: Elli kyllä myös tukee hiuksia suuhunsa välillä isohkonkin tupon, mutta ei sentään varsinaisesti tukista, neiti yrittää kuitenkin olla hellävarainen hoidoissaan. Täällä siis innolla odotellaan vaiheen ohimenoa. Saa nähdä montako vuotta tähän kuluu…
Kipene: Saattaisihan se vähentääkin, mutta etikkaa tarvitsisi luultavasti sitten sellaisen määrän, että sen myös haistaisi. Olisihan siinäkin toki puheenaihetta kerrakseen kun selitelisi ympärillään leijailevaa etikan tuoksua. Ja jos ei etikka, niin seuraava askel voisi olla tabasko. Jätetään ehkä kuitenkin kokeilematta.
Näin lyhyt hiukset omaavana miehenä en tuota huomannut ainakaan miellä. Oven takana kyllä käytiin huutamassa kun herätyskello sammutettiin. Ellei ovi auennut miltei heti niin niin mouruaminen alkoi.
Nukuin siis makuuhuoneen ovi kiinni.
Meillä bengalineiti Martta istuu kelloradion päällä, osaa ennakoida koska palvelusväki alkaa heräilemään. Yllättyy kyllä kun pyllyn alta alkaa kuulumaan ääntä.
Meillä molemmat kissat syövät hiuksia, mutta näille kelpaavat vain lyhyet hiukset: jo kymmenensenttiset hiukset ovat ihan äklöt. Eemeli pesee nätisti ja usein, mutta lopettaa jos pään vetää pois. Kiira taas pesee hiuksia harvoin mutta sitäkin tarmokkaammin, sitä kissaa ei tosiaan pääse pakoon mihinkään. Pidin sitä silti kauhean söpönä kunnes itselleni kävi niinkuin Sadulle ylempänä, Kiira tuli siihen tulokseen että hiuksissa on takku ja päätti nykäistä hiustukosta melkoisen kovaa :D.
Meidän entinen olia addiktoitunut nuolemaan kainalon karvoja....suolanpuutetta?
Hyvä Elli! Kyllä ne ihmisetkin turkinhoitoa kaipaavat, eivät vaan aina ymmärrä hyvän päälle. Mullakin tapana aina putsata ja huoltaa ihmisiäni, mutta aina ne ei sitä tajua..
Kummallisia.
Ootte muuten tosi kauniita, Elli ja Herra Mäykynen!
Terkuin, Kopernikus
kopernikuskalliosta.blogspot.fi
Kissat on fiksuja keksimään herätyksiä. Tuollainen nerokkuus palkittaisiin työelämässä =)
Kingi-cooni pesee/nuolee hiuksia antaumuksella etutassut topakasti pää ympärillä,lopputulemana muodokas geelikampaus. Herkempinahkainen saa myös kuorinnan.Jos asiakas yrittää paeta kesken,Kingi aloittaa akupunktiohoidon tuikkaamalla kynnet kiinni päänahkaan
Sehän on kätevää, että on kampaajat omasta takaa =)
Meidän blogissa olis muuten haaste tarjolla …
Meillä Vivi lutkuttaa hiuksia ja välillä ihan "kiskoo" niitä hampailla... :D
On taas kulunut kohta vuosi ja ei kuulu mitään Herra Mäykysestä. Nyt olisi aika purra varpaasta tuota palvelusväkeä ja hoputtaa. Täällä fanit vaatii kuulumisia =)
Nyt pitäisi palvelusväkeä puraista. Alamaiset odottaa innolla kuulumisia.
Valtakuntaa on vaihdettu varmaan. Pitää siis tarkistaa.
Thanks for share this information here and i was taking a look on this post and then i found something fresh on this wonderful article.
bandar poker online terpercaya di indonesia
agen poker online yang paling aman
Lähetä kommentti