Raapimapöntön syövereissä

Mäykynen ja Elli ovat keränneet ahkerasti Zooplussan kanta-asiakaspisteitä. Kerätyillä pisteillä ei kuitenkaan yleensä saa hankittua juuri mitään hyödyllistä, joten henkilökunnan pistetilille on kertynyt nelinumeroinen summa puolihyödytöntä kanta-asiakasrahaa. Jotta pisteitä edes joskus tulisi käytettyä, päätti henkilökunta tilata kaksikolle monikäyttöisen leikkikeskus-raapimatolpan.

Testiryhmä Mäykynen & Elli on nyt testannut tolppaa pari viikkoa ja etenkin Elli näyttää jopa käyttävän sitä. Edes tämän jutun kuva ei ole lavastettu tai raksujen avulla kuvattu. Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi Elli jopa ymmärsi heti, että tolpan karkea sisalpinta sopii hyvin raapimiseen. Elli myös nukkuu usein tolpan päällä ja joskus myös sen koloissa. Mitään huippulaatua tolppa ei ole ja sisalit repsottivat jo tullessa muutamasta paikasta, mutta eiköhän tuo silti käytössä hetken kestä. Se on myös tarpeeksi pieni, jotta sitä voi siirrellä milloin minnekin nurkkaan ja tarvittaessa viedä vaikka varastoon. Hinta-laatusuhde on siis kohdallaan.

Kahdenistuttava sohva

Joskus Mäykylässäkin on rauhallista. Päivän riehunta ja ulkoilu väsyttivät kaksikkoa niin, että Mäykysen  ja Ellin sunnuntai-ilta on sujunut poikkeuksellisen hiljaisissa merkeissä. Tällaisia hyvin ansaittuja lepohetkiä varten meillä on kahdenistuttava sohva. Täytyyhän sitä molemmilla olla oma istuimensa. Missä henkilökunta sitten istuu? No, sehän ei oikeastaan voisi kaksikkoa vähempää kiinnostaa. Jos haluaa katsella telkkaria sohvalla istuen, niin sitten kannattaisi varmaan saapua ajoissa paikalle. Eihän raskaan työn uuvuttamia kissaparkoja voi kovalle lattaialle ajaa. Jo pelkkä ajatus moisesta väsyttää.

Jäähyväiset estradeille

Kissanäyttelyt ovat ihan ***** Ellin mielestä. Lauantaiaamuna henkilökunta sai taas jonkun neronleimauksen ja heräsi kuudelta. Sitten Elliä jo pakattiinkin kantokoppaan, vaikka tällä kertaa neiti jopa otti Mäykysestä mallia ja pakeni sängyn alle, kun koppa kaivettiin esiin. Elli ei kuitenkaan vielä ole Mäykysen kanssa ihan samalla tasolla piiloutumitaidossa, sillä neidin häntä jäi harmittavan paljastavasti näkyviin. Elli siis joutui koppaan ja Mäykynen sai jäädä sängyn alle kököttämään.

Matka Myllypuron ED Stationille sujui rauhallisesti ja eläinlääkärijonoon päästiin hyvissä ajoin. Tarkastuksessa Elli teki kuitenkin harvinaisen selväksi, mitä mieltä oli eläinlääkäritädin oikeudesta käpälöidä. Henkilökunta oli kyllä ilahtunut kyseisen eläinlääkärin kissankäsittelytaidoista, vaikka nekään eivät nyt valitettavasti kiukustunutta neitiä lepyttäneet. Näyttelyhäkki kuitenkin sisustettiin ja sitten alettiin miettiä, onko Ellin mielentila sellainen, että neiti kestäisi vielä tuomarinkin näkemisen. Koska bengalit ovat aakkosten alkupäässä, on arvosteluvuoro yleensä lähes poikkeuksetta heti aamutuimaan ja niin nytkin. Pohdinta-aikaa ei paljon ollut ja koska jo pelkkä syliin otto aiheutti rimpuilun ja rähinän päätti henkilökunta, että Ellin näytteleminen sai jäädä väliin. Luultavasti tuomarina ollut Luigi Comorio ei olisi arvostanut neidin sähäkkää tempperamenttisuutta, vaikka italialainen olikin.

Kun näyttelypaikalle oli kuitenkin raahauduttu ja häkkikin sisustettu, niin henkilökunta päätti jäädä paikalle hengaamaan, vaikka Elli olikin sihteeristöön ilmoitettu poissaolevaksi. Häkissä Elli oli ihan tyytyväinen elämäänsä ja päivä sujui lähinnä omassa mökissä nukkuessa. Naapurikseen Elli oli saanut egyptinmau Epun. Näyttelykonkari-Eppu osasi ottaa näyttelemisen aika paljon rennommin kuin Elli. Neiti tosin ei Epun kokemuksesta paljon perustanut, vaan Eppukin sai kuulla kunniansa, kun kaksikko ohimennen toisensa näki. Kuva-anti blogikaksikosta jäi kuitenkin vähäiseksi, sillä henkilökunnan kamerasta on laukaisin mäsänä ja objektiivin kuvanvakaajakin on sanonut sopimuksensa irti. Maunon ja Epun blogista löytyy myös yhteiskuva bloggaavasta kaksikosta.

Ellin piti näytellä seuraavan kerran Turokin näyttelyssä Turussa marraskuun lopulla, mutta ilmoittautuminen on nyt peruttu. Neiti on kahdessa peräkkäisessä näyttelyssä ilmoittanut hyvin selväsanaisesti, etteivät näytelmät ole Ellin juttu, joten pakkohan se on uskoa. Mäykynen on puolestaan sertijumissa ja odottaa ulkomaansertiä, jota henkilökunta ei aio lähteä herran kanssa metsästämään, koska Mäykynen puolestaan vihaa matkustamista niin suuresti. Meillä on siis koko porukka näyttelytauolla toistaiseksi. Jos neiti iän myötä joskus muuttuu hiukan avoimemmaksi ja alkaa viihtyä esimerkiksi sylissä, niin sitten voidaan kokeilla uudestaan. Nyt Elli kuitenkin keskittyy kotikissuttamiseen Mäykysen kanssa.

Bengalikuvion maailmanvalloitus

Jo kesällä trenditietoinen ohikulkija intoili Ellin ja Mäykysen nähdessään niiden muodikasta väritystä: leopardikuvio on in! Sittemmin täplämuodilta ei enää ole voinut suojautua, sillä muotilehdet ja vaatekaupat pursuilevat bengalikuviota. Miten ihmeessä Mäykysestä ja Ellistä tulikin yllättäen jotain trendipukineita? Vuittoni olalle ja Elli kassiin kurkistelemaan, niin saisi varmaan paljon kateellisia katseita osakseen. Harmi, että Elli suostuisi olemaan osa asustetta ehkä maksimissaan noin kaksi sekuntia. Toisin kuin naapurin sylikoira osaavat Elli ja Mäykynen sentään vielä kävellä itsekin.

Täplämuodin kuumuus valkeni henkilökunnalle äskeisellä Barcelonan visiitillä. On leopardikuviota Espoossakin, mutta muodistaan tunnetummassa kaupungissa sitä oli kaikkialla: pelkkiä täpliä, ruusukekuvioita, ruskealla pohjalla, harmaalla pohjalla, glitterillä ja tarvittaessa ihan kaikissa väreissä. Ballerinoja, keinoturkkeja, huiveja, vöitä, sukkahousuja, paitoja, laukkuja ja tunikoita. Trenditietoisille myytiin jopa leopardikuvioisia lattiaharjoja.

Epätrendikäs henkilökunta on kuitenkin täpläkuvioiden ostoboikotissa, sillä meillä Mäykynen ja Elli saavat olla bengaleita yksinoikeudella eikä henkilökunta lähde kilpailemaan tässä sarjassa. Olisihan sitä tieysti voinut säväyttää ja hankkia seuraavaa kissanäyttelyä varten täplävarustusta päästä varpaisiin, mutta niin, eihän tuomari sitten enää erottaisi kissaa siitä kokonaisuudesta. Ja jos taas henkilökunnan profiilia alettaisi arvostella, niin voisi jäädä sertit haaveeksi.

Mutta jos kuvio on nyt in, niin entä ensi vuonna? Jokunen vuosi sitten leopardikuviota käytti ehkä enintään joku rokkitähti, mutta muuten villiä viidakkolookia saattoi pitää lähinnä mauttomuuden huipentumana. Ensi vuonna Mäykysen ja Ellin kuvio on ehkä jo so-last-season. Mäykystä ja Elliä ei voisi vähempää kiinnostaa. Kissuus ja oma turkki on aina in! Vai luuletteko, että ihmiset ensi vuonna ihmettelevät, että leopardit ovat niin kamalan out?

Koska tämä ei ole muotiblogi, emme nyt poikkeuksellisesti tämän jutun yhteydessä julkaise kuvia leopardikuosista, vaan vierailijoina esiintyvät Barcelonan kissuudet.

Virtuaaliminä painettuna

Vieraileva toimituskunta on saanut juttunsa valmiiksi ja painetuksi. Vauhtikaksikolla on nyt ihan oma aukeama Finnetin upouudessa asiakaslehdessä @nettessa. Mäykynen ja Elli esiintyvät Virtuaaliminä-palstalla, jossa kerrotaan verkossa viihtyvistä tyypeistä. 

Valokuvaaja yritti kuvata Mäykystä, koska koko jutun piti lähinnä olla Herra Mäykysestä. Ellin sinnikkyys kuitenkin jälleen palkittiin, sillä lopulta lehdessä komeilee kuva, johon myös linssilude-Elli on päässyt mukaan. Mäykystähän kuvaaja ei olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa mutta Elli puolestaan teki parhaansa julkisuutensa eteen. Lehden kuvassa Mäykynen näyttääkin kieltä, vai näyttääkö? Saattaa olla, että herraa on hiukan lahjottu ja siksi pitää nuoleskella huuliaan.

Finnetin lehdestä ei ole saatavilla nettiversiota, mutta kaikille uteliaille ei-Finnetin asiakkaille kerrottakoon, että jutussa ei paljasteta suuria salaisuuksia.  

Ennenaikainen joulu?

Henkilökunta oli ilmeisesti ollut hiukan hövelillä päällä tehdessään tilausta Zooplussalle. Laatikoita saapui kolme ja painoa niillä oli noin 60 kiloa. Lähetykseen mahtui siis monenlaista viihdettä karvakaksikolle. Ennen kuin joku ehtii luulla henkilökunnan seonneen lopullisesti, niin todettakoon, että tilauksessa oli mukana myös toiseen kissatalouteen matkalla olevaa tavaraa ja puolet painosta tuli hiekkasäkeistä. Meidän mukava postipoika jaksaa aina huolehtia, että hiekkasäkkilaatikot tulee nostettua sisälle asti. Ehkä henkilökunta näyttää aamukahdeksalta ovea avatessaan vielä niin säälittävän räjähtäneeltä, että postipoika ei kehtaa jättää niitä oven edustalle. Tietääköhän se, että niissä laatikoissa on huippuarvokasta kanadalaista saksalaisen varaston kautta Suomeen kuljetettua savihiekkaa, johon arvon kissut voivat sitten tehdä pissilirunsa. Ehkä parempi, jos ei tiedä.

Yleensä Zooplus-laatikoiden parasta antia on Mäykysen ja Ellin mielestä itse pahvilaatikko. Lisäksi laatikosta yleensä onnistuu pöllimään ruokapussin tai pari sillä välin kun henkilökunta on keskittynyt ruokainventaarioon ja laatikon purkuun. Mäykynen taas on kehittynyt varsin nopeaksi ja armottomaksi pussiteurastajaksi ja niinpä herra pääseekin yleensä vaikuttamaan laatikonpurkupäivien illallismenuun.

Tänään laatikossa oli kuitenkin kaikkea poikkeuksellisen kivaa ja itse laatikko jäi sivurooliin eikä Mäykynen onnistunut muun puuhailun lomassa edes ruokarosvouksessaan. Mäykyselle ja Ellille oli nyt tullut ennenaikainen joulu. Lelut käytiin viemässä lähetyksestä pakkauksineen ja niillä leikkiminen näytti onnistuvan hyvin taustapahvienkin kanssa.

Henkilökunta oli bongannut Zooplussan leluosastolta monta Kong-lelua, joita meillä ei vielä ennestään ollut. Värivalintojahan ei itse pääse tekemään, mutta pinkkiysasteesta päätellen tilauksen kokoaja oli osannut arvata, että lelujen pääkäyttäjä on pikkuneiti. On herttaista, kun hentoinen pikkuprinsessa pääsee tappamaan vaaleanpunaista hiirtä (Kong Kickeroo Mouse). Rauhallisesta kuvasta huolimatta hiirulainen sai osakseen aika hurjia saalistushyppyjä ja takajalkapotkuja.

Jos joku on jo ehtinyt ihmetellä kuvien karuhkoa sisustusilmettä, niin se johtuu vain siitä, että olohuoneessa on menossa parketinvaihtoviikot. Moppikongilla (Kong Kickeroo Moppy) voi kuitenkin siivota myös betonilattiaa, joten kaksikon menoa ei ankea harmaus tunnu hidastavan.

Kaikki uudet Kong-lelut osoittautuivat mieluisiksi ja jopa Mäykynen on jaksanut leikkiä niillä. Kestävyyttä on hiukan ennenaikaista arvioida, mutta yläkuvien toukista (Kong Crinkle Caterpillars) toinen on jo onnistuttu suolistamaan, joten sitä voi suositella lähinnä kertakäyttöleluna tai sitten hiukan rauhallisempien kissatalouksien koristeeksi.

Alkusyksyn vaanintaraportti

Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka blogiin asti ei Mäykysen ja Ellin tempaukset olekaan viime aikoina päivittyneet. Mäykynen selvisi tällä kertaa rokotuksista ilman mitään reaktoita, joten Purevaxia suositaan meillä jatkossakin. Koska edes väsymys ei ole painanut, niin kaikenlaista on ehditty puuhastella. Ellikin ehti maalla ihastua ulkoiluun ja valjastelee nyt jo kuin vanha tekijä. Valjaiden pukeminen on neidille edelleen ihan hyi-yök, mutta ulkona onkin sitten jo kivaa. Hiukan nyhjäyksen puolelle saattaa valjastelu edelleen mennä, jos Mäykynen pääsee katoamaan näköpiiristä. Sen sijaan Mäykysen perässä neiti juoksentelee sujuvasti pitkiäkin metsälenkkejä. Ehkä noin pienen onkin parempi vahvistaa selustansa ja kulkea oman henkivartijan seurassa, sillä naapuruston vapaasti ulkoilevat kissat ovat välillä käyttäytyneet aika vihamielisesti Elliä kohtaan. Mäykyselle ei sen sijaan uhitella tai turpiin tulee. 

Välillä tuntuu siltä, että Mäykynen ei ehkä ihan aina muista omaa suhteellisen pientä kokoaan. Vaikka osa geeneistä olisikin yhteisiä Afrikan ja Aasian huomattavasti isompien kissapetojen kanssa, niin ei se silti tarkoita, että reilun viiden kilon koko takaisi Espoon metsien herruuden. Aina kannattaa silti nähtävästi yrittää, jos tapaa liian lähenteleviä tunkeilijoita. Eräällä metsälenkillä vastaan tuli vapaasti juoksenteleva suursnautseri, jonka omistajaa ei näkynyt missään. Henkilökunta ei ole koirapelkoista, mutta silti kylmäsi, sillä eihän sitä voi tietää, miten vieras koira suhtautuu kissaan. Koira oli onneksi vain kovasti utelias, mutta jo se oli Mäykyselle liikaa, sillä Mäykystähän ei noin vain sovi kaikkien läähättävien partasuiden tulla nuuskimaan. Ennen kuin henkilökunta ehti reagoida oli Mäykynen täräyttänyt tassullaan snautseria kuonoon. Jotain käytöstapoja kiitos. Koiran ystävällisen touhukas käytös ei tästä onneksi muuttunut, mutta kun Mäykysen tassu oli kohoamassa uuteen iskuun nosti henkilökunta herran syliin. Mäykysen mielestä niiiin väärin!

Suuri osa ulkoilusta keskittyy kuitenkin tirppojen vaanintaan ja ilman henkilökunnan armeliaisuutta ja nopeaa flexikättä olisi Mäykysen saalislistalle päätynyt parin viime viikon aikana ainakin yksi varomaton rastas ja mahdollisesti myös uhkarohkea orava. Poikkeuksellisen jännittävä vaanintakohde tuntui kuitenkin olevan eräs korkealla pihamännyssä istuskeleva jalopulu alias sepelkyyhky. Poikkeuksellisesti molemmilla kissoilla meni vähintään puoli lenkkiä vain puun juurella kyhjäämiseen, sillä jalopulun lumousvoima näytti olevan huikea. Tilanne oli kuitenkin hankala, koska parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Mäykynen totesi puun liian suurirunkoiseksi kiivetä. Ohutrunkoiset puut soveltuvat kiipeilyyn paljon paremmin, sillä niiden ympäri saa tassut mukavasti kiedottua ja ote on siten huomattavasti tukevampi.

Elli seuraili Mäykysen touhuja vierestä ja näytti siltä, ettei neiti taida edes yrittää. Eihän noin pieni voisi siihen pystyä. Väärin ajateltu! Elli on ehkä pieni, mutta jos ei koossa pärjää, niin pitää sitten olla muita vahvuuksia. Sisun, tarmon ja ketteryyden turvin on pikkuneiti ennekin käynyt paikoissa, joista Mäykynen on vain unelmoinut. Kunnon loikka ja sitten Elli jo kiipeilikin männyssä. Valitettavasti jalopulu tässä vaiheessa kuitenkin katsoi viisaimmaksi vaihtaa maisemaa.