Jouluhuolia

Luulisi, että näin lähellä joulua saisi kissa jo käpertyä kerälle ja unelmoida jouluherkuista sekä ihanista lahjoista. Haaveilua ei tietenkään ole kukaan estänyt, mutta Elliä ja Mäykystä alkaa pikku hiljaa huolestuttaa henkilökunnan velttoilu. Kuvaaja on sentään vihdoin saatu kotiutettua työmatkaltaan, mutta kirjuri on sitten päättänyt sairauslomauttaa itsensä. Varsin outo juttu, kun henkilökunta lojuu päivät pitkät sängyssä, mutta ei silti saa mitään aikaiseksi. Eikös lomat kuuluisi olla nimenomaan kissojen viihdyttämiseksi?

Riehua voi onneksi kaksistaankin, mutta entäs sitten ruokahuolto? Yleensä sapuskaa on ilmestynyt lautaselle säännöllisin väliajoin, mutta nyt Mäykysen ja Ellin ruokakaappi näyttää huolestuttavan tyhjältä. Zooplussalle on tehty tilaus kaksi viikkoa sitten, mutta ehkäpä vaikea lumitilanne on jättänyt kaksikon ruoat saarroksiin jonnekin Keski-Eurooppaan. Siis ei kai joulua tarvitse nälässä viettää? Muiden kupit notkuvat jouluna herkkuja ja Ellille ja Mäykyselle etsitään kuumeisesti jotain ikivanhaa raksunäytepussia näyttelykassin pohjalta?

Varsinkin Elli on yrittänyt kantaa kortensa kekoon ja kävi jopa tänään terassilla vaanimassa tirppoja, vaikka pakkasta oli -20 C. Pienet pakkaset eivät neidin menoa paljon hidasta. Mäykynen sen sijaan luovutti ja perääntyi jo kynnykseltä takaisin sisälle. Kyllä sitä täytyy olla helpompiakin tapoja hankkia ruokaa. Mäykysen elämänkokemus on ehkä myös jo osoittanut, ettei sieltä terassilta kuitenkaan mitään paisteja sisälle kanneta, vaikka kuinka ansiokkaasti vaanisi.

Entäs sitten lahjat? Elli on tietysti uteliaana pikkuneitinä ehtinyt jo käydä tutustumassa lahjavarastoon ja ilmeisesti löytänytkin sieltä mieluisen lahjan, koska paketti on puoliksi revitty auki. Mäykysen lahjat taitavat sen sijaan olla siellä jossain keski-eurooppalaisessa lumihangessa. Voi kurjuuksien kurjuus!

Henkilökunta lupaa kuitenkin ryhdistäytyä. Kauppamatka on jo suunnitteilla ja sieltä toivottavasti löytyy ratkaisu sekä ruoka- että lahjaongelmaan. Mäykynen ja Elli saavat ehkä sittenkin vielä kunnon joulun.

Intialainen kissanvessa

Vessarintamalla on taas harrastettu testailua, vaikkakin nyt on pysytelty sentään ihan vain mikrohiekoissa. Normaalisti Mäykysen ja Ellin vessassa on hajustamatonta Extreme Classic Odour Lockia tai Odour Busteria. Zooplussassa oli kuitenkin tarjouksessa uutta Pura Pure Cat Litteria ja aina kokeiluvalmis henkilökunta päätti jälleen ryhtyä hiekkatestailuun. Taaskaan ei olisi pitänyt, vaan vähitellen voisi henkilökuntakin ymmärtää, että on sallittua ostaa niitä toimiviksi ja hyviksi todettuja merkkejä.

Ensinnäkin hiekkapakkaukset olivat jo vuotaneet Zooplussan pahvilaatikkoon ja tällä kertaa syy ei ollut Itellan tai DHL:n. Ei varsinaisesti tarvitse olla Einstein tajutaksen, että niiteillä suljettuun paperipussiin pakattu erittäin hienojakoinen hiekka ei pysy paketissaan, vaikka siihen paperin ympärille vielä jonkun pahvilaatikon laittaisikin. Pura-hiekka on siis hyvin hienojakoista ja sekä koostumus, että väri tuovat mieleen lähinnä hiekkarannan. Mainostekstissä kerrotaan, että intialaista alkuperää olevan hiekan värin pitäisi miellyttää kissojen silmää. Mikäs siinä, kyllähän hienojakoinen hiekka kissoja miellyttää. Sen sijaan henkilökunta ei ole huomannut, että Mäykynen ja Elli erityisemmin välittäisivät vessamateriaalisa värityksestä.

Sitten päästäänkin jo kissanhiekkojen perusongelmaan: dust-free. Täysin pölyämättömään hiekkaan henkilökunta ei ole vielä törmännytkään, mutta tämän merkin kohdalla tuo väite on jo suorastaan huvittava. Siis mikään meillä kokeiltu hiekkamerkki ei ole koskaan pölissyt näin paljon! Toinen ongelma on hiekan hajuttomuus - tai sen puute. Meille ostetaan aina hajustamattomia hiekkoja, koska henkilökunta ei todellakaan kaipaa kotiinsa baby powder -hajua tai jotain epämääräistä kukkaketotuoksua. Hiekan pitää olla hajutonta ja kun vessa alkaa haiskahtaa, on vuorossa vessanpesupäivä. Pura-hiekka mainostaa olevansa luonnollisen tuoksuista: aurinkokuivauksesta on tuotteeseen jäänyt earth scent. Maaperähaju onkin aika voimakas jo suoraan pakkauksesta kaadettaessa ja tuoksu vain voimistuu, kun hiekka kastuu.

Extreme Classic ja Odour Buster ovat kanadalaisia ja länsimaiseen tapaan hyvin tylsiä: hajuttomia, pölyttömiä, harmaita ja vuotamattomissa pakkauksissa. Intialaisessa Purassa on enemmän eksotiikkaa: maanläheinen väri, pölyä, hajua, epämääräinen pakkaus. Mäykyselle ja Ellille näyttää kumpikin kelpaavan yhtä hyvin. Pura-kausi tulee kuitenkin jäämään lyhyeksi, sillä kissanvessa ei henkilökunna mielestä kaipaa intialaista twistiä. Mitä tylsempi sen parempi.

Ellin ensilumi

Elli pääsi pari viikkoa sitten ensilumien sataessa ensimmäistä kertaa tassuttelemaan lumihankeen. Tokihan Elli on lunta ikkunan takaa nähnyt jo viime talvenakin, mutta Ellin valjasteluharjoitukset aloitettiin vasta kinosten sulettua. Henkilökunta hiukan epäili, että lumi saattaisi jopa pelottaa Elliä, mutta mitä vielä. Pitihän kylmää valkoista ainetta hiukan ihmetellä ja sitten tassutella ja lopulta maistaakin, mutta ei lumi neidin menoa muuten mitenkään näyttänyt hidastavan.

Pihalla juoksenneltiin ristiin rastiin ja ihmeteltiin tirppoja. Sittemmin Elli on ehtinyt kinoksia ihmettelemään jo useammankin kerran. Aika lyhyeksi jäävät sekä Ellin että Mäykysen ulkoilut ja pahimmillaan tai parhaimmillaan ulkona ollaan vain minuutti tai kaksi. Henkilökunta on salaa onnellinen, kun jopa Mäykynen on tyytyväinen pieneen ulkolenkkiin ja palaa sen jälkeen aivan oma-aloitteisesti koti-ovelle. Kevään jatkuvia uloshuutokonsertteja odotellessa pieni joulunodotusrauha on tervetullut piristys.

Purrfectly Pink turpiinveto

Henkilökunta bongasi Stockmannin eläinosastolta hiiren, joka oli ihan pakko saada. Ellin synttärit jo ehtivät mennä ja jouluun on vielä aikaa, mutta vaaleanpunainen vikisijä suorastaan huusi kuuluvansa Ellille. Kun paketissa lukee Very Important Pet ja Purrfectly pink, niin sellainen kuuluu luonnollisesti Ellin lelulaatikkoon. Henkilökunta osti samalla myös pari saman valmistajan kulkushäntähiirtä ja kassalla myyjä tuumasikin, että näistä riittäisi iloa pitkäksi aikaa. Henkilökunta tyytyi nyökyttelemään, vaikka mietti, että söpöjä hiiruja saattaa kyllä odottaa suolistus hyvinkin pian. Ellin söpön pikkuneitilookin alla piilee jotain hiukan muuta kuin Purrfectly pink -hömppäluonne.

Tuotekuvaus oli Mäykysen ja Ellin mielestä ihan tyhmää touhua ja hiiriparka ehdittiin varastaa leikkeihin jo ennen pahveista irroitusta. Lopulta kuitenkin kuvat saatiin otettua ja hiirulaiset pääsivät siihen käyttöön, mihin olivat tarkoitettukin. Vaaleanpunaista unelmaa tassuteltiin puolin jos toisinkin, mutta suuremman suosion saavuttivat kuitenkin kulkushäntäiset pörröhiiret.

Varsinkin Elli innostui kulkushiiristä kovasti ja kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi oli meno ajoittain jo täysin päätöntä.

Pahvi-Paavot

Kissakaksikko Musta ja Harmaa kirjoittivat juuri blogissaan pahvilaatikoista: kaksi on vielä parempi kuin yksi. Hiukan kilpavarusteluksi menee, mutta Mäykynen ja Elli eivät nyt millään malta olla esittelemättä omia varastojaan. Erinäiset remonttivaiheet ja Zooplussan ruokatilauksen takaavat, että Mäykyseltä ja Elliltä löytyy pahvilaatikko tilanteeseen kuin tilanteeseen. Eikä sellaista tilannetta taida ollakaan, johon pahvilaatikko ei sopisi. Niissä voi esimerkiksi nukkua ja leikkiä tai niistä käsin voi suorittaa salaisia vaaninta- ja valvontaoperaatioita.

Laatikoiden värimaailma on kieltämättä aika tylsä ja yksipuolinen, mutta kokovalikoimaa on laidasta laitaan. Koska henkilökunnan mielestä tyhjiä pahvilaatikoita ei voi kuitenkaan olla käytössä kerralla enempää kuin kämpässä on huoneita, on ylimäärälaatikot arkistoitu toistaiseksi rappusten alle. Sieltä mistään mitään ymmärtämätön henkilökunta niitä sitten ajoittain rahtaa pahvikeräykseen. Koska nakertaja-Mäykynen on tehokas pahvilaatikkosilppuri olisi Ellin ja Mäykysen mielestä kuitenkin ehdottoman tarpeellista varastoida jokainen loota pahan päivän varalle. Jos pahvilaatikkotoimituksiin tulee tauko, niin mitä sitten tehdään?

Elli huolehtii säännöllisesti pahvivaraston laatikkoinventaariosta. Pieni koko on tässä eduksi, jotta pääsee ahtaasta varastolaatikosta vielä poiskin.

Synttäribileet x 2

Perjantaina oli Ellin juhlapäivä. Juhla-aamupalaksi Elli otti tavallisen ruokansa lisäksi viiliä. Henkilökunta haluaa kiinnittää lukijoiden huomion verbivalintaan: viiliä ei annettu, vaan Elli kävi ihan omin lupinensa maistelemassa henkilökunnan aamupalaa. Synttärisankarin luvattomaan toimintaan ei kuitenkaan heti hennottu puuttua, mutta ihan koko purkillista neiti ei silti saanut lipittää.

Varsinainen juhlinta alkoi kuitenkin vasta illalla. Mäykynen avusti Elliä turkin laitossa, sillä pitäähän bileissä karvat olla ojennuksessa. Gourmet-ateria koostui raksuista, joita täällä ei siis normaaliruokavalioon sisälly. Ellin herkkuruoista on tosin paha sanoa yhtään mitään, sillä neiti on ihan yhtä ihastuksissaan kaikesta syötävästä. Menun loppuhuipennukseksi Elli kävi nuolemassa henkilökunnan Halloween-leivoksen täytekreemit. Omatoimisuus kunniaan, jos sankarille ei edes kakkua tajuta tarjota.

Lopuksi oli vielä lahjonnan vuoro. Ellille oli hankittu Kong Wild Tails -pallo, koska henkilökunta ajatteli, että sen höyhenhäntä olisi neidille mieluinen. Suosio ei ollut ihan yhtä loistava kuin henkilökunta kuvitteli, mutta turpiinsa pallo silti sai. Huiskat ovat silti selvästi Ellin mieluisimpia leluja, sillä tämäkin lelu muuttui huippukiinnostavaksi, kun henkilökunta heilutteli pallon sulkahäntää neidin nenän edessä. Koska henkilökunnan molemmat oikeat kamerat ovat huollossa, on synttärijuhlien kuvatarjonta nyt valitettavasti kuitenkin melko niukkaa ja heikkolaatuista.

Kun on syöty, saatu lahjat ja leikitty niillä, voisi joku luulla juhlien olevan ohi. Niin henkilökuntakin kuvitteli. Tuli paluu arkeen. Postin työnseisaukset olivat kuitenkin puuttuneet peliin ja tänään oli vuorossa synttäribileet vol. 2. Postilaatikossa odotti tänään ilmoitus maksikokoisesta kirjeestä, joka piti noutaa postista, koska se ei ollut mahtunut laatikkoon. Postiin sitten mentiinkin ja sieltä saatiin kirje, joka oli osoitettu Ellille. Postileiman mukaan Ellin paketti oli laitettu postiin hyvissä ajoin, mutta joku postityöntekijä ei ollut sitten tajunnut, että lakko tai ei, niin suojatyöhön kuuluisi sisällyttää myös pienten kissaneitien synttärimuistamiset.

Elli oli saanut kasvattajaltaan hienon kortin: Stort grattis Elli på 1-års dagen! Lisäksi paketissa oli pieni hiiri ja kaksi muovipalloa, joissa on sisällä kissanminttua sekä vielä täyttöpussi kissanminttua. Lahjat tuntuivat olevan kovasti mieluisia ja niiden perässä on juoksenneltu ympäri olohuonetta. Kolina vaan kuuluu, kun neljä tassuparia on käynyt kissanminttuping-pongin mestaruusotteluita.

Päivänsankari

Pienestä sintistä on kasvanut nuori tarmokas neiti. Onnea Elli! Nordic Glow Missy Elliot tänään 29.10. pyöreä 1 v!


Onnittelut myös Ellin siskoille Elsalle ja Sigorneylle. Elli muistuttaa, että synttäribileet on vain kerran vuodessa: riehukaa siis kunnolla ja vaatikaa paljon herkkuja!