Uudet Kesomaat

Edellisille Kesomaa-valjaille kävi hassusti ja Mäykynen on siitä lähtien ulkoillut Joket niskassa. Nyt rinnanympärystä on kuitenkin kertynyt niin paljon, että uudet valjaat oli pakko hankkia. Akuutin valjastarpeen ja Faunattaren suppeahkon valjasvalikoiman vuoksi henkilökunta päätyi jälleen Kesomaihin, vaikka niiden käyttäytyminen nopeissa nykäyksissä tunnetaan. Väriksi valittiin kevään uusi muotisävy — musta.

Luotamme tällä kertaa siihen, että M-kokoinen valjas on pentukokoa kestävämpi. Niittirakenteesta johtuvaa mahdollista kestävyysongelmaa lukuun ottamatta Kesomaissa on kaikki kohdallaan. Erityinen etu Jokkeen verrattuna ovat oikeat säätösoljet, joiden kireyden voi valita sen sijaan, että valjas venyisi automaattisesti ääriasentoon kymmenen minuutin käytön jälkeen. Pikalukotkin ovat isommat ja paremmat ja ne asettuvat mukavasti kissan selkäpuolelle helposti saataville. Pieni miinus on annettava säädettävien remmien vapaista päistä, jotka melkein mahtuvat selkäpuolen remmin lenkeistä läpi, niin kuin ne on kuvassa pujotettu. Pujottaminen vaati aika paljon voimaa ja nahka niittien ympärillä rätisi huolestuttavasti. Toisaalta on vaikea kuvitella, että remmien päiden olisi tarkoitus roikkua vapaina. Valokuvaajan sydäntä lämmittää, että valjaissa ei ole heijastimia, jolloin kissasta voi ottaa kuvia myös salamavalon kanssa. Turvallisuuden kannalta heijastimet toki olisivat plussaa varsinkin nyt pimeään talviaikaan.

Herra Mäykynen ei huomannut pukineessaan mitään eroa edelliseen verrattuna, ja valjaat selvisivät kunnialla ensimmäisestä käyttökerrastaan.

Seuraavaksi Mäykynen tarvitsisi ulkoiluja varten takin, sillä jo nollakeli aiheuttaa pienoista turkin pörhistelyä. Hyvin herra silti ulkona viihtyy, mutta ainakin henkilökunnan mieli olisi lämpimämpi, jos Mäykynen olisi sopivasti vaatetettu. Takin etsintä on jo aloitettu, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Koirien takkien rinnanympärys on aivan liian suuri Mäykyselle. Toki voisi ostaa minitakin, joka olisi rinnanympärykseltään sopiva, mutta tällaisessa mallissa selkäkappaleen pituus yltäisi vain noin puoleen väliin selkää. Näppärä tekisi takin itse, mutta henkilökunnan ompelutaidot ovat sen verran ruosteessa, että käyttökelpoinen takki olisi valmis todennäköisesti aikaisintaan ensi talvena. Mittatilaustakkiakin yritettiin jo tilata eräältä sellaisia valmistavalta koiravaatettamolta, mutta huonoin tuloksin: valmistaminen mahdotonta, koska heillä ei ole kaavoja kissojen takille. Henkilökunta jäi kyllä miettimään, onnistuisiko takin tilaaminen, jos vain lähettäisi nuo samat mitat, mutta ilmoittaisi takin tulevan sekarotuiselle koiralle.