sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kesämielellä, vesi kielellä


Herra Mäykynen on viettänyt vaalipäivää rauhallisesti. Tosin herra protestoi sitä, että joutui jäämään äänestysreissun ajaksi kotiin. On se nyt kumma, ettei Mäykysellä muka ole äänioikeutta, vaikka herra on äänessä lähes jatkuvasti. Selvää rotusyrjintää. Kiukku pääsi kuitenkin unohtumaan, kun iltapäivällä oli taas vuorossa pitkä metsälenkki ja ihania laidunnusmahdollisuuksia.

Heti pihassa Mäykynen tapasi pienen oravatenavan, joka halusi tulla ihmettelemään Mäykysen suuria tassuja ihan lähietäisyydeltä. Pörröhäntä ja kissa -tarina loppui kuitenkin jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Henkilökunta pilasi koko jutun ja selitti, ettei vauvoja saa kiusata, kun ei ne vielä oikein ymmärrä mitään vaaroista. Oravasöpöliinin annettiin siis rauhassa loikkia lähipuuhun ja Mäykynen siirrettiin ulkoilemaan tylsemmille metsästysmaille.

Seuraava ihmetyksen aihe oli parivuotias ihmislapsi kävelytiellä. Mäykynen oli taaperosta selvästi kiinnostunut, mutta valitettavasti lapsi tuntui pelkäävän uteliasta kissaa eikä kovin lähelle voinut mennä. Mäykysen mielestä lapset taitavat olla outoja, kun välillä ne roikkuvat perässä kuin takiaiset ja toisinaan niitä ei saa edes varovasti haistaa. Kummallista porukkaa. Vastaantulijat ovat muutenkin usein aika outoja. Ryhmä yksi on kiireiset ohiporhaltajat, joita kissa ei kiinnosta. Ryhmä yksi on Mäykysen mielestä hyvin mielenkiintoinen ja niitä kannattaa vaania heinikossa sekä yrittää päästä edes pikaisesti haistelemaan lahkeita. Ryhmä kaksi on lässyttäjät, jotka jo kymmenen metrin päästä epäilevät Mäykysen pelkäävän heitä ja yrittävät kissittelyllään saada herran huomion puoleensa. Nämä ovat erittäin epäilyttäviä. Välimatkaa on hyvä pitää ainakin pari metriä ja kulkea häntä ja nenä pystyssä ylväästi ohitse. Ihan kaikki ei näillä tyypeillä voi olla kohdallaan, vai kuulostaako teistä lässyttävä ja kävelytiellä suunnilleen konttaava aikuinen ihminen ihan täysjärkiseltä? Ryhmä kolme on ihailijat, jotka ihastelevat Mäykysen komeutta tai ovat muuten vain kiinnostuneita kissoista. Näitä herra käy pikaisesti tervehtimässä ja jatkaa kohteliaisuuskäynnin jälkeen tipujen vaanintaa tai heinän mutustelua. Nelosryhmään kuuluvat puolestaan kaikki koiralliset ja se on ryhmistä ehdottomasti kiinnostavin. Koirat ovat hyvin mielenkiintoisia, joskin myös hiukan epäilyttäviä ja etutassu on aina hyvä muistaa pitää iskuvalmiudessa.

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Mäykystä pitää siis lähestyä ihailevasti ja koiran kanssa, niin huomio on taattu! :)

Vapaaherrat kirjoitti...

Oioi!
Nuoriherrahan on ihan kuin leijonakuningas-elokuvan Simba... Emme ole aikaisemmin huomanneetkaan miten mahtava leuka ja large-kokoluokan tassut Mäykyllä on. Selvästi kissapetojen sukua... Sapelin pilkistys pettävän pehmoisesta tassusta kruunaa otoksen.
Hölmöjen kurrenpoikasten kannattaisi olla varuillaan...

Menina kirjoitti...

Mäykynen viihtyisi tuon luokittelun mukaan meidän puistossa erittäin hyvin, siellä ei juuri muita käykään kuin nelosryhmän edustajia :)
Lisäksi meidän cityoraville kissanulkoilutus on suuri turistinähtävyys, jota tullaan ihmettelemään porukalla - tästä meidän kaveruksetkin on tietenkin kovin mielissään ;)