Herra Mäykynen oli tänään kärppänä metsässä ja bongasi kärpän. Valitettavasti henkilökunnasta paikalla oli vain flexinpitelyjaos, jonka kännykän kuvaustoiminto ei aivan riittänyt upeiden luontokuvien räpsimiseen. Mielenkiinnolla Mäykysen kanssa kuitenkin seurailimme kärpän puuhailua. Pieni näätäeläin ei näyttänyt juurikaan välittävän yleisöstään — tosin herra Mäykystä ei päästetty aivan lähietäisyydelle. Päivän luontoretki oli muutenkin ansiokas, sillä Mäykynen löysi pihapusikosta myös jalopulun pesän. Jalopulu alias sepelkyyhky oli juuri hautomassa, joten henkilökunta poisti Mäykysen paikalta pikavauhtia. Todennäköisesti juuri sama paisti on säännöllisesti tepastellut pihallamme ja kuuluu Mäykysen suosikkivaanintakohteisiin.
Luonnon ihmeistä päästiin nauttimaan vielä olohuoneen sohvallakin, sillä Mäykysen niskasta löydettiin juoksentelemassa kaksi reipasta punkkia. Onneksi henkilökunta on kehittynyt kesän mittaan ja entistä useammat punkit jäävät kiinni jo ennen kuin ne ehtivät pureutua kiinni. Myös hyttyset kiusaavat herraa ja reaktioista päätellen voisi jopa kutsua Mäykystä hyttysallergikoksi. Parin päivän takaisen iltaulkoilun seurauksena herran toisessa korvassa on taas pari ikävää paukamaa, jotka ilmeisesti ovat taas muuttumassa ruviksi. Nähtävästi viimekertainenkin rupikorvaisuus oli hyttysten aiheuttamaa, sillä silloinkin paukamat ilmestyivät heti ulkoilun jälkeen. Henkilökunta yrittää hätistellä ikävät verenimijät herran korvista, mutta pusikkoissa ja ohjanpohjissa kahlaavan herran pelastaminen hyttysiltä ei aina ihan onnistu. Eilen hyttynen pääsi pistämään Mäykystä myös nenänpieleen ja tästä johtuen toinen puoli nenänvarresta oli sen verran turvonnut, että henkilökunta jännitti vielä illalla josko koko silmä muurautuu umpeen. Näin ei onneksi käynyt, mutta seuraavan eläinlääkärikäynnin yhteydessä pitää varmaan tiedustella, josko noihin paukamiin voisi levittää vaikka jotain kortisonivoidetta.
Tekstit
8 kommenttia:
No on Mäykysellä ollut taas jännittävä retki. Siellä on peto kohdannut vertaisensa ;)
Harmillista että teillä nyt kaikemmualiman öttiäiset tekee kiusaa. Tuli mieleeni, että Zinkosal-p pastaa on käytetty pieneläimilläkin suojaamaan ja hoitamaankin mm. ihotulehduksissa. Ymmärsin että pasta myös auttaa hyönteisten pistoihin (kuivattaa, suojaa). Omaa kokemusta ei tosin ole.
Kysyin joskus apteekista hyttyskarkotetta kissalle, sen tuotanto oli kuulema lopetettu mutta että kookosmaito ajaisi saman asian - ei tullut kokeiltua ;)
Oikea näätä! Meillä on keskitytty juuri näihin lentäviin ja syötävän kokoisiin otuksiin - kimalaiset lähiympäristössä ovat vaarassa. Itikat ovat purreet myös herrojen korvat paukamille. Onneksi ne laskevat melko pian, mutta Pikillä on yksi paukama, joka ei suostu laskemaan millään ja olen minäkin ajatellut kysellä tuota kortisonihommaa. Indy puolestaan onnistui noukkimaan viikko sitten alaleukaansa, ihan huulen juureen jonkin puskan piikin. Nyppäsin piikin pois, mutta piskuinen jälki siinä on vieläkin. Lapset.
Pakko tulla takaisin - saivat kimalaista isomman saaliin. Piki-pikkuinen eunukki-rinsessa sai myyrän kiinni! Kun sain sen vihdoin leukojen välistä pois, Indy jätti-tassu mäiski urakalla ja meillä oli entinen myyrä.
Hyttysten ja muidenkin öttiäisten pistoihin voi laittaa propolisuutetta. Sitä saa useimmista luontaistuotekaupoista ja mehiläistarhureilta. Sopii niin ihmisille kuin eläimillekin. :)
Edelleen ehdotan, että henkilökunta virkkaa Mäykyselle pipon metsäretkiä varten, ettei hytiäiset pistele korviin.
Loistava kuva. Tuossa on jo jotain lähes sakraalia... asento, valo... UPEAA.
Löysin oivan punkkienkarkoittajan, kun Frontline ei meilläkään tepsinyt, ihan tavallinen punkkipanta. Ei tullut punkin punkkia kissoille pannan laiton jälkeen :)
Kaikkia teillä siellä etelässä pyöriikin, ihan silmin nähtävillä :) Ei täällä vaan mitään tuollaisia näy. Kärpäsen metsästys ja naapurin miehen tervehtiminen oli meidän päivän saldo pihalla...
Lähetä kommentti