perjantai 6. elokuuta 2010

Haisurotan suolistus


Mäykynen ja Elli ovat jättäneet maaseudun heinät taakseen ja palanneet kaupunkiin tappamaan leluhiiriä. Yksi uusi lelusuosikki on Zooplussalta tilattu haisurotta. Toisin kuin useimmat leluhiiret on tämä iso ja muodoltaan ehkä hiukan vastaava kuin Kong Kickeroo, jota meidän kaksikko on jaksanut tappaa jo pitkään.

Haisurotasta olimme kuuleet jo kauan sitten, mutta henkilökunta ei ole onnistunut löytämään eläinkauppaa, joka niitä myisi. Nyt rotta on ollut Zooplussan valikoimissa jo jonkin aikaa, mutta hiukan onnea tarvitaan, että sellaisen onnistuu tilaamaan, sillä ne ovat sieltä melkein kroonisesti loppu. Ilmeisesti suosittu tuote siis muuallakin.

Tänne tilattiin heti tilaisuuden tulle kolmen kappaleen rottapaketti ja suosio oli välitön. Henkilökuntaa kyllä hiukan hirvitti yrittirotan haju, joka on juuri pussista pois otetulla rotalla suorastaan vahva. Kissanminttuhan ei ihmisnenään juuri tuoksu, mutta tämä yrttiseos on ihan toista maata. Jos huoneistossa rotan hankinnan jälkeen hiukan haiskahtaa, niin ei hätää, todennäköisesti keittiön nurkassa ei ole hiirenraatoa tai mikrobivauriota, vaan harmiton eau de yrittirotta vain levittää ihanaisia tuoksujaan. Lohdutukseksi todettakoon, että haju laimistuu käytössä — tosin hajun myötä ainakin meillä haihtuu myös osa rotan suosiosta.

Eilen ensimmäinen rotta oli kohdannut loppunsa. Henkilökunta löysi olohuoneesta kasan vanua ja pian sen jälkeen myös rotan kuoret. Teurastaja on helppo arvata: Mäykynen ei koskaan riko lelujaan. Tai kyllähän herra syö niistä sulat ja pureskelee niihin reikiä, mutta herran kovakouraisessakin käytössä lelut ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä. Elli leikkii näennäisesti paljon nätimmin, mutta neidin käsittelyssä leluhiiret kohtaavat loppunsa silti yleensä varsin pian. Elli ei julmasti pure lelujaan, mutta sitäkin taidokkaammin repii niistä sisälmykset irti. Tämä rotta ehti olla käytössä jo ainakin kuukauden, joten pitkän ja toivottavasti onnellisen elämän se sai luonamme viettää.

Paketista kaivettiin ykkösrotan eläköitymisen myötä tilalle rotta numero 2, jolle Mäykynen antoi heti kunnollisen potkukäsittelyn. Henkilökunta huomasi, että rotan haju ei näytä pakkauksessa laimistuvan, joten nyt meillä leijailee täällä taas ihanan kesäinen yrttituoksu. Elli ja Mäykynen suosittelevat.

7 kommenttia:

Nunt kirjoitti...

Teillä taitaisi olla hitti myös PawBreakers -pallot, jollaista Suvi jaksoi nuuhkaista ja vähän läpsiä kerran. Mun nenääni se haiskahti aika vahvasti yrteille.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Nunt: Tuollaisista meillä ei ole henkilökunta edes tiennyt, joten jostain toisesta blogista olet varmaan nuo bongannut. Voisi kyllä joskus kokeilla, jos jossain noihin törmäisi... Yleensä pallot eivät kyllä meillä ole suuria suosikkeja, mutta tiedä sitten, jos haju on mieluisa.

Lendi kirjoitti...

Mielenkiintoinen kapistus. Meillä Kongon lelut saa heittää menemään kun tuoksut haihtuu, "ei voisi enää vähempää kiinnostaa". Täytyypäs yrittää metsästää noita plussan kautta, kiitos vinkistä!

Elina V. kirjoitti...

Näyttävät kovin samoilta leluilta, mitä muistaakseni puolalainen lemmikkieläinkauppa myi Surokissa. Olivat myös siellä suosittuja useamman kissan keskuudessa ja meillä kiimainen suklaakissa pyöri kotona uudessa lelussaan aivan ekstaasissa. Noita löytyi myös tyynymalleja, jotka olivat aivan yhtä kiinnostavia (sekoitus valeriana+kissanminttu)

sitruuna kirjoitti...

Katzen Deko, saksalainen kauppias, oli Surokissa myymässä noita taas pari päivää ja meille lähti heti muutama kappale, pojat suosittelevat!

sea kirjoitti...

Valeriana on varmaan se joka tuoksahtaa. Meillä on sitä teenä, jota Anni rakastaa, ja se tuoksuu nenään. Anni ei kissanmintusta ymmärrä, mutta valeriana saa pyörimään lattialla ja repimään teepaketit avohyllystä alas. :)

Elämänkulkija kirjoitti...

Löysin myös jonkin aikaa sitten eläinkaupasta Kickeroon ja siitä on tullut kisujen lempilelu. Suosittelen kaikille. Tuota rottaa pitäisi kokeilla joskus.