Operaatio pikkukurren pelastus

Henkilökunnan ensimmäinen lomapäivä ja heti sattuu ja tapahtuu. Iltapäivällä Mäykynen viihtyi kumman hiljaa terassilla ja johan piti käydä ihmettelemässä, mikä siellä niin kiinnostaa. Siellähän herra vaaniskeli pihalla pienen pientä oravaa. Mäykysen mielestä juuri sopivan tuore pais... siis oikein ihana kurre. Henkilökunta seurasi oravan hieman huteranpuoleista vaellusta nurmikolla ja haki sille pari pähkinää, vain todetakseen, että pikkuinen oli vielä selvästi liian vauva syömään mitään niin isoa ja kiinteää.

Henkilökunta päätteli, että emo olisi luultavasti lähistöllä ja kurre jätettiin rauhaan ja Elli ja Mäykynenkin siirettiin terassilta sisätiloihin, jotta emo uskaltaisi tulla sitä hakemaan.

Kun ympärillä tapahtui jotain, jaksoi pikkukurre olla virkeä, mutta lämmin auringonpaiste alkoi nopeasti väsyttää pientä. Lopulta vauvaorava jäi nukkumaan pihalaatoituksen reunaan. Henkilökunta kävi välillä ikkunasta seuraamassa tilannetta, sillä orava tuntui aika pieneltä seikkailemaan yksin niinkin pitkiä aikoja.

Välillä kurre mönki pieniä matkoja ja sitten uni taas jatkui. Äitiä ei valitettavasti näkynyt, mutta lopulta pihalle lensi harakka kärkkymään helppoa saalista. Mäykysen mielestä ilmiselvää, että jos hän ei saa toimia kurren henkivartijana, niin huonostihan siinä noin pienen käy. Mäykysen apuun ei silti turvauduttu, vaan henkilökunta kävi itse hätistämässä harakan pois.

Vauvaoravaa ei uskallettu käydä hakemassa turvaan, kun niin paljon kirjoitellaan ihmisistä, jotka avuliaisuuttaan käyvät turhaan "pelastamassa" emojen piilottamia poikasia, jotka todellisuudessa ovat kaikkea muuta kuin hylättyjä. Harakan ilmaantuminen kuitenkin huolestutti ja googlettelun jälkeen henkilökunta soitti Korkeasaareen tiedustellakseen pitäisikö jotain tehdä. Siellä todettiin, että yksikseen pihalla nukkuva pikkukurre, jonka kävelytaitokin oli vielä hiukan hakusessa, ei todennäköisesti selviäisi pitkään, vaan orava neuvottiin pakkamaan pahvilaatikkoon ja tuomaan Korkeasaaren lipunmyyntiin. Henkilökunta oli positiivisesti yllättynyt, että Korkeasaari tarjoutui heti ottamaan hoiviinsa näinkin yleisen pikkueläimen.

Tuumasta toimeen, pahvilaatikkoon laitettiin pyyhe pehmusteeksi ja laatikon päälle pisteltiin ilmareikiä. Oravan pyydystys oli enemmän kuin helppoa, pikkuinen tuli kiinnostuneena suoraan roikkumaan henkilökunnan käsiin ja hampaita vauvalla ei tainnut vielä ollenkaan olla. Ruiskulla yritettiin Korkeasaaren neuvojen mukaan varovasti juottaa hunajavettä, sillä pikkuinen oli ollut auringossa jo aika tovin. Vesi ei kuitenkaan oikein maistunut, joten juottaminen päätettiin jättää väliin, sillä Korkeasaaressa olisi kuitenkin enemmän asiantuntemusta pikkukurren hoitoon.

Mäykystä ja Elliä oudosti rapiseva pahvilaatikko kiinnosti suunnattomasti, mutta jostain ihmeen syystä tällä laatikolla ei saanut leikkiä. Mäykynen ei ihan ymmärätnyt, miksi ihmeessä kurrea piti lähteä ajeluttamaan jonnekin leijonien ruoaksi? Kyllä herra olisi ihan itsekin osannut yhdestä oravasta huolehtia.

Korkeasaaressa orava luovutettiin lipunmyyntitiskillä ja siellä täytettiin myös paperi, jossa kysyttiin kaikenlaisia taustatietoja löytöpaikasta, eläimen kunnosta ja löytöolosuhteista. Lopuksi raksittiin, että henkilökunta toivoo kuulevansa pikkuisen kohtalosta. Nyt täällä pidetään peukkuja, että oravavauva selviää ja pääsee kasvettuaan palaamaan takaisin luontoon.