lauantai 8. joulukuuta 2012

Kootut syyssähellykset

Henkilökunta huomasi, että Mäykysen ja Ellin kuulumisia on taas kaipailtu. Koko blogimaailman seuraus on ollut jo useamman kuukauden henkilökunnalta ihan rempsallaan, koska nettiselain Safari kesäisessä päivityksessään tuhosi koko oivan RSS-syötteiden seurantajärjestelmän ja siitä lähtien blogien seuraus onkin sitten ollut hyvin huonolla tolalla. Joku voisi tietysti kuvitella, että oman bloginsa löytäisi ilman RSS-syötteitäkin, mutta jotenkin sekin on tässä kaiken kiireen ja tohinan keskellä jäänyt vähäiselle huomiolle.


Mäykysen ja Ellin elämä jatkuu entiseen malliin. Tiivistelmänä voimme käsitellä tässä viimeisen viikon tapahtumia, jotka oikeastaan aika osuvasti välittävät koko syksyn vauhdikkaat bengalitunnelmat. Itsenäisyyspäivän kunniaksi Mäykynen maisteli syklaamia, kaunista punaista joulukukkaa, jonka henkilökunta sai lahjaksi. Tässä vaiheessa piti tietysti googletella, kuinka tappavan myrkyllisestä rehusta on kyse. ASPCA:n nettisivut kertoivat, että syklaami sisältää saponiineja, jotka aiheuttavat lisääntynyttä syljeneritystä, oksentelua ja ripulia sekä suurina määrinä nautittuna rytmihäiriöitä, kouristelua ja kuoleman. Aika hurjan kuuloista, mutta Mäykysen syömää kukanpalaa ei hyvälläkään mielikuvituksella voinut kutsua suureksi ja edes huonovointisuus ei herraa näyttänyt vaivaavan, joten henkilökunta päätteli, ettei suurempaan huoleen ollut aihetta. Kukka tosin siirrettiin suljetun oven taakse, jotta henkilökunnan ei seuraavaksi tarvitsisi alkaa etsiä itsenäisyyspäivänä päivystävää eläinlääkäriasemaa.




Myös lumitöitä täällä on jouduttu tekemään ahkerasti samalla kun keittiön ikkunan takana tuohtunut Mäykynen on vaatinut osallistumisoikeutta kyseiseen hupiin. Oikeasti Mäykynen ei kunnon pakkaskeleillä viihdy ulkona niin kauaa, että puoliakaan lumista saataisi luotua, mutta sehän on ihan epäoleellista. Silti on suuri vääryys, että Mäykynen ei pääse ulos, jos henkilökunta hengailee ihan ikkunan alla. Herran mielenrauha järkyttyi tällaisesta niin pahasti, että keittiötasolla ollut lasi putosi ihan vahingossa lattialle. Oho, hups, kun tassu onnistui vahingossa koukkaisemaan lasin lattialle ja edelleen tuhansiksi sirpaleiksi. Mission accomplished: harvoin henkilökunta tulee niin vauhdikkaasti sisälle.

Entäs sitten Elli? Neiti on keskittynyt olemaan kiltti ja söpö – ainakin aika usein. Linnan juhlia seurannut henkilökunta havahtui eteisestä kuuluvaan kamalaan ryminään. Mäykystä ei voinut syyttää, sillä herra veteli sikeitä kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalta. Jotenkin kuitenkin eteisen kaapissa ollut kori oli pudonnut lattialle ja kaikki pipot, lapaset ja muut satunnaiset sälät olivat pitkin ja poikin eteistä. Ehkä syynä oli paikallinen raju maanjäristys tai sitten kenties paikalta vauhdikkaasti poistuneella Ellillä oli osuutensa tapahtumaan.

Elli on muutenkin mestari katoamistempuissa - neiti on hukassa lähes päivittäin. Muutama päivä sitten neitiä taas ahkerasti etsittiin: sauna, sänky, kiipeilypuu ja muut vakipaikat oli jo tarkistettu, mutta neitiä ei näkynyt. Tässä vaiheessa avuksi otettiin kissojen ruokakaappi, yleensä sen oven avaus on nopein keino löytää kadoksissa olevat kissat. Nyt Elliä ei edelleenkään näkynyt, mikä alkoi olla jo vähintäänkin outoa. Tässä vaiheessa päätettiin vilkaista terassillekin, missä kaksikko oli jonkin aikaa sitten ollut, mutta ei, ei näkynyt kirpsakassa kymmenen asteen pakkasessa hytisevää Elliä oven takana. Pakkohan sitä oli kuitenkin käydä terassi vielä tarkemmin tutkimassa, vaikka henkilökunta oli jokseenkin varma, että kaksi kissaa oli mennyt ulos ja sama määrä rynnännyt hetkeä myöhemmin kilpaa juosten sisälle. Siellähän neiti oli kuitenkin hyvin keskittyneenä terassin hiirinurkassa kuuntelemassa pää kallellaan mahdollisia rapinoita. Jos joku nyt on huolissaan, että Elli vielä joskus vahingossa unohtuu pidemmäksikin aikaa terassille, niin ei hätää: kun Elli todella haluaa sisään, niin se kyllä kuuluu varmasti naapuriinkin asti. Tämä ei edes ole liioittelua, naapuri kerran ohimennen mainitsi, että heidän koiransa välillä pelkää, kun meidän kissat juttelevat terassilla.


8 kommenttia:

Musta ja Harmaa kirjoitti...

KII-TOS päivityksestä, on ollutkin vähän ikävä teitä! Mitä, ootte kukkiakin saaneet? Me ei miks ikinä miks, olis hienoo edes maistaa! No, onneks on ruohoa tulossa. WEEEEED yea beibee.

Ootte kauniita ja komeita ja hassuja edelleen!

ullakar kirjoitti...

Ihanaa kuulla Teistä ja että kaikki on hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa kiva kuulla teistä! Kyllä onkin kaivattu. Joka kerta kun on tietokone avattu on ensimmäisenä kurkattu joko on päivityksiä. Pieni tyttärentyttäremme oli jo hyvinkin huolissaan että mitä on tapahtunut. Iloinen huudahdus kuului kun vaarin kanssa kurkkasivat blogiinne: Ihaaania kuvia! Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kun on taas kuulumisia! :)
Mahtavat nuo Mäykysen silmät....

-Mervi-

Kissaherra Rooney kirjoitti...

Kiva kuulla Mäykysestä ja Ellistä, onhan heillä taas vauhtia riittänyt :)

Mamma N kirjoitti...

Hienoa kuulla taas teistä! :)

Hra Mäykynen kirjoitti...

Hienoa, että näin moni on vielä muistanut blogin olemassaolon :)
Musta ja Harmaa:Ruoho maistuis täälläkin, mutta tarjolla on vain timjamia ja rosmariinia - hyi yök! Kauniit kukat viedään yleensä kiiruusti piiloon, siis silloin harvoin kun niitä täällä on.

sea kirjoitti...

Koira pelkää kissojen juttelua! *repskops* :D