Blogi lomalla

Henkilökunnan monenlaisten kesäkiireiden vuoksi Mäykynen ja blogi ovat viettäneet ja viettävät lomaa jonnekin elokuulle. Kirjoitustauosta huolimatta herra lienee livenä nähtävillä SUROKin näyttelyssä 1.8. Siihen asti, mäy!

Helsingin Kärpät

Herra Mäykynen oli tänään kärppänä metsässä ja bongasi kärpän. Valitettavasti henkilökunnasta paikalla oli vain flexinpitelyjaos, jonka kännykän kuvaustoiminto ei aivan riittänyt upeiden luontokuvien räpsimiseen. Mielenkiinnolla Mäykysen kanssa kuitenkin seurailimme kärpän puuhailua. Pieni näätäeläin ei näyttänyt juurikaan välittävän yleisöstään — tosin herra Mäykystä ei päästetty aivan lähietäisyydelle. Päivän luontoretki oli muutenkin ansiokas, sillä Mäykynen löysi pihapusikosta myös jalopulun pesän. Jalopulu alias sepelkyyhky oli juuri hautomassa, joten henkilökunta poisti Mäykysen paikalta pikavauhtia. Todennäköisesti juuri sama paisti on säännöllisesti tepastellut pihallamme ja kuuluu Mäykysen suosikkivaanintakohteisiin.

Luonnon ihmeistä päästiin nauttimaan vielä olohuoneen sohvallakin, sillä Mäykysen niskasta löydettiin juoksentelemassa kaksi reipasta punkkia. Onneksi henkilökunta on kehittynyt kesän mittaan ja entistä useammat punkit jäävät kiinni jo ennen kuin ne ehtivät pureutua kiinni. Myös hyttyset kiusaavat herraa ja reaktioista päätellen voisi jopa kutsua Mäykystä hyttysallergikoksi. Parin päivän takaisen iltaulkoilun seurauksena herran toisessa korvassa on taas pari ikävää paukamaa, jotka ilmeisesti ovat taas muuttumassa ruviksi. Nähtävästi viimekertainenkin rupikorvaisuus oli hyttysten aiheuttamaa, sillä silloinkin paukamat ilmestyivät heti ulkoilun jälkeen. Henkilökunta yrittää hätistellä ikävät verenimijät herran korvista, mutta pusikkoissa ja ohjanpohjissa kahlaavan herran pelastaminen hyttysiltä ei aina ihan onnistu. Eilen hyttynen pääsi pistämään Mäykystä myös nenänpieleen ja tästä johtuen toinen puoli nenänvarresta oli sen verran turvonnut, että henkilökunta jännitti vielä illalla josko koko silmä muurautuu umpeen. Näin ei onneksi käynyt, mutta seuraavan eläinlääkärikäynnin yhteydessä pitää varmaan tiedustella, josko noihin paukamiin voisi levittää vaikka jotain kortisonivoidetta.

Muutto- ja remonttipuuhissa

Herra Mäykynen ei ole saanut lasitettua tai edes verkotettua parveketta, vaikka kaikilla muilla Suomen kissoilla sellainen tietysti on ollut ainakin viimeiset sata vuotta. Nyt tilanne kuitenkin helpottuu, vaikka verkotettua parveketta ei edelleenkään ole luvassa. Kuun lopussa Mäykynen muuttaa uusiin maisemiin. Henkilökunta ei ole saanut potkuja, joten seuraamme perässä pois pääkaupungin hulinoista.

Pari päivää sitten Mäykynen kävi tarkastamassa tulevan kotinsa. Siinä näyttikin riittävän puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Erityisen paljon aikaa vei terassin tarkastaminen. Muuten kelvollinen, mutta rakentaja oli laittanut lasituksen koko terassin ympäri. Sateensuoja on hyvä juttu, mutta suunnittelija ei ollut ollenkaan huomioinut saalistusnäkökulmaa: siis eihän lasin läpi pääse pihalla edes takaisin pomppivan ja säksättävän räkättirastaan kimppuun. Tyhmää! Valjaisiin piti siis taas päästä ja piha tuli myös kierrettyä nopeasti ympäri. Vaikka uudessa kodissa onkin paljon hyviä puolia, on keskuspuiston upeille ulkoilumaastoille kohta jätettävä hyvästit. Terassin takana on toki metsikkö ja kävelyteitä, mutta ei isoa metsää. Ehkä Mäykynen pystyy kuitenkin sopeutumaan tähän muutokseen. Askel citykissan elämästä espoolaiseksi ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan aivan valtaisa.

Mäykysellä on kuitenkin ongelma: uuden kodin pikkukylpyhuone on sellaisessa kunnossa, ettei se oikein sovellu vessalaatikon paikaksi. Kaikki pitäisi uusia vesieristeitä myöden, mutta Mäykysen henkilökunta on tässäkin asiassa täysin vajaataitoinen ja monet remonttifirmat taas näyttäisivät olevan kesälomalla suunnilleen joulukuulle. Jos jollain blogin lukijalla sattuu olemaan hyviä tai huonoja kokemuksia Uudellamaalla toimivista remonttimiehistä, niin Mäykynen mielellään vastaanottaa näitä osoitteeseen maykynen@gmail.com

Kuumat uutiset

Herra Mäykysen viikonloppu vierähti lähinnä sisätiloissa, sillä henkilökunnalla oli mukamas jotain menoja ja ulkonakin oli kuulemma liian kuuma kissan ulkoilla. Mäykysen mielestä tekosyitä kaikki, mutta minkäs sille voi, jos laiskamatotartunta on iskenyt henkilökuntaan. Oltiinhan siellä ulkona lopulta hellesäälläkin, sillä seurauksella, että parin vauhdikkaan spurtin jälkeen herra siirtyi varjoon lepäilemään ja läähättämään. Kun varjossa makoilu alkoi kyllästyttää henkilökuntaa siirryttiin takaisin sisätiloihin. Suuri vääryys!

Mäykysen taannoisen sairastelun yhteydessä otettujen näytteiden loput tuloksetkin ovat vihdoin tulleet: Ei ollut giardiaa eikä Tritrichomonasta. Ei siis ole tiedossa lääkityksiä, ylimääräistä siivousta ja desinfiointia tai lisäeläinlääkärikäyntejä. Kreatiiniarvo pitää käydä vielä kontrolloimassa, mutta Catvetissä olivat sitä mieltä, että kannattaa odotella heinäkuun lopulle ennen uusintanäytettä. Pitäisi sitten arvon olla varmuudella palautunut normaalitasoon ja lisäksi ei aiheuteta Mäykyselle heti lisästressiä sairastelun perään. Eläinlääkärikäynnit näyttäisivät olevan herralle suuri terveysriski, sillä kastraatiohaava tulehtui ja seurauksena oli infektio jota hoidettiin pitkään ja hartaasti. Näin ei eläinlääkärin mukaan juuri ikinä käy. Rokotuskäynnin jälkeen oltiin puolestaan tiputuksessa ja ruiskuruokittiin ruokahalunsa menettänyttä kissaparkaa. Sairauden vuoksi Mäykynen on viety eläinlääkäriin siis vain siksi, että herra on juuri hetkeä aiemmin ollut siellä terveyskäynnillä. Mäykysen mielestä jossain on nyt jotain mätää.

Ulkomaailman tuliaiset

Punkkeja siellä ja punkkeja täällä: henkilökunnan laskujen mukaan tänään Mäykysestä poistettiin kesän kahdeksas punkki. Frontlinen tehokkuus näyttää olevan ihan omaa luokkaansa. Ehkä tehtaalla on mukaan lorautettu vahingossa hiukan punkkinhoukutustuoksua. Jo useampi viikko sitten henkilökunta päätti, että korkeat heinikot kierretään kaukaa, koska niiden punkkitiheyden epäiltiin olevan ympäristöään korkeampi. Heinikoiden karttaminen on kuitenkin osoittautunut täysin turhaksi, sillä punkkeja on ollut ihan yhtälailla riippumatta siitä, onko ulkoiltu heinikossa vai heinikon vieressä. Seuraavaksi voisi tietysti yrittää rajata valjastelualeen asfalttipihaan, mutta samalla katoaisi suurin osa ulkoilun hohdosta. Tai voisihan ulkoilut myös lopettaa kokonaan, mutta tämä ei Mäykysen mielestä ole vaihtoehto. Johan eläinsuojeluissakin todetaan, ettei eläimelle saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Eikä herra Mäykynen juuri osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin päivä ilman reipasta valjastelulenkkiä.

Kai noita yökötysällötyksiä on siis vain kestettävä ja yritettävä tehdä punkkisyynejä jokaisen rapsuttelun yhteydessä. Toistaiseksi kaikki punkit ovat löytyneet pään tai kaulan alueelta, missä karva on onneksi suurimmaksi osaksi niin lyhyttä, että punkit jäävät nopeasti kiinni. O'Tom Tick Hook on osoittautunut suorastaan ilahduttavan käteväksi punkinpoistajaksi: Ei tarvitse pelätä, että punkin liiskaisi tai että otuksen pää jäisi puremakohtaan, vaan härvelin avulla punkki on helppo poistaa parilla pyöräytyksellä. Menestys punkkisodassa näyttää hiukan heikolta, mutta yksittäiset punkkisissit on sentään saatu eliminoitua melko nopeasti.

Wubba-intoilua

Kong Wubba -hiiri noudettiin Zooplussan laatikosta jo ennen kuin lelun taustapahvit oli ehditty poistaa.

Vain harvat lelut kelpaavat enää nykyisin herra Mäykyselle. Yksi uusi suosikki on Kong Wubba Cat -lelut. Ensimmäisen Konginsa Mäykynen sai jo huhtikuun lopulla olleesta Rurokin näyttelystä. Silloin blogijuttu aiheesta jäi kirjoittamatta, koska vaaleanpunainen Wubba-pupu oli pureskeltu jo rikkinäiseksi ja ruman harmaaksi ennen kuin tarvittavat kuvat oli otettu. Kongin koiralelut ovat varmasti paljon yleisemmin tunnettuja kuin kissalelut, joita on ilmeisesti vasta viime aikoina alkanut saada Suomesta. Zoopluskin lisäsi kissa-Kongit valikoimiinsa vasta aivan äskettäin. Mäykysen uusin Kong onkin Zooplussalta tilattu harmaa Wubba-hiiri. Samalla oli tarkoitus testata myös Kong Crinkle Fish, mutta Zooplus nähtävästi päätteli, ettei lelu sovellu Mäykyselle, sillä hiiret oli poistettu tilauksesta. Ehkä joskus myöhemmin pääsemme kokeilemaan noitakin.

Wubba-leluissa on täytteenä kissanminttua ja vartalona muovipallon sisällä oleva kulkunen. Siis aivan ihanteellinen lelu yökäyttöön, sillä henkilökuntakin tietää kissan viihtyvän. Koira-Kongit ovat tunnettuja siitä, että ne kestävät hiukan rajumpaakin pureskelua eivätkä silti hajoa. Tämä ominaisuus ei nähtävästi koske Wubba-leluja, sillä Mäykynen on saanut ne rikki alle vuorokaudessa. Tosin herran leikki on melko rajuotteista ja päämääränä ilmeisesti onkin Wubban teurastus. Hiiri kesti käytössä pari päivää ja sen jälkeen se oli suolistettu eli toisin sanoen kulkusen sisältävä muovipallo oli poistettu hiirulaisesta. Mäykysen käyttötyylillä Wubba-lelujen hinta on hieman korkea käyttöikään nähden, mutta jollain hieman vähemmän raateluvimmaisella kissalla nämä saattaisivat kestää paljon pidempään.

Hyvää juhannusta!

Toivotamme kaikille iloista juhannusta.