Rentoa lomailua

Täällä ei ole tuuperruttu helteeseen, vaikka blogin hitaasta päivitystahdista joku niin onkin saattanut jo luulla. Täällä lomaillaan, otetaan rennosti ja tehdään ihan mitä huvittaa. Mäykynen ja Elli tosin eivät suostu allekirjoittamaan viimeisintä väitettä, sillä ulkoilutus- ja ruokintatarjonta jättävät vielä paljon toivomisen varaa.

Elli on tyytymätön ruokatarjontaan, sillä pikkuneidin ruokahalu on muuttunut pohjattomaksi. Neiti syö kaikein ja kaikkea — myös ne pahat ruoat, joille Mäykynen viitsii suoda korkeintaan yhden vilkaisun ja pari tuhahdusta. Pikkuneidin jätesiivouspalvelu myös saapuu henkilökunnan ruokapöydälle jo ennen kuin henkilökunta on ehtinyt lopettaa ruokailunsa: eihän tällaisilla helteillä sovi hidastella tai ruoantähteet alkavat ikävästi haiskahtaa. Elli on epäonnekseen nyt joutunut tehostettuun ruokintaseurantaan, sillä henkilökunta on alkanut epäillä, että 3,4 kg on neidille tällä erää ihan sopiva paino. Eihän se paljon ole, mutta noin pienellä ja sirolla ei painotavoite voikaan olla ihan samaa luokkaa kuin Mäykysellä. Zooplus sen sijaan näyttää tukevan Ellin kasvutavoitteita, sillä viimeisessä tilauksessa Ellille tilatut 100 gramman Animonda Exotic Ostrich -kissanruokapussit oli vaihdettu 400 gramman Animonda Carno -koiranruokatölkkeihin.

Ulkoilutuspuolella ei kuulu mitään uutta. Mäykynen pääsee ulos aivan liian harvoin. Epäolennaista on onko lenkkeilykertoja päivässä nolla vai viisi, sillä joka tapauksessa niitä pitäisi olla enemmän. Elli tyytyy vähempään ja pikkuneidin kiljuntaa joutuu kuuntelemaan vain, jos neiti jätetään sisälle Mäykysen päästessä valjastelemaan. Silloin neiti sitten kiljuukin koko keuhkokapasiteetillaan. Ilman Mäykystä ulos ei taas oikein kannata lähteä, sillä silloin valjastelu on pelkkää nyhjäystä. Kaverin seurassa pikkuneiti ulkoilee sen sijaan jo hyvinkin reippaasti ja vauhti vain kasvaa, jos vastaan tulee haukkuvia koiria. Tänään oli päästy jo kauaksi kotoa, mutta kolmen koiran kohtaaminen olikin sitten Ellille hiukan liikaa ja kotimatkaa voisi sanoa jo hyvinkin lennokkaaksi.

Mäykylästä ei siis ihmeempiä uutisia tällä erää. Lomailu jatkukoon!

Leikkikaverina Maija Mehiläinen

Elli ja Mäykynen olivat tänään taas rauhallisella helleulkoilulla omalla pihallaan. Henkilökunta seurasi kaksikon touhuja lounaansa lomasta. Yllättäen Elli pomppasi ilmaan ja säntäsi lujaa vauhtia pusikkoon. Henkilökunnan näkemykset tapahtuneesta erosivat hieman toisistaan: toisen mielestä Elli ryntäsi perhosen perään ja toisen mielestä Elli oli epäonnekseen saalistanut ei-niin-leikkisällä tuulella olevan mehiläisen tai muun vastaavan pistoötökän.

Elli rauhottui heti pikaspurttinsa jälkeen, joten koko asia pääsi melkein unohtumaan. Vasta sisällä henkilökunta vilkaisi pöydällä makoilevaa Elliä ja totesi, että neidin tassukoko oli tuplaantunut sitten viime näkemän. Sirotassuinen neiti kilpailee nyt tassukoossa jo Mäykysen kanssa ja katu-uskottavuuskin on varmasti ainakin tuplaantunut. Kyytabletin palasen antoa harkittiin, mutta päätettiin sitten jättää väliin, kun turvotusta lukuunottamatta Ellillä ei näytä olevan mitään oireita. Henkilökunta kovasti toivoo, että kokemuksesta viisastuneena neiti leikkisi jatkossa vain perhosten ja muiden vaarattomien öttiäisten kanssa. Taitaa tosin olla turha toivo, sillä Mäykynen ei ainakaan ole ottanut opiksi saamistaan pistoista, vaan ampiaisia ja mehiläisiä lätkitään huolettomasti edelleen.

Huh hellettä

Kohtuus kaikessa... myös lämpötiloissa.

Kukaan ei kilju ulos eikä meneillään ole edes tour de Mäykyn n:nnes takaa-ajo. On vain hiljaisuus, lintujen satunnainen liverrys ja KUUMUUS. Lämpömittarin elohopea yli +30 C ja kerrankin kissojen kuvaajalla ei ole ongelmana pysyä kuvauskohteensa perässä.

Mäykynen ja Elli ovat kuluttaneet aikaansa makaillen milloin missäkin. Viiksikarvakaan ei tunnu värähtävän, kun kaksikko viettää koko päivän mittaista siestaansa.

Välillä on tarjottu ulkoilumahdollisuutta, mutta edes Mäykystä ei metsäseikkailu nyt tunnu kutsuvan. Hetken jaksaa tsillailla angervon varjossa, mutta sitten suunta kääntyy taas vakaasti sisätiloja kohden. Vähäisistäkin ulkoiluista henkilökunta pääsee nyt helpolla, sillä flexin pää vain terassiin kiinni ja valvonta lukuhetken lomassa riittävät. Normaalisti varsinkaan Mäykystä ei voi ulkoiluttaa näin, sillä herra on todennäköisesti viimeistään minuutin kuluttua luikerrellut irti valjaistaan ja lähtenyt omatoimiulkoilulle lähimetsään. Nyt ei näytä olevan pelkoa paosta, sillä liikkeet ovat kuin hidastettuja. Jos valjaat irtoaisivatkin, niin löntystelevän karkurin saisi helposti noudettua takaisin.

Sääennustuksen vilkaisu on saanut henkilökunnan ennustamaan, että tuleva viikko saattaa jäädä historiaan Mäykylän hiljaisimpana kautta aikojen.

Kaikenkarvaisia hiippareita

Kesällä pitää ottaa myös rennosti ja nautiskella ihanista ulkoiluilmoista. Ellille jokainen ovesta poistuminen on edelleen suuri seikkailu, vaikka hinku ulos onkin kova. Lähestyvä koira nostaa jännityskertoimen jo niin suureksi, että kotiovelle palataan juoksujalkaa. Vapaasti ulkoilevat kissatkin pelottavat pikkuneitiä eivätkä ilmeisesti ihan suotta. Lähistöllä asuva harmaa pitkäkarvainen maatiainen yllätti eräänä päivänä sekä Ellin että henkilökunnan hyppäämällä lähipuskasta sähisten ja karvat pörrössä melkein Ellin niskaan. Kyseinen raukkis kiertää aina Mäykysen kaukaa, mutta pienempiään pitää nähtävästi heti olla kiusaamassa.

Mäykynen saa muutenkin kulkea rauhassa, sillä lähiseudun vapaasti ulkoilevat kissat eivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole koskaan hakeutuneet lähikontaktiin. Erään mustan kollin kanssa Mäykysellä kuitenkin tuntuu olevan kana kynimättä. Jos polut risteävät on seurauksena aina molemminpuolista uhoilua ja pörhistelyä. Jostain Mäykyselle käsittämättömästä syystä herra kuitenkin aina tässä vaiheessa poistetaan kantaen paikalta. Silloinkin kun röyhkeä muukalainen oli tullut Mäykysen kotirapuille oli seurauksena herran sulkeminen sisätiloihin. On se kumma, kun ei saa edes kotiaan puolustaa, vaan annetaan kaiken maailman hiipparien hillua toisten reviirillä kuin maailman omistajat konsanaan. Mutta minkäs sille voi, kun on nynnerö henkilökunta, jonka mielestä Mäykysen pitää käyttäytyä asiallisesti ja muita kunnioittavasti. Pah ja pyh, tai oikeammin MÄY!, sanoo Mäykynen.

Vieraileva toimituskunta

Just nyt ei huvita katsoa sinne suunnalle.

Monet jo kesälomailevat ja henkilökuntakin täällä tietysti laiskottelee, mutta herra Mäykysellä on kiireistä. Juhannuksen alla Mäykysen kalenterissa oli tapaaminen toimittajan ja valokuvaajan kanssa. Keikasta oli sovittu henkilökunnan kanssa jokunen viikko aiemmin. Kesken työpäivän henkilökunta sai työpuhelimeensa soiton: "Onko herra Mäykynen tuttu". Avaus oli niin odottamaton, että henkilökunta meinasi sotkeutua sanoissaan ja sitten piti vielä kiireesti etsiä joku syrjäinen nurkka, missä pysyi rauhassa keskustelemaan siitä, suostuuko herra Mäykynen antamaan haastatteluja.

Suostuihan herra vaikkei Mäykyseltä tosin edes kysytty. Ihmekös, että herra sitten olikin hiukan diivaileva ja keskittyi lähinnä vain vaanimaan pihalla matoja kaivelevaa räkättirastasta. Elli yritti sen sijaan olla avulias ja juoksi innoissaan huiskan perässä, mutta valitettavasti kuvaaja halusi keskittyä Mäykysen kuvaamiseen. Epäreilua, taas kilttejä pikkutyttöjä sorsitaan. Jotain hyvääkin vierailussa Mäykysen kannalta sentään oli, sillä yhteistyöhaluttomuudesta sai raksuja palkinnoksi, koska jotenkin ne kuvat oli otettava. Kuvat siis monikossa: Mäykynen totesi, että ihan sama onko kuvaajana oma henkilökunta vai ammatti-ihminen, sillä joka tapauksessa saa aina tehdä tsiljoona kertaa samaa asiaa.

Mäykysen haastattelu tai tarkemmin ottaen sen pohjalta laadittu juttu ilmestyy joskus syksyllä. Tai niin Mäykyselle on ainakin väitetty. Mistäs sitä koskaan tietää, jos toimituksen suunnitelmat menevätkin kokonaan uusiksi ja lehteen löytyy joku tuoreempi kasvo. Ja ei, Hesarin toimittaja ei ole vieläkään soittanut eikä tarjonnut etusivupaikkaa eikä myöskään MTV3:lta ole edelleenkään oltu yhteydessä herran oman L.a.a.t.i.k.k.o. -sisustusohjelman suhteen, joten ei kannata ihmetellä, jos Mäykysen hetki julkisuudessa jää huomaamatta.

Paluu arkielämään

Mäykysen ja Ellin elämä on palautunut normaaleihin uomiinsa. Henkilökunta on taas täysilukuisena kotona ja Ellin leikkaushaavakin on hienosti parantunut. Leikkauksen jälkeen neiti kävi kotosalla nukkumassa tokkurat pois tai tarkemmin sanottuna hillumassa bufrenorfiinieuforiansa turvin läpi yön niin ettei henkilökunta saanut juuri nukuttua. Henkilökunta ei ole aivan vakuuttunut opiaattilääkityksen erinomaisuudesta: onhan hyvä ettei kissalla ole kipuja, mutta onko hyvä, että juuri leikattu kissa riehuu ja riekkuu vailla mitään tolkkua?

Eläinlääkäriasemalla Elli oli puettu sukkapukuun, jonka annettujen ohjeiden mukaan olisi pitänyt riittää haavan suojaukseen. Henkilökunta epäili vahvasti ja pyysi mukaan myös kaulurin. Epäilykset sukkapuvun bengalikestävyydestä osuivat oikeaan, sillä jo kotimatkalla Elli ehti repiä puvun osittain pois haavan päältä. Kauluripäinen Elli sitten rymisteli pitkin kämppää läpi yön ja jopa Mäykynen näytti pelkäävän kohtuuttomalla vauhdilla koheltavaa Elliä.

Aamun koittaessa tilanne oli rauhoittunut ja joskus viiden aikaan aamuyöstä Elli saatiin vihdoin ja viimein nukkumaan. Aamupäivällä seurasikin sitten kuljetus tuttuun hovihoitolaan, jossa neidillä oli jakuva valvonta ja huolenpito. Kotiin Elliä ei uskallettu henkilökunnan työpäivien ajaksi jättää, sillä Ellin tarmolla ei varsinaisesti olisi mikään ihme, jos kauluri ei pysyisi päässä.

Kuten Hollywoodin suuret starat Ellikin siis vetäytyi luksushoitolaan toipumaan leikkauksestaan. Kun kaulurista sai viiden päivän kuluttua luopua, matkasi myös Mäykynen hoitolaan seurakissaksi. Henkilökunta oli ylityöllistetty ja puoliksi vieläpä työmatkalla, joten kissahoidon ulkoistus katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Kauhukaksikko viihdytti hovihoitolan henkilökuntaa erinäisillä tempauksillaan kunnes vihdoin eilen palasi takaisin kotiinsa. Mäykynen tosin vastusti kuljetuskoppaan menoa siinä määrin, että olisi ilmeisesti mielellään jäänyt vielä hoitoon. Ei sinänsä ihme, sillä hoitolassa on viihdytystä ja virikkeitä paljon enemmän kuin kotosalla.

Kotioloihin sopeutuminen on kuitenkin sujunut vaivatta: Mäykynen kiljuu tuttuun tapaan ulos ja Elli leikkii leluhiirillä sekä tappaa kärpäsiä. Kotirintamalta ei mitään uutta.

Sylimussukan paluu

Mäykysen viimevuotisista kastraatiokomplikaatioista viisastuneena henkilökunta päätti Ellin tapauksessa pitää tarkasti huolta, että yksikään kissa ei edes hengitä kohti leikkaushaavaa ennen kuin se on kokonaan parantunut. Niinpä Elli on sijoitettu muutamaksi päiväksi hoitolaan 24/7-valvontaan ja Mäykynen on saanut tehtäväkseen vakiohenkilökunnasta huolehtimisen. Kaverin katoaminen aiheutti herralle noin vuorokauden kestäneen hämmenystilan, jonka aikana mäy'yttiin ja ihmeteltiin Ellin piilopaikkaa. Sittemmin Mäykynen on palannut käyttäytymisessään aikaan ennen Elliä: Puuhun heitettävää hiirtä kannetaan innokkaasti jalkojen juureen, aamuruoka tilataan järsimällä henkilökunnan varpaita ja Ellin turkin hoitoon käytetty energia on toistaiseksi suunnattu henkilökunnan sylissä poljeskeluun.