Viime ruokajutun kommenteista selvisi, etteivät kaikki kissat osaa ruokapussien avaamisen jaloa taitoa. Herra Mäykynen haluaa nyt olla avuksi ja jakaa tehokkaat hampaidenkäyttövinkkinsä kaikkien blogilukijoidensa vapaaseen käyttöön.
Tänään vaatehuoneen ovi oli jäänyt raolleen ja Mäykynen oli päässyt tutkimaan huoneen tarjontaa. Vaatehuoneessa sattuivat olemaan piilossa esimerkiksi Whiskasin lähettämät näytepussit. Herran laiton visiitti kuitenkin paljastui, kun henkilökunnan korviin alkoi kantautua epäilyttävää rapinaa. Mäykynen ja raadeltu ruokapussi löydettiin vaatehuoneen lattialla olevasta paperikuoresta. Ainoa ratkaisematon pussinpurentaan liittyvä haaste on, miten tehdä se äänettömästi. Tähän Mäykynen ei toistaiseksi ole keksinyt ratkaisua, ja siksi puuhat poikkeuksetta keskeytetään ennen kuin lounas on ehditty nauttia.
Vaikkei pussien sisältöä ehdikään kuin hätäisesti maistelemaan ennen henkilökunnan rientämistä paikalle, on Mäykynen kuitenkin havainnut ruokapakkausten hajottamisen loistavaksi keinoksi vaikuttaa päivän ruokalistaan. Menun ja purtujen ruokapakkausten välillä kun näyttää olevan hyvin voimakas riippuvuussuhde.
Tekstit
8 kommenttia:
Voi tuota Mäykystä, on se vaan eri veijari.
Lyön vetoa, että henkilökunta joutuu aika ajoin miettimään, onko hra Mäykysen älykkyys siunaus vaiko kirous.
Ooo, just ehdin peittää Alman "näen, siis opin" silmät! ;D
Henkilökunta päätti nyt käyttää veto-oikeutta ja pitää nämä opit pimennossa kaveruksilta...
Täytyy sanoa, että on kyllä huippuunsa hiottu tekniikka :)
Mahtaa Mäykystä harmittaa kyllä tuo äänenvaimennuspuoli- ihan vaan periaatteesta, koska hommahan toimii hienosti! Hyvä Mäykynen :D
Voi, meilläkin hallitaan tää homma vähän turhan hyvin! :D Annas olla jos palvelijalta jää hetkeksikään ruokalaatikon kansi raolleen, niin siellä on kolme benkkua repimässä ja raastamassa ruokapussukoita auki. Jos kauppakassissa sattuu kotiin tultaessa olemaan ruokapussukoita, myös ne paikallistetaan erittäin nopeasti.
Kaiken lisäksi ruokapussukan ja bengalin irrottaminen toisistaan saattaa joskus olla hyvinkin ongelmallista. Toinen osapuoli pitää sitkeästi hampailla kiinni ja välillä myös ääniefektit ovat kohdallaan. ;)
Jotain iloa siitäkin, että Mauno ei ole ollenkaan kiinnostunut ruuasta.
Vaikuttava kita ja purukalusto Mäyky! Ei paljon heitä tiikerin vastaavasta, jota palveluskuntakin vastikään ihaili TV 1:n luonto-ohjelmassa. Saivat oppia sissimuonapaketin avaamisesta, josta on tullut välillä erimielisyyksiä, kun avaus on suoritettu matolla, jossa se mukavimmin hoituu..
Avaamista helpottaa pussukan mureuttaminen pallottelemalla sitä käpälien välissä ennen kuin iskee hampaat läpi. Taitolaji. Palveluskunta vain pyrkii rajallisen käsityskykynsä takia rajoittamaan aktiivista luomumuonan hankintaa.
Tsemppiä Mäyky!
Pakko heti kommentoida ja ihastella upeita kuvia :D
Meillä on kaappien itse aukaisut jätetty toistaiseksi suhteellisen vähälle. Mörri käy yhä makkarin laatikot ja ovet aukomassa, mutta keittiö on onneksi jätetty rauhaan ja ruoat saavat näin vain palvelijoiden valtuudet ;) Ja pojilta on näin ollen näihin kuviin "pääsy kielletty" ;D
Mäykysellä on tehokkaan näköinen purenta :D Meillä pussukan tai vuoan reunat järsitään aivan täyteen pikkureikiä, mistä saa kyllä ihanaa mehua muttei itse ruokapalasia. Ääntäkään ei kovin lähde, mutta sen Raichu-Ruokavoro hoitaakin ihan itse - sen on aivan pakko aina murista kun saa suuhunsa jonkin iiihanan aarteen kuten vohkitun ruokapussin tai vaikkapa roskiksesta tongitun lihapaketin :D (Ei sitten kerrota sille että kannattaisi mielummin olla hiljaa, eihän? ;) )
Lähetä kommentti