Sunnuntain lämpötila oli Mäykysen mielestä jo aavistuksen liiallisuuden puolella. Yleensä auringossa viihtyvä Mäykynen nyhjäsi autojen varjossa ja pihapuiden hämyssä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan ei juuri ollut, vaan Mäykynen otti ulkoilun tavallista rennommin. Varjossa lepäily oli pop ja ruoho maistui.
Sunnuntaiulkoilu sai kuitenkin lisäjännitystä, kun pihapiiriin tepasteli Alma-neiti. Paljastui, että Alma ja Mäykynen olivat ikätovereita. Tosin Mäykynen haluaa muistuttaa, että on syntynyt muutaman päivän aiemmin. Alma oli totaalisen ihastunut Mäykyseen. Leveä hymy kasvoillaan neiti taapersi Mäykysen perässä ja silitti Mäykystä aina tilaisuuden tullen. Herra ei ollut ihailijastaan aivan yhtä otettu, vaan vaihtoi lepäilypaikkaansa aina vähän väliä. Pikkuneiti kuitenkin seurasi uskollisesti perässä. Ensin taapertaen ja väsähdettyään kontaten. Mäykynen ei ole juuri pikkulapsiin tottunut, mutta onneksi herra näytti ymmärtävän, että faneihinsa pitää suhtautua kärsivällisesti.
Tekstit
12 kommenttia:
Komea profiili herra Mäyky! Oikea kunnon nenä eikä mikään nöpö..kuten kunnon kissalla ainakin.
Onnittelut itsehillinnästä pöhkön ja tunkeilevan ihailijan suhteen! Tuollainen itsepintainen, vaaleanpunainen kömpelys ottaa varmasti hermoon..
Kärsivällisyys on yleensä meidänkin hyveemme, mutta rajansa kaikella..
Eilen henkilökunnan jäsen sai lakista kaikki viisi koukkua syvälle pikkusormeensa, kun yritti typeryyksissään pelastaa minut syliinsä pattitilanteesta uhkailevan kollin edestä. Mitäs tuli sotkemaan asioita!
Piti tietysti sanomani laakista eikä lakista! Nopea kun olen, pääsi painovirhepaholainen iskemään..
Komeen kokoinen paisti siinä on sulla kiikarissa! Saitko kii?
Nostetaanko teillä häntää autoille? Meillä nostetaan ja väristellään kovasti - vaikka kulkuset ovat lähteneet jo aikoja sitten. Jostain syystä autot kuitenkin herättää herran merkkaushalut.
Oli kyllä totisesti kuuma, mekin ulkoiltiin eilen mökkireissulla pikkasen, mutta varsinkin Kärppä rupesi pian läähättämään kuin koira. Piti paeta takaisin sisälle viileään mökkiin, ettei tule lämpöhalvausta kissoille...
Oi nuo pelottavat pienet mönkijät :) Onneksi molemmille jäi hyvä mieli ensitapaamisesta kuitenkin.
Meidän kaverukset ei liian innokkaista faneista perusta, muistoksi voikin saada nimmarin käsivarteen, jos käydään liikaa kopeloimaan.
Meilläkin helleulkoilu meni varjon etsinnäksi ja loikoiluksi, vaikka luulisi thaimaalaisen kestävän kuumaa.
Samoin meilläkin on C:llä yksivuotias ihailija, joka toisinaan kyläilee meillä. Ensitapaamisen järkytyksen jälkeen poikien yhteiset leikit ovat sujuneet yllättävän hyvin. C on varuillaan mutta myös utelias. En tiennyt, että kissat voivat olla niin kärsivällisiä, mutta pikkulapsi saa tökkiä sormella korvaan ja puristaa kuonosta, C vain vetäytyy rauhallisesti kauemmas (ollaan kyllä yritetty, että lapsi ei tökkisi, mutta minkäs teet, se on liian arvaamaton). C on vissiin diagnosoinut, että toi on aika rasittava, mutta onneksi todella hidas ja kömpelö, ei vaaraa siis. Lapsesta ihan oikea kissa on tietenkin suuri elämys.
Vaapaaherra Nuuti: Aivan oikein toimittu. Henkilökunnan pitäisi pitää näppinsä erosta asioista, jotka eivät sille kuulu. Ei kai se kolli kuitenkaan sitä uhkaillut.
Musta ja Harmaa: Kyllähän ne päästäisetkin melkein kirjaimellisesti juoksi tassuihin, mutta tämä oli kaiken huippu, kun se jahtasi takaa. Tuli väliin sellainen olo, että saaliin ja paistin osat on mennyt hiukan sekaisin.
sitruuna: Ei nosteta häntää autoille. Joku magneetti autoissa kuitenkin on ja niiden reunoja pitkin on kiva hiippailla. Tästä harrastuksesta henkilökunta ei oikein pidä, kun kaikki ihmiset eivät ehkä ilahdu autonsa kyljessä kyhnäävästä kissasta. Siksi meillä yritetään usein kiertää autot aika kaukaa.
Mirja: Meilläkin ulkoilu loppui siihen, kun Mäykynen läähätti kuin koira. Siinä vaiheessa poistuttiin sisätiloihin, jotta vältyttäisi lämpöhalvaukselta.
Menina: Teillä on selvästi diivamaisia elkeitä :)
Jenni: Niinpä, hyvä olla olla kärsivällinen, sillä saattaahan olla että ennemmin tai myöhemmin taapertajat ovat jonkun kissan henkilökuntaa.
Me on ulkoillessa yritetty pysyä myös aika kaukana autoista, mutta joku niissä vetää. Ymmärretään kyllä, tai siis henkilökunta ymmärtää, että kauempaa katsoessa näyttäisi niinkuin Mauno ruikkaisi auton kylkeen kun nostaa häntää ja väristää, vaikka eihän sieltä mitään tule. Jostain syystä ne autot on ihan mielettömän kiinnostavia ja niitä pitäisi nuuskia piiiitkään ja hartaasti, mutta henkilökunta ei anna.
C ei nostele jalkaa, mutta autonrenkaita vasten on pakko nousta seisomaan ja nuuhkia, nuuhkia... Kumi on kiehtovaa. Mekin kyllä yritetään, ettei C menisi autojen luokse, mutta joskus silti lipsahtaa.
Parempi kuitenkin (varsinkin feikki) jalannosto kuin autojen hakkaaminen. Pihallamme on tavattu fasaani, jonka oli auton ohi mennessään aina pakko peilata itseään autonkyljestä ja sitten haastaa se toinen fasaani hurjaan nokkimiskisaan. Siihen nähden innokkaat karva-autoilijat ovat pientä.
Oli se kyllä pienempi.., mutta kovin päättäväisesti se kiroili päin näköä..
Heh, kylläpäs Mäykynen on suosittu. :)
Sunnuntai oli kyllä niin kuuma päivä, että ei meilläkään kissat paljoa jaksaneet ulkoilla.
Lähetä kommentti