Mäykysen aamu alkoi reippaasti, kun jo aamuseitsemältä herra sullottiin kuljetuskoppaan ja automatka Kaapelitehtaalle SUROK:n kissanäyttelyyn alkoi. Koska matka olisi muuten ollut suhteellisen lyhyt, annoimme kauempaa tuleville tasoitusta matkustusajassa ja kiersimme ylimääräisen verhojennoutolenkin. Kaiken muuttohässäkän keskellä henkilökunta ei ollut uhrannut näyttelyasioille ajatustakaan ennen perjantai-iltaa. Silloin todettiin, että näyttelyverhot kuuluivat niihin ei-niin-tarpeellisiin tavaroihin, jotka oli viety remontin ajaksi muualle evakkoon.
Loppujen lopuksi Kaapelitehtaalle päästiin ilman kummempia sähellyksiä ja Mäykynen saatiin häkkiin jo hyvissä ajoin ennen näyttelyn alkua. Takaseinän verhojen kiinnitysvaijeri tietysti puuttui, mutta pienellä virittelyllä verhot kuitenkin saatiin kasaan. Häkkioven lukkomekanismi sattui olemaan sellainen, että Mäykyseltä kului noin minuutti saada se auki, mutta onneksi naapurihäkin Tara-tytön henkilökunta lainasi klipsua, jolla Mäykynen saatiin pysymään häkissään. Oma klipsu oli tietysti jäänyt jonnekin muuttolaatikoiden suloisen sekamelskan keskelle.
Mäykysen arvosteluvuoro oli melkein heti näyttelyn alettua. Tuomari Elisabet Raab-Alvarsson aloitti bengaleista ja Mäykysen vuoro oli neljäntenä. Herra käyttäytyi arvostelupöydässä ihan asiallisesti. Silti oikein mikään ei tuntunut olevan kohdallaan: jalkojen pitäisi olla voimakkaammat, tassujen isommat, korvat olivat liian korkealla ja silmätkin liian pienet. Arvostelusetelistä saa oikeastaan etsimällä etsiä mitään positiivista. Turkin tekstuuri, vartalon muoto ja kissan kunto olivat sentään erinomaisia. Yleisvaikutema oli kuitenkin Talking!, mikä Raab-Alvarssonin mielestä oli ehdottoman negatiivista. Kyllähän Mäykynen jonkun vaimean mäyn siinä pöydässä taisikin sanoa.
Myöhemmin kuitenkin paljastui, että kaikilla bengaleilla oli ollut pitkälti samat viat: korvat liian korkealla ja liikaa puhumista. Värin parhaita ei valittu, kun ei ollut riittävästi bengaliosaanottoa ja tarpeetonta oikeastaan todetakaan, ettei yksikään bengali päässyt tuomarin parhaiden valintaan. Rodun yleisestä surkeustilasta huolimatta kaikki sertin saantiin riittävän vanhat bengalit saivat sellaisen, joten Mäykynenkin sai häkkinsä koristeeksi hienon CAP-ruusukkeen.
Kaikenkaikkiaan näyttelypäivä meni mukavasti. Oli kiva nähdä blogituttuja ja jutella bengaleista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Henkilökunta kierteli katselemassa muita kissoja ja myyntialueita. Päivän tavoitekin saavutettiin, kun Mäykynen sai toisen sertinsä. Loppupäivä kului Mäykysellä lähinnä sikeitä vedellen. Välillä tosin piti vaihtaa kuulumisia häkkinaapureiden Neron (Cayenne Isaac Newton) ja Taran (Satulinnan Beauty) kanssa ja pohtia, miten niitä korvia pitäisikään arvostelupöydässä pitää, jotta eivät olisi liian korkealla.
Mäykysen albumista löytyy muutama lisäkuva SUROK:sta.
Tekstit
12 kommenttia:
Onnea Mäykyselle kahdesta sertistä!
No olipas se tuomari nyt huonolla tuulella, kun mikään ei miellyttänyt silmää ja kaikissa oli vikaa. Taisi vika olla enemmän tuomarissa kuin kissoissa...
Taisi olla ollut tuomarilla herne patjan alla edellisenä yönä...
Meidän tuomarimme puolestaan oli niin ympäripyöreän positiivinen ettei osannut edes päättää mikä kolmesta sisaruksesta olisi paras tuomarin valintaan, joten ne piti kaikki raahata sinne, häviämään manxille.
Tuskaisen kuuma oli, mutta onneksi mukana oli Kiukkupää-Maunon sijaan Rento-Eppu, joten päivä meni leppoisasti mukavien ihmisten kanssa.
Tuomari oli vaan itse tyhmä nirppanokka.
Kuulostaa kyllä suunnattoman pösilöltä tuollainen ala-arvoinen arvostelu, kun on nähnyt kuvista millainen komistus Mäykynen on!
MÄYKYSSÄ EI OO MITÄÄN VIKAA!!
Murisen ja sähisen tommosille tuomareille.
No jopas. Miksei muka kissa saa pitää kissan ääniä? "Talking", mäy sanon minä.
Tuon Cayenne Isaac Newtonin velipoikaa me käytiin keväällä ihastelemassa. Komean kokoinen poika on tuostakin pikkutirpasta kasvanut. Iso se taisi kyllä jo pentuna.
Mahtavat kuvat upeasta herrasta! Varsinkin alimmaisessa löytyy sitä asennetta jota tarvitaankin tuollaisten tietämättömien arvostelijoiden kommenttien teilaamiseen! Pyh ja pöh sanon minä, korvat on paikallaan ja kamalaahan se olisi jos kissa tuppisuuna vaan kuuntelisi kritiikkiä ;)
Onneksi tuo oli vain yhden tuomarin mielipide.
Hienostihan tuo reissu kuitenkin meni kaikesta muuttohässäkästä huolimatta :)
Kiva, että blogin lukijat ovat sentään vakuuttuneita Mäykysen komeudesta :) Niinhän se kuitenkin on, että jos kauneuskilpailuun änkeää, niin ne kriittisemmätkin kommentit on vaan kestettävä, vaikka toki niistä voi aina blogissaan silti hiukan jupista. Kyseinen tuomari ei taida olla bengalipiireissä ihan sieltä suosituimmasta päästä noin muutenkaan ;)
Mirja: Nero painaa kuulemma 6,4 kg ja on nyt 7 kk, joten iso poika tosiaan. Mäykynen esim. painaa vain 5,2 kg.
Joo ihan yhtä paljon positiivisia kommentteja näyttää Mäykynen antavan tuomarista noin niinko kuvista päätellen ;o) Ja siihen viälä päälle että "Mäy" (Writing! Suom. huom!)
Mut tiättekös, meidän äiskää harmittaa nyt ihan hirveesti: se oli Stadissa viikonloppuna ja muisti koko kaapelitehtaan vasta, kun sen kaveri sunnuntai-iltana siitä mainitsi.
Miäyh, siltä tuli melkees itkut.
Puhuvat kissat ovat ihania, jatka vaan Mäykynen samalla linjalla kuin tähänkin asti!
Onnea Herra Mäykyselle sertistä! Kummallinen kommentti oli kyllä tuo "talking", kuuluuhan se asiaan hieman kommentoida jos aihetta on ;)
Onnea upealle Mäykyselle sertistä! Kylläpäs olikin taas bengaleista pitämätön tuomari näyttelyssä.
Meidän Nalan (Satulinnan Cute One, eli teidän häkkinaapurin "isosisko") kanssa kun oltiin vuosi sitten näyttelyssä, niin tytöllä oli mukamas liian lättänä otsa. Nala ja palvelijat olivat ymmärrettävästi aivan erimieltä!
Onnea serteistä :) Itsekin alan jo sekaisin tuntein miettimään näyttelyiden ihmeellistä maailmaa!
Joop.. Eipä tainnut olla tuomarilla silmät tarpeeksi suuret ;)
Lähetä kommentti