Trapetsitaiteilija

Perjantain ja lauantain välinen yö oli levoton. Herra Mäykynen on taas viikonlopun vietossa remontin keskellä ja kaikki on pitänyt luonnollisesti tarkastaa huolella. Ongelma vaan on, että koko yläkerta oli kiellettyä aluetta. Aluksi portaiden yläpää suljettiin vajaan metrin korkuisella vanerilla. Edes henkilökunnalle ei ollut yllätys, että Mäykyseltä kesti noin sekunti kavuta tästä yli, mutta tulipahan kokeiltua. Seuraavaksi rappukäytävä blokattiin selvästi korkeammalla kipsilevyllä. Tiedossa oli, että vastaavan tason päälle hyppääminen ei tuota Mäykyselle minkäänlaista päänvaivaa, mutta ajatuksena oli, että rappukäytävästä ohuen levyn yli hyppääminen ei niin vain onnistuisikaan. Eikä onnistunutkaan, sillä kesti ainakin puoli tuntia ennen kuin Mäykynen haettiin levyn toiselta puolen. Kulkuestettä paranneltiin lisäämällä siihen suojamuovista läppä, joka esti kaikenlaiset ylihypyt ja -kiipeilyt. Henkilökunta siirtyi ratkaisuunsa tyytyväisenä nukkumaan. Alkuyö menikin rauhallisesti, mitä nyt kahden aikaan käytiin pelastamassa leipäpussi herra Mäykysen kynsistä.

Puoli neljän aikaan henkilökunta kuitenkin havahtui outoon rapinaan. Koska kämpässä on noin tuhat ja yksi kohdetta, joista Mäykysen pitäisi pysyä kaukana, kömpi henkilökunta pikavauhtia rappukäytävään. Mäykynen kiikkui ylätasanteen kapean kaiteen päällä, josta on reilun kolmen metrin suora pudotus rappukäytävään. Tänne Mäykysen siis ei pitänyt päästä. Kun herra oli haettu alas, alkoi pähkäily, jonka seurauksena pääteltiin, että Mäykynen on kulkenut paikalle rappukäytävän seinää reunustavaa kaidetta pitkin. Pääsy kaiteelle estettiin lisämuovituksin ja henkilökunta palasi nukkumaan. Tosin vain hetkeksi, sillä klo 4.28 oli Mäykysen mielestä korkea aika saada aamupalaa.

Klo 6.18 kuului jälleen kummallista rapinaa rappukäytävästä. Mäykynen oli taas kiikkumassa ylätasanteen kaiteen päällä. Tällä kertaa henkilökunta oli hiukan hitaampi ja Mäykynen ehti vieläpä vilahtaa kaiteelta yläkerran puolelle. Miten Mäykynen oli taas kaiteelle päässyt - siitä ei ole edelleenkään aavistusta. Kaikki suojaukset olivat ehjiä ja paikallaan ja jäljelle jäävät reittivaihtoehdot joko mahdottomia tai täysin mahdottomia. Oikeastaan henkilökunta ei uskalla edes ajatella, miten Mäykynen oli mahdollisesti kaiteelle päässyt. Mäykysen touhuja jäätiin hetkeksi seuraamaan, jos herra vaikka antaisi vinkin käyttämästään reitistä, mutta turha toivo. Mäykynen istui keskellä rappusia esittäen pientä tyhmää ja viatonta kissaa.

Sitten taas muovitettiin. Koska ei oikeastaan tiedetty, mistä olisi pitänyt muovittaa, muovitettiin jo puolesta välistä rappukäytävää ja niin ettei ohi varmasti pääsisi ilman siipiä. Tai ehkä repimällä muovit kappeleiksi, mutta siitä taas syntyisi niin paljon ääntä, että henkilökunta ehtisi paikalle ennen kiipeilyosion alkua. Ihme ja kumma, tällä kertaa nukuttiin aamuun asti.

Varoitus! Älä kokeile tätä kotona. Edellä kuvatussa tilanteessa ei käytetty suojavarusteita eikä tilanne ollut kenenkään valvonnassa. Jotkut osaa, toiset ei. Herra Mäykynen ei ota vastuuta jälkimmäiselle ryhmälle mahdollisesti tapahtuvista vahingoista.