Ellillä on jo reilun kuukauden ollut ikioma nukkumakori. Kori jäi lojumaan olohuoneen nurkkaan ja pian henkilökunta sai huomata, että sille oli löytynyt käyttäjä. Korin pohjalla oli jo valmiiksi pyyhe, joten pehmustuskin on kunnossa. Sinne voi käpertyä, kun väsyttää ja sinne voi juosta turvaan, jos Mäykynen kiusaa liikaa. Herraa kori ei näytä kiinnostavan — sinänsä ymmärrettävää, sillä kori on Mäykyselle liian pieni. Mahtuisihan herrakin sinne hetkeksi istahtamaan, mutta ei siellä mitään päiväunia voisi ottaa, ilman että olisi koko kissa ihan solmussa.
On vain pieni ongelma, mistä Elli ei ole tietoinen. Kori ei ole Ellin eikä edes henkilökunnan. Se on täällä lainassa ja odottaa palauttamista. Voi järkytyksen kauhistus! Missä pikkuneiti sitten nukkuu? Varmasti vastaavia saisi kaupasta, mutta silti henkilökuntaa hiukan huolestuttaa. Yksikään kissojen pesä tai nukkumatyyny ei täällä ikinä ole kissoille kelvannut, vaan päiväunet otetaan milloin tuolilla, milloin pahvilaatikossa ja milloin henkilökunnan sängyssä. Kirjoittamaton sääntö tuntuu pesien suhteen olevan, että mikä on kissoille, ei ole kissoille. Jos Ellille ostetaan nukkumakori, niin voiko siinä nukkua?
Tekstit
17 kommenttia:
Ongelma on melkoinen ja järkyttävä! Entäpä jos henkilökunta sopii jonkinlaisen vuokran korin omistajan kanssa korin käytöstä? Tai jos Ellillä on hiukan käyttövaroja, voisiko hän ostaa (henkilökunnan avustuksella) korin omistajalle uuden korin tilalle?
Terveisin uskollinen blogin lukija
Mamarosa
Tuollaiset rottinkikorit on suosiossa muidenkin kissojen (ja ihmisten) keskuudessa. Täsmälleen samanlaisen korin herruudesta kilpailin itse lapsena kissani kanssa, vaikka se oli pienellekin lapselle kyllä todella ahdas! :) Nykyään ko. kisu 19 v. ja vieläkin maistuu koriunet :) Emäntä kasvanut ulos korista.
Terv. Toinen uskollinen blogin lukija
Uusi kori voi tulla kyseeseen vain, jos keksitte korille jonkin ehdottoman käyttötarkoituksen, mihin ei liity kissaa. Silloin se ehkä kelpaa Ellille.
Meilläkin korit ovat suosiossa, mutta ne on kylmästi nostettu kissojen ulottumattomiin, syypäänä eräs nimeltä mainitsematon nakertelija.
Koreissa on jtn maagista kissojen mielestä. Meillä ei ole koreja, mutta aina kun äitini tulee kylään on hänellä kori mukana. Sen korin nähdessään kissa lumoutuu. Se linnottautuu pieneen koriin eikä lähde millään pois. :) Pitäis varmaan ostaa tähän talouteen oma kori, josko se viehättäisi pikkuista yhtälailla.
Yksi ääni Ellin korin puolesta. Ellin on ehdottomasti saatava pitää korinsa - korin omistaja on saatava jotenkin lahjottua! - sillä mikään vaihtoehto ei todennäköisesti kelpaa...
Meidän Nerokin oleilisi korissa, mutta kuten Mäykyselläkin, kokoa on jo aivan liikaa :-)
Minulla on aina ollut sellainen teoria, että kissan voisi saada pitämään uudesta esineestä niin, että ensi alkuun vaikka viikon ajan koittaisi estää kissaa omimasta sitä käyttöönsä, ja sitten ikäänkuin antaisi periksi. Koska mikäänhän ei ole koskaan kissoista yhtä kivaa, kuin kielletyt asiat:) En ole tosin tätä päässyt testaamaan vielä käytännössä, mutta ehkä siinä voisi olla jotain hassua perää. Vähän samaa kuin tuossa ensimmäisessä kommentissa ehdotettiin.
Niin ja meillä myös rottinkikori on paras nukkumapaikka. Sellainen otettiin käyttöön tuohon työpöydän kulmalle, kun pöydällä venyvät ja vanuvat katit uhkasivat alkaa röhnöttää näppiksen päällä aina kun koitti tehdä jotain. Nyt kun pöydällä on ihana kori, kissat pysyvät kauniisti siellä:)
Täältäkin ääni Ellin korin puolesta o/
Meillä nuorempi Rex-neiti pitää korissa luumuilusta. Kori on grillikorina ja henkilökunta on täällä antanut periksi ja ottanut toisen korin grillikäyttöön, että pieni söpö suklaatyttö saa koisata missä haluaa.
Meilläkään Karu-Kastraatti Rex ei mahdu koriin. Ehkä korit ovat vain tytöille
Unnakin sai jouluna rottinkikorin, jossa tykkäsi kyläpaikassa ollessaan piilotella. Eipä kiinnostanut enää kotona, ja kori lojuikin puoli vuotta lelukoppana ja koristeena olohuoneen nurkassa. Kesällä se sai uuden viran pyykkikoppana. Seuraavana aamuna korissa nukkui kissa.
Uusi kori ei tietenkään ole ratkaisu, sillä se on uusi ja vartavasten tarkoitukseen ostettu. Ei sellaiseen kukaan itseään kunnioittava kissa sorru.
Meillä tosin on lähiajoilta havainto Maunosta yöllä sängyn viereen ostetusta korista. Ja sinne ommellusta pesästä löytyneet karvat paljastavat että on siellä toistekin oltu. Joskus siis aika auttaa, yli 2 vuotta sitten eBaysta ostetun Whiskas-pesän vuoro ei tosin ole ollut vieläkään...
Mä olen muiden kannalla! Ehdottomasti tehtävä diili korin omistajan kanssa. Uusi korihan ei tietenkään Ellille kelpaa joten sitä on turha kokeilla. Kannatan uuden korin ostamista nykyisen korin omistajalle. ;)
Kyllä ihmiselle kelpaa uusi kori helpommin kuin kissalle. Ei kun torille metsästämään vastaavaa ja tarjoamaan korin omistajalle!
Ellin kori. ja iso piste.
Täällä oli ennen anopin kori, nyt on Hipsun kori. ja iso piste.
Se vaan on niin tässä elämässä, juuri tuollaiset rottinkikorit on tarkoitettu pikkuisille kisuneideille, ei niiden isoille möykkyveikoille, eikä ihmisille. Sanovat Hipsu ja Kalle suuret bengalikisuja ihailevat siperianhirmut ja niiden mami.
Olipas täällä paljon kissoilla paljon mukavia korikokemuksia. Selvästi korit ovat tärkeitä ja mieluisia.
Mamarosa: Valitettavasti Ellin käyttövarat ovat olemattomat, koska neidille ei makseta edes viikkorahaa. Mutta onneksi korin omistaja oli armelias, eikä vaatinut korista maksua.
Lily: Emännän pitää siellä vaan ostaa isompi kori, niin voitte sitten vierekkäin ottaa koritorkkuja ja muistella menneitä ;)
Taapertaja: Meillä Mäykynen nakertaa, mutta kori taas ei kiinnosta herraa ollenkaan. Elli taas ei tuhoa juuri mitään. Noh, suolistaa leluhiiriä, mutta korista ei saa sisälmyksiä ulos.
Daphnion: Sinun pitää selvästi käydä neuvotteluja äitisi kanssa tuosta korista. Tai jos äitisi ei raaski luopua vakikoristaan, niin jos hän ensi kerralla tulisi kylään eri korin kanssa ja sitten "unohtaisi" sen teille. Korin ostaminen suoraan kissalle on uhkarohkeaa, voi jäädä käyttämättä, mutta hämäys voisi mennä läpi ;)
Nero: Ehkä jostain voisi tilata XXL-korin. Tai sitten korit ovat vain pikkutytöille...
sirtuuna: Jos vaikka ottaisit Whiskas-pesän pyykkikoriksi. Jos sitten vihdoin koittaisi sen aika ;)
Näissä koritarinoissa on kyllä päästy kissuuden (onko tämä edes sana?! vrt. ihmisyys) ytimeen! :D
Paavo ja Harmi: Tietysti kissuus on sana! Meillä on käytössä myös verbi kissuttaa, joka tarkoittaa käyttäytymistä hyvin kissamaisesti :)
Taas kerran niin hurrrrmaava kuva Elli-neidistä. Alkaa kyllä tehdä mieli pientä bengalityttöä kun tuommoisia kuvia katsoo!
Lähetä kommentti