Känkkäränkkäpäivä

Kaikki alkoi jo huonosti. Ellin piti olla koko viikonloppu Rurokin kissanäyttelyssä Vantaalla Myyrmäkihallissa, mutta jo perjantaina iski kauneuskatastrofi. Ellin leuka oli tulipunainen eikä edes teini voi mennä näyttelemään sen näköisenä. Mitään varsinaista finniä ei ollut, vaan ainoastaan punoitusta, joten toiveikkaana henkilökunta aloitti hoidot laimennetulla Betadinella. Jo lauantaina näytti paljon paremmalta, mutta sunnuntaihin odotettiin ennen kuin suunnattiin Myyrmäkihalliin.

Matka sujui hyvin, mutta jo eläinlääkärin tarkastuksessa paljastui, että neiti oli tainnut nousta ylös väärällä jalalla. Eläinlääkärille sähistiin, mutta tarkastuspaperiin saatiin silti hyväksyntä. Näyttelyhäkissä neiti tuntui silti viihtyvän ihan hyvin. Siellä lepäiltiin kaikessa rauhassa ja välillä vilkuiltiin ohikulkijoilta, joiden juttuja henkilökunta sivukorvalla välillä kuunteli. Pikkulapset tuntuivat yksimielisesti olevan sitä mieltä, että Elli oli ihana. Hiukan vanhemmalta väeltä tuli jo vähän kritiikkiäkin: Bengalien naama näyttää kuulemma ihan maatiaisen naamalta, mutta turkin kuvio on niin upea, että sitä silti voisi kestää katsella kotonaankin.

Elliä tuomaroi tänään hollantilainen Stephe Bruin. Rähinöittä ei selvitty tuomaripöydässäkään ja yleisvaikutelmaksi tuli maininta very vocal. Kaunis ilmaisu siitä, että Elli taisi haukkua tuomarin pataluhaksi. Ellin ruokakupilla viihtyminenkään ei ehkä ihan täysin jäänyt tuomarilta huomaamatta, sillä yleisvaikutelma oli sturdy but yet sleek. Kyllähän bengalin kuuluukin olla lihaksikas ja Elli on sitäkin, mutta osa lihasmassasta on ehkä alkanut epäilyttävästi valahtaa vatsan seutuville. Muuten sitten menikin hyvin: oli lovely profile, beatiful silky coat, lovely glitter ja tuloksena Ex1. Sertien saamiseen Elli on vielä liian nuori, sillä niitä jaellaan vasta aikuisikään ehtineille.

Siihen Ellin näytteleminen sitten loppuikin, sillä tuollaisilla kiukuttelijoilla ei ole asiaa tuomarin paras -valintoihin. Elli sen sijaan makasi tyytyväisenä häkissään. Henkilökunta oli unohtanut häkin pohjatyynyn kotiin, joten Ellille käytiin ostamassa oma pehmopesä. Hiukan epäilytti hukkainvestoinnin mahdollisuus, sillä kissanpesät ovat yleensä meillä ja aika monilla muillakin jääneet täysin käyttämättä. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla, sillä näyttelyssä oli paikalla haisurottien valmistaja eli Katzen Deko, joka myy rottien lisäksi monenlaisia kissanpesiä. Näissä plussana on pesumahdollisuus + 60 C:ssa, joten pesä saattaa olla valkoinen vielä parin näyttelyn jälkeenkin. Mäykysen ei voisi ikinä kuvitellakaan tunkevansa itseään tuollaiseen hökötykseen, mutta Ellille kelpasi erinomaisesti. Neiti kömpi pesään heti kun se oli sijoitettu häkkiin ja siellä Elli sitten nukkuikin tyytyväisenä loppuajan. Ellin mielessä päivässä ei ollut mitään muuta vikaa kuin pari käpälöivää ja lässyttävää tätiä.