Lomaekstra, osa I

Edellisistä löhöilyjutusta huolimatta Mäykynen ja Elli ovat harrastaneet myös aktiivilomailua. Kaksikko on viettänyt aikaa jossain kaukana Kehä III:sen ulkopuolella. Mäykynen ja Elli eivät taida tietää missä, mutta pitkä automatka sinne ainakin oli. Mäykynen kulutti ajan huutamalla ja Elli nukkumalla. Välillä pikkuneiti tosin heräsi ihmettelemään, miksi toinen rääkyy lähes tauotta, vaikka mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja ajan olisi voinut kuluttaa rennosti sikeitä vedellessä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Ellin vakioilme, mutta mikä saa Mäykysenkin hämilleen?

Näin isoa juomakuppia ei olekaan ennen nähty! Metsän vaihtuminen rannaksi sai kaksikon liimaantumaan paikalleen. Kahlaavaa bengalia ei nähty, vaikka pitkällisen houkuttelun jäkeen Mäykynen saatiin pikaisesti käväisemään rantakivillä asti. Sitten kaksikko kuitenkin jätti ylisuuren juomakupin ja palasi hyvillä mielin metsään.

Viidakon valtias? Elli viihtyi metsässä kuin kotonaan. Ei koiria. Ei kirkuvia lapsia. Ei lässyttäviä tätejä. Rauhallista ja hiljaista. Ihanaa!

Kuuma päivä tuntui väsyttävän erityisesti Mäykystä ja herra piti taukoa mustikanvarpujen seassa.

Reippahasti käypi askeleet: Elliä ei kuumuus juuri hetkauttanut.

Tarkastaja ehti tutkia myös puupinon: polttopuulaatua selvästi. Asiantuntijan oma työturvallisuus meinasi kyllä päästä hiukan unohtumaan ja lopulta henkilökunta keskeytti tarkastuksen ennenaikaisesti.

Vielä paluumatkallakin pikkuneiti jaksoi kipittää innokkaasti. Aito maaseutukissa? City-kissa Mäykynen oli sen sijaan jo hiukan tympiintynyt helteisen metsäretkeilyyn. Vannoutunut ulkoiluintoilija kannettiinkin lopulta viimeiset metrit ja sitten viilennyttiin hetki kylmien ja märkien pyyhkeiden alla. Päiväunien jälkeen oltiin kuitenkin jo valmiina uusiin seikkailuihin.