maanantai 31. tammikuuta 2011

Ellin vuosi


Parivaljakon Mäykynen & Elli yhteiselämää on takana jo kokonainen vuosi. Perjantaina tuli tämä tärkeä merkkipaalu täyteen. Juhlia ei ole järjestetty ellei Ellin eläinlääkärikäyntiä sitten sellaiseksi voida katsoa ja Ellin mielestä ei siis T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N voida. Viime viikolla Ellille käytiin hakemassa tehosterokotus. Siinä koko stoori, asiaa ei muistella sen enempää. Mutta nyt on rokotettu ja hampaat ok, kunto hyväksi todettu ja painostakin on henkilökunnan enää turha narista, sillä eläinlääkärin mukaan sekin oli Ellille juuri sopiva.

Kyseistä eläinlääkärikäyntiä ja muutamaa muuta vastoinkäymistä lukuunottamatta Ellin vuosi on kuitenkin sujunut varsin mallikkaasti. Elli on pieni tättähäärä, joka on aina kaikessa touhussa mukana. Elli osaa olla toisaalta myös pilallehemmoteltu pikkuprinsessa. Sellaiset eivät suostu olemaan sylissä vain siksi, että henkilökunnan mielestä söpöliiniä on kiva kanniskella ympäriinsä. Ei, Elli ei tahdo! Jos henkilökunta siitä huolimatta ottaa rimpuilevan Ellin syliinsä, niin sitten huudetaan Mäykynen apuun. Herrasmiesmäisesti Mäykynen kiiruhtaa viivana paikalle, jos Ellillä on tukalat paikat. Vaativasti Mäykynen nousee henkilökunnan jalkaa vasten takajaloilleen seisomaan ja katsoo huolestuneena: Miksi pikkuista rääkätään?

Sylissäkanniskelun lisäksi Ellin inhokeihin kuuluu myös liiallinen silittely. Siis ihan kauheaa kähmintää! Pikkuprinsessoja kuten Elliä, on sopivaa silittää korkeintaan ennen ruokailua sekä aamuisin (jolloin henkilökunta pitää saada sängystä ylös antamaan ruokaa). Silloin Elli voi katsoa tassujen läpi muutamat rapsuttelutkin, sillä pääasia, että murkinaa tulee ja nopeasti. Muuten Elliä on soveliasta silittää mielellään enintään kahdella sormella ja hyvin kevyesti ettei mene turkki ihan sotkuun klähmäisistä käsistä.

Mutta älkää nyt kuvitelko, että Elli olisi joku vaaleanpunaisessa hörhelömaailmassa elävä pikkudiiva. No joo, kieltämättä Elli pelkää jopa naapurin pientä villakoiraa, mutta on Ellissä toinenkin puoli. Sisua neidillä on ainakin parin ison kissan verran ja Mäykyselle neiti ei suostu hävimään missään. Jos tappelussa jääkin alakynteen, niin sitten pitää vain löytää sellainen painipaikka, jossa pienuudesta on etua. Ellin suosikki on rappusen alaporras, jonka alle Elli mahtuu hyvin suojaan, mutta jonne Mäykysellä ei isomman kokonsa vuoksi ole asiaa. Sieltä on Mäykystä lätkitty armotta kuonolle kerta jos toinenkin.

Elli on edelleen lähes väsymätön leikkijä, vaikka pentuaika on jo taaksejäänyttä elämää. Jos kukaan ei jaksa leikittää, niin sitten Elli leikkii yksin. Leluhiiret katoavat nopeasti sohvan alle ja jokaista heiluvaa nauhaa ja nyöriä neiti metsästää innoissaan. Huiskat ovat Ellin suosikki ja niistä jaksetaan taistella ja niiden kanssa jopa muristaan kunnes Elli on kirjaimellisesti ihan poikki. Henkilökunnan mielestä yksi huvittavimpia näkyjä on Elli (3,6 kg) kiskomassa huiskalelua koko voimallaan. Tiukan vakava tappoilme naamalla, syvä kurkkumurina ja neiti kiskoo niin hurjasti, että etujalat nousevat kokonaan ilmaan. Henkilökunta on aiemmin kuvitellut, että tällaisia vetoleikkejä leikitään lähinnä koirien kanssa, mutta ilmeisesti sitten ei.

Hyppykisoissa Elli päihittää Mäykysen ainakin kymmenen-nolla. Elli suorastaan liitää ilmojen halki ja Mäykynen voi vain kateellisena ihmetellä, kun Elli on taas keikkumassa jossain korkeuksissa, joista Mäykynen voi ainoastaan haaveilla. Älkää antako pienuuden hämätä: täältä tulee Elli!

14 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

No jopas on vuosi menny äkkiä, hmmm. Kiva oli lukea Ellin elämästä. On se vaan terhakka ja oma ihana luonne sillä on, niinku Mäykyselläkin. Hyvää alkanutta helmikuuta.

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Hieno tyttö! Tykätään!

Jenni kirjoitti...

Pieni suuri Elli. :) Ihana kirjoitus, kiitos!

Naukulan Mamma kirjoitti...

Oli se hyvä, että Elli tuli taloon pitämään huolta Mäykysestä :) !

luolaleijona kirjoitti...

Elli on kyllä sellainen pippurinen pikkumyyluonne :) Ihan paras pikkuneiti! (Vaikkei olekaan enää niin pieni, 3.6kg:han on jo isompi kuin Polgara "omassa" painossaan :o ) No, pikkuneiti se on silti :) Meilläkin muuten juuri tyttökissa tykkää vetää narua hampaat irvessä kuin mikäkin koira.

sitruuna kirjoitti...

Meilläkin juniori vetää narua muristen, tosin Eppu ei ole kooltaan pienempi eikä tyttökään. Mutta Elli on ihana pippurinen prinsessa!

Kuusela kirjoitti...

Muistakaahan treenata loikkaa tosissanne arvoisat kissat siellä Espoossa. Kuuselan Väinö saattaa joku päivä haastaa teidät kisaan. :-)

Meei kirjoitti...

Täältä ilmoittautuu yksi vetoleikkejä harrastava kissa 0/. Elli on selvästikkin täynnä tulta ja tappuraa, eikä sitä vanhaa kunnon omanarvontuntoa taida neidiltä myöskään puuttua. Toivottavasti Herra Mäykynen ei ole täysin tossun alla :P

Sulo kirjoitti...

Elli ja Mäykynen ne yhteen soppii, eikä ne tarttee ees pussauskoppii! Miks mä oon saanut vaan kaksi VELJEÄ????

Anonyymi kirjoitti...

Onko Mäykylässä hautauduttu lumeen, vai missä viipyvät blogin päivitykset?

Anonyymi kirjoitti...

Maaliskuu maata näyttää -sanoo sananlaskukin, mutta missä menee Herra Mäykynen ja Elli-neiti?

Anonyymi kirjoitti...

Maaliskuu maata näyttää -sanoo sananlaskukin, mutta missä menee Herra Mäykynen ja Elli-neiti?

marja kirjoitti...

MÄYYY - mitä on tapahtunut, saiko Elli hiiren kiinni vai totesiko tarkastaja Mäykynen näppäimistön blogipäivityksille sopimattomaksi? - Vai voisiko olla - ei kai - mutta kysytäänpä kumminkin - onko henkilökunta ryhtynyt lakkoon, niinhän muukin työväki näin keväisin? Mäykynen, tee TUPO ja korota heti henkilökunnan palkkiota ainakin parin puskun ja sylissäkehräyksen verran, että innokkaat ihailijasi saavat uusimmat kuulumisesi!

Hra Mäykynen kirjoitti...

Ei syytä huoleen. Henkilökunta ei ole lakossa, ennemminkin päin vastoin. Elli kyllä sai hiiren kiinni, useasti, mutta ne ovat nykyisin niin kestävää laatua, että kirjoitusjaosta ei noin vain pakoteta ruudun äärestä toisen ruudun ääreen. Alkuvuoden kiireet toivottavasti nyt helpottavat henkilökunnalla ja voimme keskittyä kissojen kevätkiireisiin.