Vuosihuollossa

Mäykysen ja Ellin kalenteriin oli torstaille merkitty eläinlääkärivisiitti. Ellillä oli tiedossa tavallinen rokotuskäynti ja Mäykysen piti mennä hammaskiven poistoon. Herra oli taas tapansa mukaan mitä hurmaavin herrasmies heti kun sai kömpiä vastaanotolla ulos kantokopastaan. Mäykynen tepasteli ympäriinsä ja yritti hieroa tuttavuutta eläinlääkärin kanssa, joka kuitenkin säälimättä tökkäsi rauhoitteen takamukseen. Sitä ennen oli jo käyty vaa'alla ja voi järkystystä: Mäykynen oli laihtunut puolen vuoden aikana puoli kiloa! Mäykynen ei ymmärrä, miten painosta aina jaksetaan vaahdota, viimeksi eläinlääkäri jo mietti oliko herralle kertynyt ylimääräistä (mietinnän tulos oli kyllä että ei kuitenkaan) ja nyt huolehdittiin, kun herra olikin nuoruusiän mitoissa. Koskaan ei ole hyvä!

Koska henkilökunta on myös huomannut, että herran pissapaakut ovat olleet viime aikoina aika pieniä, niin päätettiin sitten, että samalla rauhoituskerralla tutkitaan hiukan enemmänkin. Mäykynen tosin haluaa korostaa, että hänen mielipidettään ei kukaan kysynyt. Niinpä sitten imettiin veret, ultrattiin vatsa, ja tarkastettiin pissan mahdolliset kiteet siinä hampaiden puhdistuksen lomassa. Ainoastaan kokovartalomagneettikuva taisi jäädä ottamatta.

Elli-neiti selvisi paljon helpommalla, koska neiti oli ymmärtänyt koko homman jujun. Vuosi sitten neidin rokotuskorttiin oli merkitty painoksi 3,64 kg ja tänä vuonna vaaka näytti 3,64 kg. Elli ei uskalla lähteä riskeeraamaan näillä asioilla, sillä jo pelkkä rokottaminen on aivan käsittämättömän hirveää. Neiti ei ensinkään olisi halunnut tulla kopastaan pois, ja kun Elli oli väkisin kiskottu tutkimuspöydälle rokotettavaksi, yritti kiukkuinen ja pelokas sisupussi väkisin koppaansa oviaukon saranapuolelta. Tänäkin vuonna Elli selvisi koettelemuksesta kuitenkin hengissä ja sitten päästiinkin jo kotimatkalle.

Niin kuka pääsi ja kuka ei, Mäyky-raukka jäi eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja henkilökunta pohti, onko herralla mahdollisesti munuaisvika, kiteitä pissassa, pahanlaatuinen kasvain vai joku salaperäinen näivetyssairaus. Kahden tunnin jälkeen herran sai noutaa kotiin ja kaikki tuloksetkin olivat jo valmiita. Täytyi vain todeta, että CatVetilla on hyvät laboratoriovalmiudet, sillä vaikkapa tavallisessa terveyskeskuksessa jäisi vain haaveeksi saada vastaavia verikoevastauksia alle kahdessa tunnissa. Henkilökunnan suureksi helpotukseksi Mäykysestä ei etsimälläkään ollut löytynyt mitään vikaa. Kaikki arvot olivat aivan erinomaisia eikä missään ollut mitään pienintäkään viitettä jonkinlaisesta poikkeamasta.

Mäykynen oli vielä kotiin päästessäänkin melkoisessa tokkurassa eikä edes kävely oikein sujunut. Elli pelkäsi tokkuraista Mäykystä ja hiiviskeli pitkin nurkkia ja tuijotti herraa turvallisen matkan päästä. Pitkällisten kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen neiti rohkaistui ja myötätuntoisesti kävi sähisemässä uneliaalle kaverilleen.

Tokkurastaan huolimatta Mäykynen ei malttanut olla paikallaan missään, vaan huojui sinne ja tänne ympäri kämppää kunnes henkilökunta tajusi ottaa herran syliin. Siinä kelpasi sylimussukan vihdoin nukkua.

Seuraavana aamuna kaikki oli taas niin kuin ennenkin. Tokkura oli poissa, Elli sieti Mäykystä ja rallia vedettiin ympäri kämppää täydet sata lasissa. Ellin elämässä ei mikään ole muuttunut, Mäkysellä taas on laihtumiskielto ja pepsodent-hymy. Mäykynen voi siis kaikessa rauhassa jatkaa nirsoiluaan, koska henkilökunnan ongelmahan se on löytää herralle mieluisia sapuskoita. Turha valittaa jostain laihtumisesta, jos ruokakupissa on vain Mäymöriä (so last season) ja Orjenin raksuja (syömäkelvottoman terveellisiä).